member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 10, 2018 1:03:51 GMT 2
Post by julle on Feb 10, 2018 1:03:51 GMT 2
MONDAY 18. JUNE 2018, AFTERNOON COORS FIELD / KENNY’S HOME @ DENVER MADISON KING & KENNETH GREER ( + EX-HUBBY CALEB & OTHER PEOPLE)
Madison oli lähes kuukauden ajan viettänyt tiiviisti aikaa Kennethin luona. Miehen luokse oltiin oikeastaan ajauduttu täysin huomaamatta. Kaikki oli alkanut siitä sairaslomasta, jonka aikana Madison oli ollut miehen apuna ja tuonut sinne koiransa. Sen jälkeen viikkojen kuluessa taloon oli huomaamatta myös muitakin tavaroita. Luonnollisesti Madison oletti, että Kenneth kyllä potkisi hänet ulos siinä vaiheessa, kun saisi naisen seurasta tarpeekseen, mutta nähtävästi koko järjestely tuntui jo itsessään niin luonnolliselta, ettei kumpikaan heistä edes tajunnut sitä. Toki siihen saattoi myös vaikuttaa lähes kuukausi sitten sen ikävän ja niiden vanhojen, orastavien tunteiden tunnustelu, jotka olivat tehneet vahvan paluun. Sen illan jälkeen oltiinkin tunnusteltu tilannetta ja enemmän käyttäydytty kuin pariskunta, kuin ystäviä. Niinpä päivä päivältä Madison alkoi olla entistä varmempi omista tunteistaan Kennethiä kohtaan, eikä hän voinut kieltää sitä, etteivätkö ne vanhat tunteet olisi ollut tallella. Ja siellä ne olivat sekä se sama kipinä, joka toistui jokaisen vaihdetun suudelman ja kosketuksen myötä. Kaikki se oikeastaan tuntui niin äärettömän kotoisalta, turvalliselta ja ihanalta. Niiden päätä huumaavien tunteiden myötä oltiin oikeastaan myös kokonaan unohdettu se tosiasia, että Madison oli edelleen paperillisesti naimisissa. Caleb ei ollut vieläkään allekirjoittanut papereita, eikä Madison ollut kuullut asianajajastaan viikkoihin. Mitä luultavammin hän ottaisi yhteyttä, kun asiat etenisivät, joten Madisonin ei auttanut muu, kuin odotella kärsivällisesti sitä pirun allekirjoitusta. Colorado Rockisien oli tarkoitus pelata maanantai iltana New York Metsiä vastaan, jonka johdosta kentälle oltiin saavuttu ajoissa – Kenneth omien harjoituksien puitteissa, kun Madisonia puolestaan odotti isänsä jättämä potilastietopinkka pelaajista, jotka pitäisi laittaa järjestykseen. Oikeastaan ne seuraavat tunnit kuluivat pitkälti rauhassa potilaskansioita järjestellessä. Ainakin siihen asti, kunnes Madisonin työhuoneen oveen koputeltiin ja ’ just a sec’ –huikkauksestaan huolimatta ovi avautui ennen aikojaan. Joskin kysyvä katse muuttui varsin nopeasti kauhun ja järkytyksen sekaiseksi, kun hän näki ovella seisovan ex-aviomiehen, jolta oltiin jo lähes puoli vuotta taitavasti piiloteltu. Olihan Caleb yrittänyt toistuvasti ottaa häneen yhteyttä, muun muassa soittamalla ja urkkimalla kaikilta läheisiltään missä hän oli, mutta nainen oli suosiolla halunnut hoitaa kaikki keskustelut miehen kanssa asianajajien välityksellä. Nyt se tuleva ex-mies seisoi siinä, sulki oven takaataan ja hetkeä myöhemmin pöydän takaa noussut Madison, oli saanut Calebin kanssa varsinaisen huutokonsertin aikaiseksi. Koko tilanne oli kärjistynyt siihen, että miehen maanitteluista ahdistunut nainen oli lopulta tyrkännyt oven tiellä seisseen Calebin sivuun ja paukkonut toimistostaan ulos käytävällä, saadakseen edes hiukan etäisyyttä toiseen. Madison olikin sitten lähtenyt vauhdilla kävelevään niitä ball parkin käytäviä pitkin vailla sen suurempaa päämäärää. Hän halusi ainoastaan Calebista eroon, mutta sen sijaan että Caleb olisi luovuttanut ja poistunut paikalta, mies tuli visusti naisen perässä. ” Jesus Christ Maddy, stop running away from me!”, naista seuraava mies oli huutanut naisen perään ja heiluttanut kädessään olevia avioeropapereita. Madison käveli vielä jonkun matkaa, kunnes pysähtyi ja kääntyi kannoillaan muutaman metrin