member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Feb 28, 2018 15:19:44 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Feb 28, 2018 15:19:44 GMT 2
Friday, July 28th, 2017 - EveningMikah's place @ Manhattan, New York Rebecca Barley & Alan Valentine Rebecca's ootd / nepa aaaa, hiton Relan oikeesti Ihan kuin ne viimeiset kaksi viikkoa eivät olisi olleet jo tarpeeksi hirveitä, niin eiköhän elämän pitänyt heittää vettä lisää myllyyn, kun Mikahin oli yksinkertaisesti pitänyt väkipakolla kutsua Alankin luokseen. Heti, kun Alan oli kävellyt ovesta sisään, oli Rebeccan olemus muuttunut rennosti välittömästi aivan äärimmäisen kireäksi ja jännittyneeksi. Jo Alanista puhuminen oli nostanut ärtymystasot nousuun, mutta kyllä miehen näkeminen oli ihan oma lukunsa siinä tarinassa. Miten helvetissä Alan edes kuvitteli saapumisensa olevan jollain tasolla hyvä idea? Ihan varmasti se oli tiennyt Beccankin olevan Mikahin luona ja oli siitä huolimatta suostunut näyttämään pärstänsä siellä.
Mikahin näkeminen nostatti aina huonon omantunnon Rebeccan mieleen, ja nyt, kun hän näki Mikahin ja Alanin samassa tilassa keskenään, oli omatunto entistäkin kovemmalla koetuksella. Hän oli jopa hetki sitten meinannut mennä ja tunnustaa Mikahille, mitä hänen ja Alanin välillä oli oikein tapahtunut. Nainen oli tullut viime hetkellä toisiin ajatuksiin, ja siitä lähtien hän oli pakoillut sekä Mikahin että Alanin seuraa. Hän oli hakeutunut omiin oloihinsa keittiöön, eikä ollut poistunut sieltä ainakaan kymmeneen minuuttiin – hädin tuskin edes liikahtanut suuntaan jos toiseenkaan. Keittiöstä hän oli aina silloin tällöin mulkoillut niin murhaavasti Alania, ettei ollut epäilystäkään, etteikö Rebecca olisi ollut edelleenkin äärettömän loukkaantunut. Becca ei vain tyhmyyksissään ja oman vihansa vankina ollut huomannut, kuinka Mikah oli silloin tällöin luonut hänen suuntaansa erittäin hämmentyneitä katseita. Nainen hädin tuskin edes tajusi katseensa tappavuutta, ja mielessään hän oli käynyt läpi kaikki mahdolliset keinot, joilla hän olisi voinut tuhota Alanin. Rebecca kun oli vahvasti sitä mieltä, että Alan oli vain halunnut pelleillä hänen kanssaan ja käyttänyt hänen humalaista mieltään hyväksi havitellessaan läheisyyttä. Vittu mikä mies se olikaan.
Kaikista pahinta siinä tilanteessa oli kuitenkin se, että Rebecca oli helvetti vieköön mennyt ihastumaan Alaniin. Ei hän sitä vielä itselleen ollut myöntänyt, vaan yrittänyt sysätä tunteensa jonnekin taka-alalle. Hän oli kuvitellut jo viimeisen kahden viikon ajan, että kun hän vain keskittyisi oman tanssiryhmänsä kanssa treenaamiseen ja Mikahiin, tunteet Alania kohtaan katoaisivat kuin tuhka tuuleen. Hän oli ainakin vakavasti kuvitellut kaiken sen muun tekemisen tehonneen, koska ei hän ollut ajatellut Alania joka päivän jokaisena tuntina, minuuttina tai sekuntina. Sitten Alan olikin vain ihan kasuaalisti astellut Mikahin luokse, ja Rebeccan sydän oli jättänyt ainakin pari lyöntiä välistä. Becca oli yrittänyt pistää sen ahdistuksen piikkiin, mutta aina, kaiken sen tuntemansa vihan lisäksi, hänen sydämensä tuntui räjähtävän, kun hän katsoi Alania.
