Only party I'll enjoy will be my own funeral

# Shea's ootd

Shea oli varsin tuttu näky erilaisissa seurapiiritapahtumissa. Oli kyse sitten hyväntekeväisyydestä tai muuten oman kuvan kiillottamisesta, rouva O’Hara oli sellainen ihminen, jonka kaikki halusivat kutsua kesteihinsä. Toisinaan paikalle tultiin yksin tai sitten ’rakkaan’ aviomiehen käsivarressa, jonka kanssa julkisilla paikoilla esitettiin onnellista, vaikka taustalla oli niin paljon muuta. Se yhdessä näyttäytyminen oli ainoastaan kulissia ja vaadittava asia sen ylläpitämiseksi. Shea ei kuitenkaan voinut muutakaan, sillä Charlie oli kirjaimellisesti kahlinnut hänet siihen avioliittoon ja jos nainen halusi pysyä hengissä, hänen ei auttanut muu kuin leikkiä mukana. Sitä se oli ollut jo monen monta vuotta, eikä Shea osannut enää edes sanoa, milloin viimeksi oli tuntenut edes pientä onnellisuuden tunnetta. Hän ainoastaan tiesi sen, että vihasi väkivaltaista, narsistista aviomiestään enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa.

Viime päivät olivatkin olleet varsinaista hullunmyllyä. Charlie oli taas vaihteeksi lähtenyt ’liikematkalle’, eikä hän ollut kertonut kuinka pitkään olisi poissa. Kukaan ei ollut vieläkään löytänyt henkilöä, joka oli vähän aikaa sitten yrittänyt päästää päiviltä mr. O’Haran ja se jos joku, piti miehen varpaillaan. Se oli oikeastaan hyvä asia, sillä sen myötä Charlieta näkyi harvemmin kotona ja Shean ei tarvinnut stressata. Kaikkea sitä kuitenkin aavistuksen varjosti naisen henkivartijan yllättävä poissaolo, jonka tilalle oli pestattu kaksi huomattavasti ammattitaitoisempaa tapausta. Frankin läsnäoloon oltiin jo totuttu eikä hän liioin edes tuntunut henkivartijalta, jonka tarkoitus oli seurata Shean jokaisia liikkeitä ja mennä sinne, minne hänkin meni. Frank oli näkymätön, toisin kuin sen tilalle palkatut korstot joiden olemassaolo ja tarkoitus näkyi kilometrien päähän. Nimittäin kahta isoa, mustiin pukeutunutta miestä aseiden kanssa oli hyvin vaikea olla huomaamatta. Kaiken sen kukkuraksi Shea oli saanut kutsun muuan mr. Lazarovin seurapiirikesteihin, mistä ei luonnollisesti kieltäydytty. Päiviin tarvittiin töiden lisäksi lisää täytettä ja kieltämättä kyseinen juhlienjärjestäjä jo itsessään kiinnosti naista, vaikka ei häntä sen suuremmin tuntenut. Kaikenlaista sitä oli kuultu, mutta Shea ei tiennyt mitä kaikkea kuulemaansa olisi pitänyt uskoa.

Niinpä paikalle oli saavuttu niiden näkyvääkin näkyvämpien henkivartijoiden saattamana, joita oli pyydetty paikalle saavuttua pysymään näkymättöminä. Se tuntui vaikealta, sillä vaikka mustiin pukeutuneet miehet yrittivät pysyä sivummalla, se tuntui kovin hankalalta. Etenkin aina kun Shea otti askeleen – he ottivat tottuneesti etäältä askeleen. Shea sai onneksi suhteellisen rauhassa seurustella muiden vieraiden kanssa, nähdessään jopa muutamia tuttuja samoissa kekkereissä. Huomion oli hetkeksi kuitenkin vienyt illan isäntä, jonka pitämää, hurmaavaa puhetta kuunneltiin muiden vieraiden tavoin kohteliaasti ja sen myötä kohotettiin lasia, ennen kuin se oli painellut matkoihinsa. Shea oli jatkanut seurustelua, mutta pienen tovin jälkeen yksi silmiinpistävistä, siisteistä tarjoilijoista oli luovinut tiensä kuoharilasista siemailevan naisen luokse. ”Mrs. O’Hara? Could you follow me”, niiden sanojen myötä tarjoilija viittoi naista mukaansa ja Shea varovaisesti tarttui valkoisen mekkonsa helmasta, ennen kuin lähti sen perään. Tyhjä kuohuviini lasi jätettiin matkan varrella toisen tarjoilijan tarjottimelle ja saman tien käteen saatiin uusi lasi, ennen kuin saavuttiin portaikon luokse, joita vahti kaksi tummiin pukeutunutta vartijaa. Omat henkivartijat olivat jääneet matkan varrelle, eikä Shea voinut muuta kuin pudistella kevyesti päätään sille huonolle työlle, mitä kaksikko teki.

