|
|
Apr 17, 2014 19:52:48 GMT 2
Post by Deleted on Apr 17, 2014 19:52:48 GMT 2
Torstai 17.04.2014 noin klo. 18.00 Sam & Walter
Samin vaatteetSam oli ostanut jäsenyyneen kotinsa lähellä olevaan kuntosaliin. Samia jännittä kotoaan lähdettyä jännittää, millainen tämä sali olisi. Osaisiko hän käyttää laitteita? Olisiko siellä liikaa porukkaa, jottei pystyisi menemään laitteesta laitteeseen? Nainen kuitenkin oli päättänyt mennä salille ja katsomaan millaista siellä todella olisi. Voisihan kellon aikaa tai päivääkin muuttaa jos juuri nyt salilla olisi enemmänkin porukkaa, ettei oman treeniohjelman käyminen vaikeutuisi. Kotoa Sam kasasi tavaransa pakattuna nainen lähti kävelen salille. Matkalla ehdittiin ihastella muutaman kaupan näyteikkunalla olevia korkokenkiä ja mekkoja. Ehkä Sam kävisi ostamassa muutamat ihastelunsa kohteena olevat tuotteet, ehkä..
Salille päästiin ja jäsenyyskorttia näytettiin tiskin takana olevalle hyväkuntoiselle naiselle. Sam pystyi kadehtimaan toisen käsilihaksia ja toivoi saavansa vielä itsekin sellaiset. Kuitenkin kuntoilu piti aloittaa hiljaa ja rauhallisesti, ettei painolaskisi liikaa ja eikä oltaisi samassa pisteessä, kuin muutamia vuosia sitten. Sam pääsi naistenpukukopille ja pian nainen olikin saanut vaatteet vaihdettua ja laittanut mustat pitkät hiuksensa nopealle ponnarille. Meikitkin oltiin saatua pestyä silmistä ja ylimääräiset pakkelit naamalta pois.
Salille päästyä Sam huokaisi pienesti helpotuksesta, salilla oli vain 3 ihmistä hänen lisäkseen. Nainen käveli suoraan huoneen toiseen päähään missä seinällä roikkui ohuita jooga-mattoja. Nainen laski yhden lattialle ja alkoi tekemään alku lämmittelyä. Vatsoja, selkiä, lankkua ja muutama venytys liike oli naisen lämmittely. Juomapullosta juotiin lämmittelyn jälkeen isompi huikka kun osattiin odottaa. Kunto oli päässyt laskemaan, vaikkakin joka päivä kaksi kertaa piti minimissään viedä Nadja lenkille. Sam kuitenkaan ei tullut surulliseksi siitä. Senhän takia nainen oli salilla, että kunto kohenisi ja voimia saataisi parempaan kuntoon.
Sam oli päässyt tekemään muutamilla laitteilla sarjojaan, kunnes tuli jalkaprässin vuoro. Sam katsoi laitetta pääkallellaan, kunnes tajusi mikä oli vikana, istuma penkki oli liian kaukana. Sam huokaisi ja alkoi tutkimaan laitetta paremmin ja sen vieressä olevaa ohjelappua. Nainen ei voinut mitään turhautuneelle ilmeelleen, kun hän ei vain tajunnut ilmettä. Pian Sam vain potkaisi laitteen rautaista osaa ja suusta pääsi miljoonat kirosanat, kun varpaat olivat osuneet ikävästi laitteen osaan.
"Miksi sä et vaan voi toimia mun tavalla?!" Nainen kivahti ääneen ja kunnes tajusi sanoneensa sen ääneen. Nainen katsoi ympärilleen ja pian posket olivat punahtuneet, koska vastapäätä olevan laitteen mies katsoi häntä ihmeissään ja huvittuneena. Sam purihuultaan ja käänsi katseensa nolona pois.
"Sorry.." Sam sanoi, kun oli saanut katseensa siirrettyä takaisin tähän mieheen. Samin yllätykseksi mies vieläkin katsoi Samia. Sam katsoi toista kunnes huokaisi pieneksi.
