member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 15, 2018 16:54:12 GMT 2
Post by snafu on Mar 15, 2018 16:54:12 GMT 2
23.12.2018 evening @ fine dining restaurant, Dallas, TX Colby (+ mom & dad Callihan) & Leo Logan Callihan edusti ylpeänä pelivermeissä olevansa poikansa kanssa parille valokuvaajalle ja hymyili niin leveästi, että Colby oli varma, että sen poskilihakset repeäisivät pian. Vanhemmat olivat tulleet ex tempore - osin kai yllätyksenäkin - katsomaan vähän ennen joulua ensimmäistä peliään Dallasiin. Äiti kai tiesi, että Colbyn ja isän välit olivat yhä kireät joten luultavammin sen idea oli ollut ilmoittaa tulosta vasta lentokentällä. Colbyhan ei ollut enää siinä vaiheessa voinut sanoa ei. Ne olivat tulleet sinne peliin ja tietysti mediaa oli kiinnostanut ikuistaa ex-kiekkoilija menestyvän jälkikasvunsa kanssa ennen peliä. Oli sille pitänyt kiekkokin läpätä käteen näön vuoksi. Logan oli jopa vetänyt päälle poikansa pelinumerolla varustetun pelipaidan ja Colbya vain oksetti se esitys - oksetti siinä määrin, että se melkein vaikutti peliinkin - mutta onneksi Radulov ja Leo olivat ketjussa mukana ja pitivät ajatukset vain kiekossa. Colby toivoi, että pelkkä pikainen näkeminen olisi riittänyt, mutta ei. Äiti oli vaatinut, että hän liittyisi niiden seuraan illalliselle. Isä oli kuulema varannut pöydän jostain törkykalliista pihvipaikasta - mitenkäs muutenkaan. Mukaan olisi saanut ottaa jonkun kauniin tytön, vaikka sen jonka kanssa junnu oli päätynyt jonkun roskalehden sivuille. Olivia ei kuitenkaan ollut vaihtoehto mukaan sellaiseen näennäisen onnelliseen perheillalliseen ja Colby oli maanitellut Leon mukaan. "If they ask am I coming home for Christmas I'm going to say that I've planned something with you, okay? I don't want to go NYC and play happy family with dad.", junnu supatti vielä ennen ravintolaan sisälle kävelyä laiturille ja loi siihen melkein anelevan katseen. Äiti varmasti pyytäisi kotiin ja Colby ei halunnut olla niin julma, että suoraan sanoisi ei. Oli parempi keksiä suunnitelma valmiiksi ja väittää, että oli jotain muuta menoa. Logan ja Maribelle odottivat pöydässä ja ainakin äidin ilmen paljasti, että se ei ollut edes yllättynyt, kun kauniin naisen sijasta Colbyn seuralaisena oli Cote. Kukas muukaan. "Hi Leo, it's so nice to see you! God you both look so handsome!", sen oli pakko pompata jaloilleen, kun pöydän vierelle päästiin ja halailla molemmat miehet läpi ja ihastella niitä ääneen. Colby ei voinut muuta kuin nauraa. "We tried our best.", hän sanoikin ja pyyhkäisi puvuntakkiaan. Isä tervehti molempia harjoteltu hymy kasvoillaan eikä ilme koskaan yltänyt silmiin saakka. Junnu ei ollut sen edessä yhtä sulava eikä suusta saatu kuin lyhyt tervehdys. Hän päätyi istumaan sen eteen ja nosti oitis ruokalistan eteensä, ettei joutunut kestämään sen tuijotusta heti aluksi.
