member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 28, 2018 22:07:43 GMT 2
Post by moa on Jun 28, 2018 22:07:43 GMT 2
Thursday, 1st of March – around 8 P.M. Bloodhound pub @ Astoria, Queens Micah Norwood & Lydia Decker
Oli muutamia asioita, joita Micah oli erityisesti kaivannut niiden kahden vuoden aikana, jotka hän oli viettänyt Woodbourne Correctional Facilityn kalpeiden seinien sisällä. Hän oli kaivannut kerhoaan, niitä ihmisiä joiden kanssa vietetty aika tuntui aina enemmän perheen kuin työkavereiden kanssa vietetyltä, vaikka monella tapaa oltiin molempia. Hän oli kaivannut myös adrenaliinipiikkejä, joita elämäntapa ja työ aiheuttivat. Oli kaivattu sitä, että saatiin kulkea vapaana, istua pyörän selkään ja vetää kaasu pohjaan. Ja sitten oltiin tietenkin kaivattu niitä tiettyjä mukavuuksia ja nautintoja, joita elämään yleensä kuului: sitä että työpäivän jälkeen saattoi ottaa kerhotalolla tai Bloodhoundin tiskillä kaljan, flirttailla vähän ja lopuksi napata mukaansa jonkun nätin tytön kotiin vietäväksi. Naisia ei vankilassa todellakaan ollut päässyt liiaksi näkemään, jonkun toisen vangin vaimon tirkistelyä vierailuhuoneessa kun olisi pitänyt keskittyä oman vieraan seuraan ei oikein voinut parhaalla tahdollakaan kutsua intiimiksi kanssakäymiseksi. Lisäksi vankilassa miestensä luona käyvät naiset eivät useinkaan olleet mitenkään erityisen mieltäylentävä näky tummine silmänalusineen ja helmoissaan roikkuvine kakaroineen, joten Micah oli luopunut siitä leikistä aika nopeasti. Ja oltiin siihen kaikkeen kaipaamiseen ajan kanssa totuttukin, kun oltiin saatu kiinni rutiineista ja päätetty vain asettua selviytymismoodiin. Oli ollut vähän pakko. Kun Micah oli viikko sitten astunut vapaana miehenä ulos Woodbournen porteista, hän oli hyvin nopeasti ottanut kiinni sen menetetyn ajan. Ensimmäinen viikonloppu oli kulunut pitkälti vapautumista juhliessa: hänet oli otettu kerholla hyvin vastaan, syötetty ja juotettu ja käytännössä työnnetty sweetbuttien keskelle. Mies ei ollut valittanut, ei todellakaan, oli hän omastakin mielestään ansainnut palkinnon siitä hyvästä, että oli tullut takaisin yhtenä kappaleena ja vielä tavoiteajassa. Kaikista istumaan joutuvista ei voinut sanoa samaa, oli melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että tuomiot jatkuivat erilaisten selkkausten ja huonon käytöksen johdosta. Micah oli kuitenkin päättänyt tuomionsa alussa, ettei istuisi sitä yhtään päivää pidempään kuin olisi pakko ja se päätös oli pitänyt. Mutta tietenkään elämä vankilan ulkopuolella ei voisi loputtomiin olla pelkkää juhlimista, oli ajateltava vähän pidemmälle. Vanha työpaikka Bloodhoundissa oltiin saatu takaisin yksiselitteisen helposti: kai sitä hommaa olivat edelliset kaksi vuotta hoitaneet milloin ketkäkin kerholaiset eikä niitä haitannut palata kierrosta takaisin alkuperäisiin hommiinsa. Micahille se sopi hyvin, kahden vuoden kakun jälkeen oltiin hienotunteisestikin ilmaistuna melko rahattomia ja takaisin leivän syrjään kiinni pääseminen edellyttäisi kai vähän rehellistäkin työtä. Ainakaan ihan heti ei ollut ollut tarjolla mitään tuottavampaa, mutta tiedettiin kyllä että niitäkin keikkoja alkaisi taas tulla, piti vain olla kärsivällinen. Sinä torstaina, kuusi päivää vapautumisensa jälkeen, Micah siis astui Bloodhoundiin tarkoituksenaan aloittaa työvuoro, ei vetää päätään täyteen. Pubiin tultiin sisään omilla avaimilla takaovista, katseltiin vähän ympärilleen ihan vain sen varmistamiseksi että kaikki oli takatiloissa edelleen samalla tavalla kuin aina ennenkin ja vasta sitten painuttiin käytävää pitkin itse baarin puolelle. Siellä oli vielä tyhjää, mutta baaritiskin takana ilmeisesti laseja kiillottamassa seisoi vaaleatukkainen, hyvin nuorelta näyttävä nainen, jonka Micah tunnisti etäisesti viikonlopun juhlista, muttei kuollakseenkaan pystynyt muistamaan sen nimeä. Ehkä