member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 3, 2018 18:41:00 GMT 2
Post by missie on Apr 3, 2018 18:41:00 GMT 2
Friday, August 31st, 2018 - noon Some luxury hotel @ Washington D.C. Matthieu Lemy & Penny Velasquez ootd (miinus reppu) / autopilot
Matty oli asettunut kaupunkiin Capsien ykkösmaalivahdin, Brett Levesquen, nurkkiin sen jälkeen, kun hän oli selviytynyt rookie campilta. Edessä oli kieltämättä isoja muutoksia, eikä Matty malttanut odottaa pääsevänsä treenaamaan yhdessä Brettin kanssa. Se oli melkein vähän liiankin hyvää ollakseen totta ja pojan oli melkein pakko nipistää itseään vain siltä varalta, että olisi sattunut heräämään unesta, mutta ei - totta se oli. Hän oli katsonut Brettia ylöspäin jo vuosia ja vaikka edellisen kauden puolessa välissä Brettin oli takunnut pahemman kerran, kuten aina välillä kaikkien, oli mies säilyttänyt tietynlaisen idolin aseman pojan mielessä. Jollain tapaa oli ehkä aavistuksen kiusallista asettua Levesquen perheen nurkkiin varsinkin nyt, kun Brett oli löytänyt uuden naisen vierelleen. Pari oli pitänyt miltei vuoden verran yhtä, joten Matty ei hetkeäkään epäillyt etteikö Abbyn ja Brettin suhde olisi ollut vakava. Silti se tuntui omituiselta, sillä olihan Brett ollut naimisissa Lauran kanssa, joka oli sukua Mattylle äitinsä puolelta. Poika yritti kuitenkin sivuuttaa tunteen, sillä hän piti edelleen Laurasta, mutta myös Abby vaikutti mukavalta. Ei kai ollut hänen tehtävänsä arvostella miten muut hoitivat parisuhteensa ja avioliittonsa. Mattyn oli ollut tarkoitus soittaa Lauralle ehdottaakseen pikaista kahvilla käymistä tai jäätelöä lasten kanssa, sillä nyt eronneen Levesquen pariskunnan lapset olivat aina olleet mukavia pikkuihmisiä, joista Matty piti myös suunnattoman paljon. Laura oli kuitenkin ennättänyt ensin ja pyytänyt pojan apua jonkin fiinin hyväntekeväisyystapahtuman järjestämiseen. Tai lähinnä siirtelemään raskaita pöytiä paikasta a paikkaan b. Tietenkään Matty ei ollut sanonut ei, vaan oli lupautunut tulla paikalle. Niinpä sovittuun aikaan poika astui erään hotellin suureen juhlasaliin, jossa vilisi ihmisiä. Tuttu vaaleaverikkö bongattiin vähän matkan päästä. "Laura!" Matty huikkasi kuuluvasti ja heilautti kättään, ennen kuin lähti astelemaan naista kohti. Sitä ei oltu ehkä nähty pitkään aikaan, eikä sen kanssa nyt varsinaisesti oltu mitenkään erityisen läheisiä, mutta Mattylle perhe ja läheiset olivat aina olleet tärkeitä - hän kohteli kaikkia aina yhtä lämpimästi oli nähty sitten vasta viime viikolla tai yli vuosi taaksepäin. "Hey! How are you?" Poika kyseli kohteliaasti samalla, kun halasi Lauraa ystävällisesti ja astui sitten askeleen verran taaksepäin kohdistaen hymyileväisen katseensa blondiin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 3, 2018 19:59:31 GMT 2
Post by autopilot on Apr 3, 2018 19:59:31 GMT 2
Laura's ootd + Penny's. . . Uusi kouluvuosi oltiin potkittu käyntiin viime viikolla, mitä tarkoitti myös paluuta arkeen ja kampukselle. Penny ei varmasti ollut ainut, joka olisi mielellään ottanut lomaa vielä edes pari lisäviikkoa ja nauttinut vielä hetken kiireettömistä aamuista ja vapaista illoista. Melkein koko kesä oli sujunut töissä, joten oikeaa lepoaikaa ei ollut jäänyt kuin viikon verran. Ei hän pistänyt pahakseen sitä, että oli saanut ansioluetteloon uuden hienon rastin ja pankkitilillekin vähän täytettä, mutta kieltämättä väsymys puski jo tässä vaiheessa syksyä päälle. Sitä ei auttanut yhtään se, että ensimmäiset päivät kampuksella oltiin tietysti heti käytetty uusia opiskelijoita alueeseen ja käytäntöihin tutustuttaen. Se kuulosti ihan rennolta, mutta oli oikeasti rasittavampaa kun varsinainen opiskelu, mihin päästäisiin kiinni heti maanantaina. Ainut mistä Penny oli aidosti iloinen oli se, että koulun jatkuminen tarkoitti, ettei tarvinnut enää asua vanhempien nurkissa. Niin paljon kun hän vanhempiaan rakastikin, niin liika oli liikaa. Isän määräily ja äidin holhoaminen oli alkanut rassaamaan siinä ensimmäisen kesälomaviikon aikana, eikä se siitä ainakaan paremmaksi ollut muuttunut. Erityisesti äiti oli myös roudannut häntä mukanaan kaiken maailman kissanristiäisissä harva se päivä, eikä se välttämättä ollut se tapa, jolla Penny olisi iltansa halunnut käyttää. Sama teema jatkui nytkin - aina oli joku tapahtuma, jossa tarvittiin lisäkäsiä, eikä sille niin vain sanottu ei. Joten niinpä Penny seisoi ison hotellin aulassa ja osoitteli urheilijapojille, että mihin piti kantaa pöytiä. Se ei nyt varsinaisesti ollut rankkaa tai vaikeaa työtä, mutta kun ystävät olivat vasta heräilemässä päivään tai - Kaceyn tapauksessa - siemailivat jo pinkkiä viiniä terassilla, niin kieltämättä siinä rupesi haaveilemaan paremmasta elämästä. Samat ajatukset kieltämättä pyörivät myös Lauran päässä. Nainen oli joskus ajatellut, että avieoron myötä voisi luopua kaikista ikävistä velvollisuuksista ja alkaa elämään vapaata, rentoa elämää, mutta toisin oli käynyt. Hänkin olisi varmasti keksinyt ajalleen muitakin