"So boys, how are you? It feels like I haven't seen you both in ages.", Maribelle herätteli keskustelua ja silmäili Colbya ja Leoa ystävällisesti. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Mar 15, 2018 18:44:18 GMT 2
Post by autopilot on Mar 15, 2018 18:44:18 GMT 2
ootd / Kukaan tuskin olisi pistänyt pahakseen, jos Cotejen vanhemmat olisivat ilmaantuneet katsomaan peliä. Kun niiden tilalla oli Colbyn vanhemmat, olivat kaikki jotenkin heti harvinaisen huonolla tuulella ja odottivat katastrofia - junnu mukaanluettuna. Ei tietoakaan siitä, että se olisi ilolla ollut viettämässä perheensä kanssa aikaa. Se oli kaikki aiemmat tapahtumat huomioon otettuna ihan ymmärrettävää, mutta teki se silti sen, että sen vanhempien läsnäollessa tunnelma oli ollut aika jäätävä. Jotenkin Leo oli osannut varautuakin siihen, että joutuisi menemään mukaan johonkin perhetapahtumaan. Jonkun piti kai tasoittaa tietä ja pitää huoli siitä, ettei kukaan päässyt hengiltä. Junnulla olisi takuulla ollut muitakin kutsuttavia, jos se olisi yhtään jaksanut vaivata aivojaan, mutta jotenkin Leo nyt vain tuntui sitkeästi olevan sen ykkösdeitti. Hannahkin oli koko heidän suhteensa aikana raahannut häntä vähemmän minkäänlaisiin muodollisiin tapahtumiin, sukuloinnista puhumattakaan. Se ei myöskään vaatinut kiskomaan pukua päälle, toisin kuin eräät. Sen kanssa naimisiinkin olisi varmaan voinut mennä flanellipaidassa, jos olisi välttämättä halunnut, ja tänään oli pitänyt laittautua ihan vain jotain hienoa pihvi-illallista varten. “ I’ll go”, Leo ilmoitti heti, kun Colby rupesi puhumaan siitä tulevasta joulukutsusta, josta oli ilmeisesti ehdottomasti kieltäytymässä, “ I bet your mom’s got better food than us.” Omat joulusuunnitelmat olivat aika aneemisia, kun tällä hetkellä näytti lähinnä siltä, että Elin kanssa ostettaisiin pullo jotain hyvää viskiä ja pari siksaria. Vanhempia ei haluttu lennättää Kanadasta pariksi päiväksi, joten niiden kanssa ei voisi kun ehkä Skypetellä. Hannahiin ja junioriin päti ihan sama, kun nekin pitivät tässä hädässä majaa Pittsburghissa, eivätkä selvästi kaivanneet seuraa pyhiksi. Kukaan ei selvästi ollut yllättynyt siitä, että Leo oli jälleen kerran päättänyt hoitaa seuralaisen roolia. Junnun äitiäkin halattiin jo ihan tuttavallisesti ja hämmennyttiin vain vähän siitä, kun se kehui molempia vähän turhan vuolaasti. Olo oli vain keskinkertaisen vaivaantunut, kun nyökättiin Colbyn isällekin ja istuttiin sitten sen pöydän ääreen. Colby oli kuitenkin selvästi se, joka oli enemmän lukossa, koska se yritti ilmeisesti lähinnä kadota ruokalistansa taakse ja vältellä kaikkien katseita. Vähän olisi tehnyt mieli potkaista sitä harvinaisen lujaa sääreen, mutta jotenkin sen sijaan päädyttiin sitten vain hymyilemään sen äidille, kun se kyseli kuulumisia. “ We’re great. Very busy”, Leo päätyi jotenkin vastaamaan molempien puolesta. Junnulle annettiin hetki aikaa hypätä keskusteluun mukaan, mutta päädyttiin sitten itsekin vain nappaamaan ruokalista jonkun tekemisen toivossa. " Got a kid now", hän tarjosi vähän viiveellä kun tuntui, ettei kellään muulla ollut mitään sanottavaa.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 15, 2018 21:06:32 GMT 2
Post by snafu on Mar 15, 2018 21:06:32 GMT 2
"What? Are you serious? Colby why haven't you told me about this?", Maribelle henkäisi, kun Leo kertoi lapsestaan. Se katsoi syyttävästi Colbya, joka kohautti muka viattomana olkiaan. Olisi ollut varmasti kummallista infota äitiä sellaisesta, kun muutenkaan ei pidetty paljoa yhteyttä. Tai no kerran pari kuussa se kyseli kuulumisia ja junnu yritti aina vastata. Isästä ei kuultu mitään eikä edes haluttu.
