.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 9, 2018 10:32:22 GMT 2
Post by missie on Feb 9, 2018 10:32:22 GMT 2
Tuesday, June 19th, 2018 - morning
Washington D.C.
Hannah McNabb & Charlie Billon
plus Felix Billon and Hannah's dad, Robert McNabb
ootd / julle
"Morning", Hannah henkäisi hyväntuulisesti, asteltuaan kahvia keittävän Charlien selän taakse ja kiedottuaan kätensä miehen ympärille. Miehen niskaan painettiin hellä suukko leveän hymyn saattelemana. Kaikki tuntui olevan sillä hetkellä paremmin kuin hyvin. Hannah oli tuntenut itsensä harvinaisen onnelliseksi saatuaan herätä Charlien kainalosta sinä aamuna. He olivat viettäneet edellisen päivän vain keskenään sohvalla makoillen, elokuvaa katsellen ja pizzaa syöden. Se oli ollut täydellinen tapa rentoutua, vaikka aamun lento nyt ei varsinaisesti erityisen paljon voimia ollutkaan verottanut.
"Do you know, that you are a perfect man? You cook, make coffee and you're pretty handsome too", nainen kujeili naurua äänessään, kiepsahtaessaan Charlien eteen, pitäen kätensä edelleen löyhästi miehen ympärille kiedottuina. "It's so shame that you're Canadian", Hannah virnisti leveästi ja kurottautui painamaan pehmeän suudelman miehen alahuulelle. Hän liu'utti kätensä miehen selän puolelta rintakehän kautta niskan taakse, antaen sormiensa piirrellä pieniä, epämääräisi kuvioita miehen iholle. Hannah olisi valehdellut, jos olisi väittänyt ettei pitänyt siitä vapaudesta, jota kahdenkeskinen aika heille tarjosi. Ei tarvinnut pelätä, että Nick hyökkäisi keittiöön, eikä heidän tarvinnut piilotella orastavia tunteitaan. Tuskin heidän nyt olisi erityisesti tarvinnut muutenkaan peitellä sitä, mitä heidän välillään oli. Suurin osa heidän ystävistään taisi tietää jo - ainakin jotain. Silti oli mukavaa olla vain kahden. Tai kolmisin, sillä Felixhän pyöri jaloissa koko ajan. Ne hetket tarjosivat Hannahille mahdollisuuden nähdä millaista yhteiselo Charlien kanssa voisi olla - ja siihen mennessä Hannah piti näkemästään erittäin paljon. Olo oli kevyt ja huoleton. Nainen tunsi itsensä tärkeäksi ja erityiseksi, kuten oli tuntenut suhteen alkuaikoina Leonkin kanssa. Nyt hän ei enää edes muistanut milloin oli tuntenut niin viimeksi. Ehkä joskus vähän ennen Bostoniin muuttoa. Hannah irroitti otteensa Charlien ympäriltä ja astui kauemmaksi, hieraisten samalla miehen olkapäätä hellästi. "I am going to go and check on what that mini you is doing", nainen hymähti pehmeästi, ennen kuin lähti astelemaan yläkertaa kohti, selvittääkseen oliko Felix saanut jo puetuksi. Kuten lapset yleensä, myös Felix oli harhautunut alkuperäisestä tehtävästään leikkimään. Hyväntuulisesti Hannah oli auttanut pojalle paidan päälle ja kopannut lapsen sitten mukaansa siirtyäkseen Charlien kokkaamalle aamiaiselle alakertaan. Aamiaisen syötyään kolmikko oli päässyt lähtemään. Lääkärin vastaanotolle ei ollut kovinkaan pitkä matka, joten vain hetkeä myöhemmin he istuivat odotustilassa. Felix oli patistettu leikkimään leikkinurkkaukseen, jota yksi työntekijöistä valvoi jatkuvasti. Hymyillen Hannah seurasi hetken innokkaasti touhuavaa Felixia, mutta käänsi sitten katseensa Charlien puoleen. Hermostuneisuus näkyi naisen olemuksesta hienoisena kireytenä, kun hän haki miehen käden omaansa. "What if something is wrong?" Hannah huokaisi huolestuneena, selvästikin tukea miehestä hakien. Charlie oli jo kerran kokenut kaiken sen, joten vaistomaisesti nainen luotti siihen, että mies löytäisi taikasanat, jotka tyynyttelisivät häntä. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 10, 2018 20:48:54 GMT 2
Post by julle on Feb 10, 2018 20:48:54 GMT 2
# Charlie’s ootd, world's best guy evah saapuu  Off-seasonit olivat siitä mukavia, ettei silloin ollut kiirettä minnekään. Ei ollut päivittäisiä harjoituksia (ellei itse niitä väistämättä halunnut pitää), ei ollut minuutilleen aikataulutettuja päiviä, ei ollut oikeastaan mitään, minkä vuoksi olisi pitänyt juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. Totta kai kesällä treenattiin samaan malliin kuin ennenkin, mutta Charlie meni enemmänkin sillä ylläpito, kuin satalasissa linjalla. Syksyä kohden oli sitten parempi skarpata sen treenaamisen suhteen – mutta nyt, Charlie nautti niistä päivistä rennolla otteella. Kuten nytkin; hän oli aamusta herännyt virkeänä, käynyt suihkussa ja raahautunut edeltä tekemään aamupalaa talon väelle. Kaiken sen lomassa oltiin päädytty keittämään kahvia, jonka aikana Hannahkin oli onnistunut liittymään seuraansa alakertaan. ” Good morning gorgeous”, Charlie sanoi hyväntuulisesti hymyillen ja vilkaisi olkansa ylitse taakseen ilmestynyttä Hannahia. Kahvinkeitin saatiin napsautettua päälle sopivasti ennen kuin Hannah kiepsahti eteensä ” I know, but pretty handsome? Now you’re exaggerating”, hän virnisti muka hyvinkin vaatimattomaan sävyyn, kietoessaan kätensä rennosti naisen alaselälle ja vastatessaan siihen Hannahin suudelmaan. ” But what’s wrong about me being Canadian? I mean, that’s no-good reason”, Hannahin huulia vasten naurahdettiin huvittuneena, ennen kuin pää nojattiin kauemmaksi naisen omista ja katseltiin sitä tyytyväisesti hymyillen. Kieltämättä se kolmisin olo Hannahin ja Felixin kanssa oli enemmän kuin mieluista. Se että he saivat olla rauhassa, oli mukavaa vaihtelua siihen, ettei joku paukkaisi samaan tilaan liiankin herkällä hetkellä. Hannahin irrottautuessa, Charlie teki samoin ja siirtyi vuorostaan ottamaan kahvikupit esille. ” Thanks. We should make a bet that he’s not even dressed yet”, Charlie veikkasi kulmiaan merkittävästi kohottaen. Kahvi ei ollut vielä siinä vaiheessa aivan valmista, joten hän laski kuppinsa keittimen viereen ja keskittyi tekemään aamupalaa. Pöytään saatiin aamupala sopivasti ennen kuin kaksikko saapui alakertaan, jolloin Charlie pystyi hetken aikaa keskittymään aamukahvinsa juomiseen. Kiskottuaan kahvin naamariinsa ja kaikkien syötyä aamupalansa, kolmikko oli päässyt varsin vaivattomasti lähtemään lääkärin vastaanotolle. Felix oli patistettu leikkimään odotustilassa olevaan leikkinurkkaukseen, kun Charlie ja Hannah istuivat kärsivällisesti sivummalla odottelemassa omaa vuoroaan. Charlie oli odotellessaan kerjennyt kaivaa puhelimen taskustaan ja selannut sinne tulleet viesti nopeasti läpi, kunnes Hannahin puhjetessa puhumaan katse nostettiin automaattisesti naiseen. ” Don’t worry, I’m sure