Tarjoilijan perässä suunnattiin portaikkoa ylös ja tasanteelle päästessä, tarjoilija viittoi sohvalla istuvan miehen puoleen. Sen seurassa näytti oleva jo joku, mutta kyseisen seuralaisen istuessa selin Sheaan, hän ei osannut vielä sanoa kuka oli kyseessä – tai oliko kukaan, jonka hän tunsi jo entuudestaan. Korot kevyesti kopisten heitä asteltiin lähemmäksi. ”Mr. Alexander Lazarov, it’s nice to meet you finally in person. I’ve heard so much about you”, Shea sanoi ystävällisesti hymyillen, kun pääsi puhe-etäisyydellä itsevarmuutta huokuvan miehen kanssa. Niin oltiinhan sitä armaalta aviomieheltä kuultu jo jotain – olihan Charlie vissiin kyseisen miehen kautta palkannut Frankin heidän palvelukseensa. Katse pysyi hetken kyseisessä miehessä, mutta se hitaasti lipui Alexanderin seurassa olleeseen mieheen, jonka tunnistettua, joskin epäuskoinen ihme nousi naisen kasvoille. ”Frank? Holy fu… Jesus, you look bad”, nainen henkäisi, josta paistoi hento huoli siitä mitä ihmettä miehelle oli tapahtunut. Ainakin löytyi syy sille, miksi Frank oli viimeisen viikon ollut teillä tietämättömillä – mies kun näytti pahasti selkäänsä saaneelta.

”Only good and please, call me Shea”, nainen kehotti Alexanderia kätellessä tapansa mukaisesti pehmeästi hymyillen. Alexanderia silmäiltiin hiukan arvioivasti, ennen kuin istuuduttiin miehen kehotuksesta alas ja risti jalkansa sirosti, korjaillen sen myötä mekkonsa helmaa paremmin, ettei suurehkon halkion vuoksi liiakseen paljasta pintaa tullut näkyviin. Illan isäntä vaikutti naisen silmään hyvin miellyttävältä ja mukavalta, mutta kaikkien kuulemiensa juttujen perusteella Shea ei osannut sanoa kuinka paljon siitä oli aitoa. Huomio oli kuitenkin kiinnittynyt nopeasti sen myötä miehen seurassa olleeseen Frankiin, jonka runneltu olemus ei suinkaan jäänyt rouva O’Haralta huomaamatta. ”I didn’t know that either, my invititation came as a bit surprise but pleasure is all mine”, tutulle henkivartijalle hymähdettiin vinosti hymyillen takaisin. Miehen kasvoilla paistavat mustelmat ja muut vekit olivat arsin silmiinpistäviä ja se nostatti jopa hennon huolen pintaan. Naisen olisi tehnyt mieli jopa tarttua toista kasvoista ja katsella tarkemmin niitä vaurioita, mutta sen verran osattiin kuitenkin hillitä itseään, että kädet pysyivät visusti sylissä. Jossain muussa tilanteessa niin olisi voitu jopa tehdä niin, mutta nyt Shea pyrki tyynnyttelemään sisällään noussutta huolta.

