Got it all figured out There's no doubt in my mind

Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun Chris käytti etunimeä yleisesti käytössä olevan miss-nimityksen sijasta. Normaalitilanteessa se olisi saanut Bunnyn lentämään takalistolleen, mutta nyt hän yritti vain hakeutua vielä lähemmäs pyyhkien poskia kämmenselkiin. Tukahtunut nyyhkäys pääsi ilmoille kysymyksen kaikuessa jostain, Bun ei sillä hetkellä hahmottanut kunnolla mistä kootessaan ajatuksiaan äskeisen paniikin jälkeen. Eikä hän todellakaan aikonut siihen vastata yhtään mitään saati totella millään lailla seuraavaksi kuultua käskyä. Bun melkein tappeli vastaan Chrisin irrottaessa otetta, kunnes alistui siihen ja hieraisi uudestaan poskiaan tukahtuneen nyyhkäisyn kera. Päätä pudistettiin seuraavalle kysymykselle sen iskeytyessä aiempaa selkeämmin. Bunny ei luottanut äänensä kantavuuteen alkuunkaan keskittyessään nielemään uudestaan silmäkulmiin pyrkivät kyyneleet. Hän ei ollut tainnut kolmeen vuoteen itkeä kenenkään edessä, joten olo alkoi ahdistuksen lisäksi tuntua jopa naurettavalta.

Chrisin arvatessa kyseessä olleen painajainen, nyökytti Bunnie päätään varovaisesti. Hampaat pureutuivat taas alahuuleen ja kyyneleet karkasivat poskille naisen niitä pyyhkiessä vimmatusti. Hän ei halunnut palata enää sen unen syövereihin, josta oli herännyt paniikkikohtauksen kourissa. Kohtaus hellitti vähän kerrallaan, ja Bun saattoi vetää muutaman kerran syvään henkeä. Kyyneleetkin pysyttelivät taas pois silmäkulmista ja Chrisin tullessa lähemmäs ei Bunnie jäänyt odottelemaan. Sormet takertuivat taas miehen paitaan naisen painautuessa kiinni ja hakiessa lohtua sekä turvaa. ” I don’t want to be alone… ” Ääni pettäen kokonaan Bun vinkaisi hiljaa uskaltamatta heti kohottaa katsetta ylös. Tuntui vieraalta tukeutua kehenkään muuhun kuin itseen ja jollain tapaa hän sitä häpesikin. ” Have you ever been in a labyrinth? Grandpa builded one, to his country house’s backyard. It is small but… ” Bunnie höpötti turhan nopeaan tahtiin ja puri taas huuleensa saadakseen itsensä hiljenemään. Vapina ei ollut vielä laantunut mihinkään Bunnyn muistaessa turhan selkeästi unensa.

Hiljaa huokaisten Bun painoi otsansa vasten Chrisin rintakehää, kuunteli hetken olohuoneen hiljaisuutta ja hellitti sitten otteensa miehen paidasta. Silmät puoliummessa nainen keskittyi tasaamaan hengitystä hetken aikaa pyyhkien silmäkulmistaan viimeiset kyyneleiden merkit. ” Can I please stay here with you? ” Kysymys oli melko lailla pelkkä kuiskaus Bunnyn vältellessä nostamatta katsettaan ylös. Huulilta nuolaistiin ilmaantuneet veripisarat pois hänen tunnettuaan niiden lämmön. Sormet näpräsivät nyt Chrisin lainaaman paidan kaula-aukko ja varoen Bun uskalsi hieman kohottaa päätään, vilkuilla miehen kasvojen suuntaan pelokkaan epävarmasti. Chrisillä ei ollut mitään syytä suostua moiseen. Ja Bun tiedosti sen erittäin hyvin, vaikka olikin hakeutunut taas kerran aivan iholle - tällä kertaa tosin karkaamatta heti kauemmas. ” I… I really don’t want to be alone. It is scary. ” Oli työn ja tuskan takana saada sanat ulos, eikä Bunnie voinut mennä vannomaan kuuliko Chris edes niitä. Sen hän ainakin tiesi, että punan ne nostivat väkisin poskille ja hän palasi taas tuijottamaan eteensä, eli suoraan miehen rintakehää kohden.