everything is just fine”, vakuuteltiin hyväntuuliseen, varmaan sävyyn ja puristettiin Hannahin kättä hymyillen. Charlie silitteli peukalolla Hannahin kämmenselkää ja silmäili näistä hetken hiljaa. ” How long are you now?”, Charlie kysyi, viitaten niihin Hannahin raskausviikkoihin. Tosin sillä hetkellä tuntui ainoastaan järkevältä viedä ajatuksia pois siitä turhasta stressaamisesta, koska menisi vielä hetki, ennen kuin lääkäri tulisi varmistamaan kaiken olevan hyvin. ” Was it Daisy’s sister, your cousin, umm, what was her name...”, Charlie aloitti ja muisteli hetken Daisyn siskon nimeä, kunnes se muistui mieleensä hetken uumoilun jälkeen. ” Oh yeah, Penny! Was she also pregnant? How is she, have you talked with her lately?”, hän kyseli seuraavaksi pienesti kulmia kohottaen, yrittäen näin harhauttaa edes jossain määrin Hannahin ajatuksia pois niistä kauhuskenaarioista, joita nainen saattoi sillä hetkellä miettiä pienessä mielessään. Hetken aikaa he kerkesivät siinä odotustilassa istuskella, ennen kuin lääkäri kutsui Hannahia. Charlie hymyili naiselle rohkaisevasti ja nousi ylös tuoliltaan, pitäen edelleen kuitenkin Hannahia kädestä kiinni, kun suuntasi askeleensa ovella odottavan lääkärin luokse. Vaistomaisesti ennen huoneeseen astumista Charlie vilkaisi leikkinurkassa tyytyväisesti leikkivää Felixiä. Se uskallettiin kuitenkin jättää lopulta niiden valvovien hoitajien silmien alle, kun pienen kyselytuokion jälkeen Hannah oli ohjeistettu käymään tutkimuspöydälle. Charlie päästi siinä vaiheessa hetkellisesti irti naisen kädestä ja kävi puolestaan seisomaan Hannahin viereen. Siinä yritettiin olla jonkinlaisena henkisenä tukena, kun muutakaan ei oikein siinä tilanteessa osattu tehdä. ” Is this the part, when she’s going to point you where are those little toes and fingers, but all you can see is small, fuzzy peanut?”, Charlie kuiskasi Hannahille virnuillen, kun nojautui lähemmäksi naisen korvanviertä ja suukotti samalla kierroksella tuon poskea. |
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 10, 2018 22:30:40 GMT 2
Post by missie on Feb 10, 2018 22:30:40 GMT 2
Hannah piti siitä, miten Charlie melkein huomaamattaan ja yrittämättä sai hänet tuntemaan itsensä maailman kauneimmaksi naiseksi. Miehen sanojen johdosta Hannahin kasvot syttyivät leveään, lämpimään hymyyn. "You are! So handsome", hän naurahti vähän huvittuneesti, kun Charlie heittäytyi hyvinkin vaatimattomalle linjalle. "You guys are so polite that it's almost funny. Always saying 'eh' after everything", Hannah hymisi perusteluita Charlielle siihen, mikä kanadalaisissa oli vialla. Ei niissä oikeastaan ollut mitään mistä valittaa, mutta hyvä kiusan aihehan se oli silti. "I can keep going on about this all day long", nainen virnisti vinosti ja kurottautui sitten vielä suukottamaan pehmeästi, hitaasti miehen huulia muutamaan otteeseen. Vitsailu Felixin pukeutumisprosessin onnistumisesta sai naisen pyörittelemään huvittuneena päätään. "We should, but never make bets, which I know I am going to lose", Hannah näpäytti ilkikurisesti virnistäen ja iski miehelle leikkisästi silmäänsä, ennen kuin luovi tiensä yläkertaan.
Vaikka kuka tahansa olisi voinut sanoa Hannahille ne samat sanat, jotka Charlie lausui, kuulostivat ne tyynnetteleviltä ainoastaan miehen suusta. Hannah luotti Charlieen kaikessa, joten miehen sanoilla oli enemmän painoarvoa naiselle kuin monen muun tuttavan puheilla. Uskoa valoivat myös se, miten Charlie silitteli hänen kättään ja puristi sitä. Hän vetikin syvään henkeä ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Ei mitään syytä huoleen ollut. Kaikki oli siihen mennessä sujunut normaalisti, vaikka stressiä oli ollut keskimääräistä enemmän. Miehen kysymykselle siitä, miten pitkällä raskaus jo oli, kurtisteltiin mietteliäästi kulmia ja suoritettiin pikainen laskutoimitus maaliskuun lopulta kesäkuun lopulle. "Twelfth week, I think", nainen lopulta totesi vähän pohdiskelevaan sävyyn. "I'm still sure that it's a boy. Kinda had this feeling right from the start", Hannah hymähti ehkä hieman arastellen, sillä tuntui typerältä todeta ääneen olevansa varma lapsen sukupuolesta, kun lääkäritkään eivät vielä osanneet sanoa kumpi tulokas oli. Pieni hymy nousi naisen kasvoille, kun hän kohotti vapaana olevan kätensä koskettamaan pyöristynyttä vatsakumpuaan. Katsekin laskeutui sen myötä alas ja kohosi mieheen vasta Charlien puhjetessa puhumaan uudelleen.
Vähän hämmentyneenä Hannah räpäytti silmiään. Charlie haki nimeä ja Hannah oli juuri auttamaisillaan, kun mies jo lausuikin ääneen Daisyn siskon, Pennyn, nimen. Olivat naiset olleet yhteydessä - lähinnä kironneet raskauden mukana tulleita ikävämmän puoleisia sivuvaikutuksia. "Yeah, she is. We talk every now and then. Mostly about pregnancy stuff, you know", Hannah hymähti hyväntuulisesti, silmäisten miestä samalla merkitsevästi. Vertaistuki siinä tilanteessa oli jotenkin uskomattoman tärkeää. Etenkin kun suurin osa ympärillä olevista tutuista ja sukulaisista oli vasta avioitumassa - lapset tulisivat kyseeseen vasta sen jälkeen. Lähestyvä viikonloppu muistutti olemassaolollaan ikävästi siitä, että niin oli ollut Hannahinkin määrä avioitua sinä kesänä. Asiat eivät olleet kuitenkaan menneet suunnitellusti. Leo oli kävellyt koko kuviosta ylös - mikä oli musertavaa. Joten tässä sitä oltiin. Yksin ja raskaana. Hetken kaikki oli tuntunut toivottomalta, mutta sitten Charlie oli löytänyt tiensä naisen elämään. Mies oli kerännyt Hannahin pirstaloituneen sydämen palaset ja koonut ne yhteen. Nainen ei edes kyennyt olemaan katsomatta mieheen ilman, että hänen suupielensä kaartuivat hymyyn. Sillä hetkellä Hannah oli onnellisempi kuin aikoihin, vaikka epävarmuutta kaiken suhteen leijui edelleen ilmassa melkoisesti. "She convinced me to keep the baby. I almost, uh...." Naisen olemus muuttui vaikeaksi, kun hän laski taas katseensa alas ja puisti päätään. Aluksi helpoin ratkaisu oli ollut se, mikä oli houkutellut Hannahia tarttumaan tilaisuuteen paeta koko tilannetta. Lapsi mutkisti asioita uskomattoman paljon, mutta nyt tuntui ihan uskomattomalta, että se kaikki olisi päättynyt ennen aikojaan - ettei mitään lasta olisi tullutkaan. Hannah tunsi itsensä typeräksi hätiköidystä päätöksestään, eikä voinut olla kiitollisempi siitä, että ystävät olivat tajunneet puuttua siihen kaikkeen ennen kuin oli liian myöhäistä.