käyttötarkoituksia, mutta kun ystävä tarvitsi palvelusta, sitä autettiin. Nicole oli äärettömän hyvä puhumaan mukaan suunnitelmiinsa ihan jokaisen. Väsytti tai ei, Laura hymyili silti sukulaispojalleen ja halasi sitä, kun se ilmestyi paikalle. “ You’re late”, sitä piti kuitenkin torua, eikä nainen voinut olla taputtamatta sitä kevyesti poskelle. “Tables ain’t gonna carry themselves, sweetie”, hän pudisteli sille päätään, mutta ei vaikuttanut oikeasti tuohtuneelta. Keskustelu jäi siihen, kun Laura joutui ottamaan vastaan kasan papereita ja vastailemaan lukemattomiin kysymyksiin siitä, mitä mihinkin vietäisiin. “Just.. Go over there, honey, please”, hän päätyi lopulta vain viittomaan poikaa kohti niitä muita pöydänkantajia, ja huikkasi vielä “ Penny!” Kovaan ääneen huoneen läpi. Katsettaan hän ei nostanut, mutta oletti Pennyn niin tekevän, ja viittoi puolestaan kohti Matty merkitsevästi. Pennykään ei kyllä nostanut katsettaan, vaan seisoi sen kantourakan keskellä ja selasi puhelintaan.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 3, 2018 20:53:50 GMT 2
Post by missie on Apr 3, 2018 20:53:50 GMT 2
"I am sorry about that, ma'am", Matty pahoitteli juuri niin suoraselkäisesti ja rehdisti kuin kotona oli opetettukin. Ei Laura oikeasti vaikuttanut tuohtuneelta, mikä oli helpotus pojalle, mutta ei pahoittelu nyt silti haitaksikaan ollut. Uteliaana hän seurasi, miten Laura sai käsiinsä kasan papereita ja joutui vastailemaan lukuisiin kysymyksiin. Kieltämättä ei kyllä kateeksi käynyt. Matty oli enemmänkin tottunut siihen, että joku kertoi mihin piti mennä ja mitä tehtiin seuraavaksi - se oli paljon helpompaa. Lopulta Laurakin jakeli jo ohjeita sukulaispojalleen. Matty vilkaisi pöytiä kantavia nuoria ja vilkaisi joukon keskellä seisovaa tummaverikkö, joka selasi puhelintaan. "Yeah, of course", hän hymähti Lauralle ja vilkaisi naista vielä nopeasti, ennen kuin lähti astelemaan kohti päivän urakkaansa.
Mattyllä ei ollut hajuakaan mitä päivän agendaan kuului, mutta luotti siihen että tehtävää riittäisi varmasti ihan kaikille paikalle saakka vaivautuville. Itse juhliin poika ei ollut tietenkään kutsua saanut, eikä hän toisaalta kaivannutkaan. Oli paljon mukavampi lähteä viettämään iltaa muiden rookiesien kanssa tai jäädä Brettin kodin sohvalle katselemaan Netflixiä. Puvun päälle kiskominen ja patsastelu koko illan kuulosti tarpeettoman pitkästyttävältä. Mieluummin vapaa-aika vietettiin aivan jollain muulla tavalla.
"Hey", poika henkäisi hyväntuulisesti päästyään lähemmäksi kantourakan keskellä seisovaa tyttöä. Hän kosketti kevyesti vielä sen olkapäätäkin, ihan vain saadakseen tytön huomion itselleen. "Laura told me that you guys need help", puhuessaan poika viittasi peukalollaan olkansa ylitse kauemmaksi jääneeseen vaaleaverikköön. "I'm Matty, by the way", hän tajusi vielä esittäytyä ja soi tytölle aidosti ystävällisen hymynsä silmäillessään sitä uteliaasti.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 3, 2018 21:27:07 GMT 2
Post by autopilot on Apr 3, 2018 21:27:07 GMT 2
Toisin kuin suurimmalle osalle kantohommiin värvätyistä paikallaolijoista, oltiin Pennylle oikeasti tarjottu kutsuakin siihen illan tapahtumaan. Vastaan sitä ei oltu otettu, koska hän keksi heittämällä ainakin parisenkymmentä asiaa, joita mieluummin harrastaisi perjantai-iltana. Päivän hukkaaminen oli vielä suhteellisen samantekevää, joskin harmittavaa sekin, mutta nyt vietettiin viimeistä viikonloppua ennen opiskeluiden alkamista, eli myös viimeistä viikonloppua ilman sielua jäytäviä paineita tarttua kirjaan ja tehdä rästihommia pois alta. Pitihän siitä nyt nauttia.
Kuvia pinkistä viinistä katseltiin melkein haikeasti siihen asti, että joku tuli vierelle vaatimaan huomiota. Tai esittäytymään varmaan lähinnä. Poika ehti hädintuskin sitä heitä sanoa, kun Penny oli jo sen yleisestä ulkonäöstä tehnyt johtopäätelmän, että sekin oli varmasti kantotehtävissä, tai ainakin se sopisi moitteettomasti sinne muiden urheilijoiden mukaan. Asian toteamiseen tarvittu kuin yksi nopea katse. Tai vähän pidempi, mutta kuitenkin.
“Hey”, hän vastasi ja nyökkäsi sille. Se kuulosti jotenkin harvinaisen pirteältä, eikä Penny pystynyt tarjoamaan ihan samanlaista aitoa intoa enää tässä vaiheessa päivää - tai ehkä vielä tässä vaiheessa päivää, kun sisäinen kello oli sitä mieltä, että nyt olisi vasta pitänyt keitellä aamukahveja. Poika viittoi kohti Lauraa ja jostain syystä Pennykin vilkaisi sen suuntaan, kun ei olisi tiennyt kenestä puhuttiin. Sen perään sitten katseltiin, kun poika esittäytyikin.
“You don’t look like Matty”, Penny huomautti ja katsahti sitä vielä toisen kerran, ennen kun sitten kohautti olkiaan. “Gum? It’s strawberry” Sille sitten tarjottiin ja kaivettiin pieni, kirkkaan pinkki purkkapaketti taskusta. “Guys seem to have it under control”, tyttö sitten lisäsi ja siirsi katseensa niihin kantajiin, jotka eivät oikeastaan vaikuttaneet siltä, että olisivat tarvinneet paljonkaan apua, eivät Mattyn tai sen suuremmin Pennynkään.