"That's wonderful. Congratulations! Do you have pictures? You have to show me!", Leon vauvauutinen vei hetkeksi äidin huomion kokonaan ja se näytti räjähtävän siitä kaikesta ilosta ja vaati heti nähdä kuvia. "I hope Colby soon finds someone nice too, grandkids would be so, so wonderful thing to have. The best present ever.", vanhempi nainen huokaili ja silmäili poikaansa, vaikka puhuikin enemmän sen joukkuekaverille. Colby näytti lähinnä vain vaivaantuneelta - omiin suunnitelmiin eivät kuuluneet vakava parisuhde tai lapset pitkiin aikoihin. "Let's not get too excited.", hän muistuttikin, "I think I want to win Stanley Cup before kids and all that."
"So how has Dallas been?", Logan salli puhua ja laski ruokalistan käsistään ja risti kätensä sen päälle. Se hymyili, mutta ei vaikuttanut kovinkaan lempeältä, kun katsoi pöydän yli poikaansa ja katsahti samalla Coteakin - kai se kysymys oli vähän niille molemmille. "Good. Dallas is good. Love the team.", Colbyn hymy hyytyi ja vastaus tuli ulos vähän siihen tyyliin kuin se olisi opetettu jollekin robotille. "Different from Pittsburgh? Sorry, different from WBS Penguins?", isä näpäytti ja hymähti muka pahoittelevasti. "Yeah. Never cared for Scranton anyway. Never wanted to be Crosby's shadow.", junnu hymähti itsekin aivan yhtä viileästi ja vastaus hiukan hyydytti Loganin hymyä. "Pittsburgh is a great hockey town. Lots of history. Lots of great players. Maybe you would've never fit in with them. Dallas sounds like a great place for young talent.", sen vastaus oli vähintäänkin yhtä viiltävä ja Maribellekin joutui hyssyttelemään miestään, joka kertoi vain puhuneensa totta.
"Kind of lucky for you two to end up in the same team again.", Logan katsoi nyt kunnolla Leoa ja käänsi hiukan itseään siinä pöydän äärellä enemmän sen suuntaan. "You prefer Dallas over Pittsburgh?", laiturilta kysyttiin. "Is hockey the only thing we can talk about?", äiti Callihan kysyi - kyllähän sekin lajia seurasi - mutta ei ollut niin kiinni siinä kuin kaikki muut pöydässä olijat. "Can we talk about Christmas? Colby I'd love if you could come home. Your sisters miss you. And the dogs and me.", siinä se pelätty kysymyskin tuli ja Colby ei osannut alkuun sanoa mitään ja vilkaisi vain Leoa, odottaen sen pelastavan pulasta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Mar 15, 2018 21:36:41 GMT 2
Post by autopilot on Mar 15, 2018 21:36:41 GMT 2
Vauvauutisia ei oikeastaan oltu juostu kuuluttamassa pitkin maata, koska hyvä kun niitä oltiin oikein itsekään ehditty vielä prosessoimaan. Leo oli ottanut lomaakin huimat kaksi vuorokautta, mistä siitäkin toinen oli mennyt matkustamiseen, joten ei siinä nyt oikein ollut ehtinyt hahmottamaan, että elämän olisi muka jotenkin pitänyt dramaattisesti muuttua. Ei Hannahin luona oltu ehditty kun pistäytymään, joten muuten yhteydenpito oli jäänyt lähinnä satunnaiseen soitteluun ja siihen, että se oli lähetellyt kuvia melkein jatkuvalla syötöllä.
