member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 17, 2018 15:49:47 GMT 2
Post by missie on Jun 17, 2018 15:49:47 GMT 2
Monday, March 19th, 2018 - afternoon Forever's office @ Manhattan Beth Towers & Emmett McClay
Bethin päivä oli sujunut lähinnä hääparien ja morsiamien tapaamisen merkeissä jo aamusta saakka. Oli huvittavaa seurata, miten osa morsiamista tiesi tasan tarkkaan mitä halusivat, ja toiset hädin tuskin edes osasivat nimetä juhlapaikkaa, jossa halusivat viettää elämänsä tärkeintä juhlaa. No, mitäs pienistä. Sitähän varten Beth oli olemassa; auttamassa, ohjaamassa ja neuvomassa. Hän tarjosi vaihtoehdot, joista yleensä morsiamet saivat päättää. Miehet harvemmin halusivat osallistua päätöksen tekoon ja antoivatkin ohjat enemmän kuin mielellään tuleville rouvilleen. Päivän viimeinen tapaaminen oli kuitenkin poikkeus, kun morsian, Emily, oli ilmoittanut tulevan sulhonsa ilmestyvän paikalle yksinään. Mies saisi kuulema luvan tehdä päätöksiä ihan yksinään, mutta samaan hengenvetoon Emily oli pyytänyt Bethiä valvomaan, ettei sulho tekisi totaalisen katastrofaalisia valintoja häiden suhteen. Hyväntuulisesti Beth oli vannonut valvovansa häiden etuja ja luvannut Emilylle juhlien olevat tyylikkäät sekä juuri hääparin näköiset. Harvemmin Beth suunnitteli sulhasensa kanssa häitä, mutta ei kyse ollut nyt mistään mitä ei olisi aina silloin tällöin tullut vastaan.
Beth tutki keskittyneenä saamaansa tarjousta erään juhlapaikan suhteen, kun Foreverin vastaanotossa istuva Matilda koputti hänen toimistonsa avoinna olevaan oveen. "Beth, your two o'clock is here", Matilda totesi, kun Beth kohotti katseensa tietokoneensa näytöstä. "Oh, yeah! Tell him that I come right away", nainen pyysi lempeästi hymyilllen. Matilda nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, ennen kuin kiepsahti ympäri kannoillaan ja palasi takaisin käytävää pitkin vastaanottoon. Beth sulki sähköpostinsa ja painoi läppärinsä kannen kiinni, mutta nousi sitten lähtien astelemaan kiireettömästi aulaa kohti. Hän astui juuri toimistotilat peittävän seinän takaata vastaanottoon, kun nainen yhtäkkiä jähmettyi paikoilleen tunnistaessaan häntä odottavan miehen. Se oli Emmett. McClay. Se sama poika, johon Beth oli ollut ihastunut teini-iässä ja jonka kanssa hän oli viettänyt kaiken vapaa-aikansa saamatta oikeastaan mitään aikaan - ainakaan ihastuksensa suhteen. Tunne ei ollut ollut yksipuolinen, muttei Emmettkään ollut saanut tehtyä aloitetta suuntaan eikä toiseen. Ehkä kyse olikin ollut vain viattomasta ihastuksesta, jonka ei ollut tarkoituskaan johtaa mihinkään. Ja tietysti Beth oli kuullut miehen paluusta sekä kihloista isältään, mutta ei Beth ollut odottanut miehen ilmestyvän sen päivän tapaamiseen. Lähinnä kai siksi, että varaus oli tehty morsiamen nimellä, eikä sulhasesta oltu puhuttu oikeastaan kuin... no, sulhasena.
Yllättyneisyys loisti Bethin olemuksesta, mutta hän pakotti itsensä liikkeelle ja loihti aidosti ilahtuneen hymyn huulilleen. Totta kai hänestä oli mukavaa nähdä Emmettiä! He olivat tunteneet toisensa koko lapsuutensa ja nuoruutensa, mutta yhteydenpito oli katkennut Emmettin lähdettyä tien päälle. "Emmett", Beth henkäisi, kohotti kysyvästi kulmiaan ja asteli lähemmäksi miestä. Hän tutki huomattavasti miehistyneempää lapsuudenystäväänsä kuin ei olisi ollut ihan varma, että Emmett oli varmasti siinä. "God, I can't believe that it is really you!" Nainen naurahti hyväntuulisesti, ennen kuin sen enempää epäröimättä kiersi kätensä miehen niskan taakse. "I heard from my daddy that you are getting married, but I didn't... Emily didn't say your name, when she made appointment", Bethin puheesta kuulsi läpi ilahtunut, nauravainen sävy. Hän rutisti Emmettia pitkään ja tiukasti, kuten vanhat ystävät tapasivat tehdä tavatessaan toisensa vuosien tauon jälkeen. Lopulta Beth otti kuitenkin etäisyyttä, mutta kohdisti katseensa miehen kasvoihin. Hymy säilyi edelleen naisen huulilla, hänen silmäillessään tutkivasti Emmettia. "How are you? Emily called that she isn't coming today, so it's just you and me."