“¿Te ayudo?” Hän huuteli kokeilevasti sille yhdelle latinolle, jonka kanssa oli ehtinyt jo tekemään tuttavuutta, ja joka sopivasti käveli ohi. Se huikkasi vain “No te preocupes!” Mennessään, joten Penny katsahti Mattya uuteen kertaan: “told you. They got it.”
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 13:41:23 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 13:41:23 GMT 2
Matty pisti kyllä merkillee, ettei Penny ollut ehkä ihan niin pirteä kuin hän itse, mutta ei sen annettu häiritä, vaan se sivuutettiin ja unohdettiin jonnekin taka-alalle. Eipä sinne nyt oltu tultu yleisesti hengailemaan, vaan auttamaan, joten oli aika sama millä tuulella muut olivat. Tytön huomautus sai pojan kurtistamaan vähän hämmentyneenä kulmiaan. "Oh?" Hän virkkoi hitaasti äärimmäisen älykkäästi, kun ei muutakaan keksinyt siihen hätään. Kädet työnnettiin housun taskuihin ja nojattiin aavistuksen verran taaemmaksi kuin omaa tilaa hakien. "It's actually Matthieu, but everyone calls me Matty instead", hän kuitenkin selvensi varsin nopeasti perään.
Matty ei voinut kuin luoda epäileväisen katseen Pennyn tarjoamaan purukumipakettiin. Mieli olisi tehnyt kysyä minkä ikäinen tyttö oikein oli, mutta sen sijaan poika päätyi vain naurahtamaan hyväntuulisen kohteliaasti: "No, thanks! Maybe later." Hän puisti päätään, antaen lämpimän hymyn kaartua huulilleen. Pennyn katsetta seurattiin niihin kantajiin, joilla homma todellakin vaikutti olevan hallinnassa. "Yeah, you're probably right", pojan oli pakko myötäillä. Olisi kuitenkin sääli poistua paikalta ilman, että tekisi oikeasti mitään. Ei Laura niin kovin usein pyytänyt apua, joten kerrankin kun oli mahdollisuus olla hyödyksi halusi Matty myös tarttua siihen tilaisuuteen.
Penny varmisteli kaiken olevan kunnossa vielä yhdeltä kantajista. Espanjaksi tosin, mikä varmisti ettei Matty ymmärtänyt sanaakaan siitä nopeasta sananvaihdosta. "You speak spanish?" Hänen olikin pakko kysyä kulmiaan kevyesti kurtistaen. Ystävällinen hymy väreili edelleen oikeassa suupielessä, kun hän silmäili tyttöä. Matty vilkaisi vielä vähän mietteliäästi kantajien perään, mutta käänsi kasvonsa sitten uudestaan Pennyn puoleen. "You, uh, need any help then? Is there something else to do?" Poika tiedusteli tunnustellen. Ei hän nyt tietenkään väkisin viitsinyt tuppautua, mutta muutakaan tekemistä ei sille päivälle ollut, joten ihan yhtä hyvin hän saattaisi tappaa aikaansa niiden hyväntekeväisyysjuhlien järjestelyissä. "I mean, Laura is part of my family and she asked for help, and she doesn't do it very often, so..." Kädellään Matty viittasi taas Lauran puoleen kuin sanojaan korostaakseen, ennen kuin loi sitten kysyvän katseen hymyn kera Pennyyn.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 8, 2018 14:22:19 GMT 2
Post by autopilot on Apr 8, 2018 14:22:19 GMT 2
Matthieu oli sen verran erikoinen nimi, että Penny ei voinut kuin kääntää katseensa varsin häpeilemättä pitkänhuiskeaan poikaan vielä uudelleen. Se ei näyttänyt mitenkään silmiinpistävän eurooppalaiselta tai mitään muutakaan, joten sen nimen alkuperääkään ei osattu heti sanoa. Periamerikkalainen se nyt ei ainakaan ollut. “Is that French?” Penny kuitenkin kysyi ja esitti parhaan veikkauksensa. Matty ei muuten vaikuttanut ranskalaiselta, joten joko se olisi jostain Lousianan tyyppiseltä alueelta - tai Kanadasta. Ainakin se oli tarpeeksi vaalea, että voisi olla pohjoisesta. Aksenttikaan ei ollut sellainen, että olisi heti särähtänyt korvaan.
“I didn’t poison it, you know”, tyttö huomautti aavistuksen huvittuneena siihen purukumiin, joka ei mennyt kaupaksi. “Suit yourself”, hän päätti, eikä tyrkyttänyt sen enempää. Itse otettiin pari palaa, ennen kun tungettiin paketti takaisin taskuun puhelimen seuraksi. Kai sen purukumin jakelun saattoi nähdä lapsellisenakin eleenä, mutta ei sitä niin nähty. Nyt ei ollut muutakaan tarjottavaa, ei edes tekemistä. Pennynkään ei ollut tarvinnut aikaisemmin kuin visioida, että miten siitä projektista selvittäisiin, ja sen jälkeen se oli aika hyvin hoitanut itse itsensä. Tai ne kantajat olivat hoitaneet hommansa, mutta kuitenkin. Eivät ne kauheasti apua tarvinneet, joten itse ei voinut kun seisoskella siinä sivussa kädet puuskassa ja ihmetellä.
“You don’t?” Penny vastasi siihen Mattyn kysymykseen kysymyksellä, kun se tiedusteli espanjantaidoista. Ei sen oikeasti odotettu puhuvan espanjaa, mutta kunhan sanottiin. Ei aika moni muukaan puhunut, vaikka olisi ehkä syytä ollutkin. “It’s the second most spoken language in this country”, Penny huomautti herttaisesti hymyillen, “how am I ever gonna get someone to help me around the house if I don’t speak Spanish? Or what if I wanna move to Miami?” Siinä annettiin kyllä sellainen kuva, että hän olisi jotenkin tietoisesti päättänyt ruveta espanjaa opiskelemaan käytännön syistä, vaikka siitä ei ollut kyse.
