member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 21, 2018 2:14:24 GMT 2
Post by julle on Mar 21, 2018 2:14:24 GMT 2
WEDNESDAY 11. OCTOBER 2017, NIGHT LOWER MANHATTAN HOSPITAL, MANHATTAN NICK DEWELL & DAISY RHODES (+ COCO & JACKSON BILLON ETC.) missie boooo, täällä mä taon näitä ku sä nukut ps. muista katsoa matsi kun heräät Cocon keskiviikko ilta oli sujunut kaikin puolin mukavasti tyttärensä kanssa, kunnes hän oli saanut inhottavan puhelun puhelun. Nickin ja Jacksonin oli tarkoitus suunnata pelin jälkeen New Yorkiin ja koska automatkaan normaalisti kului muutama tunti, Coco oli jaksanut kärsivällisesti odotella heitä. Naisen kärsivällisyys oli kuitenkin alkanut loppua, kun poikia ei alkanut kuulua kolmen tunnin jälkeen, eikä kummankaan puhelimeen saanut yhteyttä. Sitä oli seurannut puhelu tuntemattomasta numerosta, johon vastattua linjan toisessa päässä esittäytynyt lääkäri oli ilmoittanut auto-onnettomuudesta, johon Jackson ja Nick olivat joutuneet New Yorkin liepeillä. Hoitavan lääkärin mukaan miehet olivat selvinneet onnettomuudesta yllättävän pienillä vammoilla, kun otti huomioon heidän joutuneen nokkakolariin rattijuopon kanssa, joka oli ajautunut poikien kaistalle. Puhelun loputtua Coco oli soittanut ensimmäiseksi kauhunsekaisen puhelun vanhemmilleen, jotka olivat onneksi vielä vastanneet siihen aikaan yöstä. Hänen oli luonnollisesti lähdettävä sairaalalle, eikä vasta muutaman kuukauden ikäistä Rachelia viitsitty raahata mukaan kaiken sen hälinän ja metelin keskelle, mitä sairaalat saattoivat pahimmillaan olla. Vanhempansa olivat onneksi aina valmiita auttamaan Cocoa ja silläkään kerralla he eivät pettäneet tytärtään, vaan hän saattoi viedä tyttärensä heidän hoiteisiin, kun itse suuntasi sairaalaan. Sairaalassa häntä odottikin kaksi hyvin runneltua miestä. Coco oli matkallaan kerjennyt jo maalailla piruja seinille ja itkeä pelkästä paniikista, tunteidensa heitellessä laidasta laitaan. Rakkaan aviomiehen luokse oli onneksi päästy heti sairaalalle saavuttua ja oikean hoitavan lääkärin löydettyä. Lääkärin kanssa oli vaihdettu muutama sananen ja Coco sai huokaista helpotuksesta, kun Jackson oli selvinnyt aivotärähdyksellä ja mustelmilla. Sen kanssa oli jopa pystytty puhumaan – sekä itkemään hiukan lisää pelkästä helpotuksesta - ennen kuin Coco oli saanut koottua itsensä, Jackson oli jätetty lepäilemään, kun vuorostaan oli lähdetty lähdetty selvittelevään viereisessä huoneessa asuvan Nickin tilannetta. Sen huoneessa edelleen kuhisi lääkäreitä ja ennen kuin Coco sai mitään heistä irti, siinä välissä oli saatu myös soitettua poikien vanhemmille ja juteltua poliisien kanssa. Rattijuoppo oli nähtävästi ajautuessaan miesten kaistalle osunut autollaan Nickin puolelle autoa, jonka myötä aviomiehen velipoika oli aivotärähdyksen lisäksi saanut lukuisia murtumia, muun muassa kylkeen, solisluuhun ja olkavarteen. Lääkärit olivat heti ensimmäiseksi aloittaneet molemmille kipulääkityksen ja Coco oli hermostuneena jäänyt palloilemaan Nickin huoneen edustalle, kun poliisit ja lääkärit olivat lopulta lähteneet. Jacksonin nukkuessa hän oli jäänyt pohtimaan soittaisiko Daisylle. Nick ja Daisy eivät olleet sitten alkusyksyisen riitansa jälkeen tekemisissä, eikä Coco ihmetellyt. Se mitä Nick oli tehnyt, oli väärin ja Coco oli ehdottomasti parhaan ystävänsä puolella. Coco vakaasti kuitenkin uskoi, että Daisy vielä jossain määrin – kaikesta pettymyksestä huolimatta - välitti Nickistä ja olisi halunnut olla tietoinen tapahtuneesta. Coco myös koki tarvitsevansa parasta ystävää, jolloin hän päätyi laittamaan naiselle hyvin yksinkertaisen tekstiviestin. I need you. Jax and