member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 21, 2018 23:09:01 GMT 2
Post by moa on Jun 21, 2018 23:09:01 GMT 2
Sunday, 6th of May 2018 – around 2.30AM
Sons of Mayhem MC’s clubhouse @ Astoria, Queens Eve Castillo & Beau Norwood
Sunnuntaina aamuyöstä Eve heräsi pihalle ajavien pyörien ääneen ja etuoven kolahdukseen. Hän oli mennyt sänkyyn vasta vähän aikaa sitten, ehtinyt varmaan juuri ja juuri nukahtaa, ainakin siltä hänestä tuntui. Olo oli hetken sekava, mutta selkeni nopeasti. Kellon vilkaisu kertoi, että lähestyttiin puolta kolmea. Kerholaisia oli aiemmin illalla lähtenyt iso porukka jonnekin, eikä niitä olisi hänen ymmärryksensä mukaan pitänyt kuulua takaisin ennen aamua. Tämä tieto sai epämiellyttävän tunteen kalvamaan sisuksissa ja pakotti naisen nousemaan. Hän nappasi lattialta flanellipaidan ja veti sen päälleen, muttei vaivautunut napittamaan sitä tai muuten vaihtamaan yöpukua kunnon vaatteisiin. Olivat ne hänet vähissä vaatteissa nähneet, joten mitä väliä. Omasta huoneesta päästiin nopeasti hiipimään käytävän kautta kerhotalon yleisten tilojen puolelle ja Eve saattoi hyvin nopeasti kohtaamastaan äänimaisemasta päätellä, ettei kaikki ollut mennyt niin kuin piti. Sisään virtaavien ihmisten ilmeet ja olemukset puhuivat saman tulkinnan puolesta ja Even kurkkua kuristi oudosti. Hän haki katsellaan jotakuta, jolta voisi kysyä asiasta, muttei ensi nähnyt ketään tarpeeksi tuttua. Keneltä tahansa ei kannattanut mennä utelemaan, eiväthän kerhon asiat hänelle siinä mielessä kuuluneet ja kaikkein vähiten hän nyt kaipasi sitä, että joku päättäisi purkaa kiukkuaan häneen. Paikalla oli jotain muitakin naisia, lähinnä niitä sisäpiiriläisten vaimoja, jotka olivat paremmin kartalla kerhon asioista. Niiltä voisi ehkä kuullakin jotain, mutta vasta jälkeenpäin. Eve ehti seisoa toimettomana vain pienen hetken ennen kuin äkkäsi ovensuussa Beaun. Se oli selvästi pidempi niitä kahta miestä joiden takana sattui kävelemään ja senkin kasvoilla oli jokin tunnistamaton ilme, josta Eve ei oikein pitänyt. Melko itseohjautuvasti hän lähti hakeutumaan huoneen poikki sen luokse, siltä ainakin voitaisiin kysyä. Niiden välillä oli edelliset kaksi viikkoa ollut, noh, jotain. Ei Eve oikein osannut sanoa mitä se tarkalleen oli, pelkkää viatonta flirttiä kai. Beau taisi kaivata elämäänsä jotain, muttei sitten kuitenkaan mitään. Ei sellainen mitenkään tavatonta ollut: aina välillä miehet käyttäytyivät niin, Eve ei vain yleensä ollut itse yhtä investoitunut tilanteisiin. Beaulle hän oli puhunut, sen kanssa oli hauskaa ja jotenkin helppoa. Sen seuraan tuli hakeuduttua itsenäisestikin. Eve oli muutamaankin kertaan antanut sen hienovaraisesti ymmärtää, että olisi niin sanotusti saatavilla enempäänkin, jos se vain haluaisi, mutta mitään ei ollut tapahtunut; oltiin pysytty juttelemisen ja vähän liian pitkien katseiden, hipaisujen tasolla. Sekin oli aika mukavaa, Beaun kanssa oli niin helppo olla ja jutella, sen kanssa teki mieli puhua muustakin kuin tyhjänpäiväisyyksistä. Eikä sitä tarvinnut koko ajan yrittää miellyttää, Eve oli tajunnut sen aika nopeasti. Beau tuntui pitävän siitä, että hän oli oma itsensä enemmän kuin joku muovinen sweetbutt, joka vain sanoi mitä sen haluttiin sanovan. Ei mennyt aikaakaan, kun Eve oli jo saavuttanut miehen. Sen pysäyttäminen ei ollut vaikeaa, tuskin se edes oli varsinaisesti menossa minnekään, muut olivat ainakin tuntuneet hakeutuvan lähinnä tuoppien ääreen ja istumaan. ”Hey”, Eve aloitti varovasti ja kosketti sen käsivartta vähän vain tehdäkseen tiettäväksi, että oli siinä. ”Is all good, did something happen? We weren’t expecting you back before morning”, hän jatkoi sitten ja haki Beaun katsetta voidakseen varmistaa, että se ainakin oli ihan ok. Fyysisesti miehessä ei näyttänyt olevan mitään merkittävää vikaa, mikä jo itsessään oli helpotus, muttei saanut Even oloa täysin varmaksi siitä, että kaikki oli hyvin. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 22, 2018 10:24:00 GMT 2
Post by autopilot on Jun 22, 2018 10:24:00 GMT 2
Aivan kuten Beau oli aiemmin jo sanonut, tyyntä seurasi aina myrsky. Aina ehti juuri ja juuri tuudittautua siihen, että kaikki oli hyvin ja elämä pyöri omalla, tutulla ja turvallisella painollaan, kun joku meni pieleen. Vaikka hyvä adrenaliinipiikki aina silloin tällöin teki ihan hyvää, oli miehellä kuitenkin ihan terve itsesuojeluvaisto, eikä hän ehdoin tahdoin halunnut pistää itseään epätoivoisiin tilanteisiin. Tänään kukaan ei ollut oikein kysynyt mielipidettä, joten ei ollut ollut varaa sanoa ei tai jäädä kotiinkaan. Fiilis oli alusta asti ollut huono ja se oli osoittautunut oikeaksi. Pieleenhän se oli mennyt, ihan kaikki.
