.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Mar 27, 2018 21:48:22 GMT 2
Post by missie on Mar 27, 2018 21:48:22 GMT 2
Thursday, August 24th, 2018 - late evening
Kansas City @ MO
Sara Anderson & Brooks McNabb
ootd / julle
Kaikki oli muuttunut jotenkin kummasti sen jälkeen, kun Brooks oli lohduttanut Saraa Rockiesien ja Avsien yhteisessä fanitilaisuudessa. Mitään heidän välillään ei ollut tapahtunut, mutta silti jokin oli oleellisesti muuttunut. Sara ei ollut ihan varma mistä oli kyse, mutta ei hän liiemmin välittänyt esittää kysymyksiäkään. Kun Rockiesit olivat pakanneet tavaransa ja lähteneet viikoksi tien päälle, oli nainen lyöttynyt joukkueen mukaan. Hän viihtyi jokaisen vapaan hetken Brooksin seurassa. He tuntuivat hakeutuvan toistensa luokse aina, kun se oli mahdollista; harjoituksien yhteydessä he olivat viettäneet aikaa yhdessä, ennen pelejä ja niiden jälkeen he olivat käyneet syömässä ja kiertelemässä kaupungilla kahdestaan. Heidän välinsä olivat pysyneet varsin viattomina, vaikka he viihtyivätkin tiiviisti toistensa seurassa. Jokin esti heitä menemästä yhtään pidemmälle. Ehkä se oli Hollyn ilme, jonka Sara oli nähnyt, kun nainen oli yllättänyt heidät neuvotteluhuoneesta Brooksin kanssa. Tai kenties he olivat päässeet ylitse tunteistaan. Brycekin oli tyytynyt seuraamaan tilannetta lähinnä etäältä, eikä ollut pitänyt palopuheita siitä mitä aiemmin oli tapahtunut. Ei Sara kaivannut muistutusta siitä, miten he olivat Brooksin kanssa olleet vaarassa jäädä kiinni Lukasille ja Hollylle. Sara oli kuullut sinä iltana kaupungissa järjestettävistä maalaismarkkinoista, joille ainakin muutama pelaaja oli suuntaamassa viettämään iltaa pelin jälkeen. Tiedossa olisi hauskanpitoa naurun, ampumiskilpailun, narunvedon, karusellin, maailmanpyörän, grilliruoan ja livemusiikin muodossa. Sara oli houkutellut Brooksin mukaansa, sillä tietysti viimeistä iltaa Kansas Cityssä piti juhlia asianmukaisin menoin. Mikäpä olisi sen parempaa kuin lyöttyä paikallisille markkinoille? Pimeys oli jo laskeutunut kaupunkiin, kun heidän Uber-kuskinsa kaarsi autollaan markkinoiden sisäänkäynnille. Kaikkialla oli värikkäitä juhlavaloja, heinäpaalien tuoksu kantautui jo kauaksi ja musiikki väritti tunnelmaa. Ilta oli vielä lämmin, vaikka ei enää niin lämmin, mitä se oli ollut päivällä - onneksi. Sara vilkaisi hymyillen Brooksia. "It's almost like in Texas. Nothing beats home, though", hän hymähti, ennen kuin lähti miehen vierellä kulkemaan ihmisjoukon keskellä. Saran katse kiersi kojulta toiselle. Perinteisten ampumispelien, jossa yritettiin ampua mahdollisimman monta tölkkiä alas tai osua liikkuviin maalitauluihin, ja narunvedon lisäksi tarjolla oli kasvomaalausta, hattaraa, popcornia ja arpajaisia. "So what you wanna do first? Go dancing? Or have a beer?" Sara tiedusteli hyväntuulisesti ja sipaisi muutaman tumman suortuvan korvansa taakse kääntyessään katsomaan Brooksia. Nainen nyökkäsi kauempana näkyvän katoksen suuntaan, jonka alle oli sijoitettu niin baaritiski kuin tanssilattiakin, jonka iloiset juhlijat olivat jo vallanneet. Taustalla soiva kantrimusiikki rytmitti niiden askelia ja kaikki vaikuttivat niin tavattoman onnellisilta, että Saran teki melkein väkisinkin mieli liittyä mukaan. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 9, 2018 20:14:52 GMT 2
Post by julle on Apr 9, 2018 20:14:52 GMT 2
Brooks koki elämänsä olevan varsin mallillaan. Pelaaminen sujui, siinä missä asiat olivat myös varsin hyvällä tolalla suhdepuolella. Asiat olivat myös hyvin Hollyn kanssa, vaikka suhdetta aavistuksen varjosti ne tunteet, jotka Brooks edelleen omisti Saraa kohtaan. Brooks tiedosti varsin hyvin itsekin niiden tunteiden olevan ainoastaan väärin, koska Sara itsekin oli suhteessa Lukasin kanssa. Olihan se loukannut aikanaan Brooksia ja mies oli tuntenut itsensä varsin hyväksikäytetyksi, kun Sara oli hänen sijasta valinnut Lukasin. Siitä huolimatta kuinka onnettomaksi mies teki naisen pettämisepisodeillaan. Kai sillä kaikella oli kuitenkin ollut tarkoitus, sillä vain hetkeä myöhemmin ex-tyttöystävänsä Holly oli rantautunut takaisin kaupunkiin. Sen kanssa oli saatu asiat sovittua ja he olivat päättäneet kokeilla yhdessä eloa uudelleen. Valitettavasti sitä onnea kuitenkin varjosti ne tunteet Saraa kohtaan, jotka Brooks yritti kaikin keinoin sivuttaa. Se oli kuitenkin hankalaa, kun Saraan törmäsi töiden puitteissa lähes päivittäin. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Brooks viihtyi naisen seurassa ja joukkueenkin lähdettyä tien päälle, kaikki vähäinenkin vapaa-aika oli vietetty yhdessä. Se oli ehdottomasti riskialtista, josta huolimatta Brooks päätti sivuttaa sen tosiseikan. Muutaman pelaajan mainittua kaupungissa järjestettävistä maalaismarkkinoista, Brooks ja Sara olivat lähteneet itsekin katsomaan niitä. Paikan päälle päästyä, Brooks oli itsekin ottanut hetken ja silmäillyt sitä edessä aukenevaa näkymää. Kirkkaat valot ja heinäpaalit kieltämättä jo itsessään muistuttivat kodista. Tai no, Teksasista, jos tarkkoja oltiin. Brooks oli pitänyt Denveriä kotinaan jo monta vuotta, eikä Teksasia voinut sanoa liioin enää kodiksi, kun siellä käytiin ainoastaan pakon edessä. Saran sanoille hymähdettiin hiljaisesti, samalla kun hymyiltiin vinosti. ” Yeah, I guess. Even though Texas hasn’t been my home since I moved to Denver. Denver is my home now”, hän hymähti ja vilkaisi Saraa hymyillen, samalla kun he lähtivät kulkemaan ihmisjoukon keskelle. Naisen tavoin Brooksin katse kiersi kojulta toiselle. Samaan aikaan Brooks sujautti kätensä rennosti takkinsa taskuihin. Taustalla soiva kantrimusiikki nostatti automaattisesti pienen hymyn hänen huulilleen – mutta Saran ehdottaessa tanssimista, Brooksin kasvoilla koreillut hymy katosi teille tietämättömille ja pieni inho jopa käväisi miehen kasvoilla. ” Oh hell no, we – or at least I’m - not going to