My lips miss your kisses

# Nick's ootd

Sairaalasta oltiin päästy kuukausi sitten, mutta kotona ei oltu kuitenkaan viihdytty kovin kauaa, kun Nick oli huomannut olevansa ainoastaan Billon perheen jaloissa. Sen lisäksi veljentyttärensä levottomat yöt itkuineen olivat aiheuttaneet myös Nickille vaikeuksia nukkua, mikä oli jo hyvin huono asia yksinään. Nick kaipasi paranemiseensa lepoa ja rauhaa, eikä yksinkään pärjätty yksikätisenä, kun miehen kolarissa runnottu käsi oli ollut sairaalasta päästyä lähes 24/7 kantositeessä. Samaista kättä kaiken lisäksi särki lähes kaiken aikaa, päivittäin syömistä kipulääkkeistä huolimatta, mikä teki jo itsessään väsyneestä Nickistä entistä kiukkuisemman. Jax oli onneksi selviytynyt kyseisestä kolarista varsin pienin vammoin ja päässyt sairaslomalta takaisin jäille. Veljen puolesta oltiin onnellisia, mutta se sai Nickin myös kaipaamaan pelaamista ja luistelua. Mieli tuntui mustenevan päivä päivältä vain enemmän ja enemmän, kunnes Coco oli keskustellut asioista ystävättärien kanssa ja naiset olivat yhteistuumin päättäneet Nickin muuttavan väliaikaisesti Pennyn, Daisyn ja Cocon entiselle asunnolle. Nickiltä ei oltukaan sen suuremmin asiasta kysellyt, vaan seuraavaksi häntä jo kärrättiin toiseen asuntoon kamoineen päivineen.

Sinällään siinä järjestelyssä ei ollut mitään vikaa, mutta kun tieto siitä järjestelystä kantautui tyttöystävänsä Emman korviin – nainen oli suhtautunut siihen uutiseen hyvin nihkeästi. Se ymmärrettiin täysin, sillä kun otti tapahtuneet huomioon, Emma saattoi kokea Daisyn jonkinlaiseksi uhaksi heille ja heidän suhteelleen. Nick kuitenkin oli luullut tehneensä tyttöystävälleen selväksi heidän olevan vain ystäviä, mutta kerta toisensa jälkeen kaikki keskustelut olivat päätyneet vain samaisesta asiasta riitelyyn. Kuten nytkin. Nick oli tunti sitten soittanut Emmalle ja sen kanssa oli lähes heti kättelyssä päästy väittelemään samasta aiheesta kuin aikaisemminkin. ”Can you just… Emma! Can you just listen to me?”, Nick parahti korvallaan olevaan puhelimeen kireänä ja hieroi kasvojaan turhautuneena, samalla kun hautautui entistä syvemmälle istumalleen sohvalle. Sama laulu jatkoi ja Nick yritti kaikin keinoin pysyä rauhallisena ja ymmärtäväisenä, mutta kieltämättä siitä asiasta vatvominen ja murehtiminen alkoi jo kiristää kohtalaisen paljon hänen hermojaan. Jopa niin paljon ettei edes huomannut kotiin saapunutta Daisya. Puhelun aikana oltiin vajottu vain entistä syvemmälle sohvaan ja suljettu hetkeksi jopa silmät, kun yritettiin hengitellä tasaisesti ja pitää mieli samalla linjalla. ”Babe… Please understand this, this isn’t permanent, you know?”, sen myötä puhelu alkoi nähdä loppuaan ja ennen kuin Nick kerkesi hyvästellä kiireellisen tyttöystävänsä, Emma oli sulkenut linjan.