Käteen onneksi pian saatiin tarjoilijan tuoma martini, jolle puolesta annettiin aikaisemmin kädessä olut kuohuviinilasi vaihdossa. Tarjoilijalle hymyiltiin nopeasti kiitollisena ja katseen kääntyessä takaisin Frankiin, Shea vakavoitui aavistuksen, kun mies kertoili työnantajansa kanssa tapahtuneesta episodista ja sen myötä naisen kulmat kohosivat aavistuksen yllättyneenä. ”Carjack? Jesus, where this world is going… But I’m glad you’re okay. Both of you”, nainen totesi sillä viehättävällä brittiaksentillaan vinosti hymyillen. Oli yllättävää että kaikkien niiden vuosien jälkeen Bristolista muuton jälkeen kyseinen aksetti oli edelleen vahva, mutta kai sekin oli pieni pala menneisyyttä, josta Shea ei halunnut luopua.

Kädessä olevasta martinista otettiin kuitenkin seuraavaksi varovainen siemaus, katseen kääntyessä Alexanderiin, jonka kysymykselle nainen nyökkäili varsin ponnekkaasti hennon naurahduksen kera. ”Yes, my husband hired Frank and I’ve been very pleased to his services. You rarely get bodyguard who know thing or two about art or is able to have some intelligent discussions with me. And be at the same time invisible”, Shea kertoili hymyillen ja vilkaisi vaistomaisesti Frankia. Hän pystyi myöntämään sen ihan avoimesti, sillä eipä hänellä aikaisemmin ollut samanlaista henkivartijaa, jonka kanssa hän pysti oikeasti kehittämään kunnon keskusteluja ja puhua esimerkiksi taiteesta. Sellainen oli harvinaista. Kai jokin siinä Alexanderin olemuksessakin sai Shean hetkellisesti rentoutumaan, jotta pystyi puhumaan niinkin avoimesti.

Alexanderin kysymys Charliesta sai Shean olemuksen kuitenkin kiristymään, jolloin nainen kohensi ryhtiään ja vakavoitui. Olo muuttui entistä epämukavammaksi, kun kaksikko vaihtoi lennossa kieltä, mistä Shea ei ymmärtänyt sanaakaan. Hän oli ehkä älykäs bisnesnainen, mutta kielitaito rajottui vahvasti hänen kohdallaan vain englantiin – ehkä muutamaan sanaan espanjaa ja ranskaa. ”He’s on a business trip, Europe I think. He's going to be away for a while which is why he wasn’t able to arrive here with me”, Shea selitteli vakuuttavasti, vaikka olihan siinä selityksessä pieni ripaus totuuttakin. Charlie oli lähtenyt liikematkalle, mutta samaan aikaan miehestä oli tullut aavistuksen vainoharhainen aikaisemman salamurhan vuoksi, ettei hän uskaltanut pysyä kaupungissa kovinkaan kauaa. Ja yleensä niillä kerroilla miehellä oli ikävä tapa murjoa vaimoaan pitkin seiniä, minkä Frankin oli jo kertaalleen päässyt todistamaan. Siitä ei oltu kuitenkaan puhuttu tapahtuneen jälkeen, eikä Shealla liioin ollut intoa kertoa miehensä nurjasta puolesta kenellekään. Sillä saatettaisiin vain oma henkikulta vaaraan ja Shealla ei ollut murhatoivetta, vaikka toivoikin aviomiehensä kuolevan.

Mitä luultavammin molemmat olivat myös harvinaisen tietoisia niistä miehensä hämäräpuuhista, mistä Shea ei myöskään aikonut sanoa sanaakaan. Olisi vain helpo pitää suu kiinni ja katsoa minne keskustelu johtaisi. Frankin puhjettua vuorostaan puhumaan, Shea katsahti miestä ja sipaisi muutamaa kampaukseltaan karannutta vaaleaa suortuvaa korvansa taakse. ”That’s alright luv’. Just fix your face and come back to work because... Those two Muppets over there are mine and they are not as much as invisible I hope them to be”, Shea hymähti vinosti hymyillen, samalla kun osoitti parvelta alas kahden mustaan pukeutuneen miesten suuntaan, jotka kirjaimellisesti pyörivät ympyrää emäntänsä kadottua. Niiden kahden pölvästin seurassa sitä väistämättä alkoi kaivata Frankia.

