|
Feb 15, 2018 0:45:28 GMT 2
Post by Deleted on Feb 15, 2018 0:45:28 GMT 2
6TH OF APRIL 2018, FRIDAY EARLY AFTERNOONbunny's glass castle @ Los Angeles, USA Chris / @lumene & Bubu with mean cousin Bunny's look Niin paljon kuin Bunny olikin aiemmin inhonnut ajatusta minkään sortin parisuhteista, muihin luottamisesta tai ylipäänsä rakastumisesta, oli hän pudonnut erittäin lujaa. Chrisin vietyä kuukausi sitten McDonald’siin, osoitettua ystävällisyyttä ja Bunnien herättyä sängystään yli 12 tunnin yöunien jälkeen miehen verryttelytakki päällä, olivat tunteet olleet yhtä kaaosta. Kaikki oli ollut melkoista solmua, mutta nähtyään miehen nukkumassa henkivartijoiden huoneessa - kolmen muun kuorsatessa menemään kuka missäkin nurkassa -, oli tilanne lähtenyt selviämään solmu kerrallaan. Koko homma oli niin sanotusti kulminoitunut reilun kahden viikon tutkimuksilla Bunin vietettyä aikaansa nenä kiinni kirjoissa, useimmiten mediahuoneeseen sulkeutuneena. Sen kamera oltiin peitetty, jotta oma rauha oltiin taattu ja lopputulos oli oikeastaan järkyttävän selvä: hän oli mennyt rakastumaan henkivartijaansa! Totuuden iskeytymisen jälkeen, Bunny oli oikeastaan viettänyt melkein vuorokauden kooten ajatuksiaan, käyden läpi vihkoon kirjoittamiaan asioita ja punniten kymmeniä vaihtoehtoja. Tilanne oli suoraan sanottuna monimutkaistakin vaikeampi ja Bun ei oikeasti tiennyt mitä olisi tehnyt ja miten päin olisi ollut. Lopputulos nyt kuitenkin oli jotain, mikä olisi aiheuttanut varsinaisen kaaoksen vanhempien osalta. Vihkoon kirjoitetut suunnitelmat, joita muutosten kera oli tutkimusten aikana laitettu ylös, otettiin käytäntöön ja suoraan sanottuna Bun oli kulkenut varjona Chrisin perässä, vaatinut ulos mennessä yhtä sun toista ja tehnyt itseään kirjaimellisesti tykö. Vaatteet oltiin valittu joka aamu aiempaa huolellisemmin, Bunny oli ollut avoimempi ja hakeutunut vapaaehtoisesti Chrisin seuraan - mikä tarkoitti välillä henkivartijoidenkin huoneessa käväisemistä. Oli hän sattumalta päässyt näkemään miehen treenaavankin kellarin salissa, mutta se oli ollut puhdas vahinko ja onnistuttu naama punaisena iskemään vahingon piikkiin hänen haettuaan viinipullon yläkertaan. Kirjaimellisesti Bunny oli syvällä suossa eikä vieläkään ollut aivan varma, miten siihen olisi suhtautunut. ” Chris, have you seen Allie? ” Se päivä oli alkanut yhtä tavallisesti kuin muutkin, mukaan lukien Bunnyn epävarmat - ja äärimmäisen kömpelöt flirttiyritykset - ja jatkunut varhaiseen iltapäivään kaikessa rauhassa. Bun oli juuri keskeyttänyt pianonsoiton ja huusi yläkerran portaista kysymyksensä. Koiraa ei ollut näkynyt vähään aikaan eikä se ollut tullut edes herkkupussin rapistessa. Jossain välissä oli Bunnie onnistunut pääsemään kutsumanimen käyttöön johtaneelle viivalle Chrisin kanssa, vaikka tämä ei aina tuntunutkaan sitä arvostavan. Hey, you ei vain toiminut pitkällä aika välillä ja he olivat melkein neljä kuukautta olleet tekemisissä. ” I can’t find her. ” Kulmat kurtussa Bunnie pomppasi viimeiset kaksi askelmaa kerrallaan ja risti käsivarret rintakehän päälle. Henkivartijoiden huoneen ovi oli auki, joten Chris ei voinut olla kuulematta huutoa. Huolissaan Bun vaelsi koko alakerran, kävi jopa kellarissa, mutta ei nähnyt vilaustakaan karvapallosta. Bunnyn oli tarkoitus itse lähteä Allien kanssa lenkille myöhemmin, joten kenenkään ei olisi pitänyt sitä lenkittää - puhumatta kuinka kuuma ulkona oli -, mutta koiraa ei näkynyt eikä kuulunut missään. Hän oli tarkistanut koiran suosikkipiilopaikatkin eikä sitä näkynyt missään. Tai kenties karvapallo vain oli löytänyt uuden henkilön, jonka jaloissa pyöriä huomion toivossa, sekin oli aina mahdollista. " Chris? " Uudestaan Bunnie huhuili miestä ja kurtisti kulmiaan syvemmin. Ryppy ilmaantui kulmien väliin ja Bun oli jo suuntaamassa henkivartijoiden tiloja kohti harmissaan.
|
|
|
Feb 16, 2018 18:16:49 GMT 2
Post by Deleted on Feb 16, 2018 18:16:49 GMT 2
//Chrisin look tällä kertaaHiljakseen, omiin ajatuksiinsa uppoutuneena Chris seurasi jalkapallon kokoisen karvapallon kirmaamista takapihalla samalla, kun vietti viimeistä 15 minuuttista ruokatauostaan. Oikean käden sormien kannattelemasta tupakasta otettiin henkoset. Viimeiset kolmisen viikkoa olivat olleet yhtä suurta kysymysmerkkiä ja hämmennystä täynnä. McDonald'sin reissun jälkeen Bunnie oli keksinyt alkaa lukutoukaksi, mitä kesti suunnilleen parin viikon verran. Kukaan ei osannut sanoa, mistä moinen muutos johtui, mutta koska se ei juurikaan haitannut heidän työntekoaan – pikemminkin helpotti sitä – eivät he olleet ajatelleet asiaa sen enempää. Edellinen viikko oli kuitenkin osoittautunut kaikkea muuta kuin ihanteelliseksi hänen kannaltaan; Dragon Headin tytär oli alkanut käyttäytyä oudosti erityisesti häntä kohtaan. Aluksi Chris luuli tämän tunnistamattomia, pakonomaisia ilmeitä alkavaksi epilepsiaksi, mutta niiden kestäessä aina sen nopean, viiden sekunnin mittaisen katsekontakin verran, ei niitä voinut pistää kyseisen sairauden piikkiin. Jonkin aikaa niitä ihmeteltyään ja erään kollegan möläytettyä kesken kahvitauon toisen eleiden olevan 'ilmiselvää' flirttailua, oli hänet pakotettu takaisin Tellukselle: Bunnie oli kiinnostunut hänestä. She's crazy! Oli käynyt ensimmäisenä mielessä, eikä sitä oltu jätetty sanomatta ääneen. Kollegoilla näytti sillä hetkellä olevan erittäin rattoisaa ja vahingonilo oli paistanut vähintäänkin kilometrin päähän näiden kasvoilta. Chris puolestaan ei voinut muuta kuin näyttää epäuskoiselta ja kiistää asian moneen kertaan ääneen – ja vielä useammin mielessään. Hän ei ollut osannut olla varma sen suhteen, oliko koko juttu vain suurta vitsiä Dragon Headin tyttären puolelta vai oliko kyseessä rangaistus edellisessä elämässä tehtyjen syntien takia. Kuinka vain, hän ei halunnut hyväksyä asiaa todeksi. Bunniessa itsessään ei ollut vikaa, olihan tämä kaunis ja omalla tavallaan suloinen, mutta tämän isä muutti asioita ja paljon. Hän ei kokenut tarvetta sotkeutua Dragon Headiin, ylipäätään triadin johtoportaaseen, yhtään sen enempää kuin oli jo nyt tehnyt. Hän oli sen velkaa isoäidilleen. Ja naisenalku oli todennäkösesti vain ymmärtänyt väärin asioita, niin sen täytyi olla. Chris ei ollut kohdellut tätä yhtään sen erilaisemmin kuin muitakaan, lukuunottamatta sitä seikkaa, että hän sattui olemaan huomattavasti joustavampi tämän suhteen puhtaasti siitä syystä, että tämä nyt sattui kuulumaan Dragon Headin sukulinjaan...Voi helvetti... Ajatukset keskeytti takaa kuuluvan oven narahdus ja tutun kollegan ääni, ”She's looking for you. Again.” Viimeistä sanaa painotettiin kyllästyneen vivahteen kera. ”I'm coming.” Chris vastasi huokaisten ja tumppasi tupakan sille tarkoitettuun paikkaan. Pihalla kirmaavalle koiralle vihellettiin merkiksi, että oli aika palata takaisin sisätiloihin. Ulkoilma ei välttämättä ollut se suotuisin paksuturkkiselle koiralle, muttei hänellä ollut sydäntä jättää tätä oven taa tämän työntäessä koko ajan kuonoaan ulos ovenraosta. Eikä lämpötila ja auringonpaiste tuntunut haittaavan pölypalloa, joten kai tämä jäi henkiin. Koira singahti salamana Chrisin luokse ja kollegan, joka oli jäänyt odottamaan oven ja sen karmin väliin, avattua ovea enemmän, kipitti koira sisään taloon. Karvapallon esimerkkiä seuraten hänkin astui sisään sepposen selälleen avatusta ovesta, vaihtaen merkitsevän katseen kollegansa kanssa, jonka huulille ilmestyi leveä virne. Toisen ilmeeseen Chris tyytyi vain pyöräyttämään silmiään. Hänestä oli nopeasti tullut pilkan kohde. ”Yes, Miss?” hän vastasi kuultuaan Bunnien kutsuvan häntä, kävellen äänen tulosuuntaa kohden koiran pyöriessä jalkojensa ympärillä kuin herhiläinen. Tummien silmien kohdennettua tutun naisenalun, katsottiin tätä kysyvästi.