”Becca, are you okay?” nainen havahtui ajatuksistaan, kun kuuli Mikahin kysymyksen. Hän käänsi nopeasti murhaavan katseensa pois Alanista ja kiinnitti huomionsa luokseen astelleeseen Mikahiin hämmentynyt ilme kasvoillaan. ”Of course I am”, hän tuhahti turhankin kireästi, ”just leave me alone, please.” Sen sanottuaan Rebecca marssi pois keittiöstä ja jätti hämmentyneen Mikahin seisoskelemaan keittiöön aivan yksinään. Rebecca itse pakeni kuin tuli hännän alla parvekkeelle ja istahti saman tien yhdelle puiselle penkille raskaasti huokaisten. Hän oli kohdellut Mikahia viimeiset kaksi viikkoa kuin saastaa. Hitto hän oli kamala ihminen.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 2, 2018 21:01:04 GMT 2
Post by nepa on Mar 2, 2018 21:01:04 GMT 2
ALAN'S OOTDMikah oli kutsunut Alanin illanviettoon. Hetkellisen ajatuskatkoksen aikana Alan oli saman tien vastannut sure, mutta suurin piirtein saman tien se oli tajunnut, että eihän siinä ollut sitten mitään järkeä. Siellä olisi nimittäin ihan varmasti Rebecca. Se Rebecca, jonka kanssa Mikah sääti, ja se sama Rebecca, jota Alan oli pannut pari viikkoa sitten. Alan oli paniikissa kirjoittanut Mikahille, että ei se ollutkaan tulossa, mutta oli loppujen lopuksi pyyhkinyt koko tekstin ja koonnut itsensä. I can do it Alan oli itselleen toitottanut. Rebecca oli ihan varmasti päässyt tapahtuneesta jo yli. Se ei nimittäin varmasti ollut kiinnostunut Alanista, ei samalla tavalla kuin Alan siitä, eli se ei varmaan olisi enää loukkaantunut. Vihainen mitä luultavammin, mutta Rebecca jos joku osaisi esittää, että kaikki oli hyvin. Niinpä Alan oli valmistautunut niin fyysisesti kuin henkisesti siihen illanviettoon ja lähtenyt taittamaan julkisilla matkaa Manhattanille. Hetki siinä matkustamisessa oli kestänyt, mutta lopulta Alan oli päässyt astelemaan sisälle tuttuun kämppään. Oven aukaistuaan Alan suurin piirtein sillä samalla saatanan sekunnilla oli nähnyt jonkun toisen muijan kanssa naureskelevan Rebeccan, ja Alanin sydän oli heti alkanut takoa vauhdikkaammin rintaa vasten. Aivan yhtä nopeasti se sydän kyllä tuntui pysähtyvän hetkellisesti, kun kaksikon katseet kohtasivat. Rebeccan katseesta oli nimittäin pääteltävissä, että se oli ihan vitun vihainen. Alan käänsi siis katseensa maahan, hieraisi niskaansakin jokseenkin kiusaantuneeseen sävyyn, kun ei oikein tiennyt, miten olisi pitänyt reagoida. Ainakaan Alan ei menisi tervehtimään Rebeccaa – se oli ihan varma. Itse asiassa Alan vältteli Rebeccaa alkuillasta. Se yritti keksiä jotain ihan muuta tekemistä, kuten juomisen ja muiden kanssa keskustelemisen. Siellä bileissä oli itse asiassa muutama tuttu kasvo, joiden kanssa puhua. Ainakin Alan tunsi osan niistä naisista, koska Mikah oli yrittänyt parittaa Alania niille. Kukaan niistä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Alanista eikä toisinpäin. Niiden sijaan Alan oli kiinnostunut Rebeccasta, joka oli paennut keittiöön, ja jonka katseen Alan tunsi itsessään aina silloin tällöin. Ihmisten kanssa keskusteleminen oli siis äärimmäisen ahdistavaa, ja Alan varmaan puhuikin vähän mitä sattui. Toivon mukaan ei sen takia ihan täydeltä idiootilta vaikuttaisi. Alan nauroi juuri Linda-nimisen naisen kanssa, kun Mikah yllättäen saapui niiden luo. ”Can I borrow Alan for a second?” Se kysyi muka tietävän kuuloisena. Alan kurtisti hieman kulmiaan, lähti joka tapauksessa hieman sivummalle Mikahin kanssa. ”Becca seems mad at you. Why?” Mikah kysyi ihan suoraan. Alan-parka oli menossa kovaa vauhtia täyteen paniikkitilaan, ja se naurahtikin vaikeasti. ”Becca? Mad at me? No, no, why would she be mad at me?” Se naureskeli. ”There’s no reason for it. I mean, I’ve only seen her for a couple of times.. And you’ve always been there.” Alan ei todella tiennyt, miten saisi puhuttua itsensä ulos siitä tilanteesta. Jotenkin se kuitenkin onnistui. Alan oli valehdellut ystävälleen ihan suoraan, ja boolimuki kädessään seisoskellessaan tunsi olonsa paskaksi ystäväksi. Ja sellainenhan se olikin. Ei todellakaan ollut normaalia panna hyvän ystävän tyttöystävää, panokaveria, vittu, mikä ikinä Rebecca Mikahille olikaan. Alan palasi keskustelemaan lopulta sen Lindan kanssa, koska Linda ihan itse hakeutui Alanin seuraan. Linda kehui Alanin paitaa, hipaisi sitä rintakehällä olevaa cavalier kingcharlesinspanielia flirttailevaan sävyyn, mutta Alan ei ollut yhtään siinä mukana. Ei sitä nimittäin kiinnostanut. Ei, koska sen ajatukset pyörivät jossain ihan toisessa naisessa, jota Alan silläkin hetkellä haki katseellaan. Ja lopulta Alan löysikin Rebeccan keskustelemasta Mikahin kanssa. Se seurasi sananvaihtoa uteliaana, huomasi pian Rebeccan pakenevan parveekkeelle. ”What?” Alan jopa joutui kysymään keskustelutoveriltaan seurattuaan tilannetta niin keskittyneenä. ”Sorry.”Linda lähti pian Alanin luota, koska huomasi kyllä, että Alan ei ollut kiinnostunut. Kyseisen naisen lähdettyä Alan sitten menikin parvekkeen ovelle ja tarttui sen kahvaan. What the fuck is wrong with me Alan huomasi ajattelevansa, koska miksi se oli sinne ylipäätään menossa? Rebecca oli vihainen, ei halunnut nähdä Alania, eli Alanin ei kannattanut mennä sinne. Alan kuitenkin koki ylitsepääsemätöntä tarvetta pahoitella tapahtunutta ja kysäistä äskeisestä, eli niinpä se avasi parvekkeen oven ja astui sinne. Alan näki heti Rebeccan istuvan puisella penkillä, ja nopeasti Alan sulki oven perässään. Parveke oli hiljainen, ja vain basson jytke pauhasi siellä. ”Hey”, Alan rikkoi sen hiljaisuuden hermostuneena. ”What’s up?” Se naurahti kiusaantuneena. Vittu sitä ahdisti.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 2, 2018 23:13:34 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 2, 2018 23:13:34 GMT 2