Bun yritti väkisin työntää muistikuvia sivummalle. Jotkut unet olivat kuitenkin sitkeitä vainoamaan ja lapsuuden aikainen muisto teki tästä painajaisesta vielä sitkeämmän. Ei sillä, etteikö aiemminkin unet ja muistot olleet sotkeutuneet toisiinsa. Bunnie näki turhankin usein painajaisia, mitkä tosin olivat helpottaneet hieman Chrisin tultua ja asioiden muututtua lasilinnassa. Oli paljon helpottavampaa nukahtaa, kun tiesi jonkinlaisen turvallisuuden säilyvän lasilinnan uumenissa eikä päivän aikana ollut tapahtunut suurempia. Bunny sai kuitenkin hämmästyä, kun Chris auttoi löytämään mukavamman asennon ja veti lähemmäs itseään. Silmät apposen ammollaan hän tuijotti eteensä, kokosi nyt uusia ajatuksia ja tunsi solmun lähtevän selviämään vatsanpohjassa. Viimeisen kerran hän päästi hiljaisen niiskauksen painautuen itsekin lähemmäs. Toinen käsi kietoutui miehen ympärille jännittyneiden hartioiden rentoutuessa. Bunnyn valtasi turvallinen tunne, jota hän oli harvoin kokenut edes lapsuutensa aikana.

” I was six when Chung took me into the labyrinth. I realised moment ago that he left me there for purpose, it wasn’t accident like he said. ” Bun sulki silmänsä eikä pahemmin jaksanut ajatella tunnustustaan. Sanat vain tulivat ulos yksi kerrallaan Bunnyn painautuessa paremmin Chrisiä vasten. Hän kuuli hyvin vaimeana tämän sydämen sykkeen, tunsi hengityksen tahdin ja saattoi tuudittautua niiden mukana kauemmas unestaan. Positiivisiin asioihin oli helppo löytää reitti ja huokaisten, tällä kertaa tosin levollisesti, Bun antoi ajatusten harhailla ihan muuhun. Esimerkiksi siihen, miten paljon hän oikeasti tiedosti ollessaan Chrisin lähellä. Läheisyys, kosketus, hiuksia sukivan käden liikkeet… ” And I made my decision, I can really trust you. ” Tunnustus tuli hyvin varovaisena Bunnyn vilkaistessa taas varovaisesti Chrisin kasvojen suuntaan, vaikka katse karkasikin todella nopeasti takaisin alas. Ne kyseiset sanat olivat taas hyvin vaikeita saada ulos, Bun ei ollut kenellekään - kirjaimellisesti kenellekään - niitä kertaakaan elämänsä aikana sanonut. Ja niin nolona kuin Bunny oikeastaan olikin, ei hän silti huomannut hiljaa liukuvansa unen puolelle.

Painajaisia ei ehkä nähty sinä yönä enempää, mutta aamun ei myöskään voinut sanoa alkavan ilman säikähdyksiä. Jos totta puhuttiin, Bun ei ollut kertaakaan elämässään herännyt kenenkään sylistä. Hän ei ollut nukkunut käpertyneenä ketään vasten, joten sydän jätti väkisinkin lyönnin välistä Bunnyn hitaasti tiedostaessa mitä yön aikana oli tapahtunut. Hän muisti antamansa suukon, painajaisen, Chrisin luokse hakeutumisen ja… Posket hehkuivat polttavan kuumina Bunnyn tuijottaessa suoraan miehen rintakehää, tiedostaessa kuinka lähellä hän oikeastaan oli. Kaikki aistit lähtivät sillä hetkellä toimimaan ylikierroksilla ja varoen hän uskalsi kääntää katsettaan ylös. Chris näkyi nukkuvan edelleen, eikä Bunnie halunnut herättää tätä. Eri asia vain oli, kuinka hivuttautua huomaamatta sohvalta, kun vahva käsivarsi oli edelleen hänen ympärillään. Toisaalta…. tarvitsiko sitä? Bun kysyi kysymyksen itseltään sydämen takoessa villisti häkissään, saaden ajatusten tulvan juoksemaan ympäriinsä ja rattaat raksuttamaan nopeaan tahtiin. Voisiko hän lukea tilanteesta enemmän? Chris ei ollut unenkaan aikana työntänyt häntä pois tai jättänyt yksin.

Alahuulta aristi hieman Bunnyn puraistessa siihen ties kuinka monennen kerran kuluneen 12 tunnin aikana ja äärettömän varovaisesti hän vaihtoi asentoa ujuttautuen pikku hiljaa kohti vuodesohvan reunaa. Bunny selvisi itse ehkä vähillä yöunilla ja keikkui varhain hereillä - tosin nyt aamu taisi olla jo pitkällä verhojen takaa ujuttautuvista valonsäteistä päätellen -, mutta ei tiennyt alkuunkaan toimiko sama Chrisillä. Niinpä hän yritti nyt ninjailla itseään toista herättämättä liikkeelle. Hän ei tosin sitäkään tiennyt, miten herkkäuninen Chris oli, joten liikkeelle lähtö oli oikeastaan arpapeliä. Tai mitä ylipäänsä tekisi ylösnousemisen jälkeen.

