Forgiving someone is easy

ootd

Puoli vuotta oli mitä ilmeisimmin varsin lyhyt aika häiden järjestämiseen; Emmet oli alkanut ymmärtää sen vasta nyt, kun järjestelyjä alettiin kovalla tohinalla laittaa käyntiin. Heinäkuun toisella viikolla juhlapaikan buukkaamisella alkoi olla jo todellinen kiire, Robbien puheista Emmet oli käsittänyt, että joka tapauksessa taisteltiin lähinnä peruutuspaikoista, koska normaalisti tällaiset asiat kai hoidettiin ensimmäisenä heti kihlautumisen jälkeen, mieluusti pari vuotta ennen varsinaista hääpäivää. Varmaan juuri tästä kiireestä johtuen Meghan ja Robbie olivat onnistuneet taidokkaasti varaamaan itselleen näytön kahteen juhlapaikkaan samalle päivälle, ja koska kumpaakaan ei ollut mahdollista aikatauluttaa uudelleen, olivat ne pyytäneet Emmetiä ja Stellaa tarkastamaan toisen. Emmet olisi saattanut yrittää pyristellä irti velvollisuudestaan, ellei Robbie olisi nimenomaan painottanut, että tarvitsi Emmetin sinne silmikseen, koska naisiin ei ilmeisesti voinut tällaisissa asioissa luottaa. Valitettavasti Emmet alkoi itsekin yhä enemmän taipua tähän ajatukseen: naisten kanssa oli mahdotonta keskustella tai sopia mistään, niin itsepäisiä ja uppiniskaisia ne olivat. Olisiko hänestä lopulta mitään apua ystävälleen, sitä mies ei uskaltanut mennä lupaamaan, mutta oli nyt sitten kuitenkin suostunut menemään paikalle. Ajatus Stellan näkemisestä ei varsinaisesti hivellyt sielua, mutta Emmet oli bestmaniksi lupautuessaan päättänyt, ettei antaisi heidän väliensä tulla hääjärjestelyjen eteen, joten kai siitä olisi nyt pidettävä kiinni.

Kotoa Brooklyn Winerylle ei ollut kuin kymmenen minuutin ajomatka, mutta jotenkin Emmet oli onnistunut aikatauluttamaan sen aivan pieleen ja tarttunut tietöiden takia ruuhkaan. Kun hän viimein saapui sen melko mitäänsanomattomalla kadulla sijaitsevan punatiilisen rakennuksen eteen, oli Stella jo siellä ja näytti kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä. Nopea vilkaisu ranteessa killuvaan kelloon paljasti, ettei Emmet oikeasti ollut kuin muutaman minuutin myöhässä, toisin kuin Stellan tervehdyksestä olisi voinut päätellä. ”Good to see you too”, Emmet vastasi hieman lannistuneena. Stellan ensireaktio ei antanut kovin lupaavaa kuvaa siitä, mitä iltapäivästä olisi tulossa. Siitä huolimatta Emmet hiljensi halunsa kääntyä kannoillaan ja seurasi kuin seurasikin bruneten perässä sisään viinitalon ovesta. Rakennus ei ehkä ulkopuolelta ollut järin vakuuttava hieman ränsistyneine julkisivuineen, mutta sisälle astuessa tunnelma muuttui välittömästi. Ei valitettavasti hänen ja hänen seuralaisensa osalta, mutta ainakin miljöö oli nyt miellyttävämpi ja heidät otti vastaan ystävällisesti hymyilevä mustiin pukeutunut tummatukkainen nainen. Heleniksi se itsensä esitteli ja kohteliasta olisi varmasti ollut esittäytyä takaisin, mutta Stella ehti avaamaan suunsa ennen Emmetiä, joten mies nieli kaiken, mitä oli aikonut sanoa. Hänen olisi pitänyt olla aivan harvinaisen paksu, jotta se Stellan piikittely olisi voinut mennä häneltä ohi, mutta ainakin sen myötä tiedettiin nyt varmasti, että nainen oli edelleen vihainen hänen kuukaudentakaisista puheistaan. Ei Emmet ollut ollutkaan kovin toiveikas sen suhteen, että toinen olisi vain päättänyt antaa anteeksi ja unohtaa, tai mikä parempaa, ymmärtänyt hänen pointtinsa, mutta vähäisetkin toivonrippeet rapisivat nyt kovaa vauhtia lattiaan. Mies vilkaisi Stellaa lannistuneena, kun se oikein taputti hänen rintaansa sanojensa saatteeksi. ”She’s funny, isn’t she”, mies sanoi Helenille, ja hymyili ilottomasti. Naisparka näytti olevan ihan hämillään, eikä hän oikein tiennyt mitä olisi voinut tehdä sen hyväksi.