|
|
|
Feb 17, 2018 1:14:32 GMT 2
Post by Deleted on Feb 17, 2018 1:14:32 GMT 2
Chrisin äänen kuullessaan Bunnie kääntyi miehen puoleen hymy huulilla ja näki tämän jaloissa pörräävän koiran. ” Allie, come here. ” Bun kyykistyi ojentaen käsiään eikä koiran riemulla ollut rajaa sen pomppiessa huoneen poikki puuhkahäntä viskaten villisti. Naisen ilme tosin muuttui tarkkaavaiseksi, nenään iskeytyessä melko tuttu haju. ” Jesus, where have you been rolling? You smell awful! ” Bun nyrpisti nenäänsä ja sen sijaan, että olisi painanut koiran rintakehäänsä vasten piti tätä käsivarren mitan päässä. ” Did you see? ” Kulmat kurtussa Bunnie tiirasi Chrisin suuntaan innosta kiemurtelevan Allien pään ylitse. Haju iski pistävänä nenään tuoden mieleen ennen joulua löydetyn kuolleen rotan lemahduksen. Rotta tosin oli löytynyt etuovelta ja ollut todennäköisimmin veljen tekemä hulvattoman hauska pila. ” You can’t leave smelling like that. Mom would kill me for sure. ” Pomeranian laskettiin lattialle Bunnien vilkaistessa käsiään epäluuloisesti ja pyyhkäisi niitä toisiaan vasten varmuudeksi, vaikkei mitään pintapuolisesti nähnytkään.
” I was just going to ask if we could take that walk a little bit earlier but since mom is going to fetch Allie in a couple of hours, we need to skip the walk. I have to bath her and check the yard. ” Nenää uudemman kerran nyrpistäen Bunny huitaisi jonnekin ikkunoista avautuvan pihan suuntaan, jossa Allie oli pyörinyt onnessaan. Nyt koira juoksenteli pitkin suurempaa olohuonetta häntä vatkaten eikä osannut valita, kenen jalkoihin olisi kierähtänyt selälleen. ” Perfect timing, Allie, really… ” Tuhahtaen Bun vilkaisi hetkeksi aikaa paikalleen pysähtyvää blue merleä, jonka kieli roikkui pihalla ja häntä viuhtoi menemään. Allie ei selvästi tajunnut mikä ongelman nimi oli, sillä oli mielessä aivan muut asiat - esimerkiksi huomion saaminen ja mahdolliset herkut, joista mikä tahansa koira varmaan haaveili vuorokauden ympäri. Bunnie puolestaan laskeskeli loppu päivän suunnitelmat uusiksi, yrittäen samalla miettiä paljonko shampoota joutuisi käyttämään ennen kuin haju katoaisi turkista vai joutuisiko keksimään jotain muuta vielä lisäksi.
Bun kiskaisi ranteeseen pujotetun pompulan pois, kooten hiukset päälaelle kireälle poninhännälle. Toimeen olisi parempi tarttua nyt eikä myöhemmin, jotta Jewel ei pääsisi yllättämään tulonsa kanssa. ” Allie, upstairs. Go to bathroom. ” Sormi osoitti portaisiin ja pettyneenä Allie jäi seisomaan keskelle olohuonetta. Häntä lopetti villin pyörimisensä pettymyksen paistaessa kauas karvapallon olemuksesta. Hetken koira punnitsi, mutta ampaisi sitten ohjuksena oikeaan suuntaan. Bunnie tosin sai muuta ajateltavaa portin ovikellon soidessa ja uudestaan kulmat kurtistuivat. Äidin ei vielä olisi pitänyt tulla ja muita vieraita ei ollut odotettavissa… ” Miss, your cousin is here. ” Joku ilmaantui henkivartijoiden kopista ulos, mukanaan treenilaukkunsa ja käveli siitä kohti kellariin vieviä portaita. ” Chris, you can continue your break for awhile. I’m going to the gym and others are outside. ” Sen enempää ei oikeastaan vanhempi henkivartijoista kommentoinutkaan asiaa. Bunnie puolestaan seisoi jäykkänä paikoillaan, kunnes ulkoa kuuluva vaimea auton oven pamahdus sai hänet hätkähtämään rajusti. ” Allie, own place. ” Jos aiempi kehotus oli ollut innostava, olivat sanat nyt puhdas komennus. ” Own place, now. ” Sormi osoitti yläkertaa kohti, Bunnyn vilkaistessa alistuvaa koiraa, joka totteli tällä kertaa mukisematta. Suunnitelmat vaihtuivat taas lennossa ja uudestaan Bun hätkähti etuoven avautuessa ja tutun äänen kajahtaessa talossa. ” Evening, cousin. It has been a month since we last saw. How have you been? ” Robbie ilmaantui tyylikkäästi pukuun pukeutuneena olohuoneeseen, Bunnyn tuntiessa voimakasta tarvetta juosta karkuun - ja lujaa.
Robbien katse pysähtyi huoneessa vielä seisovaan Chrisiin, eikä arvostelevaa ja ylpeää ilmettä voinut millään tapaa lukea väärin. " You must be new here? You can go to break, I want to talk with my cousin in private. " Robbie huitaisi kädellään hätistelevästi Chrisiä kohden ja taas härnäävä, teennäinen hymy levisi miehen kasvoille. " What are you doing here? " Bunnie kääntyi katsomaan nyt serkkuaan. Käsivarret oli visusti kiedottu ympärille ja aiempi iloisuus kadonnut olemuksesta kokonaan. Robbie ei moisesta välittänyt astuttuaan naisen eteen ja virnisti leveästi. " Just wanted to see my lovely cousin, is there a problem? " Bunnie väisti serkun yrittäessä taputtaa olalle, vilkaisten varovaisesti paikalle jääneen Chrisin suuntaan. Katse sai Robbienkin kääntämään huomionsa mieheen, silmien siristyessä närkästyneenä. " I told you to go, we need to have some privacy. " Uudestaan Robbie huitaisi kädellään merkiksi poistumisesta, jääden nyt katsomaan mitä tapahtuisi.
|
|
|
Feb 18, 2018 20:16:47 GMT 2
Post by Deleted on Feb 18, 2018 20:16:47 GMT 2
”No, I didn't”, Chris vastasi kohauttaen minimaalisesti olkiaan sanojensa vahvistukseksi. Vaikka hän olikin seurannut koiran menoa, ei hän kuitenkaan omannut röntgenkatsetta, jolla olisi nähnyt talon seinien lävitse. Koira oli nimittäin juoksennellut ympäri tonttia eli säännöllisin väliajoin kadonnut näkökentästä, mutta aina jonkin ajan kuluttua palannut takaisin. Joten Chris oli uskaltanut olettaa, ettei tämä yrittäisi karkuun tontilta, saati sitten löytäisi sieltä jotain itselleen haitallista. Ja koira oli muutenkin roikkunut hänen perässään lähes tulkoon yhtä kauan kuin mitä Bunnie oli, joten tämä ainakin jollain tasolla tuntui kuuntelevan muitakin kuin emäntäänsä. Kytkös näiden kahden välillä oli selvästikin nähtävissä, tosin siitä hän ei osannut olla varma, kumpi harrasti hänen vainoamistaan häpeilemättömämmin. Koira ei sentään yrittänyt flirttailla, vaikka huomiota kovasti hakikin, eikä näyttänyt saavan välillä huolestuttavan oloisia kohtauksia.
