The promises we made were not enough

ALEX'S OOTD

Miten Alex edes oli voinut kuvitella, että kaikki kääntyisi parhain päin? Se oli ollut suurin piirtein onnensa kukkuloilla viime yönä, kun oli ensimmäistä kertaa tunnustanut rakastavansa jotakuta ja vielä saanut vastakaikua. Ne molemminpuoliset rakkaudentunnustukset olivat avanneet niiden suhteeseen ihan uuden ulottuvuuden, josta Alex ei voinut kuin nauttia. Toisaalta se kaikki myös ahdisti. Ei mitenkään siinä mielessä, että Alex tuntisi epävarmuutta siitä ja Conniesta vaan siinä mielessä, että Howard olisi niiden tiellä. Howard piti Connieta omaisuutenaan eikä tulisi hyväksymään sitä, että Connie oli löytänyt jonkun toisen. Sen vuoksi Alex olikin sitten ehdottanut, että ne voisivat Connien kanssa kadota Jerseyhin, hankkia kämpän, jota Howard ei koskaan löytäisi. Ja Connie oli mennyt suostumaan.

Niinpä ne olivat tehneet sopimuksen, että ne lähtisivät heti seuraavana päivänä. Kun Alex oli heittänyt Connien moottoripyörällä kotiin, se ei olisi edes voinut kuvitella, että kaikki menisi vielä päin helvettiä. Niin kuitenkin kävi. Alex ei päivällä tajunnut, että jokin oli vialla. Se oli lähettänyt Connielle toki muutaman viestin, mutta ei ollut ajatellut Connien vastaamattomuuden olevan vakavaa. Alex vain oletti sen pakkaavan tavaroitaan kaksikon uutta elämää varten. Kun Alex lopulta saapui illalla töihin, realization hit in. Alex ei ollut edes päässyt pukuhuonetta kohti, kun Howard jo kutsui Alexin luokseen selvästi vihaisena. Minkäänlaista selitystä antamatta Howard antoi Alexille kylmästi potkut, eikä ottanut mitään selityksiä vastaan. Alex siis sai saman tien kääntyä takaisin, mutta ei suinkaa huomaamatta, että Connie ei ollut paikalla. Jotain oli siis varmasti sattunut. Connie oli vittu aina ajoissa.

Alex ei ollut epäilyttävästä tunteesta huolimatta voinut mitenkään valmistautua tulevaan. Kun Connie ei vastannut tuhansiin ja tuhansiin soittoihin, Alex meni Connien kotiin. Siellä oli ovi auki, eikä Connie vastannut huhuiluihin, eli totta kai Alex huolissaan meni peremmälle. Loppujen lopuksi se löysi Connien makuuhuoneestaan mukiloituna ja hädin tuskin tajuissaan. Paniikissa Alex oli rientänyt blondin luokse ja napannut sen saman tien syliinsä. ”Connie? Connie, answer me!” Se oli ravistellut blondia, joka sentään näytti elonmerkkejä. ”Yeah, it’s me”, Alex kertoi peloissaan, pelkäsi ihan toden teolla menettävänsä rakastavansa naisen. Ainakin se pelkäsi sitä siinä vaiheessa, kun Connie vaipui uudestaan jonnekin omiin maailmoihinsa. ”Connie, no. Don’t do this to me! Connie!” Alex kutsui, mutta loppujen lopuksi Alexin oli soitettava apua.

Sairaalassa Alex kertoi olevansa Connien poikaystävä päästäkseen mukaan. Heti Alex ei kuitenkaan päässyt blondia katsomaan, ylipäätään sen takia, että blondia hoidettiin kuntoon. Toinen syy oli taas se, että virkavalta epäili ensin Alexia tapahtuneesta. Oman nahkansa pelastaakseen Alex kertoi niille siis kaiken Howardista, vaikka tiesi tekevänsä virheen. Niin Alex kuin Connie olisivat kusessa sen jälkeen. Alexin oli kuitenkin tehtävä kaikkensa, että se pääsisi katsomaan Connieta. Ja lopulta se tapahtui. Alex avasi sen huoneen oven, henkäisi syvään, kun näki Connien kaikissa niissä letkuissa. Nuorukainen ei edes kuullut, mitä se nuori naishoitaja sanoi, eikä sillä ollut väliä. Alexin ensimmäinen reaktio oli nimittäin kävellä Connien luo ja tarttua kiinni Connien käteen. ”Hey, it’s okay”, Alex lohdutti Connieta ja itseään, ”you’re okay.” Connie ei kuitenkaan vaikuttanut tunnistavan Alexin ääntä, vaan saman tien se alkoi rimpuilla vapaaksi siitä otteesta. ”It’s me, Alex”, Alex yritti selittää, mutta se ei auttanut. Alex komennettiin pois eikä nuorukainen voinut kuin katsoa kauempaa, kuinka Connieta rauhoiteltiin. Alex ei koskaan ollut tuntenut oloaan niin avuttomaksi, mitättömäksi. Alexin takia Connie oli siinä kunnossa, ei vittu edes tunnistanut Alexin ääntä. Ei siinä itku ollut kaukana.