päähän seisahtuneen Calebin puoleen. ” There’s nothing you can say that I would come back to Seattle! So just sign those freaking papers and leave me alone! I’m done”, nainen älähti turhautuneena ja osoitti miehen kädessä olevia papereita. Caleb oli hetkeksi hiljentynyt vain katselemaan raivosta kihisevää naista. Hän kuitenkin huomasi jonkun muuttuneen, eikä hän ainoastaan uskonut sen reaktion johtuvan niistä menneisyyden virheistä ja riitelystä. Mies osasi varsin nopeasti laskemaan yksi plus yksi ja samalla hänen kulmansa kurtistuivat, ottaen myös askeleen lähemmäksi naista. ” There is someone else… Who is it?”, mies alkoi tivaamaan varsin nopeasti, joka sai Madisonin kalpenemaan. Se kysymys nostatti jopa pienen pakokauhun tunteen ja kuin itseään suojelevasti naisen kädet hakeutuivat tiukkaan puuskaan. Valitettavasti Madison ei kuitenkaan osannut peittää sitä samaista tunnetta, joka paistoi kasvoiltaan, saaden näin myös naisen katseen laskeutumaan jalkoihinsa. Kenneth oli ehkä maailman viimeinen ihminen, jonka Madison halusi sekoittaa siihen tilanteeseen. Madison ei kerjennyt kuitenkaan edes avaamaan suutaan, kun kärsimättömäksi muuttunut Caleb oli astunut Madisonin lähelle ja tarttunut naista tiukasti, vaativaan sävyyn käsivarsista kiinni. Se oli ensimmäinen kerta, kun Madison aavistuksen jopa pelkäsi Calebia, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt miestä niin vihaisena. ” Caleb, you’re hurting me… Let me go! It’s none of your business!”, Madison inahti nostettuaan jopa pelokkaan katseen miehen kasvoihin, yrittäessään riuhtaista itseään miehen tiukasta otteesta irti. ” As long as I’m your husband, it’s definitely my business. Who is it Maddy?!”, sen sijaan että naista olisi päästetty menemään, Caleb jatkoi tivaamistaan keskellä käytävää, vähät välittämättä siitä, että joku saattoi nähdä heidät. Madison sen sijaan kuitenkin vain mutristi huulensa visusti mutruun ja katseli toista kulmiensa alta. Siinä vaiheessa todella toivottiin, että olisi jääty sinä päivänä kotiin, tai edes tajuttu lukita se typerä työhuoneen ovi… |
|
.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 12, 2018 12:40:34 GMT 2
Post by missie on Feb 12, 2018 12:40:34 GMT 2
Viimeisen kuukauden aikana oli vaihdettu suudelmia ja kosketuksia. Oltiin käyttäydytty enemmän kuin ystävät - lähinnä ulkopuolisten silmiin e muistuttivat pariskuntaa. Ja silti Kenneth ei ollut vieläkään saanut puhutuksi Madisonin kanssa siitä, mitä heidän välillään oli meneillään. Vai oliko siellä mitään mistä edes käydä keskustelua? Ei sillä, että hän olisi pitänyt erityisesti kiirettäkään sen keskustelun suhteen. Erosta Applen kanssa oli vastikään päästy ylitse, joten Kenneth ei halunnut suin päin rynnätä uuteen suhteeseen. Siksi tuntui helpommalta vain unohtaa vakavat ja syvälliset keskustelut, mennä ihan vain omien tunteiden mukaan. Kiistatonta kuitenkin oli se, että tunteita oli molemminpuolin - niin Kennethillä kuin Madisonillakin. Vanhat tunteet, jotka Kenny luuli jo haudanneensa, olivat palanneet takaisin kuvaan entistäkin voimakkaampina. Niitä oli tunnusteltu jo kuukauden verran, mutta asiat olivat edenneet hyvin varovaiseen ja hitaaseen tahtiin. Kenneth ei nähnyt mitään syytä, miksei siitä olisi voinut kehittyä jotain. Aika ja paikka eivät vain olleet oikea heille aiemmin. Kyse ei ollut niinkään kemiasta, vaan mitä suuremmissa määrissä ajoituksesta. Heillä oli kummallakin ollut haaveensa, eivätkä he olleet halunneet uhrata niitä. Kuinka viisaasti he olivatkaan tehneet silloin, kun olivat eronneet ystävinä. Niin moni poltti sillat takanaan, mutta jollain kummalla Madison ja Kenneth olivat onnistuneet pitämään välinsä lämpiminä - yhteydenpidon vähyydestä huolimatta.