Dragon Headin tyttären kertomiin aikeisiin ei juurikaan annettu minkäänlaista reaktiota, sillä tämän suunnitelmat olivat koiran vuoksi menneet päin mäntyä, eikä Chris kokenut tarpeelliseksi todeta, ettei koko homma olisi edes onnistunut. Heillä oli par aikaa ruokatauot kuin myös vuoronvaihto lähestyi, joten montaa miestä he eivät olisi edes saaneet mukaansa – hänen vuoronsa tosin eivät olleet enää millään tavalla verrannaisia kollegoiden työaikoihin. Hän oli onnistunut saamaan väliaikaisen vapautuksen oikean käden velvollisuuksistaan, mitä hän ei ollut edes aluksi voinut uskoa todeksi. Setä nimittäin rakasti sitä, että suunnitelmat menivät tismalleen niin kuin tämä oli ne alunperin kaavaillutkin, joten tämän suostuessa sen suurempia ongelmia asiaan, oli Chris haistanut palaneen käryä ja kauas. Hän olikin alkanut vakuuttua siitä, että sedällä oli yhden- jos toisenlaisia suunnitelmia hänen varalleen – ja ne liittyivät vahvasti Dragon Headiin. Hän tunsi setänsä sen verran hyvin, että tiesi, ettei tämä lähtisi suoranaisesti vanhan ystävänsä titteliä tavoittelemaan, vaan salakavalasti yrittäisi saada jonkun omistaan kyseiseen arvoon. Mitään tämä ei kuitenkaan ollut suostunut myöntämään kiertelyiden ja kaarteluiden, sekä teennäisen humoristisen suhtautumisensa lomista, kun hän oli ottanut asian puheeksi, mikä vahvisti sen, että tällä oli kuin olikin suunnitelmat pyörimässä kovaa vauhtia eteenpäin sen suhteen.
Ovikellon soidessa tummat silmät siirtyivät automaattisesti heidän huoneensa suuntaan ikään kuin vastausta vaatiakseen. Tutun huoneen ovesta käveli eräs vanhempi kollega, jonka sanat saivat Chrisin kallistamaan päätään ja katseen käväistessä nopeasti sivulla, lattian tasossa, ennen kuin se siirrettiin takaisin tähän. Silmät viestivät epäluuloa, tietyllä tapaa myös jonkin asteista ymmärtämättömyyttä, kun ne katsoivat treenilaukkuaan kantavaa kollegaa. Toisen kehoitus kuulosti väärältä ja protokollan vastaiselta; heillä ei ollut lupaa vain 'kadota' paikalta, kun Dragon Headin tyttären sukulaisia sattui tupsahtamaan kylään, koska se ei millään tavalla haitannut heidän työntekoaan, saati perheen välistä sananvaihtoa. Eikä hän ollut kuullut mitään siihenkään liittyen, että Bunnie olisi toivonut heidän poistuvan paikalta sukulaisia tavatessaan. Sopimuksessa – mikä oli myös samalla määräys –, minkä he joutuivat allekirjoittamaan ennen työn aloittamista, ei myöskään ollut lukenut minkäänlaista ohjeistusta siihen liittyen, eikä Dragon Head ollut suullisestikaan maininnut mitään siihen suuntaan. Kyllä, Chris harrasti myös omien aivojensa käyttöä ja määräysten kiertämistä, muttei samalla tapaa kuin kollegansa sillä hetkellä. Hänellä ei ollut aikeita poistua paikalta, ennen kuin hänen suojelunkohteensa niin halusi. Bunnie komensi koirankin muualle, joka ehti juuri ja juuri pujahtaa huoneeseen, kun ovesta marssi sisään serkuksi tunnistettava henkilö. Ei hän juuri muuta tiennyt tästä kuin ulkonäön – nähtyään kuvia, joita hänelle oli näytetty näitä tilanteita varten. Dragon Head oli halunnut pitää huolen siitä, ettei kukaan ulkopuolinen pääsisi astumaan tontin pihaportteja lähemmäs lasilinnan sisällä asustavaa tytärtään.
Serkkupoika näytti, sekä kuulosti erittäin ylpeältä ja koppavalta tapaukselta – juuri sellaiselta, jolta Chris ei voisi iki maailmassa ottaa yhden yhtäkään käskyä. Kunnioitus oli triadin keskuudessa avainasemassa, eikä hän juurikaan osannut tuntea tarvetta miellyttää serkkua, sillä ei työskennellyt tälle. Toki oli kunnioitettavaa, että tämä oli Dragon Headille sukua, mutta tämä ei varsinaisesti kuulunut edes koko järjestöön, joten tällä ei ollut minkäänlaista arvoa hallussaan. Chris tyytyikin vain seisomaan paikoillaan, seuraten Bunnien ilmeitä ja eleitä samalla odottaen, että tämä antaisi jonkin sortin poistumismääräyksen. Mitään sellaista ei kuitenkaan toiselta irronnut, pikemminkin vain hermostunut kysymys siitä, mitä serkku täällä teki ja välttelyä. Serkun komentaessa häntä uudemman kerran, siirsi Chris katseensa naisenalkuun. ”Would you like me to leave, Miss?” hän kysyi jopa hivenen odottavan näköisenä. Jos Dragon Headin tytär todellakin halusi hänen poistuvan serkun sanojen mukaisesti, tekisi hän juuri niin kuin oli käskettykin.
|
|
|
Feb 18, 2018 21:38:56 GMT 2
Post by Deleted on Feb 18, 2018 21:38:56 GMT 2
Äitinsä vierailun Bunnie vielä olisi voinut sietää, mutta Robbien näkeminen sai päivän muuttumaan hyvästä täysin helvetilliseksi. Silmät seurasivat serkun liikkeitä tarkkaan, vaikka samalla Bun yrittikin tarkkailla myös muuta huonetta ja koko ajan hän laski mielessään mahdollisia pakoreittejä. Robbien hymy aiheutti kylmät väreet selässä, saaden sormet puristumaan aiempaa tiukemmin käsivarsien ympärille. Pelkkä näkeminen ei koskaan ollut riittänyt Robbielle. Bun jopa oletti veljellään ja Robbiella olevan joku yhteinen sopimus hänen piinaamisekseen, sillä muutakaan selitystä hän ei keksinyt. Chrisin kysymys sai Bunnyn hetkellisesti rentoutumaan, mutta kauaa sitä ei kestänyt hänen nähdessään ärtymyksen serkkunsa kasvoilla. ” No. I want you to stay. ” Hermostuneena, sanoissaan hapuillen Bun tuijotti tiiviisti Robbieen, jännittyen kauttaaltaan taas tämän kääntyessä katsomaan naista silmät kapeina viiruina.
” Don’t you trust me, dear cousin? ” Robbien sanat olivat Bunnyn korvaan uhkaavan hyväntuuliset ja hymy miehen huulilla paljasti hampaat kuin koiralla konsanaan. Sellainen hymy ei koskaan luvannut hyvää ja Bun joutui hetken pyörittelemään sanoja mielessään, ennen kuin sai väkinäisen hymyn pakotettua kasvoilleen. ” Nothing like that. ” Bun hapuili taas sanoissaan ja omaa oloaan helpottaakseen otti suunnaksi keittiön pelkän paikallaan seisomisen sijasta. Matka tosin pysähtyi siihen paikkaansa käsivarteen tartuttaessa ja huultaan purren Bunnie kääntyi kohtaamaan edelleen silmät viiruina katsovan serkkunsa. Ohimennen hän vilkaisi myös Chrisiin, varmistaen ettei tämä vielä puuttuisi tilanteeseen. ” Where are you going? We should sit down and talk like a month ago. It was a nice chat, Tiny. ” Robbien sanat saivat viime kuun tapahtumat pyörimään mielessä hidastettuna elokuvana ja uudestaan väkinäisesti hymyillen Bun perääntyi askeleen. ” I was just going to wash my hands in kitchen. The smell is quite ugly. Would you like to have something? Ice tea, coffee, water, beer? ” Bunny yritti parhaansa leikkiä hyvää emäntää, vaikka mieluummin olisi tuikannut sormensa serkun silmiin ja telkeytynyt omaan huoneeseensa.
