if you’re not playing on special teams

Colby jännitti sitä Bostonin kohtaamista enemmän kuin olisi myöntänyt. Oli hänellä jotain historiaa joukkueen kanssa, kun aikoinaan oli pelattu sen farmissa, mutta ei koskaan päästy niiden oikeiden konkarien joukolle isoille jäille. Chara oli se suurin mörkö - kirjaimellisesti - eikä sen näkeminen jäällä helpottanut orastavaa hermostuneisuutta. Hän tunsi olonsa äärimmäisen pieneksi, vaikka ei oikeasti edes ollut mikään kamalan lyhyt kaveri. Bostonin kapteeni vain oli jättimäinen ja sen maila oli varmasti Colbyn pituinen ja se näytti muutenkin siltä, että katkoi vastustajajoukkueen keskushyökkääjiä huvikseen kahtia koska pystyi ja halusi.

Ensimmäinen erä menikin puolustajajättiä väistellessä ja samalla turhissa yrityksissä iskeä kiekkoa reppuun. Rask torjui yritykset yksi toisensa jälkeen ja se turhautti. Colbya kyllä myös turhautti yksi Brad Marchand, joka oli ansainnut ikävän maineensa ihan omilla teoilla. Se oli loistava agitaattori - ja järkyttävän hyvässä rytmissä Bergeronin kanssa - ja onnistui nytkin kiristelemään hermoja eikä pelkästään vain centerin. Hän oli melko varma, että Radulov tai miksei Leokin vielä heittäisi sen pelin edetessä hanskat tiskiin laiturin kanssa.

Erä tuli ja meni ja tauolle lähdettäessä Colby kaarsi omalle puolelleen hiukan huolimattomasti vähän liian läheltä sitä kaksimetristä slovakkia. Kai siinä molemmat vähän katselivat vääriin suuntiin ja meinasi törmätä, mutta junnu ainakin näytti lähtevän kovemmalla vauhdilla kohti pukuhuonetta, kun sai veteraanipelaajalta tiukan katsahduksen. Ei se pelin ulkopuolella kenenkään mielestä häijy ollut ja osoitti aina hyvää urheiluhenkeä, mutta Colby ei silti halunnut joutua millään tavalla sen huonolle puolelle nyt. Olihan jäljellä vielä kaksi erää ja hän aavisteli, että jos Chara tulisi päälle ei hautajaisissa ainakaan avonaista arkkua olisi.

Leo tökkäsi mailalla matkalla ja sitä katsahdettiin melkein haastavasti ja huitaistiin takaisin. Ex-kapteeni tosin oli jo mennyt matkojaan ja Colby päätyi läväyttämään lavallaan Bishopia toiseen jalkapehmusteeseen. Maalivahti vain töytäisi takaisin ja pudisteli päätään ja jatkoi kohti pukuhuonetta, minne junnu seurasi nätisti perässä. Oma paikka löydettiin luontevasti Leon viereltä ja sen touhuja seurattiin huomattavasti enemmän kuin kuunneltiin valmentajan puheita. "He's fucking terrifying.", junnu kuiskasi, kun pelillinen paasaus keskeytyi hetkeksi ja kysyvän ilmeen saadessaan jatkoi, "Chara. I almost collided with him."

"Bergeron and Marchand play really well together. Our bromance might not be the top bromance in this game. We should keep our number one position and get some goals and assists. Sounds like a plan, right?", Colby jatkoi ja nojasi enemmän Leon puoleen ja virnuili, selvästi toiveikkaana, että seuraavat erät toisivat tehopisteitä heille kummallekin.

"I'm not going to start anything with Chara. I'm not that crazy.", Colby mutisi. Hän ei ollut muutenkaan siinä liigassa tapellut niin paljoa kuin AHL:ssa oli, vaikka hanskat olivat pariin otteeseen lentäneetkin. Anaheimin Getzlaf oli uhannut vähintään repiä Colbyn pään irti ja sanonutkin, että tappaisi hänet, mutta siitäkin oli selvitty. Kai yhdestä ylikasvaneesta slovakistakin selvittäisiin. Sen kanssa niitä hanskoja ei kyllä heitettäisi menemään muuten kuin pakosta. Ehkä jos se oikeasti jyräisi jonkun hengiltä. Siinä vaiheessa center voisi vaikka yrittää yllättää takaa ja saada jotain lukko-otetta vastustiimin kapteeniin, mutta niissä villeimmissäkin tappelukoreografioissa mielessään hän päätyi alakynteen joten niiden toteuttamista oikeassa elämässä ei edes harkittu.