Koska Madison käytännössä katsoen asui Kennethin luona, olivat he saapuneet yhdessä samalla kyydillä ball parkille, kun Rockiesit kohtasivat sinä iltana New York Metsit. Kenneth oli suunannut pukuhuoneille, Abbyn siirryttyä omalle työhuoneelleen jatkamaan isänsä osoittamia työtehtäviä. Molemmilla heillä oli omat velvollisuutensa sinä iltana, joten tiedossa ei ollut mitään yhteistä laatuaikaa, vaan puhtaasti vain ja ainoastaan töitä. Kenneth oli saanut juuri alkulämmittelyn salin puolella valmiiksi Brycen kanssa ja miesten oli tarkoitus siirtyä kentälle ottamaan jonkin verran harjoituslyöntejä alle illan peliä ajatellen. Kepeä puheensorina seurasi miesten perässä, kun he astelivat sokkeloisia käytäviä pitkin. Bryce selitti innoissaan tulevasta esikoispojastaan, jonka oli määrä syntyä ihan vain parin kuukauden sisällä. Kenneth ei osannut kuin olla iloinen ystävänsä puolesta, niinpä hän kuunteli hymyillen ja silmät kirkkaasti tuikkien.
Kaksikon huomion varasti kuitenkin nopeasti edessä oleva pari, joka vaikutti käyvän kiivasta keskustelua. Ei mennyt kuin hetki, kun Kenneth tunnisti naisen Maddyksi. Ei ollut vaikea tehdä johtopäätelmiä seurueen miespuolisesta jäsenestä ja olihan Kenneth joskus nähnyt miehen Maddyn kuvissa Facebookissa. Kenneth ei edes miettinyt hetkeäkään, vaan tietynlainen suojeluvaisto otti nopeasti vallan. Hän harppoi pitkin askelin kaksikon luokse vakava ilme kasvoillaan. Luontaisena reaktiona Kenneth tuuppasi Calebia siten, että pääsi asettautumaan parin väliin. "C'mon, dude! Give her a break!" Mies tuhahti vaativasti, kääntyen sitten heti puolittain Maddyn puoleen, ohjaten naista hellästi vähän kauemmaksi. "You alright?" Hän tiedusteli aitoa huolta äänestään läpi kuultaen. Ikään kuin jonkinlaisena varotoimena Bryce kiersi vielä Kennethin ja Madisonin sekä sen hänelle tuntemattoman miehen väliin. Tuima, varoittava katse kohdistui mieheen. "Take her somewhere away from here. I can stay and wait security", Bryce lupasi huolettomasti, vilkaisten pikaisesti ystäviään olkansa ylitse samalla, kun kaivoi puhelimensa esille. Kenneth nyökkäsi ponnekkaasti ja lähti johdattelemaan naista dugoutia kohti, sillä ulkona kentällä muiden keskellä he olisivat luultavasti parhaiten turvassa. Mitään sanomatta Kenneth istutti Madisonin penkille, kun he pääsivät ulkoilmaan, ja kävi sitten pyytämässä lähistöllä hengailevaa joukkuetoveriaan siirtymään kauemmaksi. Se vilkaisi nopeasti Madisonia, joka näytti ehkä jopa aavistuksen järkyttyneeltä, nyökkäsi ymmärtäväisesti