Matty ei ollut tyytyväinen siihen tekemisen puutteeseen, vaikka moni muu olisi ollut. “Uhh...” Penny täyhyili ympärilleen ja koitti keksiä jotain, mitä olisi voinut delegoida. “There’s like.. Tableclothes. In a van. Outside. Maybe”, hän ehdotti ja kurtisteli vähän kulmiaan, kun se olisi vaatinut suurempaakin ajatustoimintaa.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 14:56:46 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 14:56:46 GMT 2
"Yeah. My mom's originally from Tennessee, but my dad is from Montréal", Matty kertoi avoimesti itselleen hyvin tyypilliseen iloiseen sävyyn. He olivat kyllä vierailleet äidin sukulaisilla säännöllisin väliajoin, joten poika ei laskenut itseään oikein kanadalaiseksi, mutta ei myöskään yhdysvaltalaiseksi. Hän putosi johonkin siihen väliin. Toisaalta jos olisi pitänyt valita, niin kai hän olisi kallistunut Kanadan puolelle. Sitä oli edustettu ihan maajoukkuetasollakin, joten ehkä sekin kertoi jo aivan tarpeeksi. "Born and raised in Canada", hän vielä lisäsi hymähtäen ja huolettomasti olkiaan kohauttaen.
Hyväntuulinen naurahdus karkasi pojan huulien välistä ja leveä hymy kaartui sen kasvoille, kun hän kohotti kulmiaan kysyvästi. "Didn't think so, but... strawberry? What are you? Fifteen?" Hän kysyi vähän härnäävästi - joskin täysin hyväntahtoisesti. Purukumia tuli toki itsekin jauhettua ajoittain, mutta Matty valitsi tylsästi mauksi yleensä piparmintun. Colan, omenan ja mansikan makuiset purkat olivat jääneet jonnekin kauas lapsuuteen, tai ihan viimeistään varhaisteini-ikään.
"No", poika vastasi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys ja soi vähän hölmistyneen katseen tytölle. "Je parle français", hän kuitenkin totesi, kertoen ei-niin-yllättävästi puhuvansa ranskaa. Samalla hän ojensi kättään tyttöä kohti, kuin olisi tarjonnut sille jotain konkreettista vaihtoehtoa. Kulmat kohosivat taas vähän kysyvästi, kun Penny perusteli syytä espanjan kielen taidolleen. "How big is your house if you need someone to help you with it?" Matty ei ollut itse koskaan asunut kovinkaan suurissa luksuslukaaleissa. Brettin talo taisi olla isoin talo ikinä, missä hän oli asunut. Se oli kieltämättä hieno ja tilaa ainakin riitti.
Kärsivällisesti Matty odotti, kun Penny yritti parhaan kykynsä mukaan miettiä tekemistä hänellä. Lopulta se muisti pöytäliinat jossain pakettiautossa ulkona. Se kuulosti tietysti aavistuksen hämärältä ja epäluuloisempi ihminen olisi taatusti keksinyt yhden jos toisenkin kauhuskenaarion siitä, mutta Matty vain vilkaisi uloskäynnin suuntaan, kääntyi uudestaan Pennyn puoleen ja kohautti hymyillen olkiaan. "Okay. Show me the way then", hän pyysi, jääden vielä paikoilleen odottavasti seisomaan. Pennyllä olisi ehkä parempaa tietoa pöytäliinojen sijainnista, joten olisi ehkä fiksumpaa luottaa sen apuun kuin lähteä itse seikkailemaan parkkipaikalle.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 8, 2018 15:19:08 GMT 2
Post by autopilot on Apr 8, 2018 15:19:08 GMT 2
Kanadastahan se kuulemma oli, ihan kuten Penny olisi veikannutkin jos olisi pitänyt. Äiti oli kuulemma kuitenkin Tennesseestä, mikä tuntui vähän erikoisemmalta yhdistelmältä. Toisaalta tietysti omatkin vanhemmat olivat keskenään ihan eri ympäristöistä, että ehkä hänen ei olisi pitänyt ihmetellä mitään. “Why would you wanna come here then?” Penny ei voinut olla ihmettelemättä, kun Matty alleviivasi, että Kanadassa oli syntynyt ja kasvanut. Olihan Amerikka tietysti maailman hienoin ja vapain maa ja sitä rataa, mutta yleensä Kanadalaiset pysyivät kyllä mieluummin omalla puolellaan rajaa. Oli sitten parempi terveydenhuolto, vähemmän murhia ja sitä rataa. “For school?” Hän veikkasi, koska se tuntui pojan ikä huomioonotettuna luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Kai se kahdenkympin tienoilla oli, ehkä vähän yli tai vähän alle. Paha sanoa.
Penny veti kasvoilleen dramaattisen loukkaantuneen ilmeen, kun vika oli ilmeisesti hänen viisitoistavuotiaan makupaletissaan eikä niinkään siinä purukumissa. “It tastes good”, hän vain perusteli päätöstään. Ei kai aikuisena nyt tarvinnut kaikesta kivasta, nätistä ja hyvänmakuisesta sentään luopua. “You always buy boring basic menthol or double mint or something, don’t you?” tyttö veikkasi ja pudisteli muka tuomitsevasti päätään, “look at you being all grown up, mr predictable.” Se ei takuulla edes syönyt kakkua tai jäätelöä aamupalaksi.
Kanadassa ei selvästi opeteltu espanjaa ihan yhtä antaumuksella, mikä oli tietysti ihan ymmärrettävää. Ranskaa poika kuulemma sen sijaan puhui. “Oh, moi aussi!” Sille piti hihkaista vastaukseksi, vaikka ranskantaidot nyt eivät espanjantaitoja hioneetkaan. Sitä oltiin kuitenkin koulussa opiskeltu ihan kiitettävän pitkään. “Kinda, at least. I try”, hänen piti kyllä myöntää perään, ennen kun kukaan yrittäisi pistää pystyyn täysin ranskankielistä keskustelua. Edellisestä yrityksestä oli mennyt niin pitkään, että vähän sanaa jos toistakin saisi takuulla muistella pitkään ja hartaasti. Perään Matty ihmetteli, että miksi taloon tarvittaisiin muka apua, ja sitä katsahdettiin taas vähän hassusti. “Well.. I live on campus so I’m fine”, Penny totesi ensin, “and my parents’ house is not that big.” Kai se jonkun mittapuulla oli aika valtava, mutta hänestä ihan normaali.
