|
|
Apr 11, 2018 21:33:17 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2018 21:33:17 GMT 2
Perjantai, iltavuoro. Alkuperäisten listojen mukaisesti tämä päivä olisi kulunut hyvin paljolti kotona loikoilun, torkkumisen ja television katsomisen merkeissä. Eli sillä parhaimmalla mahdollisella tavalla, jollaisena Chris olisi unelmavapaansa viettänyt. Kuitenkin, eilen saapuneet puhelut olivat kaataneet käytännössä katsoen kaikki suunnitelmat niistä kovalla työllä ansaituista vapaista aina Dragon Headin tyttären henkivartijan velvollisuuksien päättymiseen asti; triadin päämies oli toistamiseen työllistänyt hänet täyspäiväisesti. Mikä ei ollut tullut yllätyksenä, päinvastoin, Chris oli osannut odottaa niin puheluita, alkuperäisten työtehtävien jäihin laittoa kuin myös henkivartijan velvollisuuksiin palaamista. Eikä hän edes osannut olla näreissään asiasta. Kuskin puoleinen takaovi läimäytettiin kiinni samalla, kun treenilaukun kantohihna aseteltiin olalle ja auton ovet lukittiin. Tummat silmät siirtyivät auton ovesta edessä häämöttävään pihaporttiin, joka kätki taakseen lasipalatsin ja sen eristyksissä asuvan Dragon Headin tyttären, Bunnien. Pieni, huvittunut hymy kapusi huulille, mutta kuoli melkein yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Ne pari edellistä päivää, jotka Bunnie oli viettänyt hänen luonaan tuntuivat suorastaan unelta, aivan sama, kuinka paljon hän yritti vakuutella itselleen kaiken olleen täyttä totta. Jokin aivojen perukoilla jaksoi kuitenkin väittää vastaan, vaikka vasta eilen hän oli kyydinnyt toisen lasipalatsin lähimaastoon ja vielä varmistanut tämän päässeen turvallisesti kotiin – kiitos kollegoiden WhatsApp-ryhmän, mikä täyttyi kymmenistä viesteistä sinä samaisena hetkenä kun karkuteillä ollut kani oli löydetty. Mutta uskoi hän tai ei, kaikki oli joka tapauksessa tapahtunut oikeasti. Puhumattakaan Bunnien jättämästä, orvohkosta olosta, minkä ansiosta asunto oli yhtäkkiä alkanut tuntua normaalia suuremmalta, vaikka samassa luukussa oltiin asuttu viimeiset kuutisen vuotta. Hiljaisuuskin oli tuntunut raskaammalta, ikään kuin hän ei olisi koskaan saanut viettää yhtäkään hiljaista päivää elämässään. Jo pelkkä ajatus tuntui epämiellyttävältä. Ja mitä pidemmälle päivä oli edennyt, sitä enemmän Chris oli tuntenut itsensä laiskaksi, mitäänsaamattomaksi kusipääksi, joka ei osannut muuta kuin maata sohvalla ja vilkaista aina välillä oven suuntaan, kuin omistajaansa odottava koiranpentu. Hän ei ollut vieläkään täysin varma, miten oli saanut kulutettua eilisen päivän tunnit – normaalisti häneltä tuntui aika loppuvan kesken. Pihaporteista selvittyään Chris ehti hädintuskin ottaa viittä askelmaa enempää kun henkivartijoista vanhin ja kokenein asteli häntä vastaan. Nopeat, protokollan mukaiset tervehdykset vaihdettiin, minkä jälkeen jatkettiin matkaa sisätiloihin kollegan kera, joka alkoi selostaa kahden edellisen päivän tapahtumia. Muun muassa siitä, kuinka nämä olivat haravoineet koko naapuruston luvattoman monia kertoja, saaneet kerta toisensa jälkeen tuta Dragon Headin vihan nahoissaan ja lopulta löytäneet karanneen tyttären, joka oli saapunut paikalle täysin vahingoittumattomana – nämä ilmeisesti olivat olettaneet Bunnien taistelleen pummien kanssa parhaimmista yösijoista. Tapansa mukaisesti Chris ei kommentoinut kollegansa selostukseen juuri mitään, mitä nyt selostuksen väliin osuvissa, lyhyissä tauoissa saattoi todeta 'really?' tai 'shit'. Pienen ärtymyksenkin annettiin paistaa kasvoilla, vaikka se oli peräisin jostain aivan muusta kuin Bunnien karkumatkasta – hän oli unohtanut juomapullonsa keittiön pöydälle. Tutusta oviaukosta käveltiin sisään henkivartijoille lahjoitettuun huoneeseen, missä tyhjennettiin ne vähäiset, omat eväät pienen jääkaapin syövereihin. Jopa huoneessa käytävään small talkiin osallistuttiin hetkellisesti, ennen kuin suunnattiin kellarikerrokseen vaihtamaan sopivammat vaatteet ylle. Los Angelesin ilmat olivat viime päivien ajan olleet turhankin lämpimät, eikä henkivartijoille tarkoitettu työvaatetus auttanut asiaa; puvunhousut ja -takki, sekä kauluspaita eivät olleet siitä hengittävimmästä päästä. Puhumattakaan kengistä, jotka hän jo hetken harkitsi korvaavansa omilla Niken tennareillaan. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä ja hän tiedosti sen enemmän kuin hyvin. Ei siis auttanut muu kuin vaihtaa vaatteet. Puvuntakki jätettiin kuitenkin suosiolla pukematta ja se kuljetettiin takapihalla Bunnieta vahtivien kollegoiden luokse, jotka olivat selvästikin jo odottaneet tauottajaansa – nämä kärkkyivät oven lähettyvillä kuin ruokaansa odottavat sudet. Eikä ollut mikään yllätys, että oven auetessa nämä olivat heti ensimmäisinä tunkemassa oviaukosta sisään. Saattoi sekin olla näky kun kolme miestä, kuin sillit suolassa yrittivät raivata tiensä toistensa läpi olat kolahdellen toisiaan vasten. Ja ikään kuin kostoksi kahden hengen vyörystä, Chris nakitti puvuntakkinsa näiden hellään huomaan, joka toivon mukaan löytäisi tiensä yhdelle niistä henkivartijoiden huoneen tuolin selkänojista. Kollegat, jotka eivät perustaneet yhtään ylimääräisestä työstä, näyttivät sen myös suoraan; yhden naama väännähti happamaksi, kun taas toinen mulkoili mukamas uhkaavasti. Mitään nämä eivät kuitenkaan sanoneet, vaan lähtivät jupisten viettämään taukoaan. Chris puolestaan istahti yhdelle kollegoiden varjoon raahaamista tuoleista – jotka olivat vielä taktisesti oven hollilla. Tuolilla kumarruttiin edemmäs ja kyynärpäät asetettiin reisiä vasten, mikä antoi yläkropalle mahdollisuuden vajota lysyyn. Tämän jälkeen katse hakeutui kauempana nurmella istuvan Bunnien selkään. |
|
|
|
Apr 11, 2018 23:56:20 GMT 2
Post by Deleted on Apr 11, 2018 23:56:20 GMT 2
Auringon lämmössä oli helppo pyöritellä kuluneiden päivien tapahtumia mielessä. Hiljaisuus antoi mahdollisuuden vain uppoutua jonnekin syvälle mietteisiin, sisimmässä hehkuvan lämmön sekoittuessa ulkona vallitsevaan lämpötilaan. Bunnie ei tosin tiennyt minkä vuoksi henkivartijat olivat yllättäen käskeneet häntä poistumaan oman huoneensa siivouspuuhista ulkoilmaan, vielä vähemmän hän osasi sanoa miksi oli mennyt tottelemaan käskyä ilman vastaväitteitä. Kulunut vuorokausi oli sisältänyt niin sodan isän kuin alkaneen kylmän sodan henkivartijoiden kanssa. Lasilinnassa oli lähes hyytävä tunnelma eikä sananvaihto ollut muuta kuin jäätäviä käskyjä, tiukkasanaisia kivahduksia tai hyisiä katseita. Jos tarkkoja oltiin, asiat olivat loikanneet pahemmaksi kuin ennen Chrisin tuloa. Bunnien osalta syynä tosin oli jälleen kerran menetetty luottamus. Veljen päästyä läimäisemään ja karkureissun aikana tapahtunut huoneen sotkeminen osoittivat taas kerran, ettei tiimiä kiinnostanut vähääkään hoitaa toimenkuvaansa ainakaan talon sisällä. Pitäisikö hänen siis noin vain luottaa heihin sen ulkopuolellakaan? Sormet rapsuttivat hajamielisesti sylissä selällään retkottavaa Allieta Bunnyn istuessa risti-istunnassa nurmella, silmät suljettuina ja katse taivasta kohti käännettynä. Negatiiviset ajatukset - kuten isän saarna, veljen omahyväinen katse ja henkivartijat - työnnettiin kokonaan mielestä ja palasivat pyörittelemään Chrisin luona vietettyä paria päivää. Ne päivät olivat tuntuneet äärimmäisen epätodellisilta ja kotiin päästessä Bun oli oikeastaan leijunut jossain omissa taivaissaan ennen karua paluuta todellisuuteen niin henkivartijoiden kuin isänkin toimesta. Auringossa istuessa siihen tunteeseen oli helppo palata ja hymy hiipi vaivihkaisena huulille ilon, ujouden ja epäuskon sekoittuessa toisiinsa kutkuttavana kokonaisuutena. Hän oli huonettaan siivotessa aina välillä huomannut uppoavansa niihin muistikuviin jääden usein vain paikalleen seisomaan tai istumaan. Ehkä siinä oli syy, ettei hän ollut saanut kuin sängyn pedattua uusiksi ja rikkimenneet tavarat heitettyä roskiin kera muutaman viiltohaavan? Vaatehuone oli yhä