Muistiin talteen, myöhemmin vihkoon kirjattavaksi: Chris ei ollut herkkäuninen. Bunny hymyili hieman istahtaessaan vuodesohvan laitamille ja haroessa sotkuisia hiuksiaan. Ajatukset juoksivat etananvauhtia katkonaisten yöunien jälkeen, mutta eivät myöskään sallineet unien jatkamista. Huokaisten Bun nousikin ylös lattian tuntuessa inhottavan viileältä paljaiden jalkojen alla. Sen kummemmin pohtimatta kävi hän kiskaisemassa verhoja paremmin ikkunoiden suojaksi ennen kuin suuntasi makuuhuoneeseen. Bunnie oli yöllä käynyt pudottamassa hiusharjan sinne tai ainakin moinen muistikuva vainosi häntä, ja yhtä lailla hän oli vienyt eiliset vaatteensa siistiin pinoon Chrisin lainaamaan hupparin kera odottamaan aamua. Sen lyhyen matkan aikana ehti Bunny herätä riittävästi, jotta aivot lähtivät aiempaa nopeammille kierroksille. Kämmenet kohosivat polttavan kuumille poskille ja makuuhuoneessa hänen oli pakko kyykistyä lattialle hetkeksi pyörittelemään tilannetta. Chrisin asunto, yöllinen läheisyys ja siihen mukaan saattoi sotkea nopean hyvänyönsuukonkin, jonka Bunny oli miehelle antanut. Koko soppa oli tunteiden kirjoa ja saadakseen jotain kasaan, päätti Bun pompata pystyyn ja ryhtyi petaamaan sänkyä. Lakanat olivat menneet ryttyyn levottoman unen myötä, joten ripein liikkein hän suoristi ne ennen kuin suuntasi avaamaan verhot päästämään valoa huoneeseen. Hetkellinen sokaistuminen sai kädet taas kohoamaan kasvoille Bunnyn nauttiessa auringon lämmöstä.

Lämpö ohjasi vain ajatukset jonnekin ihan muualle. Voi luoja taisi tiivistää sen koko paketin, vaikka ei suinkaan yksinkertaistanut sitä millään tavalla ja taas paikallaan oloon tympääntyen hiipi Bunny varpaillaan pujottamaan lipokkaat jalkaan sekä onkimaan vaatekappaleet ja hiusharjan matkaansa. Makuuhuoneen ovella matka tosin pysähtyi siihen paikkaansa. Lattialle ilmaantunut kangasmytty sai suun loksahtamaan ammolleen. Naama punaisena Bun laskeskeli yhteenlaskuja. Ei kai…? Voi luoja oli taas ainoa päähän nouseva ajatus sydämen sykkeen kiihtyessä kymmenettä kertaa nollasta sataan. Luojalle tosin kiitos Chris nukkui, Bunny ei olisi millään osannut selittää kirkuvan punaisia poskia tiiratessaan kuin paraskin stalkkeri vuodesohvalla makaavaa miestä. Katse nyt ei pahaa tehnyt, eikö niin? Ja Chrisillä ei ainakaan ollut mitään hävettävää. Bunniella sen sijaan oli ja kiireesti hän pujahti kylpyhuoneeseen rauhoittelemaan villisti juoksevaa sydäntään. Hän saisi vielä sydänkohtauksen näinkin nuorella iällä. Tai siltä se tuntui Bunnyn roiskiessa jääkylmää vettä naamalleen selvittääkseen edes jollain keinolla ajatuksiaan. ” Get a hold of yourself… ” Bun mumisi sanat peilikuvalleen katsoessaan märkiä kasvojaan ennen kuin päästi huokauksen ilmoille. Kasvot kuivattuaan nainen setvi taas hiuksensa parempaan kuosiin, kiskaisten ne kireälle poninhännälle takaraivolle. Muutama suortuva karkasi tosin hänen vaihtaessaan paidan omaansa, Bunnyn päätyessä jättämään ne kehystämään kasvojaan.