Pöytäliinojen noutaminen ei ollut mikään maailman hohdokkain homma, mutta ilmeisesti sekin kelpasi. Matty vannotti näyttämään tietä, joten ei siinä muu auttanut. Penny kyllä huokaisi dramaatisesti, ennen kun huikkasi “try and keep up” ja otti sitten suunnaksi ravintolan takaa löytyvän huoltosisäänkäynnin. Siellä oltiin käyty jo aikaisemmin osoittelemassa parkkipaikkoja, joten reitti oli tuttu.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 15:45:36 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 15:45:36 GMT 2
Matty kohautti olkiaan aluksi vähän sen oloisena kuin ei olisi ensin meinannut antaa minkäänlaista vastausta Pennyn kysymykseen, mutta kallisti sitten päätään ja selitti aidosti vaatimattoman kuuloisesti: "Mostly because of hockey. They really don't ask your opinion where you wanna stay, when you got drafted and so on." Tietysti Matty olisi jäänyt mieluummin Kanadaan ihan vain ollakseen lähempänä äitiään, joka oli ollut pojan tärkein tukipilari oikeastaan aina. "I play for Hershey Bears in AHL and hopefully for the Caps too in this season", se sama vaatimattomuus paistoi pojan äänestä lävitse kuin hetkeä aiemminkin. Hän kuulosti siltä, että oli vilpittömästi innoissaan saadessaan pelata, eikä Mattylle ollut niin väliksi jäisikö hän AHL:n loppu-uransa ajaksi, vai nousisi isojen poikien liigaan.
Leveä, huvittunut virne levisi pojan kasvoille tytön perustellessa makuvalintansa taustoja. Hän keinahti kantapäiltään päkiöilleen ja takaisin kantapäilleen päätään puistellessa. "Always", Pennylle vastattiin naurahtaen, kun se veikkasi ihan oikein pojan itsensä valintoja purukumiensa suhteen. Hän nyökkäsi vielä ponnekkaasti vastauksensa painoksi, mutta kallisti sitten leikkisästi päätään ja jatkoi virneen kera: "What's wrong with being boring and predictable?"
Ilmeisestikin Pennyn kielitaito ei rajoittunut pelkästään espanjaan. Se kertoi jo pelkästään siitä, että se oli käynyt kouluaan ehkä vähän erilaisessa ympäristössä kuin Matty itse. "Tu as bien fait", you did well. Hän kuitenkin katsoi aiheelliseksi kehua tytön myöntäessä perään, ettei ranskankielen taito ehkä ollut ihan niin vahva kuin mitä yritys sen sijaan. Kieli aika paljon, kun joku väitti ettei omien vanhempien talo nyt niin iso ollut. Se oli vähän sama kuin olisi väittänyt ettei itse ollut rikas, vaan vanhemmat olivat. "They live in Georgetown, huh?" Matty heitti arvauksen terävästi, mutta täydellisen ystävällisesti kuitenkin. Hän ei kuulostanut millään tavoin tuomitsevalta, vaan enemmänkin uteliaalta.
Matty ei ollut odottanutkaan glamouria ja luksusta, vaan hän oli varautunut työntekoon. "Sure", hän totesi huolettomasti tytölle, kun se lähti kulkemaan edeltä. "So, you are a student. What are you studying?"
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 8, 2018 16:19:52 GMT 2
Post by autopilot on Apr 8, 2018 16:19:52 GMT 2
“U huh. Good for you”, Penny tokaisi pojalle takaisin kun se totesi, että jääkiekko oli kuulemma tuonut mukanaan rajan yli. Oli vähän vaikea sanoa, että uskottiinko sen väitöksiä ollenkaan, vai oletettiinko että se satuili omiaan. Penny ei oikein ajatellut asiasta yhtään mitään, eikä se herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen. Laji ei ollut tarpeeksi läheinen, että hän olisi jotenkin osannut innostua tai muuttua fanitytöksi. Siihen oltaisiin vaadittu vähintään Tom Brady, ja silloinkin hän halusi ajatella, että olisi osannut käyttäytyä ihan fiksusti. “Aren’t you supposed to be in Hershey, then?” Hän kuitenkin tiedusteli, koska oletettavasti Hershey Bears pelasi Hersheyssa, tai ainakin jossain päin Pennsylvaniaa.
Tietysti Matty osti vain niitä tylsimpiä purkkamakuja mitä tarjolla oli. Miten muutenkaan. “People don’t generally think it’s a good thing to be boring”, Penny huomautti, kun se tiedusteli, että mikä siinä ennalta-arvattavuudessa oli vialla. Ei kai varsinaisesti mikään, jos sellaisesta sattui pitämään. “Whatever floats your boat, though, I guess”, hän kohautti sitten harteitaan ja päätti jättää purkka-asian siihen. Kai jotkut ihmiset vain olivat piparminttuihmisiä eivätkä tienneet mitä menettivät.
Ranskan yrittämisestä saatiin kehuja, mutta Penny pyöritteli niille lähinnä silmiään. Oli oikeastaan vähän sääli, että oli antanut kielitaidon rapistua, kun sen rakentamiseksi oli aikoinaan pitänyt nähdä ihan liikaa vaivaa. Matty lähti perään veikkaamaan vanhempien asuinpaikkaa, tiedä sitten minkä stereotypian perusteella. “Why Georgetown?” Hän kysyikin saman tien uteliaan oloisena. “They don’t, though. Live in Georgetown. They got a house in Great Falls”, hän myönsi vasta vähän viiveellä, “I don’t know why. It takes my dad an hour to get to work and that seems like a huge waste of time. Georgetown would be way better.”