Puhelun päätteeksi, Nick lopulta varsin turhautuneena viskaisi kädessään olevan puhelimen läheiselle nojatuolille, jonka jälkeen hieraisi kasvojaan raskaasti huokaisten. Daisyn läsnäolo laitettiin hetkeä myöhemmin merkille ja kuohuvasta mielestä huolimatta, Nick hymyili naiselle vinosti. ”Yes, please”, hän naurahti hiukan kuivasti ja nyökkäili sanojensa painoksi. Nick kohensi varovaisesti asentoaan sohvalla ja teki siihen naiselle tilaa, ottaen Daisyn ojentaman oluen vastaan. ”Sounds good”, mies yritti pitää äänensä huolettomana ja hymyillä Daisylle, samalla kun nainen seuraavaksi avasi television, laittaen oikean kanavan peleineen pyörimään. Alkavaa peliä silmäiltiin hetki hiljaa olutta hörppäillen. Siihen ei kuitenkaan keskitytty niin paljoa, ettei olisi voitu naisen kanssa vaihtaa hiukan kuulumisia – jonka johdosta Nick nojasi päätään taaksepäin sohvan selkänojaa vasten ja käänsi katseensa Daisyyn. ”So, what’s up? How was your day?”, Nick tiedusteli kepeään sävyyn kulmiaan kohotellen ja nosti oluen uudestaan huulilleen. Sen myötä katsekin hitaasti lipui takaisin televisioon, ensimmäisen erän alkaessa. Nick oli yllättäen siinä taitava, että pystyi samaan aikaan pitämään yllä keskustelua ja seuraamaa peliä täysin onnistuneesti. ”I miss playing…”, hän ilmoitti hetken kuluttua varsin haikeaan sävyyn. ”This sucks you know? I’m so fucking bored. All the time and there’s nothing I can do…”, nurinaa jatkettiin kulmia kurtistellen. Olisihan sitä toivottu, että tylsyys olisi ainoa asia, joka rasitti miehen elämää. Sen sijaan sitä vaikeutti hankala tyttöystävä, joka parasta oli maailman toisella puolella maalailemassa piruja seinille.

Daisyn kuulumisia kuunneltiin hiljaa oluetta siemaillen, samalla kun silmäili televisiossa alkavaa peliä. Hyvä että joku heistä oli kiireellinen ja sai sen avulla päivät kulumaan nopeasti. Nickin päivät tuntui puolestaan matelevan, eikä hän voinut tehdä mitään sen eteen, että olisi saanut ne kulumaan yhtään nopeammin. Päivät pitkät katseltiin televisiota, kierreltiin korttelia ympäri ja käytiin silloin tällöin Cocon luona katsomassa tyttöjä. Niin pieneksi tytöksi, mitä Rachel oli, toi yllättävän paljon iloa setänsä tylsiin päiviin. Sitä iloa kuitenkin varjosti riitely tyttöystävän kanssa ja ikävät kivut, jotka säteili toistuvasti käsivarresta muualle kehoon. Niitä yritettiin taannuttaa kipulääkkeillä, mutta murtuneiden luiden parantelu, joita ei saatu kovin kummoiseen kipsiin, oli yllättävän vaikeaa ja kivuliasta. Päivä päivältä siihen tottui enemmän, mutta ei se siitä huolimatta kovinkaan mielekästä ollut.

Takaraivoa taottiin hitaasti sohvan selkänojaa vasten – aina siihen asti, kun Daisy vei kätensä niskansa taakse ja sai miehen lopettamaan sen, kääntäen katseensa varsin laiskasti vieressä istuvaan naiseen. ”But I’m so booooord. This sitting around… It’s not my thing”, Nick marisi kuin 6 vuotias pikkupoika ja pyöritteli silmiään kovinkin dramaattisesti. Eihän se paraneminen tapahtunut hetkessä, Nick tiedosti sen itsekin, mutta siitä huolimatta hän olisi kaivannut päiviinsä enemmän täytettä. Daisyn lähtiessä keittiöön, Nick jäi niille sijoille mutristelemaan huulia ja vuorostaan taas katselemaan hiukan mietteliäästi sitä televisiossa pyörivää peliä. Sillä hetkellä oleva olut kerjettiin tuhota naisen poissa ollessa ja Daisyn lopulta laskiessa lisää juotavaa pöydälle, Nick hymähti vinosti hymyillen. ”Thanks… I definitely need these”, hän hymähti, kurottautuen varovaisesti ottamaan uuden pullon pöydältä. Hiustenpörröttelyn yhteydessä Daisyyn luotiin kuitenkin nopea, pahansuopainen vilkaisu, jonka jälkeen huomio palautettiin takaisin televisiossa pyörivään peliin.