Lopulta Connie vaikutti rauhoittuneen. Se itse asiassa kutsui Alexia nimeltä, mikä sai helpotuksen aallon kulkemaan Alexin kehon läpi. Alex huokaisi helpottuneena, antoi pikaisen hymyn nousta huulilleen. ”I’m here”, se kertoi ja käveli sitten uudelleen Connien luo. Alex vei kätensä Connien poskelle, vihasi sitä, että letkut koskivat sen kättä. ”Are you okay? Does it hurt?” Alex kysyi typeriä, ilmiselviä kysymyksiä, mutta ei pystynyt muuhunkaan. ”I’ll leave you two alone for now. If she panics again, you have to leave, though”, hoitaja kertoi Alexille, joka nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Hoitajan lähdettyä Alex sai kääntyä uudestaan Connien suuntaan. ”I was so worried I’d lose you”, se kertoi. Sitten se vilkuili Connien kehoa ja pudisti päätään epäuskoisena. ”I’m so sorry. This is all my fault.”

Vaikka Alex oli jo kerennyt nähdä Connien pahassa kunnossa, ei se siltikään ollut osannut valmistautua henkisesti siihen näkyyn – ja siihen Connien reaktioon. Tapahtuneen jälkeen ei todella ollut mikään ihme, että Connie sillä tavalla panikoitui, mutta paskalta se silti tuntui. Instant regret valtasi Alexin, kun se seurasi, kuinka hoitaja yritti rauhoittaa rimpuilevaa blondia. Jos Alex olisi vain päästänyt Connien lähtemään sieltä Alanin entiseltä asunnolta, ei Connie nyt makaisi sairaalasängyssä letkujen päässä. Osittain Alex jopa katui sitä rakkaudentunnustustaan. Jopa toivoi, että ne voisivat vielä Connien kanssa palata niihin aikoihin, kun Connie oli pelkkä nättinokkainen Ice Queen ja Alex tahditon Jersey. Henkistä molemminpuolista kasvua oli kuitenkin tullut koettua ihan liikaa sellaiseen.

Lopulta Connie rauhoittui ja Alex pääsi kävelemään sen luo. Se kosketti Connien poskea äärimmäisen varovasti, kuin peläten, että se liian rajulla kosketuksella satuttaisi naista. Ja niin se varmaan tekisikin. Alex kuunteli vastauksia sen esittämiin kysymyksiin, katsoi blondia kulmat huolestuneessa kurtussa. ”I know”, Alex naurahti, kun Connie valitti hoitajien keskustelutavasta. Alex hymyili sen Jersey-kommentin jälkeen, mutta harvinaisen nopeasti äsken ylöspäin kohonneet huulet olivat taas vaakatasossa. Connien näkeminen nimittäin väkisin toi flashback kaikkiin Tessin kanssa sairaalassa vietettyihin hetkiin. Tess oli sairaalassa edelleen, ja Alexia ahdisti se, että miten se menisi katsomaan Tessiä, kun nyt Conniekin oli huonossa jamassa. Connie tosin varmasti selviäisi – Tess ei. Ehkä blondi siis ymmärtäisi, jos Alex lähtisi hetkeksi Lambertvilleen.

Sitten Alex jo syytti itseään tapahtuneesta. Väkisinkin se ajatteli niin, vaikka Connie yrittikin vakuutella, että Alexilla ei ollut ollut mitään tekemistä tapahtuneen kanssa. ”Part of it is my fault”, Alex väitti aivan yhtä itsepintaisesti vastaan. ”If I had just let you go..” Alex aloitti, mutta ei halunnut jatkaa sitä lausetta loppuun asti. Mieluusti Alex oli ajattelematta koko asiaa. Ja lopulta se onnistuikin siinä, kun joutui katsomaan Connien selvää kipuilua. Pienetkin liikkeet vaikuttivat sattuvan siihen. ”I think you look fucking badass” Alex yritti keventää tunnelmaa, vaikka tiesi itsekin näyttävänsä harvinaisen huolestuneelta ja säälivältä. ”I’m sorry. I can’t help it”, Alex puuskahti turhautuneesti. ”I am worried and sad and ready to cry at any moment.” Sitä paitsi, ei nuorukainen uskaltanut olla katsomatta Connieta. Se pelkäsi, että jos lopettaisi Connien katsomisen, Connielle tapahtuisi jotain kamalaa. ”But I promise you, you’ll be fine. We’ll be fine. I’ll be fine.” – “Shit, what have you done to me, Ice Queen? I used to be a tough guy but you’ve made me a pussy.”