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 21, 2018 10:37:04 GMT 2
Post by julle on Jun 21, 2018 10:37:04 GMT 2
# Emmett’s ootd” Yeah yeah I got your list… I’ll be fine..ish”, Emmett höpötti puhelimeen ja yritti pitää äänensä varmana siihen asti, kun saisi puhelun tulevan vaimonsa kanssa päätökseen. Emily oli yllättävien työkiireidensä kanssa joutunut lähtemään takaisin Houstoniin ja näin ollen Emmett oli joutunut menemään yksin heidän hääsuunnittelijan luokse. Aluksi Emmett oli epäröinyt ja pyytänyt ajan vaihtamista, mutta Emily oli vakuutellut että luottaisi tulevan sulhasensa makuun. Jos hän kuitenkin epäröisi jossain asiassa, Emily oli kaiken varmuuden vuoksi antanut Emmettin mukaan lappusen, jossa oli vaihtoehtoja ja toiveita. Eipä siinä sitten. Emmett oli ottanut muutaman tunnin töistä vapaata ja jättänyt kerholiivin turvallisesti korjaamolle, kun oli Dodgellaan suunnannut keskustaa kohti. Kerholiivejä yleensä pidettiin lähes poikkeuksetta yllä, mutta Emily oli varta vasten pyytänyt, jos Emmett voisi tehdä poikkeuksen. Kihlatun pointti kyllä ymmärrettiin, koska oltiin menossa hääsuunnittelijan luokse ja joidenkin (=useiden) silmissä ne liivit herättivät ennakkoluuloja ja joissakin pelkoa. Eikä Emmettkään tahtonut heti ensimmäiseksi tehdä hääsuunnittelijansa oloa epämukavaksi, vaikka kerho ja siihen kuuluvat asiat olivat iso osa miestä. Onneksi Emily oli kaiken sen kanssa sinut… Nainen kuitenkin oli kriisiviestinnän ammattilainen. Liikkeeseen oltiinkin saavuttu ajoissa ja sisälle astuessa Emmett nappasi aurinkolasit silmiltä. Lippiskin ymmärrettiin ottaa pois päästä, kun asteltiin tiskin luokse ja hymyiltiin pienesti sen takana istuvalle naiselle. ” Yeah, hi… Uh, I have appointment or something at two o’clock”, sille virkailijalle selitettiin niskaa hieroen hyvin epämääräisesti ja äärimmäisen vaivaantuneena, koska tällaiset tilantee eivät olleet Emmettille missään nimessä tuttuja. Se mukavanoloinen virkailija nainen oli kuitenkin kehottanut Emmettiä istumaan alas odottamaan ja sitten poistunut paikalta. Emmett ei kuitenkaan voinut istua. Hän tunsi olonsa äärimmäisen epämukavaksi siinä tilanteessa. Hän ei ollut laisinkaan mukavuusalueellaan, sillä semmoiseen ei kuulunut häiden järjestely, tuntemattomat ihmiset ja heidän kanssa rupattelu. Siksi mies ei kyennyt istumaan, vaan seisoskeli paikallaan ja katseli seiniä, samalla kun pyöritteli vasemmassa nimettömässä koristavaa kihlasormustaan. Emmett oli hermostuneisuuksissaan vajonnut omiin ajatuksiinsa, mutta kun takaalta kuului varsin tuttu ääni, se sai miehen kääntymään. Bethin näkeminen nostatti vanhoja tunteita pintaan, mutta se samaan aikaan sai miehen huokaisemaan liiankin helpottuneena. Hetken ajan pieni häkeltyminen oli havaittavissa Emmettin kasvoilta, kunnes huulensa sulivat leveään, helpottuneeseen hymyyn. ” Bessie? Jesus Christ, it’s really you!”, mies naurahti epäuskoisena ja odotti naisen tulevan lähemmäksi. Beth saattoi ajatella että odotettavissa olisi vain kevyt pieni halaus, mutta Emmett sen sijaan koppasi naisen lähemmäksi tultua karhumaiseen halaukseen ja nosti aavistuksen ylös lattialta. ” Yeah, well, I’m the groom”, Emmett totesi hiukan huvittuneeseen sävyyn, rutisti Bethiä ja lopulta laski takaisin tukevasti lattialle. ” I’m fine. We moved back to New York few months ago and... That’s about it. I'm back in the club, working and stuff Tristan and everybody seems to be happy”, selostettiin hyvin yksiselitteisesti niihin kuulumisiin, sillä Emmett voi hyvin oli onnellinen. Kaksikon ottaessa hiukan etäisyyttä toisiin, Emmett kaivoi takkinsa povitaskusta paperinpalan ja ojensi sen Bethiä kohti. ” Yeah, about that... Em gave me this list so I don’t totally screw this up”, hän naurahti vaivaantuneena ja hieraisi samaan sävyyn niskaansa. Hän ei tiennyt mitä kihlattunsa päässä olo pyörinyt kun oli lähettänyt Emmettin yksin häitä järjestelemään. Sen enempää he eivät siinä aulassa seisoskelleet, kun Emmett lähti Bethin perässä naisen toimistoon ja istuutui alas mitä luultavammin hänelle tarkoitetulle tuolille. Hän vei toisen jalkansa koukkuun ja nosti nilkkansa nojaamaan polveaan vasten, samalla kun asetti kätensä kevyesti yhteen ja laski ne syliinsä, nojautuen nyt tuolinsa selkänojaa vasten astetta rennommin. ” So, how are you? I heard you’re some kind of high class elite lady?”, Emmett tiedusteli kevyesti virnistäen ja kohotti kulmiaan – he olivat ehkä kasvaneet