member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 15, 2018 9:36:56 GMT 2
Post by julle on Jun 15, 2018 9:36:56 GMT 2
SATURDAY 14. OCTOBER 2017, EVENING
LAURIE’S PLACE @ NASHVILLE, TN POPPY ROSE & LAURIE KNOX Poppy’s ootd / sweetlikesugar ” I swear to God Laurie, if you’re still in your bed sobbing and crying because Grisha…” Ystävän vastaajaan jätettiin uhkaava viesti, ennen kuin korvalla ollut puhelin nakattiin reppuun ja sen kanssa siirryttiin eteiseen kiskomaan kenkiä jalkaan. ” Are you sure this is a good idea? She just broke up with Grisha...”, olohuoneessa koiran kanssa sohvalla makaava Melody tiedusteli, samalla kun lappasi jäätelöä suuhun ja loi lähtöä tekevään kämppäkaveriinsa kysyvän katseen. Poppy loi hyvin viattoman, mutta hämmentyneen katseen ystäväänsä, samalla kun veti tennareita jalkaansa. ” I’m sure but if I'm not back again this time tomorrow, you know where to look for my body – bye!”, Poppy hihkaisi, jonka jälkeen katso ovelta rappuun ja lähti laskeutumaan portaita alas alempiin kerroksiin. Työntyessään ulko-ovesta ulos, Poppy nappasi kämppäkaverinsa pyörän ja lähti sen kyyditsemänä suuntaamaan parhaan ystävänsä asuntoa, johon Laurie oli muuttanut eronsa jälkeen. Ei sillä, kyllä Poppy ymmärsi mitä ystävänsä kävi lävitse – olihan hän itsekin vajaa puoli vuotta sitten eronnut poikaystävästään, eikä se hyvältä tuntunut. Milloin ero olisi edes tuntunut hyvältä, vaikka sellainen olisi tehty hyvässä yhteishengessä ja kaikessa sovussa? Pyörällä saavuttiin lopulta varsin näpsäkästi Laurien uuden kodin edustalle ja Melodyn pyörä jätettiin huolettomasti lukitsematta nojailemaan talon seinustaan. Poppy oli jo muutamaan otteeseen käynyt ystävänsä uudessa asunnossa, joen hän tiesi suoriltaan mihin kerrokseen ja minkä asunnon taakse, mikä luultavammin oli vieläkin muuttolaatikoiden valtaama. Seisahtuessaan oikean oven taakse, Poppy ryhtyi renkuttamaan kärsimättömästi ovikelloa. ” Laurie! I know you are in there”, brunette huusi naureskellen, jonka jälkeen ovea taottiin muutaman kerran myös nyrkillä. Samaan aikaan jollekin ohi menevälle talon asukkaalle hymyiltiin ystävällisesti ja tervehdittiin tapojen mukaisesti, ennen kuin Poppyn huomio palautui takaisin siihen ystävänsä asunnon oveen. ” Open up!”, Poppy rääkäisi, ennen kuin ovi lopulta aukesi ja sen takaa paljastui varsin surkean näköinen Laurie. ” Phew! I almost thought you’re dead”, tyttö vitsaili ja pyyhkäisi otsaansa dramaattisin elkein, ennen kuin työntyi Laurien ohitse peremmälle. ” C’mon, we are going out”, Poppyn askeleet veivät hänet suoraan ystävänsä makuuhuoneeseen, missä ei kirjaimellisesti ollut muuta kuin sänky ja läjä muttolaatikoita – mitä oli itseasiassa koko asunto täynnä. ” There's some kind of street parade at Downtown and we are going there. You know, go eat, drink and dancing - have some fun? Have you ever heard of such a thing called fun?”, hän jatkoi lähinnä ilmoitusluontoiseen sävyyn, samalla kun avasi jonkun Laurien muuttolaatikoista, etsiäkseen ystävälleen jotain päälle laitettavaa. |
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Jun 28, 2018 21:36:49 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Jun 28, 2018 21:36:49 GMT 2
Puhelin värisi jälleen sen merkiksi, että joku pommitti häntä viestillä tai vastaavalla. Laurie oli kuitenkin niin kietoutunut peittonsa syövereihin, ettei hänellä käynyt mielessäkään kääntää kylkeä saatika sitten katsoa koko puhelinta. Hän ei ihan oikeasti jaksanut ja vielä vähemmän häntä huvitti keskustella jonkun kanssa, joka ei selvästikään ymmärtänyt, että hänellä oli suruaika. Isä, isosiskot, äiti, Poppy ja luoja ties ketkä olivat soitelleet ja viestitelleet läpi viikon, eivätkä vain yksinkertaisesti ymmärtäneet jättää häntä rauhaan, vaikka Laurie kuinka yritti olla omassa rauhassaan. Naista suorastaan vitutti se, ettei keneltäkään löytynyt hänelle pienintäkään ymmärrystä. Ihan kuin sitä pitkään kestäneen suhteen lopusta selvittäisiin muka viikossa. Hänellä oli niin jumalaton ikävä Grishaa ja heidän yhteistä asuntoaan, että hänen sydämensä oli haljeta kahtia aina, kun hän edes ajatteli kumpaakaan. Laurie inhosi nykyistä asuntoaan: se ei tuntunut lainkaan kodilta. Hän ei vain kuulunut sinne. Hänen olisi pitänyt asua Grishan kanssa eikä missään helvetin kopperossa yksinään ja onnettomana. Toisaalta Laurie sai syyttää kaikesta siitä paskasta vain ja ainoastaan itseään. Itsepähän hän oli hänen ja Grishan jutun kussut aivan totaalisesti.