Kyselytuokio voinnista oli lyhyt ja nopea. Sen päätteeksi Hannah oli ohjeistettu tutkimuspöydälle. Hän kohotti paitaansa vatsan päältä, niin että lääkäri pääsi levittämään kylmää geeliä iholle ennen tutkimuksen aloittamista. Charlie seisoi vieressä henkisenä tukena - siitä oli naiselle turvaa enemmän kuin hän osasi edes sanoin kuvata. Hymyillen nainen käänsi kasvojaan Charlien puoleen. Sivusilmällä hän huomasi miten lääkäri seurasi heitä katseellaan melkein heltyneenä siitä, miten mies puhui naiselle ja oli juuri hetki sitten suukottanut naisen poskea. "Probably", Hannah hymähti Charlielle, vieden vasemman kätensä silittämään miehen poskea. Kuten olettaa saattoi, ultraäänitutkimus oli varmistanut kaiken olevan hyvin. "You two are going to have a beautiful child. My congrats to both of you", tummahiuksinen naislääkäri totesi vielä, kunnes poistui huoneesta jättäen parin keskenään tutkimuksen jälkeen. Hannah kiskoi parhaillaan paitaansa alas, eikä osannut kuin luoda häkeltyneen katseen lääkäriin ja katsahtaa sitten vaivaantuneena Charlieen. Naurahdus purkaantui tilanteen johdosta väkisinkin Hannahin huulien välistä, hänen puistellessaan päätään. "I'm sorry", nainen hymähti pehmeästi ja kallisti kasvojaan aavistuksen vasempaan, pitäen katseensa edelleen Charlien silmissä. Hän ei todellakaan odottanut miehen ryhtyvän leikkimään lapsen isää. Sillä tulokkaalla oli jo omakin, jonka osallistuminen tosin oli vielä hieman selvittelyn alla.
Pienestä kömmähdyksestä huolimatta kaksikko selviytyi lääkärin vastaanotolta hyväntuulisissa merkeissä. Hannah koppasi Felixin syliinsä leikkinurkkauksesta, lupaillen pojalle jäätelä reippaudesta. Sitähän poika oli ollut. Ei ainoatakaan kiukuttelukohtausta tai muutakaan mielenosoitusta, joten se oli jo ihan hyvä saldo. Autolle päästyä nainen köytti pojan turvaistuimeensa, mutta kääntyi sitten Charlien puoleen lempeää, herttaista hymyä hymyillen. "Thanks! This meant a lot to me", nainen henkäisi, vieden kätensä lepäämään miehen rintakehälle ja varvisti sitten sen verran, että saattoi sulkea Charlien alahuulen suudelmaan. Tuttu ääni kuitenkin kutsui naista yllättäen jostain lähteltä: "Hannah?" Säpsähtäen nainen irrottautui suudelmasta ja vetäytyi kauemmaksi, vaikka hakikin vaistomaisesti Charlien käden omaansa, mutta kohtasi sitten isänsä hämmentyneet kasvot. Robert McNabb asteli lähemmäksi kaksikkoa, silmäillen uteliaasti miestä, jota oli nähnyt tyttärensä suutelevan. "What are you doing in here, daddy?" Hannah tiedusteli häkeltyneenä, kun Robert viimein pysähtyi heidän eteensä. "Because of the business", Robert vastasi lyhyesti, käyttäen katseensa Hannahissa ja siirsi sen sitten uudestaan Charlieen. "Hi! I'm Robert McNabb. Hannah's dad", mies esittäytyi ja ojensi kohteliaasti kättään tyttärensä seurassa olevaa tummaa miestä kohti.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 12, 2018 7:01:22 GMT 2
Post by julle on Feb 12, 2018 7:01:22 GMT 2
”Then it’s must to be boy… Mom’s usually knows”, Charlie sanoi hempeästi hymyillen Hannahille, kun hän uumoili lapsen olevan poika. Hän ei nyt pahemmin mitään tiennyt siitä, mitä naiset tunsivat ja kokivat raskauden myötä. Charlie oli ainoastaan saanut katsoa sitä prosessia sivusta. Tosin he olivat Ashleyn raskauden aikana Colen kanssa keksineet vapaapäivänään kokeilla, millaista oli olla raskaana, hankittuaan feikkiraskaus mahan ja kuljettuaan sen kanssa koko päivän, nukkuen vielä senkin kanssa. Se tuntui silloin suurelta virheeltä, sillä miehet olivat jo muutaman tunnin jälkeen aivan loppu siihen hommaan, eivätkä he olleet saaneet nukuttua koko yönä. Ashley oli saanut huvittuneena seurata koko uurastusta sivusta, saatuaan jopa hyvät naurut siitä episodista. Sen kautta Charlie oli kuitenkin ymmärtänyt paremmin silloisen vaimon koettelusta ja oli täysin tyytyväinen siihen osaansa henkisenä tukena. Hannahin puhjetessa puhumaan, Charlie nyökkäili ymmärryksen merkiksi. Oli ehkä ihan hyvä, että naisella oli joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia raskaudesta ja hakea sellaista tukea, mitä muut eivät välttämättä ymmärtäneet. He eivät kuitenkaan kerjenneet sen suuremmin paneutua asiaan, kun lääkäri oli kutsunut heidän huoneeseensa. Hannah oli asettunut tutkimuspöydälle ja sen myötä Charlie oli keskittynyt seuraamaan sivusta sitä prosessia. Ultran jälkeen ne lääkärin viimeiset sanat kuitenkin sai miehen rauhalliset kasvot muuttumaan hämmentyneeksi, kun lääkäri oli nähtävästi heidän käytöksestään olettanut kyseisen lapsen olevan heidän. Charlie käänsi joskin häkeltyneen katseen Hannahiin, eikä voinut olla itsekään naurahtamatta sille tilanteelle ”It’s alright, that was kinda funny”, mies hymähti huvittuneesti naurahtaen ja hieraisi niskaansa.