Tyhjäksi juotua olutpulloa pyöriteltiin kädessä, samalla kun katseli toisen erätauon pyöriviä mainoksia. Eipä ne muutamat oluet sen suuremmin olleet sumentaneet miehen ajatuksen juoksua. Nick tunsi olonsa kuitenkin rennoksi ja rauhalliseksi niiden jälkeen, vaikkakin osasyynä taisi olla ne kipulääkkeetkin, joita napsittiin tasaiseen tahtiin. Daisy oli jossain vaiheessa peliä hilautunut viereen, eikä Nick valittanut. Se tuntui kaikin puolin luonnolliselta – jopa niin luonnolliselta ettei edes ollut huomannut sitä, kuinka Daisy oli hakeutunut viereensä ja painanut päänsä olkaansa vasten. Sillä hetkellä Nick oli kuitenkin uppoutunut ajatuksiinsa, miettiessään aikaisempaa riitaa Emman kanssa. Daisyn kysymys havahdutti Nickin takaisin maanpinnalle ja hän loikin nopean vilkaisun, katseen kääntyessä raskaan huokaisun saattelemana kädessään olevaan pulloon. ”She’s mad at me and refuses to listen to me. She doesn’t like me living here. Obliviously”, Nick myönsi sen suuremmin asiaa kiertelemättä. Mietteliäästi Nick pyöräytti kieltä poskessaan ja tuijotteli edelleen kädessään olevaa pulloa. ”I do get that why she doesn’t like this arrangement, but I’ve tried to convince her that there’s nothing between us. We – you, me and Penny - are just friends and you two just want to help me out. And I don’t want to be dick and evict Coco and Ray-Ray at my apartment. They are family and it’s theirs home now, you know?”, mies selosti ja käänsi katseensa Daisyyn, joka liikahti ja vaihtoi asentoa. Siinä vaiheessa Nick kurottautui laskemaan kädessään olevan pullon edessä olevalle sohvapöydälle, jonka jälkeen nojautui takaisin sohvan selkänojaa vasten. ”She’ll get over this, or at least I hope so. I’m so tired of this fighting over this. Donno why she’s even with me, if she can’t trust me”, Nick mietiskeli ääneen.

Aikaisemmin oli vaikuttanut siltä, että Emma olisi todella antanut anteeksi sen suudelman Daisyn kanssa ja jättänyt sen asian taakseen, mutta nähtävästi ei. Olihan se ymmärrettävää, mutta yksinkertaisesti kaiken tapahtuneen keskellä, NIck oli liian väsynyt riitelemään. Se aihe oli kuitenkin sen verran masentavaa kuultavaa, että Nick seuraavaksi hymähti pienesti, samalla kun poikamainen virne nousi huulilleen. ”By the way… Your couch sucks. It’s not like my arm is already in pain, but now my back is too. I have to eat twice as much painkillers because of that”, hän härnäsi leikkimielisesti virnistäen ja pukkasi kädellän kevyesti naisen reittä.

Nick oli kiitollinen Daisyn kaltaisesta ystävästä ja erityisesti siitä, että he olivat saaneet välinsä sovittua. Ne puhumattomat kuukaudet Daisyn kanssa olivat suorastaan olleet helvettiä, sillä sen kanssa oli aikaisemmin totuttu pitämään yhteyttä lähes viikottain. Viattomien puheluiden ja viestien muodossa. He olivat ehkä seurustelleet ja sen myötä tulleet ystäviksi, mutta erosta huolimatta tietenkin Nick edelleen omisti jonkinlaisia tunteita naista kohtaan. Ne oli vain sivuutettu ja päätetty unohtaa, etenkin nyt kun Emma oli kuvioissa ja sen kanssa oltiin onnellisia. Toki se epäluottamus heidän välillään hiersi, mutta Nick jaksoi uskoa että sekin olisi ajan kanssa korjattavissa. He olivat Daisyn kanssa ystäviä eikä mitään muuta – tai niin Nick ainakin itselleen vakuutteli. Daisyn ehdotus kuullosti kuitenkin äärimmäisen hyvältä, joten sille nyökkäiltiin pienesti. “Sure, sounds fun”, Nick suostui ja hymyili Daisylle kiitollisena, kun tuo jaksoi kaikista omista kiireistään huolimatta keksiä tekemistä ja ajanvietettä tylsistyneelle miehelle. Sen vapaaehdotukselle kuitenkin pudisteltiin kieltävästi päähä. “Naah, you don’t have to do that. Even tho’ I might have to go to visit there anyway. Get more clothes and stuff you know. And now that I don’t have a car anymore, I think I’ll have flight over there. Bus isn’t an option”