"Tiedätkö sä miten tätä penkkiä saa lähemmäksi?" Sam kysyi toiselta kuuluvalla äänellä, että toinen tajuaisi Samin puhuvan tälle. |
|
|
|
May 4, 2014 21:00:20 GMT 2
Post by Deleted on May 4, 2014 21:00:20 GMT 2
Salilla käynti oli Walterille täysi ehdottomuus. Vaikka miehen elämä oli hektistä, hän järjesti itselleen aina kalenterista sen verran vapaata aikaa, että pystyi lähtemään salille niin halutessaan. Urheileminen oli sopivaa tasapainoa toimistossa istumiselle, eikä Walter tiennyt, miten hän olisi edes kestänyt ilman säännöllisiä salireissuja. Niin paljon kuin Walter työstään pitikin, osasi se olla toisinaan äärimmäisen stressaavaa. Ei kukaan Walterille mitään paineita yrittänyt tuoda työn onnistumisen kannalta, mutta Walter itse halusi tehdä työnsä niin, ettei kukaan päässyt asiasta valittamaankaan. Perhefirmassa työskentelyssä oli puolensa, sen Walter oli oppinut – onneksi pääasiassa hänen työnsä oli mukavaa, vaikkakin haastavaa.
Tänäänkin Walter sitten oli päätynyt salille. Vaikka voisi kuvitella, että Walter kävisi jollain hienolla salilla muiden rikkaiden kanssa yhtä aikaa, hän ei mistään semmoista välittänyt. Hänen vakiosalikseen olikin muodostunut hieman pienempi kuntosali Brooklynissä – olihan sinne tietysti matkaa, mutta Walter oli tottunut ajelemaan ympäriinsä. Monet jo tunnistivatkin miehen, kuuluihan hän vakioasiakkaisiin, mutta tänään oli onneksi hieman hiljaisempi päivä ja Walter oli saanut aloitella kuntoilun kaikessa rauhassa. Hän olikin polkemassa kuntopyörällä, kun huomasi vähän matkan päässä jonkun nuorehkon naisen kiroamassa itseksee jalkaprässin kanssa. Aikansa Walter seurasi naisen touhuja, kunnes nainen sitten itsekin jäi katsomaan häntä ja lopulta pyysi apua. "Odotahan hetki niin mä tulen näyttämään." Walter naurahti kevyesti toisen pyynnölle – ei mitenkään pahansuovasti, sillä nainen näytti hieman hukassa olevalta ja saattaisi vielä jättää salireissun viimeisekseen, jos joku olisi vieressä naljailemassa. Walter nousi kuntopyöränsä satulalta ja käveli naisen luokse.
"Katsos, sun pitää kääntää ensin tota vipua.. Näin." Walter selitti, kyykistyttyään laitteen viereen niin, että sai käännettyä oikeasta vivusta. "Mihin kohtaan sä tän haluat?" Walter kysyi ja kun nainen sitten näytti, mihin haluaisi penkin siirtää, Walter siirsi sen oikeaan kohtaan. "Sä et ole vissiin käynyt täällä kovin montaa kertaa?" Walter ei voinut olla kysymättä ihan uteliaisuuttaan – hän tunsi salin vakioasiakkaat jo suhteellisen hyvin ja ei ainakaan muistanut, että olisi nähnyt kyseisen naisen aiemmin. "Mä oon Walter. Jos sä vielä tarviit noiden laitteiden kanssa apua niin kysy vaan." Walter sitten sanoikin kohteliaasti hymyillen.
|
|
|
|
May 10, 2014 10:33:31 GMT 2
Post by Deleted on May 10, 2014 10:33:31 GMT 2
Sam oli totaallisen hukassa laitteen kanssa, onneksi sentään tämä mies jaksoi tulla häntä auttamaan eikä jäänyt naureskelemaan Samin tyhmyydelle. Olihan se noloa, kun Sam on jo muutaman vuoden aikana käynyt parilla salilla, eikä hän sitten tätä laitetta osannut asentaa oikeaan pituuteen. Sam huokaisi pienesti helpotuksesta, kun mies vastasi tulevansa.