Juuri, kun hän oli jälleen kerran purskahtamaisillaan itkuun, kuului ovelta jumalatonta meteliä. Toisin sanoen joku suorastaan pahoinpiteli hänen asuntonsa ovikellon hajalle. Ja se joku kuulosti niin tutulta, ettei henkilöstä yksinkertaisesti voinut erehtyä. Poppy. Olisihan Laurien pitänyt arvata. Hänen paras ystävänsä oli kerta kaikkiaan aivan mahdoton. Poppy ei osannut jättää häntä rauhaan edes pieneksi hetkeksi, eikä Laurie tiennyt, olisiko hänen pitänyt itkeä vai nauraa sen tähden. Nainen oli iloinen siitä, että hänellä oli sellainen paras ystävä kuin Poppy, mutta toisinaan hänestä tuntui, ettei hänen ystävänsä osannut asettua hänen asemaansa, vaikka se ei ollut lainkaan totta. Olihan Poppykin vasta kokenut eron ja eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään, mutta siitäkin huolimatta Lauriesta tuntui, ettei Poppy täysin ymmärtänyt tilannetta, jossa Laurie oli Grishan kanssa.
Laurie sai kuin saikin itsensä ylös sängystään, vaikka se tekikin todella tiukkaa. Hän huokaisi raskaasti, kun kuunteli Poppyn rääkymistä oven takaa, ja lähti astelemaan eteiseen todella laiskasti laahustaen. Matkalla hänen täytyi väistellä lukuisia muuttolaatikoita, jotka edelleenkin odottivat purkamista. ”Jesus... she is such a crazy bitch”, nainen mumisi ystäväänsä kuunnellessaan ja avasi asuntonsa oven. Kuten arvata saattoi, oven takaa paljastui aina yhtä pirteä ja energinen Poppy, joka vain ilmoitti, että he olivat lähdössä ulos, ja asteli Laurien makuuhuoneeseen. ”Excuse me? What did you say? No, no, no!” Laurie hoki sormeaan kieltävästi heristäen, ”we are not going anywhere!” Hän sulki nopeasti oven ja hyppeli sitten Poppyn perään. Makuuhuoneessa Poppy penkoi jo hänen muuttolaatikoitaan kuin olisi omistanut ne. Laurie kurtisteli lähinnä kulmiaan ystävänsä puuhia seuratessaan. Mitä se oikeasti kuvitteli muka tekevänsä? Tosissaanko se kuvitteli saavansa hänet lähtemään yhtään mihinkään? ”Have some fun? Are you serious? I'm having the best time of my life right now, so...”, nainen yritti tietenkin väittää vastaan, kuten hänellä oli lähes aina tapana, ”I don't want to go.” Hän ei taatusti lähtisi yhtään mihinkään. ”Please, just... stop that, Poppy. I'm not going anywhere”, Laurie jankutti kärsivästi vastaan ja sulki nopeasti Poppyn avaaman muuttolaatikon. Miksi parhaat ystävät olivat aina niin vaikeita?