kaaos, kylpyhuoneessa saippuat, hajuvedet ja osa meikeistä levällään ja makuuhuoneesta hänen pitäisi setviä koriste-esineensä sekä hankkia uudet pöytälamput. Päiväkirjoja veli ei onneksi ollut löytänyt…. Huokaisten Bunny rentoutti jännittyneet hartiat. Hän oli istunut vartin verran ulkona nauttimassa auringosta ja sitä ennen pitänyt harjaus, kynsienleikkuu ja kaunistautumistuokion Allien kanssa. Tauko siivoamisesta oli tehnyt hyvää, tarjonnut tilaisuuden setvittää ajatuksia ja hetken rauhan valvontakameroista. Nyt riesana oli enää 3 silmäparia, joiden katse tuntui pistävänä niskassa. ” Did you know, prin... excuse me, miss. You might get out for a walk today, if you act nicely. ” Takaa kuuluva tokaisu sai Bunnien kääntämään huomionsa sinne ja äskeinen hymy katosi huulilta jättäen jälkeensä vain kylmän, ilmeettömän katseen. Bunny siristi hieman silmiään nähdessään puhujan omahyväisen hymyn ja enempää katsomatta käänsi suljetut silmät takaisin taivaalle. ” If you don’t have anything else to say, go inside. Two bodyguards are just fine and you are just being a bother. ” Sanat lausuttiin riittävän kuuluvasti, jotta se varmasti kuului kauempana istuvien henkivartijoiden korviin. Äänensävystä saattoi kuulla ylemmyydentunnon takana piilevän uhankin ja lähes hyvillään Bun kuuli kiroilua sekä pian oven kolahtavan kovaäänisesti kiinni lasi helisten. Hyvä tuuli katosi kuin savuna ilmaan ja nieleskellen nainen käänsi katseensa taas ylös saadakseen edes hieman aiemmin tunnetusta lämmöstä takaisin. Ovi kuului aukeavan viittä minuuttia myöhemmin uudestaan ja hetken päästä sulkeutuvan mielenosoituksellisesti taas kerran kolisten kovaäänisesti. Kauanko lasit mahtaisivat kestää moista kohtelua? Mitä isä mahtaisikaan siihen sanoa, kun niitä jouduttaisiin korjaamaan paiskomisen takia? Syy nyt todennäköisesti olisi Bunnyn, sanoisi hän itse mitä tahansa, mutta ei yritysimperiumin johtajakaan ihan kaikkeen halunnut rahojaan haaskata. Allieta rapsuttaneet kädet pysähtyivät paikoilleen naisen kääntäessä katseensa olan ylitse oven suuntaan ja hetken joutui odottamaan silmien tottuvan äkilliseen valon muutokseen. Valopallot tanssivat näkökentässä ja yksittäinen hahmo tuolilla sekoittui niihin saaden Bunnyn kurtistamaan kulmia. Ilme kirkastui kuitenkin leveään hymyyn hahmon selkeytyessä ja kylmä katse väistyi kokonaan naisen noustessa hitaasti seisomaan puoliunessa läähättävä karvapallo sylissään. Nurmi tuntui pistävän karkealta paljaiden jalkojen alla Bunnien kulkiessa mahdollisimman rauhallisen näköisenä lähemmäs Chrisiä. ” Hi. I didn’t know you were coming today. I thought you had free time and were going back to your original position. ” Ilo kuulsi kauas sanoista eikä sitä vaivauduttu peittelemään edes katseesta. Ei sen puoleen punakaan kadonnut mihinkään poskilta, mutta sen saattoi pistää auringossa vietetyn ajan piikkiin. Hetken epäröityään Bun istuutui vapaalle penkille miehen vieressä ja risti jalat asetellen samalla tyytyväisesti läähättävän Allien paremmin syliin. Miten tilanteessa tuli käyttäytyä? Valvontakamerat huomioiden ei ainakaan siten, miten hän olisi oikeasti halunnut - pompata Chrisin kaulaan ja painaa huulet miehen huulia vasten. Pelkkä ajatus sai lämmön leviämään kehossa ja nielaisten Bun käänsi huomionsa uima-altaaseen työntäen muistikuvia kauemmas. Ainakin hän tiesi nyt sian kommentin takana piilleen vihjauksen. |
|
|
|
Apr 12, 2018 3:13:41 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2018 3:13:41 GMT 2