"Kiitos, mä jo pelkäsi, että mun täytyy tehdä tänään kuntoa vain, vaikka suunnitelmissa oli tehdä lihasjuttuja." Sam selosti toiselle tuttuun tapaan, miksei Sam ikinä osannut olla kertomatta asian jokaista puolta? Kuitenkin pian Sam seurasi mitä toinen teki ja mumisi okein tapaista. Oliko se muka noin helppoa? Sam purihennosti huultaan, kun kuuli toisen kysymyksen. Sam alkoi nopeasti miettiä mihin kohtaan se pitäisi laittaa häntä varten ja pian nainenkin oli kyykistynyt pienesti osoittaakseen miehellä mihin kohtaan penkki pitäisi laittaa. Olisi se kiva olla pitkä, jolloin ei aina tarvitsisi aina laittaa kuntolaitteiden säätöjä oikein. Sam oli huomioinut toisen pituuden, - kuitenkaan sen ei annettu häiritä, koska miehien kuului olla pidempiä!
"Joo en oo käynyt, eka kerta täällä salilla. Mä kävin ensin Manhattanilla, mun työpaikan lähellä olevassa salissa. Mutta on se kivempi, että pääsee helpommin vapaapäivinäkin salille, kun asun kuitenkin täällä." Sam kertoi ja hymyili perään pienesti. "Tai siis en mä täällä täällä asu, vaan pari kilometrin päässä." Sam jatkoi aika nopeasti perään, ettei toinen ymmärtäisi väärin väärin.
"Sam, ja kiitos. Mä varmaan tulen vielä tarvitsemaan hitusen apua, että toivottavasti sun treeni ei ole vielä loppumaisillaan." Sam vastasi toiselle hymyillen ja seisoi toisen vieressä, vaikka olisi voinut hyvin mennä toisen edestä laitteelle ja alkaa tekemään sarjaansa. "Mutta mä jatkan tästä ja säkin pääset pyöräilemään tai jotain." Sam sanoi toiselle ja meni laitteen penkille istumaan. "Ainiin ja kiitos vielä, että suostuis auttamaan." Sam sanoi vielä nopeasti toiselle jolloin katsekin pidettiin vielä toisessa joka oli päässyt pariaskelta kauemmas.
Sam oli saanut vaihdettua hyvän kilomäärän jalkaprässiin. Sarja aloitettiin ja pian se olikin jo puolivälissä. Puolivälissä oli juomiseen menevä aika ja kilomäärän isontaminen. Sam jatkoi hetki, kun oli saanut asiat tehtyä jossa meni varmaankin noin kolmekymmentä sekunttia. Jalkaprässi suoritettu seuraavaksi pohje- ja reisilihasten treenaminen, mikä meni suunnitellusti eli ei tarvittu apua. Muutaman kerran Samin katse oli hajautunut Walteriin, eihän se ole paha-asia? Sam todella toivoi, ettei Walter luullut häntä aivan tyhmäksi. Sam jatkoi liikkeiden tekoa, kunnes nainen suuntasi kahvakuulien luo. Näitä nainen osasi käyttää, mutta oikean painoista kahvakuulaa ei ollut ja seinässä pahoiteltiin parin kahvakuulan poissa oloa. Sam huokaisi, mikään ei taida mennä tänään kunnolla. Sam kääntyi ja katsoi salia, joka oli suhteellisen pieni. Sam mietti mitä tekisi seuraavaksi. Samin katse kiinnittyi nyt Walteriin joka joi parin metrin päässä. Sam otti juomapullonsa maasta ja käveli toisen viereen.