Selitys taisi tosin siltä osin kelvata Robbielle ja tiiviisti Bunnyn kannoilla mies seurasi keittiötilaan. Iilimadostakin olisi helpommin päässyt eroon kuin serkusta, mutta ainakaan hän ei ollut aivan yksin tällä kertaa. Suurempia ei pääsisi tapahtumaan - ainakaan toivon mukaan. ” Did you know your brother is coming? And I want that beer if you have it. ” Robbie nojasi lonkkaansa tason reunaan Bunnien pestessä käsiään ja seisoi alle metrin päässä tarkastelemassa naista päästä jalkoihin. Serkun esittämä kysymys sai Bunin hätkähtämään rajusti värin kadotessa poskilta. Mitään hän ei kuitenkaan vielä kommentoinut, joskin sitä varten joutui puraisemaan poskeensa. ” He would love your outfit like I do. I think you dressed just for me, Tiny. Did you knew I was coming? ” Virnistäen omahyväisesti Robbie naputti sormillaan tason pintaa kumartuen lähemmäs. Mies kohotti toisen kätensä pyyhkäistäkseen Bunnyn hiuksia, mutta taas nainen väisti - tällä kertaa tosin jääkaapille mennäkseen. ” Do you want something, Chris? ” Bunnien väistely taisi ärsyttää Robbieta, samaten tuttavallinen käytös henkivartijaa kohtaan, mutta vielä ei mies mitään tehnyt. Tyytyi vain seuramaan katseellaan Bunnyn ottaessa itselleen lasin ja jääteen sekä serkulleen oluen. Robbien huomio tosin kääntyi hetkeksi Chrisiin takaisin tarkastellen tätä taas päästä jalkoihin.
Kulmia kurtistaen Bunnie laittoi jääteekannun takaisin jääkaapin uumeniin ja kääntyi tarkastelemaan serkkuaan ojennettuaan tälle oluen. ” You said brother is coming to USA? ” Vaivoin Bunnie sai Robbien huomion käännettyä takaisin itseensä, mutta naisen yritys puolestaan nostatti hymyn serkun huulille. ” Aunt Jewel wants everyone to attend the party so he is coming with your grandfather. Their plane should land next Friday morning. ” Robbie otti kulauksen oluestaan ja tyytyväisenä seurasi Bunnyn kasvoille kohoavaa sulkeutunutta ilmettä. Yhtä hyvin uutisista olisi voinut kuulla uuden ruton iskevän ja Bunnie olisi ollut iloisempi jopa siitä, vaikka ilme ei paljastanutkaan sitä suoraan. ” So, Chris was it? How long have you worked with my dear cousin? I hope she has behaved well. ” Robbie joi uudestaan oluestaan ja kääntyi nyt tarkastelemaan arvioiden Chrisiä. Selvästi serkku ajoi jotakin takaa kysymyksillään ja se sai Bunnien olon puolestaan entistä epämukavaksi.
|
|
|
Feb 26, 2018 17:24:26 GMT 2
Post by Deleted on Feb 26, 2018 17:24:26 GMT 2
Kysymys, minkä Chris oli päätynyt esittämään suojatilleen, näytti ärsyttäneen serkkupoikaa. Tämä ei selvästikään pitänyt siitä, ettei hän suostunut ottamaan käskyjä tältä, vaan toimi protokollan mukaisesti. Se ei kuitenkaan paljoa hänen mieltään painanut, sillä hänen työnantajiaan oli kokonaiset kolme kappaletta; setä, Dragon Head, sekä tämän tytär, joten muiden käskyillä ei ollut minkäänlaista painoarvoa. Epävarman kuuloinen vastaus painettiin mieleen siinä missä seurattiin Bunnien ja tämän serkun kanssakäymistä. Epäilemättä, nämä eivät käyttäytyneet niin kuin toisilleen läheiset sukulaiset, vaan naisenalun puolelta oli havaittavissa selvää jännittyneisyyttä. Toki Chris ei ehkä ollut oikea ihminen määrittelemään, miten toisilleen läheiset, samaa ikäluokkaa olevat serkukset käyttäytyivät, sillä hänellä itsellään oli vain kaksi serkkua, joista vanhin täytti tänä vuonna 8 vuotta. Mutta tuskin näillä siltikään kuului olla samanlainen nihkeä ilmapiiri kuin Dragon Headin tyttärellä ja tämän serkulla sillä hetkellä näytti olevan.
Serkusten väkinäinen sananvaihto oli lyhyehkö ja päättyi hetkellisesti siinä vaiheessa, kun kani lähti liikkeelle, mikä luonnollisestikin sai Chrisin tekemään samoin. Matka kuitenkin päättyi lyhyeen – oikeastaan ennen kuin se oli edes alkanutkaan – serkun tarratessa Dragon Headin tytärtä käsivarresta. Tämän elekielessä ei kuitenkaan ollut havaittavissa mitään uhkaavaksi luokiteltavaa, joten Chris tyytyi taas kerran sivusta katsojan asemaan. Tiny... Hän antoi kulmiensa painua hetkellisesti alemmas ja huulten painua enemmän yhteen. Serkkupojan käyttämässä nimityksessä kuulosti olevan epämiellyttävä vivahde, mistä hän ei osannut pitää alkuunkaan – unohtaen sen faktan, että hän kollegoineen käytti suojatistaan yhden- jos toisenlaisia nimityksiä, vaikkei hän teiniprinsessaa tai teiniä ollutkaan osannut sisäistää itselleen. Niinpä asia sivuutettiin, ainakin toistaiseksi.
Kahden nuoremman sananvaihto alkoi uudemman kerran ja päättyi yhtä nopeasti kuin edellinenkin, minkä seurauksena nämä lähtivät siirtymään keittiöön peräkanaa. Chris teki samoin, seuraten näitä kuin hai laivaa, jättäytyen kuitenkin keittiön puolella parin metrin päähän näistä. Näin oli helpompaa seurata tilannetta, joka ainakin toistaiseksi vaikutti suhteellisen rauhalliselta – Bunnien serkun ärtymystä ja tyytymättömyyttä lukuunottamatta. Näiden keskustelut kääntyivät tulevaan Dragon Headiin ja sitä kautta naisenalun asukokonaisuuteen, mikä alkoi kuulostaa vain absurdilta Chrisin korvaan. Aivan kuin Bunnien serkku olisi flirttaillut tälle; tämän sanavalinnat, äänensävy ja epäonnistunut yritys ottaa kontaktia viittasivat vahvasti siihen. ”No thank you, Miss.” vastattiin Dragon Headin tyttären esittämään kysymykseen sillä tavallisella, koruttomalla tavalla. Tummat silmät olivat väkisinkin siirtyneet suojeltavasta tämän serkkuun, jota saatettiin katsoa sekunnin murto-osan ajan epäluuloisesti. Katse kuitenkin keskittyi huomaamattoman nopeasti takaisin naisenalkuun, joka vaikutti vain enemmän hermostuneemmalta ikään kuin varmistaessaan veljensä tulosta Yhdysvaltoihin. Väkisinkin Chrisin mieleen ilmestyivät irrallaan olevat palapelin palaset, joita alkoi hitaasti järjestää paikoilleen, mitä oli yrittänyt monta kertaa aikaisemmin. Tosin tällä kertaa ne tuntuivat asettuvan oikeisiin uomiinsa, eikä niiden paljastama vastaus ollut kaukaa haettu, vaikkei hän aluksi halunnutkaan uskoa sitä todeksi. Dragon Headin tytär ja tämän serkku olivat sukulaisia, eivätkä sukulaiset kohdelleet toisiaan niin huonosti, saati sitten oma veli. Tai no, toki se oli mahdollista ja tunnettiin termillä perheväkivalta. Koko ajatus tuntui kuitenkin niin käsittämättömältä, väärältä, ettei hän suostunut ajattelemaan sitä sen pidemmälle. ”For a while”, oli ainut, mitä hän vastasi alkoholia nauttivalle Dragon Headin tyttären serkulle samalla, kun siirsi katseensa tähän.
|
|
|
Feb 26, 2018 21:11:37 GMT 2
Post by Deleted on Feb 26, 2018 21:11:37 GMT 2
Bunnie koki tilanteen kyseisellä hetkellä äärimmäisen vaikeaksi. Hän ei kaivannut serkkunsa seuraa, askareita oli ilmaantunut riittämiin äidin ja Allien kummankin ansiosta ja siihen päälle Chris seisoi katsomassa sitä tilannetta, jonka Bunnie tiesi ennen pitkää siirtyvän täsmälleen siihen suuntaan, mihin kaikki aikaisemmatkin. Ristiriitaisin aatoksin Bun kokosi mielessään palasia tilanteen suhteen ja puristi rystyset valkoisina lasiaan. Serkku ei herättänyt millään lailla luottamusta udellessaan Chrisiltä vastauksia, joita tosin sai vain sen äärettömän lyhyen. Bunny oli tyrskähtää huvittuneena, naamioiden sen taitavasti yskähdyksen lomaan, mutta Robbie kuului narskauttavan hampaitaan tuohtuneena. Bun meni melkein jo heittämään sarkastisen heiton hammaslääkärin tarpeellisuudesta, mutta sai viime hetkellä upotettua hampaansa posken sisäpintaan ja kohottamaan lasinsa taas huulilleen. Hän oli liian lähellä, lasinen pullo voisi tehdä ikävää jälkeä osuessaan.