Nick were in a car accident. We are in Lower Manhattan Hospital. Viestin lähetettyä Cocon ei auttanut muu kuin jäädä odottamaan. Hän pääosin istui käytävällä ja kävi toisinaan varmistamassa poikien olevan hengissä, vaikka kumpikin pääosin tuntui vain torkkuvan vahvojen kipulääkityksien vuoksi. Coco astui sopivasti Jacksonin huoneesta ulos ja veti huoneen oven hitaasti kiinni, kun hän näki Daisyn astelevan käytävälle. ” Hey… Thanks for coming”, hän huokaisi silminnähden helpottuneena, astellessaan Daisya vastaan, jota halasi tiukasti. ” Jesus I was so scared… They say it was drunk driver. Drove to their lane and literally drove towards them. Nick’s car is totally busted”, Coco kertoili, kun lopulta irrottautui Daisystä ja pyyhkäisi ohimennen kyyneleistä kostuneita poskiaan. ” They both are pretty heavily medicaded. Nick especially. He’s pretty bad shape, I think that crash came more to his side of the car”, hän jatkoi ja viittoi huonetta kohti, jonka ikkunasta pystyi jotenkin näkemään sängyssä makaavan ja silmiään toisiaan availevan Nickin. Cocokin jäi hetkeksi katselemaan sitä näkyä ja vei kätensäkin kevyeen puuskaan rinnalleen, kun palautti katseensa Daisyyn. ” They both have concussion and Jax luckily got only few bad bruises, while Nick... Uh, he have few broken ribs, humerus and collarbone. They may have to take him surgery because of his hand”, puhuessaan Coco hieraisi otsaansa ja sen myötä niskaansa väsyneenä. Sitä oli tullut aamusta herättyä aikaisin Rachelin vuoksi, joten hereillä olo tunteja alkoi pikku hiljaa olla aivan liiakseen. ” You can go to talk to him if you want to? I need to call my mom and ask how’s things with Ray”, hän ehdotti, sillä kaikesta väsymyksestä ja suhteellisen sekavasta mielentilasta huolimatta, Coco oli laittanut merkille, kuinka ystävänsä kurkki Nickin huoneen suuntaan. Niinpä Coco viittoi Daisya menemään rohkeasti miehen huoneeseen, kun itse siirtyisi kaikessa rauhassa sivummalle soittamaan äidilleen.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Mar 21, 2018 8:37:13 GMT 2
Post by missie on Mar 21, 2018 8:37:13 GMT 2
# Daisy's ootd Daisy oli ollut viettämässä iltaa yhdessä työtovereidensa ja muiden tuttujen kanssa kaupungilla, kun naisen puhelin oli ilmoittanut uudesta saapuneesta viestistä. Huolettomasti Daisy oli kaivanut puhelimensa esille ja lukenut viestin. Sen sisältö oli kuitenkin ollut aivan jotain muuta kuin mihin Daisy oli varautunut. Cocon ilmoitus siitä, että pojat olivat olleet auto-onnettomuudessa tuli tietysti järkytyksenä. He eivät ehkä olleet olleet Nickin kanssa yhteyksissä pitkään aikaan, mutta ei se silti tarkoittanut etteikö Daisy olisi välittänyt miehestä. Hän oli vain vihainen ja pettynyt siitä, että Nick oli suudellut häntä, vaikka miehellä oli kuvioissa uusi tyttöystävä. Daisy ei halunnut osaa eikä arpaa mitä tuli pettämiseen, siksi tuntui inhottavalta, että Nick oli sekoittanut hänet sellaiseen - etenkin kun nainen oli luottanut mieheen täysin. Ihan jo pelkästään Coconkin vuoksi Daisy oli jättänyt seurueensa ja ottanut taksin Lower Manhattan Hospitalille. Meni hetki jos toinenkin, ennen kuin taksi kaarsi sairaalan eteen, mutta lopulta nainen hakeutui oikeaan kerrokseen. Hän suuntasi askeliaan pitkää käytävää pitkin juuri, kun Coco astui yhdestä huoneesta ulos. Pahoitteleva hymy levisi Daisyn kasvoille heti hänen kohdatessa ystävänsä katseen. Hän rutisti Cocoa tiukasti päästyään naisen luokse ja mumisi ystävänsä korvaan: "Yeah, of course. How are you?" Tietysti Daisy oli ehtinyt matkan aikana maalailemaan ties millaisia kauhukuvia siitä miten poikien oli käynyt. Aidosti huolissaan hän tutki Cocoa