member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 12, 2018 20:59:49 GMT 2
Post by julle on Mar 12, 2018 20:59:49 GMT 2
MONDAY 6. NOVEMBER 2017, EVENING CAPITAL ONE ARENA, WASHINGTON D.C APPLE MCCANLEY & NOAH PERKINS (+ MAYBE NICK, DAISY, COCO, JAX) Nick ja Jax olivat muutamia viikkoja taaksepäin olleet ikävässä auto-onnettomuudessa, jonka myötä heillä ei ollut asiaa jäälle. Sairasloma ei ollut kuitenkaan esteenä saapua katsomaan joukkueen kotipelejä, mitä oltiin tosiaan viime aikoina seurattu tiiviisti family boksista käsin. Tällä kertaan mukaan oli Daisyn ja Cocon lisäksi lähtenyt myös Apple, joka oli tehnyt itse pelin katsomisesta varsin tuskallista. Muut tuntuivat saada katsoa käynnissä olevaa peliä kaikessa rauhassa, kun Apple oli puolestaan hilautunut täysin Nickin kylkeen ja katsonut niillä surullisilla koiranpentu silmillään miestä anellen. ” Please Nick, could you just do this teeny tiny favor to me?”, Apple maanitteli ja räpytti silmiään anovasti, tehtyään sitä koko matkan New Yorkista DC:n ja vielä hallilla, että Nick veisi hänet illan pelin jälkeen takatiloihin. Noahista oli erottu kesän alussa, eikä pojan kanssa oltu juteltu mitään sen jälkeen, sillä Apple oli päättänyt keskittyä uraansa luistelijana ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö Apple olisi viettänyt päiväänään miettimättä, miten Noahilla mahtoi mennä. Tunteet eivät olleet kadonneet minnekään, mutta kuten valmentajansa oli napakasti kehottanut poistamaan suurimmat häiriötekijät elämästään. Etenkin jos halusi oikeasti päästä alulle uransa kanssa. Siksi Apple ei voinut katua päätöstään erota Noahista, vaikka pahalta se tuntuikin ja tuntui edelleen. Lopulta Nick sai tarpeekseen Applen jankuttamisesta. ” Okay okay, I’ll take you there if you let me watch this game!””, hän parahti turhankin kovaan ääneen ja viittoi terveellä kädellään kenttää kohti, saaden osakseen ehkä muutaman kummastuneen katseen ystäviltään ja mulita family boksissa istuvilta perheenjäseniltä. Sen tajuttuaan Nick vaistomaisesti vilkaisi ympärilleen ja loi heihin muutaman nyökkäyksen kera pahoittelevan vilkaisun, jonka jälkeen huokaisi raskaasti ja kääntyi istumaan Applen puoleen. “ But I’m not sure if he wants to see you. You broke his heart Apps’”, Nick huomautti matalasti ja loi Appleen vetoavan katseen. Apple puolestaan huokaisi raskaasti ja hieraisi kasvojaan, samalla kun painautui syvemmälle penkkiinsä. ” I know, I know and that’s why I need to talk to him... I didn’t mean to hurt him, I just...”, Apple huokaisi hiljaa. Tarkoituksensa ei missään nimessä ollut satuttaa Noahia mutta niin siinä oli kuitenkin käynyt. Nick myös tiesi, ettei Apple ollut tarkoituksellisesti aiheuttanut mielipahaa ja tyttöä lohduttaakseen hieraisi tuon olkapäätä lohduttavasti. ” I know”, sen myötä molempien katseet kääntyivät takaisin kentälle ja Nick sai vihdoin katsoa viimeisen erän rauhassa loppuun. Applekin jopa keskittyi siihen peliin, etenkin aina kun hän huomasin Noahin kentällä. Capitals-Coyotes pelin päättyessä jatkoajalla Capitalsien voittoon, Nick nousi lopulta laiskasti ylös ja nyökkäsi Applen mukaansa. He kulkivat vanavedessä Nickille tuttuja käytäviä pitkin ja päästessään takatiloihin, kaksikko joutui hetken seisoskelemaan ja odottelemaan, kunnes pelaajia alkoi valua pukuhuoneesta ulos. Apple jäi suosiolla hiukan taka-alalle, kun Nick nappasi ohi kävelevää Noahia käsivarresta, pysäyttäen joukkuetoverinsa matkan ja virnisti. ” Heeeey buddy! Good game. There’s someone who wants to see you”, Nick ilmoitti mutkitta, jonka jälkeen Apple uskaltautui ottamaan askeleen pois Nickin takaa kaksikkoa lähemmäksi, samalla kun yritti varovaisesti hymyillä. ” Okay, my job here is done so enjoy! I’ll go find Brett”, hän vielä ilmoitti, ennen kuin taputti Noahia rohkaisevasti olalle ja astui tämän ohitse, viitsimättä jäädä pyörimään kaksikon jalkoihin. Jopa Nick ymmärsi, että kaksikko tarvitsi rauhaa jutellakseen. Apple kuitenkin jäi vielä siinä vaiheessa hyvän matkan päähän seisomaan Noahista, koska ei yksinkertaisesti vain uskaltanut mennä lähemmäksi. Hänestä tuntui siltä, että jalkansa olivat liimaantuneet lattiaan. Samaan aikaan hän hermostuneena näpersi sormiaan ja tunsi, kuinka sydämensä alkoi hetki hetkeltä lyödä vain kovempaa. ” Hey...”, Apple sai