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 6, 2018 6:45:43 GMT 2
Post by julle on Jul 6, 2018 6:45:43 GMT 2
Poppy ei yllättynyt siitä, että Laurie teki ensimmäiseksi vastarintaa. Totta kai hän ymmärsi mitä ystävänsä kävi lävitse. Erot olivat aina rankkoja, tapahtui ne sitten sovussa tai ei. Laurien tempauksen jälkeen ei voinut kuitenkaan odottaa, että ero olisi tapahtunut sovussa. Pettäminen oli aina inhottavaa, tapahtui se sitten syystä tai toisesta. Poppy ei ollut koskaan pettänyt Jonathania heidän seurustelun aikana. Heidän suhteensa oli tosin ollut toisinaan hyvin on-off painotteista, joten muita poikia oltiin kyllä tapailtu, ennen kuin oli palattu takaisin tutun ja turvallisen luokse. Lopulta se tuttu ja turvallinen ei kuitenkaan riittänyt, mistä Jonathankin tuntui olevan yhtä mieltä, jonka ansiosta erokin oli sujunut ongelmitta. Nykyään he olivatkin ex-poikaystävänsä kanssa hyviä ystäviä keskenään ja sen kanssa soiteltiin muutaman kerran viikossa – ellei jopa useammin.
Poppy oli kaikessa yksinkertaisuudessaan saanut kuitenkin tarpeekseen Laurien murjottamisesta ja surussa vellomisesta. Niin makaa kuin petaa kuului sanonta – Laurie oli Poppyn mielestä varsin taitavasti sotkenut asiansa Grishan kanssa. Poppy ei ollut vielä sen suuremmin saarnannut asiasta ystävälleen, sillä ajatteli säästävänsä Laurien tunteita. Jos ystävänsä ei aikonut kuitenkaan osoittaa mitään toipumisen merkkejä pikapuolin, Poppy kyllä avaisi suunsa. Laurie saisi rypeä itsesäälissään vielä aikansa, mutta jos hän ei nyt suostuisi ulos, Poppy joutuisi ottamaan järeät aseet käyttöön. Toki Grishallekin puhuminen olisi voinut auttaa tilannetta.
Lopulta Laurie oli päästänyt Poppyn peremmälle asuntoonsa – tai Poppy oli enemminkin oven avauduttua tunkeutunut vain sisälle ja suunnannut kohti makuuhuonetta. ”You heard me”, hän virkkoi huvittuneena kun asteli makuuhuoneeseen ja alkoi tonkia ystävänsä muuttolaatikoita. ”Oh yes yes yes yes, we are going out”, Poppy jankutti vastaan ja veti jotain vaatteita esille laatikosta, kunnes Laurie nappasi ne kädestään ja tunki takaisin laatikkoon, sulkien sen Poppyn naaman edestä. Poppy suoristautui ja vei kätensä tiukkaan puuskaan rinnalleen, luoden Laurieen varsin epäilevän katseen. ”Oh yeah? You seriously think that moping and crying alone is going to help your mood?”, Poppy tiedusteli kulmaansa kysyvästi kohottaen, samalla kun vaihtoi painoa jalalta toiselle. Ystäväänsä silmäiltiin hetken aikaa hiljaa arvioivasti, kunnes Poppy jatkoi. ”Seriously? You don’t wanna go?”, varmisteltiin, koska ei Poppy voinut ystäväänsäkään pakottaa ulos lähtemään, jos hän ei sitä halunnut. Jos Laurie halusi jäädä kotiin, niin sitten hän sai myös jäädä – totta kai. Poppy hieraisi niskaansa mietteliäästi ja huokaisi lopulta. ”You know, I can talk to Grisha if you want to? Find out what he wants and so on…”,
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Aug 6, 2018 18:53:30 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Aug 6, 2018 18:53:30 GMT 2
Tuskin se hänen ja Grishan ero olisi ollut niin rankka, ellei Laurie olisi itse tiedostanut mokanneensa aivan huolella. Hän ei oikeasti ymmärtänyt, mikä vittu häneen oli oikein mennyt. Yhtäkkiä Grishan etääntyminen hänestä oli alkanut vituttaa aivan huolella, mutta eihän se tietenkään ollut mikään syy pettämiselle. Ei pettämiselle koskaan löytynyt mitään hyvää syytä tai selitystä, koska sellaista ei terveessä parisuhteessa edes pitänyt tapahtua. Laurie oli aina manannut kumppaniaan pettäneet ihmiset johonkin maanrakoon, mutta nyt, kun hän itse oli tehnyt omalle poikaystävälleen samalla tavalla, hän ei lainkaan osannut käsitellä sitä kuvotuksen määrää, jota hän tunsi itseään kohtaan. Häntä ahdisti myös tiedostaa se, että Grisha vihasi häntä varmasti elämänsä loppuun asti, ja Poppykin varmasti tuomitsi hänet kamalaksi ihmiseksi, vaikka ei sitä tietenkään ääneen koskaan sanonutkaan. Laurie ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, miksi Poppy edes jaksoi lohduttaa häntä, kun hän ei selvästikään ollut mitään lohdutusta ansainnut. Nainen oli itse lahjakkaasti sössinyt suhteensa, eikä Poppyn todellakaan olisi tarvinnut olla se, joka silitteli hänen päätään ja kertoi kaiken järjestyvän. Hänen ystävänsä olisi pikemminkin pitänyt haukkua hänet maanrakoon ja tehdä selväksi, että se, mitä Laurie oli tehnyt, oli todella väärin ja kuvottavaa. Laurien mielestä Poppy hänen parhaana ystävänään oli hänelle sen velkaa, että olisi sanonut asiat suoraan, mutta Poppyn tuntien vaitonaisuus koko tätä pettämiskuviota kohtaan oli merkki siitä, että Poppy vain halusi säästää hänen tunteitaan.