Kukaan ei ollut kuollut, mutta se taisi olla ainut positiivinen asia siinä koko sotkussa, ja sekin oli käynyt aika lähellä. Beau oli ainakin hetkellisesti joutunut punnitsemaan, että miten paljon oikeasti halusi palata kotiin, eikä se ollut koskaan sellainen asia, jota hän olisi halunnut joutua miettimään. Muiden maansa myyneistä ilmeistä saattoi päätellä, että ehkä ne miettivät vähän samoja asioita. Kerhotalolle valuessa osa oli vain avoimesti raivoissaan, osa silminnähden ahdistuneita. Beau tunsi olonsa lähinnä loputtoman tyhjäksi. Liivit oltiin karistettu niskasta varmaan sillä sekuntilla, kun oltiin ajettu pihaan, ja silti hän tunsi epämääräistä tarvetta mennä suihkuun pesemään sitä kaikkea harteiltaan. Ihan kun kuuma vesi ja saippua olisi siinä riittänyt.
Beau tuli sisään viimeisten joukossa. Hän olisi tavallaan halunnut vain mennä kotiin, mutta seurasi muita jonkunlaisena automaationa ja meni joukon mukana ilman eri ajatusta. Päässä pyöri tuhat asiaa ja ei mitään, eikä Even läsnäoloa jotenkin rekisteröity, ennen kun se kosketti käsivartta ja koitti kysellä, oliko kaikki kunnossa. He eivät yleensä oikeastaan edes puhuneet julkisesti. Siitä oli syyttäminen lähinnä miestä itseään, joka varjeli jotain olematonta mainettaan ja leikki edelleen, ettei ollut sekaantumassa yhteenkään sweetbuttiin, vaikka mikä olisi. Ei sitä nyt jaksettu kavahtaa, eikä edes juostu pakoon, pysähdyttiin vain siihen paikkaan ja käännyttiin sen puoleen.
“It’s fine”, Beau vastasi sille ilman, että sanoi oikeastaan mitään. Ei hän voinut kertoa sille mitään siitä, mitä oli tapahtunut ja miksi. Ehkei halunnutkaan. Se oli huolissaan, mikä tuntui jotenkin mukavalta. Oli lohduttava ajatus, että maailmassa olisi edes muutama ihminen, jotka ihmettelisivät jos hän ei yksi päivä tulisikaan takaisin. “Why are you up?” Hän kysyi perään, ääni hiljaisena ja katse naisen kasvoja kierrellen. Sormet nousivat sen poskelle, ihan kun jotenkin tarkastamaan, oliko se oikeasti siinä, mutta katsekontaktia ei muodostettu.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 22, 2018 11:06:47 GMT 2
Post by moa on Jun 22, 2018 11:06:47 GMT 2
Beau näytti huomaavan hänet vasta siinä vaiheessa, kun hän laski kätensä sen käsivarrelle. Normaalisti Eve olisi välttänyt koskemasta siihen sillä tavalla muiden edessä, julkinen koskettaminen ei ollut heidän juttunsa, luoja, koskettaminen ylipäätään ei ollut. Mutta kukaan huoneessa ei näyttänyt siltä, että niitä paljon kiinnostaisi menikö joku satunnainen sweetbutt kyselemään Beaulta tapahtuneesta, joten hän teki poikkeuksen. Mies ei väistänyt sitä, mikä vähän kasvatti Even tunnetta siitä, ettei kaikki ollut mennyt niin kuin piti, vaikka Beau kyllä väitti kaiken olevan kunnossa. ”You don’t seem fine. None of you does”, sanottiin hiljaa, kun ei oikein haluttu että kukaan kuulisi. Kai sitä jotenkin ajateltiin että oltiin Beaulle velkaa sellainen hienovaraisuus. Velkaa mistä, siitä että se oli hänelle mukava ja kohteli kuin ihmistä eikä lihakimpaletta? Ehkä. Kyllä muutkin kerholaiset heitä arvostivat ja kuulemma vähän rakastivatkin, mutta se oli erilaista, niin oli helppo sanoa saadakseen tai jälkikäteen kiitoksena.