katseellaan vetäytyessään kauemmaksi. "Shit", nainen henkäisi kuullessaan mitä oli tapahtunut. Tärkeintä kuitenki oli että pojat olivat hengissä, eikä mitään vakavampaa ollut sattunut. Peltiä ja autoja sai aina uusia, mutta ihmishenkiä ei. Hiljaisena, päätään hieman kallistaen Daisy kuunteli miten Coco vielä kertoi poikien vammoista. Vaikutti siltä, että Jax oli selvinnyt vähällä, kun taas Nick oli loukkaantunut pahemmin. Vaistomaisesti nainen vilkaisi sen huoneen ikkunasta sisään, jossa Nick makasi sängyssä. Katse palasi Cocoon, kun se ehdotti että hän voisi mennä puhumaan miehen kanssa. Vähän hämmentynyt ilme levisi Daisyn kasvoille, mutta Coco ei jäänyt paikalle vaan poistui soittamaan äidilleen. Daisy väännähti kiusaantuneesti paikoillaan jäätyään yksin ja vilkaisi uudestaan Nickiä ikkunan lävitse. Alahuultaan puraisten nainen epäröi hetken. Tuntui oudolta nähdä mies tai puhua sille, kun viime kerralla he olivat eronneet hyvin riitaisissa merkeissä. Tummia suortuvia korvansa taakse sipaisten Daisy lopulta astui ovelle ja työntyi siitä sisälle huoneeseen. Katse hakeutui heti sängyllä makaavaan mieheen, kun nainen varovasti lähestyi sitä. "Hey there", hän tervehti vaimeasti, tutki miestä samalla katseellaan kuin yrittäen varmistua siitä, että Nick varmasti jaksoi tavata vierailijoita. "I was so worried, when Coco texted to me", Daisy henkäisi ääni särähtäen seisahduttuaan sängyn viereen. "If you weren't such a bad shape, I'd like to slap you right now!" Nainen parahti, eikä voinut olla tarttumatta Nickin tummaan hiuskuontaloon ja tukistamatta miestä hellästi. Daisyn äänestä kuulsi läpi niin aitoa huolta kuin turhautuneisuutta. Hän ei voinut ymmärtää miksi näin oli käynyt? Miksi joku oli törmännyt juuri Nickin ja Jaxin autoon? "How this happened? Didn't you try to dodge it?" Daisy kallisti päätään huokaisten. Varovasti nainen istuutui sängylle Nickin viereen, rintamasuunta miestä kohti ja selkä ovelle päin. Hän sipaisi varovasti Nickin hiuksia, jostain hiusrajan tiennoilta otsan seutuvilta ja veti syvään henkeä. "How are you? Coco told me that you broke lots of bones."
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Mar 22, 2018 21:54:05 GMT 2
Post by julle on Mar 22, 2018 21:54:05 GMT 2
Se olisi ollut vähättelyä, jos Coco olisi sanonut kaiken olevan hyvin. Hän oli edelleen hyvin jännittyneessä mielentilassa ja oliko se ihme. Kyseisessä onnettomuudessa olisi helposti voinut käydä pahemminkin. Sen sijaan pojat olivat selviytyneet suhteellisen pienillä vammoilla, vaikkakin molemmat olivat kärsineet aivotärähdyksestä ja toinen heistä sen lisäksi murtumia, joista selviydyttäisiin kyllä ajan kanssa. Coco oli nimittäin aluksi kerjennyt jo maalailemaan piruja seinille, sillä nokkakolarista ei yleensä selvinnyt niin vähillä vammoilla. Jos Jacksonille olisi käynyt pahemmin, Coco ei edes halunnut ajatella miten he olisivat selvinneet sellaisesta. Heillä oli muutaman kuukauden ikäinen tytär, joka tarvitsi isäänsä, eikä Coco uskonut pärjäävänsä yksin. Olihan hänellä paljon ihmisiä ympärillään, tukemassa ja auttamassa, sekä hän oli kauden aikana paljon yksin Rachelin kanssa, mutta se oli siitä huolimatta eri asia. Jacksonin ollessa DC:ssä, he kuitenkin soittelivat tai viestittelivät vähintään muutaman kerran päivässä. Daisyn saavuttua Coco päivitti ystävänsä ajan tasalle ja sai hetkeksi muuta ajateltavaa, kun siirtyi sivummalle soittamaan äidilleen. Hän oli kiitollinen siitä, että ystävänsä oli tullut paikalle – mutta ei Coco täysin tyhmä kuitenkaan ollut. Tietenkin Daisy oli tullut myös paikalle Nickin vuoksi, olisi pitänyt olla sokea, jos olisi luullut jotain muuta.