lopulta puserrettua suustaan ulos, kun varovaisesti silmäili Noahia kulmiensa alta. ” Uh, good game”, hän jatkoi, milloin hänestä tuntui siltä, että teki siitä tilanteesta vain ja ainoastaan niillä turhilla kommenteilla entistä vaivaannuttavaa. Niinpä Apple lopulta huokaisi hiukan väsyneeseen, luovuttavaan sävyyn ja levitti käsiään pienesti. ” I’m sorry… I’m so, so, so sorry about everything”, Apple henkäisi aidosti pahoillaan ja mutristi huuliaan varsin surkeana. Silmänsäkin jopa kostuivat niiden pahoittelujen myötä, jonka vuoksi hän painoi katseensa surkeana alas. Apple tiesi olevansa viimeinen, joka olisi siinä tilanteessa saanut itkeä, mutta ei hän loppujen lopuksi niille sisällään myllertävillä tunteilleen voinut mitään. ” I didn’t mean to hurt you”, tyttö mutisi vielä perään, toivoen että Noah tietäisi, ettei Apple olisi missään nimessä halunnut satuttaa poikaa, vaikka niin oli loppujen lopuksi sillä päätöksellään tehnyt. |
|
.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 2, 2018 16:51:06 GMT 2
Post by missie on Apr 2, 2018 16:51:06 GMT 2
# ootdErosta Applen kanssa oli kulunut jo monta kuukautta, mutta Noah ei ollut saanut aikaiseksi soittaa tai edes laittaa viestiä tytölle. Ero oli tullut yllättäen, täysin puskista pojalle. Yksi jos toinenkin oli nähnyt miten se oli murtanut Noahin sydämen, sillä poika oli kieltämättä ehtinyt mennä ja rakastua Appleen. Oli tuntunut äärimmäisen pahalta päästää Apple menemään, mutta ei ketään voinut pakottaakaan parisuhteeseen vasten tahtoaan. Eikä Noahilla olisi ollut sydäntä edes sellaiseen. Se ei silti tarkoittanut, etteikö hän olisi ollut vihainen, pettynyt ja loukkaantunut. Totta kai hän oli ollut kaikkea edellä mainittua! Daisy, Nick, Jax ja Coco olivat vuorotellen yrittäneet lohduttaa porukan nuorinta, mutta lopulta vain aika oli ollut ainoa mikä oli tehnyt tehtävänsä. Tunteet Applea kohtaan oli haudattu visusti ja hiljalleen Noah oli päässyt ylitse ensimmäisestä erostaan - ensimmäisestä tytöstä, joka oli murtanut hänen sydämensä. Tilannetta oli tietysti helpottanut se, että kausi oli alkanut. Tekemistä riitti, eikä aikaa jäänyt murehtia omia ongelmia, vaan focus oli täysin kiekossa. Noah oli parantanut suoritustaan paljon sitten kevään, joten kenties sydänsuruista oli ollut jotain hyötyäkin, kun kesä oli vietetty enemmän tai vähemmän treenaten ja hion niitä pieniä epätarkkuuksia, mitä omassa tekniikassa vielä esiintyi niin luistelun, syöttöjen kuin maalien teon suhteen. Se näkyi erinomaisesti peleissäkin, kun sinä iltana otettiin voitto Arizona Coyotesista. Nickin ja Jaxin puute ei painanut joukkuetta, vaan he ylsivät hyvään, tasaiseen suoritukseen poikien puuttumisesta huolimatta. Noahilla oli tietysti ikävä ketjukavereitaan, mutta ei auttanut kuin tehdä parhaansa. Pelin päätyttyä poika oli tottuneesti suunannut pukukoppiin, kuunnellut valmentajan sanat, ottanut jälkilämmöt ja käynyt pikaisesti suihkussa, ennen kuin oli astellut ulos muiden joukkuetovereiden tavoin. Noah ei ollut odottanut Nickin tai kenenkään muunkaan ilmestyvän käytävälle odottelemaan, joten hän oli kävellä hyvän ystävänsä ohitse. Onneksi Nick tarttui kuitenkin poikaa käsivarresta, mikä sai Noahin vaistomaisesti pysähtymään hieman hölmistynyt ilme kasvoillaan, joka tosin suli hymyyn, kun hän tunnisti Nickin. "Hey!" Hymy vaihtui kuitenkin taas hämmennykseen, kun Nick kertoi tuoneensa mukana jonkun, joka halusi tavata hänet. "O-oh, really?" Noah takelteli, eikä vaivautunut peittelemään hölmistynyttä sävyä äänessään. Epäuskoisesti hän räpäytti pariin otteeseen silmiään ja kiinnitti huomionsa Nickin takaata esille astuvaan Appleen. Noahin ilme valahti peruslukemille, joskin hän mulkaisi ystäväänsä kulmia kurtistaen. Mitä ihmettä oli meneillään? Applen piti olla New Yorkissa harjoittelemassa ja valmistautumassa kilpailuihin - ihan kuten tyttö oli halunnut heidän erotessaan. Nopeasti Noah käytti katseensa uudestaan Applessa. Tyttö yritti hymyillä varovaisesti, mutta Noah ei onnistunut edes pakottamaan hymynhäivähdystä suupieleensä. Sen sijaan hän painoi päänsä alas ja laski katseensa jonnekin kengänkärkiinsä. Nick teki lähtöä melkein heti, mistä Noah ei juurikaan yllättynyt. Kukapa siihen kiusalliseen tilanteeseen olisi halunnut jäädä vapaaehtoisesti? Noahkin olisi mieluusti