Jos ei muuta, niin ainakin se antoi hetkeksi keskustelun aihetta. Esiteltiin Colbyn äidille sitten puhelimesta pari kuvaakin, ihan vain että saatiin pitkitettyä sitä hyvää tunnelmaa mahdollisimman pitkään. Siitä päästin ikävä kyllä siihen, että Colbykin voisi ruveta miettimään aloilleen asettumista. “You’re right. Cup first”, Leo asettui luonnollisesti junnun puolelle, kun se totesi, että ei voisi edes miettiä asiaa ennen kun olisi päässyt pokaalia nostamaan. Hän oli onneksi saanut senkin pois bucket listiltään hyvissä ajoissa, joskin ei omaa ansiotaan. Ei sitä oltu silloin osattu arvostaa niin paljon, kun olisi ehkä pitänyt, kun kaikki oli tapahtunut muiden vanavedessä vähän turhan helposti.
Jääkiekko oli aihe, mihin sitten odotettavasti takerruttiin. Leo luovutti keskusteluvastuun Colbylle enemmän kun mielellään, mutta se johti myös siihen, että kaikkien äänensävyt olivat hetkessä kireitä. Omilta vanhemmilta ei oltaisi ikinä odotettu sellaisia kommentteja, eikä sitä Callihanien perhedynamiikkaa vieläkään vain voitu tajuta. Oli vaikea edes sanoa, oliko parempaa vain pysyä sivussa ja pitää matalaa profiilia, vai olisiko siinä pitänyt lyödä nyrkkiä pöytään ja todeta itsekin, että Logan voisi ehkä miettiä sanojaan uudelleen.
Ensimmäistä vaihtoehtoa sovellettiin, mutta tietysti Leollekin osoitettiin sitten pari sanaa. “I, uh.. I prefer Dallas over Boston, for sure”, hän vastasi, joskin vähän ympäripyöreästi. Pittsburghissa oli ollut puolensa, mutta niin oli Dallasissakin. Ei hän kauheasti surrut sitä, mihin tilanteeseen oli päätynyt, vaikka asiat eivät aina olleetkaan menneet suunnitelmien mukaan. Colbyn äiti sai ilmeisesti tarpeekseen, koska se yritti heti vaihtaa aihetta. Ikävä kyllä niihin joulusuunnitelmiin, joista junnu oli varoitellut jo etukäteen. Se loi häneen nytkin harvinaisen vaativan katseen, joten Leo ei voinut kun vähän selvitellä kurkkuaan. “We, uh.. We actually got plans”, hän sitten totesi. Kai he olivat jo tarpeeksi yksikkö, ettei kenenkään tarvinnut ihmetellä, jos heillä oli yhteisiä suunnitelmia. Luoja ties sitten, mitä ne suunnitelmat olivat - jos ei laskettu sitä uima-altaalla ryyppäämistä, mitä meinattiin itse harjoittaa.
