Oh, darlin', darlin' what have I done?

# Johnny’s ootd


Johnnyn keskiviikko aamu ei ollut alkanut kovin mukavissa merkeissä. Nimittäin kurvattuaan Dodgellaan kerhotalon pihaan, FBI lätkillä varustelleet virkamiehet oli tehnyt samoin ja noukkinut miehen mukaansa toimistolle. Vielä siinä vaiheessa Johnnylla ei ollut tietoa mitä tapahtui ja mistä oli kyse, mutta kun hänet oli istutettu hienoon kuulusteluhuoneeseen muutamaksi tunniksi odottamaan, hän oli lopulta sinne saanut seuraakin. Hienoon pukuun pukeutunut kaveri oli esittäytynyt Special Agent Carteriksi ja alkanut tiedustelemaan mahtoiko Johnnylla – tai hänen muilla kerholaiskollegoilla – olevan tietoa murhasta, joka oli tapahtunut Sons of Mayhem MC:n kerhotilojen läheisyydessä. Heidän nurkillaan oli kuulemma yksi, jos toinenkin tyttö menettänyt henkensä, mistä puolestaan Johnnylla ei ollut mitään tietoa. Eikä hän myöskään uskonut, että kenelläkään muulla kerholaisella oli osaa siihen – kenelläkään ei ensinnäkin ollut tapana jättää jälkeensä niin huolimattomasti ruumiita. Kieltämättä siinä vaiheessa ensimmäiseksi kävi kerhon monitoimimies Levy mielessä, mutta nekin mietteet haihtuivat mielestä kun asiaa mietittiin tarkemmin. Levy jos joku osasi hävittää ruumiit. Kyseinen keskustelu ei oikeastaan edennyt suuntaan jos toiseen, kunnes kyseinen erikoisagentti oli heittänyt pöytään kirjekuoren. Sen kirjekuoren sisältöä vielä tiedetty, mutta sen myötä Carter oli kääntänyt heidän murhakeskustelunsa aivan uusille urille; tiesikö Johnny hänen vaimonsa olleen entinen FBI agentti ja että hänet oli aikanaan usutettu peitetehtäviin kerhon kimppuun? Sille aluksi naureskeltiin epäuskoisesti, kunnes toisen kehotuksesta oli napattu kirjekuori kauniisi kätösiin ja alettiin silmäilemään sen sisältöä, joka vahvisti Carterin sanat todeksi. Kaunis vaimonsa oli vielä viikkoja ennen naimisiin menoa ollut virallisesti FBI agentti. Hyvin pian sen jälkeen Johnny oli päästetty matkoihin tuttujen ’älä lähde kaupungista’ kehotuksien kanssa.