Kiitos vahvojen kipulääkkeiden, Nick pystyi aina hetkeksi sulkemaan silmänsä ja torkahtamaan. Ne eivät kuitenkaan täysin poistaneet sitä kipua käsivarresta ja kyljestä, joka säteili pienestäkin liikkeestä koko kroppaan. Nick oli kerjennyt hetkeksi taas sulkemaan silmänsä, kunnes havahtui huoneen oven avautumiseen, jolloin ensimmäiseksi oletti taas jonkun lääkärin tai Cocon tulevan paikalle. Silmiä availtiin laiskasti, vain huomatakseen, ettei huoneeseen astunutkaan lääkäri tai veljensä parempi puolisko, vaan Daisy, jonka näkeminen pitkästä aikaa nostatti pienen hymynkareen miehen huulille. ”Oh heeeey Daaaisy! Don’t you look fancy and sharp – who died?”, Nick yritti vitsailal vaisusti virnistäen, osattuaan jopa siitä raskaasta lääkehuurusta huolimatta laittaa merkille naisen hienohkot vaatteet. ”Sorry, I’m high as a kite.. Thanks to this”, hän lisäsi kuivasti hymyillen, kun napautti käteensä johdettua tippaletkua, joka annosteli hänelle säännöllisesti kipulääkettä. Nick ei kerjennyt kuitenkaan sen suuremmin takertua Cocon viestittely aiheeseen, kun kuuli Daisyn parahduksen, joka puolestaan sai miehen kulmat kohoamaan laiskasti. ”And why would you want to do that? What did I do now? Please don’t, I’m already in pain”, Nick ilmoitti kovinkin dramaattisesti ja nosti varovasti kätensä sydänalalleen, jonka jälkeen pieni virne käväisi kasvoillaan, kun nainen oli kevyesti tukistanut häntä. Hän olisi voinut suhtautua koko siihen hommaan huomattavasti vakavammin, mutta koska oltiin kuitenkin hereillä ja jotenkin tolkuissa, niin se oli jo positiivista. Siinä nokkakolarissa olisi helposti voinut käydä huonomminkin. ”Uh, well… I don’t remember much more than the lights and crash, after that I blacked out, but I think I tried to dodge it. It’s just hard to do that when someone comes out of the blue. Coco told me it was some drunk driver”, Nick selosti seuraavaksi hiukan mietteliääseen sävyyn, samalla kun yritti epätoivoisesti kohentaa makuuasentoaan sängyllä.
Sen sijaan se liikkuminen sai kuitenkin hänet vain irvistämään kivusta ja palaamaan takaisin makuuasentoon. Omalle avuttomuudelle huokaistiin vaisusti, jonka jälkeen katse palautettiin Daisyyn, josta ikävästi paistoi huoli ja turhautuneisuus, mitä Nick ei olisi mielellään halunnut nähdä. Etenkin kun sellaisia tunteita ei kenellekään haluttu aiheuttaa, josta johtuen Nick yritti hiukan vaikuttaa siltä, ettei ollut niin huonossa kunnossa miltä näytti. ”I’m fine… ish. Sort of, but I’m also worried about my car”, hän myönsi, mikä tuntui tietenkin siinä vaiheessa typerältä, koska oli selvää, ettei sillä autolla luultavasti ajettu enää senttiäkään. ”My left arm is pretty much busted and few of my ribs. Hurts to breath, not to mention laugh or cough. So don’t make me laugh”, Nick jatkoi pienen pyynnön kera ja hymyili vinosti sanojensa jälkeen. Terveellä kädellä hieraistiin tokkuraisesti naamaa, ennen kuin käsi valahti laiskasti syliin ja katse kohdistettiin uudelleen sängyn reunalle istuneeseen Daisyyn. ”So… How are you?”, tiedusteltiin hetken kuluttua kevyesti kulmia kohottaen. Se oli ihan oleellinen kysymys siihen tilanteeseen, sillä he eivät olleet Daisyn kanssa nähneet sen jälkeen, kun nainen oli myrskyisästi poistunut hallilta. ”How’s things with your boyfriend? Sacha was it?”, Nick kysyi lähes heti perään ja silmäili naista jopa uteliaana. Totta kai häntä kiinnosti, miten Daisyllä meni poikaystävänsä kanssa. Naisen kuulumisien perään ei oltu kuitenkaan edes Cocolta, saati sitten Pennyltä viitsitty kysyä, koska Nick ajatteli että oli ainoastaan järkevää antaa Daisylle hänen haluamaansa tilaa ja aikaa. Olihan Nick ikävöinyt naista sen parin kuukauden aikana ihan helvetisti, mutta kieltämättä sen jälkeen, kun Nick oli kertonut vaihtamastaan suudelmasta Daisyn