sitä ei oltu koskaan kuultukaan. ”Hey”, mies huikkasi kävellessään peremmälle huoneeeen ja suunnistaessaan tiskin luo. Naisen huomio oli helppo saada, kun paikalla ei ollut ketään muita. ”We haven’t been introduced yet, right?” hän jatkoi ja ojensi kevyesti virnistäen kätensä baaritiskin yli naiselle. Kaikkia naisia ei todellakaan aina kätelty niin ja tämäkin oli aka flirtti ele ollakseen täysin viaton työkaverille esittäytyminen. ”I think I’d remember you if we knew each other. I’m Micah, your security for the evening”, sanoja säestettiin ilkikurisella virneellä etenkin siinä kohtaa, jossa arvioitiin että nainen kyllä muistettaisiin jos he olisivat jo aiemmin tehneet sinunkaupat. |
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Jun 28, 2018 23:35:45 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Jun 28, 2018 23:35:45 GMT 2
Kun Realta oli tullut pyyntö siitä, olisiko Lydialla liiennyt sen verran aikaa, että hän olisi valmistellut pubin siihen kuntoon, että sinne viitsi päästää ihmisiä juhlistamaan iltaa, oli Lydia tietenkin suostunut empimättä. Itse asiassa hän teki Reaganin puolesta mitä tahansa – joko osoittaakseen kiitollisuuttaan kaikesta siitä, mitä toinen oli hänen elämäänsä hopeatarjottimien kera ojentanut, tai ihan vain sen tähden, että hän halusi. Sitä paitsi eipä Lydialla muutakaan tekemistä ollut sille iltaa kaavailtuna, joten tottahan toki hän oli suostunut laittamaan pubin siihen kuntoon, että sinne kehtasi päästää ihmisiä. Viime iltana oli ollut kylläkin harvinaisen hiljainen ilta, joten siistittävää ei ollut nimeksikään. Nainen kuitenkin nautti siitä, että hän sai touhuta aivan omassa rauhassa eikä kenenkään kanssa tarvinnut vääntää kiusallista small talkia ja esittää olevansa kiinnostunut keskustelemaan mitä turhimmista asioista. Hän ei ehkä luonteensa puolesta ollut mikään maailman osuvin valinta palvelemaan asiakkaita ja viihdyttämään jokaista ihmistä, joka hänen seuraansa kaipasi, mutta kun Rea oli kaksi vuotta sitten kirjaimellisesti nostanut hänet kadulta ylös ja luvannut kaiken kääntyvän paremmaksi, oli Lydia uskonut kaiken. Ja mitä vielä! Siinä hän vieläkin oli! Hän oli työskennellyt Bloodhoundissa jo kaksi vuotta baarimikkona ja MC'n miehiä viihdyttävänä sweetbuttina ja viihtynyt erittäin loistavasti. Eihän siinä hommassa ollut oikeastaan mitään valittamista – ei ainakaan siihen asti, kunnes joku yritti tehdä lähempää tuttavuutta ja yritti tunkea nokkansa sellaisiin asioihin, joista nainen ei halunnut puhua.
Lydia hääräsi baaritiskillä oluttuoppien ja muiden lasien keskellä, kunnes takahuoneeseen johtavalta käytävältä alkoi kuulua askeleita. Naisen katse kohosi lähes automaattisesti lasien kiillottamisesta äänen suuntaan. Hetken ajan hän ajatteli kuulleensa vain harhoja, koska ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Kulmatkin kurtistuivat aavistuksen verran hämmennyksestä, kunnes ne hetken kuluttua palasivat taas normaaliin asentoonsa. Kauaa Lydia ei kuitenkaan ennättänyt kiinnittää huomiotaan takaisin työtehtäväänsä, kun käytävältä asteli näköpiiriin tuttuakin tutummalta näyttävä mies. Hän yritti vaikuttaa mahdollisimman neutraalilta ja vain vilkaista sitä päästä varpaisiin, kun se selvästi katseli myös hänen suuntaansa, mutta minkäs helvetin sille mahtoi, että katse haahuili hetken aikaa miehen kasvoissa hieman liian pitkään. Vain vaivoin Lydia sai lopulta palautettua sinisten silmiensä katseen takaisin edessään kiillotusta odottaviin laseihin, mutta tunsi olonsa jotenkin äärimmäisen kiusaantuneeksi. Hän oli kuullut siitä miehestä yhtä sun toista viikon aikana, mutta kertaakaan nainen ei ollut sille puhunut, eikä hän edes tiennyt miehen nimeä. Tai tottahan hän oli sen kuullut luoja ties kuinka monet kerrat, mutta kun muitakin miehiä pyöri myrskyn tavoin ympärillä, vain ohimennen nähtyjen miesten nimet unohtuivat alta aikayksikön.