"Someone's grumpy.", Colby tuhahti ex-kapteenilleen, kun ei saanut omasta mielestään tarpeeksi hyvää vastakaikua sanoilleen. Tai edes katsekontaktia tai hymyä. Ei hän oikeasti nokkiinsa siitä ottanut, mutta olisi halunnut jatkaa juttelua edes jollain tasolla. Leoa sellainen ei juuri silloin tuntunut kiinnostavan - sen mielentila taisi muutenkin olla pohjavireinen - joten center yritti keskittyä omaan hommaansa. Hän räpelsi vähän mailaansa ja puhui muutaman sanan Raduloville ja kuunteli jopa hetken sitä valmentajaansa. "We probably would get those points if you'd at least look at me on the ice. Ignore me now if you want, but there you're my winger and I need you to keep our amazing, most lethal forward duo ever, chemistry alive.", muut ehkä älysivät jättää Coten rauhaan - älysi centerkin hetkeksi - mutta vain hetkeksi ja kääntyi sitä kohti, kun alkoi näyttää siltä, että kohta mentäisiin takaisin jäälle. Colby hymähti sanojensa päälle ja töytäisi sitä käsivarresta. Hymy virui leveämmäksi, kun Leo käski olla tapattamasta itseään ja tönäisi takaisin ja siinä hetkessä ainakin ajatuksissa tiimi taas toimi.

Jäällä se kaikki ja koko joukkue olisi tosin voinut toimia paremminkin. Boston tuntui olevan niskan päällä ja sen huomasi. Kaikkia kävi ärsyttämään ja laidat kolisivat taklauksista ja kiekosta tuli alati fyysisempää. Jopa siinä määrin, että enemmän nujuttiin kuitenkin ilman tappeluita kuin keskityttiin laukomaan kiekkoa. Colby yritti pitää oman pakkansa koossa ja pääsi sinne Raskin läheisyyteen ja laukoi, mutta eihän se verkkoon saakka mennyt. Kohta niskassa oli jo Marchand ja kasa muita vastustajia ja se kiekko lähti nopeasti omaan päätyyn. Hän yritti hakea Leoon kontaktia ja syötellä, mutta aina joku oli välissä.

Erän loppupuolella Marchand kyykistyi Radulovin tai jonkun eteen ja lennätti sen jäähän. Colby jahtasi vielä kiekkoa, mutta se keskeytyi, kun vihdoin se latauma jäällä purkaantui ja hanskat lensivät törmäyksen jälkimainingeissa. Radulovhan se siellä oli ensimmäisenä kiskomassa Bostonin laituria pelipaidasta ja uhkailemalla sitä aksentti sanoista rönsyillen. Hanskoja lensi enemmän ja ei siinä tilanteessa vain voinut jäädä sivuunkaan. Junnu syöksyi ihmisjoukkoon ja tarrasi ensimmäisen käteensä sattuvan mustan pelipaidan selkämyksestä kiinni ja kiskaisi. Epäreiluja tappelutilanteita ei saanut syntyä ja nyt hänen mielestään yhden oman ympärillä oli liikaa vastustajia. Reiluus kaikessa: jopa sitten niissä tappeluissa.

Radulov ja sen hässäkkä unohtui, kun se paita ja selkä jolle oli sadateltu paljastui Charaksi. Colby ei tajunnut miten oli voinut tarrata juuri sen jättiläismäisen kapteenin selkään siinä kahakassa ja kirota sille varsin monipuolisesti siinä ajassa mikä sillä kesti kääntyä ympäri. Slovakki lämpeni nollasta sataan, vastasi kirosanoihin ja sitten tarrasi jo rinnuksiin. Sen aksentti oli paksu ja sylki roiskui ja center vain toivoi, että se ei löisi täysillä. Hän olisi vielä halunnut säilyttää pään hartioillaan ja pani vähän vastaan, työntäen käsillään isompaa miestä kauemmas, vaikka ei se juurikaan mitään hyödyttänyt. Kapteeni tönäisi ja junnu meinasi jo olla turvallaan, mutta jatkoi roikkumistaan sen paidassa ja säilytti näin tasapainonsa. "Calm the fuck down, c'mon, you can't swarm our guy like that. It's bullshit and you know it.", Colby yritti selittää ja väisti yhtä aivan liian lähellä kasvojaan käyvää kättä. Hän päätyi lähinnä pyörimään ympyrää Charan kanssa - tai se lähinnä pyöri ja Colby tuli räsynuken tavoin temmottuna perässä - eikä voinut kuin kirota sitä, että joutuisi kohta varmaan itse puolustautumaan jotenkin paremmin ellei tuomarit pian rauhoittelisi sitä menoa. Ympärilleen hän ei uskaltanut sen suuremmin katsoa, kun oli varma, että sillä hetkellä kun katse irtoaisi slovakista, iskisi se tiukan suoran leukaluuhun ja seuraava etappi olisi höyhensaaret.

Colby oli toki mielessään toivonut jotain ylempää voimaa avukseen ja vaikka yläkerran herra ei vastannut, riensi paikalle oma suojelusenkeli. Tietenkin Leo tuli väliin ja seuraavaksi se sitten saikin pakin valtavasta nyrkistä naamaansa ja putosi siinä samalla jäähän. "You fucking piece of shit, fuck you! Fuck you! I'm going to fucking --", kai se junnun oma itsesuojeluvaisto katosi sillä samalla hetkellä, kun ketjukaveri tärähti tantereeseen. Hän tarrasi Charan käsivarteen tai paitaan tai johonkin ja kävi huutamaan sille. Colby olisi ihan varmasti lyönyt sitä ja seuraavaksi saanut itse vastaiskun jälkeen sylkeä hampaitaan jäälle, mutta nyt ne tuomarit säntäsivät väliin ja repivät kaksikon erilleen. Bostonin kapteeni kiroili ja center huusi sille yhä, mutta kun välimatkaa kertyi hiukan enemmän, rauhoittui tilanne hyvin nopeasti ainakin heidän välillään ja Colbynkin huomio siirtyi Leoon.

