But the way that he looked at me made me feel alive

ootd

Edellispäivän iltavuoro oli Addien osalta venähtänyt pitkälle iltaan, kun hän oli päättänyt jäädä ylitöihin leikkaamaan Aidenin kyynärpään. Sen Aidenin, jonka hän oli muutama viikko takaperin tuonut lähibaarista kotiinsa ja viettänyt kieltämättä varsin mukavan yön. Mutta Addie oli ammattilainen eikä ollut antanut sen häiritä eilen, vaan oli keskittynyt vain hoitamaan tämän varsin pirstaloitunutta kyynärpäätä. Sitäpaitsi, Aiden oli ollut vain yhden yön juttu, ei sen enempää - tai sitä Addie ainakin uskotteli itselleen parhaansa mukaan. Ja nyt Aiden olisi täällä sairaalassa ainakin vielä pari päivää, juuri kun Addiella oli alkamassa seitsemän päivän työputki, joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän tulisi näkemään Aidenia useamminkin.

Ainakin tänään hän tulisi näkemään miehen uudestaan, kun hänellä oli ennen poliklinikan vastaanottoa hoidettavanaan lääkärinkierto ortopedian osastolla. Tänään kierto oli määrä hoitaa Ellen kanssa, ja sehän Addielle sopi varsin hyvin. Addie teki mielellään töitä Ellen kanssa, ja viime viikkojen aikana he olivat päässeet tutustumaan toisiinsa sen verran paremmin että Addie luonnehtisi Elleä enemmänkin ystäväkseen kuin oppilaakseen. Eikä sekään haitannut, että Elle osasi pyytämättä tuoda hänelle joka aamu kahvin, kuten tänäänkin. "Morning. Thanks", Addie tervehtikin toista ja otti kiittäen vastaan kahvikupillisensa. "You look cheerful today", punapää tokaisi vilkaisten Elleä ja hörppäsi kahviaan. Oli hän oikeastaan jo kotona juonut yhen kupillisen ennen sairaalalle lähtöä, mutta Addie oli niin auttamatta addiktoitunut kofeiiniin ettei hänen aamunsa lähtenyt kunnolla käyntiin ennen sitä töissä juotua toista kupillista.

"You've had time to look over the patients? Then let's go", Addie tokaisi Ellen ilmoittaessa olevansa valmis lähtemään kierrolle. Hän tulosti itselleen vielä paperisen listan osaston potilaista diagnooseineen - olihan lista tietokoneellakin, mutta Addie oli siinä suhteen ehkä vähän vanhanaikainen, että halusi myös paperisen version mukaansa kaikkialle. Siihen oli sitten kätevä rustailla muistiinpanoja kustakin potilaasta tarpeen tullen. "Let's begin with Mr. Winchester, I operated on him last night." Addie suuntasi ensi alkuun Aidenin huoneen suuntaan koputti lyhyesti oveen ja työnsi sen sitten auki. "Good morning. How's the arm?", hän kysäisi ystävällisen hymyn saattelemana Aidenilta ja kääntyi sitten Ellen puoleen. "Mr. Winchester here is status post-op after fixation of an open elbow fracture and gunshot wound to the shoulder. DO you want to start the exam?"

"Ah, we'll only be bothering you for a while, you can always go back to sleep after that and hope the nurses don't bother you", Addie tokaisi miehen valittaessa aikaisesta herätyksestä. "And to look at it on the bright side, some departments start rounds at six in the morning, so you could consider yourself lucky", hän jatkoi lyhyen hymähdyksen saattelemana. Aika harva ihminen taisi tosissaan ilahtua siitä, että joku tupsahti tämän huoneeseen aamuvarhaisella. Toki sairaala ei ollut mikään hotelli minne tultiin rentoutumaan, mutta silti. Addie ymmärsi potilaidensa tarvetta saada nukkua mahdollisimman pitkään, mutta minkäs sille voi kun piti kiertokin saada tehtyä ajallaan. "I already sacrificed my evening for your sake yesterday. Besides, Dr. McCarthy is here to learn, and I'm here to teach her - so I'll leave you to her capable hand for this post-op exam", Addie vastasi kevyt virnistys huulillaan Aidenin vitsailuun.

Addie kyllä rekisteröi kuinka Aidenin katse tuntui seilaavan häneen yhä useammin, ja paljon pidemmäksi aikaa kuin Elleen, vaikka jälkimmäisenä mainittu sentään oli heistä kahdesta se joka seisoi Aidenin sängyn vierellä tutkimassa tämän kättä, mutta hän yritti parhaansa mukaan jättää tämän huomioimatta ja keskittyi seuraamaan Ellen tutkimusta ja dokumentoimaan tämän löydöksiä sitä mukaa kun Elle niistä kertoi. Ellen tiedustellessa Aidenin kiputilannetta Addien silmät siirtyivät hetkeksi miehen suuntaan - Addie pystyi hyvin kuvittelemaan miehen olevan sitä tyyppiä, joka sanoi kolme vaikka oikeasti koki kipunsa seiskana, ihan vain koska ei halunnut myöntää tuntevansa kipua. Potilaskansion mukaan Aidenille oli kuitenkin määrätty anestesialääkärin toimesta vielä tarpeen vaatiessa annettavaakin kipulääkettä, joten eiköhän tämä pärjäisi.

Ei Aiden kovin kauaa näköjään jaksanut keskittyä Ellen kyselyihin, kun pian jo suuntasi huomionsa takaisin Addieen ja tiedusteli tämän päivän ohjelmaa. Addie hymähti lyhyesti miehen kysymykselle miettiessään, miten viattomana se oli mahdettu tarkoittaa. Olihan Addie taannoin kertonut Aidenille päätyvänsä useamminkin pitkien työpäivien jälkeen baariin, josta hekin olivat päätyneet viettämään yönsä yhdessä. "Well, it was my choice to stay to do the operation, I could've just gone home and leave you to the on call -team. I did a damn good job, though, if I may say so myself - your post-op x-rays look good", Punapää sanoi virnistäen etsittyään miehen tuoreimmat röntgenkuvat tietokoneen näytölle, ja näytti ne vielä Ellellekin selventääkseen leikkaustekniikkaansa. "You are going to be in that splint until tomorrow, and then you'll meet with the physical therapist who's going to go over some easy exercises for range of motion and give you a brace to wear for the next few weeks. And you're going to do the exercises exactly like discussed with the physical therapist, right? Remember what we talked about taking time to recover", Addie kääntyi taas Aidenin puoleen käydessään läpi suunnitelmaa seuraavien päivien osalle.