member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 25, 2018 14:40:49 GMT 2
Post by nepa on Feb 25, 2018 14:40:49 GMT 2
..........................................................................................
SATURDAY 16TH OF OCTOBER 2010
STARRING BEAU & MILLIE
TAKES PLACE @ THE MARONE'S HOME
OOTD OF BEAU | jenni (ihmis)susijengi AUUUU
.......................................................................................... Alun perin Beaun ei todellakaan ollut tarkoitus lähteä sinä iltana isänsä asunnolle. Beau oikeastaan vältteli loppuun asti kotiin menemistä. Se ei todellakaan jaksanut sitä, että sen kodista oltiin tehty joku perhekoti, joka oli täynnä keskenkasvuisia kakaroita. Ja kaiken lisäksi kotona oli Howard. Isä. Sen mulkun kanssa Beau ei ollut ollut tekemisissä oikeastaan ollenkaan. Howardilta Beau sai vain rahaa elämiseen. Ja työpaikan: promoottorin hommia Beau oli tehnyt jo pidemmän aikaa Howardin Bloodhound-strippiklubeille, kun ei muutakaan työtä saanut kouluttamattomuutensa ja työkokemuksensa (tai pikemminkin sen puutteen) takia. High schoolin paperitkaan ne eivät riittäneet, eli Beau promoottorin nimekkeen alla oli tekemättä mitään. Beau oli aiemmin sinä päivänä ollut viettämässä aikaa yhden tytön luona, kun puhelin sitten soi, ja kukas muukaan siellä oli ollut kuin Howardin vaimo Teagan vitun ärsyttävine irkkuaksentteineen. Beau oli vastannut sille, vastaillut lyhyesti ja tylysti, eikä todellakaan ollut suostunut Teaganin pyyntöön. Se irkkunainen oli nimittäin kysynyt Beauta illalliselle, kun Beau ei ollut ollut kotona pitkään aikaan. Beau oli lyönyt Teaganille vain luurin korvaan, eikä ollut kertonut seuralaiselleen, kuka oli soittanut. Lopulta se tyttö kävi kuitenkin tylsäksi seuraksi, ja Beau päätti muuttaa suunnitelmiaan – se menisi sittenkin käymään kotona. Beau jätti siis hämmentyneen tytön kuin nallin kalliolle, kun se hyppäsi uuden urheiluautonsa kyytiin ja lähti huristelemaan sillä kohti kotia. Matkalla se huudatti auton kaiuttimista bilemusiikkia ja nautti niistä katseista, joita ohikulkijat loivat komean auton suuntaan. Kotikadulle päästyään Beau kuitenkin väänsi ääntä pienemmälle. Se parkkeerasi mustan, kiiltävän auton kotipihaansa, ja avasi sitten oven. Maroneiden koirat, ruskea Elvis ja valkoinen Presley, ne sieltä kirmasivat ensimmäisenä räksyttäen vastaan. Beau kumartui tervehtimään niitä onnellisena, ja ne varmaan olisivatkin sitten ainoita otuksia siinä talossa, joiden näkemisestä Beau oli iloinen. Ensimmäisenä sieltä ruokailuhuoneesta ulos astui nimittäin Howard, jolloin Beau vain nousi seisomaan ja katsoi Howardia vittumaisesti hymyillen. ”You’re late”, Howard valitti. ”Yeah, fashionably late”, Beau vain tokaisi ja asteli sitten peremmälle. Ruokailuhuoneesta löytyi tuttuja kasvoja, mutta myös yksi uusi. Se brunette oli huomattavasti vanhempi kuin ne muut lapset, oikeastaan varmaan samaa ikäluokkaa Beaun kanssa. Sitä tyttöä vastapäätä Beaulla olikin se oma paikka, joka oli tyhjä. ”We just cleared your space”, Teagan tokaisi sillä vahvalla aksentillaan. ”What? You couldn’t possibly think I’d skip this one, could you?” Se kysyi muka loukkaantuneena. Sitten se kuitenkin istui pöydän ääreen ja sen ruokailuvälineetkin tuotiin takaisin. ”Thank you”, Beau virnisti leveästi. ”Beau, we’d like you to meet someone”, Howard sitten aloitti. ”The girl sitting opposite of you is Millie”, Howard kertoi, ”she’s the newest member of our family.” Beau vilkaisi Millietä nopeasti, sitten kuitenkin puuskahti vähättelevästi. ”The newest member of your family, sure”, se mutisi ja kumartui eteenpäin ottamaan itselleen pasta, vaikka tarkoitus ei ollutkaan heti ruokailla. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Feb 25, 2018 18:23:30 GMT 2
Post by jenni on Feb 25, 2018 18:23:30 GMT 2