”Yeah, I definitely heard you but I said NO!” oli erittäin tyypillistä, että Laurie harasi vastaan. Kuinka ihmeessä hän olisi voinut lähteä yhtään mihinkään? Hän näytti aivan kamalalta. Luoja ties, milloin hän oli edes pessyt kasvonsa, harjannut hiuksensa tai ylipäätään vaivautunut tekemään itselleen yhtään mitään muuta kuin hallaa. Yleensä nainen oli todella tarkka pitämään omista rutiineistaan kiinni, mutta nyt hän oli vajonnut äärimmäisen alas, kun ei vaivautunut pitämään itsestään huolta. Ihmekään, että Poppy halusi hiilata hänen perseensä ulos. Hänkin olisi tehnyt ystävälleen samalla tavalla, jos tämä olisi maannut neljän seinän sisässä tuhottoman kauan vain itkemässä ja itsesääliin vajonneena. ”What? No! I don't think that way... at least, not all the time”, Laurie väitti vastaan todella epävarmalta kuulostaen. Oli hän itse asiassa sortunut moneenkin otteeseen ajattelemaan, että jossakin vaiheessa itkeminen, mököttäminen ja murjotus varmasti helpottaisivat hänen oloaan. No, ne ajatukset oli todistettu jo kauan aikaa sitten harvinaisen vääriksi.
Ja siinä vaiheessa, kun Poppy varmisteli, oliko hän tosissaan sanoessaan, ettei hän halunnut lähteä, Laurie todella epäröi. Oliko hän tosissaan sanoessaan niin vai eikö ollut? Mistä helvetistä hän tiesi enää mistään mitään? Ei hän osannut ajatella. ”Umm... I don't know”, hän sanoi selvästi hieman kysyvään sävyyn ja tuijotti parasta ystäväänsä. Jos Poppy nyt osasi pelata korttinsa oikein, Laurie suostuisi ihan varmasti lähtemään. Ja Poppyhan osasi, kun se meni mainitsemaan Grishan. Nyt hän ehdottomasti halusi lähteä johonkin. ”That would make me look like an idiot. I'm not that desperate”, Laurie torjui ystävänsä ehdotuksen ja vilkaisi muuttolaatikoidensa suuntaan. ”Wanna help me to get ready for the party?” hän kysyi virnistäen. Ehkä hän saisi ulkona muuta ajateltavaa kuin hänen ja Grishan ongelmat.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 12, 2018 20:44:42 GMT 2
Post by julle on Aug 12, 2018 20:44:42 GMT 2
Jos Laurie halusi velloa omasa itsesäälissä, se sopi Poppylle – mutta sitä ennen hän halusi kuitenkin varmistaa oliko ystävänsä tosissaan jäämässä kotiin murjottamaan ja murehtimaan tapahtunutta. Oli selvää, että Laurie oli tehnyt väärin, mutta ei Poppy aikonut asiasta sen enempää saarnata, saati sitten hieroa ystävänsä naamaan sitä kuinka paskamaisen tempun se oli tehnyt. Se oli jo hoidettu pois alta, kun tapahtunut oli tapahtunut. Olihan Poppy ystävänsä eron jälkeen käynyt tilannetta myös tiedustelemassa Grishan päässä, mutta sekin käynti oli ollut yhtä kuin tyhjän kanssa. Loppujen lopuksi Poppy ainoastaan halusi, että molemmilla ystävillään olisi asiat hyvin ja he pääsisivät tapahtuneesta ylitse. Nyt näytti kuitenkin siltä, ettei se olisi tapahtumassa aivan pikapuolin.