” You don’t talk much, I see. Uncle Roan has quite a taste in your bodyguards, Tiny. ” Robbie tarkasteli Chrisiä päästä jalkoihin halveksivan arvioivasti ja vilkaisi ohimennen serkkuunsa olkansa ylitse. Katseen saattoi tulkita taas monella tapaa. Paras tapa taisi tosin olla sivuuttaa se, sillä taas Robbie keskittyi hetkeksi Chrisiin. ” Well, at least you trapped the bunny. ” Nauraen omalle huikean hyvälle vitsilleen serkku kohotti pulloaan kuin voitonmaljaa konsanaan ja kääntyi taas Bunnien puoleen. ” Oh, that was quite funny, don’t you think, Tiny? ” Väkinäinen hymy käväisi vain nopeasti Bunnyn huulilla hänen kääntyessään huuhtomaan tyhjää lasiaan lavuaarissa. ” I am actually busy right now, cousin. Mom is coming soon and… Yeah, there is a loads of work before that. ” Melkein väistellen Bun laski lasin kädestään lavuaariin, pohtien mielessään iskevänsä sen myöhemmin tiskikoneen uumeniin, ja tarttui laatikon reunalla roikkuvaan pyyhkeeseen. Huomio herpaantui ratkaisevasti serkun tekemisistä, pyyhkeen tipahtaessa yllättäen lattialle.
Robbie harppasi ne puuttuvat askeleet heidän välillään ja tarttui naisen käsivarresta kiinni aivan kyynärtaipeen yläpuolelta. Säikähtäneenä Bun kääntyi katsomaan serkkuunsa kooten itsensä mahdollisimman pian ja nosti suojamuurit taas pystyyn. ” Are you asking me to leave, dear cousin? ” Olutpullo kolahti pöytäpintaa vasten hilpeän hyväntuulisuuden paistaessa Bunnyn korviin kohoavaa uhkaa. ” But we haven’t even talked much and I really wanted to spend some time with you. You should sent your bodyguard away, Tiny. ” Hymyillen, silmät viiruina Robbie otti askeleen lähemmäs, saaden Bunnyn puolestaan perääntymään samaa tahtia kauemmas - tai ainakin yrittämään, kun toinen serkun käsistä löysi tiensä jonnekin lantion tienoille kiskaisten naisen lähemmäs. ” Let go. ” Jollain keinolla Bun sai ääneensä jämäkkyyttä, joka tosin murtui hieman loppua kohden. Vapaalla kädellään hän yritti työntää serkkuaan kauemmas, mutta Robbien kasvoille kohoava tyytyväinen hymy kertoi vaarallisen tuttua tarinaa. Kylmät väreet hiipivät selkärankaa pitkin ylemmäs ja jännittyneenä Bunnie valmistautui oikeastaan jo mihin vain. ” Let me go, Robbie. ” Sormet puristuivat nyt nyrkkiin Bunnyn kumauttaessa serkkunsa rintakehää, mikä puolestaan nostatti patoutuneen kiukun miehen sisimmässä. ” What if not? You are gonna punch me like last time? ” Uhka paistoi kauas Robbien sanoissa tämän kumartuessa lähemmäs. Bun oli jo valmis nostamaan sen nyrkkinsä ilmaan, onnistuessaan yllättäen työntämään serkun käden irti lantioltaan ja perääntymään yhden askeleen. Robbien ote käsivarresta ei tosin irronnut mihinkään, sen sijaan se tiukentui jo lisää, jottei Bun pääsisi livahtamaan karkuun.
|
|
|
Feb 27, 2018 0:49:42 GMT 2
Post by Deleted on Feb 27, 2018 0:49:42 GMT 2
Chris katsoi vaiti hampaitaan yhteen purevaa Dragon Headin tyttären serkkua annettuaan vastauksensa tälle. Hänelle ei ainakaan jäänyt epäselväksi se, ettei toinen ollut tyytyväinen hänen vastaukseensa, minkä pystyi päättelemään hampaiden kiristelyn lisäksi tämän ärtyneemmästä ilmeestä ja suorastaan haastavasta katseesta – hän taisi juuri päätyä tämän uhat-listalle. Bunnien naamioitu tyrskähdys sai Chrisin vilkaisemaan tämän suuntaan ikään kuin varmistukseksi, että tällä oli kaikki hyvin, vaikkei uskonutkaan siihen, että toinen voisi tukehtua omaan sylkeensä. Vaikka toki saavutus sekin olisi; eihän hän tiennyt, mitä odottaa naisenalulta epäonnistuneiden flirttailuyritysten ja itsensä tyrkyttämisen lisäksi. Mikään ei enää yllättäisi häntä, kun Dragon Headin tytär oli kyseessä. Chris sivuutti kokonaan sen faktan, että näreissään oleva serkkupoika kävi häntä läpi päästä varpaisiin, sillä oli jo niin tottunut siihen ammattinsa puolesta; monella ihmisellä tuntui olevan tarve käydä uudet tuttavuudet – ja erityisesti henkivartijat – tarkkaan läpi. Tiedä sitten, mistä se johtui.
Alkoholia nauttivan miehenalun vitsi ei juurikaan saanut minkäänlaista muutosta aikaiseksi Chrisin kasvoilla – pikemminkin ne näyttivät viilenevän entisestään. Toisen huumori ei uponnut häneen, eikä se näyttänyt sen suuremmin tehoavan naisenalkuunkaan. Hän ei ollut edes varma, mitä mieltä olisi pitänyt olla siitä faktasta, että serkku naureskeli omalle letkautukselleen, vaikka se vahvistikin sen, kuinka itsekeskeinen ja itserakas tämä todellisuudessa oli. Kaikesta huolimatta oli kuitenkin pääasia, ettei tämä päätynyt tekemään mitään hätiköityä Bunnien suuntaan, vaikkei hän uskaltanutkaan luottaa täysin siihen, ettei mitään ehtisi vielä tapahtua. Oli kuitenkin edelleen vaikea kuvitella, että Dragon Headin taloudessa voisi tapahtua jotain niinkin suurta kuin serkusten – ja ilmeisesti myös sisarusten – välistä selkkausta, missä väkivalta oli oleellisesti läsnä. Sillä jos asia todellakin oli niin, ansaitsisivat jokainen hänen kollegansa vähintäänkin potkun persuksille ja kunnolla turpaan työtehtävänsä laiminlyönnistä. Potkut olivat liian heppoinen rangaistus, koska nämä selviäisivät asiasta kuin koira veräjästä eli käytännössä katsoen aivan liian helpolla. Hän kuitenkin edelleen toivoi, ettei asian laita ollut niin.
Vastoin kaikkia hänen toiveitaan, tilanne lähti silmän räpäyksessä täysin käsistä. Serkku näytti suivaantuneen siitä, että naisenalku yritti hienovaraisesti patistaa tätä lähtemään kotiinsa, sillä se ei ilmeisesti vain käynyt tälle. Jo siinä vaiheessa, kun tämä tarrasi Dragon Headin tytärtä käsivarresta oli Chris jo valmiina viheltämään tilanteen poikki, mutta joutui jarruttelemaan itseään tekemästä niin. Vaikka peli oli hänen mielestään täysin selvä ja pelattu, ei hänellä ollut vielä aihetta lähteä puuttumaan tilanteeseen, koska jos härdelliä alettaisiin tarkastella valvontakameroiden nauhalta tulisi se näyttämään siltä, että hän oli aiheettomasti käyttänyt voimaotteita asennevammaiseen miehenalkuun. Hampaitaan yhteen purren Chris pakotti itsensä pysymään paikoillaan, seuraten kuitenkin silmä kovana serkusten kanssakäymistä. Nyt jopa hänenkin korviinsa miehenalun sanat kuulostivat enemmän uhkailulta kuin mitä ne olivat vielä hetki sitten olleet. Turhautuneena ja samallaan itseään rauhoitellen, hän puhalsi ilmat hitaasti ulos keuhkoistaan. Bunnien käsky päästää irti oli kuitenkin se, mikä sai Chrisin haistattamaan pitkät allekirjoitetulle sopimukselle ja sen vaatimukselle olla kajoamatta Dragon Headin lähiomaisiin. Parilla nopealla harppauksella hän siirtyi uhkailevan serkkupojan taa sopivalle etäisyydelle ja pamautti sivukämmenellään tämän niskan ja sitten kaulan seuduilla sijaitsevia kipupisteitä niin nopeasti ja samalla voimakkaasti, että kyseiset liikeradat oli vaikea erottaa silmin. Lyöntien voimasta miehenalku irrotti automaattisesti otteensa Bunniesta ja rojahti toista kohden, mutta Chris nappasi idioottia paidan kauluksesta vetäisten voimakkaasti taaksepäin, jolloin mies lennähti selälleen maahan tuskainen ilme kasvoillaan. ”Oh, I'm so sorry. Did you hurt yourself?” hän totesi kasvot peruslukemilla äänensävyn pysytellessä tasaisen paksuna ja välinpitämättömänä ennen kuin siirsi huomionsa Dragon Headin tyttäreen. ”Are you okay, Miss?” kysyttiin inhimillisemmällä äänellä.