tehnyt u-käännöksen ja suunannut takaisin pukuhuoneeseen niin pitkäksi aikaa, että koko halli olisi tyhjentynyt. Alahuultaan puraisten Noah varovasti vilkaisi Applea kulmiensa alta, ikään kuin varmistuakseen oliko tyttö jäänyt paikoilleen vai karannut matkoihinsa. Ja siinähän se edelleen seisoi lyhyen matkan päässä Noahista ja näpersi hermostuneen oloisena sormiaan. "Hey..." Noah mumisi vain tavan vuoksi. Poika kuulosti varautuneelta ja jopa sulkeutuneelta, kun hän vähän epäluuloisena pälyili tyttöä. Hänellä ei ollut aavistustakaan mitä se halusi tai miksi se oli ylipäätään edes vaivaantunut tulemaan paikalle saakka. "Yeah, it was", poika myötäili, kun ei muutakaan siihen hätään keksinyt. Keskustelu ei oikein tuntunut etenevän mihinkään, sillä Noah ei tiennyt edes mitä sanoa tytölle. Olisiko hänen pitänyt pyytää anteeksi? Tai ehkä kysellä sen kuulumisia? Ei Noah tiennyt miten siinä tilanteessa olisi pitänyt käyttäytyä. Tuskinpa kukaan olisi edes osannut antaa neuvojakaan hänelle miten hoitaa entisen tyttöystävän kohtaaminen. Olikin enemmän kuin helpottavaa, että Apple tarttui tuumasta toimeen avaamalla suunsa ensimmäiseksi. Noah liikahti vaivaantuneesti ja äärimmäisen epämukavasti paikoillaan tytön anteeksipyynnön myötä. Pakkohan siinä oli rekisteröidä miten tytön silmätkin kostuivat kaiken sen keskellä. Se sai Noahin nielaisemaan vaikeasti ja hieraisemaan niskaansa. Hän huokaisi raskaasti, puistaen päätään sitten pienesti, tuskin huomattavasti. "You didn't", poika totesi ykstoikkoisesti, hyvin värittömästi. "Hurt me, I mean", Noah lisäsi perään kurkkuaan karaisten ja oikaisi laukkunsa asentoa olallaan. "It was surprise, but I'm okay now. I have hockey, so... it's okay", Noah kuulosti sanoissaan jähmeältä, eikä erityisesti siltä että olisi uskonut niitä itsekään, mutta väliäkös tuolla. Vaistomaisesti poika vilkaisi ympärilleen. Käytävässä oli enää vain muutama toimittaja sekä huolitsija, jotka eivät vaikuttaneet erityisen kiinnostuneilta Applen ja Noahin juttutuokiosta. Huokaisten Noah käänsi katseensa uudestaan Applen puoleen. "How are you? How's your new coach? Is he or she any good?" Poika tiedusteli varovaisesti, vähän kuin maaperää tunnustellen. Tilanne oli outo, sillä he olivat voineet Applen kanssa puhua aiemmin avoimesti kaikesta ja nyt tuntui siltä, ettei pojalla ollut edes oikeutta kysellä yhtään mitään. Ja vaikka olisikin, takkusi keskustelu niin pahasti, että se oli itsessään jo hyvin vaivaannuttavaa. "I have meant to text you, but, uh, I have been just so busy that... yeah. Sorry about that", kun väkisin yritti, sai Noah lopulta muodostettua pahoittelevan tapaisen hymynhäivähdyksen suupieleensä. Parempi sekin oli kai kuin ei mitään. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 6, 2018 13:47:44 GMT 2
Post by julle on Apr 6, 2018 13:47:44 GMT 2
Apple oli tottunut olemaan hermostunut, eläessään jonkinlaisessa stressitilassa kaiken aikaa, mutta Noahin kohtaaminen tuntui huomattavasti pelottavammalta kuin mikään muu aikaisemmin kohtaamansa haaste. Hänen tarkoituksena ei ollut missään nimessä satuttaa Noahia, kun oli ilmoittanut erosta, mutta sillä hetkellä se oli tuntunut jollain typerällä tavalla oikealta ratkaisulta. Kesä oli pyhitetty harjoittelulle ja syksyllä oltiinkin lähdetty kiertämään valmentajan kanssa I SU Grand Prix kilpailuja. Edellisistä oltiin jo päästy hyville sijoille, mutta Applen pää focus oli tammikuussa järjestettävissä U.S. Figure Skating Championships kilpailuissa. Ero Noaista tuntui ennen kesää uhraukselta, joka hänen oli tehtävä, jos haluaisi menestyä, mutta nyt jälkeenpäin ja etenkin Noahin näkeminen pitkästä aikaa oli saanut hänet ajattelemaan, että oliko tehnyt kenties elämänsä suurimman virheen erotessaan pojasta. Siinä tilanteessa katuminen tuntui hyödyttömältä, sillä tehty mikä tehty. Apple ei saisi tekoaan tekemättömäksi, joten hänen ainoastaan kannatti mennä eteenpäin pääpystyssä ja toivoa että asiat järjestyisivät suhderintamalla joskus edukseen. Apple ainoastaan halusi luoda uran luistelun parissa, mutta Noahin ja pojan ilmeen näkeminen sai kieltämättä tytössä aikaiseksi ikävän tunteen, joka väänsi rinnassaan. Omakin hymy hyytyi siltä samalta istumalta ja Nickinkin kadottua paikalta, Apple ainoastaan toivoi, ettei Noah karkaisi paikalta sen mukana.
