member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 21, 2018 18:46:48 GMT 2
Post by moa on Jun 21, 2018 18:46:48 GMT 2
Kai sitä olisi pitänyt hävetä, ettei ollut saanut suoritettua koulujaan loppuun, etenkin kun se oli jäänyt niin vähästä kiinni. Loppukokeet ja muutamia hassuja kursseja, jotka hänellä oli rästissä töiden takia. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, olisi hän kovalla yrityksellä voinut valmistua jo sinä samana kesänä, jota ennen koulu jäi kesken. Ottihan se välillä päähän, mutta toisaalta, olisiko hän sen todistuksenkaan kanssa pärjännyt yhtään paremmin? Eve yritti lukea Beaun naamalta pitikö se häntä ihan idioottina, mutta ei se ainakaan näyttänyt. Oli helppo tulla luokitelluksi typeräksi tytönheitukaksi kun liikkuin niissä ympyröissä joissa Eve liikkui. Kun vielä sattui pitämään seksistä ja harrastamaan sitä vastineeksi asuinpaikasta ja turvasta, oli yhtälö aikalailla valmis. Sitä, että ihmiset suhtautuisivat häneen vakavasti tai pitäisivät edes ihan tavallisena ihmisenä oltiin lakattu odottamasta jo jokin aika sitten. Beau kuitenkin kysyi vain GED:stä, antoi ymmärtää että Evellä olisi siihen kyllä riittävästi älykkyyttä jos vain koittaisi. ”I’m undocumented. These days… Let’s just say it feels safer not to do anything that involves ID’s and paperwork”, vastattiin ja tällä kertaa se huulilla pyörivä hymy oli lähinnä surumielinen, sanoista jäi suorastaan kitkerä maku omaankin suuhun. Olihan näitä asioita mietitty moneen kertaan, muttei koskaan kovin pitkälle. Kaikki tuntui aina tyssäävän siihen, kun jouduttiin toteamaan että oltiin oltu maassa 20 vuotta luvatta eikä sitä ehkä katseltaisi hyvällä. ”If I went back to Mexico, maybe, but I don’t know anyone. Haven’t even been there since I was 5 or something.” Jonkinlaiselta umpikujalta sekin olisi tuntunut, lähteä maahan jossa ei ollut asunut sitten lapsuuden ja toivoa, että se tarjoaisi paremman tulevaisuuden, kun hänen äitinsä oli nimenomaan raahannut hänet sieltä pois sen saman asian perässä.
”Being poor is a bitch isn’t it”, huokaistiin ja katsahdettiin miestä myötätuntoisesti. Eve kumartui lusikoimaan lautaseltaan viimeisen palan kakkua suuhunsa, joi kuohuvaa päälle, nyt vähän reippaammin ja ojensi lasiaan miestä kohti, jos se vaikka täyttäisi sen. Pullo oli jäänyt sen ulottuville, ei hänen. ”Sounds pretty lame”, Eve yritti sanoa lohdutukseksi, vaikka molemmat varmaan ajattelivat, että se olisi ollut kuitenkin jotain aika paljon parempaa kuin tämä nykyinen. Olla opettaja tai vaikka se Broadwayn juoksupoika. Ja olisihan tuo kai voinut olla aika paljon muutakin, lateli vain niitä heikoimpia mahdollisuuksiaan. ”I’m sure you’re better off. We both are”, jatkettiin sitä samaa ja hymy taittui aika selkeästi irveeksi. Sitä ei kysytty, miten mies oli sinne joutunut, oletettiin vain että sille oli jokin hyvä syy tai kontakti. Eikö heillä kaikilla ollut. Rahankin oletettiin liittyvän päätökseen. Ottaessaan lasinsa takaisin Eve tönäisi miestä hellästi olkapäähän, vähän kuin piristääkseen sitä tai jotain. ”Anyway.. You have things here, right? A job, your brother…” listattiin ja jätettiin kätevästi pois se nainen ja lapsi joista eilen oli ollut puhetta, kun ei oltu ihan varmoja mikä niiden suhteen tila oli vai oliko mikään. Eve ei ollut oikein tullut ajatelleeksi, että kerholaisetkin saattoivat kyseenalaistaa elämäänsä ja tekemisiään, mutta ilmeisesti tämä yksi ainakin teki sitä, vähän kaipasi jonkun sellaisen elämän perään, joka oli karannut sen ulottumattomiin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 21, 2018 19:22:04 GMT 2
Post by autopilot on Jun 21, 2018 19:22:04 GMT 2
Papereiden ja viisumien puuttuminen ymmärrettävästi vaikeutti kouluun palaamista merkittävästi. Aihe oli otsikoissa aina ja koko ajan, mutta erityisesti viimeaikoina ja Trumpin hallinnon alla oli ehdottomasti tullut vahvasti sellainen käsitys, että turvallisinta olisi muuttua näkymättömäksi. Muuten päätyisi johonkin häkkiin rajalle tai ensimmäiselle palautuslennolle. Kumpikaan ei tainnut olla toivottava lopputulos, joten Even päätös oli helppo ymmärtää. “I get that”, Beau vahvisti. Hänellä ei sinänsä ollut vahvoja tunteita laittomia maahanmuuttajia kohtaan, ei puoleen eikä toiseen, koska asia ei koskaan ollut sen suuremmin koskettanut häntä henkilökohtaisella tasolla.