dance. I hate dancing and even you can’t get me do that”, Brooks tyrskähti kieltävästi päätään pudistellen. Nuorena oli ehkä jouduttu tanssimaan kaikissa vanhempiensa järjestettävissä hyväntekeväisyystapahtumissa, mutta vanhemmiten Brooks oli luvannut itselleen, ettei tanssisi enää vapaaehtoisesti. Tanssiminen oli yksiä niitä asioita, mitä hän vihasi suunnattoman paljon. Brooks ei edes tiennyt miksi. Hän ei vain yksinkertaisesti pitänyt tanssimisesta, eikä harrastanut sitä liioin edes ulos lähtiessä. Oluen hakeminen puolestaan kuullosti paljon paremmalta idealta. ” We are going to get those beers and find something else to do”, hän seuraavaksi ilmoitti hyvin päättäväisesti ja nyökkäsi vuorostaan Saraa mukaansa, jonka kanssa lähdettiin hakemaan katoksen alle sijoitetulta baaritiskiltä juotavaa. Oluita odotellessa miehen katse kävi nopeasti niissä tanssivissa juhlijoissa, mutta baarimikon iskettyä oluet heidän eteensä, Brooks nappasi omansa ja käänsi katseensa Saraan. ” How about can shooting? You should know, I’m quite good at it”, hän virnisti poikamaisesti, samalla kun tarjosi käsikynkkäänsä, johon Sara saisi tarttua, jotta voisi johdatella heidät kyseisen kojun luokse. ” Not because of my dad… He would never teach me something like that. Too fancy shit like that”, Brooks tunsi tarpeelliseksi lisätä – mr. William McNabb ei tosiaankaan ollut sellainen mies, joka olisi opettanut pojalleen jotain vastaavanlaista. Brooks hörppäsi oluestaan, samalla kun asteli Saran kanssa pois tanssikatoksen alta ja otti suunnakseen lähimmäisen ampumiskojun. ” Do you miss Dallas? I mean, you still think it’s home”, hän kysyi varsin uteliaana seuraavaksi, katsellessaan Saraan vuorostaan mietteliäästi. ” Have you heard from your sister? After... you know”, Brooks ei ihmetellyt, jos Sara ei olisi edelleen vieläkään kuullut Gracesta. Hän oli ainoastaan kuullut kaikki parhaimmat palat Brycelta ja miehen mukaan Grace oli edelleen hyvinkin järkyttynyt ja pettynyt tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka Sara ja Brooks olivat saaneet aikaiseksi illalliskutsuilla.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 10, 2018 13:04:30 GMT 2
Post by missie on Apr 10, 2018 13:04:30 GMT 2
Sara kurtisti kulmiaan ja kallisti päätään, jääden katselemaan Brooksia vähän arvioivasti. "You don't think Texas is home? Do you wanna stay in Denver even after your career ends?" Nainen kyseli aidosti kiinnostuneena. Hän oli jotenkin aina olettanut Brooksin vannovan Texasin nimeen. Tanssiminen ei saanut vihreää valoa Brooksin osalta. Sara loi mieheen paheksuvan katseen, mutta leveä, huvittunut virne kaartui kuitenkin naisen kasvoille. "What?! Why?" Nainen naurahti hämmentyneenä ja pukkasi miestä leikkisästi kylkeen. Sara piti tanssimisesta - hyvässä seurassa nyt ainakin. Oli kuitenkin selvää, ettei Sara saisi edes suostuteltua miestä tanssilattialle, sillä sen verran päättäväisesti mies ilmoitti heidän hakevan oluet ja keksivän muuta tekemistä. Tyytymättömästi huuliaan mutristaen Sara loi mieheen katseen kulmiensa alta kuin uhmaikäinen, mutta lähti sitten kuuliaisesti seuraamaan katoksen alle Brooksin mukana. Sara silmäili uteliaana baarimikkojen työskentelyä, kun he Brooksin kanssa odottivat oluitaan. Ei mennyt kuitenkaan kuin hetki, kun he jo saivat omansa. Sara käänsi rintamasuuntansa Brooksia kohti ottaessaan ensimmäisen hörpyn oluestaan. Samaan aikaan mies ehdotti ammuntaa poikamaisesti virnuillen. Se sai Saran kasvot syttymään lämpimään hymyyn, joka tosin kaarsi hieman vinoon. "U-huh? You are?" Hänen ääneensä ilmestyi hivenen haastava sävy ja kulmiaankin nainen kohotti samalla vivahteella. Varsin luontevasti Sara tarttui miehen tarjoamaan käteen. Tuntui oikeastaan hyvältä kävellä yhdessä sillä tavoin. Miehestä huokuva lämpö tuntui mukavalta viileässä illassa, eikä nainen välittänyt lainkaan vaikka joku Rockieseista oli nähnyt heidät yhdessä. He molemmat tiesivät, että se yhdessä hengailu oli melko viatonta, joten miksi kenelläkään olisi ollut oikeutta tuomita sitä, että he nyt vain sattuivat viihtymään toistensa seurassa? Kuullessaan ettei William McNabbillä ollut suinkaan mitään tekemistä poikansa ampumistaitojan kanssa, Sara hymyili hieman pahoitellen ja hieraisi miehen kättä, josta piti myös kiinni. "I just remember that your dad was scary as hell", nainen naurahti, silmäillen Brooksia aidosti huvittuneena. Hän oli oikeasti pelännyt parhaan ystävänsä isää aina, kun hän oli sattunut saapumaan käymään McNabbeillä. Kuullessaan miehen kysymyksen nainen veti syvään henkeä ja katsahti suoraan eteensä. "I don't know. Sometimes, I guess", hän myönsi olkiaan kohauttaen ja käänsi katseensa uudestaan Brooksiin. "It's just home 'cause of my parents. I am not so close with 'em than I'm with Grace, but still..." Sara hymähti, katsellen Brooksin kasvoja hieman arvioiden kuin yrittäen selvittää ymmärsikö mies hänen pointtinsa. Brooksin seuraavaksi esittämä kysymys Gracesta sai Saran väkisinkin muuttumaan hieman vaikeaksi. "Yeaaah... no. Don't really know what to say to her. She was quite, uh, shocked", nainen puisti päätään ja irvisti pienesti. Hän ei ollut lainkaan varma tulisiko Grace ymmärtämään ikinä sitä, mitä hän tunsi Brooksia kohtaan. Sitä oli mahdotonta selittää, kun Sara ei totta puhuen ollut itsekään täysin kärryillä sen suhteen missä he menivät; olivatko he pelkkiä ystäviä vai jotain muuta? Kaksikko saapui ampumakojun luokse. Heitä tervehti iloisesti pyöreähkö, keski-ikäinen mies, joka ojensi heille kaksi ilmakivääriä. Brooks sai aloittaa, kun Sara seurasi miehen suoritusta. "You were right. You're quite good at this", nainen nauroi muka kovinkin yllättyneenä miehen vuoron päätyttyä. Huomaamattaan jonkinlaisena kiintymyksen osoituksena Sara hieraisi Brooksin käsivartta, ennen kuin siirtyi itse miehen paikoille ja tähtäsi omalla kiväärillään kohti