Martini lasista otettiin taas pieni siemaus, jonka laskiessa huuliltaan Shea kohensi asentoaan tuolilla, samalla kun asetti mekkonsa helmaa paremmin ja risti jalkansa toisin päin. ”So mr. Lazarov… Or can I just call you Alexander?”, Shea kysyi kohteliaasti kulmiaan kohottaen ja jatkoi; ”What do you exactly do? I know you’re businessman but what else?”, tiedusteltiin ja naukattiin taas martinista, minkä jälkeen hän rohkeni esittää vielä lisää jatkokysymyksiä. ”And is there any particular reason why I am here?”, sen kysymyksen myötä Shea ei kuitenkaan vakavoitunut vaan yritti pysyä mahdollisimman kasuaalina. Kai Shea oli aviomiehensä ohella aavistuksen itsekin muuttunut vainoharhaiseksi, sillä jostain syystä – Alexanderin miellyttävästä olemuksesta huolimatta – naisesta alkoi tuntua siltä että niiden miehen esittämien kysymyksien taustalla saattoi olla jotain muutakin. Saattoihan Shea olla väärässä, mutta mikään ei estänyt häntä kysymästä.
 

Tavallaan Shea hiukan yllättyi Alexanderin vastauksesta, mitä hänen aviomieheensä tuli. Armas aviomies kun osasi halutessaan olla hyvin charmikas ja hurmaava, mutta kai maailmassa oli myös niitä ihmisiä, jotka näkivät sen taidokkaan esityksen lävitse. Shea puolestaan vihasi Charlieta koko sydämestään, mutta sitä ei missään nimessä kuitenkaan näytetty ulospäin. Eritoten väärässä seurassa se olisi voinut koitua naisen kohtaloksi, eikä Shea osannut päätellä kenen puolella Alexander oli, jos kenenkään. Miehestä oli mahdotonta sanoa, oliko se lintu vai kala. Alexanderin ’pahoitteluiden’ johdosta Shea nosti kättään hiukan tyynnyttelevästi ylös ja hymyili samaan sävyyn. ”None taken, I know my husband can cause conflicting feelings”, nainen vastasi hyvin poliittisesti ja hymyili niiden päätteeksi kohteliaasti. Charlie aiheutti monissa ristiriitaisia tunteita - Sheassa pitkälti ainoastaan vihasi - mutta syyt sille olivat aivan eri kuin monelle muulle. Etenkin kun kotona vaimonsa seurassa miehen luonne muuttui täysin päälaelleen eikä sitä kuvannut muu paremmin kuin julma. Siitä puolesta ei kuitenkaan tienneet pitkälti muut kuin miehen alaiset – jotka puolestaan eivät tehneet tikkuakaan ristiin asian suhteen. Avioliitto miehen kanssa oli ehdottomasti tukahduttavaa, eikä pelkästään vain henkilökohtaisena nyrkkeilysäkkinä olemisen vuoksi vaan muutenkin. Charlie kun syynäsi tarkkaan vaimonsa menoja ja tekemisiä. Frank puolestaan oli omalla läsnäolollaan tuonut turvaa ja helpotusta niihin synkkiin ja tuskallisiin päiviin. Henkivartijan seurassa oli myös äärimmäisen helppo ja vaivatonta olla. Etenkin kun Frank oli muista henkivartijoista ja Charlien palkkaamista miehistä poiketen sivistynyt, älykäs ja karskilla tavallaan komea.

