member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 7, 2018 23:20:13 GMT 2
Post by nepa on Mar 7, 2018 23:20:13 GMT 2
.......................................................................................... SATURDAY 5tH OF AUGUST 2017 STARRING ALAN & REBECCA TAKES PLACE @ VALENTINE'S DINER GUEST STARRING ALEX & OTHER PEOPLE OOTD OF ALAN | sweetlikesugar kauhujeni peli aaaaa .......................................................................................... Syntymäpäiväjuhlien jälkeinen työvuoro dinerissa oli kyllä varsinainen helvetti. Alan oli vielä edellisyönä ollut New Yorkissa juhlimassa yhteisiä syntymäpäiviään Alexin kanssa, eikä sillä silloin ollut ollut tietoakaan siitä, että sen pitäisi lähteä ajelemaan New Jerseyhin. Sinä aamuna Alanille oli kuitenkin soitettu kotoa. Abe oli ilmoittanut, että Tess ei voinut hyvin, ja että jonkun pitäisi tulla hoitamaan dineria iltapäiväksi. Ally ja Kenny olivat luvanneet ottaa yövuoron hoitaakseen. Alan oli lupautunut siihen, koska ei tietenkään voinut jättää perhettään pulaan. Alex oli tullut messiin samasta syystä, mutta myös siksi, että pikavisiitti Lambertvilleen tarjoaisi mahdollisuuden toisille synttäribileille niiden kavereiden kesken, jotka eivät paikalle viime yönä päässeet. Krapulainen Alan ei edes jaksanut ajatella mitään sellaista, ja se oli oikeastaan aika varma, että työvuoron loputtua menisi suoraan lapsuudenkodin huoneeseensa nukkumaan. Joka tapauksessa Alan ja Alex olivat hurauttaneet New Yorkista suoraan Valentine’s dinerin ovelle. Kaksikko oli lainannut erään ystävänsä autoa, jonka Alan sai sitten parkkeerata dinerin elämää kärsineen pakun viereen. Meredith oli kyllä ollut myös tarjoamassa omaa ökyautoaan, kun Alan ilmoitti menevänsä töihin, mutta Alan oli suurin piirtein paniikissa kieltäytynyt tarjouksesta. Se ei vittu voinut ajella kotiin sellaisella autolla, kun tiesi, että se vain herättäisi kysymyksiä. Mitä vittua Alan olisi muka selittänyt esimerkiksi Alexille, joka ihan varmasti olisi kysellyt siitä autosta kuin kyselyikäinen kakara konsanaan? Se ihan normaalissa hintaluokassa oleva auto siis toimi menopelinä varsin hyvin. Alan ja Alex olivat suurin piirtein saman tien saaneet tarttua töihin. Ne olivat vuorotelleet keittiön ja tiskin puolella, mutta suurimmaksi osaksi olivat saaneet olla rauhassa, koska porukkaa ei ollut käynyt siellä paljoa. Onneksi – tai ainakin Alexin ja Alanin onneksi. Dinerin liiketuloille se ei tietänyt hyvää. Hyvä asia dineria ajatellen oli kuitenkin se, että lauantai-iltana siellä oli yleensä ruuhkaa. Ilmeisesti ihmiset vain aistivat sinä iltana Alanin ja Alexin krapulan jo kaukaa. Alex ja Alan olivat juuri päässeet heittämään keskenään jotain paskaa läppää tiskin äärellä, kun dinerin oven kello kilahti asiakkaiden merkiksi. Alan käänsi katseen ovelle hymyillen, mutta pian se hymy kaikkosi. Siellä oli nimittäin vittu Rebecca. Alan ei edes aluksi ollut uskoa silmiään, mutta sitten niiden katseet kohtasivat ja kyllä, kyllä se oli Rebecca. ”Oh fuck”, oli Alanin ensimmäinen