Millie's ootdOli kulunut pari viikkoa siitä, kun Millie Aberdeen oli siirtynyt asumaan Maronen ökyperheen luo. Siellä oli entuudestaankin muutamia pentuja, mutta ne olivat sananmukaisia pentuja, sillä vanhin taisi olla kahdentoista. Niinpä Millien ensimmäiset päivät uudessa paikassa olivat olleet varsin tympeitä, vaikka eipä hän aiemminkaan ollut erityisen paljon muiden kasvattiperheiden lasten kanssa viettänyt aikaa. Jokaisessa paikassa hän oli lähinnä jättäytynyt omiin oloihinsa. Maronen perhe ei tehnyt poikkeusta siihen sääntöön, joten aina kun Millie pakollisten asioiden hoitamiselta ehti, hän linnoittautui uuteen huoneeseensa lukemaan tai kuuntelemaan kolme vuotta sitten saatua käytettyä iPodiaan. Millie ei ollut vielä ehtinyt aloittaa koulua, mutta sekin tulisi tapahtumaan seuraavalla viikolla. Nyt oli jo lauantai, joten koulun alkuun oli enää kaksi yötä. Hän tiesi joutuvansa johonkin rikkaiden pentujen yksityiskouluun, mitä perheen isän poikakin kävi – sitä jätkää Millie ei ollut kyllä vieläkään tavannut, mutta yksityiskoulun ja isänsä Howardin perusteella kyseessä olisi varmaan joku itseään täynnä oleva, aina kaiken itselleen saanut snobi. Tuo selvinneisi kuitenkin viimeistään sinä lauantai-iltana, sillä hieman ennen illallista Millie kuuli uudelta kasvattiäidiltään, Teaganilta, kuinka Howardin poikakin oli kutsuttu kerrankin syömään yhdessä. Oli oikeastaan vähän outoa, ettei sitä kundia näkynyt koskaan. Se oli kuitenkin kuulemma melkein hänen ikäisensä eikä esimerkiksi mikään 25-vuotias aikuinen. Teaganille Millie kuitenkin vain kohautti olkiaan istuessaan olohuoneen sohvalla ja katsellessaan sivusilmällä auki olevaa televisiota, jota perheen kaksi kasvattipoikaa, Brandon ja Cole, enimmäkseen olivat siinä tapittaneet. Puolta tuntia myöhemmin he sitten istuivatkin ruokapöydässä kaikki ne hienot aterimet ja astiat ja ennen kaikkea ruoat edessään. He ehtivät aloittaakin, kun sitä Howardin poikaa ei kuulunut, mutta sitten eteisestä kuului ryminää ja pian tummatukkainen poika astui huoneeseen ja aloitti heti kevyen sanaharkan isänsä kanssa, kun se esiteltiin Millielle, joka ei puolestaan edes tiennyt, olisiko pitänyt lausua jokin tervehtivä sana vai pysytellä vain hiljaa. Jälkimmäisen kannalle Millie lopulta kallistui, kun oli hetken katsonut sitä Beau-poikaa, kun hänestä puhuttiin, mutta sitten laskenut katseensa lautaseensa ja syönyt jälleen. Loppuillallisen ajan muut kuuntelivat Beaun sekä tämän isän ja äitipuolen aavistuksen vittuilevaa keskustelua, ja oli lähinnä helpotus muille, kun viimein annettiin lupa poistua pöydästä. Jälkiruokaa olisi kyllä tulossa hieman myöhemmin, mutta sitä piti odottaa vielä tovi. Millie päätyi istumaan katetulle kuistille, johon hänellä oli viime päivinä ollut tapana piiloutua jotakin kirjaa lukemaan. Nyt hänellä ei ollut hyppysissään muuta kuin puhelimensa, jota hän pyöritteli käsissään, kunnes säpsähti pienesti kuullessaan saavansa seuraa. Ei se Beau kyllä mitään hänelle sanonut. Millie seurasi tämän selkää katsellaan, mietti, olisiko poika suun avaamisen arvoinen. "Do you smoke?"
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Feb 26, 2018 23:42:28 GMT 2
Post by nepa on Feb 26, 2018 23:42:28 GMT 2
Beau ei vielä tänäkään päivänä voinut tajuta, että miksi Teaganin oli ollut pakko pistää se perhekoti pystyyn. Hieno ajatushan se oli ja kaikkea, mutta ei silloin, kun se tapahtui Maroneiden taloudessa. Ei kukaan vaan voinut jaksaa sellaista kakaralaumaa. Kaiken lisäksi Beau vittu vihasi lapsia. Sen vuoksi Beau ei katsonut niihin päinkään, kun istui ruokapöydässä kuin maailmanomistaja konsanaan. Eivätkä ne lapset kyllä edes kokeneet tarvetta saada huomiota Beaulta. Itse asiassa ne olivat ihan hiljaa, koska Beau, Howard ja Teagan siinä pöydässä suurimman osan ajasta puhuivat. ”Beau”, Teagan yritti aloittaa kohteliaasti, ”Millie is starting high school on Monday—“, Teagan aloitti, mutta Beau keskeytti: ”That’s none of my business.” Teagan oli avaamassa suutaan, mutta sulki sen, eli Howardin oli pakko jatkaa. ”You, son, will drive her there and bring her back home, too”, se kertoi. Beau puuskahti vähättelevästi, mutta ei oikeastaan voinut laittaa vastaan, koska Howard varmaan ei varmaan antaisi Beaulle enää rahaa, jos se kovin paljon laittaisi vastaan. ”Whatever”, Beau mutisi vastaukseksi.
Jälkiruokaa siinä samaisessa pöydässä luvattiin, mutta Beau ei ainakaan istuisi siinä pöydässä yhtään enemmän kuin tarvitsi. Niinpä heti ilmoituksen kuultuaan Beau nousi ylös ja käveli ulos ruokahuoneesta. Ensin se käveli olohuoneeseen, istui sohvalle ja nappasi Elviksen syliinsä. Se silitteli pomeraniania aikansa, mutta sitten Brandon ja Cole palasivat television ääreen. ”Nope”, Beau aloitti heti, kun näytti siltä, että kaikki muutkin olivat tulossa sinne. Se ei todellakaan ottaisi osaa mihinkään yhteiseen ajanviettopaskaan. Ei ainakaan silloin, kun ne elämän pilaavat kauhukakarat olivat paikalla. Niinpä Beau tipautti Elviksen sohvalle, nousi ylös ja lähti kävelemään poispäin. ”Beau, come on!” Teagan yritti huutaa Beaun perään, mutta turhaan. Beau oli jo menossa.