"Bro you awake? Huh, Leo, you okay there?", ei se tietenkään ollut kunnossa, mutta junnu ei osannut tunnepuuskissaan mitään muutakaan kysyä. Lääkintähenkilökuntaa jo pörräsi vanhemman ympärillä ja hän työnsi kasvonsa jonkun olkapään ylitse, että saattoi tähyillä Leoa ja kysellä sen vointia uudestaan ja uudestaan. Colby kuitenkaan ei voinut jäädä avuksi, vaikka olisi halunnutkin ja joutui väistämään. Leon perään kuitenkiin vilkuiltiin niin pitkään kuin vain se saatettiin nähdä ja sitten yritettiin kasailla itseään ja keskittyä peliin. Tuomarit jakoivat rangaistuksia kuin jouluna lahjoja ja Colbykin voitti maagisen tiketin sin biniin. Saman lähetteen sai kyllä myös Chara ja muutama bostonilainen ja Radulov tuli lämmittämään penkkiä hänen kanssaan.

Kai se koko nujakka herätti jotain himoa löylyttää vastustiimi kunnolla ja Colby lähti selvin suunnitelmin jäähynsä jälkeen kohti Bostonin päätyä. Kiekko tarttui Radulovin syötöstä mailaan ja puolustusalueella väistettiin Charaa eikä se sillä hetkellä ollut niin mielettömän pelottava, vaikka huitoikin mailallaan ja tuli iholle. Raskin eteen muodostui hyvä maski ja sen turvin junnu iski rannelaukauksen, joka ei tarttunut sen hanskaan. Miten hyvältä se maali maistuikaan, vaikka Colby olisi tietysti tilanteen ja sen hurmion jakanut Leon kanssa. Hän kuitenkin tyytyi venäläislaiturin karhunhalaukseen ja yleisön villeihin huutoihin, kun tuuletti ja kävi heittämässä yläfemmat penkkiläisten kanssa.

Siinä erässä ei enää uusia maaleja tullut ja pukuhuoneeseen päästyä Colbyn mielessä oli vain Leo ja se, että mikä sen vointi oli.

"Good to see that you're still alive, old man.", Colby uskalti huokaista helpotuksesta ja kevyesti naurahtaa, kun sai väistää jääpussia heti, kun sai aisaparin näköpiiriinsä ja se hänet. "It was a pretty nasty hit. Is your head okay?", center jatkoi ja koki toki pientä syyllisyyttä koko tilanteesta, vaikka ei vielä sitä näyttänytkään. Hän kävi istumaan Leon viereen siitä mahdollisuudesta huolimatta, että saisi joko korvilleen tai esimerkiksi kyynärästä kylkiluihin.

"Fucking Chara. Giant asshole. I should've punched him back when I had the chance after he hit your lights out.", Colby kirosi ja pudisteli päätään. Kaikki varmasti tiesivät miten siinäkin olisi oikeasti käynyt. Tuomarien onneksi hän oli saanut pitää suhteellisen siistin hammasrivistönsä eikä etsiä niitä etuhampaita jostain jäältä veren seasta kontillaan. "Callihan went crazy.", Radulov kommentoi kaksikon puheita ja naurahti niin, että hammasrivistö olisi välkkynyt jos niitä olisi ollut yhtään ehjää riviä jäljellä. Kysyi se sitten Leonkin vointia ja nyökytteli hyväksyvästi saamalleen vastaukselle. "I didn't. I didn't even hit him. Refs stopped the whole thing quickly after what happened to you.", Colby pudisteli päätään ja nakersi samalla alahuulensa kulmaa.


"After sin bin visit I went and scored against them. It's 1-0.", junnu tiedotti siitä pistetilanteesta ja muisti mainita, että oli itse sen tällä hetkellä pelin ainokaisen maalin takana. Muut valmentajasta lähtien kävivät puhumaan maalin maininnan jälkeen pelistä ja siitä miten lisää maaleja saataisin reppuun tai miten peli edes pidettäisiin niissä lukemissa. Colby nojautui enemmän Leon puoleen ja töytäisi sitä jokseenkin turhankin varovaisesti olkaan kuin normaalisti. "Sorry that you got knocked out because of me. Thanks for saving my ass though. Dunno what I'd do without you.", hän puhui hiljaa aivan kuin ei olisi halunnut muiden kuulevan ja virnisti, kun huonetta katseellaan läpi käydessään pysähtyi Raduloviin. "Well I'd probably hang out more with Rads if I'm being honest. But you do get my point.", Colby ei voinut olla naurahtamatta. Venäläisestä saisi oikein oivan Leon korvikkeen ja sen kanssa oltiinkin aika hyvää pataa nykyään.