Kyseinen kömmähdys ei onneksi aiheuttanut sen suurempaa vahinkoa, vaan kaksikko poistui huoneesta saman hyväntuulisuuden kanssa, kun olivat sinne aikaisemmin tulleet. Matkalla ulos napattiin Felix mukaan ja suunnattiin kadulla odottavan auton luokse. Hannahin kiinnittäessä poikaa takapenkille, Charlie kaivoi puhelimen taskustaan ja vilkaisi taas sinne tulleita viestejä. Puhelin sujahti kuitenkin yhtä nopeasti takaisin taskuun, kun Hannah kääntyi takaisin puoleensa ja sen kiitoksille hymähdettiin pehmeästi. ”Not a problem, happy to be here”, Charlie hymyili ja kietoi puoliksi toisen kätensä naisen alaselälle sen naisen painaman suudelman ajaksi. Se suudelma ei kuitenkaan saanut syvempää sävyä, kun joku – nähtävästi Hannahille tuttu – ääni säpsäytti naisen siitä suudelmasta ja sai sen irtaantumaan miehestä, mutta tarttumaan kuitenkin Charlieta kädestä. Niinpä Charliekin kohdisti katseensa heitä lähemmäksi tulevaan mieheen, joka osoittautui Hannahin isäksi, samalla kun puristi naisen kättä kevyesti. Kaksikon keskustelua seurattiin hiljaa sivusta siihen asti, kunnes naisen isän utelias katse tavoitti Charlien. ”Charlie Billon. Pleased to meet you sir, I’m…”, Charlie aloitti esittäytymisensä jämptisti ja tapojen mukaisesti kätteli Hannahin isää, luoden siinä välissä nopean vilkaisun Hannahiin. ”… Hannah’s friend”, hän lopulta jatkoi aavistuksen kysyvään sävyyn, joka oli luonnollisesti kohdistettu Hannahille ja hänelle itselleen. Hänen ei missään nimessä ollut tarkoitus loukata niillä sanoilla Hannahia – se oli viimeinen asia mitä Charlie halusi tehdä, mutta koska sille heidän statukselle ei tainnut varsinaisesti olla olemassa oikeaa termiä, hän ei voinut tilanteen erikoisuuden vuoksi noin vain mennä esittelemään itseään Hannahin poikaystävänä. Etenkin kun he eivät olleet Hannahin kanssa vielä keskustelleet mistään sellaisesta. Tunteista oli kuitenkin puhuttu, mutta siihen se jäi, jonka vuoksi Charlie toi Hannahin näkevän asian hänen näkökulmasta ja miksi oli esittäytynyt ystävänä. Hannahin isäkin oli varmasti tietoinen tyttärensä hyvin sekavasta tilanteesta, eikä Robert onneksi tuntunut sen suuremmin tarttuvan siihen asiaan. Suoraselkäistä linjaa kuitenkin jatkettiin, kun siitä tiukasta kädenpuristuksesta irrotettiin ote ja kurkattiin olan ylitse takapenkillä istuvaa Felixiä, jonka edestä aavistuksen siirryttiin. ”And this is my son, Felix”, Felix ei luonnollisesti reagoinut niihin esittelyihin millään tavalla, vaan jatkoi kädessään olevan lelun näpertämistä, mutta koska oltiin sivistyneitä ihmisiä, Charlie koki tarpeelliseksi esitellä myös poikansa.
Sen myötä Hannah ja hänen isänsä vaihtoivat muutaman sanan, mutta heidän hiljentyessä, Charlie rykäisi pienesti. ”We were going to get some coffee and ice cream, care to join us?”, Charlie ehdotti ja loi kysyvän katseen niin Hannahiin, joka käännettiin sitten pienien kulmien kohotuksen kera Robertiin. Charlie oli aluksi ajatellut Hannahin isän kieltäytyvän siitä kutsusta, mutta kuinka ollakaan, pian kyseinen nelikko oli yhdessä kurvanneet lähikahvilan edustalle. Autosta noustessa Charlie oli suosiolla antanut Hannahin keskittyä jutustelemaan isänsä kanssa, kun itse puolestaan kävi irrottamassa Felixin takapenkiltä ja lähti sitten kaksikon perässä sisälle kahvilaan Felix sylissään, seisahtuen sitten kaksikon taakse lyhyehköön kahvilajonoon. ”Do you wanna strawberry ice cream?”, Charlie tiedusteli pojaltaan ranskaksi ja sai vastaukseksi ponnekkaan nyökkäyksen Oui! myöntymyksen kera. Felixiä suukotettiin kevyesti niiden tummien hiuksien sekaan, jonka jälkeen tulikin kyseisen seurueen vuoro, jolloin Charlie ja Robert ottivat itselleen kahvit, kun Felix ja Hannah puolestaan jäätelöt. Tilauksien kanssa siirryttiin vapaan pöydän ääreen, Charlien istuttaessa Felixin pöydän päädyssä olevalle korkealle tuolille, kun itse puolestaan istui Hannahin viereen ja Robertia vastapäätä. ”So you’re here because of business. What kind of business you do sir?”, Charlie tiedusteli ja hörppäsi varovaisesti kuumasta kahvistaan, sillä ei nyt rehellisesti sanottuna keksinyt mitään muutakaan. Toisaalta häntä myös kiinnosti, millaista bisnestä Hannahin isä harrasti, vaikka Charlie oli pääosin sijoittanut omat rahansa sellaisiin kohteisiin, jotka turvasivat hänen tulevaisuuden uransa jälkeen. Sen keskustelin lomassa luotiin myös nopea vilkaisu vieressä istuvaan Hannahiin, jonka reidelle laskettiin kevyesti - ja huomaamattomasti - käsi pöydän alla.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 12, 2018 19:38:22 GMT 2
Post by missie on Feb 12, 2018 19:38:22 GMT 2
Hannah seurasi isänsä ja Charlien esittäytymistä toisilleen hieman jännittyneenä. Leon ensitapaaminen naisen perheen kanssa ei ollut mennyt erityisesti putkeen, joten syystäkin odotukset olivat melko maltilliset tälläkin kertaa. Tässä ei oltu edes virallisesti esittäytymässä, kunhan nyt oli satuttu vain törmäämään vahingossa. Hannah katsahti Charlieta miehen esittäytyessä hänen ystävänään. Naisen kasvot sulivat hymyyn ja hän nyökkäsi kuin hyväksynnän merkiksi kohdatessaan miehen kysyvän katseen. He eivät olleet puhuneet siitä, mitä he olivat, joten ystävänä esitttäytyminen oli enemmän kuin ymmärrettävää. Tilanne itsessään oli niin sekava, ettei Hannah olisi edes osannut tarjota miehelle vastauksia heidän statuksestaan. Oli selvää, että naisen piti saada asiansa selviksi Leon kanssa, ennen kuin hän voisi edetä suuntaan tai toiseen. Tai se oli ajatus sillä hetkellä. Ikuisuuksia ei voinut kuitenkaan odottaa, joten jossain vaiheessa oli pakko vain tehdä omat johtopäätelmät, jos asiaan ei muuten tullut ratkaisua. Katsahtaessaan takaisin isäänsä hän kohtasi myös vähän kysyvän ilmeen miehen kasvoilta. Robert ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan jätti kerrankin kysymättä ikävät kysymykset, joihin Hannah oli jo henkisesti varautunut. Miehen katse seurasi esittelyiden myötä takapenkillä istuvaan Felixiin, eikä Robert voinut estää hymyä kaartumasta huulilleen.