yhdessä, samassa naapurustossa ja samojen ihmisten keskellä, mutta kuulemansa mukaan he elivät tällä hetkellä aivan eri maailmoissa. Beth oli päässyt osaksi hienostoluokkaa, kun Emmett edelleen pyöri kerholaisten kanssa. ” I saw your dad and he told me you’re married now so congratulations!”, mies ymmärsi onnitella ja hymyili sanojensa päätteeksi. Emmett oli pistetty ajan tasalle kaikesta tapahtuneesta monen kerholaisen tasolla. Hän seuraavaksi paranteli asentoaan tuolilla ja kurtisti kulmiaan pienesti. ” But yeah, where we are going to start? About the wedding, I mean. I need suit for sure”, tiedusteltiin seuraavaksi ja vilkaistiin nopeasti ympärilleen. ” You have nice office, oli vaikea olla kyselemättä kuulumisia ja sellaisia asioita jotka eivät kuuluneet häiden järjestelyyn millään tavalla. Siitä oli kuitenkin kauan kun he olivat Bethin kanssa viimeksi nähneet ja Emmett halusi tietää mitä naiselle kuului, joten kai se oli ihan normaalia.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 21, 2018 12:02:24 GMT 2
Post by missie on Jun 21, 2018 12:02:24 GMT 2
Sanoinkuvaamattoman suunnaton ikävä ryöppysi pintaan, kun Beth rutisti tiukasti Emmettia. Hän ei pistänyt lainkaan pahakseen miten mies kaappasi hänet karhumaiseen halaukseen ja nosti häntä aavistuksen ylös lattiasta - päinvastoin, se sai naisen vain tiukentamaan otettaan miehen ympärillä. Siitä oli niin kauan, kun he olivat viimeksi tavanneet. Melkein kuin edellisestä kerrasta olisi kulunut pieni ikuisuus, ja niin siitä kai olikin. "Oh, I'm so happy for you. Didn't expect you to be marrying kind of guy, but what the heck... I'm still happy for you", Beth naurahti vähän huvittuneesti. Ei hän ollut osannut Emmettin asettuvan aloilleen, vaikka mies melko vakavahko ja rauhallinen luonteensa puolesta olikin. Leveästi hymyillen Beth vei kätensä kehystämään Emmettin nallemaisia kasvoja, kun mies laski hänet takaisin turvallisesti maan tasalle. Hän ei voinut olla suukottamatta miestä suupieleen ja taputti sitten pehmeästi miehen poskia. "You haven't change at all, you look still the same", Beth henkäisi edelleen leveä hymy kasvoillaan väreillen. "Of course you're a bit taller than back then", nainen lisäsi leikkisästi härnäten. Emmett oli aina ollut vähintään päätä pidempi kuin hän, mikä oli saanut naisen tuntemaan olonsa lyhyeksi ja pieneksi. Beth veti kätensä puuskaan laskiessaan ne Emmettin kasvoilta, mutta jäi seisomaan edelleen kuitenkin miehen lähelle. Se ei tuntunut lainkaan kiusalliselta, sillä he olivat vanhoja ystäviä - ja teini-iässä vähän muutakin. Hymy säilyi naisen huulilla hänen kallistaessaan päätään ja kuunnellessaan miehen puhetta. "Yeah, daddy told me that you're back in the club too", nainen myötäili päätään pienesti nyökytellen. Kun oli sattunut kasvamaan kerhon parissa, ei asenne kerhoa kohtaan voinut olla kovinkaan negatiivinen - tai toki saattoi, mutta Bethin ajatusmaailmassa kerhon toiminnassa ei ollut mitään väärää. Suurimmaksi osaksi nyt ainkaan. Hivenen hämmentynyt ilme nousi naisen kasvoille Emmettin yllättäen ojentaessa paperinpalaa hänelle. Nainen vilkaisi sitä epävarmasti, mutta katsahti sitten miehen silmiin. Selitys paperipalalle tuli heti perään, eikä Beth voinut kuin naurahtaa. "You don't screw this up. I'm here. I got your back", kuin salaliittolaisen elkein nainen iski miehelle silmää ja virnisti vinosti. "C'mon! We should go to my office", hyväntuulisesti Beth viittelöi Emmettiä seuraamaan perässään, ennen kuin lähti luovimaan syvemmälle toimistoon. Hän työnsi vain hetkeä myöhemmin toimistonsa oven auki ja päästi Emmettin kulkemaan edeltään, jotta hän saattoi painaa oven kiinni, jottei toimiston ohitse kulkevat asiakkaat ja muut työntekijät häiritsisi heitä. Emmett oli jo ehtinyt istuutumaan alas, kun Beth viimein asteli työpöytänsä luokse ja asettautui miestä vastapäätä. Miehen kysymys kirvoitti Bethin huulilta vähän vaivaantuneen hymähdyksen. "High class elite lady, hardly", hän totesi vähätellen ja päätään puistellen. Beth ei todellakaan kokenut sitä minkäänlaisena ylpeilyn tai kerskumisen aiheena, että hän oli nainut vanhasta, arvostetusta ja vauraasta suvusta tulevan Jamesin. Hän oli vain sattunut rakastumaan mieheen. Totta puhuen Beth olisi rakastunut mieheen, vaikka heillä olisi ollut täsmälleen samanlaiset taustat. Ei rahalla saanut rakkautta, vaikka se elämää mukavasti helpottikin. Emmett selitteli nähneensä naisen isän, joka oli muistanut