I tried to keep us together, you were busy keeping secrets

# B's ootd

Viimeisen muutaman päivän ajan Brooks oli käyttäytynyt varsin poissaolevasti, minkä oli myös Holly laittanut merkille. Rakas tyttöystävä ei ollut kuitenkaan kysellyt sen kummemmin mitä viikko sitten Gracen ja Brycen luona oli tapahtunut, kun Grace oli yhtäkkiä passittanut vieraansa matkoihinsa. Brooks oli kuitannut lähdön ainoastaan sillä, että Gracella oli tullut hiukan huono olo ja luojan kiitos Holly oli jättänyt asian siihen. Sen sijaan kotimatkalla Holly oli puhunut siitä, kuinka mukavalta Lukas oli vaikuttanut. Brooks oli kaikessa huomaamattomuudessaan pyöritellyt silmiä tyttöystävänsä puheille. Jostain syystä Holly ei myöskään ollut löytänyt pahaa sanottavaa Sarastakaan, joka oli koko illan käyttäytynyt hyvin tylysti naiselle. Holly oli jopa ehdottanut, jos he joskus lähtisivät yhdessä ulos Saran ja Lukasin kanssa tai viettäisivät muuten illanistujaisia. Brooks ei ollut pitänyt siitä ajatuksesta yhtään ja onneksi saanut vaihdettua keskustelunaihetta nopeasti toisaalle. Jos häneltä kysyttäisiin, Brooks ei koskaan tulisi viettämään yhdessä aikaa sillä kokoonpanolla. Koko se ilta muutenkin oli ollut hirveä farssi, vaikka Grace ja Bryce olivat olleet paikalla, niin mitä siitä sitten tulisi, että he neljä olisivat keskenään? Ei hyvä idea, jos Brooksilta kysyttiin.

Brooksista oli kuitenkin alkanut tuntua siltä, että universumilla oli ollut jotain häntä vastaan, kun pelaajille oli ilmoitettu Colorado Rockiesien ja Colorado Avalanchen järjestävän yhdessä fanitapahtuman, johonka hänen oli saavuttava. Mies olisi mielellään välttynyt siltä velvollisuudelta, mutta lopulta paikalle oli saavuttu Holly kainalossa. Paikalla oli onneksi muitakin pelaajia, vaikka kieltämättä Brooksia pelotti kaikista eniten Brycen vaimon, Gracen kohtaaminen, joka luonnollisesti oli myös paikalla ottamassa osaa tapahtumaan, jossa pelaajat tapasivat faneja ja jakoivat nimikirjoituksia. Niinpä Brooks oli yrittänyt keskittyä siihen olennaiseen, pysyä hyvällä tuulella, jutustella fanien ja oman tyttöystävänsä kanssa, vaikka heidän lisäksi paikalla oli myös Sara ja Lukas, joihin mies yritti vähemmän olla kiinnittämättä huomiota. Onneksi kaikkialla oli kuitenkin kova hälinä ja meteli, mikä taitavasti myös piti Brooksin ajatukset siinä mitä hän teki, vaikka oli joutunut hiukan olemaankin Saran kanssa tekemisissä – työn puolesta kylläkin. Brooks oli antanut Hollyn karata paikalta, naisen nähtyä kauempana olevan Gracen, jonka myötä hän ja muutama muu pelaaja, Bryce mukaan lukien, oli jäänyt kuuntelemaan Saran ohjeistuksia. Brooksin huomio oli vaihtelevasti ollut Sarassa, Hollyssa ja puhelimessa, mutta sen lomassa hän oli myös laittanut merkille Saran hajamielisen olemuksen. Sara oli lopulta liuennut paikalta, jolloin Brooks oli vaistomaisesti katsellut naisen perään.