Niin ei onneksi käynyt. Se nostatti taas pienen hymyn häivähdyksen huulilleen, mutta hermottuneisuus vei sen mukanaan ja sai tytön ainoastaan näpertämään sormiaan jännittyneenä. Noahin myötäilyille nyökkäiltiin syvään ja hartaasti, mutta pysyttiin kuitenkin hiljaisena. Sanat tuntuivat samalla hetkellä takertuvan kurkkuun, eikä Apple tiennyt hetkeen mitä sanoa. Hän halusi palavasti tietää mitä Noahille kuului ja pahoitella kaikkea tapahtunutta – mikä myös onnistuttiin tekemään hetkeä myöhemmin. Olisi pitänyt olla sokea ja kuuro samaan aikaan, jos ei olisi nähnyt kuinka aidosti pahoillaan Apple oli kaikesta – etenkin kun tytön silmätkin kerkesivät herkkänä tyttönä kostumaan. Katse oli painunut niiden anteeksi pyyntöjen myötä alas, jolloin Apple yritti huomaamattomasti pyyhkiä niitä poskilleen vierineitä kyyneleitä takkinsa hihaan. Noahin puhjetessa puhumaan, Apple nosti vaistomaisesti katseensa ylös, samalla kun pyyhki edelleen kosteita poskia hihaansa. ”I didn’t?”, Apple niiskaisi Noahia katsellessa ja laski kätensä alas kasvoiltaan. Pojan värittömät sanat puhuivat toista, mutta Apple ei viitsinyt siitä huomauttaa, vaan sen sijaan rykäisi hienoisesti, vakavoitui ja nyökkäili Noahille. ”Well.. Uh, that’s good”, hän sopersi niskaansa hieraisten. Noahin tavoin Applekin vilkaisi ympärilleen ja hetki keräili ajatuksiaan. Luojan kiitos paikalla ei ollut enää ketään sellaista, joka olisi suuremmin kiinnittänyt heihin huomiota.
Noahin varovaiset tiedustelut sai katseensa kuitenkin palaamaan Noahiin. Sen kuulumisien kyseleminen tuli varsin yllätyksenä ja sai Applen kulmat kohoamaan hienoisesti. ”He actually. My new coach is he. Frank Carroll – his kinda one of the figure skating coach legends”, Apple kertoi ja hymyli pojalle vaisusti sanojensa päätteeksi. ”And he’s tough. Frank really makes me work hard, I basically live in ice rink at the moment. But otherwise I’m fine. Tired and pretty beaten but fine”, hän lisäsi lähes huomaamattomasti olkapäitään kohauttaen, samalla kun sujautti kätensä takkinsa taskuihin ja vaihtoi jalalta toiselle. Eipä hänen elämässä ollut oikein muuta tapahtunut kuin harjoittelua ja kilpailua ensi vuoden pääkilpailuja varten. “My next competition is in Austria and I’m going there in few days. Kinda excited about that”, Apple onnistui niiden sanojen jälkeen hymyilemään jopa aidosti innostuneen oloisena. Olihan se nyt mahtavaa päästä kilpailemaan Yhdysvaltojen ulkopuolellekin, joten ei sellaisesta voitu edes olla surullisia. Seuraavaksi Noah olikin jo pahoittelemassa sitä, ettei ollut laittanut mitään viestiä, mikä puolestaan sai tytön hymyn hyytymään ja kurtistamaan kulmia hämmentyneenä. ”Why you’re apologizing? You don’t have any reasons to say sorry. I totally understand that”, tyttö huomautti ponnekkaasti nyökkäillen ja heilauttaen kättään kevyesti Noahin suuntaan. Pojalla ei ollut mitään anteeksi pyydettävää ja jos rehellisiä oltiin, Apple ei ollut edes odottanut pojan soittoa tai viestiä. Se oli oikeastaan viimeinen asia minkä hän uskoi Noahin tekevän heidän eronsa jälkeen.
Applella ei ollut kuitenkaan taka-ajatuksena paukkua paikalle tuottamaan pahaaoloa, vaan hän halusi puhtaasti nähdä kuinka Noahilla meni ja kuulla mitä pojalle kuului. Apple seuraavaksi jo silmäili meitteliäästi ympärilleen, palauttaen katseensa lopulta takaisin Noahiin. ”Umm, are you going somewhere after this? Do you wanna go and grab a coffee with me? Like... catch up and stuff”, Apple vuorostaan tiedusteli maaperää tunnustellen ja hymyili varovaisesti, samalla kun vuorostaan viittoi peukalollaan olkansa ylitse. ”I’ve heard you have here pretty coffee. Or not”, tyttö hymähti pehmeästi sanojensa jälkeen ja laski kätensä sivuilleen. Apple mutristi huuliaan ja sujautti kätensä hetken kuluttua takaisin taskuihinsa. ”You can say no if you want to. I just want to know how are you doing”, sanojensa myötä Apple kohautti olkiaan lähes huomaamatta ja antoi katseensa käydä lattiassa. ”I still care about you, even tho’ you might not believe it”, hän myönsi sen suuremmin asiaa kiertelemättä, kohottaen katseensa Noahiin jolle hymyili taas varovaisesti, samalla kun sipaisi muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse. He olivat ehkä eronneet Noahin kanssa, mutta se ei tarkoittanut sitä etteikö Apple olisi välittänyt pojasta. Ei ne vanhat tunteetkaan olleet kadonneet minnekään, sillä tunteet eivät loppujen lopuksi olleet millään tavoin osasyylliset siihen eropäätökseen.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 7, 2018 22:52:49 GMT 2
Post by missie on Apr 7, 2018 22:52:49 GMT 2
"You didn't", Noah toisti yhtä värittömästi kuin aiemminkin, kun Apple varmisteli oliko poika tosissaan. Eihän Noah ollut. Apple oli ensimmäinen tyttö, johon hän oli rakastunut; erokin siitä oli tuntunut tuplasti julmemmalta kuin kenenkään muun kanssa. "It was just surprise. That's all", poika lisäsi perään. Tuntui vähän pahalta valehdella, kun se ei yleisesti ottaen kuulunut Noahin tapoihin, mutta toisaalta hän ei halunnut Applen tietävän miten rikki hän oli ollut heidän eronsa jälkeen - Nick, Daisy, Jax ja Coco sitä olivat päässeet kyllä todistamaan senkin edestä.