reaktio ja sen poskia alkoi kuumottaa. ”Wait.. Are you blushing?” Alex huomasi heti Alanin reaktion. ”Damn, Alan, do you know one of those girls?” Alex jatkoi vittuiluaan. ”Oh, I see. Way to go, bro”, Alex jatkoi. ”Shut up”, Alan sihahti huultensa välistä ja yritti koota itsensä. Hetken aikaa Alex ja Alan väittelivät siitä, että kumpi Rebeccaa ja sitä sen kaveria menisi palvelemaan. Ja loppujen lopuksi ne eksyivät sinne yhdessä. Siis siksi, että Alex melkein väkisin raahasi Alanin mukaan. ”Good evening, ladies”, Alex tervehti niitä mutkattomasti, kun Alan vaan sai mutistua ulos jonkun kiusaantuneen tervehdyksen. Rebeccan näkeminen sai jälleen kerran Alanin sydämen takomaan kiivaasti rintakehää vasten. "What can I get you? Alan's not on the menu", Alex virnisti veikeästi.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 8, 2018 0:19:20 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 8, 2018 0:19:20 GMT 2
/ Becca's ootd (ihana tollanen joku puudeliki, mut unohat sen, kiitos) ja aaa, voidaanko vaan lopettaa tää jo... en pysty enkä kestä. Rebecca oli sinä aamuna suunnannut tanssiryhmänsä kanssa kulkunsa New Jerseyhin tulevan tanssikisan tähden, mutta rehellisesti sanottuna naisella ei ollut ollut kerta kaikkiaan minkäänlaista motivaatiota lähteä kotoaan yhtään mihinkään. Treenit eivät olleet viime aikoina luistaneet sitten lainkaan hyvin, eikä hän ollut muutenkaan ollut kovin kiinnostunut ylipäätään koko tanssimisesta. Kaiken lisäksi Mikahin kanssa oli kaikki mennyt viime aikoina aivan päin persettä, ja Rebecca myös kärsi varmaan jo jostakin helvetin ”jos menet nukkumaan, et halua enää koskaan nukkua toiste” -syndroomasta. Joka yö hän näki niin epämääräisiä unia, lähes painajaisia, että oli mahdotonta nukkua. Ja silloin, kun Rebecca ei saanut nukuttua kunnolla, oli helvetti seuraavana päivänä irti. Hän oli ehdottomasti väsymyskiukuttelija, ja sinäkin päivänä osa tanssiryhmän tytöistä oli saanut osansa hänen kiukuttelustaan. Siinä missä muu tanssiporukka oli suunnannut kulkunsa New Jerseyssa johonkin hienompaan ruokapaikkaan, olivat Christina, Mary, Melanie ja Rebecca eksyneet johonkin... no, varmaan keskivertoa huonompaan murjuun, mutta Becca ei valittanut. Hänellä oli niin jumalaton nälkä, että hän halusi vain nopeasti syödä jotakin ja painua sitten takaisin hotellille nukkumaan. Lepo ennen kisapäiviä oli todella tärkeää. Sitä paitsi Rebecca uskoi nukkuvansa huomattavasti paremmin nyt, kun Mikah ei ollut jatkuvasti hänen kyljessään kiinni, yrittänyt änkeytyä saman peiton alle tai vetänyt häntä itseään vasten niin, että jossakin vaiheessa Rebeccalle tuli niin tukahduttavan kuuma, että hänen oli työnnettävä väkipakolla miestä kauemmas itsestään. Vielä onnellisempi hän tosin oli siitä, että sai ylipäätään viettää edes muutamia päiviä siitä miehestä erossa, vaikka hän ei kovin innoissaan siitä tanssimatkasta ollutkaan. No, kauaapa se hänenkään onnensa ei kestänyt, kun heti sinne ruokapaikkaan astellessaan katse kohdistui siihen ihmiseen, johon hän ei todellakaan ollut osannut