Ei Beau jaksanut enää olla koko asunnossa. Niinpä se meni kuistille, jossa yleensäkin vietti paljon aikaa. Siellä oli yleensä niin hyvä valo, että selfietkin onnistuivat loistavasti iPhone nelosen kameralla. Beau käveli kuistille siinä uskossa, ettei siellä ollut muita. Yllättäen se kuitenkin näki sen Millien istumassa kuistin lattialla. Vittu kuistin lattialla. Mikä katurotta se oikein oli ollut, jos ei edes osannut istua tuolilla? Beau pudisti päätään vähättelevästi, sitten kuuli Millien esittämän kysymyksen. ”Yes”, se vastasi nopeasti samalla, kun kaivoi puhelimensa käteensä. Sitten se kuuli Millien kysyvän, että voisiko se saada yhden. ”No”, Beau vastasi tylysti ja alkoi selailla uusimpia viestejä, joita oli tullut monta. Se mietti, kenen luo lähtisi bilettämään. Siihen Beau ei kyllä saanut rauhaa, kun Millie edelleen vinkui sen tupakan perään. ”You’re fucking annoying”, Beau vilkaisi brunettea. ”Oh, for fuck’s sake. Here. Have one.” Se laski tupakan pöydälle ja toisen otti oman huultensa väliin. ”Get up and sit on a chair like normal people”, se mutisi tupakka huultensa välissä ja sytytti sen.
Kun Millie oli istunut, Beau tarjosi sille sytkäriä. Kunhan Millie poltti onnellisena tupakkaansa, Beau käänsi katseensa puhelimen ruudusta Millien kasvoihin. ”So”, se aloitti, ”they don’t let you smoke?” Jotta Beau ei vaikuttaisi liian uteliaalta, se tietenkin katsoi muualle. Beau ei kerennyt edes kuunnella Millien vastausta loppuun, kun puhelin kilahti uuden viestin merkiksi. Se viesti oli Kieralta, tytöltä, jota Beau oli yrittänyt päästä panemaan jo parin viikon verran. Se oli kutsu kotibileisiin, eli tietenkin voitokas virne nousi Beaun kasvoille. ”Huh”, Beau puhui virnuillen, ”guess I’m skipping dessert.” Kun Beau oli kertonut lähteävänsä, pyysi Millie yllättäen päästä mukaan. ”Are you serious?” Beau kuulosti ivalliselta. ”Tell me one good reason why I should bring you with me”, se haastoi. ”Cause I can’t come up with any.”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 11, 2018 13:49:09 GMT 2
Post by jenni on Mar 11, 2018 13:49:09 GMT 2
Toivottu vastaus karkasi Beaun huulilta, mutta ei johtanut Millien toivomaan lopputulokseen. Niinpä siltä kermaperseeltä oli kysyttävä jatkokysymys, johon saatu vastaus ei sitten sekään miellyttänyt Millietä. Beau alkoi selata puhelintaan, ja Millie piti katseensa kundissa, vaikkei tämä näyttänyt edes huomaavan. "Please. Just one, please?" tyttö yritti vielä hetken päästä, parikin kertaa, kunnes lopulta sai Beaun menettämään hermonsa ja antautumaan. Käski se jätkä kyllä hänet istumaan tuolille kuin normaalit ihmiset. Millie teki työtä käskettyä: kai hänkin sen verran saattoi joustaa, kun oli jo saanut yhden haluamansa.
Beaun oman tupakan jälkeen sai Milliekin sytyttää omansa. Hän vetäisi ensimmäiset henkoset savukkeestaan ja sai sitten aikansa poltella tupakkaansa, ennen kuin Beau avasi jälleen suunsa. "I guess cigarettes aren't the first thing they'd buy for me", Millie mietti. Siihen mennessä tilaisuuksia lähteä itsekään savukkeita hankkimaan ei ollut juuri tullut. Kääntäessään katseensa Beauhun, Millie ei ollut varma, oliko poika sitäkään vähää vastausta kuullut, sillä tämän puhelin oli taas ilmoittanut olemassaolostaan. Sitten se jätkä ilmoitti jättävänsä jälkiruoat väliin, mikä herätti Milliessä osin pakokauhua, osin toiveikkuutta. "Can I come with you?" kysyttiin sen enempiä ajattelematta. Eihän hän edes tiennyt, mihin toinen olisi menossa! Tosin lauantai-ilta ja hänen ikäisensä nuori, ne kaksi tosiasiaa eivät jättäneet paljon arvailujen varaan.
Tietenkään Milliellä ei ollut edes sitä yhtä ainoaa järkevää syytä, miksi Beaun olisi otettava hänet mukaan. Ei Beau ollut hänelle velvollinen mistään. Eivät he edes hädintuskin tunteneet. Millie paransi asentoa tuolillaan ja imaisi viimeisiä henkosia tupakastaan. "Well I don't have any but I can promise that you won't even see I'm there... Wherever we're going to", tyttö lopulta sanoi mahdollisimman diplomaattisesti. Beau vaikutti vieläkin liian epäileväiseltä, ja Millie pelkäsi, että hetkenä minä hyvänsä se vain ottaisi ja jättäisi hänet siihen. Ja Millie halusi tehdä kaikkensa, että pääsisi siitä linnasta pois edes hetkeksi.