Hannah ei olisi välttämättä kutsunut isäänsä mukaan jäätelölle, mutta Charlie ennätti sitä kuitenkin ehdottamaan. Hieman häkeltynyt katse käväisi miehessä, mutta palasi sitten uudemman kerran Robertiin, joka hymyili kohteliaasti. "I don't want to bother you..." Mies ehti aloittamaan, ennen kuin Hannah keskeytti isänsä toteamalla lempeästi: "You don't bother us. Come!" Nainen onnistui loihtimaan kasvoilleen jopa hymynkin. "Well, then... I would love to come", Robert virkkoi hyväntuulisesti ja nyökkäsi vielä sanojensa painoksi. Hannah hymähti pehmeästi, vilkaisten vieressään seisovaa Charlieta, mutta siirtyi sitten takapenkille Felixin viereen, päästäen isänsä istumaan etupenkille Charlien kanssa. Koko ajomatkan äänessä olivat kuitenkin lähinnä Hannah ja Robert, jotka vaihtoivat kuulumisia lähinnä raskauden suhteen. Keskustelu oli kohteliaista ja näennäisen rentoa, mutta Hannahista oli herkästi aistittavissa hienoista jännitystä ja hermostuneisuutta. Lopulta he pääsivät kuitenkin liittymään lyhyehköön kahvilajonoon. Nainen jatkoi edelleen keskustelua isänsä kanssa, mutta vilkuili koko ajan Charlien ja Felixin suuntaan. Robert puolestaan tarkkaili tytärtään, kykenemättä sivuuttamaan tavan, jolla nainen katsoi Charlieta. Hän oli nähnyt sen joskus aiemminkin - Leon kohdalla -, joten miehelle oli melko selvää, että Hannah oli rakastumassa kovaa vauhtia Charlieen. Robert tilasi itselleen kahvin ja vaati saada maksaa tilaukset sen vuoksi, että oli tunkenut kolmikon seuraan hieman yllättäen. Felixin tavoin Hannah otti mansikkajäätelön kippoon ja pyysi päälle vielä kermavaahtoa sekä vaahtokarkkeja. He siirtyivät yhdessä pöytään - pieneen loossiin - Hannahin käydessä istumaan Charlien ja Felixin väliin, kun taas Robert otti paikkansa luonnollisestikin kolmikkoa vastapäätä. Hannahin keskittyessä höpöttämään niitä näitä Felixin kanssa ja luovuttamaan pojalla pari vaahtokarkkia annoksestaan, viritteli Charlie keskustelua Robertin kanssa. "Hannah haven't told you?" Robert kysyi kohottaen pienesti kulmiaan, mutta jatkoi rennosti hymyillen heti perään: "We have a family company, which is involved restaurant, hotel and luxury car business. We have some real estate business too, but mostly just restaurants and hotels. But I'm here opening our new car store. Bentley's, BMW's and Aston Martin's, you know. Hannah's brother, Blake, takes care of everything serious business and I just deal with fun stuff. Can't really complain about that." Isänsä puhuessa Hannah tuli vilkaisseeksi Charlieta heltyneesti, miehen laskettua kätensä hänen reidelleen.
"So you, play for the Pittsburgh Penguins, right? As defenseman?" Robert kyseli uteliaasti, sillä kyllähän oli jo heti tunnistanut Charlien muutenkin kuin pelkän nimen perusteella. Vaikka McNabbien perhe kannatti Dallas Starseja - Hannahia lukuunottamatta - seurasi Robert lajia sen verran muutenkin, että tunnisti ilman muuta Stanley Cupin sinäkin vuonna voittaneen joukkueen tähtipuolustajan. "How you know my daughter?" Robert vielä jatkoi kyselyään, nyökäten Hannahin puoleen, joka kurtisti isälleen kulmiaan. "We met already in 2015, before Charlie's wife, Ashley, died. I was friends with her, when I and Leo..." nainen huomautti vaimeasti, muttei saanut vietyä sanojaan loppuun saakka, vaan kohautti vain olkiaan kuin kuitatakseen kesken jääneen lauseen. Tietynlainen suojelevainen asenne Robertin olemuksessa vaikutti hellittävän Hannahin sanojen myötä, kun kävi ilmi ettei taustalla pyörinyt mustasukkaista vaimoa, eikä Hannah ollut onnistunut sekoittamaan itseään minkäänlaiseen salasuhteeseen. Hymy miehen kasvoillakin ylsi yllättäen silmiin saakka. "I'm sorry about your wife", Robert pahoitteli täysin vilpittömästi. "Do you golf?" Mies kysyi rennosti, vaihtaen puheenaiheen nopeasti täysin lennosta, takertumatta liiaksi Charlien edesmenneeseen vaimoon.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 13, 2018 19:03:20 GMT 2
Post by julle on Feb 13, 2018 19:03:20 GMT 2
Robert kerkesi melkein jo kieltäytyä siitä ehdotuksesta, ennen kuin Hannah puhkesi puhumaan ja kehotti isäänsä tulemaan heidän mukaansa. Se oli ehkä aavistuksen outo tilanne, mutta ei Charlie siitä viitsinyt turhaan vaivaantua. Tilannetta ehkä helpotti entiseltään se, ettei Robert sen suuremmin tarttunut siihen heidän antamaansa statukseen, sillä Charlie ei itsekään tiennyt mitä he olivat Hannahin kanssa. Luojan kiitos Hannah oli kuitenkin antanut siunauksensa sille ’ystävä’ statukselle. Naista ei missään nimessä ollut tarkoitus loukata sen vuoksi, mutta onneksi Hannah oli ollut yhtä mieltä siitä. Lopulta Robert oli suostunut siihen edotukseen ja nelikko oli päässyt liikenteeseen. Charlie oli keskittynyt ajamaan, kun Hannah puolestaan keskittyi jutustelemaan isänsä kanssa. Siihen keskusteluun mies ei viitsinyt sen kummemmin puuttua, sillä näytti siltä, ettei isä ja tytär olleet nähneet tai puhuneet vähään aikaan. Lopulta päästessä kahvilaan ja nelikon istuutuessa alas, Charlie nopeasti sipaisi poikansa tummia hiuksia, ennen kuin käänsi huomionsa Robertiin. ”Actually, no she haven’t”, Charlie myönsi hiukan huvittuneena ja vilkaisi vieressään istuvaa Hannahia, jolle hymyili vinosti, ennen kuin käänsi katseensa takaisin pöydän toisella puolella istuvaan mieheen ja kohotti kahvikupin huulilleen.
Robertin kertoillessa bisneksistään, Charlie nyökkäili kuuntelemisen ja ymmärtämisen merkiksi, samalla kun lipitti tyytyväiseen sävyyn kahviaan. Samaan aikaan Charlie silitteli hellästi naisen reittä, katseensa vilkuillessa välillä hannahia ja Felixiä, sen palautuessa kuitenkin takaisin Robertiin, joka oli puolestaan tiedustellut hänen urastaan jääkiekkoilijana. ”Uh, yeah, defenseman. I’ve played with Pittsburgh Penguins my whole NHL career and made with them eight year contract 2013. So I’m going to stay there for a while, unless they decide to sell or trade me to someone”, Charlie kertoili ja laski samaan aikaan kahvikuppia pitävän kätensä pöydälle lepäilemään. Oli tietenkin hyvin epätodennäköistä, että joukkue olisi lähtenyt häntä vaihtamaan, mutta ei sitä koskaan tiennyt. Onneksi Charliella oli suhteellisen hyvät no-movement clause ja no-trade clauset voimassa, ettei häntä voinut ainakaan siirtää takaisin pelaamaan AHL:ään. Tietenkin hän enemmän kuin mielellään olisi pelannut uransa loppuun NHL kasvattijoukkueessaan, mutta sitä ei koskaan tiennyt mitä tulevaisuus alalla toi tullessaan. Robertin tiedustellessa mistä he Hannahin kanssa tunsivat toisensa, Charlie kerkesi ainoastaan luomaan pitkän vilkaisun Hannahiin, kun nainen olikin jo puhjennut puhumaan.