myös kerrata tyttärensä kuulumisia. "Yes, I am", hän myönsi jo jokinen aika sitten muuttuneen sivilisäätynsä suhteen. "Thanks", nainen kiitti vielä aidon lämpimästi hymyillen. "James's family is one of those old and respected families in New York. They're really different what your or my family are. I mean they're nice, but so formal and conservative in every case. We met in college with James and after six months dating he proposed", hyväntuulisesti hymähtäen Beth kohautti sanojensa päätteeksi olkiaan. He olivat edenneet Jamesin kanssa nopeasti suhteessaan, mutta se kaikki oli tuntunut hyvältä, vaikka tietenkään ongelmilta ei oltu säästytty. Viimeisimpänä pariskuntaa oli koetellut auto-onnettomuus ja sen myötä keskenmenoon päättynyt raskaus, joista kumpikaan heistä ei ollut vielä oikein toipunut. Jostain syystä he eivät osanneet puhua tapahtuneesta, mikä aiheutti vain kitkaa parin välille.
Miehen liikehdintää seurattiin uteliaana. "Oh, calm down, Em!" Beth naurahti pehmeästi toppuutellen, kun mies oli jo suurin piirtein lähdössä pukuostoksille. "There's a lot of stuff to sort out before we even start to think about your suit", hän soi miehelle aavistuksen pahoittelevan hymyn. Kehut toimistosta saivat naisen vilkaisemaan ympärilleen ja hymyn hänen kasvoillaan aavistuksen levenemään. "You think so? I like it too. It's kinda my safe harbor. There's no problems in here. Just love", nainen tunnusti ja kohotti olkiaan vain antaakseen niiden pudota takaisin alas. Pehmeä, lämmin hymy väreili hänen suupielissään, kun hän kohdisti katseensa takaisin miehen puoleen. "Okay, so let's see", Beth taitteli auki paperin, jonka oli saanut Emmettiltä. Lukiessaan siistillä käsialalla kirjoitettuja muistiinpanoja sai Beth täydellisen tiivistelmän siitä, mitä morsian halusi; eleganttia, klassista ja muodollista. Kaikkea sellaista siis, mikä ei kulkenut käsikädessä moottoripyöräkerhon kanssa. Nainen ei kuitenkaan antanut hymynsä hyytyä, kun hän katsahti ylös ja kohdisti katseensa pöydän toisella puolella istuvaan Emmettiin. "So what you want? You want all the members of the club to be there?" Se se oli kai tärkein kysymys. Beth oli tottunut tasapainoilemaan kahden hyvinkin erilaisen suvun välillä, mutta Emmettin ja Emilyn tapaus paini aivan omassa sarjassaan. "We should see some venues. Actually I have one that could be perfect for you two", puhuessaan Beth avasi tietokoneensa kannen. Paria näpyttelyä myöhemmin hän käänsi sen näytön Emmettia kohti. Näytöltä heijastui rustiikkinen lato, joka oli remontoitu täysin lattiasta kattoon. Se oli jaettu kahteen kerrokseen, suuri juhlatila sijaitsi tietysti alhaalla, mutta ylös parvelle sai myös istumapaikkoja tarpeen vaatiessa. "What you think? It's elegant, but not too formal, you know", Beth katsahti Emmettin kasvoihin tarkastellen miehen reaktiota. Ei hän halunnut tarjota Plaza tai Four Seasonia Emmettille, sillä ne olivat juhlapaikkoina turhankin hienoja. "It's one hour drive away", hän vielä katsoi aiheelliseksi huomauttaa. Matka saattoi tietysti olla kynnyskysymys, mutta kuitenkin ihan ratkaistavissa oleva ongelma. "How did you two met, by the way?" Bethin oli pakko kysyä hieman yllättäen - puhtaasti uteliaisuuttaan. Hän kohotti odottavasti kulmiaan ja jäi katselemaan vanhaa ystäväänsä.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jun 24, 2018 15:17:32 GMT 2
Post by julle on Jun 24, 2018 15:17:32 GMT 2
”Yeah well... Me neither but when it hits you, it just hits”, Emmett kuittasi ne avioliittopuheet hiukan huvittuneena. Kaikki olivat varmaan ajatelleet ettei mies koskaan löytäisi ketään – ainakaan niillä puhelahjoilla jotka hänelle oli siunattu. Emmett ei liioin pitänyt esillä olemisesta ja siksi vieraiden ihmisten kanssa harvemmin päädyttiin puhumaan mistään muusta kuin säästä. Emilyn kanssa tilanne oli kuitenkin ollut toinen. Eihän siitäkään mitään olisi tullut, jos Emily ei olisi tehnyt aloitetta nuoren Emmettin suhteen. Toisin sanottuna mies oli yhä edelleen yhtä saamaton tekemään aloitetta kenenkään suhteen, aivan kuten nuoruudessaan Bethin suhteen. Nainen kuitenkin laskettiin halauksesta turvallisesti takaisin alas ja naisen hellyydenosoituksille hymyiltiin pienesti. ”I was about saying the same about you. You’re as tiny as I remembered”, Emmett hymähti huvittuneeseen sävyyn naisen sanoille siitä ettei hän ollut muuttunut minnekään. Pituutta oltiin taidettu ainoastaan kasvaa, mutta siinäpä se.