“Sorry. I thought you guys were out of town or something”, mies vielä pahoitteli perään hämmentävän vilpittömän oloisena.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Mar 25, 2018 16:48:39 GMT 2
Post by snafu on Mar 25, 2018 16:48:39 GMT 2
Colby esikoispoikana ja vielä ainoana poikana halusi tietenkin olla vanhempiensa - varsinkin isänsä ylpeydenaihe - mutta ei kokenut oloaan ikinä kovinkaan hyväksytyksi sen silmissä kuin kameroiden edessä. Hän ei tiennyt mistä isän vihamielisyys tuli - Scranton ja sekoilut siellä olivat kuitenkin menneisyyttä - ja ylempään liigaan oli päästy muutenkin ja homma sujui Dallasissa hyvin. Mielummin siellä kuin neljännessä ketjussa ja vähillä peliminuuteilla pingviinipoppoon supertähtien varjossa. Logan itse ei ollut edes niin menestynyt kuin antoi olettaa, vaikka media puhuikin aina junnun jääkiekkoilijaisästä supertähtenä. Se oli pelannut parissa eri joukkueessa - Rangerseissa ja Pittsburghissa ja viimeisen kauden kanadalaisessa joukkueessa, Ottawassa tai vastaavassa - ei ikinä mitenkään äärimmäisen valovoimaisesti eikä kausien piste-ennätyksetkään olleet päätä huimaavia. Ehkä sitä vitutti, kun jälkikasvu ei seurannut kurillisesti omia ohjeita ja pärjäsi silti paremmin kuin hyvin. Colbylla oli aina ollut omaa tahtoa ja suuri ego - joka oli epäilemättä perintöä Loganilta - mutta samaan tilaan he mahtuivat harvoin ja lähinnä vain pakosta. Oli ollut suorastaan helpotus päätyä Dallasiin ja kauas New Yorkista ja perheestä, vaikka karulta se kuulostikin. Tietysti Colby joskus ikävöi äitiään ja siskojaan, mutta oli ontuvien perhesuhteiden tilalle rakentanut vahvoja ystävyyssuhteita. Yksi niistä tukipilareista oli kutsuttu sinne illallisellekin mukaan.
"You have plans? Oh.", äiti ei näyttänyt niin yllättyneeltä kuin olisi voinut odottaa, kun Leo kertoi, että sillä ja Colbylla oli jo muita suunnitelmia. Se näytti kyllä aavistuksen pettyneeltä. "You could both come if you want to. We have lots of space. And food.", nainen yritti houkutella ja kääntyi katsomaan Leoa. "We will think about it. But we seriously have other plans and I don't know, let's just see. I'm not promising anything.", juniori selitti väliin ennen kuin äiti olisi onnistunut oikeasti taivuttelemaan ex-kapteenin lupautumaan tulemaan käymään ja siinä samalla hänkin olisi joutunut vastentahtoisesti viettämään joulusta ainakin osan Nykissä. "Sorry.", Colby muisti myös pahoitella, kun perhejoulua tuskin tulisi sinä vuonna ja ihan vain siksi, ettei vaikuttaisi liikaa siltä ettei haluaisi tulla kotiin. Niinhän se tietysti oli, mutta ei äidin mieltä tarvinnut liikaa silläkään asialla pahoittaa.
Logan valitsi koko pöytäseurueelle viinin, kun tarjoilija tuli kyselemään tilauksia ja Colby pyöritteli silmiään. "I actually want beer. You have beer? Great.", isä näytti tympeältä ja junnu tyytyväiseltä ja Maribelle taisi pudistella päätään, kun jälleen kerran sai todistaa sitä kahden aikuisen ihmisen valtataistelua niinkin typerästä asiasta kuin ruokajuomasta. Colbykin kun oli jo aikuinen - täyttäisi pian 23 - eikä kaikkia hölmöilyjä voinut enää laittaa iän piikkiin. Se ei kuitenkaan meinannut sitä, etteikö hän olisi yhä välillä käyttäytynyt kuin kuusitoistavuotias. Junnuttelukaan ei haitannut yhtään - ainakaan tietyiltä ihmisiltä - vierailta kuittailuja ei oltu ikinä siedetty. Suuri ego otti helposti kolauksia ja Colby osasi tulistua ja kiukutella, mutta ei ikinä ollut mitenkään varsinaisen pitkävihainen. Isä nyt oli eri asia - siitä ei vain pidetty missään mielessä - vaikka vihaa ei oltaisi välttämättä käytetty kuvailemaan tunnetta.
"Did you help him buy the house? I still can't believe that you own a house, Colby.", rouva Callihan herätteli keskustelua alkupalojen lomassa ja hymyili, kun päivitteli sitä kuinka esikoisella oli jo oma talokin. Selvästi Colbyn harkintakykyyn ei paljoa luotettu, kun sen piti tiedustella oliko Leo auttanut talokaupoissa. "Do you still live close to each other? Didn't you two live together in Scranton?", se jatkoi. Colby melkein möläytti, että pitihän laiturin nurkkiin muuttaa, kun omat vanhemmat potkivat ulos kotoaan ja veivät asunnon alta, mutta hillitsi itsensä ja vain hymyili. "Yeah. He has his own room at my house that I picked and bought all by myself, believe it or not."