Johnny ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tuntea. Hän oli hämmentynyt ja epäuskoinen, mutta hyvin pian sen perästä seurasi vihantunteet, joiden saattelemana oli palattu kerhotalolle hakemaan autoa ja soitettu Josielle. Mama Savagella ei onneksi mennyt kauaa, kun hän vastasi poikansa soittoon. ”Yeah, it’s Johnny. Do me a favor? … ”, sen puhelin keskustelun aikana Johnny oli hypännyt autoonsa ja suunnannut kotiaan kohti, miehen pyytäessä Josieta tulemaan myös talolleen hakemaan lapset, sillä heillä olisi Georgianan kanssa keskusteltavaa. Josie ei kysellyt onneksi sen enempää, vaan teki mitä esikoisensa käsi, ymmärtäessään että heidän oli nähtävästi käytävä keskustelu, jonka läsnä ei muita uteliaita korvapareja saanut olla. Johnny ja Josie saapuivat kotitalonsa pihalle samaan aikaan ja sisälle asteltiin äiti vanavedessä. Askeleet veivät miehen suoraan olohuoneen ovelle ja pienellä nyökkäyksellä tyttöjä kehotettiin nousemaan. ”Girls, you’re having granma day”, Johnny ilmoitti ja yritti lapsille hymyillä, samaan aikaan kun Josie kävi noukkimassa katraksen nuorimmaisen syliinsä ja Olivian vapaaseen käteensä. ”Emma, hurry up”, Josie hoputti Emmaa napakkaan tapaansa. Johnny seurasi hetken sivusta, kuinka Josie puki nuorempia lapsia ja Emma kiskoi omia ulkovaatteita ylleen, kunne Georgianakin löysi tiensä eteiseen. ”We need to talk, mom’s taking the kids”, Johnny ilmoitti vaimolleen hyvin yksiselitteisesti, jolloin äitinsäkin tuntui saaneen perheen lapset pukeisiin. Josie ei kuitenkaan vastannut mitään Georgianan tiedusteluihin, vaan loi naiseen ehkä hivenen pahoittelevan katseen, ennen kuin lähti johdattelemaan lapsia ulos. Johnny yritti siinä vaiheessa vielä pitää kuohuvan mielen kurissaan ja Georgianan yrittäessä pinkoa lapsien perään, mies siirtyi kylmästi naisen eteen ja tarttui häntä tiukasti käsivarsista, jotta sai pysäytettyä naisen matkan. Vastarintaa jaksettiin laittaa siihen asti, kunnes kuuli Josien käynnistävän autonsa, jolloin Johnny hellitti otettaan otteestaan riuhtovasta Georgianasta. Osakseen seuraavaksi saatiin voimakas tönäisy, jonka iskusta ei liioin kuitenkaan horjahdettu. Johnny seisoi jämäkästi vielä paikallaan siinä vaiheessa, kun Georgiana livahti ohitseen ovelle, vain huomatakseen Josien lähteneen.

”Like I said, we need to talk”, Johnny avasi suunsa pitkän hiljaisuuden jälkeen, jatkaen edelleen sitä kylmää sävyä. Hän asteli peremmälle taloon sen kummemmin riisumatta kenkiään ja takkiaan, jonka povi taskusta nappasi lopulta kirjekuoren, mikä heitettiin esille ruokailupöydälle. ”You know what this is wifey?”, sen kysymyksen myötä miehen viileän rauhallinen äänensävy alkoi rikkoutua, tuijottaessaan pöydän toiselle puolelle seisahtuvaa vaimoaan, samalla kun kädet hakeutuivat tiukkaan puuskaan rinnalleen. ”Or do you prefer special agent Reed?”, tiedusteltiin lopulta hyvin piikikkääseen sävyyn, jonka myötä se sisällä kuohuva viha ja ärtymyskin pääsi purkautumaan ulos. Puuskassa olleet kädet irrottautuivat, kun Johnny kiukuspäissään nappasi pöydällä olevan lasisen koriste-esineen käteensä ja heitti sen voimalla seinään. Pieniä sirpaleita lenteli sinne tänne, joista sen suuremmin välittämättä Johnny palautti huomion taksisin Georgianaan, jota osoitettiin syyttävästi sormella. ”What the fuck G?!?”, lopulta ärähdettiin kaikesta siitä paljastuneesta tiedosta häkeltyneenä, mutta myös ärtyneenä. Vaikka seinille heiteltiin koriste-esineitä, niin ei Johnny koskaan olisi satuttanut Georgianaa. Siitä huolimatta oli ihan hyvä että pöytä sattui sillä hetkellä olemaan heidän välillää ”What the fuck you think will happen if someone else finds about this?! I can’t protect you if others… Did you ever thought about telling me this, huh?”