Bethin läheisyyteen jäätiin hetkeksi seisomaan ja sille ojennettiin sitä Emilyn kirjoittamaa paperia. ”Yeah? Well I hope so, because she’s going to kill me if I screw this up”, Emmett tyrskähti vaivaantuneesti ja vei kätensä hetkellisesti puuskaan, ennen kuin lähti naisen perässä sen toimiston suojiin. Työpöydän edustalla olevalle tuolille istuuduttiin alas ja vaikka oltiinkin hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta, Emmett yritti ottaa itselleen tuolilla mukavan asennon. Nimenomaan yritti. Bessien kieltäessä olevansa yksi ienosto rouvista, Emmett hymähti vinosti hymyillen. Toisin oli ainakin kuultu, mutta eipä asia liioin Emmettille kuulunut. Mies jäikin sen myötä kuuntelemaan naisen kuulumisia ja puhetta miehestä, jonka kanssa oli mennyt naimisiin. He olivat nähtävästi edenneet suhteessa yhtä nopeasti mitä Emmett ja Emily. ”So you’re saying he’s not… Like us? Shame”, todettiin hiukan huvittuneena, mutta jatkettiin heti perään. ”I’m happy for you”, Emmett sanoi vilpittömästi hymyillen, osaamatta edes ajatella, että Jamesilla ja Bethillä oli ongelmansa suhteessaan. Seuraavaksi Beth olikin jo toppuuttelemassa Emmettiä, kun mies tuntui etenevän asioiden edelle. Hän hymähti hiljaa ja laski katseensa hetkeksi syliinsä, kunnes huokaisi hiljaa. ”Honestly, I just want to get this over with… I’m no good for planning something like this. I just want to get married with Emily and that’s it”, mies myönsi, kun kohotti katseensa takaisin Bethiin, naisen toppuuteltua Emmettin jo menneen asioiden edelle. Emmett halusi vain hoitaa järjestelyt pois alta ja päästä naimisiin rakastamansa naisen kanssa.
Beth alkoi katselemaan sitä Emilyn paperia, joka hyvin kiteytti sen mitä he halusivat häiltä. Klassista, eleganttia ja muodollista – pitkälti kaikkea siis sellaista mitä Emmett ei ollut. Tulevan vaimon toiveita oltiin kuitenkin kunnioittamassa, sillä Emily ei halunnut kerhohäitä. Bethin tiedusteluille nyökkäiltiinkin ponnekkaasti. ”Yeah, of course! They are part of the family so… All the members, theirs and my family. I would like to have small wedding but I know that’s not possible”, Em tiesi hyvin ettei häistä saisi kovin pieniä, kun paikalle haluttiin myös kerholaiset ja heidän perheet. Beth seuraavaksi jo kertoilikin tietävänsä jo hyvän paikan häille, jolloin Emmett kohotti kulmiaan kysyvästi ja siirtyi tuolillaan sen reunalle istumaan, nähdäkseen paremmin naisen tietokoneen näytöllä olevan juhlatilan. ”Wow, that’s cool. I like that and I think Emily would too”, miehen reaktio siihen tilaan kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Leveä hymy painavan nyökkäilyn kera vahvistivat sen, että Emmett todella piti paikasta. Emily varmasti myös, mitä mies nyt omaa kihlattuaan tunsi. Ajomatka ei ollut ongelma, sinne nyt olisi varmasti tavalla tai toisella järjestänyt kaikille kuljetuksen. Prospectit voisivat pahimmassa tapauksessa sen hoitaa, että muut jäsenet ja vieraat pääsisivät turvallisesti juhlapaikalle ja sieltä kotiin.