"Tiedätkö, mä en tiedä mitä mä tekisin nyt. Mulle sopivan painoista kahvakuulaa ei ole ja pienempää tai isompaa mä en suostu käyttämään. Joten mä oon vähän pulassa." Sam kertoi ja nosti katseensa toiseen. Sam toivoi, että toinen osaisi auttaa.
|
|
|
|
May 16, 2014 23:09:11 GMT 2
Post by Deleted on May 16, 2014 23:09:11 GMT 2
Walterin oli jo tehnyt mieli sanoa, että tämä nyt ei ollut varsinaisesti ensimmäinen kerta, kun hän oli auttamassa naisia salille, joten hän ei pahoittanut siitä mieltään tai antanut sen häiritä itseään. Tosin, hieman häntä ärsytti, miten jotkut naiset tuntuivat tarkoituksella esittävän todella tyhmiä, jotta saisivat miesten huomion – ei hän tiennyt, oliko Sam yrittänyt vain tarkoituksella saada hänen huomionsa vai eikö toinen ihan oikeasti osannut siirtää sitä penkkiä.. ”No, enköhän mäkin täällä vielä hetken ole, joten sä tarvitset apua niin tule kysymään, mä yritän auttaa parhaani mukaan.” Walter sanoi pienesti naurahtaen, otettuaan jo pari askelta takaisin kohta kuntopyörää. Ilmeisesti Sam sitten pärjäsi itsekseen, joten Walter uskalsi palata takaisin pyörän luokse. Ennen pyöräilyn jatkamista hän tosin nappasi vesipullonsa maasta ja joi siitä hieman vettä. Kuntoilu kyllä kieltämättä teki hyvää ja tämä oli juuri sitä, mitä Walter oli taas kaivannut – tosin, oma rauha nyt vielä puuttui, mutta eipä Sam varmasti mitään pahaa ollut tarkoittanut tullessaan pyytämään häneltä apua.
Walter sai jatkaa treenejään kaikessa rauhassa, vaikkakin välillä hän huomasi Samin katselevan välillä hänen suuntaansa. Mies ei kuitenkaan antanut moisen häiritä itseään, sillä saihan sitä nyt ihmisiä katsella, eikä se tarkoittanut mitään kummempaa. Tosin, hieman Walter oli huomaamattaan tarkkaillut, että Sam nyt varmasti pärjäsi itsekseen. Eihän se hänelle kuulunut, mutta tyttö oli näyttänyt äsken sen verran hukassa olevalta, että teki varmasti hyvää, että joku hieman seuraili ja oli valmiina auttamaan, jos kaikki ei menisikään hyvin. Walter oli aikansa treenannut, kun hän siirtyi seinän vierelle juomaan jälleen vedestään. Tällä kertaa hän ei sitten ollutkaan kovin pitkään yksin, sillä Sam oli tupsahtanut jälleen hänen vierelleen. Walter ei kerennyt sanoa mitään, kun toinen oli ilmoitti olevansa pulassa – sopivaa kahvakuulaa kuulema ei löytynyt. ”No.. Ei sun varmasti auta kuin ottaa joku noista pienemmistä tai isommista kuulista tai sitten treenata painojen kanssa.” Walter kohautti pienesti olkapäitään, yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävällisesti – ei hän silti tiennyt, miten toista voisi auttaa tämän asian kanssa.
”Ootsä sit miettinyt, että sä vaikka.. polkisit tota kuntopyörää? Tai juoksisit juoksumatolla?” Walter sitten ehdotti, kun toinen ei ilmeisesti tiennyt, mitä olisi voinut tehdä, kun ne kahvakuulat puuttuivat. Ei Walterkaan kyllä mitään sen kummempaa tekemistä osannut ehdottaa, sillä hän ei ollut seurannut naisen tekemisiä sen verran tarkkaan, että tietäisi, mitä toinen voisi tehdä. ”Eiköhän täällä ensi kerralla taas ole sopivan kokoisia kahvakuulia, mutta tällä kertaa sun varmaan vaan pitää keksiä jotain muuta tekemistä.” Walter sanoi hieman vinosti hymyillen. Eihän tämä sali iso ollut, mutta kyllä täältä nyt muutakin tekemistä löytyi, vaikka yksi suunnitelma ei ihan putkeen mennytkään.