Sitten se mies yhtäkkiä tervehtikin ja yllättäen tupsahti baaritiskille. Lydia ei osannut muuta kuin kääntää äkkiä katseensa sen suuntaan lähinnä vain järkyttyneenä siitä, että mies todella puhui hänelle. ”Hi”, nainen tajusi kaikesta huolimatta tervehtiä ja onnistui kuulostamaan varsin pirteältä, vaikka mielessään pelkäsi, ettei saisi edes ääntään kuulumaan. Miehillä oli häneen joskus kummallinen vaikutus. ”Yep, you are right”, vaaleaverikkö suorastaan kehräsi miehen sanoihin ja ojensi sille kättään hieman jopa flirttaileva hymy huulillaan. Hän ei voinut itselleen mitään. Hän nautti miesten huomiosta aivan liikaa osatakseen käyttäytyä normaalisti edes pienen tovin ajan, eikä sen miehen flirttailu todellakaan edistänyt asiaa millään tavalla. Totta kai hän vastasi samalla mitalla takaisin, ja silläkin hetkellä miehen seuraavat sanat saivat hänet virnistämään. ”My security? That sounds... just great”, Lydia virkkoi pilke silmäkulmassaan ja sanojensa lomassa katseli Micahia oikein herttainen hymy huulillaan, ”I'm Lydia.” Hän kätteli miestä nopeasti ja kääntyi taas lasien puoleen. ”May I offer you something to drink?” hän kysyi heti esittelyiden perään. Viina ja muut alkoholijuomat Micahille olivat ainakin viikon aikana maistuneet – siihen jopa Lydia oli kiinnittänyt huomionsa –, joten hänestä oli vain kohteliasta tarjota miehelle jotakin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 29, 2018 11:03:01 GMT 2
Post by moa on Jun 29, 2018 11:03:01 GMT 2
Ensin vaikutti siltä, että blondi meni vähän hämilleen hänen paikalle saapumisestaan ja tervehdyksistään, mutta aika nopeasti se tuntui siitä palautuvan. Kättä ojentaessaan sen äänessä kuului jo melkein yhtä paksusti flirtti kuin Micah tiesi omassaan kuuluvan. Se oli naiseksi pitkä, mutta varreltaan varsin siro, eikä Micah mitenkään peitellyt sitä, kun katse valui kasvoilta alaspäin chokerilla varustettua kaulaa pitkin antavalle kaula-aukolle. Se ihoa nuoleva toppi ei paljoa peitellyt, mutta sitä ei pantu pahakseen, Micahista oli vallan mukava nähdä läpikuultavan kankaan läpi suikale naisen vatsaa. ”All yours, darling”, mies lupasi sille hellästi virnistäen, kun katse palautettiin kierrokselta takaisin sen kasvoihin. Se esittäytyi Lydiaksi ja Micah hieraisi ohimennen leukapieltään painaessaan nimen mieleensä. Oltiin entistä varmempia, ettei sitä oltu koskaan ennen kuultu ja olihan blondi itsekin myöntänyt, ettei heitä oltu esitelty. ”Trying to get me drinking before my shift has even started?” Micah naurahti, kun Lydia tarjoutui kaatamaan hänelle juotavaa. Ei olisi ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun työvuoron aikana otettaisiin bisse tai pari – sanottakoon vaikka niin, ettei kerho ollut työnantajana niin tarkka tällaisista asioista. Micah oli kuitenkin juonut kuluneen viikon aikana ihan riittävästi, tuntui että niin pitkän tauon jälkeen oli ihan aiheellista pelätä, että maksa räjähtäisi kaikesta siitä pilkkomisesta. ”Rum coke, but make it virgin. I’ll come back to you about the rum part when being sober starts to hurt my head”, hän heittikin, vaikkei kyllä tehnyt erityisesti mieli sitä pelkkää kokistakaan.
Kun eteen saatiin se kokislasi, Micah otti siitä ihan kohteliaisuuden nimissäkin huikan. ”Need help with anything? Kegs running low or.…” hän ehdotti nojautuessaan paremmin baaritiskiä vasten. Tuskinpa pubissa paljon tekemistä sinä iltana olisi, sen enempää valmistelujen kuin itse aukiolon osalta. Varmaan hänelle oltiin ensimmäisenä annetukin vuoro keskeltä viikkoa ihan sen takia, että ehtisi taas totutella siihen klassiseen työntekoon. Se oli vähän turhaa, koska ei Micahilla niin huono muisti ollut, että sellaiset asiat olisivat päässeet parissa vuodessa unohtumaan. Sitä paitsi jos mikään opetti pitäytymään rutiineissa, se oli vankilaelämä. Siellä kerryttämillään taidoilla mies olisi hyvin voinut pistää pystyyn oman pesulayrityksen tai mitä ikinä. ”So tell me, Lydia, have you been working here for long?” Micah kysyi, suoristautui irti tiskistä ja käveli sen toiselle puolen kokeilemaan niitä tason alla lepääviä kaljatynnyreitä. Yksi tuntui keveältä, mutta hanaa testatessa lasiin saatiin vielä ihan normaalisti olutta. Mies päätti että hakisi kuitenkin kohta uuden valmiiksi, jotta Lydia voisi tarvittaessa vain vaihtaa tynnyrin ilman sen raahaamista takaa. Ihan heti ei menty vaan jäätiin sinne tiskin taakse, ei ihan lähietäisyydelle toisesta, mutta melkein. ”Is it even legal for you to be drinking yourself?” naista kiusattiin leikkisästi samalla, kun tarkkailtiin kiinnostuneena sen kasvoja. Jos se olisi kertonut olevansa alaikäinen, Micah olisi uskonut sitä helposti, vaikkei ihan osattukaan osoittaa sitä yksityiskohtaa, joka siitä teki niin nuoren näköisen. Ehkä ne aavistuksen pyöreät posket tai ylipäätään söpöt kasvonpiirteet. Söpö ei ollut käsite, jota Micah olisi usein käyttänyt, mutta jotain suloista sen blondin piirteissä oli.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Jul 12, 2018 16:40:48 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Jul 12, 2018 16:40:48 GMT 2