Tieto siitä, etteivät he sentään olleet harvinaisen mauttomalla huumorintajulla varustettu hääpari vaan ainoastaan onnettomasti paikalle komennettu kaaso ja bestman sai Helenin hieman ryhdistäytymään. Emmet veti kasvoilleen kiitollisen hymyn, kun se tarjoutui kuitenkin esittelemään heille paikkoja. ”Yes, please. Everything you would have shown to Meghan and Robbie. They were very upset about not being able to come”, hän selitti kaikkein ystävällisimmällä äänellään ja yritti jättää täysin huomiotta sen, miten sähköiseltä ilma hänen ja Stellan välillä tuntui. Ei sähköiseltä hyvällä vaan pikemminkin myrkyllisellä tavalla, ikään kuin nainen olisi mielellään lyönyt häntä vatsaan ja kävellyt tiehensä koko tilanteesta. ”Okey, very well. Um, so, we have few different spaces that our wedding parties normally use for getting ready, the ceremony, cocktails, dinner and so on”, Helen alkoi kertoa lähtiessään johdattamaan kaksikkoa pois aulatilasta. ”I know you’re upset with me, but can we please try to act like adults here? For Meghan and Robbie. And poor Helen”, Emmet sanoi puoliääneen, kun he lähtivät seuraamaan Heleniä. ”I’m sorry if I offended you with the things I said, it wasn’t my intention”, mies lisäsi ja kosketti Stellan käsivartta tietämättä oikein itsekään, tekikö sen tahallaan vai yksinkertaisesti sen takia, että he kävelivät niin lähekkäin.

”This is the hall we usually decorate for the ceremony but it can also be used for dining. Are you – I mean – has it been decided if the bride and groom want to be wedded at the venue or at church before the reception?”, Helen kysyi, kun he saapuivat valoisaan ja tilavaan huoneeseen, jonka lasikaton läpi laskeutui huoneeseen hyvin samanlainen harmaa valo kuin ulkonakin oli ollut. ”I’m not sure, I’d think at the venue?”, Emmet joutui myöntämään ja kääntymään kysyvänä Stellan puoleen. Jotenkin oletettiin, että Meghan oli varmaan tarjonnut sille vähän tarkempaa informaatiota kuin Robbie hänelle. Järjellä ajatellen myös kirkon löytäminen sillä aikataululla olisi ollut hankalaa, mutta luonnollisesti Emmet oli tässä asiassa ihan pihalla ja Stellan armoilla. Kun Stella oli antanut vastauksensa, Helen nyökytteli ymmärtäväisesti ja jatkoi tilan esittelyä. ”We only take wedding parties of 100 person and more, but I’m sure the bride and groom were informed about that when they booked the walkthrough?” Helen jatkoi kyselyään ja Emmet alkoi tuntea olonsa paitsi epähalutuksi myös täysin hyödyttömäksi, koska hän ei tiennyt näistä asioista juuri mitään. ”Robbie hasn’t really filled me in on the details”, Emmet sanoi Stellalle ihan oikeasti pahoillaan ja yritti saada sen katseesta irti jotain inhimillistä ymmärrystä, eikä pelkkää ärtymystä ja vihaa. Tehtävä tuntui melko lohduttomalta.

Oli Emmetin kosketus ollut tahallinen tai ei, ainakin sen aikaansaama reaktio oli erittäin todellinen. Stella suorastaan säpsähti sen vaikutuksesta ja lyhyen hetken heidän katseensakin kohtasivat. Emmet rekisteröi naisen kohonneet kulmakarvat ja sen, miten suoraviivaisesti se veti kätensä pois hänen ulottuviltaan. Mieskin laski omansa, eikä yrittänyt enää kurkotella toisen suuntaan; niiden sen sanojen myötä se olisikin ollut täysin idioottimaista. ”You know it’s not like that”, Emmet sanoi hiljaa, kulmakarvojaan rypistäen, kun Stella kuittaili, ettei välittänyt pitikö Emmet tästä vai ei. Hänen oli vaikea ymmärtää, mistä naisen katkeruus oikein kumpusi. Oli selvää, että hän oli lapsuudesta asti toisinaan pitänyt Stellaa aivan täysin sietämättömänä: sellaisena hän piti sitä juuri silläkin hetkellä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän olisi pitänyt naisesta. Tai rakastanut sitä – ystävänä – silloinkin, kun se käyttäyti niin älyttömästi, ettei siitä voinut edes pitää. Nytkin se takertui kaikkeen, mitä Emmet oli siellä kahvilassa sanonut ja työnsi sitä miehen kasvoille, eikä Emmet tiennyt yhtään, miten siihen olisi pitänyt reagoida. Jos sen vain antaisi olal vihainen, niin tätäkö heidän kanssakäymisensä jatkossa tulisi olemaan. ”I’m trying to stay away from being insufferable and childish, but you’re making it very hard”, mies töksäytti, vaikka se tiedettiin heti virheeksi. Olisi pitänyt olla isompi ihminen ja antaa olla, Stella kanssa riiteleminen oli aivan helvetin turhaa, eikä siitä selviäisi kukaan voittajana.