Johnnyn sisällä myllersi ikävästi, eikä mikään niistä käsiteltävistä tunteista ollut lämmin tai rakkauden täyteinen. Sillä hetkellä Johnnyn olisi tehnyt mieli ainoastaan sisustaa heidän kotinsa uuteen uskoon. Johnnyn oli kaiken kaikkiaan vaikea uskoa, että Georgiana olisi salannut häneltä jotain niin suurta. Kyse ei kuitenkaan tuntunut olevan mistään muutaman vuoden työkeikasta. Johnnyn käsityksen mukaan kaikki, jotka työskentelivät FBI:n alaisuudessa, hengittivät ja elivät kyseisen tahon vuoksi. Samalla tavalla miten kerholaiset elivät oman järjestönsä vuoksi. He olivat yhtä suurta perhettä keskenään, eikä sitä aatetta aivan hevillä karisteltu pois. Ei edes useamman linnatuomion jälkeen. Monet kerholaiset tuppasivat myös kuolemaan aatteidensa puolesta, aivan kuten Johnnyn isä vuosia sitten omalle kotipihalleen ja McClay perheen pää vankilassa. Johnny ei sentään ajatellut olevansa kuolematon ja uskoi vakaasti siihen että luultavasti kerhon vuoksi hän itsekin tulisi joskus näkemään parhaat päivänsä. Se oli kuitenkin osa häntä, eikä sellaista asiaa hevillä karisteltu irti. Georgianan reaktio siihen kirjekuoreen oli kuitenkin aivan jotain muuta mitä Johnny odotti. Se rauhallisen karhea ääni tuntui raastavan miehen aivoja pelkästä ärsytyksestä, josta huolimatta hän onnistui vielä suhteellisen rauhallisesti keskustelemaan aiheesta. ”Your bestie, some Carter guy”, virkottiin, ennen kuin homma lähti hiukan käsistä. Kieltämättä sen koriste esineen viskominen seinille tuntui hyvältä ja Johnny olisi toivonut saavansa käteen jotain muutakin, mitä olisi voinut heitellä pitkin seiniä. Lopulta se sisälle padottu viha purkautui ulos ja sai miehen luomaan hyvin epäuskoisen katseen vaimoonsa, joka puolestaan korotti ääntään. ”How anybody would find out about this? Are you kidding me?! Thinking like that is going to get both of us killed because of your beloved secret!”, Johnny ärähti silmiin pistävästi vihaisena ja osoitti vaimoaan syyttävästi sormellaan. Se tästä puuttuisikin, kun muut saisi tietää että Johnny oli naimisissa FBI agentin kanssa. Se olisi varma kuolemantuomio hänelle ja valitettavasti naiselle myös – siitä huolimatta ettei Johnnylla ollut mitään tietoa asiasta, kunnes nyt.

Seuraavaksi Johnny hieraisi kasvojaan tuskastuneena, juoksuttaen kätensä vaaleiden hiuksiensa lävitse takaraivolleen, samalla kun kuunteli Georgianan selittelyä sille kaikelle. ”Oh well, that’s just fucking great! You wanted to forget? Fucking awesome”, Johnny kärsisi lähinnä itsekseen ja pyöritteli silmiään dramaattisesti. Georgianan yritellessä vakuutella ettei asiat olleet niin kuin mies ajatteli, Johnny vain tuhahti sille närkästyneenä. ”How the fuck I can now that? How can I know how far you are ready to go because of your undercover mission? You lied, remember!”, Johnny parahti, maalaillen turhankin dramaattisesti piruja seinille. Ehkei Georgiana olisi niin pitkälle tehtävänsä vuoksi mennyt, mutta sillä hetkellä ei todellakaan ajateltu niin selkeästi kuin olisi pitänyt. Hyvin pian sen jälkeen Johnnyn kasvoille nousi hetkellisesti hiukan hämmentynyt ilme, kun Georgiana alkoi vuorostaan häntä syyttämään lupauksista, mitä ei ollut pitänyt. Pöydän toiselle puolelle kiertänyttä naista tapitettiin yhtä lailla tiiviisti takaisin ja kulmatkin menivät varsin tiukkaan kurttuun, kun takaraivolla levänneitä käsiä levitettiin järkyttyneenä. ”I have never promised you shit like that! I said I’m going to take a step back but never staying away from them. It’s part of who I am, they are my family and you’ve known that all along!”, mies huudahti, antaen desipelien huolella nousta kattoon, sillä ketään muita ei ollut onneksi kuuntelemassa sitä riitaa. ”This is just fucking convenient – you’re now blaming me for everything? Un-fucking-believable… Women”, tuhahdettiin ivallisesti ja pyöräytettiin silmiä hyvinkin dramaattisesti niiden sanojen jälkeen – samalla kun sivuutettiin Georgianan sanat kylmästi, sillä se naisen tönäisy tuli yllätyksenä. Naisen tönäisystä horjahdettiin askel taaksepäin ja loittonevan naisen selkään luotiin vain pahansuopainen mulkaisu. ”Oh you’re running away? How adult from you! If you can’t handle this, divorce me. My first wife did that already so it wouldn’t be new!”, Karjahdettiin yläkertaan suuntaavan naisen perään, eikä liioin tehty elettäkään että olisi naisen perään pingottu. Sen sijaan päätä pyöriteltiin epäuskoisena ja pöydälle heitetty kirjekuori napattiin käsiin, sulloen sen takaisin povitaskuun turvaan.