kauempana olevia tölkkejä. Tölkki toisensa jälkeen tippui paikoiltaan maahan, ja kun jäljellä oli vielä viimeinen Sara veti syvään henkeä. Keskittyminen kiinnittyi pelkästään siihen viimeiseen tölkkiin, jonka Sara todellakin halusi saada pudotetuksi paikoiltaan. Nalli napsahti purkin kylkeen ja se heilahti vähän turhan kevyesti. Hetken Sara jo luuli sen jäävän paikoilleen, mutta sitten se kaatui kumoon ja pyöri korokkeeltaan alas. Leveä, voitonriemuinen hymy valtasi naisen kasvot. "Did you see that? Did you see that?!" Sara hihkui riemuissaan kääntyen ensin Brooksin puoleen ja sitten kojunpitäjän, joka naureskeli naisen reaktiolle. "I won!" Nainen jatkoi riemuitsemistaan ja hylkäsi aseensa kojun tiskille voidakseen heittäytyä Brooksin kaulaan. Hän rutisti mitään enempää ajattelematta miestä tiukasti, ennen kuin irrottautui nopeasta, mutta riemukkaasta halauksesta ottaakseen vastaan jättimäisen nallen, jota kojunpitäjä hänelle ojensi. "Isn't it cute?" Sara naurahti herttaisesti hymyillen Brooksille rutistaessaan pehmoeläimen - joka oli miltei naisen itsensä kokoinen - tiukasti kainaloonsa. "God! How we are going to get this back to home?" Nainen päivitteli huvittuneena, sillä sille järkälemäiselle nallelle olisi luultavasti pitänyt varata oma istumapaikka lentokoneesta. "Should we get back to hotel? Or do you want to drag this one around the fair?" Sara heilautti pehmolelua vieressään merkitsevästi ja virnisti vinosti Brooksille. "You have game tomorrow too, so it's not like we can stay up late either."Kaksikko oli päättänyt suunnata lopulta takaisin hotellille. Sen lisäksi että joukkueella oli peli seuraavana iltana, oli tiedossa myös heti varhain aamulla lento Atlantaan. Viimeistä iltaa Kansas Cityssä ei siis voitu viettää aamuyön pikkutunneille kukkuen. He olivat tilanneet Uberin viemään heidät takaisin hotellille. Kiitos jättimäisen pehmonallen, Sara istui kylkikyljessä Brooksin kanssa. "I have meant to ask something to you so many times, but, uh, did you know that I had a huge crush on you, when we were teenagers?" Nainen kysyi vähän yllättäen ja kohotti katseensa miehen kasvoihin. Hän ei voinut olla hymähtämättä vaimeasti, kun huoleton hymy kaartui koristamaan hänen huuliaan. "I didn't even tell Emma about it", Sara hymähti päätään puistaen. Hän kertoi yleensä Emmalle kaiken, mutta Brooksin kanssa vaihdetuista suudelmista nainen ei ollut uskaltanut kertoa edes parhaalle ystävälleen. Ehkä siksi, että kyseessä oli Emman isoveli. Maksettuaan kyytinsä Uber-kuskille, oli Sara suunnannut hotellin viidenteen kerrokseen nallea kainalossaan retuuttaen ja Brooks saattajana. Mies asui onneksi kaksi kerrosta ylempänä, joten Saran ei tarvinnut podeta huonoa omatuntoa, kun mies saattoi häntä ovelle saakka. Nainen avasi huoneensa oven, jonka oli saanut pelkästään itselleen, ja astui peremmälle sen verran, että saattoi laskea voittamansa palkinnon lattialle oven viereen, vasta sen jälkeen hän kääntyi ympäri oven suussa käytävässä edelleen seisovan Brooksin puoleen. "Thanks! I had a great time with you today", nainen kiitteli lämpimästi hymyillen. "Are you going to straight to bed now?" Päivä oli ollut pitkä, joten peiton alle Sarakin oli aikeissa ryömiä. Saisi nähdä vain kuinka nopeasti uni tulisi, sillä viimeöinä Saran mielessä oli pyörinyt sisukkaasti se, mitä Brooks oli ollut oikein aikeissa sanoa ennen kuin Holly oli keskeyttänyt heidät. He eivät olleet edes puhuneet vaihtamistaan suudelmista, eivätkä siitä kuinka kumpikin heistä oli myöntänyt ikävöivänsä toisiaan. Se hetki oli taatusti kaikkea muuta kuin oikea, mutta jokin pakotti Saran silti sanomaan: "You know, I - I really did meant to my words. I miss you. A lot, actually." Sanojensa päätteeksi Sara liikahti paikoillaan vähän kärsimättömästi. Ei hän tiennyt oliko Holly saanut Brooksin unohtamaan tunteensa häntä kohtaan ja siksi nainen tunsikin olonsa äärimmäisen haavoittuvaiseksi sillä hetkellä. Syvä hengenveto kertoi enemmän kuin tuhat sanaa siitä miten paljon Sara joutui kamppailemaan itsensä kanssa, että sai myönnettyä ääneen sen, mikä oli pyörinyt jo pitkään hänen mielessään. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Apr 23, 2018 22:46:57 GMT 2
Post by julle on Apr 23, 2018 22:46:57 GMT 2
”Maybe, donno yet. But I’m sure about the fact that I don’t wanna move back to Dallas. I like these changing seasons and there’s always hot in Dallas. I’m maybe half of Puerto Rican but I still don’t like heath”, Brooks kohautti olkiaan joskin tietämättömänä. Ei hän ollut sen suuremmi vielä ajatellut minne haluaisi uransa jälkeen muuttaa. Sara vaikutti kuitenkin aidosti yllättyneeltä siitä, että Brooks ei pitänyt Texasia enää kotina. Siellä ei oltu asuttu enää vuosiin, eikä siellä ollut enää mitään mitä olisi kaivattu. Toki perhe asui siellä mutta rehellisesti sanottuna isänsä, äitinsä, saati isosiskonsa vuoksi Brooks ei ollut edes valmis palaamaan kaupunkiin. Tanssiminen ei kuitenkaan kuullostanut miehen korvan yhtään hyvältä idealta, eikä Sara onneksi ollut pakottanut häntä tanssilattialle. Brooks ei ollut mikään parketin partaveitsi, vaikka sitä oli nuorempana jouduttukin tanssahtelemaan erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa. Niistä päästyään eroon, Brooks oli vannonut, ettei tanssisi enää kuin kerran vuodessa ja se oli yleensä niissä kekkereissä, mitkä äitinsä järjesti syystä jos toisesta ja mihinkä Brooks oli pakotettu osallistumaan. Kaukaa Denveristä saakka. Käsivarrestaan kiinni pitävää Saraa vilkaistiin seuraavaksi jo hiukan yllättyneenä, kun se mainitsi isänsä olevan pelottava. ”You think my father is scary? That’s funny, never heard someone said something like that”, hän hymähti huvittuneena ja kurtisti kulmiaan ajatukselle. Brooks ei luonnollisesti Williamin poikana nähnyt isäänsä niin pelottavana, mutta se luultavasti oli ihan ymmärrettävää.