Chris antoi katseensa levätä tavallista pidempään Bunnien laihassa figuurissa, aivan kuin ei olisi nähnyt toista vuosiin. Kapeat harteet olivat hienoisesti lysyssä ja verhottu jonkinlaisen pitsikuosia muistuttavan paidan alle, mikä näytti kevyeltä tämän yllä. Ei ihonmyötäiseltä, muttei myöskään liian suurelta. Hihat ulottuivat kyynärtaipeen kohdille paljastaen sirot, kalpeat käsivarret. Pitkät sormet hivelivät syliin asettuneen koiran pörröistä turkkia, joka läähätti täyttä häkää. Oli suorastaan ihme, ettei karvapallo ollut saanut jo lämpöhalvausta pölypallomaisen turkkinsa takia. Pitkät, loivasti kihartavat hiukset olivat avoinna, ylettyen aina puoliväliin selkää. Hiussortuvat liikahtelivat kuin puiden lehdet pienenkin tuulenvireen voimasta. Hitaasti Chris kallisti päätään sitä mukaa, kun antoi katseensa laskeutua naisen selästä paidan alta pilkottaviin lyhehkön näköisiin, vaaleisiin shortseihin ja siitä vielä pitkiin, risti-istuntaan aseteltuihin sääriin. Kengät näyttivät unohtuneen jonnekin, vaikka tuskinpa niille oli tarvetta nurmella istuessa – vielä kun kyseinen nurmi käytiin monen monta kertaa läpi niin kaiken terävän kuin koiran turkkiin tarttuvien, välillä hemmetin pahojen hajujen aiheuttajien varalta. Kyseinen homma oli erityisen tuttua henkivartijoille, jotka sattuivat olemaan nokkimisjärjestyksessä siellä alimpana, vaikkakin jokainen heistä oli päässyt vähintään kerran kokeilemaan sitä. Tai no, kaikki muut paitsi Chris. Hänellä oli ollut alusta alkaen tietynlainen etuoikeus kieltäytyä kollegoiden nakittamista paskahommista sillä verukkeella, että oli vain 'lainakalustoa' – vaikkei se estänyt nokkimisjärjestyksen romuttamista ja uusiksi järjestelyä.
Ajatukset tyssäsivät kuin seinään kauniimman osapuolen kääntäessä päätään, katseen kohdistuessa hänen suuntaansa. Mitään ei tehty, ei sanottu tai liikahdettu, toista katsottiin vain vaiti. Suupielet kuitenkin ponnahtivat ylemmäs lempeään, mutta samalla hillittyyn hymyyn – minkä Chris salli itselleen. Vapaalla – toisin sanoen kahden kesken – olisi hymyn annettu nousta aina korviin saakka ja käsiä ojennettu kutsuvasti Bunnien suuntaan, mutta koska valvontakameroita oli käytännössä katsoen jokaisessa nurkassa ja joku aina niiden ääressä tarkkailemassa, oli parempi toimia mahdollisimman hillitysti. Nurmella istuvaa Bunnieta katsottiin ystävällisesti, jopa vähän odottavastikin, kun toisen annettiin kaikessa rauhassa napittaa häntä kohden. Ja sen pienen, ehkä noin viitisen sekuntia kestävän odotuksen jälkeen toisen kasvoille ilmestyi sitä samaa eloa, mitä Chris myönsi kaivanneensa. ”Everything's been canceled, Miss.” Tuli vastaus asiallisella, hillityllä äänellä. Neidittely kuulosti omaan korvaan liian viralliselta, etäiseltä, vaikkei se täysin vieraalta – vielä – tuntunutkaan. Tummat silmät seurasivat tarkkaavaisena Bunnien jokaista liikettä, laittaen merkille aina askelkeveydenkin, kunnes toinen istahti vapaalle tuolille. ”I'll be staying here until you'll decide to stop your runaway trips.” Even though that might take a while Chris lisäsi mielessään samalla, kun suoristautui sen verran, että sai painettua selkänsä sitä tarkoitettua selkänojaa vasten.
Katseen annettiin siirtyä vieressä istuvasta naisesta suoraan eteen äänettömän huokaisun karatessa huulilta. Talossa vallitseva, Siperian talveen verrattava ilmapiiri, oli räjähtänyt käsiin niiden parin päivän aikana, eikä Chris edes rehellisesti sanottuna tiennyt, oliko sille enää juurikaan mitään tehtävissä. Tuntui nimittäin siltä, että Bunnie ja kollegat olivat kuin samannapaiset magneetit. Aivan sama, kuinka paljon niitä pakotettiin tulemaan toimeen keskenään, hylkivät ne siitä huolimatta jatkuvasti toisiaan. Molempien osapuolten ongelma toisiaan kohtaan oli enemmän kuin selvä; Bunnie ei luottanut kollegoihin, eivätkä kollegat pitäneet siitä, että toinen vaikeutti heidän työntekoaan. Ja näytti vahvasti siltä, ettei asia tulisi korjaantumaan, kummankaan osapuolen suunnalta. ”Did you sleep well?” kysäistiin kuin ohimennen ja naista vilkaistiin, ”No nightmares?” Chris ei vain yksinkertaisesti voinut olla kysymättä asiasta sen yhden yöllisen episodin takia. Hänellä ei ollut hajuakaan, kuinka usein Bunnie näki painajaisia, mutta tyhmäkin osasi päätellä niiden aluksi ja juureksi tämän veljen ja serkun vierailut – mitkä tuntuivat vainoavan toista vielä seuraavinakin päivinä.