ja läimäytti Kennethia sitten käsivarteen veljellisesti, ennen kuin nousi rappusia pitkin kentälle. Leukaansa mietteliäästi hieroen Kenneth palasi takaisin Maddyn luokse, seisahtuen naisen eteen. "Caleb?" Hän kysyi lyhyesti, uskoen naisen ymmärtävän vähemmästäkin mitä hän tarkoitti. Mies ei kuulostanut millään tavoin syyllistävältä, vaan edelleen vilpittömän huolestuneelta. Hän silmäilikin naista tarkkaavaisesti kuin pohtien oliko se varmasti kunnossa, vai pitäisikö siitä oikeasti huolestua.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 14, 2018 6:05:07 GMT 2
Post by julle on Feb 14, 2018 6:05:07 GMT 2
Rehellisesti sanottuna Madison oli viimeiset vuodet ollut, joskin hukassa itsensä kanssa. Denveriin muuton jälkeen asiat olivat alkaneet pikku hiljaa loksahdella takaisin paikalleen ja hän koki pitkästä aikaa olevansa sellaisessa elämäntilanteessa, jossa hänen oli hyvä olla. Tietenkin sitä tunnetta oli varmasti edesauttanut Kenneth ja miehen kanssa lämmenneet välit, jonka seurassa Madison tunsi itsensä taas 15 vuotiaaksi teiniksi, joka oli yltäpäältä rakastunut mieheen. Oli nimittäin selvää, ettei ne vanhat tunteet ex-poikaystävää olleet koskaan minnekään kadonneet. Ystävinä eroaminen oli ainoastaan tuntunut aikanaan oikealta ja sen myötä ne vanhat tunteet oli haudattu. Denveriin palattua ja Kennethin kohdattua ne tunteet olivat kuitenkin palanneet entistä voimakkaampina takaisin. Viime kuukausi oli myös sen myötä ollut kaikin puolin ihanaa ja vaikka mistään vakavammasta ei oltu juteltu, Maddy oli täysin tyytyväinen siihen tilanteeseen. Molemmilla tuntui olevan edelleen asioita selvitettävänä edellisten suhteiden jäljiltä, joten Madison ajatteli, että jos jotain vakavampaa keskustelua pitäisi käydä lävitse, sen aika vielä tulisi jossain vaiheessa, jos oli tullakseen. Madison ei ollut kuitenkaan ajatellut, että lähtönsä aiheuttavan sellaista sekasotkua, joka sillä hetkellä vauhkosi edessään. Se oli ehdottomasti naiivia ajatella, ettei se lähteminen ja avioeropapereiden jättäminen olisi aiheuttanut minkäänlaisia tunteita toisessa osapuolessa. Madison ei ollut kuitenkaan pitkään aikaan tietoinen siitä, kuinka vakaalla pohjalla heidän avioliittonsa oli Calebin kanssa ja kun naisen haaveet tulevan lapsen suhteen oli torpattu täysin, Maddy koki tukehtuvansa siihen suhteeseen. Niinpä oman mielenterveytensä ja unelmansa säilyttääkseen, hän oli päättänyt lähteä, mistä luonnollisesti komennuksella ollut aviomies ei ollut liioin mielissään, kun oli palannut kotiin.