Chrisin nukkuminen antoi hyvin aikaa pohtia, rauhoitella villisti juoksevia ajatuksia ja palata pilvilinnoista takaisin realistisiin mittoihin. Bun vaelsi valehtelematta puoli tuntia ympäri asuntoa punniten tilannetta ja päätyi realistina jättämään ylimalkaiset toiveet sivummalle. Aina ohimennen hän oli toki katsellut Chrisinkin suuntaan, mutta vakuutti itselleen sen olevan vain osa ajatustyötä. Tekosyiden keksiminen ei silti saanut oloa helpottamaan, vasta terve järki sai sen tehtyä. Niinpä johtopäätökseen päästyään Bunny löysi itsensä keittiöstä tutkimasta kaappien sisältöä ja metsästäessä jostain puhdasta lasia tai kuppia itselleen. Siinä ohessa Bun pisti merkille myös kaappien sisällön ylipäänsä. Se nostatti omalta osaltaan kummastusta, koska hän ei nähnyt kunnollisia ruoka-aineita tai ruuanlaitto välineitä missään. Söikö Chris aina ulkona? Pää kallellaan Bun valutti kylmää vettä löytämäänsä kahvikuppiin, päätyen kuitenkin pohtimaan omaa tilannettaan enemmän kuin Chrisin ruokavarantoja. Kello lähestyi puoltapäivää, ja Bunnyn oli aika palata siitä pienestä kuplasta todellisuuteen. Hän oli kohta ollut vuorokauden karkuteillä eikä se tietäisi mitään hyvää. Isä tuskin ilahtuisi ja henkivartijat juoksivat todennäköisesti ympäri kaupunkia vieläkin. Pitäisikö hänen vain palata itsekseen takaisin? Jättää lappu Chrisille ja poistua ovesta?

Ajatukset keskeytyivät vuodesohvalta kuuluvan haukotuksen ja venyttelyn tuoman äänien myötä. Melkein hätkähtäen Bun suuntasi huuhtelemaan lainaamaansa kupin ja hermostuneena leikitteli kasvoja kehystävillä suortuvilla. Hänelle yö oli merkinnyt paljon, mutta jälleen nainen tunsi omien aatosten Chrisin osalta suuntaavan sinne negatiivisen puolelle. Tosin sieltä ne ponkaisivat lattialle myttyyn lentäneeseen paitaan, jonka Bunny oli tosin käynyt noukkimassa ja asettanut siististi viikattuna sohvapöydälle odottamaan. Sydän lähti taas villiin juoksuun, mutta onneksi poskille ei noussut kuin kevyt puna. Varovaisin askelin hän lähestyi vuodesohvaa, kunnes havaitsi Chrisin todella heränneen. ” Good morning. ” Ujo hymy käväisi Bunnyn kasvoilla hänen kiertäessään istumaan vuodesohvan reunalle. ” Did you sleep well? After my break down… I think I bothered you again. ” Hiussuortuvalla leikitellen Bun käänsi huomion ennemmin syliinsä ja lattiaan kuulostaen samaan aikaan hämmentyneeltä että pahoittelevalta. Hetken hänen oli pakko koota ajatuksiaan ja vetää syvään henkeä saadakseen ajatuksistaan kiinni. ” I was just thinking… I have been out almost 24h and maybe I should already go back. They have most likely ran around whole night. And it should be your day off. ” Bunny kohautti olkiaan, vaikka vastahakoisuus paistoikin sanojen takana selkeämpänä kuin mikään muu. Hän ei halunnut luopua tästä pienestä turvapaikasta vielä, vaikka järki käskikin ajattelemaan asiaa. Chris joutuisi yhtä lailla hankaluuksiin, jos Bunnyn sijainti selviäisi kenellekään. Katse kohotettiin sylistä Chrisin kasvojen suuntaan, punan koristaessa yhä hentona poskia ja ääneti hän odotti.

Kuuluiko Chrisin tokaisu häiriköinnin tottumiseen hyvään vai huonoon kategoriaan? Miltä kannalta sitä tietoa kuului tarkastella? Vai tarttuiko hän liikaa niihin sanoihin? Kysymykset juoksivat tuhatta ja sataa mielessä Bunnyn pitäessä ne täysin omana tietonaan. Hetken hän tosin mietti jatkaako sanomisiaan lähtemiseen liittyen, kunnes puhelin ilmoitti jonkun tavoittelevan Chrisiä ja nimen nähdessään tunsi Bun vatsan vääntyvän solmuun. Hän oli joitain nimiä oppinut kuluneina kuukausina koettuaan hieman tarvetta sivistää itseään henkivartijoiden suhteen. Samalla hän oppi keiden kanssa tuli toimeen ja keiden ei. Kyseisen henkilön kanssa hän tuli toimeen, mutta se ei tarkoittanut, että he olisivat pitäneet toisistaan. Hermostuneena Bunnie katsoi Chrisiin tämän vastatessa puhelimeen. Tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes epäselvä ääni kaikui linjoilta ja peukalonkynttä pureskellen nainen odotti. Hän oli lähes varma tapahtumista ja oli vähällä pudota sohvalta kuullessaan Chrisin sanat. Bun ei ollut osannut todellakaan odottaa sitä. Miehen ohjeet olisivat normaalissa tilanteessa varmaan toimineet, mutta nyt ei ollut sellaisesta kyse. Perhoset lepattivat vatsanpohjassa hämmentyneen katseen kohdistuessa vieressä istuvaan mieheen, joka aiheutti vielä enemmän kysymyksiä ja toivoa jostain isommasta tullessaan lähemmäs tutkimaan poskea. Sydän tuntui jättävän monta lyöntiä välistä, Bunny pidätti henkeään silkasta hämmästyksestä ja vilkuili Chrisin suuntaan. Mitä Chrisille oikein sanottiin puhelimessa?