Rebecca oli oikeasti Alanille aivan raivona, ja samaan aikaan hänen olisi tehnyt mieli kietoutua siihen mieheen kiinni kuin takiainen konsanaan. Kaiken järjen vastaisesti hän myös tunsi olonsa aivan uskomattoman mustasukkaiseksi, kun katseli keittiöstä, kuinka Alan jutteli jonkun helvetin lortto-Lindan kanssa. Mitä ihmettä se kuvitteli tekevänsä? Kuvitteliko se, ettei Becca nähnyt mitään? Voi luoja, että Rebeccasta sitten tuntuikin, että hän muistutti siskoaan vain päivä päivältä enemmän, mitä miehiin tuli. Natalia oli sellainen luottamus- ja mustasukkaisuusongelmainen valioyksilö, ettei toista oltu koskaan nähty, ja siinä Rebeccakin vain kyttäsi Alania raivosta kihisten, kun se vain puhui toisen naisen kanssa. Eivätkä hän ja Alan edes olleet yhdessä! Voi luoja, kuinka säälittävä sitä ihminen saattoikaan olla. Rebecca ei koskaan elämässään ollut vajonnut niin alas, mutta kun hän edes katsoi Alania Lindan kanssa, hänen aivonsa menivät johonkin käsittämättömään hälytystilaan. Ihan tahtomattaan hän jopa mietti keinoja, joilla sai pyyhittyä Lindan pois maailmankartalta, vaikka Rebeccalla ei oikeasi ollut mitään sitä naista vastaan. Tai no olihan se lortto ja niin poispäin mutta myös mukava kaikesta huolimatta. Ja sitten tultiinkin siihen pulmaan, ettei Becca itse tietenkään pitänyt itseään niin minkään sortin lorttona, vaikka hänhän ehdottomasti oli sitä. Mutta kyllä Linda vain oli pahempi – tietenkin.
Mikah keskeytti onneksi Rebeccan mulkoilun edes hetkeksi, mutta nainenpa ei ollutkaan niin minkäänlaisella juttutuulella, kun mies tuli kyselemään, oliko hän kunnossa. Rebeccahan oli oikein elämänsä kunnossa. Mitä nyt oli mennyt paneskelemaan Alanin kanssa ollessaan periaatteessa varattu, mutta eihän sen takia nyt voinut olla harmissaan... ei tietenkään. Naista kadutti, että hän oli ollut niin heikko, ettei ollut osannut sanoa Alanille ei. Kaiken lisäksi se koko homma oli räjähtänyt ihan käsiin, kun mies oli vain tylysti passittanut hänet ulos asunnostaan, jonka takia Alanin kanssa paneminen kadutti ja harmitti vain entistäkin enemmän. Kaiken järjen mukaan naisen ei olisi edes pitänyt haaveilla Alanista enää millään tasolla, mutta vittu vieköön, että se mies olikin osannut kuin varkain sekoittaa hänen päänsä.
Aika nopeasti Rebecca pakenikin parvekkeelle, pois siitä epämukavasta tilanteesta. Parvekkeella sentään sai olla rauhassa, kun kukaan ei ollut häiritsemässä. Ei siis ainakaan pieneen toviin ollut, jolloin hän oli jo ennättänyt hieman rauhoitella noussutta ärtymystasoaan. Turhaahan se oli ollut, koska Alan paukkasi aivan saatana yllättäen sinne, kuin se olisi ollut jollakin tavalla hyvä idea. Mitä se mies ajatteli? Siinä se tervehti häntä jokin typerä koirapaita päällään ja vielä hetken kuluttua naurahti jotakin – rehellisesti sanottuna Becca ei edes kuunnellut. Nainen vain tuijotti miestä silmät sirillä, eikä sanonut hetkeen sanaakaan. ”I don't want to see you”, hän tuhahti lopulta ärtyneesti. Sanojensa jälkeen nainen käänsi katseensa pois Alanista johonkin jalkojensa suuntaan ja sydämensä pohjasta toivoi, että Alan tajusi vain häipyä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 4, 2018 21:46:02 GMT 2
Post by nepa on Mar 4, 2018 21:46:02 GMT 2
Alan ei edes tiennyt, miten päin olisi ollut, kun se Linda flirttaili menemään. Alan ei nimittäin ollut tottunut siihen – ei se oikein joutunut sellaisiin tilanteisiin naisten kanssa. Paitsi ilmeisesti nykyään. Rebeccan kanssa se molemminpuolinen flirttailu oli silloin pari viikkoa sitten tuntunut helpommalta kuin nyt Lindan. Ja vittu, sitä monen viikon takaista kiusallista suudelmaa Alan ei edes halunnut muistella. Sitä Rebeccan kanssa tapahtunutta Alan sen sijaan muisteli oikein mieluusti. Ei siis sitä, kun Alan oli paniikissa heittänyt Rebeccan ulos asunnostaan, koska se oli ollut melkoinen dick move. Oli Rebeccalla siis ihan kaikki oikeus mulkoilla Alania sieltä keittiöstä murhaavasti. Alan itsekin nimittäin olisi halunnut pyyhkiä itsensä pois maailmasta sen jälkeen. Se oli mennyt omalla käytöksellään pilaamaan jotain, mistä olisi voinut tulla jotain ihmeellistä. Koska Rebeccan kanssa kaikki tuntui ihan mielettömän loistavalta ja luontevalta. Viimeksi Alan oli kokenut jotain sellaista Fayen kanssa muutama vuosi taaksepäin. Alan ei tosin ollut varma, että oliko sekään tuntunut yhtä hyvältä kuin Rebeccan kanssa. Siinä blondissa oli jotain uniikkia, sellaista, mitä Alan ei vaan voinut saada unohdettua.