Poppy sitten pyöräyttikin dramaattisesti silmiään ystävänsä vastaukselle. Niin tyypillistä että Laurie harasi vastaan, mutta niin tyypillistä oli myös se, että Poppy jaksoi yhtä lailla harata ystävälleen vastaan. Oli kieltämättä ihme, että kaksi niinkin erilaista ihmistä oli onnistunut luomaan niinkin vankan tunnesiteen ja pohjan heidän ystävyydelleen. Jos totta puhuttiin, joku muu olisi voinut jo luovuttaa Laurien suhteen, mutta ei Poppy. Hän silmäilikin ystäväänsä nyt hiukan arvioiden, pieni uteliaisuus silmissään, samalla kun vei kätensä kevyeen puuskaan rinnalleen ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. ”Okay, what then? What do you want Laurie, because if you wanna stay here and sob, that’s fine. But if not, you’re coming with me”, Poppy totesi seuraavaksi hyvin jämptisti ja loi Laurieen painostavan katseen. Eihän siitä erosta ollut kuin hetki aikaa, mutta mitä nopeammin Laurie alkaisi menemään elämässä eteenpäin, sen helpommaksi se erokin muuttuisi.
Seuraavaksi Poppy oli jo valmis tekemään lähtöä, mutta varmisteli vielä kertaalleen, oliko Laurie varma siitä kotiin jäämisestä – ja että halusiko hän ystävän puhuvan Grishalle. Poppy ei tietenkään siinä vaiheessa maininnut jo puhuneensa Grishan kanssa kaksikon eron jälkeen, vaan sulki suunsa sen asian tiimoilta. Seuraavaksi Laurie kuitenkin tuntui näyttävän vihreää valoa Poppyn aikaisemmalle ehdotukselle, jolloin brunette taputti käsiään innostuneena yhteen. ”Of course!”, hän hihkaisi innostuneeseen sävyyn ja viittoi Laurieta istumaan, jonka jälkeen siirtyi penkomaan ystävänsä muuttolaatikoita. Ystävälle löydettiin nopeasti jotain päällepantavaa, Poppyn lähinnä vain viskoessa kyseiset vaatekappaleet ystävälleen. ”Next question; where you keep your makeup?”, Poppy tiedusteli ja vilkaisi ympärilleen niitä lukuisi muuttolaatikoita, ennen kuin palautti katseensa ystäväänsä. ”I mean... No offence, we need to do something to your face”, Laurieta härnättiin leikkisä hymy huulilla, Poppyn alkaessa seuraavaksi penkomaan toista muuttolaatikkoa, josta onneksi löysi jonkun meikkipussin. Sen sisältöä silmäiltiin nopeasti, Poppyn nyökätessä hyväksyttävästi. ”Alright, we have everything we need”, Poppy sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse, ennen kuin kävi istumaan ystävänsä viereen sängyn reunalle. ”Do you want to do your own make up or should I do it?”