Connie ei panikoitunut, vaikka aluksi vaikutti siltä. Se sai Alexin hymyilemään kevyesti, mutta sitten lääkäri astui sisälle huoneeseen ja Alex tajusi väistää sen tieltä. Alex kätteli sen mieslääkärin kanssa, ennen kuin käänsi katseensa Connieen, joka alkoi keskustella lääkärin kanssa. Aluksi ne kävivät läpi ihan normaaleja asioita, mutta yllättäen lääkäri sanoi jotain, mikä sai Alexin silmät laajenemaan ja sydämen pysähtymään hetkellisesti. Se oli maininnut vauvan. ”What?” Alex sieltä suolsi ulos suustaan melkein samaan aikaan Connien kanssa, koska ei, eihän Connie voinut olla raskaana. Ei se vaan ollut mahdollista. Tai Alex ei pikemminkin halunnut sen olevan mahdollista. Lääkärin lähdettyä Alex pystyi vain seisomaan paikoillaan kädet puuskassa, eikä se tajunnut edes katsoa Connien suuntaan. Blondin sanoihinkaan Alex ei reagoinut mitenkään, se vain katsoi lasittuneena eteenpäin ja panikoi sisäisesti. Ei Connie vittu voinut olla raskaana. Alexista tulisi maailman paskin isä, eikä Alex edes halunnut lapsia. Ei ainakaan vielä. ”I’m pretty sure the doctor’s right”, Alex totesi epäuskoisesti. ”He wouldn’t lie. I.. Fuck. Sorry. I’ll be back soon.”

Hetkeksi aikaa Alexin oli päästävä huoneen ulkopuolelle. Siellä se keskittyi rauhoittamaan hengityksensä, vaikka se koko ajan ramppasikin hermostuneesti puolelta toiselle. Alex ei olisi voinut edes kuvitella mitään sellaista tapahtuvan, koska Conniella oli pillerit käytössä. Ja vittu, eihän Alex edes voinut tietää, kumman se oli. Siellä huoneen ulkopuolella Alex kuitenkin päätti nopeasti, että ei se voinut sinne ikuisiksi ajoiksi jäädä. Se oli törkeää Connieta kohtaan. Hermostuneesti puuskahtaen Alex siis pakotti itsensä takaisin sinne huoneeseen. ”Okay, we need to talk about this”, se aloitti sekavana. ”First of all.. Is it mine or Howard’s? Second of all, what the fuck are we gonna do?” Se katsoi Connieta huolestuneena. ”I’d be a shitty dad, Connie. My own dad’s a piece of shit, so I’ll probably be just like him. That is what usually happens, right? You raise your own kid the way you were raised?” Alex otti pipon pois päästään, laski sen pöydälle ja istui sitten Connien sairaalasängyn vieressä olevalle tuolille. ”Oh my God, this can’t be happening”, Alex parahti, and suddenly he was tearing up. ”I never wanted this to happen.”

Last night was pretty great. Se toteamus sai Alexin hymähtämään kevyesti, hymyilemäänkin hetkellisesti. ”It was”, nuorukainen kertoi myös oman mielipiteensä vahvistaakseen Connien näkemyksen. Muistikuvat viime yöstä väkisinkin tulivat Alexin mieleen, ja varsinkin se muisteli sitä, kuinka ne Connien kanssa olivat kertoneet rakastavansa toisiaan. ”Just so you know, I meant what I said last night”, Alex puhui pehmeästi ja katsoi blondia silmiin. ”I do love you”, Alex toisti vielä uudelleen. Vaikka Alex oli sanonut sen jo kerran, tuntui se silti saavan Alexin tuntemaan olonsa alastomaksi. Varmaan se tulisi tekemään niin vielä pitkään – sellaiset sanat olivat Alexille ihan tuntemattomia. Hyvä, että se edes Alanille tai muille perheenjäsenille kertoi rakastavansa niitä. Teot olivat aina merkinneet Valentineille enemmän kuin sanat.