Eve myönsi senkin, ettei sillä ollut Meksikossa enää oikein mitään. Se oli kuulemma tullut tänne viisivuotiaana, eikä ollut sen jälkeen kauheasti sinne palannut. “Never been to Mexico”, mies totesi sen sijaan, että olisi kommentoinut sitä varsinaista paperittomuutta. “My dad used to say the cartel would come and kill or sell us all the second we left the resort”, hän myös muisteli ääneen, “looks pretty, though. Beats New Jersey, that’s for sure.” Isän asenne tuntui olevan siinä ikäpolvessa aika tavallinen, ikävä kyllä, ja vaikutti sitten aika paljon myös nuorempien ajatusmaailmaan.
Raha oli todellakin se elämän isoin kompastuskivi. “Tell me about it”, Beau huokasi ja siemaisi oman viinimukinsa tyhjäksi hyvin suureellisin elein. Kakkua oli vielä pari haarukallista jäljellä, mutta siitäkin päästiin varsin nopeasti eroon, täytettiin molempien lasit samalla kun pistettiin lautanen sivuun. Eve koitti maalata elämää positiivisempaan valoon, vaikka vielä eilen Beau oli ollut heistä se optimista. “To be fair, I’d have a job and my brother if I was a teacher too”, hän huomautti, mutta kohautti sitten harteitaan sellaiseen hälläväliäsävyyn, “it’s alright, though. Pays the bills. And who doesn’t appreciate a good adrenaline rush every now and then, you know.” Adrenaliinista sai nauttia joskus vähän liiankin kanssa. Nyt oli hetken ollut hiljaisempaa ja arki oli alkanut tuntumaan pelottavan normaalilta. Tuskin sitä kestäisi kovin pitkään.
Asiaa ei ehditty sen suuremmin puida, kun musiikki keskeytyi puhelimen soimiseen. Tyttöystävän nimi välkkyi ruudulla harvinaisen painostavana. Beau nappasi piuhan irti kuulokepistokkeesta ja mumisi jotain anteeksipyyntöjen tapaista, kun keräsi itsensä siitä sängyltä ja puhelimensa kanssa suuntasi käytävään.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 21, 2018 19:49:30 GMT 2
Post by moa on Jun 21, 2018 19:49:30 GMT 2
Ei Eve yleensä sitä paperittomuuttaan ihmisille kuuluttanut, mutta kyllä useat kerholaiset siitä tiesivät. Gavin – äidin jonkinasteinen poikaytävä – oli tiennyt äidistä ja tietenkin Evestä jo aiemmin, sen takiahan sen luokse oli ollutkin niin helppo mennä. Ja sen kautta sitten kerhoon. Kai Beaullekin uskallettiin kertoa, kun se oli kerholainen eikä Eve uskonut sen tekevän asialle mitään. Ne olivat luvanneet pitää hänestä huolta ja hän oli päättänyt uskoa siihen. Oli ihan kiva kuulla, että mies ymmärsi hänen tilannettaan, muttei se mitenkään erityisesti lohduttanut. Sympatia ei muuttanut mitään, mutta toki kaikille ei ollut sitäkään luksusta tarjolla. Oma suuttumus tilannetta kohtaan liittyi enemmän siihen, ettei hän ollut valinnut muuttaa Amerikkaan laittomasti, kieltäytyminen ei ollut ollut mikään vaihtoehto. Siltä osalta hänen tilanteensa tuntui erityisen epäreilulta: hän oli asunut siellä koko elämänsä, eikä tuntenut mitään muuta maata kuten tunsi sen. Eikä se kuitenkaan luultavasti koskaan olisi oikeasti hänen kotimaansa. Suututtihan se.
Beaun puheet sen isän näkemyksistä saivat Even nauramaan. ”Yeah maybe? Maybe that’s what happens there. I guess there’s a reason why we left”, hymähdettiin ja yritettiin muistella, miten äiti oli puhunut kotimaastaan ja mitä siitä itse muistettiin. Ei kovin paljon, jotain sukulaisia ja juttuja joita oltiin lapsena tehty. Kartelleista hänellä ei ollut mitään tietoa tai siitä, olisiko Beau perheineen päässyt siellä hengestään. Tuskinpa vain, jos ne ihan tavallisina turisteina olisivat menneet.