Mies oli häntä niin paljon pidempi, että sen oli helppo väistää katsekontaktia, eikä Eve oikein voinut tehdä sille mitään. Hän ehti jo melkein luovuttaa, kun se sitten kosketti hänen kasvojaan. Ei se koskaan tehnyt mitään sellaista ja Eve tunsi sykkeensä voimistuvan. Sellainen välinpitämättömyys muiden läsnäoloa kohtaan ei ehkä ollut hyvä merkki – kyllä Eve oli huomannut, että Beau jututti häntä yleensä vain kahden kesken – mutta ei sitä vastaan myöskään haluttu pyristellä, koska se tuntui mukavalta. Kuin olisi tullut nähdyksi. ”I heard you guys coming, it woke me up”, vastattiin todenmukaisesti ja yritettiin vielä kerran pyydystää niitä miehen silmiä omilla ennen kuin luovutettiin ja jotenkin vain vähän nojattiin poskea sen sormenpäitä vasten, annettiin sen katsella häntä katsomatta kuitenkaan oikeasti häneen. ”I got worried”, Eve myönsi vähän äskeistä hiljempaa. Oliko hän ollut erityisesti huolissaan Beausta? Ei hän ollut ihan varma, ei sitä ainakaan oltu tiedostettu. Hänellä oli vain ollut paha tunne siitä, että ne palasivat väärään aikaan. ”I know you can’t tell me anything about the gig, but be honest. Are you okay? I just wanna hear that you’re okay.” Sellainen yöllinen rehellisyys vielä kostautuisi hänelle, siitä Eve oli ihan varma. Sen myöntäminen että hän oli huolissaan juuri Beausta antoi sille ihan liikaa valtaa, ihan kuin sillä ei olisi jo ollut tarpeeksi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 22, 2018 11:32:02 GMT 2
Post by autopilot on Jun 22, 2018 11:32:02 GMT 2
Ketään muuta ei ehkä kiinnostanut, miltä se kaikki näytti, mutta Beauta kiinnosti. Yleensä ainakin, nyt vähän vähemmän. Eve sanoi, ettei kukaan vaikuttanut siltä että kaikki oli kunnossa, ja se oli varmaan oikeassa. Tapahtumista ei voitu eikä haluttu puhua, koska silloin niitä olisi pitänyt käsitellä, eikä se kuulunut tyyliin. Jokaisella oli oma tapansa saada jalat taas alleen ja niin kauan kun siinä onnistuisi nopeasti, ennen aamua, ei metodeilla ollut väliä. Joku joi, joku halusi olla perheensä kanssa tai sulkeutua omaan yksinäisyyteensä. Ihan sama.
Miehen olisi varmaan pitänyt mennä kotiin, kumota ehkä pari viskishottia ennen sitä, mutta ei hän sitä tehnyt. Sen sijaan hän juoksutti sormiaan tapailemassa naisen poskipäätä, antoi niiden eksyä tapailemaan sen amorinkaarta. Katse seurasi perässä eikä noussut sen silmiin, vaikka se puhui. Sen läsnäolo tuntui luontevalta, eikä mies yllättäen tuntenut mitään tarvetta työntää sitä kauemmas. “I’m okay”, hän vakuutti hiljaa ja matalalla äänellä, kun Eve sitä taas kysyi, "everyone's alive." Olihan hän kunnossa. Täysissä fyysisissä voimissa, hengissä. Ehkä vähän väsynyt ja mieleltään järkkynyt, mutta kuka ei olisi?
Sormien annettiin juosta bruneten kasvoilta sen niskaan, eikä Beau voinut itselleen mitään, kun nojasi ja kumartui vähän paremmin sen puoleen. Sen hiukset tuntuivat sormissa juuri siltä, kun hän oli ajatellut.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 22, 2018 12:00:38 GMT 2
Post by moa on Jun 22, 2018 12:00:38 GMT 2
Miehen sormet liikkuivat hellästi Even kasvoilla ja poskipäällä ja kun ne sitten hipoivat amorinkaarta ei nainen voinut olla hengähtämättä varomattomasti. Se tuntui ihan helvetin intiimiltä eikä hän voinut mitään sille, että se sai hänen ajatuksensa laukkaamaan. ”Okay, good. I just wanted to hear that”, Eve mumisi sen sormia vasten, kun mies vakuutteli kaikkien olevan elossa, olevansa itsekin ihan kunnossa. Hänestä tuntui, että se puhui edelleen vähän puolitotuuksin, koska kunnossa oleminen oli ehkä liioittelua kun otti huomioon, millainen ilmapiiri huoneessa sillä hetkellä vallitsi. Mitä pidempään Beaun sormet hänen ihollaan liikkuivat, sitä kauemmas Eve tosin tiesi valuvansa siitä todellisuudesta, jossa heidän ympärillään oli muita ihmisiä, sellaisia jotka näkisivät ja kuulisivat kaiken, jos vain sattuisivat katsomaan oikeaan suuntaan.
Even iho nousi kevyesti kananlihalle, kun Beaun sormet kulkivat hänen kasvoiltaan leukaluun kautta niskaan ja tapailivat hänen hiuksiaan. Nainen muisti hyvin, miten mies oli kehunut niitä hänen syntymäpäivänään kuin ne olisivat yksi niistä ominaisuuksista, jotka tekivät Evestä kauniin ja kiinnostavan. Beau kumartui häntä kohti ja vaikka se ei mitenkään painanut hänen niskansa ihoa sormillaan tai vaatinut häntä lähemmäs, huomasi Eve liikahtavansa sitä kohti. Hänen omat kätensä olivat pysyneet toimettomina paikoillaan heidän lyhyen keskustelunsa ajan, mutta nyt Eve antoi itselleen luvan koskettaa sitä kunnolla. Toinen käsi otti tukea miehen rintakehästä, tarrautui hellästi sen paidan rintamukseen ja toinen nostettiin sen poskelle. Se oli ihan helvetin varomatonta ja tavallaan Eve pelkäsi koko ajan, että Beau suuttuisi hänelle siitä mitä hän nyt teki, mutta omille impulsseille ei vain voitu mitään. Nainen ei edes yrittänyt katsoa miestä silmiin – ei uskaltanut – ennen kuin hivutti sormensa sen korvan yli pehmeiden hiusten sekaan ja veti sitä vielä vähän allemmas itseään kohti voidakseen suudella sitä varovasti.