Lydia oli aina ollut miesten suhteen aavistuksen sinisilmäinen. Yleensä miesten ei tarvinnut sanoa kuin muutama kohteliaisuus tai flirttailla hieman, ja nainen oli jo saman tien flirttailemassa takaisin. Silläkin hetkellä hän oli saman tien mukana koko hommassa, ja Micahin katseen kiertäessä jossain aivan muualla kuin hänen kasvojensa tienoilla Lydia nojautui aavistuksen verran tiskiä kohden ja keikisteli hienovaraisesti miehen edessä. Kasvoilla sädehti oikein kaunis hymy, kun hän katseli miestä silmiään välillä räpsyttäen. ”I feel much more safe already”, Lydia virkkoi heleästi naurahtaen. Kun esittelyt oli hoidettu pois alta, nainen tarjosi tietenkin kohteliaisuuden nimissä Micahille juotavaa. Mies kuitenkin käsitti sen niin, että hän yritti saada tätä juomaan ennen työvuoronsa alkua, mikä sai Lydian naurahtamaan päätään puistellen. ”No! That's not what I was trying to do”, hän kiisti huvittuneena, ”but of course if you wanna start drinking, who am I to stand in your way?” Lydia teki vain ja ainoastaan työtään: mikäli joku halusi juoda, ei hän sitä kyseistä henkilöä olisi estänyt. Ei se ollut hänen vastuullaan sanoa, ettei juominen yksinkertaisesti tullut kysymykseenkään. ”Deal”, hän virnisti sitten lopulta huvittuneena, kun mies pyysi rommikokista, mutta sanoi kuitenkin tulevansa hänen luokseen rommin toivossa vasta sitten, kun selvänä olo alkaisi särkeä päätä. Siispä nainen ojensi Micahille pienen tovin kuluttua vain ja ainoastaan yhden kokislasin.
”Everything should be fine right now”, Lydia vakuutteli päätään nyökäten Micahin tarjotessa hänelle apua. Perään olisi tehnyt mieli nenäkkäästi lisätä, ettei hän miesten apua baarin pyörittämisessä tarvinnut, mutta suu pysyi kuitenkin kiinni. Ehkä hän ei halunnut antaa itsestään typerää kuvaa. Tai ehkä hän tajusi, että oli aivan tarpeetonta kehuskella ja leikkiä vahvaa, itsenäistä naista. Oikeastihan hän olisi nimittäin ottanut Micahilta todella mielellään kaiken mahdollisen avun vastaan, jotta olisi voinut samalla sivusilmällä katsella sitä varsin komeaa ilmestystä.
Tai sitten ei olisi, koska nyt se aloitti kyselemään häneltä asioita. ”Two years”, vaaleaverikkö vastasi Micahin kysymykseen ehkä aavistuksen nihkeästi miehen tiedustellessa, kauanko hän oli työskennellyt siellä. Lydia seurasi katseellaan miehen liikehdintää ja kääntyi levottomana kiillottamaan laseja, kun Micah jättäytyi hänen lähietäisyydelleen. ”I live with Rea”, hän lisäsi kuitenkin nopeasti perään, kun ei halunnut vaikuttaa liian nihkeältä, vaikka miehen utelut olivatkin ihan ymmärrettäviä ja normaaleja. Yleensä vastaukset kysymyksiin herättivät kuitenkin vain lisää kysymyksiä, ja Lydia ei todellakaan ollut ihminen, joka olisi nauttinut siitä, että joku halusi tietää hänen asioistaan. Onneksi mies onnistui naisen epämukavasta olosta huolimatta keventämään tunnelmaa, kun heitti selvästi herjaa hänen iästään ja siitä, oliko edes sallittua, että hän joi. ”Yes, it is”, Lydia virnisti, ”I'm quite good at it, too.” Lydian sisällä eli aivan varmasti jokin sisäinen bile-eläin, koska aina, kun hän oli viihteellä, hän ei tuntenut käsitystä ”juo sivistyneesti.” Toisin sanoen hän ei jarrutellut juomisensa kanssa lainkaan. ”But what about you? How long you have been working in here? I haven't seen you before”, hän tajusi viimein udella. Kahteen vuoteen miestä ei ainakaan ollut paikalla näkynyt, ja nyt se oli alkanut ilmestymään aina maagisesti paikalle lähes jokaisena päivänä.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 13, 2018 10:05:09 GMT 2
Post by moa on Jul 13, 2018 10:05:09 GMT 2
Nopeasti pantiin merkille, että tyttö osasi ainakin esitellä parhaita puoliaan, niin nätisti se tarjosi itseään näytille kun huomasi Micahin harhailevan katseen. Anteliaisuudellaan se ansaitsi Micahilta hyväksyvän hymyn ja hienovaraisen kulmankohotuksen. Se väitti ettei tietenkään yrittänyt juottaa häntä humalaan ja sen kommentille hymähdettiin hyväksyvästi. Oikeassahan se tuossa oli: jos Micah olisi halunnut ryypätä, ei Lydialla olisi ollut siihen nokankoputtamista. Bloodhound saattoi olla oma yrityksensä, mutta oli se kuitenkin sillä tavalla kerhon käskyvallan alla, etteivät niiden baarimikot pahemmin voineet kerholaisten päätöksentekoprosessiin vaikuttaa. Lisäksi tytön läsnäolosta edellisviikonlopun juhlissa saattoi päätellä, että sillä oli muitakin kytköksiä kerhoon ja sitä suuremmalla syyllä sen kuului olla hänelle vain mieliksi, ei vaivaksi. Ei Micah nyt minään tahdottomina lihakimpaleina sweetbutteja pitänyt, kyllä niiden seuraa ja palveluksia osattiin arvostaa, mutta mitään elämänneuvoja niiltä ei todellakaan kaivattu. Lydiallekin flirttailtiin ja oltiin ystävällisiä niin kauan kuin se ei kävisi hänen hermoilleen; Micahilla oli valitettavan lyhyt pinna sellaisten ihmisten kanssa, jotka tunkivat nokkansa asioihin, jotka eivät niille kuuluneet.