Brycen puhjettua puhumaan katse oli kuitenkin lipunut hitaasti vieressä seisovaan ystäväänsä, jonka sanoille Brooks pyöräytti dramaattisesti silmiään. ”I wasn’t even thinking about it… It would be weird – Holly is here and your wife… Jeez. How dumb you think I am?”, Brooks kysyi tuahtaen ja vei kätensä kuitenkin rentoon puuskaan eteensä. Seuraavaksi hän vilkaisikin kauempaan seisovaa nais kaksikkoa, Gracen ja Hollyn näyttäessä viihtyvän hyvinkin keskenään. ”You know I’m more scared of your wife than you…”, hän tunsi tarpeelliseksi huomauttaa, ennen kuin ystävänsä oli painellut vaimonsa luokse, samalla kun Holly oli kuin tilauksesta astellut hänen luokseen. ”Hello handsome… I have to say, I just loooove Grace. She’s so nice and everything. She and Bryce also look so happy together”, Holly virkkoi hyväntuulisesti kietoessaan kätensä Brooksin niskan taakse, jolloin mies laski kätensä löyhästi naisen vyötärölle ja hymähti pehmeästi. ”Yeah. that’s the reason why everybody calls them our parents. They are Colorado Rockies power couple”, Brooks myhähti, samaan aikaan kun Holly nyökkäili päätään kevyesti. Kaksikko kerkesi jutustella vielä hetken keskenään, kunnes Brooksin oli pitänyt hoitaa velvollisuuksiaan ja mennyt tutustumaan niihin paikalle saapuneisiin faneihin. Sillä välin Holly oli puolestaan mennyt juttelemaan muiden pelaajien vaimojen ja tyttöystävien kanssa.

Fanien kanssa pyöriessä Brooks oli sivusilmällä laittanut merkille Saran ja Lukasin kiivaan keskustelun lähempänä. Hän ei niinkään kuullut mistä he juttelivat, mutta eleistä ja siitä Saran myrskyisästä lähdöstä ettei kaksikon keskustelu ollut nähtävästi sieltä lempeimmästä päästä. Naisen perään katseltiin hiljaa ja lopulta Brooks vilkaisi vaistomaisesti ympärilleen. Holly oli edelleen juttelemassa muiden kanssa ja Bryce sekä Grace vaikuttivat itsekin olevan kiinni joidenkin fanien kanssa juttelemassa. Niinpä Brooks odotti hetken, ennen kuin vaivihkaa hylkäsi faninsa ja lähti Saran perään toiseen kerrokseen. Naisen nähtiin hakeutuvan omiin oloihin tyhjään huoneeseen, mihin Brooks ei törmännyt saman tien. Hän lähinnä laahusti varsin hitaasti oven taakse ja avasi oven, jääden hetkeksi hiljaa katselemaan Saraa. ”Hey, what’s up?”, mies tiedusteli varovaisesti, kohottaen kulmiaan kysyvästi, samalla kun lopulta asteli lähemmäksi Saraa ja istuutui naisen vierelle sohvalle. ”Everything okay? Did something happen with you and Lukas?”, se taisi olla ilmi selvä asia, mutta ei Brooks voinut tuosta vain myöntää seuranneensa kaksikon riitelyä. Hän oli kaikesta huolimatta aidosti huolestunut Sarasta. Brooks nojautui kyynärillään reisiään vasten ja kohdisti katseensa hetkellisesti eteensä. ”You can talk to me, I don’t mind”, Brooks lopulta sanoi vinosti hymyillen ja käänsi katseensa Saraan.

Brycen sanojen jälkeen Brooks puri huomaamattomasti alahuultaan ja hieraisi niskaansa kiusaantuneeseen sävyyn, katseensa painuessa samalla alas. Niin, olisihan Brooks voinut valita hiukan paremman paikan ja ajan sille suudelmalle, kun asiaa tosissaan mietti. Riski kiinnijäämiselle oli ollut suuri, mutta toisaalta Brooks oli tyytyväinen siihen, että paikalle oli kaikista talon ihmisistä ollut juuri Grace, eikä esimerkiksi Holly tai Lukas. Tosin Gracen reaktio sille kaikelle oli ollut paljon pahempi mitä Brooks oli odottanut. Talosta oltiin onneksi kuitenkin selvitty hengissä, vaikka rakkaalle tyttöystävälle olikin saatu keksiä syy sille, miksi he olivat joutuneet niin vilkkaasti poistumaan paikalta. Sen jälkeen Brooks ei liioin ollut edes katsonut Gracen suuntaan, sillä pelkäsi ystävänsä vaimon katseen tappavan hänet. Kyllä Brooks myös ymmärsi sen suojelunhalun omaa siskoaan kohtaan – olihan hänkin kohtalaisen suojelevainen pikkusiskoaan kohtaan, joka tuntui tekevän elämässä kerta toisensa jälkeen surkeita valintoja. Etenkin miesten suhteen.