Beaun huulet olivat pehmeät ja maistuivat juuri siltä, miltä Eve oli miehen tuoksun pohjalta ajatellutkin niiden maistuvan. Sydän hakkasi ihan helvetin lujaa kun toisen reaktiota jännitettiin, toivottiin ettei se työntäisi häntä vihaisena pois vaan vetäisi lähemmäs ja suutelisi takaisin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 22, 2018 12:29:16 GMT 2
Post by autopilot on Jun 22, 2018 12:29:16 GMT 2
Olisi ollut valetta, jos Beau olisi väittänyt, että oli kotitilanteeseensa täydellisen tyytyväinen eikä olisi haikaillut minkään muun perään. Kaikki oli ehkä paperilla hyvin, mutta sillä ei ollut loppupeleissä paljonkaan väliä. Sama päti elämään muutenkin. Ihan kuten Evekin oli sanonut, asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Oli työ, perhe. Ja silti nainen siinä edessä tuntui nyt tärkeämmältä kun kaikki se muu roska yhdessä. Kai hän kaipasi jotain hiljaista hyväksyntää nyt, kun oli yön tapahtumien johdosta varsin valmis heittämään itsensä ensimmäisen rekan eteen. Eve ei koskaan tuominnut, ei vaatinut mitään tai painostanut, oli vain. Se oli uutta.
Eve oli se joka teki sen viimeisen aloitteen ja kuroi ne muutamat sentit heidän huultensa välillä, mutta sillä ei ollut väliä. Beau olisi voinut tehdä sen ihan saman, olisi varmaan tehnytkin, vaikka tiesi paremmin. Ehkä se meni sen piikkiin, että hän oli vain halujensa vanki siinä missä kuka tahansa muukin, tai ehkä se oli vain erityinen tilanne, mutta mitä väliä - siihen suudelmaan vastattiin ja se tuntui juuri niin hyvältä, kun hän oli ajatellutkin. Ajatukset hiljenivät ja olo oli heti levollisempi, vaikka sydän hakkasi vähän liian lujaa.
Taisi olla mahdoton ajatus, ettei kukaan olisi huomannut, mutta Beauta ei ainakaan kiinnostanut. Sitä hetkeä venytettiin niin pitkälle kun kehdattiin, ihan vain että jouduttiin lopulta myöntämään ettei se riittänyt. Naiselle ei edes sanottu mitään, kun sen luota lopulta vetäydyttiin ja otettiin pari kokeilevaa, tunnustelevaa askelta kohti portaikkoa ja niitä huoneita, joista sekin oli varannut yhden.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 22, 2018 12:54:54 GMT 2
Post by moa on Jun 22, 2018 12:54:54 GMT 2
Pelko oli ollut turhaa: Beau ei suuttunut, se ei työntänyt häntä pois eikä raivonnut että mitä hän oikein ajatteli. Sen sijaan se piti hänestä kiinni – Eve tunsi hyvin selvästi sen sormet niskassaan – ja vastasi hänen suudelmaansa. Valtava helpotus hyökyi naisen läpi samalla, kun perhoset vatsanpohjassa lepattivat yhä voimakkaammin. Siihen oli vähän liiankin helppo unohtua, upota vain suudelmaan ja antaa sormiensa pyöritellä miehen hiuskiehkuroita hellästi ympärilleen. Even olisi varmaan pitänyt olla se järkevä, mutta lopulta se oli kuitenkin Beau, joka päätteli suudelman, otti etäisyyttä. Selvästi se ei kuitenkaan ollut pakenemassa tilannetta, eikä Eve nähnyt sen kasvoilla häivähdystäkään katumuksesta. Ympärille ei sitten uskallettukaan katsoa, kun ei todellakaan edes haluttu tietää, oliko joku nähnyt. Hänen kannaltaanhan se oli aivan sama, mutta Beaun.. No sillä taisi olla vähän enemmän menetettävää.
Eve olisi ollut valmis kysymään, mutta hänen ei tarvinnut. Beaun pari kokeilevaa askelta olivat kulkeneet sitä portaikkoa kohti, josta Eve oli hetkeä aiemmin pöllähtänyt kerhotilaan, eikä häntä tarvinnut kahdesti kehottaa seuraamaan. Kun oltiin päästy pois kaikkien näkyviltä, Even sormet hakivat Beaun sormet otteeseensa ja lomittuivat niiden kanssa. Syke kuului huminana korvissa, eikä Eve tajunnut, miksi tämä tuntui niin isolta asialta, miksi häntä melkein jännitti. Siksikö, että sitä oli odotettu viikkoja, että oltiin oltu varmoja, ettei Beau lopulta tekisi mitään? Asiat ilmeisesti muuttuivat, koska kun portaat oltiin kivuttu ja Eve avasi huoneensa oven, ei tainnut olla enää epäilystäkään siitä, mihin yö oli menossa. Huoneen valoja ei sytytetty, mutta ikkunasta loisti sen verran katuvalojen kajoa, että Eve saattoi nähdä miehen kasvot sittenkin, kun painoi oven kiinni heidän perässään. Se oven kolahdus oli eräänlainen lupa upota takaisin siihen transsiin, jota oltiin alettu punoa jo alakerrassa kaikkien edessä, eikä Eve epäröinyt kuroessaan taas umpeen välimatkan heidän välillään, viedessään kätensä miehen takin alle ja työntäessään sen hartioilta alas. Oma flanellipaita karistettiin samaa matkaa ja ennen kuin huomasikaan, oli Eve johdattamassa miestä kohti avonaisena odottavaa sänkyä.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 23, 2018 10:26:19 GMT 2
Post by autopilot on Jun 23, 2018 10:26:19 GMT 2
Se ei ollut mikään maailman romanttisin skenaario, mutta ehkä sen ei tarvinnutkaan olla. Sen ei edes tarvinnut olla millään tasolla se oikea ratkaisu, ehkä ei oikea nainenkaan. Riitti, että se kaikki oli käden ulottuvilla, ja siitä tuli edes vähän parempi olo. Beaun ei olisi pitänyt kanavoida omaa turhautumistaan kehenkään eikä vetää ketään mukanaan siihen toivottomaan, itsekkääseen kuvioon, mutta tässä sitä oltiin. Eve ei ollut painamassa jarruja pohjaan, vaan hakeutui itse lähelle. Sille olisi ollut mahdoton sanoa ei, vaikka oltaisiin haluttukin. Eikä haluttu, ei nyt. Ehkä aamulla haluttaisiin, kun herättäisiin kotona jonkun toisen vierestä, mutta nyt se oli liian helppo unohtaa.