|
|
|
|
Apr 12, 2018 15:01:47 GMT 2
Post by Deleted on Apr 12, 2018 15:01:47 GMT 2
Yllättäen koko lasilinna näytti hieman siedettävämmältä taas kerran, vaikka itse rakennus ei olisi muuttunut yhtään mihinkään suuntaan. Mutta kenties sitä kaikkea olisi paljon helpompi kestää, kun oli joku johon luottaa talon uumenissa. Bunnie tunsi yhden kivistä vierähtävän sydämeltä istuutuessaan tuolille. Hymy tosin muuttui nenän nyrpistykseksi Chrisin käytettyä miss-sanaa, Bunnyn naksauttaessa kieltään paheksuvasti. Hän ymmärsi kyllä syyn, mutta ei silti pitänyt siitä eikä suinkaan kyennyt peittelemään sitä kokonaan. ” Well, I am not going to promise anything. Not this time. ” Happaman kuuloisasti, muttei suinkaan miehen tokaisun johdosta, Bun mutristi huuliaan ja antoi sormien jälleen upota Allien turkin sekaan. Koira päästi kurluttavan äänen kierähtäessään taas selälleen reisien päällä ja rentoutui täysin näyttäen hulvattomalta karvakasalta. Koiran läähätys lähti tasaantumaan varjon tuntuessa mukavan viileältä auringossa istumisen jälkeen ja Bunnie pyyhkäisi ohimennen hiuksia pois kasvoiltaan tuijottaessaan veden pintaa. Se tuntui kaikista turvallisimmalta vaihtoehdolta, tiedä mitä naamalta olisi paistanut Chrisiin katsoessa.
Aivan ilmeettömänä Bunnie ei kuitenkaan pystynyt olemaan Chrisin kysyessä yöstä ja Allieta silittävät kädet pysähtyivät hetkeksi. Paheksuva ynähdys koiran suunnalta sai tosin naisen ottamaan itseä niskasta kiinni ja päätä pudistettiin. Hän ei tosin vastannut heti mitään, kootessaan väärille raiteille juosseita ajatuksia. ” There were no big problems. You better know I am using one of the guest rooms. The one before music room. ” Kädellä huitaistiin jonnekin yläkerran suuntaan Bunnyn jättäessä syyn epäselväksi. Hartiat tosin painuivat hieman lysyyn ja kasvoilta paistoi hetken aikaa stressin ja epävarmuuden häivähdys. Käytävän perällä oleva huone oli tarjonnut yllättävän turvallisen nurkkauksen nukkua, vaikka uni olikin ollut katkonaista ja levotonta. Painajaisia Bun ei kuitenkaan ollut tällä kertaa nähnyt. ” Chung left kind of… a message in my room. ” Väkinäisesti lausutut sanat saivat hartiat taas jännittymään ja nopeasti Bunnie vilkaisi Chrisiin syrjäsilmällä ennen kuin antoi sen vaipua sylissä rentoutuvaan karvapalloon. Viesti oli ehkä sanamuotona turhan tehoton valinta, mutta ei Bunny keksinyt muutakaan. Miksi tavaroiden viskelyä ympäriinsä ja vaatteiden repimistä saattoi kutsua? Koska teon löysi selvän viestin: veli keksisi kyllä keinot satuttamiseen.
” There are no plans for this day, right? ” Bunnie vaihtoi puheenaiheen pois huoneensa kaaoksesta ja loihti yllättäen iloisemman ilmeen kasvoilleen kääntyessään tuolilla katsomaan miestä. Chris ei ehkä osannut aavistaakaan, mitä Bunnylla oli sillä hetkellä mielessään, mutta se ei haitannut naista yhtään. Lasilinna ei ehkä tarjonnut yksityisyyttä paljoa, joten oli keksittävä muuta. ” Can we go shopping? The weather is too warm for a walk. ” Pää suloisesti kallellaan ja anova katse silmissään Bun katsoi Chrisiin ja hymyili parhainta hymyään. Ostosreissu tarjoaisi samalla tilaisuuden jonkinasteiseen yksityisyyteen, koska henkivartijat olisi helppo komentaa pysymään poissa näköpiiristä. Eikä Bunny todellakaan halunnut nähdä kaartia näköpiirissään tai kuulla sanakaan näistä. Lisäksi reissuun pystyisi yhdistämään hyödyn pelkän huvin lisäksi. Huoneen kaaos oli paljastanu sen, että hänen pitäisi hankkia yhtä sun toista uusiksi. Ei sillä, että Bunnylle suotaisiin mahdollisuutta käydä missä vain liikkeessä, vanhemmat olivat määritelleet tarkan listan mihin hänet saisi viedä ostoksille. Ja niissäkin oli omat rajauksensa, niin vaatteiden kuin muunkin osalta.