arvata törmäävänsä. Rebeccan silmät laajenivat varmaan lautasen kokoisiksi, kun hän hämmentyneesti tuijotti Alania. Siinä tuijottelunsa lomassa hän oli törmätä ystäviinsä, mutta ennätti juuri ja juuri pysähtyä niille sijoilleen. Nainen oli jo kääntymässä paetakseen pois paikalta, mutta Melanie nappasi häntä käsivarresta hänen omituista käyttäytymistään ihmetellen ja lähti kiskomaan Beccaa perässään. He istahtivat Maryn ja Christinan seuraksi jonkun pöydän ääreen, ja Rebecca vain yritti mielessään vakuuttaa, ettei pyörtyisi siihen paikkaan. Siitäkin huolimatta hän oli pyörtyä viimeistään silloin, kun Alan ja Alex – vittu ihan varmasti se oli se Alanin kaksoisveli, kun ne näyttivätkin niin samalta – raahautuivat heidän luokseen. ”Uh, really? What a shame! What about you?” Christina tuntui suorastaan kehräävän Alexille, kun se ilmoitti, ettei Alan kuulunut siihen menuun, ja Rebecca oli ihan että thank fucking God. Muut tilasivat siinä jotkut hemmetin burgerannokset, kun taas Rebecca oli aivan paineissaan, kun ei yhtäkkiä halunnutkaan enää syödä. Ruokahalu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hän halusi vain lähteä, mutta hän tunsi muiden painostavat katseet itsessään. ”Umm... one strawberry milkshake”, hän sanoi kerta kaikkiaan vaivaantuneesti ja huomasi ystäviensä tuijottavan häntä hämmentyneesti. Vielä matkalla hän oli valittanut nälkäänsä.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 9, 2018 22:49:58 GMT 2
Post by nepa on Mar 9, 2018 22:49:58 GMT 2
Alan ei todellakaan ollut henkisesti valmistautunut Rebeccan tapaamiseen uudestaan. Itse asiassa Alan oli pystynyt pysyttäytymään siinä Rebeccasta erossapysymissuunnitelmassaan vallan mainiosti. Se ei toki ollut estänyt Alania ajattelemasta Rebeccaa, mutta ainakaan Alanin ei ollut tarvinnut nähdä sitä blondia. Siinä se kuitenkin nyt oli istumassa yhdessä dinerin bootheista, eikä Alan oikeastaan voinut edes vältellä sitä. Ei, kun veljensä ahdistuneisuudesta nauttiva Alex ei antanut siihen mahdollisuutta. Kun Alex oli tajunnut, mitä oli meneillään, se ei todellakaan päästänyt Alania kuin koiraa veräjästä vaan pakotti Alanin kohtaamaan Rebeccan.
Hetken kuluttua Alan siis joutui seisomaan suurin piirtein metrin päässä Rebeccasta. Sekin välimatka tuntui ihan helvetin ahdistavalta. Samaan aikaan Alan tunsi olevansa liian kaukana ja liian lähellä, eikä Alan edes tiennyt, miten päin olisi ollut. Niinpä se kiusaantuneena hipelöi kädessään olevaa tilausvihkosta ja antoi Alexin hoitaa puhumisen. Se oli siinä mielessä noloa, että kyllä Alankin normaalitilanteessa sai suunsa auki ja oli loistava asiakaspalvelija. Sillä hetkellä sitä puolta ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Alex sen sijaan näytti kaikki loistavat puhelahjansa. ”Ask me again later”, Alex vastasi Christinalle virnistäen. Sitten naiset jo tilasivat kaikki annoksensa, tai kaikki muut paitsi Rebecca. Rebecca tilasi vain mansikkapirtelön. ”Really?” Alex aloitti muka pettyneenä. ”Damn. Well, can’t really force you, can I?” Alex virnisti Rebeccalle.