Huonosta omastatunnosta ei ollut tietoakaan, kun vaatteet karistettiin päältä. Naisen iho tuntui kuumalta omaa vasten ja sen kosketus sai aikaan jonkunlaisen oikosulun, mikä sai viimeisetkin ajatukset sammumaan ja katoamaan mielen perukoille. Tulevaisuutta ei kauheasti mietitty, ei edes seuraavaa aamua tai seuraavaa tuntia, ja se hetkellinen, syvä hiljaisuus tuntui melkein yhtä oikealta kuin Evekin. Kaikki oli helppoa ja luonnollista, tuntui tulevan jostain syvältä selkärangasta ilman eri ajattelua.
Ainut vaikea, epäluonnollinen asia siinä oli se, että mitä seuraavaksi. Ei ollut oikein mitään sanottavaa, kun lopulta maattiin vain sängyllä sen vierellä hiki iholla kimallellen ja hengitys raskaana.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 23, 2018 11:47:00 GMT 2
Post by moa on Jun 23, 2018 11:47:00 GMT 2
Ei Eve voinut kieltää, etteikö Beaun kanssa sänkyyn päätyminen olisi tuntunut monellakin tapaa tyydyttävältä. Hän piti seksistä ylipäätään, oli aika hyvä nauttimaan siitä puolituntemattomienkin kanssa, mutta Beaun hän tunsi, ainakin jollain tasolla. Sitä hän oli oikeasti halunnut, ei vain ollakseen mieliksi ja hoitaakseen velvollisuutensa vaan ihan itsensä takia. Sen ihoon oli ollut helppo tarrautua, sen huulet ja kädet olivat tehneet juuri oikeita asioita ja himosta huolimatta Eve oli ollut aistivinaan siinä hetkessä tiettyä pehmeyttä. Sellaista pehmeyttä, joka laittoi ajattelemaan että ehkä Beaukin oli halunnut juuri häntä, ei vain jotakuta. Mutta sitä ei tietenkään oikeasti voitu tietää, eikä sitä kannattanut ajatella.
Seksin jälkeen sitä edeltänyt jännitys oli rauennut, kai siinä pystyi taas näkemään asiat sellaisina kuin ne olivat, eikä minkään vaaleanpunaisten lasien läpi. Se oli lopulta aika tuttu kaava, eikä hänellä ollut mitään harhaluuloja siitä, että Beau nyt tunnustaisi hänelle rakkautensa ja sulkisi syliin, jäisi siihen nukkumaan. Eivät ne jääneet jos eivät sammuneet, eikä Beau ollut humalassa. Hyvin hiljaa se oli ja Evestä tuntui, että se ehkä mietti oliko tehnyt oikein. Ehkä sitä kaduttikin, jos se oikeasti rakasti sitä tyttöystäväänsä. Eve piti Beausta, se oli ihan selvää, mutta hän oli pitänyt monista muistakin miehistä, eivätkä ne jutut olleet koskaan päättyneet hyvin. Eve pystyi ajattelemaan sen verran järjellä että tiesi, ettei saisi lastata tähän mitään odotuksia. Hänen olonsa oli silti raukea, iho tuntui juuri oikealla tavalla tahmaiselta ja hengitys pysyi muutamia minuutteja tavallista raskaampana. Ei mies ainakaan aktin aikana ollut harrastanut mitään katumusharjoituksia, siitä Eve oli ihan varma.
Beaun iholta vetäydyttiin lopulta irti enemmän järjen kuin halun takia. Olisi ollut helvetin helppoa vain nauttia sen lämmöstä niin kauan kuin saisi, mutta sitten kun se lopulta nousisi, olisi jonkinasteinen pettymys väistämätön. Eve tiesi, että kannattaisi pelata omilla ehdoillaan niin paljon kuin pystyisi. Kampeutuessaan ylös hän tunsi, että ihot olivat tarttuneet toisiinsa, mutta repeytyivät irti hellästi. Hän antoi kätensä valua miehen rintakehän poikki, hipaisi nenällään sen nenää ja suuteli vielä kevyesti huulille. ”I really enjoyed that”, hän kuiskasi pehmeästi. Sitten kohta jo istuttiinkin siinä sängyn reunalla yrittämättä turhaan peitellä omaa alastomuutta lakanoilla, eiköhän kaikki mitä oli nähtävää ollut jo nähty.