kanssa Emmalle, oli ainoastaan ollut myös järkevää pitää etäisyyttä naiseen. Etenkin kun Emma oli antanut sen hänelle myös anteeksi, ja koska asiat muutenkin olivat sen jälkeen alkaneet hyvin rullaamaan naisen kanssa, ei Nick halunnut sotkea asioitaan enempää. ”It’s weird to see you here”, hän myönsi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kurtisti kulmiaan mietteliäästi, katseensa painuessa vuorostaan syliinsä. "I'm sorry. About everything", Nick pahoitteli seuraavaksi ja siristi silmiään, kun kohotti katseensa takaisin Daisyyn. Normaalissa mielentilassa hän ei välttämättä olisi tehnyt sitä, mutta kiitos niiden lääkehuurujen, Nickin oli vaikea olla pitämättä kaikkia ajatuksia ominaan. Siitä huolimatta hän tarkoitti jokaista sanaa ja oli varma siitä, että Daisy myös tiesi, miksi hän pyysi anteeksi.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Mar 23, 2018 20:42:31 GMT 2
Post by missie on Mar 23, 2018 20:42:31 GMT 2
Oli heti selvää, että kipulääkkeet tekivät tehtävänsä, kun Nick tervehti Daisya vähän turhankin hilpeästi. "I was out with my friends, when Coco texted", nainen selvensi syytä vaatetukselleen. Ei hän sairaalareissua varten ollut pukeutunut, vaan rento ilta oli keskeytynyt Cocolta saatuun tekstiviestiin. "It's fine", Daisy lupasi pehmeästi hymähtäen, kun Nick pahoitteli tilannetta. Katse kävi miehen käteen kiinnitetyssä tippaletkussa, mutta palasi pian takaisin miehen kasvoihin. Miten huolissaan nainen olikaan ollut! Kolarissa olisi voinut käydä paljo pahemminkin. Nyt siitä oli selvitty lähinnä säikähdyksellä ja muutamilla melko mitättömillä vammoilla. "Because... I don't even know!" Daisy henkäisi vähän epätoivoisesti ja haraisi stressaantuneena tummia hiuksiaan. "Don't worry, I won't slap you", nainen huokaisi pyöräyttäen silmiään ja kallisti sitten päätään. Huolestuneena nainen kuunteli miehen selostusta siitä mitä oli tapahtunut. Pojilla oli ollut kieltämättä onnea matkassa, ja Daisy oli siitä äärimmäisen kiitollinen siitä. Hän ei edes halunnut ajatella mitä olisi voinut pahimmillaan tapahtua. "Yeah, she told me too that it was drunk driver", Daisy myötäili. Kulmiaan rypistäen nainen seurasi miten mies kohensi asentoaan sängyllä, siinä kuitenkaan onnistumatta.
"It's probably pretty much busted", nainen totesi totuudenmukaisesti ja irvisti pienesti, kun Nick murehti autonsa perään. Ihan jo järjelläkin ajateltuna oli enemmän kuin selvää, ettei mikään auto selvinnyt sellaisesta rysäyksestä ehjänä. Daisy veti syvään henkeä ja keskittyi taas kuuntelemaan miestä, kun se kertoi saamistaan vammoista. Se toisteli melko lailla samaa kuin Cocokin. Vasen käsi oli saanut enemmänkin osumaa ja muutama kylkiluu myös. "Poor you, but you're alive. That's all what matters", nainen hymähti helpottuneen kuuloisena - sitä hän todellakin oli. Yllättäen puhe kääntyi Daisyyn itseensä. Nainen ei ollut osannut varautua siihen jotenkin lainkaan, sillä ei hän ollut tullut paikalle puhumaan itsestään, vaan tarkistamaan että Nick todella oli hengissä. Siksi Nick ehtikin kysellä jo naisen uudesta suhteesta, mikä sai Daisyn laskemaan katseensa syliinsä ja hymähtämään häkeltyneenä. "Yeah, uh, we... we are fine. I am fine. Everything's okay. Don't worry", hän kuittasi lopulta ja kohotti katseensa takaisin miehen puoleen, vaikkei sitä suoraan Nickin silmiin kohdistanutkaan. Totta kai miehen sanat olivat jääneet pyörimään hänen mieleensä. Daisy yritti unohtaa ne, mutta aina ne palasivat jostain takaisin kummittelemaan. Hän oli pyöritellyt mielessään kaikkia mahdollisia skenaarioita siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Nick olisikin tunnustanut tunteensa. Mistä hän kuitenkaan tietäisi mitä loppujen lopuksi olisi tapahtunut? Ehkä he olisivat päätyneet tähän samaan tilanteeseen.