Emmett otti taas paremman asennon tuolillaan. Se juhlatilan löytäminen jo valoi pientä uskoa mieheen ja Emmett osasi sen myötä myös rentoutua. Seuraavaksi jo tiedusteltiin, miten Emmett ja Emily oli tavannut, jolloin mies rykäisi kevyesti. ”Uh, well, we met at Houston. I went trade school there, became a construction worker and started working at Grayson Construction. So, me and few club members renovated Emily’s kitchen and after we were done, she asked me out” siihen pakettiin kiteytettiin hyvin vaivattomasti se, miten Emmett oli nomadina päätynyt Houstoniin ja miten kyseisen jaoston kanssa oltiin tutustuttu Emilyyn. Koko sen selostuksen aikana miehen kasvoilla kuitenkin koreili lämmin, rakkautta huokuva hymy, joka ei jättänyt paljoa arvailun varaan Emmettin tunteita kihlattuaan kohtaan. ”Em works as crisis communications professional and she has her own crisis management firm… And she’s nine years older than me”, Emmett tunsi tarpeelliseksi vielä kertoa ja hymähti hiukan huvittuneena, samalla kun hieraisi niskaansa taas kevyesti. Yhdeksän vuotta oli iso ikäero, mutta Emmett ja Emily täydensi toisiaan niin monella tavalla, ettei Emmett uskonut koskaan tapaavansa ketään sellaista. Paitsi Bethin, mutta heidän nuoruuden rakkaus oli mitä oli, eikä kumpikaan ollut aikanaan saanut mitään aikaiseksi sen suhteen. ”She is good at what she does and I think that’s why she doesn’t mind me belonging to the club. All the guys like her, my mom adores her and well… I don’t know anyone who wouldn’t like her”, kertoiltiin, samaan aikaan kun kätensä hakeutuivat puuskaan rinnalleen. Ainoa, joka ei ehkä ollut kauhean mielissään kihlatustaan oli Tristan, mutta veljen kanssa ei oltukaan sitten sen suuremmin asiasta puhuttu. Ehkä joskus, ennen häitä. ”But yeah, that’s about it”, Emmett kohautti olkiaan vähättelevästi, katseensa laskeuduttua hetkeksi Bethin työpöytään, kunnes kohotti sen takaisin naisen kasvoihin ja hymyili. ”What next? Do I have to decide all flowers and other decoration stuff?”, hän kysyi kulmiaan kysyvästi kohottaen. ”Can I just say yes to all this? I know this is going to be more important think to Emily than me – I just want to get married and that’s all. There’s no need to get this look like my wedding too”, myönnettiin lähes heti perään. Oli hankalaa yhdistää kerhoa ja sitä mitä Emily toivoi häiltä, siksipä Emmett ei jaksanut sen kummin nähdä vaivaa sen eteen, että asioista olisi saanut hänen näköistä. Hänen näköiset häät olisi ollut kerhohäät; sellaiset missä omat vanhempansa, Savagen vanhemmat ja monet muut olivat menneet naimisiin. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista ja se hyväksyttiin.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 24, 2018 19:55:36 GMT 2
Post by missie on Jun 24, 2018 19:55:36 GMT 2
"That is what they say", Beth myönsi naurahtaen. Kai sen vain aina tiesi, kun löysi sen oikean, jonka kanssa halusi asettua aloilleen, perustaa ehkä perheen ja elää yhdessä loppuun saakka. Kun se kolahti, niin se vain kolahti. Ei siinä ollut järjellä sijaa, eikä sitä voinut selittää. Beth tiesi sen harvinaisen hyvin itsekin - eikä pelkästään omakohtaisesta kokemuksesta, vaan hän oli nähnyt sen monta kertaa usean parin kohdalla. Aito, syvä rakkaus oli aina jotain, mikä huokui ihmisistä mailien päähän. Sen piilottaminen oli lähes mahdotonta. Emmettin sanat saivat Bethin hymähtämään pehmeästi ja läimäyttämään miestä muka toruvasti rintakehään. "I'm not tiny", hän kiisti, mutta jatkoi sitten vielä puolustelevaan - joskin hyväntuuliseen - sävyyn: "Actually, I am much taller than average woman."