Näitä tilanteita varten Evellä oli tapana kääriä sätkiään valmiiksi. Hän kaivoi lattialla lepäävästä vaatepinosta takin, jota oli pitänyt edellisenä päivänä ja veti sen taskusta pienen peltirasian. Rasiasta otettiin yksi tupakka, työnnettiin se omien huulten väliin ja nojauduttiin sitten taaksepäin. ”You want one?” hän kysyi ja ojensi peltirasiaa Beauta kohti. Tarjoamisen jälkeen rasia heitettiin takaisin lattialle, yöpöydältä taas otettiin tyhjä tuhkakuppi ja nostettiin se sängylle sopivasti ulottuville. Eve sytytti oman tupakkansa ja veti muutamat ensimmäiset henkoset hiljaa ennen kuin katsoi Beauhun päin. Pienen hetken ajaksi hänen oli pakko pysähtyä arvostamaan sitä, miten hyvältä se näytti maatessaan siinä hikisenä ja hiukset sekaisin. Katsetta ei edes pyritty peittelemään vaan sen sijaan Eve hymyili miehelle juuri sillä tavalla kuin hymyillään jollekin, jonka alastonta kroppaa on juuri ihailtu ja pöyhi omia valmiiksi pörröisiä hiuksiaan. ”You’re such a beautiful man it should be illegal”, sille todettiin kevyttä huvittuneisuutta äänessä, mutta silti tosissaan.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 23, 2018 12:40:17 GMT 2
Post by autopilot on Jun 23, 2018 12:40:17 GMT 2
Jollain alitajuisella tasolla Beau oli ehkä toivonut, että se kokemus olisi ollut huono. Että kemiat eivät vain olisi kohdanneet, rytmiä ei vain olisi löytynyt, mitä tahansa. Se olisi tehnyt kaikesta ehkä vähän helpompaa ja oltaisiin voitu yhdessä tuumin todeta, että annettiin tälle kaikelle hyvä yritys, mutta se siitä. Jotenkin siinä nyt maatessa ja kattoon tuijotellessa tuntui, että edessä olisi ehkä jotain muuta. Sen olisi pitänyt häiritä enemmän, mutta mies huomasi, että oli kuitenkin vähän liian helppoa vain jäädä siihen makaamaan raukeana ja tyytyväisenä, vastata vielä siihen Even viimeiseen suudelmaan ja ohimennen antaa sormien sipaista hiuksia sen kasvoilta.
Nainen oli se, joka löysi äänensä ensin. Beau ei ollut ihan varma, sanoiko se kaikille sitä samaa, mutta hymyili sille vähän laiskasti silti. Se nousi istumaan, eikä hän voinut itselleen mitään, kun kurotti vielä koskettamaan sen paljasta selkää. Omaakin asentoaan hän korjasi vähän ja punnersi itsensä pystympään, juuri ajoissa kun nainen tarjosi tupakkaa. Hiukset valuivat silmille, eivätkä parhaista yrityksistä huolimatta pysyneet korvan takana. “You shouldn’t smoke. It’s not good for you”, hän sanoi melkein ohimennen, mutta otti silti yhden itselleenkin.
Tultakin varastettiin naiselta, kun oma sytkäri lojui tässä vaiheessa jossain huoneen lattialla housujen taskussa - ja toimi edelleen lähinnä höyryillä, eli ei kovin luotettavasti. Siellä oli puhelinkin, mitä tavallaan kaivattiin saman tien. Ei Beau uskonut, että kukaan olisi kaivannut häntä juuri nyt, mutta olo tuntui orvolta ilman. Hän yritti jäljittää sitä katseellaan samalla, kun Eve yhtäkkiä ilmotti, että hän oli kaunis. “What?” Mies katsahti sitä vähän hämmentyneenä. “You’re not supposed to tell a guy that. C’mere”, hän jatkoi vähän huvittuneempana ja kohotti sitten toista käsivarttaan kutsuen naisen takaisin sängyn pohjalle. Siihen ei voitaisi jäädä koko yöksi, mutta ehkä ihan hetkeksi. Edes sen tupakan ajaksi. Siitä vedettiin henkoset äärettömän hitaasti.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 23, 2018 13:19:43 GMT 2
Post by moa on Jun 23, 2018 13:19:43 GMT 2
Olisi voinut luulla, että kosketuksille tulisi jotenkin immuuniksi, kun niitä jaettaisiin tarpeeksi, mutta ei Eve ainakaa. Beaun sormien sipaisu hänen paljaalla selällään sai edelleen kylmät väreet kiirimään selkärankaa pitkin ja nainen hymyili sille tuntemukselle itsekseen. ”Yeah yeah, you neither”, hän kuittasi miehen kommentin siitä tupakoimisesta niin helposti kuin rakastajan puolihuolimaton nalkutus voitaisiin kuitata. Vaikka ei se ollut mikään hänen rakastajansa ja heitti torunsakin melkein kuin ohimennen. Eve luovutti sytkärinsä vuorollaan Beaulle ja sai sen selvästi vähän hämmentymään kommentillaan sen kauneudesta. Ei muka saisi sanoa miehelle sellaista. ”In the best possible way of course”, sille vakuutettiin huvittunut hymy huulilla pyörien. Se pyysi häntä takaisin viereensä ja huolimatta siitä olisiko kannattanut mennä, Eve meni. Tuhkakuppia siirrettiin niin, että siihen yletyttäisiin vielä karistamaan sieltä Beaun kyljestäkin. Se siitä omilla ehdoilla pelaamisesta sitten, mutta kai toisen läheisyydestä voisi vielä vähän aikaa nauttia, eihän kyse kuitenkaan ollut siitä ettei hän olisi tajunnut sen lähtevän kohta omille teilleen. Hän oli ihan täysin perillä siitä, miten yö tulisi päättymään.