Meksiko ei selvästi ollut heille mikään yhdistävä tekijä, mutta rahan puuten sen sijaan tuntui olevan. Olisi Eveäkin harmittanut, jos jo aloitetut opinnot olisivat kariutuneet taloudellisiin ongelmiin. Ajatus tuntui pistelevän miestä sen verran paljon, että sekin kumosi oman viininsä, kaatoi sitten heille molemmille lisää. Eve oli hyvillään saadessaan käsiinsä jotain pideltävää, oli epänormaalia viettää niin pitkä aika sängyssä miehen kanssa ilman, että käsillä oli mitään tekemistä. ”True, I’m not sure what I was trying there”, myönnettiin, muttei päästy kommentoimaan niitä adrenaliinihuuruja tai muutakaan, kun Beaun puhelin soi ja vilkaistuaan näyttöä se irrotti nopeasti kuulokkeen johdon, mutisi jotain pahoittelujen kaltaista noustessaan sängyltä ja katosi käytävään. Ovi painui kiinni sen perässä, mutta Eve saattoi kuulla ettei se ollut mennyt kauas. Sopivasti kuuloetäisyyden päähän vain, niin ettei sanoja voinut erottaa. Ei sillä, että Eve olisi halunnutkaan kuulla. Hän katseli ympärilleen huoneessa, joka tuntui nyt paljon tyhjemmältä kuin ennen Beaun paikalle saapumista. Oma lautanen nostettiin sängyltä ja työnnettiin miehen lautasen päälle, sitten jäätiin hetkeksi lasi kädessä istumaan sängyn reunalle johon oltiin kömmitty. Käytävässä oli vähän aikaa hiljaista ennen kuin ovi taas avautui ja Eve oli aika varma että tiesi, mitä se tarkoitti. ”Time to go, is it?” hän kysyi ja nosti mukin huulilleen. Olisi tehnyt mieli sanoa jotain sellaista, että mies voisi jäädäkin, mutta Eve ei halunnut tehdä itsestään idioottia. Tuntui selvältä, että miehen tyttöystävä oli mitä suurimmissa määrin totta ja kaipasi sen perään, tietenkin se lähtisi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 23, 2018 17:51:41 GMT 2
Post by autopilot on Jun 23, 2018 17:51:41 GMT 2
Koska mihinkään kirjallisuuden ja ilmaisutaidon luentojen oheen ei ollut mahtunut lakiopintoja, aihe oli varsin tuntematon. Mediassa aina puhuttiin, että laittomasti maahan tulleet lapset saivat käydä koulut ja jäädä rajan tälle puolelle asumaan, mutta sen totuusperästä ei osattu sanoa yhtään mitään. Jos oli mitään syytä epäillä, että voisi joutua pahoihin ongelmiin, kannatti pitää matalaa profiilia. Ihan hyvin Eve oli selvästi saanut asiansa järjestymään, vaikka sillä ei mitään tutkintoja ollutkaan. Ainakin se oli junaillut itselleen asumispaikan - se oli jo paljon enemmän, kun moni muu saattoi sanoa. Ei se kovin kestävä ratkaisu ollut, mutta fiksua kuitenkin.
“Someone robbed a store for drug money once, just down the street from our house. And our neighbours had kinky sex with the blinds open, sometimes”, Beau totesi kartelleihin aihetta vähän keventääkseen, “so, you know, you’re not the only one who’s from a rough neighbourhood.” Aika kaukana tästä ympäristöstä oltiin saatu kasvaa, mikä ei ollut mitään muuta kun hyvä asia. Lapsia ei Beaun mielestä tarvinnut altistaa sille maailman kovuudelle ja kaikille vääryyksille, kun niistä ehti saada enemmän kun tarpeeksi ihan aikuisiälläkin.
Vaikka Beaulla ei ollut mitään salattavaa, hän ei halunnut käydä sitä keskustelua Even edessä. Se oli arkinen, tylsä ja tavallinen - when you coming home, can you grab some milk on the way.. Sitä rataa. He eivät enää ikinä soitelleet tai puhuneet, jos ei toinen tarvinnut jotain. Kotonakin taidettiin puhua lähinnä siitä, että mitä syötäisiin ja mitä pitäisi hakea kaupasta, kellä oli menoa tiistai-iltana ja kellä keskiviikkona. Mies ei protestoinut, vaan luonnollisesti lupasi vain, että oli jo matkalla ja kävisi kaupan kautta. Siksi hän ei enää edes kunnolla astunut takaisin huoneeseen, vaan jäi nojailemaan ovenkarmiin. Eve tiesi heti mistä kiikasti. “Yeah. Duty calls”, Beau nyökkäsi vain, “don’t wanna miss dinner.”
Äänensävy oli väkisinkin vähän pahoitteleva, vaikka tuskin hänen äkkilähtönsä nyt olisi se mikä illan pilaisi. “I’ll leave you and your book alone. You better finish the bottle though”, hän kehotti, ennen kun lopulta hymyn ja käden heilautuksen myötä päästi itsensä takaisin käytävään ja sulki oven perässään.
|
|