Alan hiihti ensimmäisenä pois siitä tilanteesta, mutta Alex tuli pian perässä. ”So, which one is she?” Alex kysyi heti Alanilta, joka yritti paeta tilannetta keittiön puolelle. ”None of your god damn business”, Alan murisi vastaukseksi ja alkoi tehdä tilauksia valmiiksi. Alex ei kuitenkaan antanut periksi. Se siis arvaili niin pitkään, että pystyi lukemaan Alanin elekielestä, kuka oli kyseessä. ”Seriously? I’m confused, to be honest”, Alex vilkaisi naisten pöytään vielä tarkistaakseen, koska Alanin naismaku oli yleensä erilainen. Samalla Alex huomasi, että sieltä pöydästä vilkuiltiin myös niiden suuntaan. ”Gonna tell me what happened? Or do I have to ask that from her? ’Cause I will, you damn well know I will”, Alex uhkaili. Niinpä ranskalaisia rasvaan upottava Alan pyöräytti silmiään. ”I fucking hate you, you know”, se vilkaisi Alexia tappavaan sävyyn, ennen kuin kohautti olkiaan. ”It’s.. Complicated. That’s all you need to know”, Alan selitti. ”Not good enough”, Alex ei hyväksynyt sitä vastausta. ”Becca is Mikah’s girlfriend”, Alan sitten kertoi lisää, ”or not girlfriend, but.. They’re together. Kinda. I don’t fucking know. Let me concentrate. Please.”
Kun Alan jäi kokkaamaan, oli Alexilla aikaa punoa mestarijuoniaan. Alex käveli siis takaisin naisten pöytään, virnisti Rebeccalle oikein tietävän näköisenä, mutta sitten tarjosi huomiotaan ihan yleisesti jokaiselle pöydässä istuvalle muijalle. ”We, especially Alan now that he saw Becca here, were wondering if you’d like to come to our second birthday party today?” Alex kysyi ihan suoraan, mainitsi Alanin ihan vain vittuillakseen veljelleen. Sitten se katsoi Beccaa: ”And, oh, Becca, Alan had something to tell you. I don’t know what’s it about, so you should go there and ask. It seemed important.”
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 9, 2018 23:44:01 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 9, 2018 23:44:01 GMT 2
Rebeccan olisi tehnyt mieli mulkaista Christinaa pahasti, kun se ryhtyi siinä lorttoilemaan Alexille kuin mikäkin itse paholainen. Se oli niin tyypillistä Christinaa, että aivan puistatti. Christina tuntui suorastaan katkeavan innosta, kun Alex kehotti sitä kysymään kysymyksensä uudestaan myöhemmin, ja Beccan olisi tehnyt mieli täräyttää ystäväänsä päähän, kun siitä näki jo kauas, että se oli jo ihan Alexin pauloissa, vaikka ei koko miestä edes tuntenut. Ei niihin Valentinen veljeksiin kannattanut todellakaan sotkeutua. Ties vaikka ensin joutui heitetyksi pihalle hellän hetken jälkeen, ja seuraavaksi piti olla kertomassa tunteistaan, vaikka tiesi ihan hyvin, että mistään suhteesta oli turhaa haaveillakaan. ”Yeah, really. Do you need me to repeat that?” Becca huomasi pian kysyvänsä Alexilta pistävällä äänensävyllä. Hän halusi vain sen helvetin mansikkapirtelön, jotta voisi ottaa sen makaansa ja painua ulos siitä hemmetin murjusta.
Luojan kiitos Alan ja Alex lähtivät siitä pöydän luota yhtä nopeasti kuin olivat siihen ilmestyneetkin, ja Rebecca saattoi huokaista helpotuksesta. Sen sijaan Christina huokaisi lähes haikailevasti, kun katseli Alexin perään. ”I want him”, Christina sanoi lähes pää pyörryksissä. Ystävänsä sanojen jälkeen koko porukka – jopa Rebecca – kääntyi katsomaan Alanin ja Alexin suuntaan. Alex ainakin näytti katsovan takaisin, mutta Alan sen sijaan keskittyi johonkin aivan muuhun. Onneksi, koska Rebecca ei meinannut edes kyetä katsomaan Alania ilman, että hänen sydämensä oli särkyä. ”You have gotta be fucking kidding me”, Melanie puuskahti silmiään dramaattisesti pyöräyttäen. Christinalla oli aina joku tarve paneskella jokaista miestä, joka käveli vastaan. Alexista se varmaan haki jälleen kerran jotain uutta valloitustaan. ”He is kinda cute”, Mary heitti mielipiteensä siihen väliin ja sai Christinan tuhahtamaan. ”He is mine!” luoja paratkoon siinä kaivattiinkin jotakin kissatappelua jostakin helvetin miehestä. Rebecca ei voinut olla huokaisematta.