Edellämainitusta syystä Micah ei paljon välittänyt, vaikka Lydia vakuutti, ettei tarvinnut hänen apuaan vaan kaikki oli ihan hyvin. Hän kävi omankädenoikeudella tarkastamaan niitä oluttynnyreitä ja puuhaamaan vähän muutakin, ei siksi että nainen olisi häntä tarvinnut vaan koska hän itse kaipasi tekemistä. Se kysymys tuon Bloodhound-uran pituudesta oli ihan harmiton, joten vastauksen nihkeä sävy sai miehen vilkaisemaan toista kulmakarvat yllättyneesti kohollaan. Äsken se oli ollut niin flirttiä niin flirttiä ja nyt sitten vaikeiltiin. Naiset. ”Yeah?” mies heitti, kun se kertoi asuvansa Rean kanssa. Tuon Micah tietenkin tunsi, olihan se ollut kuvioissa jo ennen hänen tuomiotaan ja sen perhe omisti pubin. ”Convenient to have your roommate as a co-worker”, hän arvioi, vaikkei kyllä itse olisi suostunut asumaan kenenkään kerholaisen kanssa. Oli jo ihan tarpeeksi raskasta joutua punkkaamaan Beaun ja sen naisen sohvalla omaa asuntoa etsiessä, pitkäaikaisjärjestelynä sellainen olisi ollut täysin sietämätöntä. Vähän aikaa Micah puntaroi, ärsyttikö naista se, että hän oli tunkenut tiskin sille puolen, mutta kun ikäkommenteilla saatiin se niin nopeasti leppymään, arvioitiin ettei kyse siitä voinut olla. Ehkä tyttö ei vain pitänyt kysymyksistä? Ei Micah tosin omasta mielestään ollut mennyt henkilökohtaisuuksiin, yrittänyt vain harrastaa jotain harmitonta small talkia. ”Not sure if I believe you or not”, hän kiusasi, kun tyttö väitti olevansa sen ikäinen että sai kyllä nauttia virvokkeita jos halusi. Kuulemma osasi homman vielä oiken hyvinkin. ”Then we have something in common as it happens that I’m quite good at it myself”, mies totesi ja hymyili naiselle vinosti. Hän oli auttamattomasti out of practice, mutta nopeasti se asia korjaantuisi.
Lopulta Lydia sentään tajusi udella hänen suhteestaan baariin ja kai siinä rivien välissä oli vähän muutakin. Micah istui tai ainakin nojautui baaritiskin takana olevalle pöytätasolle ja antoi katseen kiertää baarissa. ”Since forever”, hän vastasi ja se tuntui totuudelta. Koska hän oli edes aloittanut siellä? Mitään tarkkaa päivää tai edes vuotta oli vaikea antaa, koska liityttyään kerhoon Micah oli tehnyt kaikkea mitä oli pyydetty, vasta vuosien saatossa oltiin jotenkin tasaannuttu sinne Bloodhoundin puolelle. ”Haven’t been around for few years though”, mies lisäsi selityksensä siihen, ettei Lydia ollut nähnyt häntä aiemmin. Pakostihan he olisivat törmänneet jos olisivat tehneet töitä samassa kapakassa samaan aikaan, ei tarjolla niin paljon risteäviä vuoroja ollut. Tuntui kyllä vähän oudolta, että sen edes tarvitsi kysyä, sehän oli ollut hänen paluujuhlissaan, kai se nyt tiesi. ”One would think you’d know where I’ve been as you were on our party last weekend”, hän huomautti ja käänsi tarkkaavaisen katseensa naisen puoleen. Ei hän ainakaan uskonut muistavansa tytön läsnäoloa väärin, kyllä sen oli täytynyt siellä olla. ”You didn’t welcome me home though, so I assume you just didn’t know the party was for me? Otherwise someone could consider the lack of your attention quite rude”, Micah arvaili ja väläytti lopuksi sille merkitsevän, vinon hymyn. Tervetulotoivotuksen saattoi lukea merkitsevän paljon asioita ja ehkä Lydia olikin huomannut, että monet muut tytöt olivat toden totta toivottaneet hänet tervetulleeksi. ”But don’t worry, I’m willing to give you another chance”, mies lupasi kepeästi ja iski naiselle silmää. Se oli vain puoliksi vitsi: hän ei todellakaan panisi pahakseen jos Lydia haluaisi ennemmin tai myöhemmin korjata erheensä esimerkiksi ottamalla häneltä poskeen tai tarjoamalla pikapanon baarin takahuoneessa. Micah oli sillä tavalla herrasmies, ettei jättäisi neitoa kärvistelemään huonon omantunnon kourissa.