Penny pyörähti ympäri ja siirtyi kävelemään takaperin, kun Matty tiedusteli hänen opiskelustaan. “You know those movies where a virus appears out of nowhere and starts killing everyone? Like the president gets a nosebleed, then prostitutes start dropping like flies, some teacher passes out in front of the class” Hän tiedusteli ja äänessä kävi ehkä ohimennen vähän intoa, “like.. Contagion and Blindness. Anyway, they always call the CDC and they send in an expert who figures out what’s going on, maybe travels to Africa and takes some samples from birds or something, saves the world, you know. Yeah. I’m studying that.” Sen jälkeen hän kääntyi taas kävelemään oikein päin ja johdatti heidät teollisuustason keittiön läpi sinne takapihan parkkialueelle, jossa oli lukemattomia, ihan samanlaisia pakuja rivissä.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 16:45:35 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 16:45:35 GMT 2
Joku olisi ehkä odottanut fanityttökiljahduksia ja vaikuttuneisuutta, mutta Mattyn ne saivat lähinnä vaivaantumaan. Hän piti siitä, että ihmiset suhtautuivat häneen kuin keneen tahansa, eikä hän yrittänyt tehdä vaikutusta ikinä sillä millaisen uran oli onnistunut itselleen samaan. "Maybe", Matty vastasi huolettomasti siihen että eikö hänen olisi pitänyt olla Pennsylvaniassa. "I came here to take part of the rookie camp and then... I kinda just got stuck in here. I actually live with Laura's ex-husband now. There's going to be training camp in September, so I don't have no reason to go back yet ", hän valotti tilannetta vielä enemmän. Kotiinpaluulla ei ollut kiirettä, kun offseasonia vietettiin. Matty viihtyi DC:ssä jo ihan senkin vuoksi, että pääsi treenaamaan yhdessä Brettin kanssa ja tietysti oppimaan juuri siltä henkilöltä, jota ihaili maailmassa eniten.
"Boring is sometimes a good thing, you know. It's safe", Matty vähän puolusteli, mutta ei erityisen kärkkäästi ja säilytti hymyn kasvoillaan. Hän ei totta puhuen ollut ihminen, joka olisi nauttinut vauhdista ja vaarallisista tilanteista jään ulkopuolella. Tuttuihin ravintoloihin, hyväksi todettuihin vaatemerkkeihin ja monta kertaa kokattuihin resepteihin turvautuminen oli Mattylle enemmän kuin ominaista.
"Isn't that the fancy place where rich people tend to live?" Matty vastasi Pennyn kysymykseen kysymyksellä ilkikuriseen sävyyn ja keikautti päätään oikealla herttaisesti. Ei hän yrittänyt olla ilkeä, kunhan vain yritti keventää keskustelua. Georgetown ei kuitenkaan ollut saanut uskollisia asukkaita Pennyn vanhemmista, vaan sen sijaan perheen koti sijaitsi Great Fallsissa. Totta puhuen pojalla ei ollut edes käryäkään missä päin se sijaitsi, mutta eiköhän pikainen googletus kertoisi sen myöhemmin. "What your dad does?" Matty jatkoi sillä kyselylinjalla. Sellainen hän oli; aidosti kiinnostunut ja hyväntahtoisen utelias.
Tytön taidonnäytettä takaperin kävelyssä seurattiin huvittuneena. "U-huh", hän totesi sille päätään nyökytellen. Mielikuvituksen puuttesta Pennyä ei voinut ainakaan sanojensa muodostelun suhteen syyttää. Mitä pidemmälle tyttö pääsi puheissaan, sitä leveämmäksi Mattynkin hymy kävi. "The president with nosebleed, dead prostitutes and sick birds. Got that", hän hymähti Pennyn lopulta vaietessa, eikä edes vaivautunut peittelemään huvittuneisuuttaan. Joku olisi ehkä kokenut hienoista alemmuuskompleksia kaiken sen keskellä, mutta totta puhuen Matty oli vain iloinen siitä mitä teki elämässään sillä hetkellä. Kouluja ja tulevaisuutta ehti pohtimaan - sekä murehtimaan - myöhemminkin. "Has anyone ever told you that you have a really interesting imagination?" Poika tiedusteli hyväntuulisesti astuessaan Pennyn ohitse lähemmäksi pakettiautoja. "Which one?" Hän katsahti tyttöä olkansa ylitse ja huitaisi epämääräisesti kädellään autojen suuntaan.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 8, 2018 17:24:19 GMT 2
Post by autopilot on Apr 8, 2018 17:24:19 GMT 2
Mattyn elämä kuulosti lähinnä oudolta. Erikoiselta ja ihan hienolta, mutta oudolta. Se puheli jostain rookie campista, mikä oli taas sellainen asia, ettei koskettanut Pennyä millään tavalla. Omassa lähipiirissä oli oikeastaan pelkästään opiskelijoita ja kaikki olivat edenneet elämässään hyvin pitkälti samaa reittiä, mitä nyt joku oli ehkä viettänyt hetken matkustellen ja maailmaa kierrellen. “Is rookie camp important?” Tyttö kysyi, kun ei itse oikeasti osannut sanoa, eikä näin ollen tiennyt miten vaikuttunut tai innoissaan siitä pitäisi olla.
“You like DC?” Hän kyseli perään, “or you like Hershey better and just can’t wait to get back?” Penny oli asunut vähän kaikkialla, mutta ei koskaan Hersheyssä. Lähinnä vanhempien työt olivat aina pitäneet heidät tärkeissä suurkaupungeissa tai aivan niiden kupeessa, mikä oli tavallaan ollut ihan mukavaakin. Ei hän ollut koskaan mitään maaseutukokemusta osannut kaivata, vaan oli kai jo lapsena tottunut sellaiseen yleiseen hälyyn ja kiireeseen. Ilman sitä olo oli lähinnä orpo.
Georgetown ei ollut se rikkaiden ihmisten majapaikka, Great Falls ehkä ennemmin. Penny tiedosti sen itsekin, vaikka ei asiasta melua halunnutkaan pitää. “Depends on how rich you are. Georgetown’s like.. For semi-rich people. Old money left the house and moved on when it started filling up with social entrepreneurs and artists and everything”, tyttö selvitti melkein naurua äänessään, “The Real Housewives of D.C. lived in Potomac Heights. That’s for the stupid rich. McLean’s pretty prestigious. And the Chevy Chases.” Penny ei oikein tiennyt, mihin kategoriaan hänen perheensä putosi. Ei ainakaan vanhaan rahaan, vaikka vanhemmat tuntuivat sen toisinaan unohtavan. “Nothing interesting”, tyttö myös kuittasi samaan tien siihen, että mitä hänen isänsä teki. Siinä oli taas asia, mitä ei tarvinnut edes suuremmin avata, kun hyvä kun hän itsekään ymmärsi.
Matty kehui hyvästä mielikuvituksesta. “I stole all of that from a real movie”, Penny vain myönsi, koska ei hän nyt ihan kaikkea kunniaa voinut ottaa. “Studies aren’t actually all that exciting. It’s been a while and not once has anyone even mentioned dead prostitutes. Can you imagine? If this isn’t false advertising then I don’t know what is.”