”Wo-hou, he is coming here!” Christina hykersi innostuneena ja pöyhi tummia hiuksiaan pikaisesti uuteen uskoon. Kaikkien katseet kääntyivät saman tien Alexiin, kun mies asteli heidän pöytänsä luokse. Alexista ne katseet kääntyivät heti Beccan suuntaan, kun Alex avasi suunsa. Rebecca kykeni jopa tuntemaan Christinan tappavan murhaavan katseen hänessä. Varmaankin se pohti, miksi ihmeessä Alex puhui hänelle kuin olisi tuntenut hänet. Niin no, Rebecca pohti sitä itsekin. ”No, we are not --”, Becca aloitti, kun Alex sai kysymyksensä loppuun, mutta Christina tietenkin keskeytti hänet ilmoittamalla, että he tulisivat oikein mielellään juhlimaan niitä helvetin syntymäpäiviä part kaksi. Kysyipä se vielä, mihin aikaan ja minne heidän oli tultava, mutta Alex oli jo kiinnittänyt huomionsa häneen. Ja vaikka Rebecca kuinka yritti, hän ei voinut olla kääntämättä katsettaan epäilevästi Alanin suuntaan. Mitä tärkeää sanottavaa sillä muka olisi hänelle ollut?
Hän pysyi aivan vaiti, kun nousi hitaasti ylös paikaltaan. Nainen katsahti Alexia erittäin epäilevästi. Kaikkien niiden ystäviensä ”what the fuck” -puheiden saattelemana nainen lähti astelemaan Alanin luokse äärimmäisen jännittyneenä. Hän raapi vaivaantuneesti päätään saapuessaan pysähtyessään johonkin siihen Alanin lähelle. Eli mahdollisimman kauas miehestä kuin suinkin mahdollista, mutta kuitenkin tarpeeksi lähelle, jotta mies kuulisi hänet. Rebecca ei aluksi edes meinannut saada sanoja suustaan. ”Uh... hey”, Becca tervehti silminnähden ahdistuneena, ”Alex told me that you... um, had something to tell me. Something important.” Voi luoja... ei siinä voinut muuta sanoa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 10, 2018 0:11:40 GMT 2
Post by nepa on Mar 10, 2018 0:11:40 GMT 2
Toisinaan Alan vihasi sitä, että Alex tunsi sen niin hyvin. Jos Alex ei tuntisi Alania, kaikilta niiltä kysymyksiltä olisi säästytty ja Alan olisi voinut keksiä jonkun tekosyyn, miksi oli niin kiusaantunut kuin oli. Mutta ei, siihen luksukseen ei todellakaan ollut mahdollisuutta Alexin kanssa. Itse asiassa Alex teki suurin piirtein kaikkensa lisätäkseen sitä Alanin ahdistusta. Ei utelias jätkä sitä tehnyt toki tahallaan, kyllä Alan sen tiesi, mutta se ärsytti joka tapauksessa. Alania ei nimittäin todellakaan olisi kiinnostanut kertoa Alexille, mitä sen ja Rebeccan välillä oli ollut meneillään. Ja oli ilmeisesti vieläkin. Alan nimittäin huomasi alitajuntaisesti vilkuilevansa Rebeccaa aina silloin tällöin, vaikka ei olisi saanut. Ei Alan vaan kyennyt olemaan tuijottamatta, koska Rebeccassa oli sitä jotain. Alania vitutti se, että se ei voinut saada Rebeccaa, vaikka se tahtoi Rebeccan.