Saati mikä ei ollut hyvä? Mikä talolla oli vialla? Allie, Missy, olivatko eläimet kunnossa? Huoli ja hämmennys sotkeutuivat toisiinsa Bunnyn kallistaessa päätään ja odottaessa puhelun päättymistä. Hän olisi halunnut esittää kysymyksensä heti, mutta Chris ei ollut siirtynyt kauemmas ja vanhempi henkivartija voisi kuulla hänen äänensä. Toki Bun oli hyvin tietoinen ja mielissään läheisyydestä, se tuntui perhosina vatsanpohjassa ja pienenä äänenä takaraivossa. Päällimmäisenä sattui vain olemaan ristiriitaiset aatokset talon tilanteesta, joka vaihtui silkkaan pahoinvointiin Chrisin päätettyä puhelun. Veljen päätös nostatti varsinaisen myrskyn ja kaikki väri katosi Bunnyn kasvoilta. ” He… ” Ääni petti tyystin ennen lauseen alkamistakaan ja nieleskellen Bunny käänsi katseensa pois. Kaikki ajatukset katosivat hetkeksi mielestä, kunnes tyhjyyden täytti oikea komppania. Hän näki kaikki mahdolliset kauhukuvat mielessään tuijottaessaan visusti käsiinsä. ” He decided to stay… I hope Allie stays with bodyguards. ” Huultaan purren Bunny hieraisi silmiään saadakseen osan kuvista pois ja päätyi pureskelemaan peukalon kynttään levottomana. Kauhukuvat vaihtuivat suunnitelmien ja vaihtoehtojen läpikäymiseen. Veli oli todennäköisesti käynyt penkomassa huoneen täysin sekaisin ja lasilinnassa odottaisi kaaoksen lisäksi hyvin kiukkuinen Chung. Hän ei pystynyt kokoamaan selkeää kuvaa, mitä veli voisi tehdä ja se herätti väistämättä ahdistuksen pintaan. Eikä Bunny osannut olleenkaan sanoa miten toimisi.

Ajatus iski sen kaiken keskellä ja epävarmana Bunnie käänsi katseen käsistään Chrisiin. Huoli ja epävarmuus sotkeutuivat toisiinsa vieden naiselta hetken koota itsensä. Hän pelkäsi äänen pettävän, mutta ajatus ei jättänyt rauhaan. ” I don’t know what to do but I don’t want to trouble you either. I could go to motel or to somewhere else. I should go back but I don’t want to, I am afraid to see brother. Can I stay here for couple hours at least and try to figure out what I should do next?. ” Hieman jopa hätääntyneenä Bun yritti saada jotain selkoa tilanteeseen ja pelkäsi todella olevansa vain riesaksi Chrisille. Hän ei edes tiennyt mistä yllättäen moinen ajatus nousi ja miksi se edes vaivasi tällä kertaa. Kenties siihen liittyi se tieto, että nyt oltiin Chrisin maaperällä...? Bunny ei tiennyt eikä se ainakaan auttanut ollenkaan tilanteeseen. Hän halusi oikeaati jäädä Chrisin luokse. Hänellä oli turvallinen olo, vaikka tunteet keikkuivatkin vuoristoradassa. Se oli kuitenkin erilainen tunne kuin lasilinnassa tai juhlissa. Se oli miellyttävä ja hämmentävä samanaikaisesti ja Bun vain odotti mitä seuraavan kyydin aikana tapahtuisi.