Lindasta eroon päästyään Alan tahtoikin saman tien mennä Rebeccan luo, vaikka siinä ei ollut mitään järkeä. Rebecca nimittäin oli niillä katseillaan tehnyt harvinaisen selväksi, että ei tahtonut olla minkäänlaisissa tekemisissä Alanin kanssa. Alan siis taisi olla masokisti, kun siitä huolimatta tahtoi mennä katsomaan lumoavaa vaaleaverikköä. Ja, vittu, miten Alan edes voisi kadota sinne parvekkeelle Rebeccan perässä Mikahin huomaamatta? Kyseiseen mieheen Alan menikin kääntämään katseensa, ennen kuin avasi parvekkeen oven, eikä Mikah kyllä edes katsonut hänen suuntaansa. Alanin stalkkaamisen sijaan se puhui Phoeben kanssa. Siis sen Phoeben, joka oli ollut baarissa silloin pari viikkoa sitten. Alan tuijotti kaksikon sananvaihtoa hetken aikaa, mutta sitten käänsi katseensa parvekkeen oveen ja avasi sen. Se olisi menoa se.
Ainakaan positiivista vastaanottoa Alan ei saanut. Oikeastaan kaikkea muuta. Saman tien Rebecca nimittäin kertoi, että ei halunnut nähdä Alania, eikä se todellakaan yllättänyt. Alan ei ollut oikeastaan odottanut mitään muuta, mutta ihan paskalta se siitä huolimatta tuntui. Alan nielaisikin pettyneenä, käänsi katseensa maahan. ”I know”, Alan mutisi vastaukseksi ja vilkaisi Rebeccaa, joka ei taas edes katsonut Alanin suuntaan. ”I’ll just go, then”, Alan totesi ja oli jo kääntynyt ympäri. Rebecca oli nimittäin niin kylmä, että Alanin ei kannattanut jäädä sinne. Kättäänkin se piti hetken aikaa parvekkeen ovenkahvassa, mutta sitten, jonkin hetkellisen itsevarmuuden puuskan alaisena, Alan irrotti kahvasta otteensa ja kääntyi paremmin Rebeccan suuntaan. Se asteli blondia lähemmäs, jäi seisomaan sen läheisyyteen. ”I’m sorry, okay?” Alan yllättäen pahoitteli. ”I know I acted like a dick. I should never have done that, but I, I panicked”, se jatkoi. ”So I’m sorry. I really didn’t want to do that. I thought you, I actually still think you were amazing, what we shared was amazing.” Alan henkäisi hermostuneena. ”I thought you should know that. You’re angry at me, and you have every right to be furious, but I just wanted you to know that. It probably doesn’t even change things, but I just couldn’t leave and let you think that I used you.”
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 4, 2018 22:48:36 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 4, 2018 22:48:36 GMT 2
Rebecca ei kyennyt käsittämään, miten Alanin aivot eivät toimineet edes sen verran, että ne olisivat antaneet miehelle edes jonkinlaisen varoitussignaalin. Hän ei uskonutkaan, että Alan olisi ollut niin sokea, etteikö olisi nähnyt hänen mulkoiluaan. Kaikesta huolimatta se tunkeutui hänen kanssaan parvekkeelle, ja Rebeccasta tuntui, että hän saattoi saatana hetkenä minä hyvänsä räjähtää kuin hän olisi ollut tikittävä aikapommi. Miehen näkeminen sai sen hetki sitten laskeneen ärtymystason taas nousemaan johonkin pilviin, ja Rebecca oli varma siitä, että hänen silmänsä meinasivat kärventyä kaiken sen Alanin tuijottelun tähden. Eikö mies vain tajunnut painua vittuun? Kuinka tylysti Alanille piti osoittaa se, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnostanut olla miehen kanssa missään tekemisissä? Nainen nimittäin pelkäsi, kun mies ei kerta vähemmällä uskonut, että hän saisi vielä jonkin totaalisen hermoromahduksen, jonka seurauksena hän menettäisi kykynsä pitää kielenkantojaan hallinnassa ja kehottaisi Alania katoamaan elämästään niin brutaalilla tavalla, ettei hän edes halunnut tietää, mitä hän menisi toiselle hermostuksissaan sanomaan.
Hän oli jo aivan taivaassa, kun Alan lopulta kertoi vain lähtevänsä. Rebecca päästi jopa helpottuneen huokauksen huuliltaan ja otti rennomman asennon penkillä. Vihdoinkin mies tajusi! Niin tai sitten ei todellakaan tajunnut, koska yllättäen Alan olikin ottanut askeleita lähemmäksi ja seisoi hänen edessään Beccan makuun aivan liian lähellä. Hän yritti muka epätoivoisena vetäytyä miehestä kauemmaksi, mutta aivan kerta kaikkisen naurettava yrityshän se oli. Hän ei päässyt nimittäin liikkumaan siitä suunnasta yhtään vittu mihinkään, jonka seurauksena nainen yritti kehitellä ajatuksissaan itselleen erilaisia pakosuunnitelmia. Hypätäkö alas parvekkeelta vai ei? Heittääkö Alan alas parvekkeelta vai ei? Suunnitelmien kehittely loppui kuin seinään, kun mies puhkesi puhumaan. Rebecca kuvitteli, ettei se Alanin puhe kovin kauaa kestäisi, mutta yhtäkkiä mies vain puhui ja puhui ja puhui vähän lisää. Ei se meinannut edes lopettaa, ja kaikista pahinta oli se, ettei Rebecca edes halunnut sen lopettavan, vaikka oli hetki sitten toivonut Alanin vain katoavan maisemista. Nyt Rebecca puolestaan tuijotti miestä äärimmäisen häkeltyneenä, sydän ihan hullusti hakaten ja silti niin lumoutuneena, että hän pelkäsi jopa liikahtaa, koska ei halunnut rikkoa sitä tunnetta.