Luojan kiitos Alan sai jäädä tekemään niitä burgerannoksia kaikessa rauhassa. Se joutui jopa sen verran keskittymään ruoanlaittoon, ettei tajunnut, mitä Alex oli juuri sillä hetkellä tekemässä. Alan olisi varmaan tappanut veljensä, jos olisi tiennyt. Valitettavasti hyvin nopeasti Alan sai tietää sen. Sivusilmällä Alan nimittäin huomasi jonkun lähestyvän, ja sitten Rebecca olikin jo tiskin toisella puolen. Alan jäätyi hetkellisesti, kun sen katse kohtasi Rebeccan kanssa, mutta sitten Alan joutui kääntämään burgerpihvejä. ”He, uh”, Alan naurahti vaikeasti, ”he’s just messing with me. I told him about us. I mean, obviously not everything about us, actually I didn’t tell much, but he just, he knows, and he’s too eager to help even though we got everything under control. Right?” Alan selitti paniikkisena. ”Everything’s fine now. We’re cool”, se vielä jatkoi.
Alan hieraisi niskaansa. ”I have to make these burgers now, so.. Sorry”, se selitti Rebeccalle. Alanin epäonneksi – vaiko onneksi – Alex kuitenkin tuli vapauttamaan Alanin tehtävistään. ”No, you don’t”, se kertoikin, tönäisi Alanin kevyesti pois keittiöstä. ”Take a break. You deserve it. Besides, I’m sure you and Becca have a lot of things to talk about”, Alex selitti, sitten tyrkkäsi yhden valmiin burgeraterian Alanin mukaan. ”Here, take this, and go sit with her somewhere. And, oh, make that milkshake, too”, Alex oikein hoputti Alania Rebeccan luo. ”Uh”, Alan pudisti päätään lautanen kädessään, ”I guess it can’t hurt. Becca, could you take this and find a seat for us? I’ll make that strawberry milkshake for you”, Alan hymyili kevyesti ojentaessaan blondille burgerlautasta käteen. Se ihan automaattisesti jäi katsomaan Rebeccaa pidemmäksi aikaa silmiin, hätkähtikin hieman, kun tajusi virheensä.
Rebeccalle mansikkapirtelön ja itselleen suklaapirtelön tehtyään Alan vilkaisi veljeään murhaavasti. ”One day I’ll fucking kill you”, se uhkaili leikkimielisesti. ”No, Alan. One day you’ll thank me”, Alex virnisti takaisin. Päätään pudistellen Alan käveli pirtelöt kädessään sitä pöytää kohti, jonka Rebecca oli valinnut. Alan huomasi niiden Rebeccan kavereiden katseen itsessään, ja ei kai se ihme ollutkaan. Niillä ei varmaan ollut tietoakaan, mitä Alanin ja Rebeccan välillä oli tapahtunut. ”Hi”, Alan tervehti pöytään päästyään Rebeccaa kuin ne eivät olisi edes vielä nähneet. Smooth. Nuorukainen liu’utti Rebeccalle sen mansikkapirtelön, ja sitten osoitti burgerateriaa. ”On the house”, se julisti. Hetken kuluttua se yritti avata keskustelua: ”So.. What are you doing here?”
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Mar 13, 2018 16:36:15 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Mar 13, 2018 16:36:15 GMT 2
Rebecca oli todella ahdistunut odottaessaan, että Alan kiinnittäisi häneen huomionsa. Mies hääri ruoanlaiton parissa, ja meni muutama tovi, ennen kuin se kääntyi hänen puoleensa ja naurahti jotenkin käsittämättömän vaivaantuneesti. Kävi myös ilmi, että Alex oli vetänyt heitä molempia nenästä, koska Alanilla ei ollut hänelle mitään tärkeää kerrottavaa. Itse asiassa se alkoi vain paniikissa selittämään, kuinka oli kertonut Alexille heistä – ei tietenkään kaikkea, mutta kuitenkin jotakin – ja Alex halusi vain auttaa, vaikka heillä olikin Alanin mukaan kaikki ihan hallinnassa. Kaikki oli hyvin, ja heidän välinsä olivat ihan okei – niin siis Alanin mielestä. Rebecca vain ei edelleenkään ollut päässyt yli siitä, ettei voinut olla miehen kanssa. ”He's just trying to be nice, because he cares about you”, Becca aloitti huokaisten, ”but yeah, we are cool and everything is under control. What a fucking happy life, don't you think?” Vitut happy lifesta. Paska elämä se oli, eikä mitään muuta.