Vaiteliaana Noah jäi kuuntelemaan Applen puhetta. Tai jos totta puhuttiin, tytön sanat valuivat lähinnä ohi korvien, kun hän keskittyi enemmänkin vaivihkaa tarkastelemaan sitä katseellaan. Se näytti edelleen samalta; kauniilta ja hyvältä. Noahin olisi tehnyt mieli vain halata sitä ja toivoa sille parasta ihan kaikessa, mitä maailma saattoi sille antaa. Hänen oli ihan mahdotonta vihata Applea, vaikka olikin edelleen loukkaantunut siitä miten tyttö oli heidän eronsa hoitanut. Kai hän oli kuvitellut ansaitsevansa ihan kunnon keskustelun, eikä vain pelkkää puhelua. Toki hän ymmärsi sen, että tilanne oli taatusti ollut Applellekin vaikea, ehkä se oli ajatellut tilanteen olevan helpompi heille molemmille, jos he eivät kohtaisi kasvotusten erokeskustelun tiimoilta. Noah olisi kuitenkin halunnut ensisijaisesti yrittää löytää ratkaisun tilanteeseen, ei erota. "Uh... I... don't know. I just... Kinda, uh, you know. Guess I just wanted to make sure that you are okay", Noah takelteli sanoissaan ja hieroi niskaansa vaivaantuneesti. Katse kävi jossain sanojen yhteydessä lattiassakin, mutta palasi vaivaantuneena Appleen. Olisi ollut vaihe väittää, etteikö hän olisi edelleen välittänyt Applesta. Tietysti hän välitti. Tunteita oli aika vaikea kääntää off-asennolle, kun ne kerran heräsivät henkiin.
Noah oli ajatellut sen keskutelun päättyvän oikeastaan aika pian, mutta yllättäen Apple ehdotti kahville lähtemistä ihan vain kuulumisten vaihdon merkeissä. Hetken poika vain tuijotti tyttöä hämmentyneenä. Hän vilkaisi kuitenkin heti seuraavaksi ympärilleen kuin hakien tekosyytä, jonka varjolla voisi poistua paikalta - sillä kieltämättä istuutuminen alas entisen tyttöystävän kanssa kahvikupin äärelle kuulosti melkoisen kiusalliselta. "Uh..." Noah mumisi mietteliäästi, pelaten hieman aikaa itselleen. "It's pretty bad, to be honest", hän hymähti olkiaan kohauttaen, palauttaessaan katseensa takaisin Appleen. "But there's a coffee shop near by we could go there", Noah tarjosi heti perään, sillä ei kehdannut enää sanoa eikään. Etenkin kun tarjolla ei oikeasti ollut pätevää tekosyytä kieltäytyä. "No it's fine. Let's just go, okay?" Poika vakuutteli, mutta loi Appleen vähän kysyvän katseen, ennen kuin otti askeleen tytön ohitse ja nyökkäsi sen mukaansa.
Tottuneesti Noah heitti laukkunsa autonsa takakonttiin ja kiersi sitten kuljettajan paikalle. Lyhyt siirtyminen hallilta kahvilaan sujui lähinnä hiljaisuuden merkeissä. Hermostuneesti Noah pureskeli alahuultaan ja vilkuili vaivihkaa pelkääjän paikalle istuutunutta ex-tyttöystäväänsä. Hän ei sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun he nousivat ylös autosta suunnatakseen kahvilan ovelle. Hiljaisuus vallitsi parin välillä edelleen siinä vaiheessa, kun he viimein istuutuivat pöytään. Noah katseli ympärilleen vaiteliaana, eikä oikein tiennyt mistä olisi aloittanut. Lähinnä hän vain pyöritteli ajatuksia mielessään hörppiessään kahvia. Lopulta hän antoi katseensa lipua laiskasti takaisin Appleen. Tyttöä silmäiiltiin mietteliäästi, eikä Noah kyennyt muuta kuin huokaisemaan raskaasti. "I don't hate you, you know. I still care about you. A lot, actually", hän aloitti vähän tunnustellen ja vaikeni hetkeksi kuin odottaen Applelta jonkinlaista reaktiota. "I really just want you to be happy. Even though that means we can't be together", hän jatkoi vilpittömästi tyyneen sävyyn. "So, how are you? For real. Everything's okay? You're happy?"