Kun Alan lopulta hiljeni, nainen istui vain paikoillaan täysin liikahtamatta, suu hämmennyksestä hieman raollaan. Pian hän sai itsensä kaikesta huolimatta ylös penkiltä, vaikka hänen olisi pitänyt tehdä se jo helvetti vieköön ikuisuus sitten. Hän oli liikahtanut aivan Alanin lähelle ja katseli hiljaa miestä silmiin. ”I hate you”, hän aloitti henkäisten, tuskin edes kuuluvalla äänellä, ”but I like you, too. A lot.” Nainen vain tuijotti miestä suoraan silmiin, kunnes hiljeni taas. Sydän heitti jo kuperkeikkaa hänen rinnassaan, ja hengitys oli takertua kurkkuun. Miksi sen täytyi olla juuri Alan, joka sai hänet tuntemaan niin? ”Like I said before”, Rebecca taas jatkoi, ”I'm your woman now, Jon Snow. Do not betray me ever again.” Sen sanottuaan hän painoi huulensa Alanin huulia vasten ja suuteli miestä hellästi, lähes kaipaavasti. Oli aivan sama, vaikka joku olisi nähnyt. Ei häntä kiinnostanut. Hän tarvitsi vain Alanin.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 5, 2018 23:04:50 GMT 2
Post by nepa on Mar 5, 2018 23:04:50 GMT 2
Sieltä parvekkeelta lähtemisen olisi pitänyt olla helppoa. Alanin olisi vain pitänyt pystyä avaamaan se ovi ja hyväksyä se tosiasia, että Rebecca ei halunnut nähdä Alania. Sen sijaan Alanin ajatukset huusivat ihan toista. Se kyllä roikkui kiinni siinä kahvassa, yritti ajatella järjellä, mutta tunteet tuntuivat vievän kovaa vauhtia voiton. Ei Alan yksinkertaisesti pystynyt lähtemään sieltä. Sen oli ihan pakko selittää omaa käytöstään, saada Rebecca tajuamaan, miten uskomaton nainen se oli. Koska sellainen se juuri oli. Vaikka Rebecca oli periaatteessa luonteellisesti kaukana Alanin unelmanaisesta, Alan oli silti ihastunut siihen. Jokin siinä määrätietoisessa luonteessa vaan veti puoleensa.
Loppujen lopuksi Alan antoi niiden tunteidensa voittaa. Se kääntyi ympäri, asettui blondin eteen päättäväisenä ja sanoi kaiken, mitä mieleen sillä hetkellä pälkähti. Alan tiesi varmaan vain pahentavansa tilannetta, vittu, se tekisi kaikesta vain ristiriitaisempaa, kun meni tunnustamaan, mitä tapahtuneesta todella ajatteli. Ja sen Alanin purkauksen jälkeen Rebecca näyttikin harvinaisen järkyttyneeltä. Syystä. Alan vilkaisi häpeillen maahan, kun Rebecca katsoi Alania ilmeellä, jota Alan ei osannut lukea. Varmaan se kohta nousisi ylös vetämään Alania turpaan. Koska se varmaan ansaitsisi sen. Alan oli ihan paska ystävä, oikea ihmispaska, kun sillä tavoin leperteli ihan alitajuntaisesti Rebeccalle, vaikka Mikah oli sen kanssa yhdessä. Tavallaan. Lopulta Alan näkikin Rebeccan nousevan ylös, ja Alan vain varmistui siitä, että Rebecca vetäisisi sitä turpaan. Tai sitten se lähtisi pois – se oli jompikumpi niistä vaihtoehdoista.
Seuraavat tapahtumat tulivat Alanille täytenä yllätyksenä. Se nosti katseensa Rebeccaan, kun se kertoi vihaavansa Alania, ja odotti kuulevansa vielä jotain paljon pahempaa. Todella odotti, vaikka Rebeccan katse oli jotenkin kovin pehmeä. Se katse sai Alanin raottamaan huuliaan ja sydämen pamppailemaan lujempaa. Se sydänraukka varmaan lopetti toimimisenkin siinä vaiheessa, kun Rebecca meni tunnustamaan, että piti Alanista. ”What?” Alan kysyi huokaisten ihan huomaamattaan. Rebecca varmisti tunteensa puhumalla uudestaan Game of Thronesista, ja Alan naurahti epäuskoisena. Se ei aluksi edes kyennyt vastaamaan siihen suudelmaan, vaikka se tuntuikin ihan helvetin hyvältä. Miten jokin niin väärä saattoikin tuntua niin oikealta? Alan kaikesta huolimatta vastasi siihen suudelmaan, veti Rebeccaa itseään vasten tiukemmin. Se tiesi varsinaisen hyvin, että ne saattaisivat jäädä kiinni, mutta sillä hetkellä millään muulla kuin Rebeccalla ei tuntunut olevan väliä.
Kun Alan joutui vetämään henkeä, se huono omatunto alkoi taas nousta pintaan. Alan oli harvinaisen ristiitaisissa tunnelmissa. Samaan aikaan se tahtoi jatkaa, mutta samaan aikaan se tahtoi lopettaa. Ja nopeasti. Alan pakotti lopuksi itsensä irrottautumaan Rebeccasta ja se istui sille penkille, jossa Rebecca oli hetki sitten istunut. Turhautuneena Alan veti kätensä hiustensa läpi ja odotti, että Rebecca istuisi sen viereen. ”I like you, too, Becca”, Alan tunnusti ja nosti katseensa blondiin, joka oli lopulta istunut penkille. ”But we.. We can’t”, se jatkoi nopeasti ja katsoi Rebeccaa surkeana. ”I want to. I just, there’s Mikah. I can’t do this to him. I could never forgive myself.” Alan tarttui varoen Rebeccan käteen. ”You understand, don’t you?”