|
|
|
Feb 27, 2018 18:44:55 GMT 2
Post by Deleted on Feb 27, 2018 18:44:55 GMT 2
Bunnie odotti nykäisyä, joka olisi kiskaissut hänet takaisin serkun syliin ja puristi jo valmiiksi sormet nyrkkiin puolustaakseen itseään. Tähän mennessä suurempaa ei ollut päässyt tapahtumaan, mutta Bun tunsi joka kerran jälkeen olonsa aiempaa uhatummaksi. Nytkin Robbien silmistä paistava kiukku sai pelon nostattaman oksettavan tunteen jylläämään mahassa, kunnes Chrisin ilmaantuminen näkökenttään sotki jälleen kerran korttipakan. Serkun otteen irrotessa käsivarresta Bunny perääntyi saarekkeen kulmalle vaaditut askeleet tekoaan ajattelematta ja katsoi silmät apposen ammollaan lattialle rojahtavaa serkkua. Robbien vaikerrus kuulosti yllättävän tyydyttävältä, mutta silti Bunnylla oli vaikeuksia saada yhteenlaskujaan loppuun. Kaksi vuotta hän oli asunut lasilinnassa, sitä ennen kolme yliopiston lähellä sekä useita vuosia isän omistamassa keskustan huoneistossa ja vain yksi henkivartija oli oikeasti seissyt Bunnyn tukena. Kunnes tämän siirto oli saanut tilanteen muuttumaan pahemmaksi ja pahemmaksi – tähän hetkeen asti.
” What… Did you just…? ” Bunnien sai harvoin sanattomaksi, mutta nyt Chris oli onnistunut siinä. Käsivarret oli kiedottu tiukasti ympärille naisen tiiratessa hitaasti toipuvaa serkkuaan lattialla ja Chrisiä, jonka esittämään kysymykseen ei heti ymmärretty edes vastata. Jos Bun ei olisi rutistanut itseään, olisi hän varmaan vapissut kuin haavan lehti tuulessa. Tilaisuuden tullen hän olisi normaalisti rynnännyt omaan huoneeseensa, nyt jalat vain tuntuivat maahan liimatuilta. Oliko Chris oikeasti puuttunut tilanteeseen? Moinen tuntui lakien ja säädösten vastaiselta toiminnalta aiempien kertojen perusteella. Viiveellä Bunny ylipäänsä ymmärsi miehen kysyneen häneltä, oliko hän kunnossa ja hölmistyneenä käänsi kunnolla huomionsa tähän. ” Huh? Umm.. I’m fine. ” Hapuillen sanoissaan Bun kokosi ajatuksiaan jonkinmoiseksi kasaksi sen sijaan, että ne olisivat juoksennelleet ympäriinsä kuin päättömät kanat. ” What did you do? You actually intervened? ” Äänensävyyn sopi erinomaisesti naisen kasvoille jämähtänyt hölmistynyt ilme. Edelleen hän piti etäisyytensä serkkuunsa, ja siirtyi vielä varmuudeksi, saatuaan jopa jalkansa liikkeelle, paremmin saarekkeen taakse suojaan lattialta kaikuvan vaikeroinnin vähentyessä uhkaavasti.
Elonmerkeistä kertoi paremmin ärähdys lattianrajasta Robbien kömpiessä jaloilleen niskaansa hieroen. ” Oh shit that hurts like a hell. What the fuck you think you are doing, man?! ” Robbie näytti lähes säälittävältä kootessaan vieläkin itseään ja yrittäessään silti uhota kuin kukko tunkiolla. Selvästi tilanne sotki miehenkin korttipakan kunnolla, koska tällä tavalla ei väliin astumisista huolimatta ollut kertaakaan käynyt. ” Tiny, you should command your bodyguards better. Life outside this house really doesn’t fit to you if you can’t keep your dogs in leash. ” Robbie pyöräytti niskojaan hitaalla liikkeellä puhuessaan ja mulkoili suoraan Chrisiin. Serkku päästi murahtavan äänen ja yritti selvästi saada itsekin tilanteeseen selkoa. ” I think you should go now, Robbie. ” Bunnie sai sanat vain vaivoin ulos vaihdellen painoa hermostuneena jalalta toiselle. Sanat tosin suututtivat serkkua enemmän ja tämä lähti jo liikkeelle naista kohti kasvot kivettyneinä vihasta. ” What the fuck…” - ” Get out. ” Bunny keskeytti serkkunsa sillä kertaa, vaikkei kuulostanut alkuunkaan vakuuttavalta. Normaalisti hän ei olisi tosin senkään vertaa saanut ulos suustaan. Mutta Chris oli yllättänyt ja osoittanut oikeasti hoitavan työnsä toisin kuin ulos ja salille kiiruhtaneet miehet.
|
|
|
Feb 28, 2018 0:03:05 GMT 2
Post by Deleted on Feb 28, 2018 0:03:05 GMT 2
”Hm?” Chris hymähti kysyvästi kallistaen pienesti päätään odottaen samalla vastausta edelliseen kysymykseensä, mihin ei kuitenkaan minkäänlaisia vastauksia kuulunut. Bunnie näytti kuin puulla päähän lyödyltä ja siihen päälle ajovaloissa seisovalta peuralta, joka vain nökötti halvaantuneena paikoillaan. Näky oli huolestuttavalla tavalla jopa koominen; tämä näytti selvästikin järkyttyneen siitä, että serkku oli päässyt tekemään lähituttavuutta lattian kanssa eli toisin sanoen vakuutti hänet siitä, etteivät muut henkivartijat olleet koskaan tehneet mitään vastaavaa. Rehellisesti sanottuna hän ei sillä hetkellä tiennyt, olisiko pitänyt alkaa itkeä ja polkea vihaisena lattiaa kuin kiukutteleva pikkulapsi vai käydä hilaamassa jokainen kollega niska-perse-otteella polvilleen Dragon Headin tyttären eteen ja pistää anomaan armoa. Hänen kalloonsa ei vain yksinkertaisesti mahtunut se asia, että nämä olivat laiminlyöneet sen oleellisimman velvollisuutensa, Bunnien suojelemisen, minkä pitäisi olla päivän selvää siinä vaiheessa, kun saivat henkivartijan leiman otsaansa. Viiveellä naisenalku vastasi lopulta siihen ensimmäiseen kysymykseen, mutta nopeasti sen jälkeen heitti pari vastakysymystä, mitkä saivat Chrisin kasvoille kapuamaan epäluuloisuuden vivahteen. ”Of course I did, that's my job. Right, Miss?” tummat silmät napittivat toisen omia, kunnes lattialta kuuluva vaikerrus sai huomion siirtymään serkkupoikaan ja kasvoille palasi viileähkö perusilme.
Hiljaa, mitään sanomatta Chris vain katsoi lattialla ärisevää miehenalkua, joka muistutti vahvasti hampaatonta tiikeriä. Uhoamiset otettiin vastaan, vaikkei niitä juurikaan sisäistetty vaan ne siirtyivät vaivattomasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen, kerta kun häntä verrattiin koiraan. Dragon Headin tytärtä vilkaistiin kuin ohimennen olan ylitse tämän ehdottaessa serkulleen lähtemistä, mikä kuulosti Chrisin korvaan enemmän kuin hyvältä idealta. Ei häntä haitannut, jos tämä ei ottaisi naisenalun sanoista vaaria, koska oli tarvittaessa valmis pistämään tämän tekemään uudemman kerran tuttavuutta keittiön lattian kanssa. Mutta nimenomaan serkun omalta kannalta oli viisainta lähteä mäkeen ja välittää tieto tämänpäiväisestä vääryydestä myös sille mahdolliselle toiselle ahdistelijalle. Serkun ylpeys ei kuitenkaan näyttänyt kestävän sitä faktaa, ettei homma ollut mennyt niin kuin tämä oli alunperin suunnitellut, sillä yritti uudemman kerran vyöryä Bunnieta kohden. Tällä kertaa Chris kuitenkin astui kiukkuisen serkun tielle pysäyttäen tämän etenemisen siihen pariin askeleeseen. ”You heard her, get out.” hän totesi vankasti, katsoen haastavasti edessään seisovaa serkkupoikaa, joka päätyi lopulta ottamaan takapakkia. Näytti siltä, että tämän itsesuojeluvaisto oli viimeinkin herännyt, vaikka suusta sinkoilikin yhden- jos toisenlaisia uhkauksia siinä toivossa, että voisi vielä pelastaa maahan tallotun ylpeytensä. Uhkailut menettivät kuitenkin pohjaansa, mitä enemmän tämä siirtyi ulko-ovea kohden Chris perässään. Mikä ei näyttänyt miellyttävän serkkua.