Sitten Alan ilmoittikin, että sen täytyi tehdä niitä hemmetin hampurilaisia ja muka pahoittelikin perään. Rebecca otti jo muutaman askeleen taaksepäin ja oli jo aikeissa luikkia pois paikalta, kunnes Alex onnistuneesti keskeytti nekin pakoaikeet siihen paikkaan. Yhtäkkiä se kehotti Alania pitämään tauon, koska Rebeccalla ja Alanilla oli varmasti paljon puhuttavaa keskenään. Alex tuskin tajusi, millaisen vaivaantuneen olon se sanoillaan naisessa nostatti, mutta ei se antanut heille kummallekaan vaihtoehtoa edes kieltäytyä, kun tyrkkäsi Alanille valmiin burgeraterian käteen. Sen jälkeen Alan kääntyi hänen puoleensa kysellen, voisiko nainen etsiä heille paikan sillä aikaa, kun se teki hänelle mansikkapirtelön. ”Uh... yes, I... of course”, vaivaantuneisuus kuulsi vahvasti läpi hänen äänestään, mutta siitäkin huolimatta Rebecca tarttui Alanin ojentamaan lautaseen. Hän joutuisi vielä joku päivä itsensä kanssa johonkin helvettiin, kun hankkiutui tällaisiin tilanteisiin.
Pöytään astellessaan hän tunsi ystäviensä polttavat ja hämmentyneet katseet itsessään, mutta Rebecca ei edes kehdannut kääntää katsettaan niiden suuntaan. Hän vain istahti alas jonkun pöydän ääreen mahdollisimman kauas ystävistään ja jäi odottamaan, että Alan liittyisi hänen seuraansa, vaikka olisi ollut vain parempi, jos he eivät olisi olleet missään tekemisissä toistensa kanssa. ”Hi”, hän hymähti silti vähän huvittuneena, kun mies tervehti häntä saapuessaan hänen luokseen. Seuraavaksi se jo julisti, että se pirtelö ja burgerateria menivät talon piikkiin, ja Rebecca katsoi miestä hämmentyneenä. ”But... I only wanted this”, hän sanoi osoittaessaan pirtelöään. Sen jälkeen laskeutui hieman kiusallinen hiljaisuus, jonka Alan kuitenkin lopulta rikkoi. Ihan hyvä niin, koska Becca olisi tuskin saanut suutaan edes auki. ”We are here to take part in the dancing competition”, sen enempää hänestä ei saanut irti. ”What about you? What are you doing here? And what have you been up to lately?”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Mar 14, 2018 20:13:46 GMT 2
Post by nepa on Mar 14, 2018 20:13:46 GMT 2
Alania vitutti se, että Alexin oli ihan pakko tunkea nenänsä sen ja Rebeccan väleihin. Alexilla oli jokin ihan pakonomainen tarve auttaa veljeään naisasioissa, vaikka tosiasiassa se pärjäsi vallan hyvin Alexia. Alan oli Fayenkin löytänyt viimeksi ihan jonkun muun kuin Alexin kautta. Ei se varmaan edes menisi ulos jonkun Alexin valitseman tytön kanssa. Sen naismaku oli ihan erilainen kuin Alanin. Joku Conniekin oli kaikkea muuta kuin Alanin tyylinen. Ei silti, ei Rebeccankaan pitäisi olla Alanin tyylinen. Itse asiassa Alanin pitäisi olla kaikkea muuta kuin kiinnostunut Rebeccasta. Jotenkin oli kuitenkin käynyt niin, että Alan ei saanut sitä mielestään. Siksi olikin ihan helvetin vaikeaa esittää, että kaikki oli hyvin. Alanin verbaalinen esitys jäi siis harvinaisen latteaksi ja kyllähän Rebecca sen huomasi. Se Rebeccan tunteenpurkaus sai Alanin kiusaantuneeksi, eikä se keksinyt mitään muuta tapaa selvitä tilanteesta kuin pakenemalla. Niinpä se päätti keskittyä niiden burgereiden vääntämiseen.