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 5, 2018 23:49:06 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 5, 2018 23:49:06 GMT 2
Helvetin turhahan niitä tunteita oli mennä kieltämään, kun siihen ei yksinkertaisesti enää pystynyt. Ei Rebecca ollut koskaan kuvitellut tuntevansa jotakuta kohtaan sillä tavalla, koska hän oli aina sanonut, ettei kaivannut mitään suhdetta. Hän nautti siitä, kun sai viipottaa vapaasti menemään miettimättä, mitä toinen osapuoli saattoi ajatella. Se oli vaivatonta ja vapauttavaa. Hän oli sen verran villi ja kesyttämätön tapaus luonteeltaan, ettei hän olisi voinut kuvitellakaan, että Alanin kaltainen rauhallinen kaveri sai hänen sydämensä heittämään sillä tavalla kuperkeikkaa, melkein puskemaan tietään ulos hänen rinnastaan. Nainen saattoi kuulla sykkeensä korvissaan, ja hän vannoi, ettei hänen sydämensä koskaan ollut lyönyt niin kiivaasti. Ei vittu ikinä. Häntä melkein pyörrytti, mutta jotenkin hän piti itsensä tajuissaan.
Alan oli selvästi erittäin hämmentynyt ja epäuskoinen Rebeccan tunnustuksen myötä. Siitä kieli miehen kysymys heti sen jälkeen, kun Becca oli jälleen siteerannut vähän Game of Thronesia. Miehen hämmennys oli niin selvästi läsnä siinä tilanteessa, ettei sitä voinut olla huomaamatta. Luultavasti nainen vain lisäsi Alanin sekavaa olotilaa, kun kurottautui yhtäkkiä suutelemaan miestä välittämättä siitä, että hävyttömästi kuherteli jonkun toisen miehen kanssa Mikahin katon alla. Hitto jos Mikah olisi nähnyt heidät, he olisivat mitä luultavammin molemmat lentäneet sieltä parvekkeelta alas. Sekään ei ollut silti riittävästi nostattamaan Rebeccalle huonoa omaatuntoa. Se oli erittäin huolestuttavaa, koska normaalisti Becca olisi ollut paniikissa siitä, että sääti samaan aikaan kahden miehen kanssa. Hän ei todellakaan ollut sellainen ihminen, mutta näköjään kuitenkin oli. Siitä hyvästä hän inhosi itseään aivan helvetisti, mutta ei siitäkään huolimatta voinut – ei vain yksinkertaisesti voinut – irrottautua Alanista. Hän ei halunnut.
Ja sitten Alan taisi tulla järkiinsä. Ainakin se vetäytyi siitä suudelmasta ja vaikutti kaikin tavoin ahdistuneelta. Rebeccankin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla ahdistunut, mutta hän ei ollut. Sekös vasta saikin hänet kiroamaan itsensä johonkin alimpaan helvettiin. Mikä häntä oikein vaivasi? Mistä lähtien se oli ollut okei suudella toisen miehen kanssa, kun hänellä periaatteessa oli jo joku? Nainen kävi erittäin suurta sisäistä kamppailua itsensä kanssa ja seurasi katseellaan, kuinka Alan istahti penkille.
Alanin tunnustuksen myötä Rebeccakin tuntui yhtäkkiä vain valahtavan miehen viereen penkille istumaan, koska silloin se koko tilanne tuntui todella iskeytyvän hänen päähänsä. Voi luoja, mitä he oikein tekivät? ”I know”, hän henkäisi tuskin kuuluvalla äänellä, kun Alan sanoi, etteivät he voineet tehdä näin. No eivät tietenkään voineet! Ja silti he tekivät kaikkea, mikä ei ollut sopivaa! Sitten sieltä tuli se ”You understand, don't you?”, ja Rebecca oli mielessään ihan että no, I don't understand, vaikka hän oikeasti ymmärsi. Silti hän ei halunnut ymmärtää. ”This...”, nainen henkäisi särkyneellä äänellä, ”this isn't fair.” Hän pyyhkäisi poskilleen valuvia kyyneleitä vaivihkaa pois ja yritti ryhdistäytyä. Se oli turha yritys, koska häntä itketti vain entistäkin enemmän. ”I want to be with you. I fucking want you, but I can't have you. It's not fair”, hän niiskutti hiljaisella äänellä. Vittu hän vihasi elämää.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 6, 2018 13:20:15 GMT 2
Post by nepa on Mar 6, 2018 13:20:15 GMT 2
Alan ja Rebecca olivat tavanneet toisensa vain muutaman kerran. Siinä niiden välillä oli siis kyse melkoisesta salamaihastumisesta, eikä Alan ollut todellakaan tottunut sellaiseen. Alan oli harkitseva ja järkevä kaveri. Sillä ei todellakaan ollut tapana ihastua jokaiseen eteen tulevaan naiseen, vaan ensin se halusi keskustella niiden kanssa, ylipäätään tutustua paremmin. Rebeccan kanssa Alan oli keskustellut pitkään varmaan vain pari kertaa, mutta siitä huolimatta se oli ihan Rebeccan lumoissa. Yllättäen Alan oli alkanut ymmärtää myös Mikahia – sitä, että miksi se ei pystynyt päästämään irti Rebeccasta, vaikka Rebecca ei selvästikään ollut yhtä kiinnostunut kuin Mikah itse. Se oikeastaan hämmensi Alania toden teolla. Ei Alan voinut tajuta, miksi Rebecca oli kiinnostunut sitten Alanista, jos Mikahin kaltainen tapaus ei kelvannut. Mikah oli nimittäin yleensä naisten suosiossa menevän luonteensa vuoksi.