Onneksi Helen antoi heille hetkeksi muuta ajateltavaa, puhui niistä tiloista ja vihkiseremoniasta ja vierasmääristä ja Emmet passaili kysymykset Stellalle, joka ei lopulta näyttänyt tietävän paljon häntä paremmin. Ilmeisesti morsian ei ollutkaan pitänyt kaasolleen hääsulkeisia, jossa käytäisiin läpi joka ikinen pikkuyksityiskohta sen suunnitelmista. Tai ehkä mitään kiinteitä suunnitelmia ei vielä ollutkaan. Emmet oli joka tapauksessa kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka Helen oli äänessä, koska ainakin heillä silloin oli jotain muuta mihin keskittyä kuin omat typerät erimielisyytensä. Ennen pitkää kaikki viinitalon huoneet oli kuitenkin kierretty – yllättävän nopeasti siitä huolimatta, että sekä Stella että Emmet yrittivät parhaansa mukaan kysellä sellaisia tarkentavia kysymyksiä, joita hääpari oli heitä usuttanut kysymään – ja Helen tarjoutui maistattamaan heille tilan viinejä. Tarjouksesta olisi varmaan ollut mahdotonta kieltäytyä, koska kuka valitsisi häämiljöökseen viinitilan maistamatta ensin sen tuotteita? Meghan ja Robbie olisivat läimineet heitä ympäri korvia, jos he olisivat skipanneet sen osuuden oman mukavuutensa takia. Ja eiväthän ne edes tienneet, että heidän väleissään oli mitään epäilyttävää, ne varmaan kuvittelivat että heistä oli mielettömän hauskaa kierrellä yhdessä hääpaikkoja ja maistella viinejä. Kun Helen purjehti pois huoneesta, Emmet jäi katselemaan kaihoisasti sen perään. Stellan suunnasta kuuluva syvä hengenveto sai Emmetin kääntämään vastentahtoisesti katseensa sen puoleen. ”Robbie insisted”, hän vastasi rehellisesti, ei lisännyt eikä jättänyt mitään pois. Katse seurasi tahtomattakin sitä liikettä, jonka Stellan käsi teki hiuksia sipaistessaan. ”Those things have nothing to do with each other”, Emmet väitti ja hieraisi kiusaantuneena niskaansa. ”Or maybe they do. I’m jut doing what you’re asking me to. Robbie wanted me to come so I came. You wanted to talk our things through and I told you what I thought about it all”, hän järkeili, laski kätensä alas ja tunki niitä housujensa taskuun. Siitä omasta argumentaatioista ei oltu nyt itsekään aivan varmoja.

Käsien taskuun laittaminenkaan ei tuntunut hyvältä, joten Emmet veti ne pois. ”I don’t know what you wanted me to say? It seems like you had a certain layout in mind for that conversation and I’m truly sorry I didn’t say the right things”, hän huokaisi, yritti hakea Stellan ilmeestä jotain mihin tarttua. Oli tosiaan tuntunut kuin se olisi tullut tilanteeseen odottaen, että Emmet sanoisi tietyt asiat ja kun niitä ei oltu sanottu, se oli suuttunut kaikesta mitä hän sanoi. Olkoonkin, että asiat oltiin ehkä muotoiltu vähän huonosti ja niihin olisi voinut kiinnittää vähän enemmän huomiota. Ei hän silti ollut sanonut mitään sellaista, mistä Stella häntä syytti. Väittänyt ettei olisi pitänyt Stellasta tai heidän yhteisestä ajastaa, olihan se ihan naurettavan selvää, että hän oli pitänyt siitä liikaakin. ”So many things have happened since and you’re with Grayson now. I just wanted to clear the air, to be friends again, that’s all”, mies ehti vielä parahiksi sanomaan ennen kuin Helen kiirehti takaisin huoneeseen paria viinipulloa kantaen.