Brooks kuunteli seuraavaksi hiljaa, kun Sara puhui perheestään ja siitä ettei ollut Gracen kanssa puhunut heidän viime episodinsa jälkeen. Sille irvistettiin pienesti, ennen kuin otettiin huikka toisessa kädessä olevasta oluesta. ”Maybe she just need time…”, Brooks kohautti olkiaan mietteliäästi. Grace varmasti tokenisi ajan kanssa, tai pahimmassa tapauksessa ei. Brooks ei tiennyt, eikä hän liioin aikonut sille asialle sen enempää antaa ajatustakaan. Sen sijaan he saapuivat pian sille ampumakojulle ja Brooks sai aloittaa. Siinä osuttiin tölkkiin, jos toiseenkin ja suorituksensa jälkeen Brooks vilkaisi vieressä seisovaa naista hymyillen. ”Told you – now is your turn”, Saralle hymyiltiin ja se päästettiin samalle paikalle tekemään oman suorituksen. Brooks vei kätensä rentoon puuskaan rinnalleen ja nojasi lantiollaan kojun tiskiä vasten, samalla kun seuraili naisen suoritusta. Miehen yllätykseksi Sara oli jopa niin hyvä, että se voitti pääpalkinnon. Naisen hihkuminen ja iloinen reaktio nostatti myös huomaamattaan lämpimän hymyn miehen huulille. ”I did see that, good job”, Brooks kehui huvittuneena ja vaihtoi Saran kanssa nopean halauksen, jota ei liioin sen kummemmin jääty miettimään, kun kojunpitäjä oli ojentanut vuorostaan ison nallen naiselle. ”Yeah it’s pretty cute… But we should go back to hotel. As you said, I have game tomorrow so…”, Brooks virkkoi hymyillen, kohotti kädessä olevaa olutta, jonka joi tyhjäksi ja laski tyhjän pullon tiskille, ennen kuin otti Saran takaisin käsikynkkäänsä.
Hotellille paluu sujui varsin jouhevasti Uberin kyyditsemänä, jonka takapenkillä Brooks istui Saran ja nallen kanssa. Saran tiedusteluille hymähdettiin pehmeästi ja pudisteltiin päätä. ”You did? I didn’t know that”, Brooks sanoi hiukan huvittuneena ja käänsi sen myötä katseensa eteensä. EI Brooks ollut sellaista miettinyt – kaikki Emman ystävät oli nuorempana nähty vain siskonsa kavereina eikä niihin rehellisesti sanottuna oltu kiinnitetty sen suuremmin huomiota. Sara toki tiedettiin ja tunnettiin paremmin kuin muut siskonsa ystävät, mutta sekin oli siitä syystä, että kyseinen tyttö hengasi heillä enemmän kuin kukaan muu Emman kavereista. ”To be honest it was quite a miracle that my parents let Emma hang out with you – ’cause what I remember, you were pretty boyish and Emmas was goody two shoe back then. She’s still the same but you know what I mean”, Brooks härnäsi hyväntahtoisesti hymyillen, vaikka taustalla oli ehkä kuitenkin pieni totuudenhiven. Emma ja Sara tulivat aivan erilaisista perheistä ja Emmaan oli erityisesti nuorempana kohdistunut turhankin paljon paineita sen suhteen, kenen kanssa vietti aikaansa ja miten näyttäytyi kotiseinien ulkopuolella. Kai Sarassa oli kuitenkin ollut jotain sellaista, minkä vuoksi vanhempansa eivät olleet kieltäneet tyttöjen ystävyyttä. Brooks naurahti huvittuneena, kun Sara puolestaan paljasti, ettei ollut kertonut ihastuksestaan edes Emmalle. Ei sekään tullut yllätyksenä – kukapa olisi halunnut kertoa parhaalle ystävälleen olevansa ihastunut sen veljeen?
Hotellille saavuttua, Brooks kohteliaasti saattoi Saran huoneeseen saakka. ”I had great time too, so thank you for that. And yeah, that was the plan”, Brooks nyökkäili sanojensa painoksi ja vei kätensä rennosti takkinsa taskuihin, samalla kun silmäili Saraa hymyillen. Järkevintä olisi siinä tilanteessa ollut toivottaa vaan hyvät yöt ja painua omaan huoneeseen, mutta jostain syystä Brooks jäi kuitenkin norkoilemaan siihen Saran huoneen ovelle. Katse kerkesi kiertää heidän ympärillään, mutta se palautettiin nopeasti takaisin naiseen, kun sen sanat kuultiin. Brooks tapitti Saraa vuorostaan melko yllättyneenä. Kaiken tapahtuneen myötä hän oli kuvitellut naisen unohtaneen tunteensa ja siirtyneen jo eteenpäin. Ei Sara kuitenkaan yksin ollut sen ikävän kanssa – Brooks oli melkein myöntänyt ne omatkin tuntemuksensa, ellei Holly olisi tullut heitä keskeyttämään. Holly ei ollut nyt paikalla, joten Brooks olisi voinut tehdä saman. Myöntää sen rintaa polttavan ikävän ääneen. Sen sijaan hän vain katseli hetken hiljaa paikallaan kiemurtelevaa Saraa, kunnes otti askeleen lähemmäksi naista ja vei kätensä naisen poskille. Sen myötä Brooks painoi huulensa mitään sanomatta Saran omille ja sulki ne hellään suudelmaan. Sara ei ainakaan siinä vaiheessa työntänyt Brooksia irti itsessään, joten hän rohkeni ottaa askeleen eteenpäin ja sen mukana johdatella Saran peremmälle huoneeseen, pois sieltä käytävältä missä kuka tahansa olisi voinut nähdä heidän suudelmansa. Suudelmista löytyi aluksi hiukan lupaa pyytävät sävy, mutta koska Sara ei Brooksia irtikään työntänyt itsestä, niihin alkoi kerta toisensa jälkeen tulla vaativampi ja intensiivisempi sävy, samalla kun mies vuorostaan vei kätensä Saran lantion ympärille, vetäen naista lähemmäksi itseään. ”I missed you too”, Brooks lopulta hymähti pehmeästi, kun vetäytyi hetkeksi siitä suudelmasta ja painoi otsansa Saran omaa vasten. Oli sanomattakin selvää, että Brooksilla oli ollut ne viimeiset pari kuukautta ollut kauhea ikävä Saraa, mutta ne tunteet ja ajatukset oli varsin loistokkaasti sysätty syrjään, kunnes nyt.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 24, 2018 17:23:18 GMT 2
Post by missie on Apr 24, 2018 17:23:18 GMT 2