"Come on, please... I've been here like... Like almost two weeks. And I met you not until tonight. So I guess you know how hard it is to be here this long." Millie loi anovan katseen Beauun. Lähenteli varmaan jotain hiton koiranpentuilmettäkin, jos olisi oikein halunnut. "Please? I bet I won't disturb you at all when we are there. No one even knows I live at your parents' house now." Sitten, parin ikuisuudelta tuntuvan sekunnin kuluttua Millie vapautettiin tuskistaan, kun Beau viimein myöntyi ehdotukseen. Tosin, hampaitaan kiristellen: Millie pystyi suorastaan kuulemaan, kuinka jätkän hampaat kiristivät toisiaan vasten. "I owe you, I totally do", Millie sanoi ja yritti peitellä riemastumistaan, kun he sitten hiippailivat kuistin ulkosisäänkäynnin kautta takapihalle ja sieltä ulos. Ilmeisesti Beaulla oli kaikki autonavaimista lähtien taskussaan, sillä pian he löysivät itsensä fiinin urheiluauton luota.
Millie katseli kaaraa hetken aikaa, kunnes sai Beaulta kehotuksen hypätä kyytiin, jos mieli vielä mukaan. "Sure", tytön huulilta pääsi ennen kuin hän kipusi pelkääjänpaikalle ja napsautti hetkeä myöhemmin turvavyön päälle. Hän ehti vilkaista vielä talon suuntaan, kun Beau sitten oli jo painanut kaasua ja kurvannut ulos pihalta. Vapautta henkivä adrenaliinipiikki virtasi läpi Millien kehon. "So, where are we going?" brunette uteli hetken päästä, kun he olivat vain hiljaisuuden (ja stereoista pauhaavan musiikin) säestäminä halkoneet Beaun autolla New Yorkin katukuvaa. "Do you want me to walk the last few blocks? We don't have to go there together, you know that. Just tell me the address. Even though I'd easily see if you're bullshitting me by telling the wrong address." Millie vilkaisi Beauta ja mittaili tätä ja tämän luotettavuutta katseellaan. Olisi ihan helppoa kävellä puhelimen kartan kanssa pari korttelia, mutta paskempi homma, jos Beau paljastuisi kusipääksi, joka kertoisikin väärän osoitteen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 14, 2018 19:45:34 GMT 2
Post by nepa on Mar 14, 2018 19:45:34 GMT 2
Beauta sen orpolapsen seura ei oikeastaan kiinnostanut. Sen vuoksi, vaikka Beau itse oli kysymyksen esittänyt, se käänsi katseensa viestin merkiksi kilahtaneeseen puhelimeensa juuri oikeaan aikaan. Kieralta saadun viestin jälkeen Bean viimeisetkin mielenkiinnon rippeet sitä samalla kuistilla olevaa tyttöä kohtaan ropisivat pois, ja Beau kykeni ajattelemaan vain bileitä, joihin sen pitäisikin lähteä hyvin pian. Pidempäänkin se olisi suunnitellut päässään illan kulkua, mutta valitettavasti Millien kysymys sai Beaun hetkellisesti sekaisin. Oliko se tosissaan? Miksi se edes kuvitteli, että Beau tahtoi sen mukaan? Ärsyyntyneenä Beau saman tien kysyikin ihan ääneen, että miksi sen pitäisi ottaa Millie mukaan. Jonkun surkean vastauksen Millie kykeni Beaulle antamaan, ja Beau vain puuskahti vähättelevästi. ”Was that supposed to convince me?” Beau vilkaisi tyttöä kulmat kurtussa. ”Try harder. That’s pathetic”, se vielä naurahti ivallisesti ja pudisteli päätään perään. ”You need to learn how to express yourself verbally.”
Uuden, hyvän syyn sijaan Millie alkoi anella. ”I do”, Beau tokaisi siihen Millien mielipiteeseen Howardeilla asumisen vaikeudesta. Nuorukainen ei todella mieluusti viettänyt aikaa kotona, ja ilmeisesti Milliekään ei halunnut tehdä niin. Tai sitten se tyttö vain kusetti. Oikeastaan niin se varmaan tekikin, yritti vedota johonkin Beaun pehmeämpään puoleen, joka ilmeisesti oli siellä jossain kovan kuoren sisäpuolella. Kun Beau nimittäin käänsi katseensa Millien sinisiin silmiin, huomasi Beau puuskahtavansa turhautuneena. Beau oli ihan oikeasti muuttumassa liian pehmeäksi. ”You know what?” Beau aloitti. ”Fine. You can come with me.” Beau sujautti puhelimen taskuunsa ja tarkisti vielä, että toisesta taskusta löytyi puhelin ja lompakko. Sitten se pääsi jo kuistin toiselle puolen. ”Whatever”, Beau puhui väliinpitämättömään sävyyn kävellessään autoaan kohti, ”there’s nothing you can give me.”
Beau hyppäsi automaattisesti urheiluautonsa kyytiin, mutta Millie vaikutti vain tuijottavan sitä. Niinpä Beau hyppäsi hetkeksi ulos siitä autosta. ”Are you coming or what? Choose soon. I have no problem leaving without you”, Beau ilmoitti. Sen jälkeen Millie sentään jo hyppäsi auton kyytiin, ja Beau painoi kaasun suurin piirtein pohjaan kaasuttaessaan pois Howardien kotipihasta. Steroista Beuau laittoi soimaan kuuminta bilemusiikkia, eikä sitä kiinnostanut keskustella Millien kanssa. Hetken kuluttua Millietä kyllä kiinnosti keskustella Beaun kanssa. ”Oh really?” Beau epäili. ”Do you have a build in bullshit meter?” Se jatkoi ja vilkaisi Millietä, kun kyseinen tyttö selvästi tuijotti Beauta. ”You don’t have to walk”, Beau kohautti olkiaan hetken päästä, kunhan oli puntaroinut päätöstään. ”You’re hot, so I don’t mind if you come inside with me”, Beau kertoi. He was stating the obvious. Sitten se vilkaisi Millien asua. ”Just.. Take that oversized jacket off, okay?” Beau pyysi – tai pikemminkin käskytti.