|
|
|
|
May 19, 2014 18:17:56 GMT 2
Post by Deleted on May 19, 2014 18:17:56 GMT 2
"Mahtavaa, joten elä sitten pelästy jos olen hetken päästä selkäsi takan." Sam vastasi toiselle hymyillen pienesti. Pian Sam olkin jo keskittynyt omaan hommaansa ja unohti kaiken muun ympärillään. Jonka seurauksena Sam teki muutaman ylimääräisen toiston. Sitä ei olisi tarvinnut tehdä, mutta ainakin huomenna olisi jalat hieman kipeät. Sam oli saanut laitetta vaihdettua ja huomaten Walterin katseen myös itsessään Sam ei voinut mitään vain näytti toiselle huvittuneena kieltä. Olihan se omituista, mutta Sam ei vointu olla naurahtamatta omalle lapsellisuudelleen sen jälkeen. Sam kuitenkin oli vasta 25-vuotias joten kaipa se oli aivan hyväksyttävää.
Sam oli taas jo eksynyt kertomaan Walterille salin puutteesta kahvakuulista. Samia ei kyllä edes enään niin kiinnostanut liikkua, koska olihan hän jo tehnyt sen verran mitä hänelle oli sopiva tehdä vielä tässä vaiheessa elämän tilaa. Muutenkin illalla pitäisi käydä lenkillä, joten eiköhän tämä sali reissu ollut tässä. Kuitenkin Sam ei haluaisi jättää Walterin kanssa juttelemista tähän.
"Mä mietin, kun tosta tv:stä tuli mainos. Tiiätkö leivonnaisista, että mä meen aivan mun lääkärin luvalla syömään sellasen." Sam kertoi ja veti kätensä lantiolleen kun oli nostanut katseensa Walteriin. "Varmaan omituista kuulla, että heti salin jälkeen syömään leivonnaisia?" Sam kysyi ja katsoi nyt toista toinen kulma pienesti koholla.
"Muttajoo, tää varmaan tulee tosi äkkiä ja silleen. Jos mä tarjoan sulle kahvin tai vesipullon tossa kahvilassa mikä on nurkan takana siitä kun autoit mua?" Sam kysyi ja katsoi toista kysyvästi.
"Sä kuitenkin ehdit vielä hyvin tehä jotain, kun mulla menee kuitenkin kauemmin tuolla naisten puolella, kun täytyy kuivata hiukset ja kyllä sä kai tiiät, niin jos nähdään tossa ulkona 50 minuutin päästä?" Sam selitti ja lopuksi joutui kohottamaan katsettaan hieman ylemmäs, että sai katsottua toista. "Ja älä pelkää mä en pyydä sua treffeille, sä olet liian pitkä mulle, - siis pituudeltasi," Sam sanoi ja naurahti perään huvittuneena, kunnes alkoi kävellä takaperin toisesta pois päin.
//anteeksi lyhyys:c
|
|
|
|
May 23, 2014 22:41:17 GMT 2
Post by Deleted on May 23, 2014 22:41:17 GMT 2
Ilmeisesti Walterin ehdotukset eivät kelvanneet Samille, sillä pian nainen alkoi puhua ihan muista aiheista, mitkä eivät kyllä liittyneet yhtään saliin. Walter kohotti hieman hymyillen kulmiaan naisen alkaessa puhumaan jostain leivoksista – ja melkein heti perään toinen kysyi, lähtisikö Walter käymään kahvilla salin vieressä sijaitsevasta kahvilasta. Wlater oli melkein tehnyt kaiken mitä oli aikonutkin, eikä hänellä varsinaisesti ollut kiire yhtään mihinkään, joten kaipa hän kerkeäisi kahvilla käydä. ”Okei, kahvi kuulostais ihan hyvältä.” Walter sanoi, tosin naurahtaen pienesti Samin todetessa, ettei tämä ollut mikään treffikutsu – Walter oli kuulema liian pitkä. Sitä Walter jäi hieman miettimään, sillä todellisuudessa pituuseroa ei voinut olla kovinkaan montaa senttiä – 175 senttimetrin pituudellaan Walter jäi jopa lyhyemmäksi kuin monet naiset. ”Jees, nähdään sitten tossa edessä, enköhän mäkin tästä kohta lähde. Mutta älä pidä mitään kiirettä.” Walter sanoi vielä hieman naurahtaenkin, kun Sam sitten katsosi salin puolelta ilmeisesti pukuhuoneille.