Alan ei kuitenkaan epäillyt Rebeccan tunteita millään tavalla. Viimeistään se kaipaava, hellä suudelma vahvisti, mitä Rebecca todella Alanista ajatteli. Ja vittu, kun Alan ajatteli ihan samoin. Se tahtoi Rebeccan, mutta ei yksinkertaisesti voinut tehdä niin. Mikahin lisäksi syypää siihen oli myös Meredith. Alanilla ei ollut mitään tietoa, miten Meredith reagoisi, jos Alan yhtäkkiä alkaisi seurustella jonkun ikäisensä naisen kanssa. Eikä Alan edes kehdannut ylipäätään kertoa Rebeccalle Meredithistä. Se varmaan pitäisi Alania pahimman luokan gigolona, jos se kertoisi, millaisen sopimuksen oli tehnyt sen eliittipiireihin kuuluvan punapään kanssa. Ymmärtäisikö Rebecca edes sitä? Tai pystyisikö se hyväksymään asiaa? Siihen kuvioon liittyi ihan liian paljon kysymyksiä, joihin Alan ei tahtonut tietää vastausta. Sitä vain ahdisti.
Sen henkisen ja fyysisen ahdistuksen takia Alan sitten pakotti itsensä irrottautumaan Rebeccasta ja istumaan sille penkille. Kieltämättä, jos Meredithiä ei olisi kuvioissa, Alan ehkä yrittäisi puhua Mikahille. Nyt se ei kuitenkaan kokenut siihen tarvetta, koska Alan ei yksinkertaisesti voinut heittää aivoja narikkaan. Sen Alan kertoi Rebeccallekin, joka ei kyllä reagoinut siihen kovinkaan hyvin. Oikestaan päinvastoin – yllättäen se itki. Lohduttaminen ei kuitenkaan tuntunut Alanin mielestä kiusalliselta, ja niinpä se vei toisen kätensä Rebeccan poskelle. ”I know it’s not fair”, Alan puhui hiljaa, ”but please, don’t.. Don’t cry.” Nuorukainen liu’utti sen poskella olevan käden Rebeccan leualle ja kohotti sitä ylöspäin niin, että Alan saattoi katsoa Rebeccaa silmiin. ”Don’t cry”, Alan vielä kuiskasi, ennen kuin huomasi suutelevansa blondia uudestaan. Se ei sitten millään tavalla auttanut sitä, että niiden pitäisi oikeasti pysyttäytyä erossa toisistaan, koska se vain lisäsi kaipuuta. Se suudelma nimittäin muistutti Alania siitä, mitä se ei voisi saada, mitä se tulisi menettämään.
Lopulta Alan sentään piti vain Rebeccaa syleilyssään. Se näytti ihan luonnolliselta asennolta, sellaiselta, että Alan vain lohdutti, eikä niiden kahden välillä ollut mitään muuta. Alan silitteli kevyesti Rebeccan käsivartta, tuijotti keskittyneenä eteenpäin. ”Do you think I should leave?” Alan päätti kysyä. ”This makes me question our decision”, Alan vielä lisäsi. Se läheisyys Rebeccan kanssa tuntui nimittäin oikealta, vaikka Rebecca itkikin. Tai ei Alan ollut varma, itkikö se enää erityisen paljon. Kai se oli jo tajunnut rauhoittua. ”This situation is so fucked up”, nuorukainen vielä valitti ääneen.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 6, 2018 20:29:52 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 6, 2018 20:29:52 GMT 2
Rebeccaa ihan hävetti, kun hän sillä tavalla purskahti itkuun. Hän ei ikinä itkenyt. Ei ikinä. Nyt se tilanne vain tuntui aivan ylipääsemättömän vaikealta. Ei siinä olisi pitänyt olla mitään vaikeaa. Hänen olisi pitänyt vain pistää Mikahin kanssa poikki ja lyödä hynttyyt yhteen Alanin kanssa, mutta ongelmana oli se, että Mikah oli Alanin ystävä. Kaikillahan tuntui olevan se sääntö, ettei ystävien eksiin koskettu, ja Alan oli sanonut jo moneen otteeseen, ettei voinut tehdä Mikahille niin julmasti, että olisi alkanut yhtäkkiä seurustelemaan Beccan kanssa. Kyllä Becca sen ymmärsi, mutta se oli silti epäreilua. Rebeccalla ei myöskään ollut niin minkäänlaista hajua siitä, että Alanilla oli jo toinen nainen. Jos hän olisi tiennyt, olisi tilanne ollut vieläkin monimutkaisempi.