Sen hetkinen tilanne Maddyn ja Calebin välillä oli lähellä eskaloitua, kunnes Kenneth oli pelmahtanut paikalle Brycen kera. Miehen tuuppauksesta Caleb joutui irrottamaan otteensa naisesta ja ottamaan muutaman askeleen taaksepäin, luoden joskin kysyvän, mutta närkästyneen katseen heidän välilleen tulleeseen mieheen. ”And who the hell you are?”, mies tiedusteli samaan närkästyneeseen, tuimaan sävyyn ja silmäili nyt vuorotellen Maddya ja sitä mies kaksikkoa, joka oli keskeyttäneet heidät. Madison ei osannut siinä tilanteessa tehdä muuta kuin seisoa joskin lamaantuneena paikallaan. Kuullessaan Kennethin puhuvan hänelle, naisen hämmentynyt katse kääntyi mieheen. ”Yeah, I think so…”, Maddy nyökkäili vaisusti ja kietoi kätensä ympärilleen, kuin suojellakseen itseään siltä tilanteelta. Caleb siristi silmiään, kun Kenneth lähti taluttamaan naista pois tilanteesta ja vaikka hänen olisi tehnyt mieli kiirehtiä kaksikon perään – tiellään seisova Bryce esti häntä. ”I’m not going to sign these papers before we talk about this!”, hän huusi vielä Madisonin perään, jolloin nainen vaistomaisesti vilkaisi olkasa ylitse taakse jäänyttä kaksikkoa. Yeah, yeah, I’m going, I’m going, oli ne viimeiset sanat, mitkä hän kuuli Calebin nurisevan Brycelle, ennen kuin oli poistunut ball parkin käytäviltä kohti ulko-ovia, mistä oli aikaisemmin löytänyt tiensä sisälle.
Sen myötä varsinainen tunnemyrsky oli vallannut naisen. Hän istuutui Kennethin istuttamana alas penkille ja tuijotti ajatuksissaan eteensä. Vasta kun ystävänsä tiedusteli kyseisen miehen henkilöllisyyttä, Madison nyökkäsi vaisusti, eikä uskaltanut edes katsoa Kennethiin. ”Yup, that was my husband in all his glory”, nainen myönsi kuivasti hymähtäen ja laski katseensa sylissään lepääviin käsiin. ”This is why I tried to handle this through our lawyers. He’s just so frighteningly persistent and…”, Madison huokaisi turhautuneen ja epätoivon sekaisena, samalla kun juoksutti kätensä tummien hiuksiensa lävitse tuskastuneena. ”He wants me to come back to Seattle and refuses to sign our divorce papers. Especially now when he thinks I have someone else”, sen myötä luotiin varovainen, nolo vilkaisu Kennethiin, ennen kuin katse painettiin takaisin alas ja nojauduttiin kyynärillä reisiään vasten. ”Jesus, this is bad… And embarrassing. I don’t even wanna know what Bryce thinks about this”, Maddy mumisi lähinnä itsekseen, pudistelen sitten päätään, kun pudotti sen hartioidensa väliin. Vielä vähän aikaa sitten he olivat mukavasti illastaneet Brycen ja hänen vaimonsa kanssa, jolloin kaikki oli vielä vaikuttanut normaalilta ja nyt Bryce oli päässyt todistamaan kuinka tuleva ex-aviomiehensä vaahtosi käytävällä kuin mikäkin mielipuoli.
”I’m sorry Kenny… I didn’t want to mix you up in this situation”, Madison huokaisi lopulta aidosti pahoittelevaan sävyyn ja kohotti katseensa Kennethiin, samalla kun hampaansa pureutuivat alahuuleensa. Sillä hetkellä hänen ajatuksensa ja tunteensa tuntuivat ailahtelevan puolelta toiselle, eikä Madison saanut oikein itsekään selvää, miten saisi tilanteen hoidettua, niin että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä. Se taisi olla kuitenkin liian ruusuinen ajatus. Madison ainoastaan tiedosti, ettei hän halunnut enää palata Seattleen, eikä