I ain't got no time for no games, tell me what you like

# Elias ootd

Brynäs IF:n kausi oli taputeltu muutama viikko sitten ja pojat oli lähetetty kesälomille. Sen myötä Elias kumppaneineen oli ottanut ilon irti kaikesta siitä vapaa-ajasta, mikä heillä oli tiedossa. Normaaleista arjenrutiineista oli irrottauduttu täysin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin Elias ei ollut liioin miettinyt jääkiekkoa. Totta kai kauden loputtua automaattisesti kaivattiin takaisin jäille, mutta pieni hengähdys omasta intohimosta oli toisaalta ihan hyvä asia. Niin Elias pystyi keskittymään muihin asioihin ja muihin elämänsä osa-alueisiin, kuten ystäviin, perheeseen ja hauskanpitoon. Tukholmassakin oli jo kerjetty käydä kääntymässä, mutta Gävleen oli palattu yllättävän nopeasti, kun William ja Klara olivat vielä rapakon toisella puolella. Emiliä oli sen sijaan ohi mennen nähty, mutta veljeksien välit eivät olleet enää ennallaan, kun toinen isoveljistä oli ammattilaislautailijan uran sijaan valinnut itselleen toisenlaisen tien. Eliaksen oli tarkoitus palata kotikaupunkiinsa lähempänä kesää, ennen NHL draft tilaisuutta, mutta sitä ennen hän aikoi viettää aikaa Gävlessä, vielä kun sitä saattoi kutsua kodiksi.

Perjantaina oltiin tuttuun tapaan lähdetty erään joukkuelaisen, Tristanin luokse, joka oli tapansa mukaan järjestänyt taas jonkinlaiset, mihin oli kutsuttu kaikki. Ja kaikilla tarkoitettiin jopa niitä tuntemattomia, jotka aina löysivät tiensä toisen bileisiin, mistä olivat kuulleet tutun tutun kautta tai saapuneet paikalle samalla tavalla. Kotibileisiin saavuttiinkin hiukan myöhemmin muutaman muun joukkuelaisen kanssa ja eteiseen astuessa heti löydettiin tuttuja, joiden kanssa vaihdettiin nopeat läpsyt ’man hugeineen’ ja päivän kuulumiset. Kovinkaan paljoa peremmälle ei päästy, kun Tristan tuli vastaan juoman kanssa, jonka ojensi ystävälleen, ennen kuin viittoi poikia mukaansa. Elias katsahti kävellessään ympärilleen, milloin myös huomasi keittiössä hengailevan Sophien, jonka kanssa hänen katseensa kohtasi hetkellisesti. Sille tuttuun tapaan nostettiin kättä tervehdykseksi ja hymyiltiin hyväntuulisesti, jatkaen kuitenkin matkaansa Tristanin ja muiden perässä yläkertaan kohti. Siellä viivyttiin aikansa, kunnes Elias huomasi boolimukinsa tyhjenneen, jota lähdettiinkin seuraavaksi alakertaa kohti täyttämään.

Portaikkoon päästessä sen puolivälissä tuli kuitenkin vastaan varsin tutut kasvot, jotka nähdessään poikamaisen veikeä hymy nousi Eliaksen huulille. Sophien tullessa vastaan, Elias automaattisesti hidasti vauhtiaan ja pysähtyi tytön kohdalla portaikossa. ”Hey to yourself, what’s up?”, poika naurahti hyväntuulisesti kun seisahtui tytön eteen ja nojautui portaikon kaidetta vasten. ”This is actually on of my teammates house”, Elias selvensi ja viittoi vapaalla kädellään yläkertaa kohti, johonka Tristan kumppaneineen oli jäänyt, kun Elias oli lähtenyt täyttämään mukiaan. ”But I’m good, I’m good. Busy even though season has ended”, hän seuraavaksi kertoili kuulumisiaan hymyillen ja olkapäitään huolettomasti kohautellen. Sophien nojutuessa seinää vasten, Elias kääntyi paremmin Sophieta kohti ja nojautui puolestaan takanaan olevaa kaidetta vasten, samalla kun jäi hymyillen silmäilemään blondia.