Vastausta oli jopa tuskallisen hidas odottaa, vaikka siinä tuskin kesti montaakaan hetkeä ennen kuin Chris sai sanat suustaan. Äänensävy, jolla mies ensimmäisen tokaisunsa lausui, oli ehkä koruton, mutta se nostatti silti perhoslauman lepattamaan vatsanpohjassa. Bunnyn huomaamatta oli solmu ehtinyt kiristymään umpisolmujen rykelmäksi, joka nyt hellitti ja löystyi hieman. Ja jos äskeinen toteamus oli saanut perhoset hyökkäämään laumana, hyökkäsi heti perään niitä armeijan voimin lisää Chrisin jatkaessa. Silmät suurina Bun katsoi Chrisiä tämän jatkaessa ja pyöritteli sanoja mielessään. Hymy sekoitti pakkaa varmistaen samalla eilenkin nähdyn olleen lähes sadan prosentin varmuudella totta. Niihin pieniin ilmeenmuutoksiin ei kuitenkaan lasilinnan uumenissa oltu totuttu, joten väkisinkin ne saivat sydämen sykkeen kiihtymään hieman ja yhdessä sanojen kanssa kasvojen ilmeen kirkastumaan. Leveä hymy levisi huulille ja helpotus sekä ilo hyökyivät sisimpään voimakkaana aaltona. Ei hän silti halunnut liikaa lukea Chrisin sanoista, jotka saattoi alianalysoinnin lisäksi myös ylianalysoida. Parhaansa mukaan Bun yritti kuitenkin pysyä kultaisella keskitiellä pohdintojensa ja vatvomistensa kanssa

Neutraalina oli kuitenkin vaikea pysyä, kun sydän iski tiheämpää ja tunteet olivat kiivenneet vuoristoradan kyytiin. Bunnie pohti hetken tilannetta löytääkseen oikean linjan kuinka toimia ja pyyhkäisi nopeasti hiussuortuvat korvan taakse. ” I… I want to stay. ” Katse tiiviisti Chrisissä hän sai sanat hetken hapuilun jälkeen ilmoille. Hymy pysytteli huulilla koko ajan, mutta hämmennys sotki taas hieman kuvioita. Bun painoi katseensa hetkellisesti käsiinsä ja joutui kokoamaan taas ajatuksiaan saadakseen ne kuriin. Samalla hän sai rauhoiteltua villisti juoksevaa sydäntään, joka halusi ylianalysoida loppuun asti eikä kuunnellut järkeä ollenkaan. Bunny ei ollut aiemmin ollut moisessa tilanteessa, ei ollut aiemmin edes tiennyt moisista tunteista ollenkaan. Hyvän olon ja turvallisuuden tunteet toivat lämmön mukanaan. Sen myötä naisen oli helppo rentoutua kunnolla, ahdistus lieveni nopeasti pelkäksi pieneksi ääneksi taka-alalla. ” So I gues I am going to stay. ” Perhoset aloittivat sen villin tanssinsa taas sanojen myötä, mutta Bunny tunsi olonsa silti enemmän iloiseksi kuin hermostuneeksi.

Hetken aikaa Bun empi, kunnes päätyi toteuttaman vatvomansa ajatuksen. Hän oli pyöritellyt sitä oikeastaan koko sen ajan, kun Chris oli ilmoittanut, että Bunnie voisi jäädä. Käsivarret kietaistiin miehen ympärille ja leuka laskettiin leveälle hartialle. Viimeinenkin ahdistuksen ripe katosi ja lämpö huokui aiempaa voimakkaampana koko kehon lävitse hänen sulkiessaan hetkeksi silmät. Hetkeen olisi ollut helppo unohtua kokonaan, jäädä aloilleen aistien käydessä kierroksilla, vaikka olo oli myös rento ja levollinen samaan aikaan. ” Thank you, Chris. ” Miten Bunnysta tuntui, että hän oli koko ajan kiittelemässä? Tai selittelemässä? Tai muuten miehen kimpussa? Paljon mahdollista, mutta ei Bun jaksanut asiaa pohtiaa sen tarkemmin vetäytyessään hieman kauemmas. Kämmenet asettuivat Chrisin hartioille eikä hän suinkaan karannut mihinkään. Sen sijaan hän painoi huulet tämän huulia vasten, käyttäen taas tilaisuutta hyväkseen. Pehmeä, nopea suudelma varastettiin ennen kuin Bun vetäytyi kauemmas irrottamatta tällä kertaa katsetta Chrisistä. Pieni toivo hehkui sisimmässä, vaikka katseesta näkyikin pääasiassa epävarmuus, ujous ja lämpö. Ainakaan hän ei löytänyt itseään lattialta, jotain hyvää siis tilanteessa oli.