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Aug 5, 2018 17:56:20 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Aug 5, 2018 17:56:20 GMT 2
Lydia kyllä tiesi, miten esitellä itseään. Viimeiset kaksi vuotta hän oli keikistellyt yhden jos toisenkin miehen edessä, ja nykyään itsensä esitteleminen kävi helpommin kuin koskaan. Oikeastaan parhaiden puolien esittely omasta kropasta tuli jo jonkin automaattiohjauksen saattelemana: ei miesten tarvinnut kuin katsoa, ja nainen tiesi jo, mitä kannatti tai ei kannattanut tehdä. Sitä paitsi Lydia oli harvinaisen tietoinen siitä, että hänen kroppansa veti puoleensa useita katseita. Sekös vasta nostattikin sitä keikistelyn halua entisestään. Hän nautti miehiltä saamastaan huomiosta joidenkin mielestä joskus jopa liikaakin, mutta siksi hän sopikin sweetbuttin virkaan kuin nenä päähän. Lydia yksinkertaisesti vain oli siellä baarissakin miellyttääkseen miehiä, ja samalla nainen sai itse kaipaamaansa huomiota. Helvetin hyvä ammatti – ei voinut muuta sanoa. Kaiken lisäksi hän oli siinä vielä helvetin hyvä. Mikäs olikaan sen parempaa kuin vietellä miehiä toinen toisensa perään ja paneskella karskien motoristimiesten kanssa niin paljon kuin vain halusi. Kukapa ei sellaista olisi halunnut, jos muuta työtä ei ollut tarjolla?
Lydian vakuutteluista huolimatta Micah ryhtyi tarkastamaan oluttynnyreitä, ja kieltämättä naisen teki mieli lätkiä miestä sormille pienen hetken ajan, kunnes hän muisti, että mieskin oli täällä vain tekemässä työtään. Miehet. Niille oli aivan turha sanoa, että kaikki oli kunnossa, kun ne eivät kuitenkaan uskoneet. ”Yep”, nainen vakuutti vielä, kun Micah kiinnitti selvästi mielenkiintonsa siihen seikkaan, että Lydia asui Rean kanssa saman katon alla. ”Rea is a very good friend of mine, so it's nice that I can live at her place”, Lydia hymähti hieman olkiaan kohauttaen. Perään olisi toki voitu lisätä, ettei hänellä muutakaan paikkaa ollut, minne mennä, mutta se olisi varmasti saanut Micahin kiinnostumaan aiheesta vielä lisää ja kyselemään enemmän kysymyksiä. Se ei tietenkään käynyt päinsä, koska Lydian mielestä kenenkään muun kuin Rean ei tarvinnut tietää, mistä oloista hän oli ylipäätään tähän työhön eksynyt. Onneksi siinä ei tarvinnutkaan alkaa sen lähempää tuttavuutta tekemään, kun Micah kiusoitellen epäili naisen sanojen todenmukaisuutta. Lydian huulille kaartui pieni virne, kun hän naurahti päätään puistellen. ”Do I really look that young, huh?” hän kysyi muka loukkaantuneesti tuhahtaen. Hän kääntyi katsomaan Micahia kulmiaan kohauttaen ja asetti kätensä puuskaan. Nyt oli hänen vuoronsa kiusoitella hieman. ”Is that so?” Lydia virnuili, ”I've seen you drinking. You only need to drink... like, a few drinks and then you'll be on the ground.”