Koska Pennyllä ei ollut röntgenkatsetta, hän ei tiennyt mikä pakuista oli oikea. “That’s a good question, Matthieu”, hän tokaisi pojalle, ennen kun reteästi vain päätti aloittaa vasemmasta laidasta ja meni kurkistelemaan sisään ensimmäiseen autoon. Kaikkien ovet olivat auki, kun siinä ramppasi koko ajan ihmisiä, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 18:03:37 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 18:03:37 GMT 2
"It is", Matty myönsi saman tien, sillä sitähän se oli. "It's kinda a road to big boys league. To NHL, you know", oli hienoa päästä näyttämään taitonsa ja vielä hienompaa päästä jatkamaan rookie campilta varsinaiselle treenileirille. "Didn't really think I would have ever even end up in AHL. I just wanted to play hockey and go to study... something", Matty hymähti vähän hajamielisesti. Hän oli pitänyt aina koulumenestyksensä hyvällä tasolla, jotta jatko-opinnot olivat mahdollisia. Toisin oli kuitenkin käynyt. Poika hieraisi niskaansa vielä sanojensa päätteeksi ja palautti sitten kätensä takaisin housujensa taskuihin.
"Honestly?" Matty hymähti silmiään pienesti siristäen. "It starts to grown on me, but there's really nothing in here. I like Montréal better and Hershey is nice place too. But I like Brett. He's awesome! Probably the best goaltender in the whole NHL. When you listen to him, you just... It's like 'wow, this guy really knows his stuff' and he's really modest. Always thanking his team about everything", Mattyn äänestä paistoi selvä innostus sen suhteen, että hän oli päässyt treenaamaan yhdessä Brettin kanssa. Ei ollut vaikea arvata, että poika katsoi Capitalsien maalivahtia ylöspäin.
Penny tuntui tietävän Georgetownista ja vähän muustakin melkoisen paljon. Se tuskin oli muuttanut DC:hin ihan hetki sitten, toisin kuin Matty. "How long have you lived here?" Poika kysyi uteliaasti ja tarkasteli Pennya hetken paremmin. Se oli oikeastaan aika nätti, siro ja tumma. Siitä huokui jonkinlaista eleganssia, joka kertoi paremmin kuin hyvin, ettei se ollut kasvanut perheessä, jossa rahat olivat olleet tiukassa joka kuukausi. Ei se silti vaikuttanut mitenkään koppavalta tai itsekeskeiseltä, vaan aika maanläheiseltä, jos niin saattoi sanoa. "If you say so", hän kuittasi, kun tyttö ei suostunut paljastamaan isänsä ammatista sen enempää. Ehkä se ei oikeasti tehnytkään mitään kiinnostavaa.
"Still", Matty hymähti tytön mielikuvitukseen viitaten ja katsahti sitä merkitsevästi. Sen puhetta opintojen jännityksen puutteesta kuunneltiin edelleen hyvin huvittuneena. "Nothing is what it seems to be. They get bus trips to look at movies fun and all, but try to travel together with bunch of hockey players. Not that much fun", poika vitsaili. Bussimatkat itsessään olivat ehkä rasittavia, mutta yleensä heillä oli ainakin joukkueen kesken hyvä henki ja fiilis. Se se kai tärkeintä oli.
Silmiään pyöräyttäen Matty seurasi Pennyn perässä ensimmäisen auton luokse. Hän seisahtui ehkä aavistuksen turhan lähelle tyttöä niin, että heidän käsivartensa koskettivat toisiaan, mutta tilan puutteeseen ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Pakettiauton takatilaa tutkailtiin uteliaasti, mutta silmiin ei tarttunut pöytäliinan pöytäliinaa - vain laseja ja lautasia. "Maybe next one?" Hän ehdotti pienesti irvistäen ja katsahti vieressään seisovaa tyttöä. "But you like your studies, right?" Matty jatkoi rennosti keskustelua tytön opinnoista, kun he siirtyivät tutkailemaan seuraavaa pakettiautoa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Apr 8, 2018 18:46:41 GMT 2
Post by autopilot on Apr 8, 2018 18:46:41 GMT 2
Kuulemma se leiri oli tie isojen poikien liigaan. Penny nyökytteli kuuliaisesti, vaikka ei varmaan silti ihan täysin ymmärtänyt sitä merkitysarvoa. “Did you do good?” Hän kysyi ja kuunteli sitten kun Matty myönsi, ettei ollut oikeastaan koskaan ajatellut pääsevänsä edes näin pitkälle. Ilmeisesti sekin oli haaveillut opiskeluista - ja ehkä nimenomaan juuri haaveillut menneessä aikamuodossa, kun nyt se ei kai kuulunut enää suunnitelmiin. Sellaisen kuvan sen puheista ainakin sai. “Isn’t college hockey a real thing?” Penny ei voinut olla kysymättä, vaikka asia ei hänelle kuulunutkaan. Se tuntui maallikosta parhaalta tavalta yhdistää pelaaminen ja opiskelu ja oli selvästi toiminut aika monelle muullekin. College-urheilijoita kohdeltiin usein paikallisina julkkiksina ja niitä kannustettiin koko koulun ja kaupungin voimin.
Matty oli selvästi oppinut DC:stä jo kaiken tärkeimmän, eli sen, ettei se oikeastaan ollut edes kaupunki. “I know. It’s basically the white house and a museum”, Penny irvisti. Ei mikään maailman stimuloivin ja innostavin ympäristö, jos ei sattunut haaveilemaan poliittisesta urasta. Ei kuulunut omiin suunnitelmiin, eikä selvästi Mattynkaan. Se puhui siitä Brettistä sellaiseen sävyyn, ettei halunnut elämässä mitään muuta kun seurata sen jalanjäljissä. “Who doesn’t like people who’re real passionate about something”, Penny kommentoi tuntematta aihetta tai Brettiä sen suuremmin.
“Just a few years. We moved here on my senior year”, hän vastasi ohimennen siihen, että miten pitkään oli itse asunut täällä. “We’ve lived, like.. Everywhere. From Vegas to New York. California. Nevada. Michigan.” DC ei noussut edes top 5 listalle asuinpaikkojen suhteen.