Chrisin kasvoille leviävä hymy ei auttanut ollenkaan pitämään realistisuutta ajatuksissa mukana ja oikeastaan sen rohkaisemana oli Bunny taas hakeutunut miehen lähelle halauksen muodossa. Ei siitä hymystä voinut paljoa lähteä sivuraiteille vääntämään ja hän halusi enemmän kuin mitään pitää ne aatoksensa, joiden siivittämänä halaus oli tapahtunut. Eikä Bun niitä enää edes pohtinut tuntiessaan Chrisistä huokuvan lämmön ja sisimmässä tanssivan hyvän olon tunteen kosketuksen myötä. Oli huumaavaa vetää syvään henkeä ja tuntea miehen ominaistuoksu niinkin vahvana, tuntea vaatteiden läpi huokuva lämpö, joka sekoitti oikeastaan kaikkea muutakin mieleen. Tosin Chrisin jähmettyminen sotki hieman kuviota, vaikka ei se silti estänyt Bunnieta käyttämästä tilaisuutta hyväkseen suudelman muodossa. Alusta alkaen hän oli tehnyt selväksi omat tunteensa ja katsoessaan Chrisin silmiin, haki hän jotain samaan viittaavaa. Bun ei vain osannut lukea miehen katsetta, tai oli itse sen verta hämillään, että sotki omat ajatuksensa huolella tulkintoja yrittäessään.

Bunnyn mielestä hiljaisuus kesti heidän välillään turhankin pitkään ja mielessä käväisi jo vetäytyminen kokonaan kauemmas, kenties aiheen vaihtaminen toisaalle. Sen hiljaisuuden aikana Bun nimittäin kuuli turhankin selvästi oman sydämensä villin jyskeen, tunsi kämmenten alla miehen lihakset ja yhä sen saman huumaavan tunteen sisimmässään. Chris tosin rikkoi hiljaisuuden ja sai Bunnyn kurtistamaan kulmia hämmentyneenä. ” I’m… ” Sen pidemmälle Bunnie ei kerennyt sanomisissaan, kun Chris sotki kuviot toden teolla. Tällä kertaa oli naisen vuoro jähmettyä hetkeksi, sydämen jättäessä useamman lyönnin välistä. Bun ei tosin pistänyt lainkaan vastaan miehen vetäessä lähemmäs ja toivuttuaan järkytyksen ja hämmennyksen sekaisesta kaaoksestaan vastasi niihin suudelmiin aivan yhtä vaativasti. Uudenlainen polte kohosi sisimmässä, epäilykset kaikkosivat tuhkana tuuleen sen myötä ja lähes pettynyt henkäys karkasi ilmoille Chrisin vetäytyessä kauemmas. Siitä oli vierähtänyt turhankin pitkä aika, kun Bun oli edes häivähdyksen moisesta poltteesta tuntenut ja hänen oli pakko nielaista kerran, toisenkin saadakseen koottua edes muutaman sinne tänne levinneistä ajatuksistaan sekä tasoitettua hengitystään. ” I guess I can be a handful. But it is boring and painful to just follow what everyone else says. ” Ääni kuulosti käheältä omissa korvissa ja katse vaelsi katsomaan miestä suoraan silmiin. ” Should I change back to who I was before and obey everyone? ” Kysymys oli enemmän retoriseksi muotoiltu eikä siihen oikeastaan edes odotettu vastausta Bunnyn parantaessa hieman asentoaan.

Hetki toki annettiin Chrisille aikaa sisäistää sanotut sanat, tai ainakin yrittää, kunnes Bunny uudemman kerran kuroi välimatkan umpeen ja vaativasti painoi huulet miehen huulia vasten. Ajatukset levisivät taas sinne sun tänne, toinen käsi vaelsi hartialta Chrisin niskan taakse hetken mielijohteesta, perhoset lepattivat vatsassa eikä asiaa edes sen kummemmin lähdetty miettimään yhden suudelman vaihtuessa toiseen, kolmanteen… Olisi ollut helppoa vain antautua sille hetkelle täysin ja unohtaa kaikki muu ympäriltä, mutta elämä ei tainnut koskaan olla niin helppoa kuin elokuvissa, kirjoissa ja sarjoissa. Pieni järjen ääni palautti takaisin todellisuuteen ja vastahakoisesti Bun irtautui Chrisistä kooten taas ajatuksiaan. Hetken hän piti silmänsä kiinni antaen muiden aistien työskennellä kierroksilla. Hän tunsi Chrisin kosketuksen, miehestä huokuvan lämmön, kuuli oman sydämensä sykkeen ja hengityksensä äänen. Pienetkin yksityiskohdat painettiin mieleen, kunnes Bunny katsoi taas Chrisiä silmiin ja tarkasteli tämän ilmeitä pieni hymy huulilla. Jostain syystä mieleen pomppasi myös ajatus hyvin kiukkuisesta isästä, joka ei ehkä ollut aivan kyseistä tilannetta osannut ajatella nimittäessään Chrisin tyttärensä henkivartijaksi. Ajatus nosti huvittuneen hymähdyksen ilmoille, sormien pyyhkäistessä karanneet hiussuortuvat korvan taakse. ” I wasn’t quite expecting this sort of things to happen when I decided to come here… ” Uusi naurahdus karkasi ilmoille vaimeana, Bunnyn puraistessa heti perään alahuultaan. Hänellä ei ollut mikään kiire siirtyä kauemmas Chrisistä, vaikka läheisyys nostattikin monta erittäin houkuttelevalta kuulostavaa ideaa pyörimään mielessä.