"You don't screw this up", Beth tyynnytteli rauhalliseen ja hyväntuuliseen tapaansa, josta nainen oli harvinaisen tunnettu. Hän hymyili lämmintä hymyään miehelle, eikä todellakaan vaikuttanut olevansa kovinkaan huolissaan häiden järjestelystä, vaikka ne olivatkin sillä erää tippuneet täysin tulevan sulhon niskaan. Sitä paitsi Beth olisi auttamassa miestä matkan varrella. Kyllä he yhdessä saisivat järjestettyä häät, jotka kelpaisivat vaativammallekin morsiamelle. Kaksikko siirtyi naisen toimistoon ja puhe siirtyi Bethin omaan avioliittoon. "Thanks. That means a lot to me", nainen kiitti miestä jälleen ja kallisti päätään hymyillen, jääden hetkeksi vain katselemaan vanhaa ystäväänsä, mutta veti sitten syvään henkeä ja suoristi aavistuksen verran ryhtiään. "But yeah, they are not like us. Like bunch of dirty bikers and their wife and wild kids", Beth naurahti hyväntahtoisesti. Emmett jos kuka taatusti ymmärsi, etteivät naisen sanat olleet millään tavoin ilkeät, vaan enemmänkin vitsailevat, mikä tietysti kuulsi naisen äänestäkin lävitse. Ulkopuolisen olisi kuitenkin ollut helppo loukkaantua niistä, vaikka sitä Beth niillä nyt viimeiseksi halusi tehdä. "They go to all this galas and pay way too much money on clothes. They do charity - not like blood drives what the club used to do, but they give, like, millions to some foundations every year. Oh, yeah! And they go to church too in every Sunday", Beth naurahti viimeisten sanojensa kohdalla. Hän ei kokenut olevansa erityisen hengellinen ihminen, etenkin kun kotona oli uskottu vain Harley-Davidsoneihin, eikä yhtään mihinkään muuhun. Niin vain nainen kuitenkin löysi itsensä armaan aviomiehensä käsipuolesta joka sunnuntai-aamu kirkosta, päällään tyystin naurettavan kallis jakkupuku ja hymyilemässä milloin kenellekin puolitutulle aurinkoisesti. Ei ollut vaikea nähdä, että Emmett todella rakasti tulevaa vaimoaan, kun mies puhui Emilysta. Beth hymyili lämpimästi kuunnellessaan ystäväänsä ja kurottautui sitten miehen hiljennyttyä hieraisemaan sen kättä hellästi. "Don't worry. You'll get there soon enough", nainen vakuutteli varmasti. "After all, that's why you hired me; to make this easier for both of you", leveä virne levisi Bethin vaaleille kasvoille leikkisänä ja valoisana, kun hän yritti vain valaa mieheen uskoa, ettei häiden järjestäminen ollut niin kamala urakka miltä se aluksi ehkä kuulosti.
"More the merrier", hän huomautti hymähtäen Emmettille, kun mies kertoi toivoneensa pieniä häitä. "But Emily is okay with that? She doesn't mind that half of the guests are bearded and way too loud?" Kulmat kohosivat vähän kysyvästi naisen tapittaessa tiiviisti Emmettia. Moni morsian ei olisi hyväksynyt sellaisia vieraita häihinsä, mitä Sons of Mayhemin jäsenet tuppasivat olemaan. Beth rakasti kerholaisia, mutta hän tiesi harvinaisen hyvin millaisia ne osasivat parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Oli aina helpotus jos ensimmäiseksi ehdotettu juhlapaikka sai vihreää valoa. Toki mieli saattoi muuttua vielä, kun paikan päälle päästiin, mutta nyt oli ainakin jotain konkreettista mihin tarttua ja mistä lähteä eteenpäin. "Okay, great!" Beth hihkaisi ilahtuneena, nyökytellen samalla sanojensa painoksi päätään.
Kaksikko harhautui hetkellisesti alkuperäisestä aiheesta, mutta koska Bethillä ei ollut enää tapaamisia sille päivälle, eikä Emmettillä näyttänyt olevan kiire, ei sillä luultavasti ollut mitään väliä. He olivat vanhoja ystäviä, jotka eivät olleet nähneet vuosiin - oli vain luonnollista, että puheenaihe vaihtuisi tiuhaan tahtiin, kun elämässä oli ehtinyt tapahtumaan yhtä sun toista. Vaiteliaana nainen kuunteli Emmettin puhetta; nyökytteli päätään ja ynähteli kuuntelemisen merkiksi aina silloin tällöin. "She sounds lovely and you seem to be very happy", Bethin oli pakko todeta, kun Emmett lopulta pääsi sanoissaan loppuun saakka. "I would love to meet her. It's a shame that she couldn't make it today", hän huokaisi ja käänsi suupieliään hivenen alaspäin, mutta soi sitten heti perään Emmettille taas uuden hymyn. Tilaisuuksia tavata Emily tarjoutuisi taatusti yksi jos toinenkin, joten Beth ei oikeasti ollut harmistunut, että sen päivän tapaamiseen oli tullut vain Emmett. Oikeastaan oli ollut vain mukavaa tavata miehen kanssa kahdestaan, vaihtaa kuulumisia kaikessa rauhassa ilman häiriötekijöitä. "Umh", epämääräinen mutina karkasi puolivahingossa naisen huulien välistä, kun Emmett tiedusteli seuraavien päätösten perään. Nainen puraisi alahuultaan ja käänsi kannettavan itseään kohti. Miehen lisäykselle naurahdettiin huvittuneesti, vaikkakin Bethin oli pakko puistella päätään kieltäväksi vastaukseksi. "I'm sorry, but this doesn't work like that", hän pahoitteli. "I think we should end this appointment here and go to see that venue. They always look different on the spot", Beth kurtisti vähän kulmiaan ja niksautti nenäänsä samalla, kun keikautti päätään tyttömäisesti vasempaa olkaansa kohti. Nainen avasi seuraavaksi kalenterin koneeltaan ja silmäili sitä arvioivasti. "How about next Wednesday?" Kysyvän ilmeen kera Beth nosti leukaansa sen verran, että saattoi kohdistaa katseensa Emmettin uudestaan.