Rääväsuun pujahdettua viimeinkin ulos ovesta ja kipitettyä autonsa luokse, vilkaisi Chris paria sivummalla kyykkivää kollegaansa, jotka näyttivät aivan yhtä hämmentyneiltä, mitä Bunnie oli ollut hetki sitten. Toinen näistä osasi jopa näyttää siltä, että vaati vastauksia sanomattomiin kysymyksiinsä, mutta sai vain vastaukseksi pään pudistelua. Hän ottaisi asian puheeksi, kunhan kaikki karkuun luikkineet lampaat uskaltaisivat palata takaisin karsinaansa huomattuaan suden lähteneen matkoihinsa. Chris sulki oven ja suuntasi takaisin keittiössä vielä olevan Dragon Headin tyttären luokse. ”If your cousin does something like this again, you should kick him in the balls. As hard as you can.”
|
|
|
Feb 28, 2018 13:48:13 GMT 2
Post by Deleted on Feb 28, 2018 13:48:13 GMT 2
That’s my job ei kuulostanut alkuunkaan asiayhteyteen sopivalta Bunnyn mielestä. Miksi se ei muiden toimenkuvaan ollut siis kuulunut? Montako kertaa tähän päivään mennessä hän oli näihin tilanteisiin joutunut ja sitä ennen katsonut henkivartijoiden poistumista paikalta? ” It is? ” Hölmistyneenä Bun sai kysymyksen ilmoille serkun örinöitä ennen. Sormet puristuivat tiukasti nyrkkiin Robbien lähestyessä ja Bunny valmistautui jo kumauttamaan tätä päin näköä, kun Chris puuttui uudestaan tilanteeseen. Pakka sotkeutui uudemman kerran kunnolla leviten ympäriinsä ja Bunnie kirjaimellisesti jäi suu ammollaan toljottamaan poistuvan Robbien Chrisin perään. Robbie oli ensimmäistä kertaa näyttänyt säälittävältä räkyttäjältä jonkun muun kuin isoisän ja isoveljen edessä eikä Bun ollut tottunut sellaiseen. Yleensä hän oli se, joka löysi itsensä nurkkaan ahdistettuna jaa hampaat irvessä puolustamasta itseään muiden seistessä rinta rottingilla virnuillen edestä. Tilanteeseen voisi jopa tottua, mutta sitä luksusta hän ei itselleen soisi missään nimessä.
Yksin jäädessään Bunny nojasi raskaasti keittiön saarekkeeseen ja veti monta kertaa syvään henkeä silmät ummessa. Kädet vapisivat kauttaaltaan naisen kootessa itsensä ja kuullessaan Chrisin askeleet hän veti viimeisen syvän hengenvedon suoristaessaan selkänsä. Itsensä kokoaminen ainakin pintapuolisesti kävi jo rutiininomaisesti, kun tiesi voivansa myöhemmin päästää myöhemmin kaiken ulos. ” He left? ” Bunnie esitti kysymyksen mahdollisimman neutraalin kuuloisesti tarttuessaan pöydälle laskettuun olutpulloon. Käsien hienoinen vapina sai kulmat kurtistumaan pienesti, mutta tekemättä suurta numeroa hän siirtyi lavuaarin luo kumoten pullon sisällön sen pohjalle. Bun väisti suoraan vastaamasta Chrisin tokaisuun ja tuijottaessaan olutpullon kylkeä jäi pohtimaan, mistä ne ylipäänsä olivat jääkaappiin ilmaantuneet. Hän ei ainakaan muistanut niitä ostaneensa. Oliko sekin joku serkun ja veljen temppu, jolle hän oli sokeutunut? Niin tai näin Bunny pudotti pullon muiden joukkoon lavuaarin alla olevaan pussiin. Saadakseen tekemistä hän huuhtaisi uudestaan lasiaan ja vei sen sitten tiskikoneeseen odottamaan pesua.
Koko tämän ajan Bun oli välttänyt katsomastakaan mieheen. Siihen päätökseen löytyi omat syynsä ja jatkaakseen samalla linjalla jäi hän tuijottelemaan ikkunoista altaan suuntaan. ” You should turn those back on. ” Yhä väistellen nainen osoitti sormellaan katon kameraan. Hänen itsensä taas pitäisi painua ruumiilta haiseva koira ja selvittää missä puskassa mätänevä kasa oli. Sen sijaan hän seisoi kädet puuskassa keittiössä tukahduttamassa haluaan itkeä. Yksi syy lisää olla katsomatta mieheen. Hän ei halunnut näyttää sitä puoltaan kenellekään, oli jo hieman nöyryyttävää, että Chris oli nähnyt hänen ahdistuksensa kuukausi sitten. ” Chris... Thank you. ” Varoen, melkein ujosti Bun sai sanat ulos ja tuijotteli alas lattian suuntaan. Chrisille se oli ehkä työtä, mutta Bunny ei nähnyt asiaa ihan samalla tavalla. Jos Chris ei olisi ollut paikalla, tilanne olisi kääntynyt täysin päälaelleen.
|
|
|
Mar 1, 2018 0:14:42 GMT 2
Post by Deleted on Mar 1, 2018 0:14:42 GMT 2
Keittiössä vielä äskettäin vallinnut epämääräinen ilmapiiri oli onneksi kadonnut lähestulkoon kokonaan serkkupojan häivyttyä, mikä antoi Chrisille mahdollisuuden jäähdytellä hermojaan. ”Yes, Miss.” hän vastasi normaaliin tapaansa. Oli suorastaan sääli, että serkku oli lähtenyt näinkin helpolla, sillä hänestä olis ollut niin pirun mukavaa survaista tätä päin näköä. Edes kerran. Pienestä välikohtauksesta huolimatta Dragon Headin tyttären henkivartijana elämä tuntui olevan loppujen lopuksi hyvinkin helppoa, eikä laajoilla itsepuolustus- ja taistelulajitaidoilla tuntunut tekevän kauheasti mitään – perusopeilla pärjäsi hyvin. Kieltämättä siinä olikin osasyy siihen, miksei hän saanut työstä niin paljoa irti, kuin alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan. Omalla tavallaan kanin perään katsominen oli haastavaa – eikä hommaa helpottanut tämän osoittama kiinnostus flirttiyritysten sun muiden puitteissa –, muttei ehkä hänen vaatimallaan tavalla. Onneksi tämäkin oli vain väliaikaista ja hän pystyi suhtautumaan siihen lisäkokemuksena, mikä antaisi hänelle parempia rahkeita henkivartijan työhön. Henkivartijana olo kun ei ollut hänen päätarkoituksensa, vaikka olikin viralliset paperit ja koulutuksen siihen saanut, sekä harjoitti sitä silloin tällöin setänsä kanssa.
Ajatukset siirtyivät väkisinkin salille ja talon ulkopuolelle karanneisiin kollegoihin, jotka olivat autuaan tietämättömiä siitä, mitä tulisivat pian kuulemaan – ja kokemaan – hänen kanssaan. Näiden oli siinä vaiheessa turha luulla, että saisivat vain ystävällisen selostuksen tilanteesta ja siinä se. Vaikkeivät nämä ehkä saisi ympäri korvia fyysisesti, tulisivat todennäköisesti saamaan sen henkisellä tasolla. Jokainen näistä tuntui tarvitsevan kertauskurssin niistä perusasioista, mitkä käsittelivät henkivartijan tehtävänkuvaa ja kuinka missäkin tilanteessa tulisi toimia, puhumattakaan siitä, miten erottaa työnantaja ja suojatti uhkatekijöistä. Chris antoi katseensa siirtyä suunsa avanneeseen Bunnieen ja tästä tämän osoittamaan valvontakameraan. Hän kuitenkin jätti vastaamatta kommenttiin, sillä valvontakamerat eivät oikeastaan edes olleet hänen vastuullaan, vaikka silloin tällöin oli niitäkin saanut tuijottaa ja ohjailla. Joten se, joka niistä oli sillä hetkellä vastuussa ja mennyt ne sammuttamaan, sai myös luvan käynnistää ne uudestaan. Kiitoksiinkaan hän ei oikein osannut vastata mitään, sillä se todellakin oli vain hänen työtään, ja hän tiesi sen aivan yhtä hyvin kuin naisenalku, joten sitä oli turha edes lähteä muistuttamaan. Toki kiitokset työstä olivat ihan hyvä juttu, mutta sekin näkyi tilillä palkanmaksupäivänä.