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 10, 2018 13:56:15 GMT 2
Post by julle on Apr 10, 2018 13:56:15 GMT 2
Apple oli ollut omien tunteiden peittelyssä aina niin huono, ettei osannut silläkään hetkellä peitellä sitä kasvoillaan paistavaa pahoitteluaan. Noah oli ollut – ja oli edelleen – hänelle hyvin tärkeä, eikä Applella ollut tarkoitus satuttaa poikaa. Niin oli silti tehty, eikä sitä tekoa saatu tekemättömäksi vaikka kuinka olisi haluttu. Noah saattoi väittää ettei tyttö ollut häntä satuttanut, mutta Apple kuitenkin tunsi Noahin niin hyvin, ettei aivan pureksimatta niellyt sen värittömiä sanoja. Niihin ei siltikään tartuttu eikä lähdetty sen suuremmin vääntämään, vaan tyttö enemmin nyökkäili ymmärryksen merkiksi ja hieraisi niskaansa, samalla kun katseensa painui hetkeksi alas. Ero oli tuntunut pahalta ja tuntui edelleen, mutta kovinkaan moni ei ollut päässyt todistamaan sitä tytön pahaa oloa, sillä Apple oli purkanut kaikki tunteensa luistelemiseen eikä liioin näyttänyt muille kuinka rikki pohjimmiltaan oli. Se oli oikeastaan tuonut uudenlaisden draivin luistelemiseen, mutta omalla tavallaan myös vaikeuttanut asioita. Kuten syömistä, Applen treenatessa ja kuluttaessa huomattavasti enemmän, mitä söi. Se tuntui kuitenkin olevan sillä hetkellä viimeisin tytön murheista.
Eron olisi voinut ehdottomasti hoitaa paremminkin – Apple tiesi sen itsekin. Pojan takertelevat sanat saivat katseensa nostaneen tytön hymyilemään vinosti. Ainakin se vahvisti sen, että Noah edelleen välitti vaikka hänen ei olisi tarvinnut. Olihan niitä tunteita äärimmäisen vaikea sammuttaa, eikä Applekaan voinut kiistää, etteikö olisi edelleen korvia myöten rakastunut Noahiin. Ne tunteet oli ehkä liiankin törkeästi työnnetty taka-alalle ja toivottu, että ne sammuisivat ajanmyötä. Pojan näkeminen kuitenkin muistutti niistä ikävästi. Apple oli seuraavaksi kuitenkin ehdottanut kahville lähtemistä ja hän jäi kärsivällisesti odottamaan Noahin reaktiota. Hän ymmärsi täysin, jos toinen olisi kieltäytynyt, mutta sen sijaan hän tarjosi vaihtoehtoista kahvipaikkaa, hallilla tarjotun kahvin sijaan. ”Sounds good, let’s go”, hän hymähti pehmeästi ja nyökkäili, jääden hetkeksi vain seuraamaan Noahia, joka lähti jo edeltä astelemaan – Applen kirmatessa vain hetkeä myöhemmin tuon perään. Hallilta suunnattiin Noahin autolle, johon kaksikko pakkautui ja hiljeni tyystin koko matkan ajaksi. Applea ahdisti se hiljaisuus, mutta hän ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi siitä huolimatta olemaan hiljaa. Sen matkan aikana hän vaivihkaa kuitenkin vilkuili Noahia, jonka silmäily sai tytön hymyilemään itsekseen, painaen lopulta katseensa sylissään lepääviin käsiin. Kaikkien niiden kuukaisen jälkeen Noah näytti edelleen hyvältä – siitä ei ollut kiistämistä.
Päämäärään saapuessa ja kahvikupit eteen saatua, kaksikko istuutui alas. Apple avasi hiukan takkiaan, jonka jälkeen kiersi sormensa lämpimän kahvikupin ympärille ja katseli sitä hetken ajatuksiaan keräillen. Noah kerkesi kuitenkin avata suunsa ennen häntä, jolloin Apple kohotti katseensa poikaan ja huokaisi syvään, mutta helpottuneena. ”I care about you, too. There is no question about it”, hän myönsi, samalla kun vino hymy nousi huulilleen. Nähtävästi Noahkin tunsi Applen niin hyvin, että osasi uudelleen tiedustella miten tyttö oikeasti voi ja se itseasiassa sai tytön hymähtämään pehmeästi. Katseensa kävi edessään olevass akahvikupissa, josta Apple lopulta otti varovaisen huikan, ennen kuin avasi suunsa. ”Everything is okay - I’m happy, at least most of the time. I’m just… Tired. My new training schedule makes me train like, five times of week so…”, hän lopulta kertoili vaitonaisen hartioiden kohautuksen kera ja jatkoi; ”And my moms are driving me crazy… You know how they can be. Especially Hazel. All the fussing and hovering around – it’s making me anxious”, Apple myönsi hivenen ahdistuneena, samalla kun irroitti otteensa kupistaan ja hieraisi kasvojaan. Kämmenet jätettiin hetkeksi kasvojen peitoksi, kunnes syvän huokaisun saattelemana laski ne takaisin päydälle. ”And they miss you… A lot, actually. I think they miss you even more than me, now that I’m away lot. Oh yeah, they are getting married next year”, hän naurahti huvittuneena. Äitinsä eivät olleetkaan viime kuukausien aikana tehneet muuta, kuin kyselleet Noahin perään ja pojan kuulumisia. Noah oli ehdottomasti tehnyt hyvän ensivaikutelman vanhempiinsa – jopa Elizabethiin, joka oli yleensä vanhemmistaan se kriittisempi tapaus.