Bunny ei voisi kieltää, etteikö suunnitelmia ja ajatuksia - niin viattomia kuin… ei niin viattomia - olisi pyörinyt pidemmän aikaa mielessä, mutta hän oli nähnyt ne enemmän hitaan luokan kulkuna kuin yhtäkkisenä loikkana eteenpäin. Tälle reissulle ei oltu osattu odottaa, toivoa tai ajatella yhtään mitään. Enemmän hän oli ollut varma päätymisestään takaisin lasilinnan uumeniin eikä siihen sen hetkiseen tilanteeseen. Silmät kapenivat hieman Chrisin huvittuneen tokaisun myötä ja huulet mutristuivat näykkäisyn jälkeen murjottavasti. ” Are you mocking me or implying something? Because I am not sure which one is the possibility here or is it the both. ” Bun tutki Chrisin kasvonpiirteitä, mutristuksen vaihtuessa takaisin hymyyn ja käheän, epävakaan naurahduksen karatessa ilmoille. ” You are not easy to read which meant that I did not want to get my hopes too high. But I guess we are on the same line this time. ”

Pettynyt Bunnie ei ainakaan voinut olla sen hetkiseen tilanteeseen. Hän ei ollut osannut odottaa niin suurta loikkaa eteenpäin päätyessään Chrisin oven taakse, vaikkakin realistisesti ajatellen hän oli silti halunnut toivoa pientä edistysaskelta kohti pidemmän aikaa mielessä ollutta päämäärää. Pohdintaa ei kuitenkaan jatkettu kovin pitkälle, kun taas kerran aivan toisenlaiset ajatukset nostivat päätään. Oli vaikea pitää kiinni minkään sortin järkevästä keskustelusta Chrisin käsien levätessä lanteilla ja ajatusten juostessa taas ihan toisille teille. Ja niitä ajatuksia ei voinut millään tapaa kuvata viattomiksi. Hitto, jos hän oli ajatellutkin vielä vartti sitten hidasta etenemistä, olivat ne ajatukset kaikonneet jonnekin ja kuolivat siinä vaiheessa pystyyn, kun sydän jätti uudestaan lyönnin välistä miehen sanojen johdosta. Selkää pitkin kiisi kylmien väreiden aalto huulten raottuessa hieman ennen kuin Chris painoi suudelman niille. Bunny ei tosin jättänyt sitä siihen yhteen, vaan vaati suorastaan lisää painautuessaan tiiviisti lähemmäs ja sulkiessa silmänsä. Hiiteen hitaat etenemiset, ei niiden takia muuta kuin turhautuisi ja päätyisi yliajattelemaan kaiken.

Kaikki ylimääräinen työnnettiin jonnekin ihan muualle hormonien ja halun ottaessa täysin ohjat käsiin. Bunny halusi lisää, hän halusi koskettaa ja tuntea enemmän lähes turhautuneen ynähdyksen karatessa jossain suudelman lomassa. Bunny ei yleensä laskenut itseään holtittomaksi, mutta ei kyllä ollut mikään siveyden sipulikaan. Nyt hän tosin iski järjen täysin nurkkaan ja vain antoi mennä. Hengitys katkonaisena, sydän jyskyttäen kiivaasti Bunny vetäytyi henkäyksen päähän miehen huulista. Veri kohisi suonissa, lämpötila oli noussut polttavaksi ja ainoa, mitä hän edes pystyi ajattelemaan, oli sisimmässä mylläävät tunteet. Niinpä hengähdystauko jäi lyhyeksi, naisen painaessa huulensa voimalla taas Chrisin huulille ja onnistui samalla työntämään tämän kumoon vuodesohvalla. ” Chris… ” Miehen nimi karkasi suudelman lomassa tuskin kuuluvana henkäyksenä vailla sen suurempaa tarkoitusta. Ei Bunny edes tiennyt halusiko sanoa mitään. Mielessä pyöri aivan muuta ja ei mitään saman aikaisesti.