Huoneeseen laskeutui hetken hiljaisuus, jonka aikana Daisy vain silmäili tutkivasti Nickiä. Mies rikkoi hiljaisuuden lopulta. Daisyn huulet kaartuivat sanojen myötä vinoon hymyyn ja hän kohotti kysyvästi kulmiaan. He olivat ystäviä, totta kai hän saapuisi paikalle tälläisenä hetkenä - ei siitä ollut epäilystäkään. Naisen ilme kuitenkin vakavoitui, kun mies yhtäkkiä pyysi anteeksi, kaikesta. Daisy räpäytti hämmentyneenä silmiään pariin otteeseen, mutta puisti sitten varmasti päätään. "I'm sorry too", Daisy tunnusti raskaan huokauksen saattelemana. Hetken mielijohteesta hän teki itselleen tilaa Nickin viereen ja kiersi kätensä miehen hartioiden ylitse, vieden sormensa silittelemään hellästi miehen hiuksia. "You're so important to me", Daisy nojasi päänsä hetkeksi Nickin ohimoa vasten ja antoi silmiensä sulkeutua ohikiitävän hetken ajaksi. "You know that, right?" Hän varmisteli ottaessaan hivenen etäisyyttä, voidakseen kohdistaa katseensa miehen kasvoihin. "I am happy for you. I really am. You should've told me though", Daisy kuitenkin muistutti, sillä hän ei edelleenkään voinut käsittää miksei Nick ollut kertonut hänelle.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 3, 2018 21:10:30 GMT 2
Post by julle on Apr 3, 2018 21:10:30 GMT 2
Nick nyökkäili vain hiljaisesti Daisyn selvennykselle vaatteistaan, eikä liioin tarttunut aiheeseen enempää. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt sitä, kuinka huolissaan nainen olikaan saattanut olla siitä tilanteesta, saati nähny kuinka pahalta se tilanne saattoi näyttää muiden ulkopuolisten silmissä. Olo oli suhteellisen hyvä - kiitos kipulääkkeiden - ja koska oltiin hengissä, niin se riitti Nickille. Olisihan siinä kolarissa voinut käydä paljon pahemminkin, mutta koska oltiin hereillä ja selviydytty muutamilla murtumilla, se oli jo voitto. Sikipä naisen lyöntiuhkailuille irvisteltiin ja siristettiin silmiä varovaisesti. ” Well jeez, thank you”, hän hymähti hienosen huvittuneena ja pyyhkäisi otsaansa dramaattisuuden eleeksi. Coco näytti myös päivittäneen Daisyn hyvin ajantasalle tapahtuneesta, mikä oli hyvä sillä Nickillä ei ollut täysin kaikkia yksityiskohtia tiedossa. Muistikuvat kolaristakin olivat osittain hämärän peitossa eikä miehellä ollut esimerkiksi tietoa siiten miten he olivat lopulta päässeet sairaalaan saakka. Hän pitkälti muisti ainoastaan sekunnin sadasosan siitä törmäyksestä ja seuraavat muistikuvat olivat sairaalasta. Nick ainoastaan hymähti vaisusti kun puheeksi tuli mitä luultavammin jo romuttamolle kärrätty auto. Ei sillä että Nick olisi hetkeen edes ajokunnossa, mutta kun kun kyse oli luottoautosta, johon oli vuosien saatossa kehitetty jonkinlainen tunneside, siitä luopuminen oli haikeaa. Tosin Nick ei edes halunnut ajatella millaista tuhoa olisi mahdollisesti tullut siitä, jos he olisivat olleet Jaxin höyhensarjalaisautolla liikenteessä. ” I guess so... I just hope they can fix my arm”, Nick sanoi ja katsahti mietteliäästi epämääräiseen kantosideviritelmään asetettua kättään. ” Donno what to do if this is going to end my career on ice”, hän lisäsi kääntäessään katseensa takaisin Daisyyn ja hymyili toispuoleisesti. Se tästä olisikin vielä puuttunut, jos sitä rikkoutunutta kättä ei saataisi korjattua. Nick jaksoi kuitenkin elätellä toiveita sen suhteen, ettei kaikkea toivoa oltu menetetty. Tarkoitti se sitten pitkää sairaslomaa ja kuntoutusta, mutta kuhan paikat tulisivat taas pelikuntoon, niin kaikki oli hyvin. ” Good to hear”, Daisyn kuittailuille omasta elämästään ja parisuhteelle nyökkäiltiin niiden