varsinkaan Calebin luokse. Hän halusi jäädä Denveriin, missä oli Kenneth ja kaikki muut. Kyynärillä nojailtiin vielä hetki reisiä vasten, kunnes nainen kohottautui kämmeniensä varaan ja mutristi huuliaan. ”He’s not going to sign those papers if I don’t talk to him. Should I go back?”, Kennethiltä tiedusteltiin, vaikka kyseinen idea kuulosti jopa Madisoninkin korvaan äärettömän huonolta. Ehkä hänen pitäisi vain jatkaa tiukkaa linjaa ja laittaa asianajajansa painostamaan Calebia papereiden allekirjoituksen kanssa. Sillä hetkellä Madison kuitenkin enemmän kuin vain kaipasi Kennethin mielipidettä, sillä omasta näkökulmasta koko tilanne alkoi vaikuttamaan hyvin epätoivoiselta. ”Can I just crawl in to some cave and stay there after this is over?”, nainen puuskahti lopuksi vaikeasti naurahtaen ja nojasi selkänsä penkin selkänojaa vasten, valuen varsin ryhdittömään asentoon kun tuijotteli mietteliäästi eteensä ja ryhtyi näpertämään paitansa helmaa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Feb 18, 2018 19:15:06 GMT 2
Post by missie on Feb 18, 2018 19:15:06 GMT 2
Kuten Kenneth oli arvellutkin, kyseessä oli kuin olikin Madisonin ex-aviomies. Tai tuleva sellainen. Kenneth ei ollut täysin ajantasalla siitä kuviosta. Miksi? Koska hän ei oikeastaan halunnut olla. Hän tiesi ettei nainen ollut paperilla vapaa ja hän tiesi että eroprosessi oli vireillä, mutta Caleb viivytti sitä - siinä oli kaikki mitä hänen tarvitsi tietää. Avioero oli sen verran raskas ja yksityinen prosessi, ettei Kenneth halunnut tungeksia ja kysellä. Nyt Caleb oli kuitenkin löytänyt tiensä Denveriin saakka ja Kenneth tiesi, että hänen oli pakko tiedustella tarkemmin mikä tilanne oli. Jos he halusivat saada oman suhteensa etenemään jonnekin, oli Maddyn pakko kai ensin saada avioeronsa päätökseen. Kenneth ei epäillyt hetkeäkään, että Maddy olisi ollut palaamassa takaisin Calebin luokse, mutta menneisyys oli hyvä tuoda jonkinlaiseen päätöspisteeseen, ennen kuin aloitti mitään uutta. Jos he nyt olivat edes aloittamassa mitään - Kenneth ei tiennyt todellakaan millä mielin nainen oli liikenteessä. Eikä mies ollut vielä selvittänyt omiakaan haluamisiaan ihan perinpohjaisesti. Kenneth puraisi varovasti alahuultaan ja irvisti pienesti, kun Madison mainitsi Calebin epäilevän, että kuviossa oli myös joku toinen mies nyt. Ei kai se kauhean kaukana totuudesta ollutkaan. Madisonin murehdinnat Brycen mielipiteistä saivat Kennethin huokaamaan raskaasti. Hän tiesi, ettei Bryce luultavasti ajatellut asiasta yhtään mitään - ainakaan mitenkään negatiivisessa valossa. "He doesn't... think anything", mies henkäisi vähän karheasti ja joutui kesken sanojensa karaisemaan kurkkuaan. Päätään puistaen Kenneth kävi alas istumaan Maddyn viereen, hieraisi naisen reittä lohduttavasti ja vei sitten sen samaisen käden naisen hartioiden ylitse. Naista vedettiin kevyesti, mutta määrätietoisesti paremin kainaloon ja vapaan käden sormet vietiin lomittain naisen omien sormien kanssa. "He's probably just worried too", Kenneth lohdutti vielä, kun ei keksinyt muutakaan miten olisi kuvannut Brycen ajatuksia. Olihan Brycekin tuntenut Madisonin jo lapsuudesta saakka, eikä mies ollut persoonana sellainen, joka olisi jäänyt kauheasti pohtimaan muiden asioita.