Sillä hetkellä kotoa olisi pitänyt löytyä nyrkkeilysäkki, mihinkä kaikki se sisällä vellova viha ja ärtymys olisi purettu. Sen sijaan päädyttiin kuitenkin seuraamaan Georgianaa yläkertaan, joka oli ennättänyt makuuhuoneeseen. Naiseen pidettiin suosiolla hyvin etäisyyttä, kun sitä silmäiltiin edelleen ärtyneenä. ”You’re fed and I killed my best friend because of you… And last time I checked, I was in prison because of that”, Johnny muistutti turhankin pistävään sävyyn. Oli luultavasti turhan ilkeää syyllistää Georgianaa sillä aiheella, mutta koska se oli ottanut puheeksi kerhon – mies koki tarpeelliseksi muistuttaa ettei tosiaankaan viimeksi istunut vankilassa kerhon vuoksi. Jerry oli ollut paras ystävänsä, sen kanssa oli kasvettu, koettu kaikenlaista ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta, Johnny edelleen kaipasi sitä. Se toi vuorostaan uusia tunteita pintaan – sellaisia mitä Johnny ei luultavasti ollut koskaan käsitellyt ystävänsä kuoleman jälkeen. Huoneen toisella puolella seisovaa naista tapitettiin edelleen, joskin miehen kasvoille nousi surullinen vivahde kaiken sen ärtymyksen ja raivon lomasta. ”I couldn’t even get to go to his funeral!”, ärähdettiin ääni täynnä surua ja murhetta, sillä asia oli todellakin kalvanut Johnnya. Hän oli ehkä tappanut parhaan ystävänsä, mutta olisi hän silti tahtonut mennä hänen hautajaisiin kuten muut kerholaiset. Kaikki tiesivät onneksi Johnnyn tehneen sen minkä teki puhtaasti itsepuolustuksesta, mutta jos heidän korviinsa missään vaiheessa olisi kantautunut tieto siitä, että oli yhden kerholaisen kuoleman vuoksi säästänyt FBI agentin hengen, hän olisi luultavasti menettänyt ennemmin tai myöhemmin oman henkensä. Turhautuneena Johnny hieraisi niskaansa ja antoi katseensa hetkellisesti laskeutua Georgianasta. Raskaan huokaisun saattelemana saatiin oma mieli jotenkin rauhoitettua, mutta tilanteesta alettiin myös sen mieleen tulvineen surun myötä kaipaamaan ulospääsyä. ”All these years... This is so fucked up that I don’t even know what to say anymore…”, hän myönsi ja samaan aikaan otti askeleen taaksepäin. ”You can get Piper from Josie but Emma and Olivia stays there until I get hold on to Tara or Harper”, Johnny ilmoittikin seuraavaksi, kun kääntyi vuorostaan kannoillaan ja lähti suuntaamaan alakertaa kohti. Eipä sitä jaksettu sen suuremmin alkaa ilmoittelemaan enää minne oltiin matkalla, koska se oli selvää että Johnny halusi selvittää ajatuksensa jossain muualla kuin kotona. Kerholta onneksi löytyi puhtaita vaatteita, joten miehen ei tarvitsisi raahata mitään kotoa mukaansa.