|
|
|
|
Apr 13, 2018 21:17:11 GMT 2
Post by Deleted on Apr 13, 2018 21:17:11 GMT 2
Bunnien osoittama paheksunta, mikä kohdistui juuri käytettyyn neidittelyyn, ei tullut juurikaan yllätyksenä. Kyseisen sanan käyttö tuntui aivan yhtä epämiellyttävältä Chrisillekin, mutta vaihtoehtoja ei ollut, jos he mielivät pitää edellisten päivien tapahtumat pimennossa. Arkojen, päivänvaloa kestämättömien asioiden säilyttäminen ei nimittäin kuulunut kollegoiden vahvimpiin puoliin, joista monet olivat sen verran virkaintoisia, että raportoivat uskollisesti kaiken pientä yksityiskohtaa myöten Dragon Headille. Unohtamatta joidenkin taipumusta työntää nokkansa joka asiaan. Joten oli sanomattakin selvää, että työajalla ollessa etäisyyden pitäminen Bunnieen oli viisain vaihtoehto. Huvittunut hymähdys karkasi väkisinkin huulilta naisen toteamukselle, vaikka sitäkin oltiin oikeastaan osattu odottaa. Hänen täytyikin muistaa käydä läpi kaikki mahdolliset porsaanreiät, joista toinen oli ties kuinka monennen kerran päässyt livahtamaan. Ei Chris toki aikonut kaikkia pakoreittejä eliminoida, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty – hän ei ollut ainut, joka niitä löysi. Onneksi Bunnie ei ollut tyhmä ja osasi lähestulkoon aina keksiä yhden tai useamman reitin vapauteen, minkä Chris oli oppinut heti ensimmäisenä taloon saavuttuaan.
Kysymyksen jälkeinen hiljaisuus ei jäänyt Chrisiltä huomaamatta, mille olisi normaalisti nostettu kulmia, mutta kasvot pidettiin mahdollisimman peruslukemilla katseen siirtyessä Bunnieen. Toisen vaitonaisuus ei vaikuttanut lupaavalta, saati se fakta, että tämä oli jostain syystä majoittautunut yhteen vierashuoneista. Ei ollut vaikea päätellä, mistä – tai pikemminkin kenestä – sekin johtui. Tulevan Dragon Headin päähänpistot ja niistä seuraavat teot olivat enemmän kuin riesana niin Bunnielle, kuin myös heille henkivartijoille – ja ennen kaikkea Chrisille. Joka kerta se keskenkasvuisen teinin tavoin käyttäytyvä kusipää onnistui romuttamaan sen haparoivasti seisovan luottamuksen siskonsa ja muiden henkivartijoiden välillä, jonka rakentamisen hän oli enemmän kuin kerran joutunut aloittamaan alusta. Ja se jos mikä vitutti häntä. Unohtamatta serkkupoikaa ja tämän äitiä, jotka olivat velipojan lisäksi päässeet asuttamaan hänen 30 vuotta tyhjänä ollutta mustaa listaa. Bunnien käyttämä sana 'viesti' sai Chrisin aivot lyömään hetken verran tyhjää, kunnes osasi yhdistää sen vanhemman kollegansa suppeaan mainintaan siitä, että tuleva Dragon Head oli jättänyt aikamoisen siivon jälkeensä. Oikeastaan siinä oli kaikki, mitä hän oli tältä kuullut velipojan käyntiä koskien. Hitaasti keuhkot vedettiin täyteen ilmaa, mitkä päästettiin sitten nenän kautta ulos, kuin itseä rauhoittelen. Hänestä olisi ollut niin mukavaa auttaa Bunnien veljeä tekemään lähempää tuttavuutta pihan laatoituksen kanssa – lähi tien asfalttikin kaipasi kaveria itselleen.