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 11, 2018 22:16:45 GMT 2
Post by julle on Jul 11, 2018 22:16:45 GMT 2
Emmett hymähti jopa pehmeästi Bethin huomutukselle olevansa keskivertonaista pidempi. Hänen silmissään kaikki naiset olivat lyhyitä. Mitä kuitenkin tuli häiden suunnitteluun, Emmett istui tuolillaan ja pyöritteli vasemmassa nimettömässä koristavaa sormusta. Naisen tyynnyttäville sanoille pyöriteltiin päätä ja huokaistiin hiljaa. ”I trust you”, ilmoitettiin vinosti hymyillen, samalla kun lopetettiin sormuksen pyörittely ja vietiin kädet löyhään puuskaan rinnalle. Beth vaikutti onnelliselta oman aviomiehensä kanssa, aivan kuten Emmett oli Emilyn kanssa. Bethin sanoja kerholaisista – eli heidän perheestään – ei missään nimessä otettu loukkauksena, sillä sitä he juuri olivat. Heidän kanssa oli kuitenkin kasvettu ja Emmett pitkälti oli koko elämänsä velkaa kerholle. Etenkin kaiken sen jälkeen mitä he olivat tehneet äitinsä ja siskojensa puolesta McClayn pään kuoltua. ”Yeah... But that’s out family”, hän hymähti huvittuneena, ennen kuin jatkoi, kun Beth oli päässyt puheessaan lopppuun. ”Jesus... Never thought you would change Harley to God – you traitor”, Emmett vitsaili hyväntahtoiseen sävyyn ja virnisti sanojensa jälkeen kiusoittelevasti. Emmett perheineen ei koskaan ollut liioin uskonut jumalaan tai mihinkään vastaavanlaiseen – ainoastaan Harley-Davidsoneihin. Siihen oli hienoinen muutos kuitenkin tullut Emilyn myötä, joka oli huomattavasti hengellisempi ihminen kuin Emmett perheineen. ”But I know what you mean. Emily is from Texas so…”, hän kohautti huvittuneena hartioitaan ja hieraisi niskaansa. ”However she has never get me with her. I’m not so religious you know”
Vaikka ne hääjärjestelyt oli aluksi tuntunut hiukan vastenmieliseltä tehdä yksin ilman Emilyä, niin Beth teki siitä huomattavasti helpottavamman koettelemuksen. Ainakaan Emmettin ei tarvinntu olla kenenkään tuntemattoman kanssa tekemisissä. ”She likes them so… I hope not”, mies hymähti huvittuneena. Olisi inhottavaa, jos Emily olisi vihannut muita kerholaisia – nainen oli kuitenkin osoittanut tulevansa heidän kanssa toimeen ja moni jäsen tuntui jopa vastapainoksi pitävän naisesta. Se oli mukavaa ja teki Emmettin elämästä huomattavasti helpompaa. Eipä sillä, ei Emmett olisi koskaan vienyt vihille naista, joka ei hyväksyisi häntä sellaisena kuin oli tai kerhoa. Se oli osa Emmettiä, eikä hän aikonut luopua siitä osasta itsestään kenenkään naisen vuoksi. Se oli joko hyväksyttävä tai sitten nainen olisi niin sanotusti lähtenyt kiertoon. Lopulta sille juhlapaikallekin näytettiin vihreää valoa, jonka jälkeen Emmettistä tuntui siltä, että he jopa hiukan etenivät sen projektin kanssa. Emilystä kuitenkin puhuttiin kauniisti, koska tuleva vaimoa oli kaikkea sitä mitä Emmett oli tulevalta paremmalta puoliskoltaan aina halunnut ja jopa enemmän. Se jaksoi katsoa juromaista Emmettiä paremmin kuin kukaan muu ja osasi jo jollain saralla ennakoida, mitä puhumattoman Emmettin päässä liikkui. ”Yeah, it’s a shame… But you will meet her, I promise that”, vakuuteltiin pienen nyökkäilyn kera. Eiköän Emily ja Beth tapaisi vielä toisensa. Heidän oli pakko, koska ei Emmett aikonut näitä häitä yksinkään järjestää. Mies kerkesi seuraavaksi jo mennä hiukan asioiden edelle, kun Beth jo toppuutteli Emmettiä sen puvun suhteen. Hän huokaisi aavistuksen tuskalliseen sävyyn, kun Beth ilmoitti, että heidän pitäisi ensiksi mennä katsomaan sitä juhlapaikkaa, ennen kuin päästäisiin mitään pukuja kokeilemaan. ”Shit… Well, seems like it has to be done so that this circus keeps going on forward”, Emmett hymähti, mutta onnistui hymyilemään pienesti. ”Wednesday sounds good”, nyökkäiltiin lopulta sanojen painoksi. Töistä saataisiin varmasti vapaata, joten sen ei pitäisi ainakaan olla ongelma.
|
|