Apple kiersi sormensa takaisin kupin ympärille ja kohotti sitä, nostamatta kuppia vielä kuitenkaan täysin huulilleen asti, vaikka jättikin sen kasvojensa tasolle. ”You don’t even know how relieving is this. Talking to you, about everything. I mean… You’re still only one who knows about my mom’s. Haven’t told others”, Apple myönsi vaikeana ja pyöräytti omalle saamattomuulleen silmiään. Noah oli edelleen yksiä niitä etuoikeutettuja tapauksia, joka tiesi hänen äideistään. Apple ei edes tiennyt, miksi ei ollut muille kertonut. Kai se johtui pitkälti siitä tavasta, joka oli nuoruudessa jäänyt. Kiusaamisen pelko äideistä oli ollut niin suuri, ettei sitä nykyäänkään osattu edes puhua äideistä äiteinä, vaan vanhempina. Olihan Daisy ja kumppanit sen verran vanhempia, ettei heitä olisi luultavasti edes hetkauttanut se tieto, että Applella oli normaalin äiti-isä asetelman sijaan kaksi – ainakin suhteellisen - tasapainoista äitiä. ”So, how are you? For real. Still loving the game? Do you already miss Nick back on ice?”, Apple vuorostaan tiedusteli kevyen härnäyksen kera ja otti pienen huikan kuumasta kahvistaan, virnistäen kupin takaa hiukan vapautuneemmin kuin aikaisemmin.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 23, 2018 17:55:17 GMT 2
Post by missie on Apr 23, 2018 17:55:17 GMT 2
Vaikka ääni Noahin sisällä muistutti, että Apple oli ollut se, joka oli heidän suhteensa päättänyt, ei hän silti kyennyt kyseenalaistamaan sitä etteikö tyttö olisi tarkoittanut sanojaan. Ja totta kai Noah itsekin edelleen välitti Applesta. Ei tunteita pystynyt sammuttamaan vain napin painalluksella. "You'll get used to it", Noah hymähti kuivahkosti, kun Apple valitteli väsymystä. Keholla meni aina hetki tottua uuteen rääkkiin, jos oli pitkäänkin pitänyt taukoa täyspainoisesta treenamisesta. "Don't mind. I'm sure that they mean well", pieni hymy kaartui pojan huulille hänen silmäillessään Applea. Tuskinpa tytön äidit mitään pahaa tarkoittivat, ainakaan sen perusteella mitä Noah oli kaksikkoon ehtinyt tutustua. "Just take a deep breath and let it all out of your mind, if they're getting your nerves", hän tarjosi ratkaisuksi vinosti virnistäen ja otti huikan kahvistaan. Noahin kasvoille kohosi kuitenkin hiukan yllättynyt ilme, kun Apple paljasti äitiensä ikävöivän häntä. "Oh yeah?" Noah henkäisi vähän kiusaantuneena ja pudotti katseensa hetkellisesti. Ei hän ollut ottanut eron jälkeen mitään yhteyttä Applen äiteihin. Se kuulosti vain sopimattomalta, sillä eiväthän he olleet enää yhdessä Applen kanssa. "When they are getting married? I mean, have they decide the date yet?" Poika tiedusteli viattomasti, huolettoman oloisesti, kiinnittäen huomion tarkoituksellisesti Applen äiteihin. Oli paljon helpompaa keskustella tulevista häistä, kuin siitä miten tytön perhe ikävöi häntä. Kyllä Noah niitäkin ikävöi. Hän oli pitänyt Elizabethistä ja Hazelista, mutta sellaisia erot tuppasivat olemaan; ne eivät koskeneet vain parisuhteessa ollutta paria, vaan myös monia ympärillä oleviakin.
Noah ei ollut oikein koskaan ymmärtänyt miksi Apple ei kehdannut kertoa kenellekään äideistään. "You should tell them", kehoitettiinkin lempeästi ja nyökättiin perään ikään kuin jonkinlaisena rohkaisuna. "Don't you have that friend - uh, what was her name? Sophie? That rider, who has two dads?" Noah kurtisti pienesti kulmiaan yrittäessään tavoitella mieleensä sen tytön nimeä, josta Apple oli aikoinaan kertonut - se ratsastajatyttö, jolla oli kaksi isää ja jonka Apple oli tuntenut aina. "Talk to her and see what she has to say about this. Bet she knows what you're going through", toki Applen perhetilanne oli hivenen erikoinen, mutta ei varmasti mitään maailmaa järisyttävää. Kysely pojan omista kuulumisista sai Noahin huokaisemaan raskaasti ja kohauttamaan olkiaan samalla, kun hän nojautui tuolinsa selkänojaan. "I'm good. Still loving the game and we all miss Nick", poika selvensi naurahtaen rennosti ja hieraisi niskaansa. "It sucks to play without him", hän lisäsi vielä vähän happamammin päätään puistaen. He olivat yleensä aina pelanneet toisessa tai kolmannessa ketjussa Nickin ja Jaxin kanssa, joten oli outoa, että ketjukaverina oli nyt Jaxin lisäksi aina joku aivan muu.