Sara hymähti lämpimästi. Dallasissa ei ollut samalla tavalla vuodenaikojen vaihtelua kuin Denverissä. Tavallaan Sara oli oppinut kuluneen vajaan vuoden aikana jopa pitämään siitä. Oli ihanaa, kun talvella - ja varsinkin jouluna - oli kunnolla lunta tiedossa. Eikä syksyn väriloistoa tietenkään voittanut mikään. "Do you speak Spanish then?" Sara virnisti vinosti, ehkä jopa väähän haastavastikin, kun Brooks mainitsi Puerto Ricolaisista sukujuuristaan. Sara oli aina pitänyt Emman isää pelottavana. Miehestä huokui tietynlaista auktoriteettia ja arvovaltaa, jota Sara ei todellakaan olisi halunnut lähteä uhmaamaan. Siksi Brooksin sanat saivat Saran kurtistamaan kulmiaan hieman kummaksuen. "You don't?" Hän varmisteli vielä, vaikka siihenhän miehen sanat viittasivat. "He was always so formal and serious. Bet he is probably still", nainen hymähti, luoden merkitsevän vilkaisun Brooksiin kulmiensa alta ja hymyili vähän ilkikuriseen sävyyn miehelle, ennen kuin pukkasi miestä hellästi kyynerpäällään kylkeen. Sara ei ollut niin varma, että Grace leppyisi koskaan, silti hän pakkottautui hymyilemään pienesti ja katsahtamaan Brooksiin todetessaan: "Maybe." Grace suhtautui niin kielteisesti pettämiseen, että Sara oli aikoinaan ihmetellyt mikä oli saanut hänen isosiskonsa haksahtamaan Brycen kaltaiseen mieheen. Bryce oli tehnyt melkoisen parannuksen Gracen myötä, eikä Sara totta puhuen epäillyt hetkeäkään, että Bryce pettäisi Gracea. Siinä oli aviopari, joka rakasti toisiaan syvästi ja olivat valmiita vaikka uhraamaan henkensä toistensa puolesta. Samanlaista ehdotonta rakkautta Sara itsekin halusi, mutta sellaista ei tuntunut löytyvän kuin hetkittäin Lukasin kanssa. Sen ison nallen voittaminen oli Saralle oikeasti iso juttu. Se - ja tietysti Brooksin seura - teki päivästä kerta heitolla paremman. Kaikki ilo tuli kuitenkin aikanaan aina tiensä päähän. Seuraavan päivän siirtyminen Atlantaan ja illan peli tarkoittivat sitä, että hotellille pitäisi palata. Sara ei oikein tiennyt olisiko pitänyt olla helpottunut vai loukkaantunut siitä, ettei Brooksilla ollut hajuakaan hänen teiniaikaisesta ihastuksestaan. Toki hän oli ollut hyvin poikamainen, eikä millään tavoin Brooksin tyylinen tyttö, mutta kenties Saran sisäinen teinityttö olisi hyppinyt riemusta, jos Brooks olisi aikoinaan kuitenkin huomannut hänet. Joku olisi ehkä ottanut loukkauksena miehen seuraavat sanat siitä kuinka oli ollut ylipäätään ihme, että he olivat saaneet Emman kanssa olla ystäviä, mutta Sara vain hymähti niille - hän tiesi kyllä miten paljon odotuksia McNabbit olivat lastensa niskaan kasanneet. "Emma always says that I was kinda like ugly duckling", nainen totesi ääni täynnä huvittuneisuutta. Kuvaus oli sinäänsä osuva, että Sara oli muuttunut täysin niistä ajoista mitä hän oli nuorempana ollut. "Sounds good", Sara myötäili lempeästi hymyillen. Nukkumaanmeno houkutti itse kutakin, mutta sen sijaan että hän olisi toivottanut vain hyvät yöt, nainen päätyi tunnustamaan ikävänsä - se oli jotakin mitä Sara ei ollut edes ajatellut tekevänsä. Hän tiedosti itsekin miten väärin se oli heitä kaikkia kohtaan. Ei ollut oikein, että he ikävöivät toisiaan, kun heillä kummallakin oli parempi puolisko odottamassa kotona. Hiljaa Sara seisoikin paikoillaan ja odotti Brooksin reaktiota. Hän ajatteli miehen torppaavan kaiken sen alkuunsa, mutta sen sijaan Sara sai hämmentyneenä seurata kuinka mies astui lähemmäksi häntä ja vei kädet hänen poskilleen. Tuntiessaan Brooksin huulet omillaan kiersi Sara vaistomaisesti kätensä miehen niskan taakse, painautuen tiiviisti sen vartaloa vasten omalla kehollaan. Vastustelematta nainen peruutti peremmälle huoneeseen Brooksin johdattelemana. Tuntui kuin edellisistä suudelmista olisi ollut pieni ikuisuus. Sara ei katunut lainkaan, että sillä hetkellä antautui suudelman vietäväksi ja unohti täysin muun maailman. Vaativampiin ja intensiivisempiin suudelmiin vastattiin ihan samanlaisella kiihkeydellä, millä Brooks ne oli aloittanut. Siinä hetkessä ei ollut mitään uutta, sillä he olivat vaihtaneet miehen kanssa jo monen monta kertaa suudelmia aiemminkin. Uutta kuitenkin oli se, ettei Sara ollut aikeissa iskeä jarruja pohjaan. Miksi kieltää jotain sellaista, jota halusi enemmän kuin mitään muuta? Sara halusi Brooksia niin jumalattoman paljon, että sitä oli täysin mahdotonta kuvailla sanoin. Hän halusi tuntea miehen paljaan ihon lämmön omaansa vasten ja hän halusi antautua miehelle täysin. Hengitys oli jo hivenen kiihtynyt, kun Brooks irrottautui suudelmasta ja nojasi otsansa Saran otsaa vasten. Naisen silmät pysyivät sulkeutuneina, kun hän keskittyi nauttimaan miehen läheisyydestä. Miehen sanat saivat hänet hymyilemään. Miten helpottavaa olikaan kuulla, ettei nainen ollut yksin ikävänsä kanssa, joka puristi rintaa ja teki olon kaikin tavoin levottomaksi. "Spend the night with me", Sara henkäisi vaimeasti ja veti syvään henkeä, mutta nojasi sitten päätään aavistuksen verran taaemmas niin, että saattoi kohdistaa katseensa Brooksin silmiin. Hän veti oikean kätensä miehen niskasta ja asetti sen miehen poskelle, antaen peukalonsa sivellä hellästi parran karhentamaa ihoa. "I'm serious. Stay", Sara pyysi uudelleen, mutta ei kuulostanut vaativalta, vaan nimenomaan pyysi miestä jäämään. Silti, kuin sanojensa painoksi, hän kurottautui sulkemaan Brooksin huulet intohimoiseen suudelmaan, joka kertoi taatusti kaiken siitä, miten paljon Sara miestä halusi. He olivat kierrelleet sen hetken ympärillä viimeiset puoli vuotta, mutta nyt nainen oli viimein varma siitä, mitä todella halusi. Eikä ollut mikään salaisuus, että he molemmat halusivat toisiaan. Oli ihan liian helppoa ponnauttaa itsensä miehen syliin, kiertää jalat tiukasti sen ympärille ja antaa sen kantaa sängylle. Koko sen lyhyen matkan ajan Sara soi Brooksin huulille syviä, vaativia suudelmia. Huulet eivät irronneet kuin hetkellisesti vastapariltaan, kun Sara tarttui ristikkäin paitansa helmaan ja riisui sen, jättäen päälleen vain mustat pitsirintaliivit, vyötärölleen kiedotun paidan ja shortsit. Kädet kiertyivät uudestaan miehen niskaan samaan aikaan, kun Sara palautti huulensa sulkemaan Brooksin omat uusin suudelmin. Miehen laskiessa hänet viimein sängylle, peruutti Sara keskemmälle sänkyä ja vei reitensä molemmin puolin miehen kyljille. Hän hukutti Brooksin vain aina uudestaan ja uudestaan suudelmiin, jotka olivat niin täynnä intohimoa ja kiihkeyttä kuin suinkin saattoi kuvitella. Jokainen kosketus sai janoamaan hieman lisää, hieman enemmän, eikä paluuta todellakaan enää ollut. Mielessä ei käynyt Lukas, eikä kyllä totta puhuen sen puoleen Hollykaan, joka oli