Sen kanssa oltiin viime aikoina törmäilty jonkin verran ja kieltämättä sen seurassa oltiin viihdytty paremmin kuin hyvin. Sophie ei ollut sellainen tyttö, joita tuli vastaan päivittäin. Sen näkeminen automaattisesti nosti hymyn huulille – vaikka Elias oli itsekin varsinainen hymypoika. ”Are you here with Sofi?”, poika seuraavaksi tiedusteli kulmiaan uteliaasti kohotellen ja vilkaisi vaistomaisesti olkansa ylitse alas kaiteen ylitse, silmäillen vain pienen hetken niitä alakerrassa viliseviä juhlijoita, ennen kuin palautti katseensa Sophieen. Sofia oltiin tunnettu jo pidemmän aikaa, joka oli myös se, kuka oli tutustuttanut Eliaksen Sophien kanssa – oli siis vain oletettavaa, että uusi tuttavuutensa oli ystävänsä mukana. Eliaksen käännettyä katseensa takaisin Sophieen, hän risti kätensä rennosti rinnalleen. ”So how about you? Having fun?”, Elias virnisti ilkikurisesti, lopettaen samalla kaiteeseen nojaamisen ja siirtyi vuorostaan Sophien vierelle seinää vasten rennosti nojaamaan. ”How’s your… Horse thingies?”, hän naurahti päätään pudistellen, koska ei ollut aivan perillä niistä ratsastuskuvioista. Elias tiesi vain jääkiekosta ja lumilautailusta sen verran mitä siskonsa oli häntä valaissut. Pojan katse kävi nopeasti kädessän olevassa tyhjässä mukissa, milloin myös muisti lähtönsä tarkoituksen. “C’mon, let’s go get something to drink. I’m all out and if I’m going to stay here, I need more”, poika virnisti ja nyökkäsi tyttöä mukaansa, mutta hetken mielijohteessa kuitenkin tarttui Sophieta kädestä ja nykäisi mukaansa sen suuremmin vastaväitteitä kuuntelematta. Siihen kun oltiin törmätty, Elias ei halunnut aivan heti kadottaa tyttöä muiden juhlijoiden sekaan vaan jatkaa sitä rupattelua.

Elias nyökkäili ymmärryksen merkiksi, kun Sophie kertoi ystävänsä raahanneen hänet paikalle. Se ei tosin yllättänyt, koska mitä oli ymmärtänyt, niin Sofia ja Sophie olivat varsinainen paketti. Sitä se kai oli, kun ystävystyi samanhenkisten ihmisten kanssa, vieraassa maassa ja niin edelleen. Eliaksella ei liioin sitä ongelmaa ollut. Sophieta silmäiltiin nyt uteliaasti, mutta tytön epävarmoille sanoille tyrskähdettiin tahattomasti. ”I guess? Lighten up blondie. It’s a party, not funeral – you’re older enough to drink here. Just relax and have fun”, Elias kehotti hyväntuulisesti ja viittoi kädellään muiden juhlijoiden puoleen. Mitä Elias oli ymmärtänyt, Sophie oli kanssaan saman ikäinen, joten tyttö olisi tarpeeksi vanha juomaan siinä missä hänkin. Toki tyttö itsessään jo vaikutti niin kiltiltä, että Elias osasi itsekin päätellä, ettei kotibileet ja liioin juominen kuulunut tytön normaaleihin harrastuksiin. ”Yeah, horse thingies”, Elias vahvisti sanansa ponnekkaasti nyökkäillen. Hän ei tiennyt eikä ymmärtänyt hevosien päälle, mutta ihan kohteliaisuudesta ja mielenkiinnosta hän kuitenkin tiedusteli asiaa Sophielta. Luultavasti tyttökin tiesi sen, ettei Elias tiennyt yhtään mitään sen ammatista. ”Oh you’re leaving? Well that is just shame, but sounds fun”, hän virkkoi pienen virneen kera ja hieraisi niskaansa. Oli kieltämättä harmi, että Sophie olisi lähdössä, mutta sellaista elämä oli. Ei Eliaskaan tiennyt kuinka kauan olisi Gävlessä – kesällä kun odotti NHL draft tilaisuus, minne oli matkalla veljensä ja isänsä tuen turvin.

Tyhjentyneen mukin varjolla Elias oli lopulta tarrannut Sophieta kädestä ja lähtenyt luovimaan tietä keittiötä kohti. Sen kädestä pidettiin tiukasti kiinni ihan jo siitä syystä, ettei se katoaisi muiden juhlijoiden sekaan. Keittiöön ja boolikulhon läheisyyteen päästiin kuitenkin ongelmitta ja kaksikon saatua uudet juomat käteensä, he siirtyivät tilalle muiden keittiössä parveilevien nuorten keskeltä. ”No, I’m going Stockholm in few weeks. My big sister and brother are coming to visit our parents, so I’m going to go home see them. After that, there’s this NHL Entry Draft occasion, where I’m going with my dad and brother”, Elias selosti tytön kysellessä vuorostaan hänen kuulumisiaan ja lopulta seisahtui Sophien kanssa olohuoneen ovensuulle. Poika nojautui rennosti olallaan läheiseen seinään ja hörppi kädessä olevasta boolistaan, jäädessään hetkeksi katselemaan niitä tanssivia nuoria. Elias olisi valehdellut, jos häntä ei olisi kesän draft tilaisuus jännittänyt – mutta koska mukana olivat jo kerran sellaisessa käyneet isoveli ja isä, se jo itsessään hiukan helpotti sitä jännitystä. Uusia tuulia odoteltiin ihan avoimin mielin, vaikka kieltämättä Gävlen ja sen henkisen joukkuetovereiden jättäminen taakse tuntui pelottavalta. Elias halusi kutienkin edetä urallaan, eikä valitettavasti ikuisesti SHL:ssä pelaaminen ollut sitä mitä hän halusi. Johanssoneista nuorimmainen ihaili jo isojen poikien liigassa pelaavaa veljeään ja siinä missä isoveli edellä, pikkuveli perässä.