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Aug 27, 2018 15:15:58 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Aug 27, 2018 15:15:58 GMT 2
Oli ilmiselvää, että Poppy alkoi hieman turhautua Laurien hangatessa vastaan joka asiassa. Siksi Laurie puristikin huulensa tiukaksi viivaksi Poppyn päättäväisiä sanoja kuunnellessa. Oli sanomattakin selvää, kumpi vaihtoehto kuulosti paremmalta. Hän halusi enemmän kuin koskaan viettää aikaansa parhaan ystävänsä kanssa eikä maata enää yhden yhtäkään päivää sängyssä itkemässä ja vajoamassa itsesääliin. Tehtyä ei saanut tekemättömäksi, ja oli jo aikakin, että hän saisi jotain muutakin tekemistä kuin oman elämänsä surkuttelu. Grisha ei tulisi takaisin, vaikka hän kuinka anelisi ja rukoilisi joitakin helvetin rakkauden jumalia. Järkevintä oli siis siirtyä eteenpäin, yrittää ajan kuluessa päästä miehestä yli ja viettää kerrankin kunnolla aikaa parhaan ystävän kanssa. Milloin viimeksi he olivat Poppyn kanssa edes tavanneet? Ennen he olivat tavanneet vähintäänkin joka viikko ja tehneet kaikkea mahdollista yhdessä, kuten bilettäneet, käyneet elokuvissa ja shoppailemassa. Nykyään Laurie tuntui vain istuvan neljän seinän sisässä murjottamassa, stressaamassa koulunkäyntiä tai yksinkertaisesti hän vain oli tekemättä yhtään mitään. Ennen hän oli ollut aina liikenteessä ja tekemässä jotakin, mutta kuin varkain elämä oli ottanut täyskäännöksen ja Lauriesta oli tullut tylsä ihminen. Siihen oli tultava muutos saman tien, ja oli helppoa aloittaa muutos, kun Poppy piti huolen siitä, että Laurie varmasti lähtisi ystävänsä matkaan. Oli mukava huomata, kuinka innostuneeksi hänen ystävänsä muuttui, kun Laurie vihdoin suostui lähtemään ulos. Iloinen virne levisi hänen huulilleen, kun hän katsoi Poppya, joka ryhtyi penkomaan muuttolaatikoita. Nopeasti hän sai käsiinsä uutta päällepantavaa, ja nainen ryhtyi välittömästi vaihtamaan vaatteitaan. Villapaita ja farkut vaihtuivat kesäiseen, kukalliseen mekkoon. ”My makeup? Well, that's a very tricky question, because I don't really know”, Laurie sanoi ja naurahti sitten silmiään pyöräyttäen ystävänsä härnääville sanoille. ”You don't have to be so rude”, nainen mutristi muka surkeana huuliaan, mutta surkea olemus vaihtui taas huvittuneisuudeksi. Hän näytti todellakin juuri siltä, ettei ollut jaksanut pitkään aikaan pitää huolta ulkonäöstään. Pakkohan ne tummat ja punoittavat silmänaluset oli jollakin peittää. ”It's probably the best if you do it for me. As you know, I'm not a makeup artist or beauty guru”, Laurie vastasi virnistäen. Poppy ymmärsi enemmän lauttautumisen ja meikkaamisen päälle. Laurie ei oikein koskaan ollut välittänyt meikkaamisesta, ja hänestä oli muutekin mukavaa antaa Poppyn meikata hänet. Laittautumisessa kesti ainakin puoli tuntia, mutta lopulta he olivat valmiita lähtöön. Laurie kaivoi vielä yhdestä muuttolaatikostaan itselleen mustan pikkulaukun, jonne hän laittoi puhelimensa, kotiavaimet ja käteistä. Sen jälkeen hän sujautti jalkansa tennareihin ja kääntyi Poppyn puoleen hymyillen. ”I'm ready!” nainen suorastaan hihkaisi ja avasi sitten asuntonsa oven astellen rappukäytävään. Ovi sulkeutui ja Laurie astui ulos asunnostaan luultavasti ensimmäistä kertaa viikkoon. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 30, 2018 13:50:39 GMT 2
Post by julle on Aug 30, 2018 13:50:39 GMT 2
Poppy olisi varmasti löytänyt muutakin seuraa lähteä ulos, kuten kämppäkaverinsa Melodyn. Hän ehdottomasti kuitenkin halusi piristää Laurieta, koska kyseinen tyttö oli paras ystävänsä, eikä Poppy halunnut missään nimessä nähdä ystäväänsä surullisena. Laurien suostuttelu oli kuitenkin hankalaa, kun se harasi vain vastaan, ymmärtämättä sitä että sisällä istuminen ei varmastikaan helpottaisi sen oloa. Neljän seinän sisällä istuminen oli pahinta mitä siinä tilanteessa pystyi tekemään. Poppy oli itsekin kokenut eron, vaikka ei niin riitaisaa mitä Laurie. Hän oli kuitenkin todennut että ystävien seura ja tekeminen teki erosta heti helpompaa. Siihen ystävänsä haramiseen alettiin jo pikku hiljaa turhautua, mikä taisi myös näkyä tytössä. Onneksi Laurie lopulta luovutti ja suostui lähtemään ulos, joka puolestaan sai Poppyn hymähtämään tyytyväisenä.