ikäväkseen vain sattunut viattomasti palaamaan yhteen Brooksin kanssa. Sara vei kätensä availemaan miehen paidan painonappeja ja avitti sen sitten miehen päältä. Hänen oli melkein vaikea uskoa, että siinä he auttoivat toisiltaan vaatteita pois päältä ja olivat valmiita menemään loppuun saakka. Sitä ennen Sara oli joka kerta vain lyönyt jarrut pohjaan, kun tilanne oli edennyt yhtään pidemmälle. Nyt huoneen täytti raskas hengitys ja ilmassa väreili sähköinen tunnelma - sellainen, jota Sara ei ollut kokenut edes Lukasin kanssa. Jokainen suudelma ja kosketus tuntui oikealta, niin täydelliseltä. Ikään kuin heidät olisi tarkoitettu toisilleen. "Just take me", Sara henkäisi hengästyneesti suudelmien lomasta ja kiersi samalla vasemman kätensä Brooksin selän puolelle, upottaen kyntensä kevyesti miehen ihoon, vain osoittaakseen olevansa tosissaan sanoissaan. Ilkikurinen virne kaartui Saran huulille hetkellisesti, ennen kuin hän vaihtoi ties kuinka monennen suudelman Brooksin kanssa. ***
Kello oli hädin tuskin edes viittä aamulla, kun Sara heräsi herätyskellon ääneen, jonka oli asettanut jo edellisen päivän aamuna puhelimeensa. Unisesti silmiään räpytellen nainen kohotti päätään, saaden ensimmäiseksi todeta nukkuvansa Brooksin kainalossa. Hän tunsi miten miehen toinen käsi oli kiertynyt hänen ympärilleen tiukasti. Väkisinkin näky nostatti hymyn Saran huulille. Hän oli aina pitänyt Brooksin vierestä heräämisestä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Ajatukset palasivat nopeasti takaisin todellisuuteen, kun mieleen tunkeutui herätyskellon ääni. Nainen joutui puolittain hivuttautumaan Brooksin päälle, jotta hän yletti kurottautumaan yöpöydällä soivaa puhelintaan kohti. Tottuneesti sormet hiljensivät hälytyksen ja Sara antoi enemmän kuin mielellään huomionsa palata takaisin Brooksiin. Katse kääntyi miehen puoleen, kun nainen puolestaan jäi makaamaan miehen päälle. Miehen kehosta huokuva lämpö oli äärimmäisen lohdullista, kun otti huomioon, että kello oli tuskin mitään vielä ja parin tunnin päästä pitäisi jo istua bussissa matkalla lentokentälle. "Morning", Sara henkäisi pehmeästi, antaen hymyn nousta koristamaan kasvojaan. "You're amazing!" Hän naurahti vaimeasti, mutta hyväntuulisesti kuitenkin kurottautuessaan suomaan viivyttelevän suudelman Brooksin huulille. Heleä, lämmin hymähdys karkasi Saran huulilta suudelman yhteydessä ja huulille jäi aidosti onnellinen hymy, kun hän lopulta otti etäisyyttä mieheen. "You okay?" Nainen katsoi kuitenkin aiheelliseksi vielä varmistella. Heistä kumpikin oli viime yönä ylittänyt rajan, jota he tuskin olivat ajatelleet ylittävänsä. Lukas ehkä ansaitsi saada näpeilleen, mutta Holly oli vain sivullinen uhri, jolla ei ollut osaa eikä arpaa koko tilanteeseen. Hellästi Saran oikean käden sormet piirtelivät epämääräisiä kuvioita miehen paljaaseen rintaan. Läheisyys Brooksin kanssa oli juuri sitä, mitä hän oli kaivannut ja jopa tarvinnut. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 1, 2018 14:22:36 GMT 2
Post by julle on May 1, 2018 14:22:36 GMT 2
” I do, usually with my mom and her side relatives”, Brooks virnisti naiselle leveästi – espanjaa oltiin puhuttu äidin ja hänen puoleisten sukulaisten kanssa alusta saakka. Isän kanssa ei liioin, sillä hyvä kun hän edes ymmärsi puoltakaan sanaa kyseistä kieltä. Sen varjolla aina saikin rauhassa keskustella äidin tai sisaruksien kanssa, jos jostain asiasta ei haluttu juuri nimenomaan puhua isän kanssa. Saran varmistelut nostattivat varsin huvittuneen hymyn miehen huulille. ” He’s my father – why I would be afraid of him? He may be a big shot but he is still human”, William McNabb saattoi olla nykyään Teksasin kuvernööri, mutta hän oli silti hänen isänsä. Sitä ei nähty nähtävästi samalla tavalla kuin muut näkivät ja Saran hymähdykselle virnistettiin huvittuneena. Sen myötä keskustelu oli urautunut täysin toisaalle. Jos nyt rehellisiä oltiin, niin Brooks ei liioin ollut katsonut kenenkään siskonsa ystävää sillä silmällä. Olihan Sara ollut poikamaisuudestaan huolimatta söpö, mutta he loppujen lopuksi olivat pyörineet niin eri piireissä ja kuvioiden kanssa, ettei asiaa oltu sen suuremmin edes ajateltu. Sara ei onneksi ottanut puheitaan kuitenkaan loukkauksena, joka oli helpotus, sillä ei mies niitä kuitenkaan loukkaustarkoituksena ollut sanonut. Se oli vain karu fakta; Emman ystäviä syynättiin huomattavasti tarkemmin, kuin esimerkiksi Brooksin tai Braydenin ystäviä. Lauren meni Emman kanssa samaan kastiin, mutta sillä nyt oli huomattavasti enemmän paineita kuin perheen nuorimmaisella. Kaikkien odotuksien vastaisesti Brooks oli lopulta antautunut niiden tunteidensa vietäväksi ja painanut huulensa Saran omille. Tavallaan jopa hetken mies kuitenkin odotti Saran lyövän tuttuun tapaansa jarrut pohjaan, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan niihin suudelmiin saatiin vaativampi, huomattavasti intensiivisempi sävy kuin aikaisemmin, jonka myötä Brooks antautui niiden vietäväksi. Sitä läheisyyttä Saran kanssa oltiin kaivattu, mutta lopulta Brooks sai vastahakoisesti irrotettua huulensa naisen omista ja painettua otsansa Saran omaa vasten. Hän piti silmänsä suljettuna siihen asti, kunnes Sara oli puhjennut puhumaan, joka sai Brooksin myös nojaamaan päätään taaksepäin niin, että pystyi kunnolla katsomaan Saran kasvoja. Saraa katseltiin silmiin jopa aavistuksen hämmentyneenä, sillä sellaista pyyntöä ei osattu odottaa. Kai Brooks oli henkisesti jo valmistautunut siihen, että Sara passittaisi hänet taas matkoihinsa. ” Are you sure?”, Brooks tiedusteli ehkä jopa aavistuksen varautuneena, antaen käsiensä kuitenkin laskeutua naisen kasvoja kehystämästä sen lanteille. Niille sanoille saatiin kuitenkin vahvistus, kun Sara oli vuorostaan kuronut sen heidän välisen matkansa umpeen. Siihen intohimoiseen suudelmaan vastattiin samanlaisella palolla. Saran ponnauttaessa itsensä syliinsä, naisen vyötärölle laskeutuneet kädet liu’utettiin