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Mar 26, 2018 18:13:17 GMT 2
Post by autopilot on Mar 26, 2018 18:13:17 GMT 2
Maailma olisi varmasti ollut vähän parempi paikka, jos kaikki olisivat vain voineet kasvaa Cotejen perheessä. Rahasta oli ehkä tehnyt tiukkaa, mutta muuten kaikki oli ollut harvinaisen hyvin. Molemmat lapset olivat saaneet kaiken tuen ja rakkauden mitä vain tarvita saattoi, molemmista oltiin oltu ylpeitä ja vanhemmat seisoivat edelleen täysillä takana, olivat he sitten miten idiootteja tahansa. Ne eivät koskaan olisi lähteneet arvostelemaan siihen tapaan, mitä Colbyn isä tuppasi aina tekemään. Se oli enemmän valmentajan hommaa, ja niiden puheessa oli sitten enemmän sisältöä. Eivät ne soittaneet suutaan ihan vain ollakseen inhottavia.
Leolle olisi kelvannut hyvä ruoka ja sukujoulu - olkoonkin, että paikalla olisi jonkun muun suku - mutta ei hänkään ruvennut itse itseään kutsumaan mihinkään. Colbyn äidille vain mumistiin pahoitteluita samalla, kun junnukin lupasi vielä miettiä asiaa. Kaikki taisivat tietää, että se tarkoitti eitä, eikä kukaan vaikuttanut yllättyneeltä. “My parents might come over, so...” Leokin perusteli, vaikka hänen vanhempansa eivät olleet tulossa kylään. Se oli ainakin harvinaisen hyvä tekosyy sille, miksi ei voitaisi lähteä mihinkään, jos ne tulisivat Ontariosta asti.
Colbyn isä ei oikeastaan antanut kellekään muulle suunvuoroa, kun rupesi tilaamaan niitä viinejä. Leo oli salaa melkein helpottunut, kun junnu tilasi itselleen olutta, koska hän ei ainakaan tiennyt viineistä yhtään mitään - ne maistuivat kaikki ihan samalta, eivätkä edes erityisen hyvältä. “Uh.. Me too, actually. Please”, hänkin päätyi tilaamaan, kun Callihan oli kerta ensin pilannut jo tunnelman.
Junnun äiti yritti parhaansa mukaan ohjata taas keskustelua mukavammille raiteille, ja kaikki kunnioitus sille siitä. “Not really”, Leo tokaisi vain siihen, että oliko auttanut talon ostamisessa. Ei hän nyt mitään talous- ja paperiasioita ollut junnun puolesta hoitanut, hyvä kun oli osannut ostaa taloa edes itselleen. Tässä asiassa Callihan oli ehdottomasti ollut vastuuntuntoisempi ja tehnyt fiksumpia päätöksiä, jos nyt ihan rehellisiä oltiin. Ainakaan se ei omistanut taloa, jossa ei suostunu enää edes asumaan, mutta ei halunnut myydä eteenpäinkään. Se kertoili siitä, miten hänellä oli edelleen huonekin sen luona, ja Leo koki tarpeelliseksi huomauttaa, että “I got my own house, though. Kinda close by.” Hän hoki sitä nykyään kaikille, kun kukaan ei tuntunut uskovan, etteikö hän asunut centerin luona. Ihan ymmärrettävästi tietysti, koska kai hän siellä oikeasti asui, eikä siitä tässä vaiheessa päässyt oikein yli eikä ympäri.
"He did it on his own", Leo vielä alleviivasi, kun kaikki vaikuttivat epäuskoisilta. "It's a real good house, too."
|
|