Rebeccan itku ei tuntunut ottavan loppuakseen edes siinä vaiheessa, kun Alan yritti lohduttaa häntä. Itse asiassa hän vain itki enemmän ja enemmän, ja naisesta tuntui, ettei hän koskaan ollut itkenyt niin paljon minkään asian tähden. ”I'm already crying, Alan! I can't stop this!” nainen puuskahti tahtomattaankin hieman liian ärtyneenä. Ei hän ollut vihainen Alanille, vaan sille helvetin epäreilulle tilanteelle. Hän oli jo piilottamaisillaan kasvonsa kämmeniinsä, mutta mies nosti yllättäen hänen leukaansa hieman ylemmäs ja katsoi häntä suoraan silmiin. Rebecca oli varma, että hänen sydämensä puristui sillä hetkellä kasaan sen katseen johdosta. Kaikki sattui. Alanin kosketus sattui. Miehen näkeminen sattui. Pelkkä ajatuskin siitä, ettei hän voinut saada Alania, sattui. Kaikista eniten kuitenkin sattui suudella miestä vielä uudestaan, mutta nainen vastasi siitäkin huolimatta suudelmaan. Se todellakin oli täynnä kaipuuta ja myös surua. Se oli ehdottomasti jokin jäähyväissuudelma, eikä Rebecca halunnut sen olevan sitä. Mutta sen nimenomaan oli pakko olla viimeinen suudelma, minkä he ikinä, koskaan jakoivatkaan keskenään.
Suudelman loputtua Rebecca vain antoi Alanin vetää hänet syleilyynsä. Siinä oli hyvä olla. Alanin lähellä olo tuntui niin turvalliselta, että oli vaikeaa olla rauhoittumatta. Itku alkoi pikkuhiljaa laantua, mutta särkynyt sydän ei kyllä paikkaantuisi aivan heti. ”No, please, don't leave! You don't have to. Let's just... not be in the same room at the same time”, hän huokaisi. Mikah olisi varmasti ihmetellyt sitä, miksi Alan olisi yhtäkkiä lähtenyt, eikä Rebecca halunnut ottaa sitä riskiä, että mies tajuaisi vielä jotakin. Oli vain parempi, että he yrittäisivät käyttäytyä kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”I know”, hän mutisi Alanin valittaessa. Rebecca vetäytyi miehestä lopulta hieman kauemmaksi ja huokaisi syvään kyyneleitään pyyhkien. ”We should go now. Or maybe it's better if you go first?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 7, 2018 22:45:48 GMT 2
Post by nepa on Mar 7, 2018 22:45:48 GMT 2
Rebecca ei vaikuttanut arvostavan Alanin verbaalista lohduttamista. Itse asiassa se sai Rebeccan vain turhautumaan kahta kauheammin, mikä ei jättänyt Alanille paljoa vaihtoehtoja. Tai no, olisi ihan varmasti jättänyt, mutta Alanin ensimmäinen reaktio oli painaa huulet Rebeccan omille. Se ei varmasti auttanut millään tavalla sitä tilannetta. Itse asiassa se idea vain pahensi sitä hetkeä, koska ne molemmat tiesivät, että se olisi viimeinen suudelma, jonka ne jakaisivat keskenään. Sen hetken jälkeen Alanin ja Rebeccan oli ihan pakko pysytellä erossa toisistaan. Toisin sanoen Alanin oli vietettävä Mikahin kanssa aikaa niin, että Rebecca ei ollut paikalla. Joihinkin monen ihmisen välisten juhlien välttelemiseen Alanin pitäisi keksiä miljoonia tekosyitä, koska se tiesi, että ei kuitenkaan voisi pysytellä pois Rebeccan luota, kun ne olivat samassa tilassa. Siellä se silläkin hetkellä suuteli Rebeccaa parvekkeella kaiken järjen vastaisesti.
Rebeccan pitäminen lähellä sentään oli vähän riskittömämpää. Se ei välttämättä aiheuttaisi turhia kysymyksiä, koska kaikki kyllä tiesivät, että Alanilla oli aina tapana olla muiden tukena. Se ei tosin suudellut jotakuta lohduttaakseen, mutta halaaminen oli ihan normaalia. Alanin tarjoama halaus oli tosin paljon lämpimämpi ja merkityksellisempi kuin muiden kohdalla, ja vaikka Alan ei olisi tahtonut sen päättyvän, sen oli ihan pakko päättyä. Niinpä Alan ehdotti, että se voisi lähteä. Rebecca oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Alanin ei tarvitsisi tehdä niin, että se voisi jäädä. Alan naurahti kevyesti päätään pudistellen, koska ei siinäkään ollut mitään järkeä. Missään ei ollut mitään järkeä. ”Yeah, okay”, Alan sanoi hiljaa, ”I won’t leave.” Toisaalta lähteminen olisi ollut fiksumpaa siinä mielessä, että silloin Alanin ei ainakaan tarvitsisi katsella Rebeccaa Mikahin kanssa. Alan nimittäin tiedosti sen nykyään paljon vahvemmin kuin aikaisemmin.
Alan irrotti Rebeccasta vastahakoisesti kyseisen naisen vetäytyessä kauemmas. ”I guess”, Alan pohti mietteliäänä. ”I’m pretty sure someone saw me coming here, but maybe they think I just saw you crying and left ’cause it was hella awkward”, Alan naurahti vaisusti. Se jäi sen naurahduksensa jälkeen katsomaan Rebeccaa pehmeällä katseella, meinasi vittu taas kumartua eteenpäin, mutta sitten Alan pakotti itsensä saamaan järjen takaisin. ”Okay, I’ll go now”, se huokaisi syvään ja nousi seisomaan. Se tuntui melkoiselta saavutukselta, koska Alanin jokainen solu huusi Rebeccan perään. Siksi Alan varmaan kumartui alaspäin pyyhkäisemään peukalollaan Rebeccan poskelle vierähtäneitä kyyneleitä. ”Give Mikah a chance, yeah? He’s a good guy”, Alan ehdotti, jonka jälkeen lähti kävelemään poispäin. ”Bye”, Alan vielä katsahti Rebeccan suuntaan, ennen kuin avasi parvekkeen oven ja katosi muiden juhlijoiden sekaan.
|
|