”Are you sure you're alright?” Chrisin oli aivan pakko kysyä, sillä toinen ei kaikesta huolimatta vaikuttanut olevan oma itsensä, vaikkei hän toista edelleenkään niin hyvin tuntenut. Mutta mitä hän osasi verrata tämän olemusta ja elekieltä edellispäiviin ja -kuukausiin, oli tästä kadonnut kokonaan tietynlainen iloisuus ja pirtsakkuus, eikä toinen edes katsonut hänen suuntaansa. Mikä jollain kierolla tapaa jopa häiritsi häntä – tiedä sitten oliko hän jo alkanut tottua tämän välillä ylitsevuotavaan huomion hakemiseen ja sen antamiseen. ”Would you like to be alone for a moment?” hän ei osannut tarjota tälle muuta kuin omaa rauhaa tapahtuman puimiseen, sillä oli ilmiselvää, että tämä oli kaikesta huolimatta järkyttynyt serkkunsa käynnistä.
|
|
|
Mar 1, 2018 13:50:23 GMT 2
Post by Deleted on Mar 1, 2018 13:50:23 GMT 2
On/off -nappi tunteille olisi Bunniesta ollut paras ratkaisu nyt käsillä olevaan tilanteeseen. Jostain syystä hän ei saanut itseään lähtemään liikkeelle ja katoamaan omaan huoneeseensa, vaikka se olisikin ollut parempi paikka itsensä kokoamiselle. Kynnet naputtivat levottomassa rytmissä pöydän pintaa naisen tuijotellessa ulos ikkunasta mitään oikeastaan edes näkemättä. Mielessä pyöri nyt edessä siintävät juhlat ja kulmat syvässä kurtussa Bun kävi vaihtoehtojaan läpi. Juhlista hän oikeastaan pääsisi livahtamaan erittäin hyvin omiin oloihinsa jossain kohtaa ja niiden keskellä harvoin suurta pääsi käymään. Silti oli myös muuan vaihtoehto, jota varten hänen olisi soitettava isän sihteerille Leith Carterille. Toista polvea Amerikassa asunut kiinalaistaustainen keski-ikäinen mies osaisi järjestää sopivan kolon isän tapaamiselle. Heidän perheessään ketään muuta kuin pupua ei päässyt tapaamaan ilman ennalta sovittua tapaamista. Poikkeuksensa ne kerrat, kun toinen osapuoli ilmoitti tapaamiselle ajankohdan kuten Jewel tänään.
Chrisin kysyessä uudestaan vointia hätkähti Bunny rajusti kuin joku olisi sähköiskun antanut. Pöydän pintaa naputtaneet sormet sekosivat rytmissään ja vain sivusilmällä hän vilkaisi miehen suuntaan. Hän ei lähtisi avautumaan ongelmistaan siinä tilanteessa, ei varmaan koskaan ja päätyi tuhahtamaan hiljaa. ” I’m fine. ” Sanat tulivat melkein jo pahantuulisen kuuloisesti Bunnien suoristaessa ryhdin ja kiskaistessa hiuksiin vedetyn pompulan irti turhankin monen suortuvan karattua jo omille teilleen. Pompulaa ei kuitenkaan pujotettu ranteeseen, vaan nainen kokosi uudestaan hiuksensa kireälle poninhännälle päälaelle. Koko iltaa ei ollut aikaa lorvia ja hänen pitäisi etsiä takapihalta kuollutta eläintäkin vielä. ” If you have something to do, you are free to do it. I have to call to Carter before Allie’s stuff. ” Kädellä huitaisten jonnekin Chrisin suuntaan, vihjaten lopettamaan kyselemisen, Bun päätyi pohtimaan niinkin oleellista asiaa kuin mihin oli sen puhelimensa laskenut viime kerralla kädestään. Jewel oli soittanut ja…
Lamppu syttyi kesken pohdintojen pään päällä Bunnyn ottaessa viimeisen kerran syvän hengenvedon sisään ja suoristaessa ryhdin. ” Let me know when my mother comes. ” Neutraali, lähes etäinen sävy sanoissaan Bunnie kääntyi kunnolla katsomaan Chrisin suuntaan, mutta vain kävelläkseen tämän ohitse. Bun tiesi tarvitsevansa jonkin aikaa toipumiseen äskeisestä, vaikka tilanne ei ollut päässyt pahaksi, eikä siihen jaksoon aiottu mahduttaa huomionhakusuutta. Hän halusi vatvoa rauhassa asiaa, pohtia sotasuunnitelmaa juhliin ja varasuunnitelmia veljen vierailun ajaksi.” Oh and couple bodyguards need to check the backyard. There is something that stings like dead and Allie found it. ” Bunny pysähtyi vähän matkan päässä vielä kertaalleen, vilkaisi Chrisin suuntaan olkansa ylitse ja lähti uudemman kerran portaita kohden. Puhelin olisi todennäköisimmin pianon lähellä ja sen jälkeen hänen pitäisi puunata pahanhajuinen karvapallonsa. Aikaa ei ollut paniikkikohtauksiin, ahdistuskohtauksiin tai flirttailuun.
|
|
|
Mar 5, 2018 2:14:24 GMT 2
Post by Deleted on Mar 5, 2018 2:14:24 GMT 2
Sanat I'm fine riittivät Chrisille enemmän kuin hyvin ja hän pyöräytti huomaamattomasti silmiään ajatellen vain yhtä ainutta sanaa: Naiset... Noista toisen planeetan olennoista ei koskaan ottanut selkoa. Hän ei kuitenkaan ollut vastuussa Dragon Headin tyttären tunteista ja ajatuksista, saati niiden selvittämisestä, joten kyselyt ja sympatiat toista kohtaan jätettiin siihen. Huomio siirtyi väkisinkin keittiön ikkunoista avautuvalle näylle, johon kuului pari hänen kollegaansa. Näitä katsottiin herkiämättä, ikään kuin oltaisiin toivottu, että nämä kuulisivat hänen ajatuksensa ja osaisivat tulla omine nokkineen takaisin sisälle muiden tummapukuisten kanssa. Telepatia ei kuitenkaan ollut heidän vahvuutensa, joten hän joutuisi käydä noukkimassa jokaisen yksitellen mukaansa heille omistettuun huoneeseen, missä aikoi pitää 'pienen' saarnan näille. Puolella korvalla Chris kuunteli Bunnien sanat, muttei juurikaan osannut sisäistää niitä sillä hetkellä, sillä keskittyi poraamaan katsettaan kollegoidensa takaraivojen lävitse. Hän oli valinnut ensimmäiset uhrinsa.
”Sure, Miss.” vastattiin lausuttuihin sanoihin ja vilkaistiin nopeasti naisenalun suuntaan, minkä jälkeen katse keskittyi jälleen tupakat huulessa seisoviin, pahaa aavistamattomiin kollegoihin. Homma olisi hoidettava ennen kuin rouva, Dragon Headin vaimo, saapuisi paikalle. Tämä tuntui olevan miehensä tavoin tarkka siitä, että he olivat läsnä siinä hetkessä, eivätkä sählänneet muiden asioiden parissa. Naisenalku nakitti vielä toisen tehtävän hänelle, mihin tyydyttiin vastaamaan vain nyökkäämällä. Ulkona seisovat kollegat olivatkin juuri sopivasti majoittautuneet sinne viettämään taukoaan. Dragon Headin tyttären poistuttua Chris suuntasi heti ensimmäisenä kahden taukoilijan pariin ja pisti nämä hommiin. Ilmeet olivat sen mukaiset, etteivät nämä olleet todellakaan iloisia saamastaan tehtävästä, mutta eivät kuitenkaan halunneet alkaa väittämään vastaan. Niinpä nämä lähtivät kääntämään pihaa ylösalaisin löytääkseen pölypallon näköisen koiran turkkiin tarttuneen hajun aiheuttajan.
Sisään päästyään hän otti suunnakseen kellarikerroksessa sijaitsevan salin, minne suurin osa henkivartijoista oli todennäköisesti kerääntynyt – joko keskustelemaan niitä näitä tai treenaamaan. Portaita laskeuduttiin rauhalliseen tahtiin samalla, kun mielessä käytiin läpi monia eri vaihtoehtoja siitä, kuinka keskustelu hoidettaisiin mahdollisimman kivuttomasti häntä itseään ja kollegoitaan ajatellen. Vaikkei se muuttanutkaan sitä tosiasiaa, että nämä olivat enemmän kuin ansainneet saada selkäänsä. Portaiden päässä jatkettiin matkaa aina viinikellarin ohitse, minkä jälkeen avautui tuttu tila ja korviin kantautui puheen sorinaa. Hän pysähtyi hetkeksi aivan salin hollille, vetäisi pari kertaa syvään henkeään keräten ajatuksiaan kasaan ennen kuin siirtyi peremmälle.
|
|