sanojen myötä joskin tyytyväiseen sävyyn. Hän ainoastaan halusi naisen olevan onnellinen, joten jos asiat olivat oikeasti niin hyvin mitä Daisy sanoi niiden olevan, Nick oli myös tyytyväinen siihen tietoon. Toki Nickin mielessä oli toisinaan pyörinyt se tosiasia, että olisiko asiat mahdollisesti toisin, jos olisi saanut suunsa auki kuukausia taaksepäin. Jossittelu tuntui kuitenkin siinä mielessä turhalta, että he molemmat tuntuivat olevan onnellisia omilla tahoillaan, miksi sitä pitäisi mennä sotkemaan? Siitä oltiinkin sitten päästy siihen pahoittelemiseen, miehen saadessa aluksi naiselta osakseen hiukan hämmentyneitä katseita, kunnes Daisy tuntui saavan kiinni siitä mitä ajoi takaa. ” You have no reason to apologize. What I did was wrong in every way and... Well yeah”, hän huomautti hyvin nopeasti Daisyn pahoittelujen jälkeen, jääden sitten katselemaan naista hiukan tutkivasti. Sen liikehdintää seurattiin niin tarkasti kuin pystyttiin, mutta miehen yllätykseksi nainen teki seuraavaksi vierelleen tilaa sängylle. Siinä ei kuitenkaan vastusteltu vaan hitaasti tehtiin sille tilaa ja huokaistiin, kun kuultiin naisen seuraavat sanat. ” Yeah I know that. I just…”, Nick aloitti, mutta hiljeni ja mutristi huuliaan miettiessään miksi ei ollut alun perin kertonut Emmasta Daisylle. Kulmia kurtistettiin jopa hämmentyneenä, nojatessaan lopulta päätä taakse päin niin että sai kohdistettu katseensa Daisyn kasvoihin. ” I don’t even know why I didn’t say anything”, hän myönsi lopulta vaisusti hymyillen ja kohautti tervettä olkapäätään. Katsekontaktia ei kuitenkaan katkaistu vaan Daisyn kasvoja silmäiltiin seuraavaksi vinosti hymyillen. ” But I’m also happy for you and I’m happy that you’re happy with that Sacha guy”, Nick hymyili pienesti, mutta aidosti iloisena naisen puolesta. Samalla hän laski katseensa eteensä ja nojasi päätään vieressä olevaa naista vasten ja sulki väsyneesti haukotellen silmänsä. ” Has he been good to you?”, Samaan aikaan Emma oli löytänyt tiensä sairaalalle, naisen lento oli laskeutunut vajaa puolituntia sitten ja kuultuaan vastaajaviestinsä Cocolta, hän oli ensitöikseen ottanut suunnakseen sairaalan. Sairaalalle saavuttua pelon sekaisin tuntein, hän oli jonkun hoitajan avustamalla löytänyt oikealle käytävälle ja lopulta oikean huoneen luokse, jonka ovesta nainen hetkeä myöhemmin työntynyt sisälle. ” Oh my god babe I was…”, Emma huokaisi saatuaan oven auki, mutta se jäi lyhyeen, kun nainen jäi katselemaan vuorostaan hyvin hämmentyneenä sängyllä makaavaa Nickiä ja sen seurassa olevaa Daisya. Nick havahtui varsin hitaasti ovelle ilmestyneeseen tyttöystävään, mutta Emman nähdessään hän ei edes osannut ajatella kuinka kyseenalaiselta se asetelma saattoi näyttää. Etenkin sen jälkeen, kun oli kuukausia sitten myöntänyt suudelleensa vieressään olevaa Daisya. ” Oh, you have company”, pitkäsäärinen tyttöystvä tokaisi kireästi, mikä puolestaan jäi lääkehuuruiselta, väsyneeltä Nickiltä huomaamatta. Sen sijaan hän hymyili tyttöystävälleen iloisesti – tai niin iloisesti kuin vain pystyi siinä tilanteessa. Samaan aikaan Daisykin nousi siitä sängyltä, jota vilkaistiin nopeasti ennen kuin katse palautettiin Emmaan. ” Heeeey babe! How was your flight?”, hän tiedusteli hyvin kasuaaliin sävyyn, samalla kun Emma asteli lähemmäksi ja laski laukkunsa sängyn toisella puolella olevalle tuolille, jonka karmille myös riisui takkinsa. ” It was fine… Uh, could you excuse us? I would like to have some privacy with my boyfriend?”, Emma tokaisi aluksi hiukan hajamielisesti, mutta viimeisissä sanoissaan