Laurien vaihtaessa vaatetustaan, Poppy jatkoi ystävänsä muuttolaatikoiden tonkimista. Sieltä löydettiin tarvittavat välineet ja meikit Laurien ehostamiseen. ”Oh don’t be so serious, I was joking”, Poppy hymyili huvittuneena Laurien reaktiolle. Vaikka Laurie oli Poppyn mielestä luonnon kaunis, niin kieltämättä se kaikki itkeminen ja märehtiminen oli saanut ystävänsä kasvot ikävästi punottamaan. Onneksi oli kuitenkin keksitty meikit - ei ollut mitään, mitä meikillä ei olisi voinut piilottaa tai peittää tai niin ainakin Poppy uskoi. Löytämänsä meikkipussin kanssa sitten istuuduttiin Laurien seuraksi sängyn reunalle. ”Yeah, I know… so don’t worry, I got you”, Laurielle virnistettiin leveästi, Poppyn tonkiessa ystävänsä meikkipussia, josta lopulta löysi siveltimen ja meikkivoiteen, joilla ryhtyi piilottamaan ystävänsä tummia silmänalusia.
Lopulta tytöt olivat valmiita lähtöön, jota ennen Poppy sulloi meikit takaisin ystävänsä meikkipussiin. Laurie oli jo siinä vaiheessa mennyt edeltä eteiseen, mutta hyvin pian Poppy seurasi ystäväänsä perässä. ”O-kay, who are you and what did you do my best friend?”, brunette tiedusteli huvittuneena ja ihan syystä. Laurie oli vielä hetki sitten harannut niin kovaa vastaan lähtemisen kanssa, ettei Poppy olisi uskonut saavansa suostuteltua ystävän mukaansa. Siitä huolimatta Poppy sulloi omat kengät jalkaansa ja astui Laurien kanssa ulos tuon asunnosta. ”Sooo, like I said earlier... There’s some kind of street parade at Downtown. We should start there”, ehdotettiin taas kertaalleen, astellessaan lopulta rappukäytävästä ulos kadulle. Seinään nojaava pyörä napattiin mukaan, Poppyn hypätessä sen selkään, jonka jälkeen taputti pakkaria. ”Hop on”, hän kehotti virnistäen ja antoi Laurien rauhassa kiivetä pyöränsä kyytiin, ennen kuin lähti polkemaan heitä keskustaa kohti.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Sept 11, 2018 16:21:26 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Sept 11, 2018 16:21:26 GMT 2
Laurie luotti täysin siihen, että Poppy taikoisi hänestä jälleen ihmisen näköisen. Nyt hän muistutti lähinnä kaatopaikalle dumpattua roskasäkkiä. Eli toisin sanoen hän ei todellakaan ollut mikään kaunis näky. Siksi hän luovuttikin ilomielin kasvojensa kohtalon Poppyn käsiin, koska hän tiesi, että hänen paras ystävänsä tekisi parhaansa saadakseen Laurien näyttämään hyvältä. Laurie oli antanut Poppyn meikata itsensä todella useaan otteeseen, eikä hän ollut kertaakaan joutunut pettymään lopputulokseen. ”Do your magic and make me look beautiful again”, nainen virnistikin ystävälleen, kun toinen alkoi penkoa hänen meikkipussinsa sisältöä ja pian aloittikin ensimmäiseksi peittämään hänen tummia silmänalusiaan.
Lopulta he kummatkin olivat täysin valmiita lähtöön, ja Laurie kiirehtikin Poppyn edellä eteiseen. Hänen muuttunut olemuksensa ja intonsa herätti tietenkin Poppyssa suurta huvittuneisuutta, ja Laurie tyytyi vain naurahtamaan ja kohauttamaan olkiaan. Hän astui rappukäytävään ja varmisti vielä oven olevan lukossa, ennen kuin lähti Poppyn kanssa astelemaan ulos. ”Sounds good to me”, Laurie myöntyi ystävänsä ehdotukseen. Hän vilkaisi sitten rakennuksesta ulos päästyään yllään olevaa mekkoa, kun Poppy nappasi pyöränsä ja kehotti häntä hyppäämään kyytiin. Hetken aikaa Laurie pohti vain kävelevänsä suosiolla, mutta hypähti sitten tarakalle pidellen mekkonsa helmasta kiinni. ”I'm good”, nainen tokaisi päästessään kunnolla pyörän kyytiin eikä aikaakaan, kun Poppy lähti polkemaan keskustan suuntaan Laurie kyydissään.
|
|