”Shopping?” Chrisin oli pakko toistaa katkaistakseen sen hetkisen ajatuksenkulkunsa, mikä oli lähtenyt sivuraiteille sinä samaisena hetkenä, kun Bunnien kasvojen ilme teki täyskäännöksen. Oli lähellä, ettei hän kuronut sitä lyhyttä, tuolien välissä ollutta välimatkaa umpeen ja painanut suudelmaa toisen huulille. Niin suloiselta, mutta samaan aikaan hurmaavalta toinen sillä hetkellä näytti. Ihastuksesta läkähtyvä sydän, joka oli syypää aiempaan mielihaluun, ei kuitenkaan suostunut heittämään pyyhettä kehään, vaan nostatti kasvoille leveämmän, hampaat paljastavan hymyn. Vaimea naurahdus kumpusi rinnasta katseen käväistessä nopeasti edessä ja sen jälkeen palaten takaisin Bunnieen samalla, kun rintamasuuntaa käännettiin tämän suuntaan. ”You're really screwing me up. And I hope you acknowledge that before someone else does. So stop being so attractive and get yourself ready for shopping.” Chris totesi huvittuneella äänellä ennen kuin nousi ylös tuolilta ja suuntasi sisätiloihin päästäen Bunnien astumaan ensimmäisenä sisään ovesta – pitäen sitä vielä auki tälle. Enempää sananvaihtoa ei juurikaan harrastettu ja jalat lähtivät johdattamaan henkivartijoiden huonetta kohden, mistä kuului kovaäänistä puhetta. Siinä tavallista hitaammin edetessä keskityttiin painamaan alas kuplivaa lämpöä muistuttavaa olotilaa, joka ei millään meinannut lähteä mäkeen. Tältäkö sen nyt kuului tuntua? Rakkauden nimittäin. Jos siihen kuului tarve hymyillä kuin vähä-älyinen idiootti, hakeutua toisen seuraan kuin huomiota hakeva koiranpentu ja sisimmässään olla vähät välittämättä siitä, mitä muuta ajattelivat tai näkivät, niin ilmeisesti. Muussa tapauksessa.. Hän oli sekaisin.
Vähitellen se tuttu ja turvallinen tyyneys valtasi mielen, suupielten tipahtaessa alas juuri parahiksi huoneen sepposen selällään olevan oven kohdalla – ovea pidettiin tuskin koskaan suljettuna. Puhe, joka oli vielä hetki sitten kuulunut pitkälle, hiljeni kuin seinään istumapaikat valloittaneiden kollegoiden siirtyessä katsomaan Chrisin suuntaan. ”She wants to go shopping.” todettiin tyynesti. Koko huone tuntui huokaisevan muiden henkivartijoiden mukana, kun nämä kukin omalla tavallaan osoittivat mieltään; jotkut alkoivat hieroa päätään, toiset näyttivät kuin maansa myyneiltä ja kolmannet vain katsoivat häntä sillä ilmeellä, etteivät voineet uskoa asiaa todeksi. Mielenilmaukseen ei juurikaan reagoitu, katsottiin vain odottavasti, kuinka isot miehet kokoontuivat pöydän ääreen ratkomaan viiden hengen lähtijöiden listaa kivi, paperi, sakset -pelillä. ”You're going too, right?” Pää kurkkasi muiden pöydän ääreen kumartuneiden selkien ylitse. ”Isn't that obvious?” Chris tokaisi vastausta odottavalle kollegalleen, ”Just hurry up.” Miehet aloittivat kuin mitkäkin möreä-ääniset kuoropojat pelinsä. Hän puolestaan nappasi puvuntakkinsa yhdeltä selkänojalta ja tarkisti, että kaikki tavarat olivat vielä taskujen pohjilla tallella; eli puhelin, tupakat ja sytytin.
|
|
|
|
Apr 14, 2018 16:51:35 GMT 2
Post by Deleted on Apr 14, 2018 16:51:35 GMT 2
Bunny ei halunnut pohtia huoneen kaaosta enempää, se olisi ja pysyisi suljetun oven sekä avonaisten ikkunoiden takana niin kauan, kunnes sille tehtäisiin jotain. Totuus vain oli, ettei huoneessa pystynyt viettämään aikaa kauan ilman jotain nenän edessä. Chung oli heittänyt ainakin viisi äidin lahjoittamista hajuvesipulloista kylpyhuoneen laatoille ja niiden haju oli pinttynyt pintoihin sitkeästi sekoittuneena toisiinsa. Se etu kaaoksessa ja menetetyissä tavaroissa tosin oli, että niiden verukkeella saattoi ehdottaa ostoksille menoa, Bunnyn nyökäyttäessä päätään kevyesti Chrisin varmistellessa hänen pyyntöään. ” Yes, shopping. ” Oli lähellä, ettei hän sotkeutunut sanoissaan nähdessään miehen hymyn. Sydän otti riemukkaan loikan ja jyskytti kiivaampaa Bunnyn tapellessa puolestaan pitääkseen ilmeensä ennallaan. Anova ilme vaihtui tosin hujauksessa innostuneeseen ja samaan aikaan viattomaan myöntävän vastauksen tullessa. Bun ponkaisi ylös tuolilta painaen Allien rintakehäänsä vasten ja melkein tanssahteli ovelle Chrisin perässä. ” I was only asking nicely, nothing more. ” Sama viattomuus paistoi niin äänestä kuin kasvoilta Bunnien sipaistessa ohitse kävellessään Chrisin kättä.