Micah oli kuulemma työskennellyt baarissa jo pidemmän aikaa, mutta ei ainakaan niiden kahden vuoden aikana, kun Lydia oli ollut siellä. Ihmekään, kun mies huomauttikin, että viime viikonlopun juhlat olikin järjestetty vain ja ainoastaan Micahin tähden ja kuulemma hänen olisi pitänyt tietää, missä mies oli viime vuodet ollut, kun Lydia kerta oli ollutkin paikalla. Kyllähän nainen ne juhlat muisti, mutta hänellä oli myös ollut omat työtehtävät hoidettavana, jonka tähden hän ei ollut ennättänyt keskittyä juhlimiseen tai niiden järjestämisen syyhyn niin paljon kuin hän olisi ehkä halunnut. Mutta ei Lydia typerä ollut, kyllä hän tiesi, millaisen ihmisen kanssa oli silläkin hetkellä tekemisissä. Typeräkin tajusi, missä mies oli viime vuodet luuhannut, mutta aina sai kysyä, jos ei ollut asiasta aivan täysin varma. ”Of course I know. I just don't care where you have been. It's not even my concern”, Lydia huomautti miehelle terävästi. Seuraavaksi häntä syyteltiin jo tylystä käytöksestä, kun nainen ei ollut toivottanut Micahia tervetulleeksi viikonlopun juhlissa. Lydia väänsikin kasvoilleen oikein tekaistun järkyttyneen ilmeen. ”Oh, are you sure about that? Maybe you don't remember anything?” tekaistu järkytys vaihtui nopeasti kiusoitteluksi. Oliko hän tosiaan muka unohtanut toivottaa Micahin tervetulleeksi kotiin? Hän muisti varsin tiiviisti katselleensa miestä silloin, mutta ilmeisesti tervetulotoivotukset olivat jääneet roikkumaan johonkin matkalle. Micah kuitenkin tarjosi hänelle uutta mahdollisuutta, eikä Lydia voinut olla nojautumatta aavistuksen lähemmäs miestä. ”That's good. Otherwise you would regret it for the rest of your life if you didn't give me another chance”, Lydia suorastaan kehräsi miellyttävän pehmeällä äänellä. Hän antoi katseensa vajota miehen kasvoista hitaasti tämän jalkoja kohti ja palautti sitten taas katseensa ylös. ”I can't wait”, hän hymähti miehelle ovela virne huulillaan ja puraisi alahuultaan, ennen kuin kääntyi taas luoja ties kuinka monennetta kertaa kiillottamaan juomalaseja.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 6, 2018 10:56:54 GMT 2
Post by moa on Aug 6, 2018 10:56:54 GMT 2
Micah ei uskonut hetkeäkään, että oli ensimmäinen, joka pani merkille Lydian nuorehkot kasvonpiirteet. Ei vaikka se näyttelikin loukkaantunutta hänen kommenttinsa kuullessaan. Paino sanalla näytteli, mies ei oikein uskonut sen olevan siitä niin kovin ärsyyntynyt. Pahempi se kai olisi ollut, jos hän olisi sanonut sen näyttävän vanhalta ja rupsahtaneelta. ”It’s not a bad thing”, hän hymähti sille ja jätti lisäämättä, että Lydian ammatissa siitä varmaan oli aivan erityisesti apua. Miehet pitivät tytöistään nuorina, mutta laillisina. Micahilla itsellään ei ollut mitään erityistä fetissiä alaikäisen näköisiin tyttöihin, mutta joillain oli. Hän teki elämässään tarpeeksi laittomia juttuja muutenkin, niistä ei tarvinnut haaveilla makuuhuoneen puolella. Kun nainen kommentoi hänen viinapäätään, mies naurahti kuivasti, puisteli aavistuksen epäuskoisena päätään, mutta huulilla pysyi jokin hymyntapainen. Selvästi Lydia oli vähän astetta nenäkkäämpi tapaus. ”C’mon, gimme a break. Two years without any, I deserved my fun”, mies heitti, vaikka ei hän kyllä ollut itseään maihin juonut. Toki tunnelma oli ollut hilpeä, mutta Micah oli pitänyt huolen siitä, että mieskunto pysyi loppuun asti, koska dokaamista tärkeämpää oli tietenkin ollut päästä nauttimaan nättien tyttöjen seurasta. Ja niin hän oli tehnytkin, vaikka Lydia olikin päässyt sillä kertaa pälkähästä.
Tarkemmin ajateltuna saattoi olla hyväkin, ettei Micah ollut tuikannut Lydiaa niissä juhlissa, koska selvästi naisella oli sellaista tiettyä asennetta, jonka hän mielellään tytöissään väisti. Leikkimielinen kinastelu sweetbuttien kanssa saattoi olla ihan hauskaa puuhaa, mutta pidemmän päälle se kävisi vaaralliseksi. Ne alkaisivat kuvitella itsestään jotain. Nyt nainen esimerkiksi väitti, ettei sitä kiinnostanut, missä Micah oli ollut ja palasipa se vielä siihen hänen juomiseensakin. ”You’re a little smartass aren’t ya?” Micah kysyi puoliksi huvittuneena ja puoliksi valmiina ignooraamaan naisen täysin, jos se alkaisi käydä hermoille. ”Trying to be too smart will get you in trouble”, sille huomautettiin, oliko se sitten enemmän ystävällinen neuvo vai uhkaus, kuka tiesi. Ei Micah ollut sellainen, että suuttuisi tytölle pienestä herjanheitosta, mutta oli hän nähnyt miesten läimäisevän pienemmästäkin. Oli Lydialta rohkeaa tai ehkä tyhmänrohkeaa kokeilla sillä tavalla rajojaan. Se ei tuntenut häntä, hän olisi voinut olla millainen tahansa. Eivät kerholaiset tietenkään pääsääntöisesti tyttöjään satuttaneet, päinvastoin, mutta kyllä niille paikka näytettiin jos ne hyppivät liiaksi silmille. Kun Lydia kuitenkin kohta jo kehräsi että tarttuisi mieluusti uuteen tilaisuuteen myöhemmin, Micah virnisti sille pienesti. Sen katse harhaili vihjailevasti ja Micah tiesi, että tarttuisi varmasti tilaisuuteen sen tullessa eteen, vaikka tajusikin, ettei naisen kanssa kannattaisi alkaa millekään, jos se kehtaisi alusta asti olla tuollainen viisastelija. Hänellä oli tunnetusti aika lyhyt pinna sellaisten kanssa. ”You gotta make up your mind darling, either you’re interested in me and my whereabouts or you’re not”, hän totesi, tarttui varoittamatta naisen leukaan ja nosti sen kasvoja hieman ylöspäin. Odotettiin lähtisikö se riuhtomaan pois hänen otteestaan, tarkkailtiin sen ilmeitä ja annettiin etusormen liukua merkitsevästi sen leukaluun syrjää.