Beau jätti urheiluautonsa Kieran talon pihatien eteen. ”You need to find your own ride back home, by the way”, Beau kertoi lukittuaan auton ovet, ”I’m trying to get laid and I’m pretty sure I’ll succeed.” Takkinsa autoon jättäneen Millien kanssa Beau sitten lopulta käveli sisään kämppään, jossa pauhasi musiikki ja kaikki vaikuttivat olevan tukevassa humalassa. Ainakin Kiera, joka tuli kietomaan humalaisena käsiään Beaun ympäri, oli juonut enemmän kuin tarpeeksi. ”Yay, you made it”, se selitti ja upotti käsiään Beaun tukan sekaan. ”Of course I made it”, Beau lirkutteli, ”this is your party, after all.” Beau vilautti Kieralle flirttailevan hymyn. ”But who is she?” Kiera sitten käänsi mielenkiintonsa Millien suuntaan. ”I haven’t seen her before. You’re pretty”, se jatkoi ja tervehti sitten Millietäkin halauksella.
Hetken kuluttua Kiera kuitenkin palasi takaisin Beaun kainaloon. ”You came just in time for beer pong”, Kiera kertoi. ”You have to play, too, Millie. Beau’s the champion of beer pong. It’s time for him to have some new competition”, Kiera selitti, tarttui Beaun käteen ja alkoi raahata sitä peremmälle. Milliekin siinä tuli perässä, mikä kieltämättä vitutti Beauta. Se oli kuvitellut, ettei sen niissä bileissä tarvitsisi koko ajan katsella Millietä. Toistaiseksi Beau nimittäin piti sitä tylsänä seurana.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 26, 2018 15:23:11 GMT 2
Post by jenni on Mar 26, 2018 15:23:11 GMT 2
Millie ei voinut irvistää hiukan itsekseen, kun kuuli perusteen sille, miksi hänen oli ok kulkeutua sisälle bileisiin Beaun välittömässä seurassa. Eihän se vittu mitään tarkoittanut, mutta tietenkin se jollain tapaa hiveli itsetuntoa, kun kuuli sellaista sanottavan itsestään. Sen ei kuitenkaan annettu jäädä liiaksi häiritsemään mielen etualalle, sillä uutta ajateltavaa hän sai, kun Beau käskytti häntä riisumaan sen jakun yltään. Millie vilkaisi alaspäin ja irvisti taas hieman, mutta hymähti kuitenkin myöntymisen merkiksi. Ei se ollut hänestäkään erityisen mairitteleva, mutta hänellä ei ollut mitään muutakaan päällystakkia tai -paitaa mukanaan. Mutta ei se kai auttanut kuin totella, jos kerran mieli olla mukana.
Pian he sitten pääsivät oikean talon eteen ja hyppäsivät ulos autosta Beaun saatua sen parkkiin. Hieman vastahakoisesti Millie jätti jakkupuvun takin autoon ja tunsi olonsa siinä kadulla melkoisen alastomaksi, takin alla kun hänellä oli vain vaalea pitsinen t-paita. Beau jatkoi taas sääntöjensä latelemista. "Hey, too much information", Millie tokaisi, kun kuuli Beaun suurista suunnitelmista päästä panemaan jotakuta tyttöä tänään. "I hope you won't succeed at all", tyttö mutisi auton toisella puolella hiljaa itsekseen, saaden Beaulta ihmettelevän katseen, mutta se siitä. Ei toinen ollut näyttänyt sitä kuulevan.
Sisällä bileissä Beaun kimppuun liimautui välittömästi joku rasittavan oloinen muija. Millie katsoi sitä lirkutusta hetken aikaa kädet hennosti puuskassa, kunnes antoi katseensa kiertää muussa bileväessä, varsin humalaisessa sellaisessa. Äskeisen muijan rasittavuutta vähensi hieman tämän seuraava Millielle suoma huomio. Kehui se häntä nätiksikin, minkä Millie oikeastaan vain sivuutti. Sitä halausta hän ei kyllä pystynyt sivuuttamaan. Nopeat esittelytkin siinä käytiin, ja hetkeä myöhemmin se Kiera kutsui hänetkin pelaamaan beerpongia. Beau oli kuulemma hallitseva mestari. Millie katseli oikeastaan kiinnostuneempana ympärilleen keittiötä katseellaan hakien, mutta ennen kuin hän ehti huomatakaan, oli hänet jo nakutettu Beauta vastaan siinä hemmetin kisassa.
"I'd have like to have something to drink first..." Millie mutisi, mutta sai vastalauseeksi Beaun vannoutuneelta fanijoukolta (joka oli loppujen lopuksi yllättävän pieni, sillä osaa tietysti kiinnosti mestaria vastaan asettuvan kokelaan kannattaminen) vain naureskeluja, että hän pääsisi kyllä pian juomaan pelipöydän antimia. Millie katsoi näitä ja hymähti pienesti. Ei hän sentään ensimmäistä kertaa sitä peliä ryhtyisi pian pelaamaan. Ei hänen heittokätensä kyllä vakain ollut, mutta että hänkö soisi Beaulle sen voiton suoman tyydytyksen. Ilmeisesti he pelaisivat kahdestaan, muiden kannustaessa vieressä. Millie olisi ehkä kaivannut joukkuepeliä, mutta kaipa hän voisi Beaun haastaa yksinkin.