Kauaa Alex ei kuitenkaan katsonut Connieta pehmeästi. Itse asiassa sen lääkärin kertomien uutisten jälkeen Alex ei osannut kuin tapittaa sitä lääkäriä paniikkisena, ja sitten, lääkärin lähdettyä, Alexinkin oli pakko lähteä huoneen ulkopuolelle. Yllättäen Alexista nimittäin tuntui siltä, että se ei saanut happea. Ei ainakaan siinä pienessä sairaalahuoneessa. Eikä oikeastaan siellä oven toisella puolellakaan. Alexin päässä nimittäin pyöri kaikenlaisia skenaarioita siitä, millaista joku perhe-elämä olisi, että millainen isä Alex oikein olisi. Että miten ne Connien kanssa ylipäätään elättäisivät jonkun lapsen. Ei vittu, eihän Alex ollut sellaiseen millään tavalla valmis. Se oli viime yönä vasta ensimmäistä kertaa elämässään tunnustanut romanttista rakkautta toiselle henkilölle, eli se ei voinut edes kuvitella voivansa alkaa isäksi. Odottaisikohan blondi jotain sormustakin sen raskauden takia?

Loppujen lopuksi Alex palasi takaisin Connien luo. Se pystyi sentään jo esittämään kysymyksiä ääneen, oli ehkä päässyt yli siitä denial-tilasta, mutta se ei helpottanut oloa sitten millään tavalla. Ei ainakaan, kun Connie kertoi, että lapsi olisi ihan varmasti Alexin. Alex ei siis voinut millään tavalla vältellä velvollisuuksiaan. Ei kyllä sillä, että se olisi voinut tehdä niin Connielle. Ei se voisi jättää Connieta pulaan, vaikka Alex tunsikin olevansa jonkin helvetin ketjun päässä. Kaiken lisäksi Alexia ahdisti se, että Connie ei halunnut puhua raskaudesta, vaan tuttuun tapaansa olisi loppuun asti vältellyt siitä puhumista. ”No, we can’t just ignore this, Connie!” Alex turhautui ja katsahti Connieta edelleen kostunein silmin. Alex oli jo hermostumassa, syyttämässä Connieta siitä, että aina se vältteli asioita, mutta sitten hoitaja tuli sisälle ja Alex paineli hermosauhuille.

Tupakalla Alex joutui pyyhkäisemään pois kyyneleitä kasvoiltaan. Sen verran syöpäkääryle jopa rauhoitti Alexia, että se tajusi, että he had to be there for Connie. Niinpä Alex palasi Connien huoneeseen, jossa hoitaja oli juuri tutkimassa sitä sikiötä, joka ihan oikeasti vaikutti olevan oikea ihminen. Alex kurtisti kulmiaan mietteliäänä, sitten vilkaisi Connieta, kun se ei selvästikään tahtonut hoitajan kertovan mitään. ”No, please continue. I want to know”, Alex pyysi. Hoitaja vilkaisi Connieta, ilmeisesti tarkistaakseen, että tilanne olisi sillekin okei. Kun Connie ei laittanut vastaan, hoitaja jatkoi, ja Alexkin asteli lähemmäs katsoakseen kuvaa tarkemmin. Se puuskahti epäuskoisesti. ”I can’t believe that blob is an actual human being”, se mutisi ääneen. ”If we’d abort it, would it.. Would it know? Would it feel?” Alex kyseli hoitajalta, joka vältteli kysymykseen vastaamista. Se ei kuulemma tahtonut tuoda omia mielipiteitään tai ajatuksiaan siihen keskusteluun.

Hoitajan lähdettyä Alex ja Connie olivat jälleen kahden. Alex katsoi hetken aikaa sulkeutunutta ovea, ennen kuin käveli Connien luo ja istui samalle tuolille, jolta oli lähtenytkin. ”That blob had creat legs”, Alex yritti keventää tilannetta, ”it must have gotten them from it’s mom.” Kauaa Alexia ei kuitenkaan enää hymyilyttänyt. Ei, kun se tunnelma niiden kahden välillä oli niin synkkä. Alex vilkaisi Connieta, ennen kuin tarttui sen käteen ja puristi sitä kevyesti. ”I’m sorry for acting out”, Alex pyyteli anteeksi. ”You were right. We don’t have to decide right now. I just.. It’s frustrating when you don’t want to talk about things right away. I’m not used to it.” Alex huokaisi syvään ja hieraisi niskaansa vapaalla kädellään. ”Do you want me to call Nick or someone else?” Alex vielä jatkoi, kun Connie alkoi hiljentyä epäilyttävästi.