Melko pian Samin lähdön jälkeen Walter sitten siirtyi itsekin jo venyttelemään, hän oli urheillut omasta mielestään tälle iltaa jo ihan tarpeaksi – ja voisihan hän illalla vielä käydä lenkillä, jos jostain syystä siltä tuntuisi. Pian Walter siis sitten siirtyikin pukuhuoneeseen ja paineli ensitöikseen suihkuun. Kovin pitkään siinä suihkussa ei kuitenkaan mennyt ja pian mies oli jo kuivailemassa itseään pukuhuoneessa. Hän vaihtoi puhtaat vaatteet päälleen, tunki tavaransa salikassiinsa ja käveli sitten vielä peilin eteen katselemaan, missä kunnossa hiuksensa olivat – ei Walter yleensä kamalasti peilikuvaansa kiinnittänyt huomiota, mutta kaipa sitä oli ihan fiksuakin katsoa, miltä näytti, kun oli lähdössä tapaamaan uutta ihmistä. Eihän sitä tiedä, Samista saattaisi saada vielä hyvänkin ystävän.
Niimpä Walter sitten pian oli odottelemassa Samia – tosin, kuten hän oli arvellut, hän oli paikalla ensimmäisenä. Pian Samkin kuitenkin ilmestyi naisten pukuhuoneesta hänen luokseen. ”Noniin, eiköhän lähdetä sinne kahville.” Walter sanoi virnistäen, lähtien kävelemään naisen kanssa kohti sitä kahvilaa, josta he olivat aiemmin puhuneet. Kahvilalle he pääsivät nopeasti ja koska kahvilassa oli sillä hetkellä hiljaista, he pääsivät samantien tilaamaankin. ”Mä sitten maksan sen sunkin kahvin.” Walter kiirehti sanomaan – olihan Sam kyllä sanonut, että tarjoaisi ne kahvit Walterille, mutta Walterin mielestä se nyt vain meni niin, että mies tarjoaisi naiselle.
|
|
|
|
Jul 24, 2014 18:03:27 GMT 2
Post by Deleted on Jul 24, 2014 18:03:27 GMT 2
Samia ei enään niinkään kiinnostanut salilla oleskelu, syykin siihen oli vain mainos jonka hän näki tv:stä. Sam kuitekin joutui käymään joka päivä kaksi kertaa minimissään koiran kanssa lenkillä joten, ihan helppoahan oli jättää sali käynnit lyhyeen. Sam hymyili innokkaasti, kun Walter suostui kahvi pyyntöön. Sam ei voinut olla naurahtamatta Walterin sanoille. "Älä koskaan sano naiselle, että ei tarvitse pitää kiirettä, koska silloin voisit joutua odottamaan parikin tuntia." Sam vastasi toiselle ja lähti melkeinpä heti kävelemään pukukopeille. Pukuhuoneessa treeni vaatteet vaihdettiin pyyhkeeseen, suihkussa Samilla meni huomattavasti nopeammin kuin kotona. Sam oli iloinen, ettei pukuhuoneessa ollut kuin hänen lisäkseen pari muuta naista. Pyyhe laitettiin hiusten päälle turpaanin tapaisesti ja sillävälin nainen pukeutui. Pyyhe otettiin hiuksista pois ja laukusta kaivettiin hiustenkuivaaja joka kädessä käppäiltiin lähimmän vapaan peilin ja pistorasian luo. Hiukset kuivattiin yllätys nopeasti taas, - Sam ei halunnut, että Walter joutuisi odottamaan häntä liian kauan. Vielä meikattiin ja kamat kasattiin laukkuun, kunnes lähdettiin pukuhuoneesta pois. Pukuhuoneesta päästyään Sam käveli Walterin luokse hymyillen ja nosti kassinsa hartialleen. "Lähdetään, muuten eihän sun tarvinut odottaa