Pelaajat asettuivat asemiinsa. Tietenkin − tietenkin se vitun Beau aloittaessaan vetäisi ilman pomppua pallon yhteen hänen puolen mukeistaan. "Well. Be careful what you wish for", Millie hymähti ennen kuin nappasi mukin käteensä ja kumosi sen oluisan sisällön kurkkuunsa. Ensimmäisen oman heittonsa Millie tähtäsi lopulta ohi pöydän toisessa päässä olevien tuoppien. Se ilme, jonka hän sen myötä näki Beaun kasvoilla... Oi luoja. Omahyväinen paskiainen. Kusipää, joka vetäisi jälleen suoraan ilmasta toisenkin pallon mukiin. "I guess we'll see the real underdog here soon!" joku valopää huusi kannustajajoukoista, vaikka Millie toki myös ajatteli, että nousisi vielä altavastaajan asetelmastaan. Toisaalta hän myös ajatteli, että oli vain pallosta kiinni, milloin hänkin saisi sen tipahtamaan Beaun puolen tuopeista yhteen.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 28, 2018 23:07:23 GMT 2
Post by nepa on Mar 28, 2018 23:07:23 GMT 2
Beau vilkaisi Millietä nopeasti sen jälkeen, kun oli Millietä mennyt kehumaan. Kyseinen tyttö ei ainakaan vaikuttanut reagoineen siihen millään tavalla – mitään ulkoisia merkkejä siinä ei ainakaan näkynyt. Beau katsoi tyttöä vielä uudestaan silloin, kun se riisui sen kaikkea muuta kuin mairittelevan päällystakin, mutta käänsi sitten katseensa tiehen. Vaikka Beaun mielestä Millie oli nätti, se ei automaattisesti tarkoittanut sitä, että Beaun olisi lähdettävä heti flirttilinjalle. Monen muun kohdalla siinä kyllä kävisi juuri niin. Millie oli kuitenkin valitettavasti muistutus Maronejen perheestä, eikä Beau halunnut olla perheensä kanssa missään tekemisissä. Millie oli siis jossain määrin osa perhettä, vaikka olikin ollut Maroneilla vain hetken aikaa. Ainakaan niihin helvetin orpolapsiin Beau ei suostuisi luomaan minkäänlaista sidettä. Ei edes Millieen.
Oikean talon edessä Beau päätti kertoa Millielle sääntöjään ja suunnitelmiaan. Millie ei vaikuttanut arvostavan niitä, oli enemmänkin järkyttynyt, kun Beau kertoi niistä panotoiveista. ”Are you blushing, Orphan?” Se virnisti, kutsui Millietä samalla lempinimellä, jota ei kyllä oltu tarkoitettu kehumiseen. Hetken kuluttua Millie vielä toivoi, että Beau ei vain pääsisi panemaan. Se sai Beaun vilkaisemaan Millietä hieman oudoksuen, koska mikä vitun oikeus sillä oli jotain sellaista laukoa? ”Jealous, much?” Se kysyikin vittumaiseen sävyyn, ennen kuin lähti kävelemään Kieran kämppää kohti.
Kiera siellä asunnolla tosiaan tuli ensimmäisenä vastaan. Hyvä niin, tosin – ainakin se vaikutti edelleen olevan kiinnostunut Beausta. Ja vaikka ei olisikaan ollut, niin totta helvetissä Beau ihan muuten vaan nauttisi huomiosta. Sehän suurin piirtein eli sen avulla. J.M. Barrien mukaan keijuihin piti uskoa, etteivät ne kuolisi, kun Beau taas kuolisi, jos se ei saisi huomiota. Tapansa elää kullakin. Beaun itsetuntoa hiveli, kun Kiera kertoi Beaun olevan hallitseva mestari beer pongissa. Itsevarmana se oli myös sitä mieltä, että ihan varmasti voittaisi Millienkin. Ei se varmastikaan osaisi pelata beer pongia. Niinpä Beau ihan hyvillä mielin asettui pitkähkönpuoleisen pöydän toiselle puolen. Ja se peli alkoikin harvinaisen lupaavasti – se oli Beau, joka heitti vaivattomasti pallon yhteen Millien puolen mukiin. ”Show me what you’ve got”, Beau haastoi. Kun Millie sitten lisäksi heitti ensimmäisen ohi, vittumainen, voitokas virne nousi Beaun huulille. ”I guess you need to try harder”, Beau vielä lisäsi.
Yllättävän nopeasti pelin suunta oli kuitenkin muuttunut tyystin. Beaukin osui kyllä niihin Millien puoleisiin mukeihin, mutta vittu, Millie meni osumaan enemmän Beaun puoleisiin mukeihin. Lopulta jo lievässä humalassa oleva Beau sai puuskahtaa epäuskoisesti, kun Millie mentiin julistamaan voittajaksi. Beau ei ollut hyvä häviäjä, eli dramaattisesti se nosti kätensä ilmaan ja käveli pois paikalta napaten. Itse asiassa suoraan omakotitalon kuistille tupakoidakseen. Boolipöydältä nappaamansa muovimukin sisällön Beau kumosi nopeasti, ja sitten se istahti portaille. Vittu, että sitä vitutti. Joku helvetin orpolapsi kylpi sisällä kaiken palvonnan keskellä, kun Beau taas istui yksin tupakalla. ”Beau”, kuului tosin pian Kieran ääni, ”come back inside. It’s cold out there. I’m cold. Come keep me warm.” Kiera varmaan virnistikin flirttailevasti, mutta Beauta ei sillä hetkellä kiinnostanut.