” Ten minutes, then we can go. ” Iloinen hymy suotiin Chrisille ennen kuin Bun viiletti portaat ylös, yrittäen mahdollisuuksien mukaan välttää loikkaavansa kahta askelmaa kerrallaan. Allie päästi tyytymättömän urahduksen sylissä ja kurkotti heti perään innokkaana nuolemaan naisen naamaa. Nauraen hän kuitenkin työnsi koiran kuonoa kauemmas ja laski karvaotuksen vesikipon äärelle vierashuoneen uumeniin päästessä. Sydän hakkasi edelleen villisti rinnassa kämmenien laskeutuessa hetkeksi rauhoittelemaan sen jyskettä. Samanaikaisesti hän tosin kiiruhti kylpyhuoneeseen päätyen unohtamaan vaatteiden vaihdon tarkastettuaan toki ensin, ettei nurmikosta ollut tarttunut vihreitä laikkuja farkkuihin, ja vain ehostamaan itseään hieman. Lisätessään kevyen kerroksen huulikiiltoa listasi Bunny mielessään puuttuvia tai rikki menneitä asioita, jotka oli ehtinyt tarkastamaan. ” Okay, you little heart, better behave today, there are blabbermouths watching. ” Huokaisten hän mumisi sanat itsekseen ja pyyhkäisi harjalla nopeasti hiuksiaan. Kai niitä jonkinlaisiksi treffeiksi pystyisi sanomaan silti? Muut henkivartijat eivät sitä ehkä tienneet ja rajoittaisivat paljon menoa, mutta parempaakaan heidän lähtökohdallaan oli hankala keksiä. Kriittisen tutkiskelun aikana oli hyvä pohtia tilannetta ja päätyä siihen helpoimpaan ratkaisuun: kyseessä olisi treffit eikä Chrisin mielipidettä kysyttäisi.
Kerätessään tavaroitaan käsilaukkuun veti Bunny muutaman kerran syvään henkeä saadakseen perhosarmeijan vatsanpohjassa taas rauhoittumaan. Treffit tai ei, henkivartijoita tulisi silti matkaan mukaan. Puhelin, lompakko, muutamat meikit, muistilista… Bun veti jalkaansa vielä ohuet ballerinat Allien kiivetessä sängyllä ja seuratessa menoa laiskasti, osoittaen selvästi, ettei todellakaan ollut itse lähdössä mihinkään. Koira ei nostanut päätään edes naisen paijatessa sitä korvien takaa juuri ennen huoneesta poistumista, kunhan jäi tyytyväisenä kuorsaamaan sängyn päälle heittäytyen leveästi kyljelleen. Päivän hoitotuokio ja ulkona istuskelu olivat selvästi tehneet tehtävänsä, vaikka Bunnie olikin yrittänyt tuuppia koiraa poistumaan varjoon. Ainakaan hänen ei tarvitsisi murehtia sen puolesta. Ovi jätettiin puoliksi auki Bunnyn heilauttaessa laukun olalleen ja suunnatessa portaisiin. Uudestaan listaa käytiin mielessä läpi, tarkistettiin kaiken varmasti olevan mukana ja täsmälleen kymmenessä minuutissa hän oli laskeutunut portaat alas valmiina lähtöön.
Portaita pomppiessaan saattoi Bunny kuulla kovaäänisiä vastalauseita ja you cheated! -huudahduksia henkivartijoille varatun huoneen uumenista. Väkisinkin huvittunut hymy kimposi huulille viimeisen askelman jäädessä taakse, otteen tiukentuessa hieman käsilaukusta. Kuuliaisesti hän jäi odottamaan paikalleen, vaikka olisi paljon mieluummin kiitänyt etuovestakin jo ulos odottaakseen auton luona. Jotain hänenkin oli kaiketi annettava periksi, nyt kun kyseessä oli taas lasilinna ja sen tiukat säännöt. Tyytymätön nurina jatkui edelleen kauempana, mutta selvästi lähtijät oltiin saatu selville ja innokkaana lähtemään Bunny käänsi huomionsa takapihasta huoneen oven suuntaan. Varovainen hymy hiipi huulille, muuttuen oitis leveämmäksi joukkion ilmaantuessa ovesta ulos. ” You are going to wear those? Suit is not that common anymore. ” Pää kallellaan Bunnie tarkasteli joukkiota, yrittäen parhaansa mukaan pysytellä hieman ystävällisemmällä linjalla. Ja olla puhumatta pelkästään Chrisille kuin ketään muuta ei olisi paikalla edes ollut - mikä olisi ollut turhankin läpinäkyvää.
|
|