"It's fine", Kenneth huokaisi lempeästi ja puisti päätään, vaikka olisi tietysti mieluusti pysynyt sivussa kaikista kolmiodraamoista. Ei sille tilanteelle mitään voinut kuitenkaan enää. Tapahtui mitä hyvänsä, hän pysyisi aina Madisonin tukena, jopa silloinkin kun se tietäisi hankaluuksia hänelle itselleen - kuten nyt ilmeisesti. Mies veti syvään henkeä naisen tiedustellessa häneltä mielipidettä siihen, olisiko Madisonin pitänyt palata takaisin Seattletiin. Yksinkertainen vastaus miehen mielestä oli ehdoton ei, mutta hän tiesi etteivät asiat olleet niin mustavalkoisia. Kysymykseen ei ehditty edes muodostaa vastausta, kun Madison jo suunnitteli ryömivänsä johonkin luolaan piiloon, kunnes tilanne olisi ohitse - harmi vain ettei se tainut olla kovinkaan toimiva taktiikka. Kenneth naurahtikin vaimeasti ja hieraisi Madisonin niskaa lohduttavasti. "I let you crawl in to my blanket tonight, but then we have to deal with this", mies lupasi hyväntuulisesti ja puristi naista hetken tiiviimmin kylkeään vasten. Katse kävi jossain suoraan edessä, mutta ei kohdistunut oikeastaan mihinkään ja valuikin lopulta takaisin vieressä istuvaan brunetteen. "He wants to talk with you? About what?" Kenneth kysyi vähän tunnustelevaan sävyyn, sillä hän ei halunnut tungetella liian röyhkeästi, vaikka odottikin saavansa edes jonkinlaisia vastauksia.
Tilanne oli aiemmin käytävällä äitynyt ulkopuolisenkin silmin niin pahaksi, ettei Kenneth oikeasti edes uskaltanut päästää Madisonia tapaamaan ex-miestään yksin. Hänen läsnäolonsa voisi kuitenkin kärjistää tilannetta entisestäänkin, joten se tuskin oli myöskään vaihtoehto. Bryce ei luultavasti halunnut sekaantua ylimääräiseen draamaan, ellei ollut aivan pakko. "What if... You two meet with lawyers? I mean, team has a pretty good lawyers here in Denver, so they could set up the meeting and you could take Bryce's wife, Grace, with you. She's one tough lady and I think she can support you in this. At least she can keep a secret, if you want deal with this quietly", Kenneth tarjosi ratkaisuna tilanteeseen. Gracea parempaa tukijaa tuskin löytyisi, joten naisesta saattaisi olla Maddylle enemmän tukea kuin kumpikaan heistä osasi arvata. "You know, I have to ask. Uh... What is your situation? Does he want to get back together? How about you?" Pienesti kulmiaan rypistäen mies kallisti päätään, jääden tarkastelemaan naisen ilmeitä kuin arvioiden niistä etukäteen vastausta.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 15, 2018 13:03:36 GMT 2
Post by julle on Apr 15, 2018 13:03:36 GMT 2
Avioero ei ollut millään muotoa helppo prosessi, eikä Caleb tehnyt siitä yhtään helpompaa asioita kitkuttelemalla. Toki Maddy oli tehnyt ikävästi ja jättänyt paperit vetämään mun mies oli ollut komennuksella, mutta ei mies voinut häntä kuitenkaan kahlita siihen avioliittoon lopullisesti. Calebin oli jossain vaiheessa allekirjoitettava ne paperit, jos heistä kumpikaan halusi päästä elämässä eteenpäin. Valitettavasti Caleb ei sillä hetkellä ollut kuitenkaan yhtä mieltä erosta vaan nähtävästi olisi halunnut vielä kokeilla uudelleen, selvittää asiat ja katsoa saisivatko he heidän liittonsa takaisin raiteilleen. Viime vuosien aikana oli kuitenkin tapahtunut ja tullut ilmi liian monta sellaista asiaa, joiden vuoksi Madison ei olisi ollut valmis pyörtämään päätöstään. Ja sitten oli Kenneth – yksi suuri syy, joka oli Denveriin muuton jälkeen astellut kuvioihin. Nuoruuden rakkaus oli tosissaan pistänyt naisen pään pyörälle ja sitä enemmän Madison olisi halunnut saada avioeronsa päätökseen ja katsoa korttinsa Kennethin kanssa. Luojan kiitos Kenneth oli kuitenkin kärsivällinen ihminen – siinä missä Madison puolestaan taas ei.