Sophien ehdotus tuli yllätyksenä ja tyttöön luotiin seuraavaksi saman sävyinen katse. ”Dance? have you ever seen hockey player who dances?”, Elias naurahti epäilevästi ja siristi silmiään, katseensa hakeutuessa hetkeksi niihin nuoriin, jotka tanssivat täyttä vauhtia taustalla pauhaavan musiikin tahtiin. Sophie ei tuntunut kuitenkaan lopettavan sitä maanittelua, joka sai lopulta Eliaksen huokaisemaan muka hyvinkin dramaattisesti. ”Fine... I’ll dance you, if you insist. Let’s go”, ei siinä jäänyt muitakaan vaihtoehtoja, kun Sophie oli jo tarrannut häntä kädestä kiinni ja lähtenyt vuorostaan johdattelemaan niiden muiden tanssijoiden sekaan. Elias kerkesi ennen sitä kuitenkin kumota boolimukinsa lähes tyhjäksi – ikään kuin myös rohkaisuksi - kunnes tyttö oli napannut sen kädestään ja laskenut pois. Tanssilattialle päästyä Elias jäi tarkoituksellisesti Sophien lähelle ja jäi hiukan mietteliäästi katsomaan tyttöä, jonka kanssa alkoi heilua musiikin tahtiin. Sitä heilumista ei tosiaankaan voinut kutsua tanssimiseksi, mutta ihan hauskaahan se oli, vaikka Eliakselle ei oltu suotu kovin kummoisia tanssitaitoja. Siinä tanssimisen lomassa Elias sai kuitenkin hyvän mahdollisuuden katsella Sophieta tarkemmin ja siirtyä lähemmäksi tyttöä, koska siinä ei muutenkaan ollut kovin kummoista tilaa. Ja kuten poika oli aikaisemminkin todennut itsekseen, Sophie oli äärettömän kaunis ja vieläpä hauska, mikä tuntui nykyään olevan harvassa niiden tyttöjen kohdalla, jotka hakeutuivat seuraansa syystä jos toisesta.

”It’s because we are walking billboards”, tytön sanoille naurahdettiin hyväntuulisesti, poikamaisen virneen kera – samalla kun tyttö nappasi snapbackin päästään. Normaalisti Elias olisi voinut jopa vastustella sitä elettä, mutta koska pieni, pääkoppaa lämmittävä humala sumensi sitä ajatuksen juoksua muutenkin, hän oli sen lisäksi liian laiska vastustelemaan. Katse kävi nopeasti niissä rintakehälleen lasketuissa käsissä, jonka lomassa Elias itse puolestaan kietoi kätensä rennosti Sophien vyötärölle ja veti sitä lähemmäksi itseään. ”So, when you’re leaving?”, Elias seuraavaksi tiedusteli, kohotellen kulmiaan kysyvään sävyyn, samalla kun katseensa harhaili edelleen Sophien kasvoissa. Pääosin kylläkin niissä vihreissä silmissä, käväisten nopeasti myös sen huulissa. ”I should give you something, so you don’t forget me as soon as you leave”, hän ilmoitti poikamaisesti virnistäen, siristäen silmiään joskin mietteliääseen sävyyn. Elias piti itseään hyvinkin sulavana ja nyökkäsikin hetken kuluttua tytön päässä olevan snapbackin puoleen. ”You can keep that”, poika totesi, sillä tiesi saavansa uuden sen tilalle, jos tarvitsi. Lippis ei kuitenkaan ollut ainoa asia Eliaksen mielessä, jonka aikoi antaa tytön mukaan muistoksi. Niinpä pienen harkinnan ja tilanteen arvioimisen jälkeen, Elias kumartui sulkemaan Sophien huulet hellään, kokeilevaan suudelmaan. Sen lomassa hän veti tyttöä aavistuksen vielä lähemmäksi itseään. Jos nyt rehellisiä oltiin, se ei ollut ensimmäinen kerta, kun Elias suuteli jotain tyttöä kotibileissä – mutta ensimmäistä kertaa se nostatti lämpimän tunteen hänen rintaansa ja sai aikaiseksi mukavaa kuplintaa sisältäpäin. Mistä lie sekin johtui.