”Well I’m not Lukas so… ”, Brooks kohautti huolettomasti olkiaan Saran sanoille, vaikka laittoikin merkille tytön surullisen olemuksen, jonka vierelle lopulta istui sohvalle. Hän nojasi kyynäränsä rennosti reisiään vasten ja katseli hetken eteensä, ennen kuin antoi katseensa kääntyä brunetteen. He eivät olleet Saran kanssa puhuneet sen kummemmin illanistujaisten jälkeen, muuten kuin työnmerkeissä, joten tilanne oli ehkä hiukan outo myös Brooksille. Ainakin siihen asti, kunnes näki niiden kyyneleiden puskevan tiensä ulos tytön silmäkulmista, jolloin hän huokaisi hiljaa. Sen myötä Sara puhkesi puhumaan ja kertoi uskovansa Lukasin taas pettävän häntä, mikä puolestaan sai Brooksin hymähtämään pahoittelevasti. ”I’m sorry to hear that… But maybe it was nothing?”, hän totesi aavistuksen varovaiseen, mutta kysyvään sävyyn, tietämättä mitä muutakaan voisi siihen sanoa. Brooks oli alusta alkaen ollut sitä mieltä, ettei Lukas luultavasti muuttaisi tapojaan, mutta ei hän viitsinyt kuitenkaan lähteä kääntämään veistä haavassa. Niin ilkeä ei hän kuitenkaan ollut. Brooks laski seuraavaksi kätensä lohduttavasti naisen reidelle ja silmäili Saraa vaisusti. Vaikka he olivat lähteneet alun perin omille teille ja Brooks oli sillä hetkellä onnellinen Hollyn kanssa, ei hän missään nimessä kestänyt katsoa Saraa niin surullisena. Hänen oli kuitenkin hankala löytää mitään lohduttavia sanoja niihin Lukasin tempauksiin, sillä ei ollut missään vaiheessa pitänyt Lukasia kovin kummoisena, saati luotettavana kaverina.

Lopulta Brooks kietoi toisen kätensä naisen hartian ylitse lohduttavasti ja antoi Saran painaa päänsä olkaansa vasten. Hän kuunteli loputtomalla kärsivällisyydellä sitä vuodatusta, kunnes nielaisi hiljaa. ”Well for a start, you love him. Maybe he has changed?”, Brooks tarjosi kulmiaan kohottaen, samalla kun silitteli lohduttavasti naisen olkapäätä. Saran seuraaville sanoille pudisteltiin pienesti päätä ja hymyiltiin vinosti. ”You’re not stupid, you just… Want to see the good in everyone”, miehen silmissä Sara oli yksiä hyväsydämisiä ihmisiä – se meni pitkälti samaan kategoriaan pikkusiskonsa kanssa, joka oli toisinaan liiankin sinisilmäinen ihmisten suhteen. Se ei kuitenkaan ollut typeryyttä. ”And you don’t even know if he’s cheating you, so don’t paint the devil on the wall yet”, Brooks hymähti perään toppuuttelevasti, toivoen että lohduttelevista sanoistaan oli jotain apua. Ulkopuolisen silmissä se lohduttelu olisi voinut tosiaan näyttää hiukan kyseenalaiselta, mutta sillä hetkellä Brooks todella yritti vain lohduttaa Saraa. Hän edelleen kuitenkin välitti naisesta edelleen, eikä se ollut muuttumassa mihinkään, vaikka Brooks seurusteli nyt Hollyn kanssa. Siksi Brooks ei luultavasti edes reagoinut siihen, kuinka Sara laski kätensä reidelleen. Olihan hän tehnyt aikaisemmin samoin ja nyt vinosti hymyillen, lohdullisesti puristi kevyesti naisen reittä. ”You should talk about this with him. Properly, make clear your boundaries and so on, you know”, hän sanoi, kääntäessään katseensa mietteliäästi eteensä. ”You deserve to be happy”, lisättiin toista olkaa vaisusti kohauttaen, toivoen että Sara todella miettisi mitä haluaisi elämältään ja ennen kaikkea kenen kanssa haluaisi sen jakaa. Sillä hetkellä Lukas vaikutti olevan se ihminen, jonka kanssa Sara halusi viettää loppu elämänsä, joten heidän oli selvästikin puhuttava näistä asioista kunnolla, jos halusivat saada suhteensa toimimaan. Niin he olivat Hollynkin kanssa tehneet. Puhuneet kaikki asiat lävitse ja tehneet tosilleen alun alkaen selväksi mitä kumpikin halusi ja mitä ei.