mua kauaa?" Sam kysyi ja katsoi toista kysyvästi kuitenkin nopeasti jatkaen; "Mä nimittäin yritin olla nopea." Kahvilan sisälle päästiin ja naisen katse kiersi kahvilan tilassa ihmeissään. Näin vähän porukkaa ja kellokin oli yleinen kahville tulemiseen. Sam kuitenkin päätteli, ettei tämä tainnut olla niin kuuluisa kahvila kuin oletti. Ja se olikin vain hyvä. "Hei mun piti tarjota, mutta jos sä haluat niin miksi laittaisin vastaan ilmaiselle kahville ja donitsille." Sam vastasi naurahtaen ja tilasi itselleen kahvin ja osoittaen vitriinissä olevaa pinkkiä muffinsia. "Ootko sä käynyt useinkin tuolla?" Sam kysyi kun kaksikko oli päässyt istumaan pöydän ääreen. //vaatteet |
|
|
|
Sept 27, 2014 21:23:44 GMT 2
Post by Deleted on Sept 27, 2014 21:23:44 GMT 2
”No niinhän sun piti, mutta mun mielestä nyt vaan on kohteliasta, että mies tarjoaa.” Walter sanoi pienen naurahduksen kera. Walter oli kasvatettu kohteliaaksi nuoreksi mieheksi, jolla oli käytöstavat kohdallaan, joten hänestä tuntui, että olisi ollut vastoin hänen kaikkia periaatteitaan ottaa kahvi vastaan naiselta – toki jotkut miehet pitivät siitä, että naisetkin ymmärsivät, ettei miehen tarvinnut aina olla se, joka tarjosi, mutta Walter nyt vain ajatteli asiasta ehkä hivenen vanhanaikaisesti. Kumpikin sai kuitenkin tilattua mitä halusi, joten tuotteet maksettuaan kaksikko siirtyi yhden pöydän ääreen istumaan. Kahvilassa ei onneksi ollut sillä hetkellä kovin paljoa porukkaa, joten kaksikko saattoi istua oikeastaan mihin heitä huvitti. Sopiva paikka olikin sitten löytynyt ikkunan äärestä – Walter piti ikkunan äärellä istumisesta, siitä oli aina niin mukava katsella ohitse kulkevia ihmisiä.
”Kyllä mä muutaman kerran viikossa käyn. Kivaa vastapainoa mun työlle käydä välillä vähän painoja nostelemassa.” Walter sanoi kevyen virnistyksen kera, juoden sitten varovasti kahvistaan. ”Mun isä ja setä siis omistaa viinitilan ja mä oon niiden yrityksessä markkinointipäällikkönä. Suurimmaksi osaksi siis istun päivisin vaan tietokoneen ääressä.” Walter sanoi pienesti naurahtaen. Toki hän välillä teki muutakin, mutta suurimmaksi osaksi Walter vain istui toimistossaan, kirjoitteli sähköposteja, soitteli ympäriinsä ja oli muutenkin niin sanottu konttorirotta. No, ammatinvalintakysymys kai sekin ja Walter nyt sattui pitämään työstään.
”Mä oon kyllä tästä salista tykännyt, täällä ei käy mitenkään liikaa porukkaa. Mä joskus kävin Manhattanilla yhdellä isommalla salilla ja se oli aina niin täynnä kaiken maailman eliittiä, että mä päätin sitten hieman vaihtaa maisemia.” Walter kertoili. Vaikka hän itse olikin sattunut syntymään niin sanotusti kultalusikka suussaan, ei hän ollut mitenkään hemmoteltu tai ylimielinen ja hän ei voinut sietää Manhattanin eliittiä seurapiireineen – hänen vanhempansa niissä pyörivät, mutta Walter ei moisesta touhusta nauttinut lainkaan.
|
|