”I won’t take it back ’cause it’s true”, Eve vähän kiusasi sitä vielä päästyään takaisin pitkäkseen, tällä kertaa vatsalleen. Hän tarkkaili miehen kasvoja nähdäkseen ärsyttikö hänen kommentointinsa sitä, vai osasiko se ottaa sen hyvällä. ”You have kind eyes”, hän lisäsi kuin esimerkkinä siitä, mikä teki Beausta niin hurmaavan näköisen. Hänen tupakkaa pitelevä kätensä lepäsi huolellisesti miehen rintakehällä ja toisella nojattiin patjaan. Voidakseen katsella vähän tarkemmin niitä sen kauniita kasvoja ja upeita silmiä Eve vei tupakan hetkeksi huultensa väliin. Nyt vapautuneella kädellään hän pyyhki sen hiuksia päälakea kohti ja sivuun, saattoi vähän silittää sen otsaa ja ohimoita tehtävänsä ohessa. Tupakasta vedettiin nautinnolliset savut ennen kuin se napattiin takaisin sormien väliin. Hengitettyään ulos Eve painoi leukansa Beaun rintaa vasten ja mietti miksi sen kanssa oleminen tuntui niin helpolta. ”Was this a one time thing?” hän kysyi, eikä kuulostanut yhtään syyllistävältä, painostavalta tai miltään muultakaa. Neutraalilta ja uteliaalta lähinnä. Se oli vain kysymys, osoitus ihan rehellisestä halusta kuulla, mitä Beau ajatteli ja miten hänen pitäisi sen kanssa jatkossa toimia.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 23, 2018 13:38:17 GMT 2
Post by autopilot on Jun 23, 2018 13:38:17 GMT 2
Kotona se tupakka olisi pitänyt polttaa ikkunassa roikkuen ja naapureita peläten tai katutasolle raahautuen. Yleensä se ei haitannut, mutta sai se arvostamaan näitä elämän pieniä luksuksia vähän uudella tavalla. Huoneeseen oli pinttynyt tupakansavu jo aikoja sitten, mutta se ei jotenkin häirinnyt. Jossain muualla Beau olisi ehkä ollut juuri niin snobi, että olisi nyrpistellyt nenäänsä ja tuominnut hiljaa mielessään, mutta nyt se kaikki tuntui melkein kotoisalta. Eveä myöten, kun se palasi vierelle ja kierähti vatsalleen. Olisi tehnyt mieli kierähtää sen vierelle ja jäädä siihen, mutta sen sijaan Beau jätti tupakan hetkeksi huulilleen ja pönkitti pari tyynyä selkänsä taakse.
Eve ei ollut ensimmäinen, joka päätti kutsu häntä kauniiksi, mutta huvitti se silti. Se jatkoi vielä kilteistä silmistäkin. “That’s new”, miehen piti myöntää. Tupakka napattiin taas sormiin ja karistettiin tuhkaa tuhkikseen. Hän olisi halunnut palauttaa kehut, mutta se tuntui jotenkin teennäiseltä. Vähän samalla tavalla kun se, jos oltaisiin alettu yhtäkkiä hetken hurmoksessa vannomaan syvää rakkautta. Sitäkään ei tehty. Katseiden annettiin sen sijaan kohdata, hetki vain tarkasteltiin naisen kasvoja ja ilmettä. Ilme pehmeni väkisinkin, kun se kurotti koskettamaan kasvoja, ja sen kädestä tartuttiin hetkeksi kiinni, pujotettiin sormet kokeilevasti sen omien lomaan.
Tilanne oli ihan mukava, kunnes se kysyi, jäisikö se vain yhteen kertaan. Se oli vaikea kysymys, mihin hänellä ei ollut vastauksia. Pitäisi tietysti sanoa heti, että jäisi, mutta.. Ei hän tiennyt. “You can’t really plan life”, Beau sanoi, eikä selvästi osannut vastata. “Or you can, but then your plans fall through and you just feel like shit, you know. It’s better to make it up as you go.” Ei hän halunnut luoda turhia odotuksia, mutta ei myöskään halunnut sulkea kaikkia mahdollisuuksia.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 23, 2018 14:15:39 GMT 2
Post by moa on Jun 23, 2018 14:15:39 GMT 2
Eveä ei vaivannut se, ettei Beau pyrkinyt vastaamaan hänen jakamiinsa kohteliaisuuksiin samalla mitalla. Se oli parempikin niin; ei hän tarvinnut sellaista eikä sanonut mitä sanoi saadakseen jotain takaisin. Beaun sormet sopivat hyvin Even sormien lomaan ja naista hymyilytti, vaikkei miestä ihan täysin ymmärretykään. Juuri sellaiset pienet eleet saivat miettimään, mitä Beau oikein halusi, mikä sitä siinä tilanteessa ajoi. Jos se olisi halunnut vain panna, se olisi voinut lähteä jo aikaa sitten. Siksi kai ne ylimääräiset kosketukset olivatkin parempia kuin kehut.