sen sijaan oli helpostikin havaittavissa se pistävä painostus, joka selvästikin kohdistettiin Daisylle, jota blondi katseli nyt hyvin vaativaan sävyyn – kuin pyytäen, tai lähinnä käskien ulos huoneesta. Se ei sentään jäänyt Nickiltä huomaamatta ja nyt hän katselikin joskin uhatun oloista tyttöystäväänsä yllättyneenä, samalla kun kurottautui varovaisesti tarttumaan naista tyynnyttelevästi kädestä. Katse kuitenkin kääntyi nopeasti Daisyyn, jolle hymyiltiin vinosti. ” It was nice to see you. I’ll see you later?”, hän ehdotti ja kohotti kulmiaan kysyvästi, samalla kun Emma istuutui alas tuolille ja puristi miehen kättä. Nick olisi voinut ihan hyvin jättää sen viimeisen kysymyksen kysymättä, mutta jos Emma oikeasti halusi luottaa häneen, hänen olisi valitettavasti hyväksyttävä se, että he olivat Daisyn kanssa edelleen ystäviä.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 4, 2018 7:37:57 GMT 2
Post by missie on Apr 4, 2018 7:37:57 GMT 2
Daisy oli miettinyt paljon sitä miksei Nick ollut sanonut sanaakaan Emmasta, eikä hän ollut loppujen lopuksi päässyt mihinkään lopputulokseen. Mielessä oli kyllä käynyt oliko mies jättänyt kertomatta tyttöystävästään tunteidensa vuoksi, jotka olivat saaneet Nickin suutelemaan häntä, mutta ei Daisy ollut varma oliko Nick oikeasti elätellyt toiveita yhteenpaluusta. "Yeah", nainen hymähti pehmeästi ja hymyili aitoa, onnellista hymyä, kun Nick vakuutti olevansa myös onnellinen hänen puolestaan. Daisy veti syvään henkeä entisen poikaystävänsä kysymyksen kohdalla, mutta nyökytti sitten päätään. "He has. Don't worry. He's a nice guy", Daisy lupasi, sillä hän oli oikeasti onnellinen uudessa parisuhteessaan. Heillä oli kaikki hyvin.
Daisy ei olisi todellakaan odottanut Emman ilmestyvän paikalle enää sinä iltana, mutta yhtäkkiä ovi aukesi ja se maailman pitkäsäärisin blondi astui huoneeseen. Hölmistyneenä Daisy tuijotti Emmaa, eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Tietysti se asetelma näytti kyseenalaiselta, etenkin kun otti huomioon, että he olivat päätyneet vaihtamaan suudelmia keväällä Nickin kanssa. Emma ei vaikuttanut todellakaan iloiselta kohdatessaan hänet Nickin huoneesta. Vaivaantuneesti Daisy nousi ylös sairaalavuoteelta ja veti kengät jalkaansa, ennen kuin suoristautui nykäisten mekkonsa helmaa alemmaksi. Emman pistävät sanat saivat naisen kurtistamaan kulmiaan hieman hämmentyneesti, mutta ehkä ne olivat tavallaan ansaitut, tavallaan eivät. Ei Daisy ollut tiennyt Nickin seurustelevan, kun he olivat suudelleet. Hän olisi kyllä pistänyt stoppin sille kaikelle täysin, jos hänellä olisi ollut aavistuskin, että kuvioissa oli joku muu, mutta ei - hän oli luullut Nickin viihtyvän sinkkuna. "Sure..." Daisy virkkoi hitaasti, siristäen vähän silmiään katsellessaan Emmaa arvioiden. Naisen käytös tuntui vähän kohtuuttomalta, mutta Daisy yritti vain nielaista mielipiteensä. Hän katsahti lempeästi hymyillen Nickia kuullessaan miehen äänen. "Yeah. See you later. Thank God you're allright. Don't ever scare me like this. Okay?" Nainen kohotti vaativasti kulmiaan Nickille, mutta säilytti hymyn edelleen kasvoillaan. "It was nice to see you too, Emma. Bye!" Daisy kohdisti vielä katseensa Nickin vaaleaan tyttöystävään. Hän yritti kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä, sillä hänellä ei loppujen lopuksi ollut mitään Emmaa vastaan. Katse kävi vielä sängyssä makaavassa Nickissä, ennen kuin Daisy asteli ovelle ja poistui käytävään. Hän oli oikeasti vain äärimmäisen helpottunut, että Nick oli kunnossa - millään muulla ei ollut väliä.
|
|