Naisen sanoille hymyiltiin vinosti ja miehen katse painui hetkeksi kahvikuppiinsa, josta otettiin taas uudempi huikka. Samainen katse kuitenkin palasi varsin nopeasti takaisin Robertiin. ”Thanks. It’s been couple of years now that my wife died, so it’s alright. Life makes you go on when you have few year old kid”, Charlie loi sanojensa myötä ja vinon hymyn kera nopean vilkasun pöydän päässä istuvaan poikaansa, joka lusikoi jäätelöä suuhunsa, samaan aikaan kun häiriköi Hannahia ja hänen jäätelönsyöntiä, sörkkimällä naisen annoksessa olevia nonparelleja. Eihän se yksinhuoltajaisänä olo aina ollut herkkua, etenkin kun vuodesta oltiin niin paljon pois ja jouduttiin väistämättä viettämään paljon aikaa poissa perheen luota, mutta sellaista se heidän arkensa oli nykyään. ”But also my cousin, Nick Dewell, is getting married this summer with Hannah’s cousin, Daisy. So that’s who we met again this summer”, hän tunsi tarpeelliseksi vielä lisätä, kun palautti katseensa Robertiin. Niille golfpeluun tiedusteluille nyökkäiltiin kevyesti. ”I do, but when your life basically revolves around your son, it’s difficult find time and decent nanny to look out for him”, Charlie myönsi ja kohtautti huomaamattomasti olkiaan niiden sanojen jälkeen. Kaikki vähäinen aika vietettiin mielellään Felixin kanssa, mikä oli hyvin selvää hänen kaltaisessa tilanteessa. Jennykin huiteli kestät ties missä, joten sen varaan lapsenhoitajan suhteen ei viitsitty laittaa, koska nainen muuten hoiti pojan kauden aikana moitteettomasti. Olisi ollut kohtuutonta pyytää ex-kälyä katsomaan pojan perään myös off-seasonilla. Charlie kuitenkin kiirehti jatkamaan; ”But I usually golf with few buddies of mine in the off-season and sometimes in the middle of the season we travel somewhere abroad to golf”, jos ja kun sitä aikaa löytyi, Charlie ihan mielellään golffasi ja kesken kaudenkin joskus saatiin mahdollisuus siihen harrastukseen, kun lähdettiin perheen ja ystävien kesken ulkomaille lomailemaan. ”You gotta have some hobbies when you can’t play hockey”, hymähdettiin perään hyväntuulisesti. ”I assume you golf too?”, Charlie tiedusteli kuitenkin seuraavaksi ja kohotti kulmiaan kysyvästi, vaikka osasi hyvin sen kysymyksen myötä olettaa, että Robert myös golfasi. ”How long are you staying here in DC?”
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 18, 2018 20:06:15 GMT 2
Post by missie on Feb 18, 2018 20:06:15 GMT 2
"Haven't got that far", Hannah mumisi, joskin vähän ihan hyväntuuliseen sävyyn, ja vilkaisi vuorotellen niin isäänsä kuin Charlietakin, ennen kuin keskittyi uudestaan vieressään istuvaan pikkupoikaan. Totta puhuen Hannah ei puhunut järin mielellään perheestään. Ne olivat niin erilaisia kuin hän, ja elivät vielä kaiken lisäksi aivan toisenlaista elämää. Hannah oli ehkä perheensä mustalammas, mutta myös silmäterä, jota oli haluttu varjella kaikelta pahalta. Siksi kai jääkiekkoilijapoikaystävä ei ollut erityisesti herättänyt kovinkaan paljon riemua. Nyt hän saattoi vain kuvitella mitä mieltä Robert-isä oli Leosta. Tuskinpa sillä oli kovinkaan paljon positiivista sanottavaa vävykokelaastaan. Samaan aikaan Robert tarkasteli nuorinta tytärtään vaivihkaa pöydän toiselta puolelta, eikä voinut olla laittamatta merkille miten hyvin nainen tuli toimeen neljävuotiaan Felixin kanssa. Molempien kasvoilla loisti leveä hymyä, kun Hannah höpötteli niitä näitä ranskaksi pojalle ja suukotteli sitä kuin omaa lastaan. Robert ei epäillyt hetkeäkään, etteikö hänen tyttärestään tulisi loistava äiti, vaikka joutuisi sitten kantamaan vastuun yksinään.
Hannahia jännitti edelleen, sillä hän tiesi kyllä millainen hänen isänsä osasi olla; hankala, pikkumainen ja itsekeskeinen. Charlien hellä kosketus kuitenkin tasoitti kuohuavaa mieltä, eikä Hannah olisi voinut olla kiitollisempi miehen läsnäolosta. Sillä hetkellä tilanne tuntui etenevän ihan hyvin, mutta Robert McNabbin seuraavista siirroista ei voinut koskaan tietää. Leokin oli ajoittain saanut kylmää kyytiä ja sitten taas seuraavassa hetkessä jopa kohtalaisen ystävällisiä sanoja. "Well, let's hope that they keep you. They are real good. You have won three Stanley Cups with 'em, right?" Robert hymähti hyväntuulisesti ja siemaisi kahviaan.
Robert vaikutti ilmeisen helpottuneelta, ettei taustalla kytenyt orastavaa draamaa ja avioeroja, mutta että Charlie oli myös jatkanut elämäänsä vaimonsa kuoleman jälkeenkin. Hannah ei juuri ehtinyt puuttumaan isänsä ja Charlien keskusteluun, kun Felix varasti hänen koko huomionsa. Heleän naurahduksen saattelemana nainen veti pojan syliinsä ja vei toisen kätensä silittämään Felixin tuuheaa hiuskuontaloa. "Oh yeah! Daisy and Nick. Finally those two are getting married", Robert pyöritteli päätään vinosti hymyillen. Tottahan se oli, että Rhodesien puolella oli odotettu kuumeisesti koska Daisy ja Nick asettuisivat aloilleen. Toivosta oli ehditty jo luopumaan, kun pari oli eronnut, mutta kkaksikon yhteenpaluun myötä hääuutisiakin oli kantautunut harvinaisen nopeasti D.C:stä. Ei ollut mennyt kovinkaan kauan, kun Hannah oli yhtä lailla ilmoittanut avioituvansa sinä kesänä, mutta sitten tapahtumat olivat ottaneet yllättävän käänteen ja suunnitelmat kesähäistä McNabbien nuorimmaisen kohdalla olivat romuttuneet täysin. Siitä oli yksi jos toinenkin oikeutetusti vihainen ja pettynyt - erityisesti Robert, joka oli varoitellut tytärtään koko ajan. Päätään nyökytellen Robert kuunteli Charlien kertoillessa golfaamisestaan. "Yes, every now and then. Mostly when I have time", Robert vastasi kepeään sävyyn, vaikuttaen olevan ihan mielissään siitä, ettei Charlie selkeästikään jäänyt tuppisuuksi oikein missään tilanteessa. "Probably just day or two. I have to go back in New York and Dallas soon, so..." Vinosti, vähän harmistuneesti hymyillen mies kohautti olkiaan ja otti taas uuden huikan kahvistaan. Juuri silloin Robertin puhelin piippasi saapuneen viestin merkiksi. Mies kaivoi vähän laiskasti puhelimensa esiin pukunsa takin povitaskusta ja vilkaisi näyttöä silmiään siristäen. "Daddy, you should really buy those glasses", Hannah huomautti nuhtelevasti isälleen, mutristaen tyytymättömästi huuliaan. "Yeah yeah yeah", Robert naurahti huvittuneesti, sujauttaen puhelimen takaisin povitaskun suojiin. "Unfortunately I have to go now, but it was really nice to meet you, Charlie", puhuessaan Robert nousi ylös ja ojensi kätensä tyttärensä vieressä istuvaa miestä kohti. "You two should come to visit Dallas. We could go golf there, if you want", viimeiset sanansa mies osoitti selvästikin Charlielle ja viimeistään siitä Hannah tiesi isänsä pitäneen miehestä. Ei ollut tavallista, että Robert pyysi ihan ketä tahansa golfaamaan kanssaan. Esimerkiksi Leo ei ollut saanut kertaakaan kutsua golfaamaan, vaikka he olivat olleet pari vuotta yhdessä.