Tietenkin Brycen ajatukset siitä tilanteesta painoivat hiukan Madisonin mieltä, mutta tuntiessaan Kennethin kosketuksen reidellään, hän käänsi katseensa viereensä istuvaan mieheen. Kennethille hymyiltiin voimattomana ja annettiin sen vetää kainaloonsa, jonka jälkeen Madison puolestaan kietoi kätensä tiukasti miehen ympärille ja painautui entiseltään, kuin turvaa ja tukea hakien, Kennethin kylkeä vasten. ”Sounds good to me...”, Madison hymähti pehmeästi miehen ehdotukselle. kennethin tavoin katse laskeutui johonkin eteensä, katseensa harhaillessa kentässä ja siellä parveilevissa ihmisissä aikansa. Kennethin puhjetessa puhumaan, Madison huokaisi ja nojautui entiseltään miestä vasten. ”About this, divorce and why I’m doing this”, hän huokaisi silmänsä hetkeksi ummistaen. Päätä nojattiin aavistuksen taaksepäin ja silmät avatessa katse kohdistettiin Kennethiin. Miehen ehdotusta pyöriteltiin hetki kielellä ja se itseasiassa kuullosti naisen korvaan hyvältä idealta. Mitä Maddy oli oppinut tuntemaan lapsuudenystävänsä vaimoa, Grace vaikutti sellaiselta naiselta jolta varmasti saataisiin tarvittava tuki.
”That could work. She seems to be very... discreet, so her help could be nice. I don’t want everybody to know about this. The less people know about my marriage, the better”, sanojensa päätteeksi Maddy nyökkäili niiden painoksi. Kun siitä päivän episodista olisi selvitty, Madison varmasti ottaisi yhteyttä Graceen asian tiimoilta. Kenneth olisi enemmän kuin mielellään otettu mukaan, siitä oltaisiin varmasti enemmän tukea ja turvaa kuin kenestäkään, mutta miehen läsnäolo olisi varmasti vain pahentanut tilannetta.
Kennethin esittämä kysymys ei kuitenkaan tullut Madisonille yllätyksenä. Hän oli itseasiassa odottanut, milloin Kenneth ottaisi sen asian esille. ”I…”, Madison aloitti raskaasti henkäisten ja hiljeni hetkeksi keräämään ajatuksiaan. Tai no, ajatuksensa olivat selvät, mutta se miten toisi asian ilmi oli tärkeää. Madison irrottautui aavistuksen Kennethin syleilystä, mutta piti edelleen tiukasti kiinni miehen kädestä, samalla kun kohdisti katseensa miehen kasvoihin. ”Caleb maybe want us to get back together but I don’t want that, not even one bit. There’s nothing to save anymore and I think Caleb just needs to realize that”, Madison sanoi varman oloisena ja hymyili sanojensa päätteeksi. Kennethiä silmäiltiin sama hymy kasvoilla, jonka jälkeen veti toisen kätensä miehen ympäriltä ja vei sen Kennethin kaulan ja posken välimaastoon. ”Seeing you after all these years and spending time with you… It made me realize something”, hän jatkoi, samalla kun silitteli peukalollaan Kennethin poskea. ”My feelings to you, they never disappeared. I’ve always loved to you but after we broke up - when we were kids – I just buried my feelings. Kinda”, Madison hymyili vinosti, kallistaen päätään aavistuksen, samalla kun antoi kätensä laskeutua syliinsä ja katseensa tehdä samoin. ”I know this is much but I just wanted you to know”, tilanne oli mikä oli, mutta siitä huolimatta Madisonin olo helpottui taas aavistuksen, kun pääsi puhumaan niistä viikkojen aikana heränneistä tunteista. Hän ei luonnollisesti olettanut Kennethin tuntevan edelleen samoin häntä kohtaan – mutta jotain tunteita sillä oli varmasti oltava jäljellä. Kaikesta käyttäytymisestä päätellen. Madison katseli hetken heidän ksäiään hymyillen, mutristi huuliaan, kohottaen katseensa uudemman kerran Kennethiin. ”I’m not going anywhere - for the first time in a long time, Denver feels like home. I want to stay here. With you – if it’s okay to you?”, Madison hymähti vaimeasti ja jäi silmäilemään Kennethin reaktiota sille kaikelle.
|
|