Frankin toteamus sai leveän, selvästikin ilahtuneen hymyn nousemaan naisen huulille, mutta oman hiljaisen hymähdyksensä nainen kätki lasinsa taakse, nostaessaan sen taas huulilleen ja siemaistessaan juomastaan varovaisesti. Olihan se loistavaa kuulla, jos Frank mielellään työskentelisi hänelle – tai aviomiehelleen. Miten sen nyt otti. Katse kävi sen jälkeen niissä alakerrassa palloilevissa henkivartijoissa, joiden toiminta sai naisen pyöräyttämään silmiään jopa dramaattisesti. ”I don’t know where Charlie hired them but I’m pretty sure they didn’t come from you. Because if your other employees even slightly resembles your guy Frank over here – they sure don’t. They would probably lose their heads if they wouldn’t be attached to them”, Shea hymähti päätään pudistellen ja kohotti lasin uudestaan huulilleen. Hän todella toivoi, että Frank – karusta ulkoisesta olemuksestaan huolimatta – palaisi mahdollisimman pian takaisin töihin. Sen hetkisten amatöörien kanssa työskentely tuntui äärimmäisen raskaalta ja hankalalta, eikä Shea sen illan jälkeen mielellään olisi jatkanut heidän kanssa työskentelyä.

Jossain sen keskustelun lomassa naisen olemus oli kuitenkin aavistuksen kiristynyt. Shea ei sitä kuitenkaan huomannut, vaikka saman sävyisesti kohensi asentoaan tuolillaan ja tapitti pöydän toisella puolella istuvaa Alexanderia. Miehestä huokui tietynlainen auktoriteetti, joka oli aluksi mennyt naiseltakin ohitse – eipä mennyt enää. Ja niiden hämäräperäisten kysymyksien myötä entisestä kurtisaanista tuli joskin varautunut. Alexanderin annettiin kaikessa rauhassa puhua loppuun. Sen lomassa Shea loi vain nopean vilkaisun Frankiin, katseen palautuessa sitä mukaan takaisin Alexanderiin, jonka vastaus hivenen tyynnytti naisen mieltä. ”I’m also interested in anything that can bring me more money but…”, Shea aloitti kulmiaan mietteliäästi kurtistaen, miettiessään puhuisiko suoraan vai poliittisesti kierrellen. Nainen päätyi oman ja liiketoimintansa vuoksi siihen jälkimmäiseen vaihtoehtoon. ”... I’m just a humble nightclub owner and how you say… Broker. I don’t know which of the two you would be interested in to invest? How much do you even know about me and my businesses? If I may ask”, naisen puheissa oli hento, tunnusteleva sävy, Shean halutessa tietää kuinka paljon Alexander oli kartalla siitä hänen yökerhossaan tapahtuvasta toiminnasta. Kalasteluahan se oli, sillä hienostohuorien välittäminen ei ollut sellainen asia, mitä Shea kailotti kaikille vastaantulijoille. Siitäkin huolimatta, että Shean tytöt olivat puhtaasti omasta vapaasta tahdostaan hänellä töissä. Sen lisäksi asiakaskuntansa koostui pitkälti varakkaista ja vaikutusvaltaisista ihmisistä, mutta myös laitapuolen kulkijoista. Siksi pieni varautuneisuus oli hyvästä, koska Shea ei ollut varma siitä kuinka puhdasta puolestaan Alexanderin liiketoiminta oli.

Alexanderin uuden kysymyksen myötä Shea huomaamattaan vakavoitui. Sellainen tarjous oli kuin Luojan lahja, mutta kuten kuka tahansa järkevä ihminen, Shea ei suinkaan kajauttanut suurinta toivettaan ilmoille. ”I’ve so many problems that I lost count of them”, Shea puolestaan silminnähden vaivautuneesti ja sipaisi muutamaa kampaukseltaan karannutta hiussuortuvaa korvansa taakse. ”And hardly doubt that one man can solve all of my problems. No offence” unless you kill my husband – lausetta tuli jatkettua hiljaa mielessä. Se oli kaikista niistä toiveista suurin, mutta mahdotonta toteuttaa. Shea ei tiennyt keneen luottaa tai keneltä edes sellaista pyytää. Charlie oli torakka joka ei vain suostunut kuolemaan sitten millään. Tai sitten häntä tappaa yrittänyt palkkamurhaaja oli vain helvetin huono työssään.