Kun Kiera ei saanut Beausta mitään reaktiota irti, se lopulta lähti sisälle. Beau oli todella päättänyt mököttää sisällä kuin mikäkin kakara. Se ei kuitenkaan ollut pitkään yksin, koska Milliehän se sieltä pian saapui ulos tupakka suussaan, istuikin Bean viereen tupakka huulillaan. ”Fuck off”, Beau sanoi saman tien päätään pudistaen. ”Just so you know, I let you win”, se vielä valitti ja vei toisen tupakan huulilleen, sytyttikin sen. ”Why are you still sitting there? Don’t you have better things to do inside?”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Apr 2, 2018 11:55:07 GMT 2
Post by jenni on Apr 2, 2018 11:55:07 GMT 2
Niiden tuoppien kiskominen sisuksiin ei ehkä ollut sitä, mitä Millien kroppa olisi kaivannut, vaikka hän juotavaa olikin juuri halajanut. Hän ei ollut erityisen isokokoinen tyttö, eikä hän ollut itseään erityisen ähkyyn vetänyt siellä Maronen illallispöydässä. Ei sillä, että hän olisi nälkäiseksi jäänyt, mutta olisi kai hän voinut vähän tukevammin syödä siihen alkoholin määrään nähden. Mikä kuitenkin yllättävää, mitä enemmän alkoholia Millie tuntui nauttivan, sitä paremmin hän kisassa pärjäsi. Ne ohiheitot alkoivatkin yllättäen putoilla Beaun puoleisiin tuoppeihin ja kusipää joutui itsekin juomahommiin. Lopulta peli huipentui Beaun puolen tyhjentymiseen, kun taas Milliellä oli edessään vielä pari täyttä tuoppia. Kun Millie sitten julistettiin voittajaksi, tyttö sai hämmentyneenä ottaa vastaan kannattajajoukkonsa riemun kiljahdukset: samalla hän huomasi katseellaan, kuinka myrtyneen oloinen Beau leikki draamakuningatarta ja paineli vihaisen oloisena muualle.
Voitonjuhlinnan aikana Millie sai aiemmin kaipaamaansa juotavaa, nyt muussakin kuin oluen muodossa, vaikka hänen kroppansa ei sitä välttämättä olisikaan enää tarvinnut. Hänen ympärillään parveili lukuisia ihmisiä, uusia kasvoja ja nimiä, joita hän ei kuollakseenkaan osannut enää yhdistää toisiinsa, kun ne naamat vaihtuivat. Juuri itsensä esitelleet lipuivat taka-alalle uusien tieltä ja sama kierre toistui ainakin muutamaan otteeseen. Luojan kiitos kaikki (hyvä) kuitenkin loppui aikanaan ja vähitellen pahin kuhina Millien ympäriltä laantui ja vain hänen kanssaan enemmän tuttavuutta halajavat jäivät parveilemaan siihen lähelle ja jutustelemaan, niin että Millielläkin oli mahdollista tutustua näihin. Ei hän välttämättä ollut kinunut itseään Beaun mukaan tutustuakseen uusiin tyyppeihin (lähinnä päästäkseen pois Maroneilta), mutta ei kai uusien kavereiden löytämisestä haittaakaan olisi. Tosin hänen historiansa tietäen ei niistäkään iloa kauaksi aikaa olisi, kun pitäisi taas vaihtaa maisemaa. Beaun tutut vaikuttivat kyllä kaikki olevan aikamoista pintaliitoporukkaa, joten Millie ei ollut aivan varma, tahtoiko sittenkään tutustua näihin erityisen syvällisellä tasolla.
Puolitoista boolimukillista myöhemmin Millie sai pummittua Josh-nimiseltä kundilta savukkeen, kun huomasi tämän tulevan etuovesta takaisin sisälle. Kiitokseksi Millie väläytti jätkälle suloisimman hymyn, jonka vain osasi, kunnes suuntasi tupakka huulessaan ja sininen muki toisessa kädessään kuistille. Salaa hän huomasi toivovansa, että Beau olisi siellä vielä ja miksei olisi, Millie ei ollut nähnyt tämän tulevan sieltä vielä uloskaan ja hän oli jonkin verran pitänyt kuistin ovea silmällä. Niinpä ei ollut suuri yllätys, että Beau löytyi kuin löytyikin kuistilta. Tytön istuutuessa alas, hän sai saman tien kuulla voivansa suksia vittuun. Millie naurahti kuullessaan Beaun selitykset voitolle. "Yeah, right", brunette sanoi ja kärkkyi sitten sytkäriä, jolla Beaukin pisti savukkeen palamaan. Nopea kädenojennus ja Millie sai kuin saikin draamakuningattaren sysäämään sytyttimen hänelle. Millie pisti itsekin tupakaksi ja ojensi apuvälineen takaisin. "Like what? Hanging out with your lovely friends?" Millie vastasi kysymyksellä kysymykseen ja vilkaisi Beauta kulmiensa alta, kunnes imaisi tupakkaa.