Hannah jäi seuraamaan mietteliäänä isänsä loittonevaa selkää hetkeksi, mutta kääntyi lopulta paremmin Charlien puoleen. Felix istui edelleen naisen sylissä ja teki tuhoa jäätelöannoksestaan kovaa vauhtia. Leveä, lämmin hymy kareili Hannahin huulilla, kun hän kurtisti pienesti kulmiaan silmäillessään miestä. "He really liked you. And - to be honest - my father doesn't like anyone", nainen hymähti, eikä peitellyt äänestään läpi paistavaa hämmennystä. Hän kurottautui painamaan hellän, mutta pitkän suukon Charlien huulille, eikä siitä irrottautuessaan vetäytynyt kuin parin sentin päähän. "You're amazing. You know that, right?" Pitkästä aikaa aito onnellisuuden tunne valtasi Hannahin sisimmän. Se myös näkyi naisesta ulospäin - niin katseesta kuin hymystäkin. Ei ollut kovinkaan vaikea nähdä, että sen kaiken sai aikaan hänen vieressään istuva mies. Elämä oli ehkä heittänyt kaikessa täyskäännöksen keväällä, mutta ainakin Charlie oli astunut naisen elämään juuri oikeaan aikaan. "So, do you kiss often your friends?" Hannah ei malttanut olla härnäämättä ilkikurisesti virnistäen, viitaten tietenkin siihen että he olivat esittäytyneet Robertille pelkkinä ystävinä. Hän tiesi kuitenkin ettei hänen isänsä ollut sokea, vaan arvasi kyllä mitä oli meneillään. Syvään henkeä vetäen Hannah katsahti sylissään istuvaa Felixia. "Okay, little guy! What you wanna do today? We are all yours", nainen tiedusteli naurua äänessään ja loi poikaan kysyvän katseen pyyhkiessään sen jäätelön sotkemaa naamaa lempeä, melkein äidillinen hymy kasvoillaan.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 20, 2018 20:42:59 GMT 2
Post by julle on Feb 20, 2018 20:42:59 GMT 2
Charlie ei tiennyt syytä sille, miksi Hannah ei ollut puhunut perheestään, mutta toisaalta se ei ollut myöskään hänen asiansa. Hän ainoastaan tiesi tytön olevan hyvävaraisesta perheestä ja siinä se oikeastaan oli. Kaikki serkut ja sun muut sukulaiset olivat kyllä tulleet tutuksi kesän aikana, Applea, Daisya ja Pennyä myöten. Charlie ei kuitenkaan olettanut, että kaikki olisivat perheensä kanssa niin läheisiä, mitä Charlie oli esimerkiksi omien vanhempiensa ja siskojensa kanssa. Vanhemmille soiteltiin muutaman kerran viikossa ja pikkusiskojensa kanssa sitäkin enemmän. Toisinaan se läheisyys perheen kanssa oli myös eräänlainen kirous, koska Charlie tunsi lähes pakottavaa tarvetta pitää heistä kaikista huolta tavalla tai toisella. Vastuu vanhimmasta pikkusiskosta oli onneksi alkanut pikku hiljaa hiipumaan, kun Abby oli lyönyt hynttyynsä yhteen Brettin kanssa. Tavallaan Charlie uskoi siskonsa olevan jo tarpeeksi vanha huolehtimaan itsestään, mutta tavallaan Charlie oli myös vyöryttänyt vastuunsa Brettin niskaan. Kaikesta huolimatta Hannahin isä ei kuitenkaan vaikuttanut niin pelottavalta ihmiseltä, mitä Charlie oli luullut. Kaikkien puheista oltiin saatu sellainen mielikuva, että pelkästään Robertin läsnäolon olisi pitänyt nostaa kaikki varpaisilleen. Tosin ei Charlie laisinkaan epäillyt sitä, etteikö miehellä olisi sellaista vaikutusta ollut, mutta sillä hetkellä Hannahin isästä ei saatu niin selkäpiitä karmaiseva kuva, mitä hän oli odottanut.
”Uh, actually, I have four now. We won Cup years ’09, ’16, ‘17 and this year. So yeah, let’s hope that they keep me”, Charlie myötäili hyväntuulisesti hymyillen, nyökkäsi pienesti sanojensa painoksi ja kohotti kahvikupin taas huulilleen. Oli hyvän epätodennäköistä, että Penguinsit olisivat lähteneet vaihtamaan ”tähtipuolustajaansa”, mutta ei sitä koskaan tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Tosin Charlie ei ollut koskaan ymmärtänyt sitä parrasvaloa, joka häneen oli kohdistettu, eikä hän liioin ylimääräistä kaivannut edes itselleen. Hän vain pelasi sen vuoksi koska piti siitä, eikä siksi että olisi saanut mainetta tai kunniaa. Luojan kiitos se keskustelunaihekin vaihtui hänestä toisaalle, jolloin herra Billon pystyi vain huokaisemaan hiljaa mielessään. Robertin kanssa oltiin samaa mieltä – oli jo aikakin, että Nick ja Daisy menivät naimisiin. Heilläkin oli serkkupojan puheiden mukaan ollut, joskin hankala alku, mutta pääasia oli, että he olivat nyt siinä, onnellisina ja menossa naimisiin. Seuraavaksi Robert jo kertoilikin olevansa kaupungissa vain muutaman päivän ja sen myötä naisen isä alkoi tehdä lähtöä. Miehen ojentamaan käteen tartuttiin jämäkästi ja Robertille suotiin ystävällinen hymy. ”Likewise sir”, sen myötä tuleva golfaus kutsu tuli pienoisena yllätyksenä ja Charlie vilkaisi vastomaisesti Hannahia, mutta käänsi katseensa varsin nopeasti takaisin naisen isään. ”I’m actually coming to Dallas in few weeks to help my sister in her move so… Sounds good”, Abby oli jo aikaisemmin kysellyt Charlielta apua muutossa, joten koska Dallasiin oltiin jo muutenkin jossain vaiheessa kesää matkalla, niin luultavasti aikaa golfauksellekin löytyi.