Brooks ymmärsi varsin hyvin Saran epäilevyyden, sillä olihan Lukas jo lukuisia kertoja pettänyt naista ja saanut hänet epävarmaksi heidän suhteestaan. Saattoihan hyvin kuitenkin olla, että Lukas oli oikeasti muuttanut tapansa ja halusi saada heidän suhteensa toimimaan. Ei Brooks tiennyt, koska hän ei tuntenut Lukasia muutoin kuin siitä mitä oli kuullut miehestä. Hän ei ollut sen kummemmin edes jutellut miehen kanssa Stantonien järjestämillä illalliskutsuilla, joten mies ei voinut oikein sanoa juuta taikka saata. Siinä Brooksin tarjoamassa lohduttamisessa ei kuitenkaan ollut mitään taka-ajatuksia taustalla. Hän aidosti halusi vain lohduttaa Saraa ja valaa naiseen uutta uskoa siitä, että hänen ja Lukasin suhteella oli vielä toivoa. Siinä missä Brooksilla ja Hollylla.

Lopulta Brooks oli lohduttavasti ottanut Saran kainaloonsa ja painanut leukansa sen päälakea vasten. Naisen vuodatusta kuunneltiin hiljaisena, samalla kun siliteltiin rauhoittavasti Saran olkaa ja puristettiin tuon reittä kevyesti. Niin, jos Sara ei itse uskonut siihen, että Lukas oli muuttunut, niin oliko heidän suhteessa kovinkaan paljoa järkeä? Naisen hyväsydämisyys oli ihailtavaa ja Saran seuraavat sanat saivat Brooksin myös hymähtämään hiljaa. ”Don’t say it like that… I admire you because of that”, hän sanoi pehmeästi ja hymyili itsekseen vinosti. Kieltämättä joissakin tilanteissa se hyväsydämisyys oli ollut kovin hyväkään asia. Brooks tiesi sen varsin hyvin, etenkin kun pikkusiskonsa tuppasi olemaan niin hyväsydäminen ihminen, että se sattui toisinaan jopa velipoikaakin. Sara ei kuitenkaan tuntunut uskovan niitä sanojaan ja seuraavaksi Brooks nojasi päätään taaksepäin, jotta pystyi kohdistamaan katseensa Saran kasvoihin. ”Maybe this time he keeps his promise?”, Brooks ehdotti ja hymyili vinosti. Ei siinä tilanteessa oikein auttanut muu kuin luottaa toiseen osapuoleen.

Saran kysymyksen kuullessa Brooks puolestaan kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. Vasta kun Sara selvensi kysymystään, Brooks huokaisi hiljaa ja nosti kätensä naisen reideltä, hieraistakseen niskaansa vaisusti. ”Yeah, I am actually”, hän myönsi hiukan vaikeana. Kyllä Brooks oli onnellinen Hollyn kanssa. Heillä oli itseasiassa asiat nyt paljon paremmalla tolalla kuin heidän ensimmäisellä seurustelukierroksella. Brooks kuitenkin tuntui vaivaantuvan siitä kysymyksestä sen vuoksi, koska ei halunnut omaa onnellisuuttaan hieroa Saran naamaan. Totta kai hän taustalla edelleen kaipasi Saraa, mutta koska nainen oli valinnut Lukasin hänen sijastaan, niin miksi Brooks ei olisi puolestaan voinut kokeilla onneaan Hollyn kanssa. ”She is…”, Brooks myötäili Saran sanoja Hollysta, jolloin miehen katse kääntyi mietteliäästi eteensä. Hollyn kanssa oltiin ehkä onnellisia, mutta sillä hetkellä Brooks olisi halunnut vain kertoa kuinka paljon loppujen lopuksi kaipasikaan naista. ”Sara I…”, niissä tunnusteluissa ei päästy kovin pitkälle, kun huoneen ovi aukesi ja sen takaa astui esiin Holly, joka näytti sillä hetkellä hyvin hämmentyneeltä sitä asetelmasta. Brooksin katseen kohdatessa tyttöystävän kanssa, hän vaistomaisesti otti Saraan etäisyyttä ja nousi sohvalta. ”Uh, babe, Bryce is looking for you…”, Holly sai lopulta kakistettua suustaan ulos ja viittoi peukalollaan olkansa ylitse. Brooks nyökkäsi vinosti hymyillen naisen sanoille, luoden sitten vielä pikaisen vilkaisun Saraan. ”You okay?”, niiden sanojen myötä naisen olkaa hieraistiin nopeasti, mutta siirryttiin sitten ovella seisovan Hollyn luokse, jonka alaselälle lasketulla kädellä lähdettiin ohjaamaan rakasta tyttöystävää mukanaan toisaalle. Brooks odotti Hollyn jopa kysyvän jotain äskeiseen tilanteeseen viitaten, mutta niin ei käynyt, vaan sen sijaan nainen hymyili miehelle vinosti ja tarttui Brooksia kädestä, samalla kun lähti johdattelemaan heitä Brycen luokse.