Sillä hetkellä Emma oli kuitenkin yksi suurimpia murheitaan. Kiukuttelevan tyttöystävän kanssa oli hankala keskustella asioista järkevästi ja Nick oli liian väsynyt riitelemään. Emman käytöstä yritettiin kuitenkin parhaan mukaan ymmärtää. Daisyn seuraavan ehdotuksen myötä naiseen kuitenkin luotiin hyvin epäluuloinen katse, kääntäessään hyvin hitaasti katseensa edestään vierestään istuvaan naiseen. “You seriously want to meet my girlfriend? ”, Nick tyrskähti tahattomasti, äänensä kuultaessa hienoista huvittuneisuutta, mutta vakavoitui suhteellisen nopeasti kun mietti asiaa tarkemmin. “I know you mean well, but you don’t know her… When she doesn’t like someone, it doesn’t change. Unfortunately Emma is just petty of that, especially if she feels insecure about something”, hän huokaisi raskaasti ja pudisteli päätään ehdotukselle. Daisylle kuitenkin hymyiltiin sen jälkeen vinosti ja naisen reittä hieraistiin kiitollisena – ilman sen suurempia taka-ajatuksia. “Thanks tho’ but we’ll be alright, don’t worry about that. I can handle this mess”, vakuuteltiin, vaikka todellisuudessa Nick ei ollut vielä ihan varma miten saisi sen tilanteen hallintaan Emman kanssa. Hänen oli luultavasti kahdestaan puhuttava asiasta Emman kanssa ja vakuutella ettei heillä ollut Daisyn kanssa mitään. Daisy kuitenkin kärtti vielä siskonsa miehen perään, jolloin Nick hymähti huvittuneena. “Let her be, alright? Penny will tell you when she is ready”, naiseen luotiin varsin vetoava, painava katse ja siristettiin silmiä niiden sanojen jälkeen. Penny varmasti esittelisi mysteeri miehensä heille, sitten kun olisi valmis.

Sen myötä Nickin katse jäi harhailemaan Daisyn kavoihin. Daisyn tullessa lähemmäksi, katseensa harhautui lähes automaattisesti naisen huulille, ennen kuin sai ne palautettua takaisin Daisyn silmiin. Kieltämättä sen jälkeen Nick itsekin vakavoitui. Siinä tilanteessa oli sitä samanlaista jännitystä mitä kuukausia taaksepäin – sellaista mikä ei suoraan sanottuna ollut ihan soveliasta kahdelle seurustelevalle ihmiselle. Nickin ajatukset kuitenkin sumentuivat täysin, tuntiessaan Daisyn huulet omillaan. Se olisi pitänyt olla se hetki kun mies olisi ottanut takapakkia mutta ei – sen sijaan hän epäröimättä vastasi siihen Daisyn suudelmaan ja kiersi toisen kätensä Daisyn vyötärön ympärille. Suudelma itsessään toi taas mieleen lukuisia hyviä muistoja sekä sai aikaiseksi lämpimän tunteen rintaan, kun vanhat tunteet puskivat tietään lävitse pinnalle. Vanhat muistot ja tunteet olivat edelleen vahvasti läsnä ja niiden ansiosta oikeastaan uppuduttiin liiakseen niihin vaihdettuihin suudelmiin, kunnes Nick muisti jotain hyvin tärkeää. Nimittäin Emman. “Daisy, umm... We can’t do this”, tyttöystävänsä olemassaolon muistaessaa, Nick vetäytyi vastahakoisesti suudelmasta ja huokaisi raskaasti. Päässä edelleen humisi kiitos pienen pöhinän, mutta kummasti äskeinen oli saanut ajatustoiminnan palaamaan takaisin raiteilleen. “This is so wrong. You are with Sacha and I’m with Emma”, Nick tunsi tarpeelliseksi muistuttaa myös Daisya siitä, että siltäkin vielä löytyi parempi puolisko. Käsi Daisyn vyötäröltä vedettiin pois, kun Nick kampesi itsensä sohvalta ylös ja hieraisi terveellä kädellään kasvojaan turhautuneena, kääntyessään sitten vielä Daisyn puoleen. “And last time this happened, you hit me”, hän lisäsi vaikeasti naurahtaen ja hieraisi niskaansa, samalla kun katseensa kävi heidän ympärillään. Nick ei osannut kuitenkaan kohdistaa katsettaan mihinkään, vaan sen sijaan se palautettiin takaisin sohvalla olevaan Daisyyn. “What we are even doing?” - “Maybe.. This wasn't a good idea. Me living here”, Nick totesi huomattavasti vakavampana ja puri kurtisti kulmiaan ajatuksilleen. Jälkeenpäin ajateltuna se Daisyn ja tyttöjen nurkissa asuminen ei tuntunut kovinkaan hyvältä idealta.