Totta kai Alex oli eri mieltä. Jälleen kerran sen oli pakko keskeyttää Alanin hyvin alkanut välttely ja pakottaa Alan samaan pöytään Rebeccan kanssa. Alexin mielestä Alanin pitäisi ilmeisesti puhua asiat halki saman tien. Niinpä Alan lopulta alistui siihen, että pyysi Rebeccaa etsimään niille pöydän ja menemään edeltä. Pirtelöt tehtyään Alan sitten meni sinne Rebeccan luo, tervehtikin sitä kiusallisesti, mutta lopulta istui alas. Alan kertoi sen burgeraterian olevan ilmainen, mutta Rebecca ei reagoinut asiaan niin, miten Alan oli kuvitellut. ”You did, but, uh”, Alan aloitti, sitten kuitenkin hiljeni. ”I don’t want to eat it. I mean, I already ate one burger today and eating more is unhealthy”, se selitti, ja sitten olikin jo hiljaista. Alanin onneksi Rebecca sentään alkoi syödä niitä ranskalaisia. ”Is it good?” Alan kysyi ihan vain keskustelua aloittaakseen.
Lopulta se oli Alan, jonka oli myös sitä keskustelua pidettävä yllä. ”Oh, right”, Alan vastasi poissaolevana. Lambertvillessä todella oli sinä viikonloppuna ne tanssikisat meneillään, ja Rebecca oli tanssija, matkustelikin paljon sen takia. Niin Rebecca ainakin oli sanonut. Rebeccan esittämä kysymys sentään sai sen kiusallisuuden hetkellisesti laukeamaan, kun Alan naurahti sydämellisesti. ”Hello? Valentine’s diner?” Alan virnisti ja osoitti neonkylttiä seinässä. ”My dad owns this place. This is the diner I told you about”, se vielä jatkoi. Sitten puuskahti, kun mietti, että mitä oli ihan oikeasti touhunnut. ”Nothing much. I’ve been studying mostly. And yesterday I celebrated my birthday. Or, you know, our birthday”, se osoitti ja heilautti päätään Alexin suuntaan. Alex yritti esittää, että ei kuunnellut, mutta epäonnistui siinä. Sen syntymäpäivän mainitsemisen jälkeen Rebecca sitten onnistuikin mainitsemaan, että Alex oli kutsunut Rebeccan kavereineen niihin toisiin synttäribileisiin. ”He did what?” Alan tokaisi vähän liiankin äänekkäästi. ”That’s stupid. He doesn’t, he can’t—You don’t have to come. You really don’t have to. It’s better if you don’t.”
Hetken kuluttua Alan kuitenkin jo katui sanojaan. ”I mean, it’s not like I don’t want you to come, I just, that’s.. That’s awkward. He did that ‘cause of, ‘cause of us, and that’s not cool. He has no right.” Alan huitoi käsillään. Sitten se vilkaisi Rebeccan kavereita, jotka tuijottivat tarkkaan Alanin ja Rebeccan suuntaan. ”Are you gonna come?” Alan kysyi varovaisemmin hetken päästä. ”Do you want to come?” Se varmisti varoen. ”To be honest, I think I want you to come there.” Alan vilkaisi Rebeccaa nopeasti, mutta sen tunnustuksen takia Alan tunsi olonsa aiempaakin vaikeaksi. Niinpä se imi pillillä pirtelöään ja tuijotti pöydän pintaa.
|
|