He viettivät hetken hiljaisuuden vallitessa, vain sisältä kuuluva musiikin jytke ja etäinen ihmisten puheensorina ja muu möykkä rikkoi sen kuistin hiljaisuuden. "That was cute. Your attitude to your loss. It reminds me of a 5-year-old kid I used to know in one of my former foster family back then", Millie tuumasi Beaulle, mikä ei varsinaisesti näyttänyt piristävän saati riemastuttavan tätä. Millielle se toisen vähäinenkin reaktio kuitenkin tuotti jokseenkin nautintoa. Vittu mikä draamakuningatar toinen oli. Aivan kuin hän olisi peitonnut Beaun jotenkin murskavoitolla! Kyse oli kuitenkin vain parin tuopin erosta. "Let me guess. You think it was a huge mistake to take me with you and now you're afraid of me stealing all of your friends and you're going to be all alone. Well let me tell you something", Millie karisti tupakkaa tuhkakupin yllä, "not gonna happen. Knowing myself - it takes two or three months until I'm out of your family. You'll never hear of me then." Millie katsahti eteensä, poltteli tupakkaa. "True story."
Vaikka hän oli sanonut ne asiat osin huumorilla, pieni synkeys valtasi mieltä silti. Hänellä ei ollut enää montaa vuotta jäljellä lastensuojelun asiakkaana, mutta jos historiaan oli uskominen, niihin mahtui vielä monta muutosta. Siksi Beaunkin oli hyvä tietää, ettei tämän tarvitsisi mököttää kavereidensa seurassa tästä lähtien usein. "Are you ready to go back inside? What happened to your plans to get laid tonight? Just so you know, I'm not going to bang you."
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 8, 2018 14:52:49 GMT 2
jenni likes this
Post by nepa on Apr 8, 2018 14:52:49 GMT 2
Beau oli aina ollut huono häviäjä. Se oli nimittäin aina tottunut saamaan haluamansa ja nyt, kun se yllättäen ei saanut tahtoaan läpi ja voittanut, ei siihen tilanteeseen voitu missään nimessä reagoida kunnolla. Kaiken lisäksi joku helvetin orpolapsi oli voittanut sen kaikkien Beaun ylempien piirien ystävien seurassa. Liki mustasukkaisena Beau seurasi hetken Millien saamaa huomiota, ennen kuin se paineli ulos ja nappasi syöpäkääryleen sormiensa väliin. Kaikki nautittu alkoholi vielä oikein lisäsi sitä vittuuntuneisuuden tunnetta, eikä Beaulla ollut sitten minkäänlaista kiinnostusta palata kanssajuhlijoiden joukkoon. Edes Kieran taivuttelut eivät saaneet Beauta vaihtamaan mielipidettään, vaan itsepintaisesti se istui edelleen portailla.
Sitten paikalle saapui itse pääpiru Millie. Beau vilkaisi blondin suuntaan sen verran, että näki tupakan blondin huulten välissä, mutta sitten se vain pyöräytti silmiään. Vastahakoisesti Beau sentään ojensi Millielle sytkärin ja samaisen sytkärin se tunki liki saman tien takaisin taskuunsa. Ja sitten olikin jo aika selittelylle. Ihan pokalla Beau selitti, että oli antanut Millien voittaa, vaikka niin ei ollut käynyt. Millie oli voittanut yksinkertaisesti sen takia, että oli ollut parempi. Millie saw through Beau’s bullshit, eli Beau ei enää vastannut yhtään mitään. Millien seuraavalle kommentille Beau vain puuskahti ivallisesti. ”They’ll forget all about you tomorrow”, Beau kertoi varman kuuloisena, ”so don’t get your hopes up. You’re not getting any new friends from that bunch.”
Ei Beau hetkeen enää edes vaivautunut puhumaan Millien kanssa, eikä Milliekään sitä puhumista kaivannut. Beau sai heittää poltetun tupakkansa maahan, ja sitten Beau käänsi katseensa Millieen, joka vittuili Beaulle häikäilemättömästi. Tai niin Beau ainakin näki asian. Beau melkein kihisi kiukusta, mutta kykeni sentään pitämään kielensä kurissa. ”Are you trying to flirt with me, Millie?” Se muutti vitutuksen poikamaiseksi virneeksi. Beau ei kuitenkaan pystynyt kauaa pitämään sitä virnettä yllä kiitos senhetkisen mielentilan. ”Like I said, I let you win”, Beau vielä oikein painotti. Millie ei kuitenkaan uskonut. Itse asiassa se toi esiin oman teoriansa siitä, miksi Beau käyttäytyi kuin käyttäytyi. Ja osittain se tyttö jopa osui oikeaan ja onnistui tyrkkäisemään kipupistettä. ”Good”, Beau sanoi tylysti. ”It’s no wonder that happens. No one can stand you.”
Seuraavaksi Millie yritti saada Beauta sisälle, mutta yllättäen Beaun uteliaisuus Millietä kohtaan olikin herännyt. Sitä kiinnosti tietää, että oliko Millie tosissaan – kieltämättä se tyttö vaikutti menneen hieman vaikeaksi, vaikka yrittikin vitsailla asiasta. ”What makes you think I’d bang you?” Beau kysäisi vähättelevään sävyyn, vaikka juuri alkuillasta oli tunnustanut pitävänsä Millien ulkonäöstä. Lopulta Beau vain nousi ylös niiltä portailta ja vilkaisi Millietä. ”Whatever, I’ll go now”, se selitti. Millie yritti päästä mukaan, mutta Beau vain naurahti. ”No, no, you should stay here with your new friends”, nuorukainen lässytti vittuilevaan sävyyn. ”See you around, Millie”, Beau heilautti kättään eikä edes katsonut taakseen kävellessään autolleen.
|
|