Juuri silloin Noahin puhelin ilmoitti uudesta saapuneesta tekstiviestistä. Vaistomaisesti hän kaivoi puhelimensa esiin ja avasi näytön lukiakseen viestin. Pieni, vino hymy kaartui Noahin oikeaan suupieleen. Pikaisesti sormet näpyttelivät lyhyesti vastauksen 'ok', ennen kuin Noah kohotti katseensa Applen puoleen sulloen puhelinta takaisin housujensa taskuun. "I would stay, but I have to meet someone", poika aloitti vähän takellellen. "It's, uh... Actually I am going on the date", Noah paljasti kuitenkin melkein heti perään, kuulostaen väkisinkin hivenen vaivautuneelta. Turha sitä oli kai peitellä, että hän kävi ulkona muiden kanssa, kun Apple tulisi sen kuulemaan taatusti jossain vaiheessa. Ei Noah nyt ollut ryhtynyt minkään sortin sarja deittailijaksi, mutta jos kemiat natsasivat ei hän sanonut ei treffeille. Ei poika varsinaisesti etsinyt ketään, vaan keskittyi mieluummin omaan uraansa. "So, uh..." Poika nyökkäsi ulko-ovea kohti merkitsevästi, eikä mennyt kuin hetki, kun he olivat jo Applen kanssa tyhjentäneet kuppinsa ja nousseet ylös. Kadulle päästyä Noah kääntyi tytön puoleen ja työnsi rennosti kätensä housujensa taskuihin. "Do you need a ride? It was nice to see you. We should text and call to each other every now and then, huh?" Ystävällinen hymy tavoitti pojan kasvot. Alku oli ehkä takunnut, mutta oli Noahista silti ollut mukava tavata Apple. Kenties he pystyisivät siirtymään nyt paremmin eteenpäin ja jonain päivänä kohtaamaan toisensa ehkä ilman kiusaantuneisuuttakin.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 13, 2018 23:48:48 GMT 2
Post by julle on May 13, 2018 23:48:48 GMT 2
Noah oli oikeassa siinä, että Apple vielä tottuisi siihen väsymykseen ja tiukkoihin rutiineihin. Niihin oltiin jo saatu totutella lähes puolisen vuotta ja olihan se alkanut pikku hiljaa helpottamaan. Keskustelun urautuessa vanhempiinsa, tyttö vain nyökkäili pienesti, kun huomasi pojan kiusaantumisen. Olihan se Applellekin joskin kiusallista, että vanhempansa edelleen kyselivät vimmatusti kaivaten Noahin perään. He eivät olleet koskaan kenenkään perään samalla tavalla kyselleet, minkä Apple kuitenkin ymmärsivät. Noah oli ensimmäinen poikaystävä, jonka Hazel ja Elizabeth olivat tavanneet ja Noah oli tehnyt heihin lähtemättömän vaikutuksen. ”Next year, new year’s eve to be exact”, se että äitinsä olivat vihdoin ja viimein saaneet päätetyksi päivän naimisiinmenolle, tuntui Applesta hyvältä ja helpottavalta. Pian he kaikki olisivat yhtä perhettä, nimeä myöten, kun Hazel oli jo päättänyt ottavansa McCanley sukunimen. Apple oli ehdottomasti onnellinen äitiensä puolesta. Tosin sitä onnellisuutta hiukan varjosti se tosiasia, ettei hän ollut vieläkään kovin monelle kertonut heistä – siitä että omasi kaksi äitiä, tavallisen äidin ja isän sijasta. Noahin kysymykselle Sophiesta nyökättiin pienesti, ennen kuin hieraistiin kasvoja hiljaa huokaisten: ”Yeah, maybe you’re right. I should talk to her – even tho’ she has always been more… quits about it”, Apple ei loppujen lopuksi itsekään tiennyt, miksi hän enää salasi asiaa, mutta kai sekin juonsi jostain teiniajoilta, kun sai pelätä kiusatuksi ja hylätyksi tulemisesta. Vain sen vuoksi että sattui olemaan jollain tavalla erilainen.
Noahin puolestaan kertoillessa kuulumisiaan, sen rento naurahdus lopulta kuitenkin nosti hymyn Applenkin huulilleen. Se että pojalla meni elämässä ja jokaisella sen osa-alueella hyvin, teki Applenkin onnelliseksi. Totta kai hän olisi halunnut olla osa sitä onnellisuutta, mutta kuten sanottua, aina ei saanut mitä halusi. Sen mitä Noahin puhelin kuitenkin ilmoitti uudesta viestistä, jolloin Apple hörppäsi kahvistaan ja jäi seurailemaan hiljaa, kun poika kaivoi puhelimensa esiin. Kahvitkin oltiin siinä vaiheessa jo pitkälti juotu, kun Noah kertoi joutuvansa lähtemään. Apple ei kerjennyt sanoa mitään, ennen kun Noah vielä tarkensi menevänsä treffeille. Se kieltämättä tuntui kuin iskulta vasten kasvoja ja pieni mustasukkaisuuden tunne heräsi hänen rinnassaan. ”Oh… Okay!”, Apple henkäisi kuitenkin seuraavaksi ymmärtäväisesti nyökkäillen, yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa aivan normaalilta, eikä mitenkään tunteikkaalta – saati sitten mustasukkaiselta ex-tyttöystävältä. Sen myötä kädessä oleva kuppi laskettiin pöydälle ja noustiin pöydän äärestä, suunnaten Noahin vanavedessä kahvilasta ulos. Apple sulloi kätensä takkinsa taskuihin ja kääntyi vielä pihalle astuessa pojan puoleen. ”No thank you, I’m going to walk back to Nick’s and Jax’s places, thanks tho’”, Noahin tarjotessa kyytä, blondi pudisteli päätään, mutta onnistui kuitenkin hymyilemään sille kiitokseksi. Pieni happihyppely tekisi luultavasti hyvää ja sen kävelyn aikana Apple saisi rauhassa selvitellä omia ajatuksiaan. Apple kuitenkin hymyili pojalle edelleen ystävällisesti, samalla kun sipaisi muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse. ”But yeah, we should keep in touch, see more often and… stuff”, Apple naurahti ja hieraisi niskaansa. Sen myötä astuttiin poikaa lähemmäksi ja mitään sanomatta halattiin tiukasti. ”It was nice to see you”, hän sanoi halauksen lomasta ja rutisti Noahia tiukasti, ennen kuin irrottautui halauksesta ja astui askeleen taaksepäin. ”Have fun on your date”, Apple toivotti ja sai kuin ihmeen kaupalla nostettua pienen virneen huulilleen, mutta kääntyessään ympäri ja lähtiessään kävelemään, se virne kuihtui kasvoilta. Apple tiesi ettei hänellä ollut oikeutta olla mustasukkainen, mutta minkä hän itselleen mahtoi.
|
|