sen reisien alle, joista otettiin tukeva ote ennen kuin lähdettiin niiden suudelmien lomasta kantamaan naista sänkyä kohti. Sen lyhyen matkan aikana vaatteetkin alkoivat vähentyä varsin tiuhaan tahtiin, mitä Brooks ei luonnollisesti laittanut pahakseen. Siitä oli pitkä, kun sellaista intohimoa ja paloa oltiin tunnettu kenenkään kanssa. Valitettavasti niiden kosketuksien ja suudelmien myötä Hollynkin olemassaolo unohtui täysin. Se oli ehdottomasti väärin ja Brooks tiesi tulevan tekonsa loukkaavan parempaa puoliskoaan – mutta miksi hänen olisi pitänyt vastustella sitä, mikä oli selvästikin tulemakseen? Sängylle päästyä Brooks hakeutui Saran ylle, samalla kun vastasi niihin uudempiin suudelmiin ja kätensä lähti tutkivasti liikkumaan naisen reiden ulkosyrjällä. Jossain välissä omakin paita oli saatu pois päältä, mutta sen hetkisessä huumassa ei liioin asiaa ajateltu. Jokainen kosketus ja suudelma sai Brooksin vain haluamaan lisää, vaikka jossain määrin takaraivossa edelleen kolkutteli ajatus siitä, että mitä jos Sara kuitenkin löysi jarrut pohjaan. Toki naiselle oli annettu useampikin mahdollisuus siihen ja pikku hiljaa niiden vaihdettujen suudelmien ja kosketuksien lomassa sekin ajatus alkoi hälvetä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Saran pyyntö kuultiin niiden suudelmien keskeltä, joka nostatti pienen virneen miehen huulille. ” You’re so fucking beautiful”, Broos puolestaan henkäisi niiden suudelmien lomasta, jonka jälkeen vaatteet vähenivät vähenemistään ja viimeisetkin järkevästi ajattelun rippeet hälvenivät. *** Edellisillan tapahtumien jälkeen ei oltu suinkaan hakeuduttu takaisin omaan huoneeseen, vaan jääty kaikessa rauhassa nukkumaan Saran viereen. Pehmeästä unesta alettiin kuitenkin heräillä hitaasti, kun siihen utuiseen uneen tunkeutui ikävästi Saran herätyskellon ääni. Brooks ei kuitenkaan heti avannut silmiä, vaan haukotteli varsin raukeasti ja vasta sitten unisesti siristi silmiään, samalla kun tunsi Saran kohottautuneen ylleen sulkemaan sen ikävästi pimputtavan herätyskellonsa. Naisen hakeutuessa takaisin kainaloonsa, Brooks silitteli hellästi Saran selkää ja hymyili unisesti. ” Morning”, Brooks henkäisi väsyneesti ja hieraisi toisella kädellä kasvojaan. Käden laskeutuessa kasvoiltaan, katse kohdistettiin sen myötä yllään olevaan naiseen, jolle virnistettiin vinosti. ” You’re amazing too”, mies komppasi, eikä laisinkaan valehdellut. Edellisilta oli upea ja kaikin puolin päätä huumava, oikeastaan kaikkea sitä mitä hän oli odottanutkin ja vielä enemmän. Siihen naisen suudelmaan onnistuttiin kuitenkin vastaamaan hiukan puoliteholla, sillä Brooks tunsi itsensä siihen kellon aikaan vielä turhankin väsyneeksi. Oli lähes sietämätöntä herätä niin aikaisin, mutta minkäs teit. Heidän bussinsa lähtisi parin tunnin päästä ja siihen mennessä oli hyvä saada itsensä jonkinlaiseen toimintavalmiuteen. Suudelman jälkeen Saraa jäätiin hetkeksi hiljaa katselemaan. ” I’m just fine, great actually. How about you?”, hän vuorostaan tiedusteli ja kurtisti kulmiaan sen myötä aavistuksen, samalla kun vei kätensä paremmin naisen ympärille ja silitteli sen selkään jotain epämääräistä kuviota. Brooks ymmärsi kyllä jos Sara olisi katunut tapahtunutta, mutta sen verran itsevarma mies oli, ettei uskonut naisen menneen loppuun saakka, jos olisi katunut sitä. Hetken Brooks silitteli kaikessa rauhassa Saran selkää, ennen kuin vilkaisi yöpöytää ja siinä Saran lepäilevää puhelinta. Mitään sanomatta hän lopulta kurottautui ottamaan sen käteensä, ihan vain vilkaistakseen itse kuinka paljon kello todella oli. ” We should go get something to eat…”, hän totesi laskettuaan puhelimen takaisin pöydälle. Katse palautettiin Saraan ja sen kauniita kasvoja katseltiin vinosti hymyillen, kunnes se uninen hymy lopulta muuttui ilkikuriseksi virneeksi, samalla kun vei kätensä takaisin naisen ympärille ja kiepautti pakan niin, että Sara jäi alleen. Oikealla kädellä otettiin tukea patjasta, samalla kun hakeuduttiin naisen jalkojen väliin ja alettiin painella kiusoittelevia suudelmia Saran kaulalle. ” Last night was amazing”, Brooks myhäili hymyillen, samalla kun kuljetti huuliaan määrätietoisesti naisen kaulalla ja silitteli sen pehmeää ihoa. Lopulta Brooksin oli kuitenkin ryhdistäytyvä, jolloin hän pakotti itensä irrottamaan huulensa Saran iholta ja kohottamaan kasvonsa naisen omien tasolle. ” But seriously, we should get going”, hän huokaisi laiskasti, jonka jälkeen nousi naisen yltä ja hilasi itsensä sängyn reunalle. Siinä istuessa Brooks paikansi puhelimensa, joka oli nähtävästi eilisen temmellyksen lomassa tippunut housujen taskusta lattialle. Puhelin napattiin käteen vain todetakseen akun loppuneen siitä. ” Damn, my phone is dead… Oh well, hopefully nobody has missed me”, mutistiin lähinnä itsekseen, samalla kun noustiin sängyltä ja alettiin keräillä niitä vaatteita lattialta, pukien niitä ylleen. Brooks suunnitteli jo mielessään käyvänsä vasta aamupalan jälkeen suihkussa, sillä ei muuten olisi niitä eilisiä vaatteita mielellään pukenut päälleen. ” Ready to go?”, Brooks katsahti Saraa, joka oli yhtälailla jo pikku hiljaa pukeissa. Ennen kuitenkaan huoneesta lähtöä, Brooks oli vilkaissut itseään peilistä ja yrittänyt sukia lyhyitä tummia hiuksiaan jotenkin ojennukseen. Se tuntui kuitenkin varsin turhalta, sillä ne eivät kuivana taipuneet suuntaan taikka toiseen. Pukeuduttuaan ja siirryttyään huoneesta käytävälle, Brooks vei kätensä rennosti housujensa taskuihin ja lähti naisen kanssa hissejä kohti. ” I’m kinda hoping that Kenneth and Bryce haven’t woken up yet… ”, hän totesi lähinnä itsekseen, vaikka Sara varmasti ne sanat myös kuuli. Brooksin oli vaikea kuitenkin kuvitella, ettei kyseinen kaksikko olisi jo ollut jo hereillä, sillä pelimatkoilla tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, se että Kenneth ja Bryce olivat aina ennen Brooksia hereillä. Ei siinä tilanteessa ollut oikeastaan muuta pelottavaa, kuin se että Kenneth oli varmasti jo juorunnut Brycelle ettei ollut tullut takaisin huoneeseen edellisiltana. |