Robertin lähdön myötä Charlie oli kääntänyt huomionsa hetkellisesti Felixiin, joka edelleen teki tuhoa jäätelöannoksestaan. Mies kerkesi ohimennen nappaamaan sormellaan pienen sipaisun pojan jäätelöstä, jonka jälkeen Felixille virnistettiin pienesti. Hannahin puhjetessa puhumaan, Charlie käänsi katseensa naiseen ja kurtisti pienesti kulmiaan. ”To be honest, I thought he would be scarier and more intimidating but he seems nice. Does he know I’m Canadian?”, Charlie kysyi jopa hiukan yllättyneeseen sävyyn ja kurtisti ajatuksilleen pienesti kulmiaan, kunnes huvittunut virne levisi huulilleen. Kaiken kaikkiaan Robert oli koko sen kahvitteluhetken vaikuttanut varsin mukavalta mieheltä, mutta nähtävästi häneltä oli täysin jäänyt kokematta se miehen vakavampi puoli, josta kaikki muut tuntuivat olevan huomattavasti paremmin tietoisia, kuin Charlie itse. Toki Robertista oli huokunut sellainen vauras arvokkuus ja itsetietoisuus, joten kai Charlie oli vain päässyt vähällä, kun koko kahvittelu oli sujunut varsin neutraaleissa merkeissä. Naisen sanoille hymyiltiin vinosti, samalla kun hieraistiin Hannahin reittä kiintyneenä. Huulille painetun suudelman myötä käsi vietiin rennosti Hannahin hartioiden ylitse. ”I know, but so are you”, Charlie hymähti pehmeästi ja suukotti sen myötä vielä kertaalleen Hannahin huulia hellästi. Naisen kiusoitteluille virnistettiin puolestaan huvittuneena, mutta vakavoiduttiin nopeasti. ”Oh yeah! Especially this one girl, which is blond and she has this cute texas southern accent… She’s my special friend”, Charlie selitti muka hyvinkin vakavana ja nyökkäili sanojensa painoksi, kunnes se samainen virne nousi takaisin miehen kasvoille ja hän puolestaan kurottautui painamaan huulensa nopeasti Hannahin omille. Ystäväksi esittäytyminen oli aikaisemmin osoittautunut ainoastaan hyväksi ratkaisuksi, mutta nyt se tuntui kuitenkin jollain tavalla typerältä. He eivät Hannahin kanssa olleet ystäviä, mutta valitettavasti Charlie ei tiennyt miksi heitä olisi muutoin kutsunut.
Katse palautettiin sen myötä Hannahin sylissä istuvaan Felixiin, joka oli vihdoin ja viimein saanut jäätelönsä syötyä loppuun – koko naamalla sen sotkun perusteella. ”I wanna go play with Brandon and Elle”, poika ilmoitti seuraavaksi varsin ponnekkaana, kun Hannah oli tiedustellut mitä poika halusi tehdä. Samaan aikaan Charliekin oli saanut juotua kahvinsa loppuun ja ohimennen hän tuli vilkaisseeksi ranteessaan koreilevaa kelloa. ”Okay. I can ask Brett if that’s okay, but I think we should first go back home and take a nap”, Charlie ehdotti ja kuten saattoi odottaa, Felix ei liioin siitä ideasta innostunut vaan pudisteli päätään isänsä sanoille. Charlie kuitenkin tiesi, että jos nelivuotias poikansa ei vetäisi edes yksiä päiväunia, niin sen myötä koko loppupäivä olisi pilalla – ei välttämättä Felixin osalta mutta muiden, kun poika päättäisi vetää väsymykseltään vuosisadan itkupotkuraivarit. Kolmikko nousi lopulta pöydästä ja suuntasi sitten kadulla odottelevan auton luokse. ”Oh yeah, do you kiss often your friends?”, Charlie härnäsi vuorostaan naista leveästi virnuillen, avatessaan takapenkin oven, jotta Hannahin saisi kiinnittää sylissään olevan pojan takapenkin turvaistuimeen. ”To be honest, I could use a nap too. Meeting your dad was exhausting”, mies vitsaili, haukotellessaan dramaattisesti ja samalla sulki takapenkin oven, kun Hannah oli saanut kiinnitettyä Felixin paikalleen. Naisen ei annettu kuitenkaan karata kauemmaksi, kun Charlie tarttui Hannahia kädestä ja veti lähemmäksi itseään. Sen myötä kädet kietoutuivat rennosti naisen ympärille ja kevyt suukko painettiin Hannahin huulille. ”Would it be weird, if I go golf with your dad?”, asiasta oli ehkä ihan hyvä kysyä vielä Hannahilta, sillä jos naisesta oli vähänkin outoa se, että Charlie menisi golfaamaan hänen isänsä kanssa, hän myös jättäisi sen välistä.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Mar 15, 2018 14:04:30 GMT 2
Post by missie on Mar 15, 2018 14:04:30 GMT 2
Hannah virnisti Charlielle vinosti ja silmäili miehen kasvoja. "She sounds one lucky girl", nainen tuumi huvittuneesti, nyökytellen päätään muka kovinkin vakuuttuneena miehen sanoista. Pehmeästi hymähtäen nainen sulki silmänsä tuntiessaan Charlien huulet omillaan. Hän viivytteli suudelmaa niin pitkään kuin mahdollista, ennen kuin nojasi kasvojaan vähän kauemmaksi ja sipaisi hellästi Charlien poskea. Siinä läheisyydessä Charlien kanssa oli jotain niin mukavaa. Jokainen suudelma, jokainen kosketus ja kaikki muu tuntui niin oikealta, että vaikutti siltä kuin asioiden olisi pitänyt aina olla niin. He olivat kohdanneet jo kauan sitten ensimmäisen kerran, mutta vasta nyt löytäneet toisensa. Ehkä se oli oikeasti kohtalo, ehkä ei - kuka tiesi.
Hannah tarkasteli hymyillen Felixia, joka ilmoitti haluavansa lähteä leikkimään Brandonin ja Ellen kanssa. Se aiheutti naisessa lempeän hymähdyksen. Hän suukotti poikaa takaraivolle ja sipaisi vielä sen tummia hiuksia. Charlie lupasi kysyä asiasta Brettiltä, mutta vaati kuitenkin että he menisivät ensin kotiin ottamaan päiväunet. Kieltämättä idea kuulosti ihan hyvältä - Hannah itsekin kaipasi lyhyitä torkkuja. He nousivat pöydästä ja lähtivät yhdessä kulkemaan autolle. Hannah antoi sylissään Felixiä, kulkien Charlien rinnalla. Miehen kysymys sai naisen kohottamaan kysyvästi kulmiaan. "Not really. Just you", hän vastasi totuudenmukaisesti, mutta kuitenkin leikkisään, vähän härnääväänkin sävyyn ehkä. Huvittuneesti päätään puistaen nainen laski Felixin turvaistuimeen ja kiinnitti pojan vöihin huolellisesti. Hän kääntyi ympäri, väistyen sen verran että Charlie sai suljettua takapenkin oven, mutta tulikin heti seuraavaksi vedetyksi miehen lähelle. Lämmin hymy kohotti Hannahin suupieliä ylöspäin, kun hän tutki katseellaan Charlien tummia silmiä. "No, Charlie. Go - he would like that", nainen vastasi lempeästi siihen pistäisikö hän pahakseen, jos mies lähtisi golfaamaan Robertin kanssa. Itsehän Hannahin isä oli sitä ehdottanut, eikä naisella ollut todellakaan mitään sitä vastaan - päinvastoin. "Just don't tell him that you're Canadian", nainen kiusasi ilkikurisesti virnuilleen, ennen kuin suukotti Charlien huulia ja siirtyi sitten pelkääjän paikalle. Päivä oli kommelluksistaan ja Robertin tapaamisesta huolimatta sujunut mukavissa merkeissä. Hannah oli enemmän kuin tyytyväinen siihen, että Charlie oli tullut hänen isänsä kanssa niin hyvin toimeen. Se helpotti mieltä yllättävänkin paljon.
|
|