Kun Micah kohta päästi irti, hän käänsi myös katseensa pois ikään kuin olisi jo kyllästynyt naiseen ja vilkaisi kelloa. Viina ja naiset eivät koskaan saaneet tulla bisneksen edelle, se oli selvää. ”I’ll go open the door and pick up that keg for you”, mies ilmoitti ponnistaessaan takaisin jalkeille siitä nojailevasta asennostaan. Heillä oli ihan oikeita töitäkin vielä sille päivälle, eikä sellainen lahnaaminen tulisi kysymykseen, vaikka Micah toki nauttikin flirtistä ja katseista. ”Put on your pretties smile baby, we need to sell at least some beer tonight”, hän huikkasi naiselle ennen kuin avasi baarin ulko-oven lukituksen ja paineli sitten takahuoneen suuntaan, kun mitään ihmispaljoutta ei vyörynyt sisään.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Aug 6, 2018 13:32:21 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Aug 6, 2018 13:32:21 GMT 2
Toki nuorelta näyttämisestä oli apua hänen työssään, mutta Micah sai kaiken kuulostamaan siltä kuin hän olisi näyttänyt alaikäiseltä teinitytöltä. Tai ainakin hänestä vaikutti siltä, että mies piti häntä jonakin aivan pienenä pentuna, vaikka sanoikin, ettei nuorelta näyttäminen mikään paha asia ollut. Lydia vain hymähti miehelle ikään kuin myöntävästi ja jätti suosiolla kaiken maailman nuorelta näyttämiset ja ulkonäkökeskustelut sikseen. Eipä kukaan muu mies koskaan kiinittänyt huomiotaan hänen nuoreen ulkonäköönsä. Itse asiassa se taisi usein olla se pääsyy, miksi miehet hakeutuivat varsin ahkerasti hänen seuraansa. ”C'mon, it was a joke”, Lydia huokaisi Micahille aavistuksen huvittuneena. Hän ei ollut vieläkään oppinut, etteivät kaikki ymmärtäneet hänen nenäkästä huumoriaan. Tai sitten Micah ymmärsi, mutta koki siitäkin huolimatta tarpeelliseksi puolustella itseään. Otapa miehistä selvää. Ne olivat toisinaan niin monimutkaisia olentoja, vaikka usein väittivätkin muuta.
Seuraavaksi vaaleaverikkö meni oikeasti hieman puihin, kun keskustelun sävy muuttui selvästi. Micah ei selvästikään pitänyt Lydian leikkimielisistä letkautuksista, vaikka vaikuttikin aluksi huvittuneelta. Jokin miehen katseessa ja äänensävyssä kuitenkin viestitti naiselle, että se turha suunsoittaminen saisi luvan loppua. Viimeistään siinä vaiheessa hänkin osasi vakavoitua vielä enemmän, kun Micahin huomautus tavoitti hänen korvansa. Se kuulosti kieltämättä Lydian korviin liian suoralta ollakseen vain ystävällinen neuvo, ja ottaen huomioon, millaisen ihmisen suusta kyseinen huomautus oikein tuli, se ei yksinkertaisesti vain voinut olla mikään hyvien ystävysten välinen neuvo toiselta toiselle. Lydia ei myöskään enää missään tapauksessa halunnut kokeilla kepillä jäätä ja heittää siihen väliin yhden yhtäkään kommenttia, koska hänen mielestään oli vain parempi antaa olla. Oli paljon helpompaa vain vaihtaa siihen flirttailevalle linjalle ja olla kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Ihan mielelläänhän hän muutenkin antoi katseensa vaeltaa Micahissa, koska sen ulkonäkö vain sattui miellyttämään silmää ehkä vähän liikaakin. ”Do I only have two options? I can't decide between them”, Lydia jatkoi samalla, miellyttävän pehmeällä äänensävyllä kuin äsken. Sydämensyke saattoi ehkä hieman nousta siinä vaiheessa, kun Micah tarttui häntä leuasta ja kohotti hänen kasvojaan ylemmäs, mutta Lydia piti huolen siitä, että ilme pysyi kaikesta huolimatta tyynenrauhallisena.
Selvästi Micahin mielenkiinto hänen kasvojensa koskemiseen ja sivelyyn loppui kuin seinään, kun mies irrotti otteensa ja päätti alkaa keskittyä työntekoon. ”Yeah, do that, please”, nainen hymähti ja huitaisi kädellään vielä oven suuntaan. Ehkä tosiaan oli parempi keskittyä työntekoon. Rea olisi luultavasti antanut Lydialle jo nuhteet siitä, että hän keskittyi jälleen kerran johonkin aivan muuhun kuin siihen, mitä hänen olisi pitänyt oikeasti tehdä. ”I don't even have to smile to sell some beer but if you want me to do so, I'll do that for you”, Lydia virnisti miehelle ja väänsi sitten muka oikein herttaisen hymyn huulilleen. Jos hänen hymynsä ja hänen yllään olevat vaatteet eivät saaneet ihmisiä kiinnostumaan juomien ostosta, silloin olisi jokin pahasti vinossa.
|
|