Ilmeisesti väärin mainostaminen päti myös jääkiekkoon. “Poor you. That must be really rough”, pojalle piti kuitenkin vinoilla, “I bet the pay just sucks, too.” Pennylläkin oli kokemusta kisamatkoista, eivätkä ne tainneet olla herkkua millään kokoonpanolla, oli sitten mukana jääkiekkoilijoita tai ei. Heillä ei ollut varsinaisesti joukkuetta samalla tapaa, mutta samat naamat olivat aina mukana ihan yhtä lailla. Niihin oltiin kyllästytty jo siinä vuosi sitten, jos nyt ihan rehellisiä oltiin.
Ensimmäinen paku todettiin yhdessä vääräksi. Penny kapusi vielä pakun lavallekin asti ihmettelemään, noustessaan reilusti Mattyn olkapäästä tukea ottaen, mutta ei siellä oikeasti ollut kun astioita. “Or the last one”, hän silmäisi poikaa pitkään ja ojenteli sille kättään tuen toivossa, kun hypähti sieltä pakusta alas ja suuntasi kohti seuraavaa. “They’re alright. It’s just school”, hän totesi siinä samalla myös poliittisesti opintoihinsa.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Apr 8, 2018 20:17:22 GMT 2
Post by missie on Apr 8, 2018 20:17:22 GMT 2
Mattyn ilme muuttui vähän mietteliääksi, kun hän rypisti kulmiaan Pennyn kysymyksen johdosta. Omaa suoritustaan oli aina paha arvioida, kun itsekritiikki tuntui olevan varsin vahvaa yhdellä jos toisellakin urheilijalla. "I think I did. Hopefully", poika lopulta vastasi vähän arastellen. Ainakin hän oli saanut kutsun treenileirille, joten kai se jo jotain sanoi miten rookie campilla oli suoriuduttu. Luotto omaan tekemiseen ei kuitenkaan vielä ollut aivan sillä tasolla, mitä esimerkiksi Brettillä. Kenties se iän ja kokemuksen myötä muuttuisi. "Yeah, sure. I just decided to go a different route", kai siihen oli vaikuttanut paljon se kuka oli ollut potkimassa eteenpäin juuri sillä hetkellä, kun oli pitänyt päätöksiä tehdä. Olisi taatusti ollut järkevää lähteä collegeen, mutta toisin oli käynyt. Sitä nyt oli enää turha katua tai murehtia tässä vaiheessa.
Pennyn kuvaus DC:stä oli aika osuva. Se sai pojan virnistämään leveästi ja puistamaan päätään. "You got that right", hänen oli pakko hymähtää. "Don't even get why they have own hockey team", poika lisäsi päätään puistellen. Kai DC:ssä nyt muitakin oli kuin pelkkiä poliitikkoja, koska oli aika vaikea ymmärtää miten Valkoisen talon väki olisi ehtinyt peleihin istumaan.
Ymmärryksen merkiksi poika nyökkäsi kuullessaan, että Penny oli perheineen muuttanut kaupunkiin vasta muutama vuosi sitten. Samalla kävi selväksi, että perhe oli vaihtanut maisemaa varsin usein. Se herätti useammankin kysymyksen siitä, mitä perheen vanhemmat tekivät työkseen. Ehkä jotain hienoja ja arvokasta, mistä Matty ei taatusti ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään, tai kenties Pennyn isä palveli armeijassa. Kuka tiesi, eikä Matty viitsinyt udella, kun tyttö oli jo aiemmin viitannut kintaalla aiheelle. "You have moved a lot then", hän huomautti, vaikka itsestäänselväähän se oli. "What's your favorite place?" Vilpittömästi kiinnostuneena Matty silmäili tyttöä odottavasti kysymyksensä päätteeksi. Hänen oli vaikea edes kuvitella mitään muuta paikkaa kotikaupungikseen kuin Montréalia. Äiti asui edelleen samassa piskuisessa kerrostalokolmiossa, jossa he olivat asuneet Mattyn koko lapsuuuden. Kliseisesti poika oli vannonut ostavansa äidilleen vielä mieleisen talon, kun ja jos joskus saisi isomman sopimuksen. Sen se ehdottomasti ansaitsi, sillä olihan se uhrannut niin paljon poikansa eteen - Matty tiesi sen sanomattakin, eikä hän halunnut kuin osoittaa kiitollisuuttaan äidilleen.
Pahemmankin draamakuningattaren elkein poika käytti vasemman käden sydämensä päällä ja huokaisi dramaattisesti. "You don't even know how rough it is", hän vastasi tytön vinoiluihin leikkisästi, mutta palautti sitten kasvoilleen hyväntuulisen hymyn. "Guess it depends on what you compare it", poika virkkoi harkiten. Kaikkihan oli tunnetusti suhteellista, ei sillä että Matty olisi vielä palkkoineen päässyt minkäänlaisiin ennätyslukemiin.
Matty hymähti päätään puistellen Pennyn veikatessa pöytäliinojen löytyvän ehkä kuitenkin viimeisimmästä pakettiautosta. Saattoi hyvin ollakin. Yleensä juuri se, mitä haki, löytyi viimeisimmästä mahdollisesta paikasta, joten kuvioonhan se olisi sopinut kuin nenä päähän. Kohteliaasti hän avitti Pennyn ulos pakusta ojentamalla kätensä tytölle ja tarttumalla sitä tiukasti käsivarsista. Tytön diplomaattinen vastaus opintojen suhteen herätti kulmien kohottelua, mutta mitään ei sanottu. Sen sijaan huomion veti hyvin nopeasti housun taskuissa soimaan ryhtyvä puhelin, jonka Matty kaivoi esille. Vilkaisu näytölle riitti kertomaan että puheluun oli vastattava. Mutistessaan puhelimeen jotain Lauran auttamisesta ja hyväntekeväisyysjuhlista, ojensi Matty kuitenkin kätensä Pennylle uudestaan auttaakseen tyttöä kipuamaan pakettiauton takatilaan, jonka eteen he olivat juuri pysähtyneet. "I'll call you later. Yeah, love you too", poika totesi hyvin lämpimään sävyyn, ennen kuin laski puhelimen korvaltaan ja sujautti puhelimen takaisin taskuunsa. "My mom", Matty selvensi Pennylle, kun hän kohdisti katseensa tyttöön heti puhelun päätteeksi.
|
|