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
May 14, 2018 21:39:05 GMT 2
Post by missie on May 14, 2018 21:39:05 GMT 2
Sara piti siitä, että hän sai herätä Brooksin vierestä. Miehen kasvojen näkeminen heti ensimmäisenä aamulla oli jotain, mikä nostatti väkisinkin hymyn naisen huulille. Oli aivan varmaa, että naisen tunteet miestä kohtaan olivat syviä ja aitoja, mutta myös äärimmäisen vahvoja. Sara silmäili miestä uteliaasti. Siitä tuntui olevan pieni ikuisuus, kun he olivat saaneet vain heräillä yhdessä kaikessa rauhassa - tai no, nyt tietysti aikataulu jyskytti taustalla, mutta silti. Oli omalla tavallaan helpottavaa kuulla, ettei Brooks nostanut esiin rintaa painavaa ahdistusta ja katumusta, sillä Sara itse ei voinut edes väittää katuvansa edellistä yötä. Se oli ollut kaikkea mitä hän oli halunnut, sekä tarvinnut, ja hän kaipasi edelleen lisää miehen kosketuksia. "I'm fine too. Just happy to wake up on your side", pehmeä hymy kaartui naisen huulille, kun hän tunsi miten Brooks silitteli hänen selkäänsä. Se tuntui mukavalta ja rauhoittavalta, eikä Saralla olisi ollut mitään sitä vastaan, että he olisivat jääneet siihen pidemmäksikin aikaa. Saran katse seurasi levollisesti perässä, kun Brooks poimi yöpöydältä hänen puhelimensa ilmeisestikin kellonaikaa tarkistaakseen. "Yeah, probably..." Sara henkäisi vähän vastahakoisesti ja irvisti pienesti. Heidän kahden keskinen aikansa oli tulossa päätökseensä ja julkisella paikalla pitäisi muistaa taas käyttäytyä. Tietenkään se ei miellyttänyt Saraa, sillä hän olisi halunnut jakaa Brooksille suudelmia sekä kosketuksia muista välittämättä. Asiaa ei todellakaan ehditty jäädä miettimään, kun Brooks oli yhtäkkiä pyöräyttänyt heidät ympäri ja Sara päätyi patjan sekä miehen väliin. Hän tunsi miten miehen huulet hakeutuivat hänen kaulalleen, mikä sai Saran taivuttamaan kaulaansa taaksepäin, jotta hän saattoi tehdä miehelle paremmin tilaa. Leveä, ilkikurinen virne kaartui naisen huulille. "It was. It's such a shame that we can't stay here the whole day", nainen hymähti hyväntuulisesti kietoessaan kätensä Brooksin selän puolelle kainaloiden alitse ja nosti sitten oikean jalkansa jonnekin miehen alaselälle, painaen miestä entistäkin lähemmäksi itseään. Pelkästään ne kiusoittelevat suudelmat hänen ihollaan saivat Saran haluamaan lisää. Kylmät väreet juoksivat pitkin Saran ihoa, kun taas Brooksin suudelmat jättivät jälkeensä kihelmöivän tunteen, joka hiljalleen levisi koko kehoon. "Nooo... not yet. I wanna stay here with you", Sara yritti vastustella naurua äänessään ja veti laiskasti Brooksia takaisin lähelleen, mutta päästi miehen kuitenkin lopulta nousemaan. Hän seurasi miten mies siirtyi sängyn reunalle ja hapuili lattialle tippunutta puhelintaan. Sillä välin Sara itsekin nousi ylös, sillä kello kävi - ikävä kyllä - jo kovaa tahtia. Peittoon kietoutuneena Sara asteli matkalaukkunsa luokse ja kaivoi alusvaatteet, yksinkertaisen valkoisen neuleen sekä mustat farkut sen syövereistä. Edellisen illan tennarit sujautettiin jalkaan, eikä hiuksia vaivauduttu kuin sukimaan jonkinlaiseen järjestykseen. Brooks oli myös ehtinyt pukeutumaan, eikä aikaakaan kun mies jo tiedusteli mahtoiko nainen olla valmis lähtöön. Sara soi lämpimän hymyn Brooksille, nyökäten samalla. "Yeah. Let's go", hän vahvisti, vaikka tietysti mielessä kummitteli edelleen ajatus siitä, että he olisivat ihan yhtä hyvin voineet skipata aamiaisen ja jäädä lakanoiden väliin nauttimaan siitä ohikiitävästä hetkestä.
Pari siirtyi huoneesta lopulta käytävälle ja suuntasivat askeleensa siitä hissejä kohti. Sara vilkaisi Brooksia, kun mies toivoi ettei Kenneth ja Bryce olleet toivottavasti vielä heränneet. Pieni irvistys vääntyi Saran kasvoille, sillä hänkään ei välttämättä halunnut kohdata Brycen syyllistävää katssetta ja Kennethin kyselyitä. "Well, we'll see", Sara kuitenkin totesi melko rennosti ja astui sisälle hissiin, kun se pysähtyi heidän kerrokseensa. Hississä ei ollut ketään muita kuin he, joten Sara uskaltautui astumaan Brooksin eteen. Hän kurottautui suutelemaan miehen huulia hellästi, laskien samalla kätensä lepäämään miehen rintakehälle. Suudelma pitkittyi pitkittymistään, mutta lopulta heleän hymähdyksen saattelemana Sara onnistui irrotautumaan Brooksin huulilta ja nojaamaan päätään kauemmaksi, niin että hän saattoi kohdata miehen katseen. Hän sulki miehen paidan kangasta nyrkkinsä sisään ja antoi sormiensa leikitellä sillä tyttömäisen iloisesti. "When we get in to Atlanta... I don't want to stay away from you. Come to my room, please", Sara henkäisi, eikä voinut vastustaa kiusausta olla suukottamatta vihjailevasti Brooksin huulia.
Ikävä kyllä Saralla ja Brooksilla ei ollut niin hyvää tuuria, että Bryce ja Kenneth olisivat vielä olleet untenmailla. Kaksikko istui jo pöydässä tekemässä tuhoa buffetista kasaamalleen aamiaiselle, kun Sara ja Brooks astelivat hotellin aamiaishuoneeseen. Vaistomaisesti Sara vilkaisi Brooksia, mutta antoi kasvoilleen sitten nousta hymyn. Kyllä he nyt yhdestä aamiaisesta selviytyisivät. Haettuaan itsekin ruokaa oli kaksikko liittynyt Brycen ja Kennethin seuraan. "Morning, you two! Did you sleep well?" Kenneth vaikutti huolettomalta, mutta Sara ei kyennyt olemaan laittamatta merkille miten Bryce silmäili heitä Brooksin kanssa kulmiensa alta. "Where were you? You didn't come to our room last night", Kenneth kuitenkin jatkoi. Sara huomasi miten Brycen katse porautui Brooksiin kuin vastauksia vaatien. Oli aivan varmaa, että Bryce oli haistanut jo palaneen käryä, kun he olivat ilmestyneet yhdessä tuumiin aamiaiselle, mutta nyt miehen epäilykset saivat vahvistuksen siitä, että myös jotain todella oli tapahtunut. Sara tunsi miten kevyt puna kohosi hänen kasvoilleen, eikä nainen saattanut kuin laskea katseensa alas lautaseensa ja toivoa ettei Kenneth huomannut sitä.
|
|