Beausta oli vaikea lukea, oliko Even kysymys onnistunut nirhaisemaan sitä jotenkin. Jotain epämukavuutta Eve oli siitä aistivinaan, vaikkei se suoraan sanonutkaan tai alkanut fyysisesti kiemurrella. Ei se kyllä osannut suoraan vastatakaan, mikä oli ehkä enemmän huojennus kuin pettymys. Eve itse pysyi rauhoittavasti paikallaan sen puhuessa, otti pohdinnat vastaan puolihuomaamattomin nyökkäyksin. ”Sure”, hän vastasi kun se taas vaikeni. Tupakasta otettiin henkoset kuin oltaisiin mietitty asiaa, sitten se laskettiin tuhkakupin reunalle jottei sohittaisi sillä lakanoihin tai toisen ihoon. ”I know what you mean”, nainen lisäsi ja kuljetti mietteliäänä sormiaan sen vatsan iholla. Muutama pehmoinen suukko painettiin sen rintaa vasten samalla kun kampeuduttiin hieman pystympään asentoon, jotta päästäisiin kasvokkain. ”Don’t think about it too much, okay? I get it” hän totesi vilpittömästi, haki mieheen katsekontaktin ja nojautui suutelemaan sitä vielä kerran, nyt hyvin levollisesti. Sen hitaan ja pehmoisen hellittelyhetken heidän välillään oletettiin olevan tulossa loppuunsa ja se haluttiin päätellä hyvissä merkeissä. Suudelman päätteeksi Eve hengitteli hetken siinä, otsa kiinni miehen otsassa, vetäytyi sitten kauemmas ja hymyili sille lämpimästi. ”This has been fun”, Eve sanoi ja se oli melkein kuin lupa sille poistua ilman, että se loukkaisi hänen tunteitaan. Jos sitä nyt edes sellainen huolestutti.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jun 23, 2018 16:32:15 GMT 2
Post by autopilot on Jun 23, 2018 16:32:15 GMT 2
Vaikka se oli kuinka klisee, Beau halusi olla elämässään lopulta vain onnellinen. Hän ei tiennyt vielä mitä kaikkea siihen kuuluisi, mutta aikoi ottaa selvää. Hän ei uskonut mihinkään syvään tosirakkauteen tai muuhunkaan sellaiseen, joka jotenkin vain automaattisesti korjaisi kaiken, mutta ei suostunut hyväksymään sitäkään, että aina pitäisi tyytyä ja tehdä kompromisseja. Joskus hän hoki itselleen, että olisi vielä itsekäs ja tekisi asoita, joita oikeasti haluaisikin tehdä. Yleensä se oli kaukainen ajatus, tänään ei niinkään.
Ehkä Eve oikeasti ymmärsi, ehkä ei. Se lupasi kuitenkin, ettei siitä tarvinnut nyt puhua, eikä asiaa kannattaisi liikaa murehtia. Beau toivoi, että osaisi olla murehtimatta, mutta ei se ollut koskaan ollut hänen vahvuuksiaan. Evelle olisi tehnyt mieli vuodattaa joku ‘it’s complicated you don’t even know’ tyyppinen monologi, mutta nyt hän hymyili sille vähän poissaolevasti ja painoi huulensa hetkeksi sen otsalle. Se suuteli huulille, eikä hän vieläkään osannut olla vastaamatta.
Se lähtö taisi olla molemmille selvää, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan. Eve otti asian esiin ensin ja Beau oli siitä kiitollinen. Hän veti tupakasta vielä viimeiset henkoset, ennen kun tumppasi sen siihen tuhkikseen ja tuntui virallisesti tekevän sen päätöksen, että nyt oli pakko päästä liikkeelle. Jos hän ei lähtisi nyt, hän ei lähtisi ollenkaan, eikä se ollut vaihtoehto. “It was fun”, Beau vastasi sille ja haki ääneensä pirteän, reippaan sävyn, kun nousi siitä sängyltä. Harteita pyöräytettiin ja hän venytteli vähän, ennen kun keräili ne vaatteensa pitkin huonetta ja kiskoi ne takaisin päälleen. Hiuksia ei vieläkään saatu pysymään pois kasvoilta, mutta sitä ei jaksettu stressata.
Kaikesta suoriuduttiin mahdollisimman nopeasti, mutta ilman että näytettiin siltä, että yritettiin kiirehtiä. Se olisi vain epäkohteliasta, että hän olisi suin päin juoksemassa sieltä ulos. “So, uh.. See you around”, oli lopulta ainut, mitä hän keksi sanottavaksi, ennen kun sulki oven perässään.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 23, 2018 16:54:19 GMT 2
Post by moa on Jun 23, 2018 16:54:19 GMT 2
Eve veti itsensä kokonaan erilleen miehestä siinä vaiheessa, kun se sammutti tupakkansa. Siitä näki, että nyt se lähtisi ja se oli ihan ok, niin Eve oli ajatellutkin sen tekevän. Kun Beau nousi, Eve noukki puoliksi poltetun savukkeensa tuhkakupista ja sytytti sen hiipuneen tulipään uudelleen. Hän katseli vaitonaisena, kun mies keräsi vaatteitaan ja puki niitä samaa tahtia päälleen. Evekin veti sängyn nurkkaan ruttaantunutta peittoa vähän paljaiden raajojensa peitoksi siinä vaiheessa, kun toinen oli saanut peitettyä itsensä ja oma alastomuus alkoi tuntua liialliselta.
Puoliksi odotettiin – tai toivottiin ainakin – , että Beau olisi vielä pukeuduttuaan palannut sängyn reunalle. Tehnyt jotain, mitä vain. Suudellut, työntänyt hiuksia korvan taakse, jotain. Mies ei kuitenkaan tullut, eikä Eve näyttänyt että oli toivonut jotain muuta. Ei hänellä ollut mitään oikeutta odottaa sellaista, eikä kai syytäkään. Beau sanoi vain että nähtäisiin jossain ja Eve nyökkäsi. ”Yeah”, hän vastasi siinä vaiheessa, kun mies jo veti ovea kiinni perässään.
|
|
