.gif)
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jul 4, 2018 18:53:42 GMT 2
Post by missie on Jul 4, 2018 18:53:42 GMT 2
Wednesday, March 21st, 2018 - afternoon Wedding venue @ one hour drive away in New York City Beth Towers, Emmett McClay & Mama McCaly
Bethin työpäivä oli päättymäisillään melkoisen mielekkäällä tavalla, kun hän sai viettää aikaa kauan tien päällä olleen ystävänsä kanssa, joka oli vihdoin ja viimein palannut takaisin kotiin. Oliko mitään parempaa kuin järjestellä häitä yhdelle parhaalle lapsuudenystävälleen? Toki Emmettin kihlautuminen oli ollut melkoisen odottamatonta, mutta Beth oli silti onnellinen miehen puolesta. Hän ei ollut vielä saanut kunniaa tavata tulevaa rouva McClayta, mutta mitä hän oli puhelimessa jutellut Emilyn kanssa, vaikutti nainen mukavalta, ystävälliseltä, mutta varsin topakalta - mikä oli tietysti ihan suotavaa, mikäli mieli pärjätä McClayn poikien kelkassa.
Kevein, iloisin askelin Beth hyppelehtikin kadulla lainehtivan vesilammikon ylitse, kun hän suunnisti tienvarressa odottavan Dodge Ramin luokse. Beth oli tarjonnut omaa kuljettajaansa heidän käyttöönsä siksi iltapäiväksi, mutta Emmett oli vaatinut saada ajaa itse tunnin ajomatkan mahdolliselle juhlapaikalle. Nainen oli melkein päässyt auton luokse, kun takapenkiltä ulos hypähti pitkä, huoliteltu nainen. "Beth!" Nainen hengähti aidosti ilahtuneena ja levitti kätensä kuin kutsuen nuorempaa naista halaukseen. Beth ei epäröinyt hetkeäkään, tunsihan hän Robertan hyvin. Oikeastaan nainen oli Josien ohella ollut yksi roolimalleista Bethille, kun tyttö oli kasvanut muuten lähinnä karskien kerholaisten seurassa. "Oh my God! Roberta! I didn't expect you at all!" Beth puolittain nauroi kietoessaan kätensä naisen ympärille ja puristi tiukasti Robertan hoikkaa vartta. Lämmin hymy välkehti Robertan huulilla ja silmissä, kun hän otti Bethin kasvot molempien käsiensä väliin ja silmäili naista vain hetken. "Always so beautiful", Roberta lopulta huokaisi, mutta vilkaisi sitten pelkääjän puolelle kiertänyttä poikaansa. "Okay, let's go then. We have wedding to plan", nainen hoputti ja sipaisi vielä Bethin vaaleita hiuksia, ennen kuin kapusi takaisin takapenkille. "You didn't tell me that you bring your mom", Beth kuitenkin vielä moitti Emmettiä hyväntuulisesti. Kevyt muksautus osoitettiin miehen käsivarteen ihan vain rangaistuksena siitä, että se oli unohtanut kertoa äitinsä olevan tulossa mukaan.
Beth ja Emmett noudattivat Robertan esimerkkiä kapuamalla auton kyytiin. "So, how are you, my dear? Everything's okay with that Prince Charming of yours?" Roberta varmisteli takapenkiltä, kun Emmett kaarsi liikenteen joukkoon. Beth vilkaisi hymähtäen Emmettia, mutta käänsi sitten kasvojaan Robertan puoleen. "Yes, we are good with James. He's sweet and charming", Beth ei ollut kertonut kenellekään, että heidän suhteensa oli takunnut onnettomuuden jälkeen, kun jostain syystä he eivät osanneet tukea toinen toistaan, vaan hakivat merkittävästi enemmän tilaa itselleen. Nytkin hän vain hymyili ja vakuutteli olevansa onnellinen, kuten nainen oli jo tehnyt pitkään. Miten ihmeessä hän olisi voinut kertoa, ettei unelmien täyttymys ehkä sitten ollutkaan totta? Kaikki olettivat Bethin saaneen kaiken ja vähän enemmänkin; täydellisen aviomiehen, kauniin kodin ja liiton, joka kestäisi mitä tahansa. Beth veti syvään henkeä, kiinnittäen huomionsa uudestaan Emmetiin. "Did you tell about this venue to Emily? What she said?" Hän tiedusteli, yrittäen palauttaa keskustelunaiheen takaisin häihin.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 12, 2018 23:55:09 GMT 2
Post by julle on Jul 12, 2018 23:55:09 GMT 2
# Emmett’s ootdEmmett oli edellisiltana kuunnellut Emilyn ja äitinsä Robertan puhelua tulevasta juhlatilasta, jota Emmettin oli tarkoitus lähteä katsomaan Bethin kanssa. Emily ei luonnollisesti työkiireidensä vuoksi kerjennyt lähteä mukaan, ollessaan parasta aikaa Houstonissa, mutta kuvista päätellen nainen oli jo ikihyviksi ihastunut paikkaan. Se oli kuulemma juuri sopiva ja huokui tasavertaisesti heitä molempia Emmettin kanssa. Emmett ei osannut liioin sanoa juuta eikä jaata. Paikka näytti kivalta ja rehellisyyden nimissä hän olisi voinut vain kävellä maistraattiin ja mennä sen suurempia menoja naimisiin. Rakkaan kihlatun vuoksi oltiin kuitenkin valmiita kärsimään kaiken sen järjestelyn lomassa. Ennen kutienkaan, kun Emily kerkesi kysyä, Emmettin äiti Roberta oli ilmoittanut tulevalle miniälleen lähtevänsä poikansa ja Bethin kanssa katsomaan tulevaa juhlatilaa – ihan vain varmistaakseen, että tilat olivat oikeasti sellaiset, mitä kuvissa. Niinpä varsin kovapäiselle äidille ei edes jaksettu laittaa vastaan, kun äiti ja poika oli seuraavana aamuna pakkautunut poikansa Dodgeen ja suunnanneet hakemaan Bethiä. Emmett parkkeerasi auton kadunvarteen ja odotellessaan viimeistä matkalaista, hän nojasi kyynärällään laiskasti ikkunaa vasten. Bethin tullessa näkökenttään, Roberta oli ensimmäisenä se joka tunki ulos autosta tervehtimään naista. Emmett lähinnä pyöritteli äidilleen silmiään, ennen kuin teki samoin. Astuessaan ulos autosta, hän kiersi kadun puolelle ja seisahtui pienen matkan päähän halailevista naisista. Niiden rupattelua kuunneltiin puolella korvalla, kunnes äitinsä hoputtaessa ja kavutessa takaisin autonsa takapenkille, Emmett käänsi katseensa vuorostaan hänelle puhuvaan Bethiin. ” Well to be honest I didn’t even know she is coming with us. She just... Invited herself with us and you know my mom… You don’t say know to her”, Emmett huokaisi raskaasti, mutta hivenen huvittuneena samalla kuin hieraisi joskin vaivaantuneena niskaansa. Roberta oli kuin kuka tahansa muu kerhon Old Ladyista – topakka ja sellainen, jolle ei aivan helpolla sanottu ei. Nopean sananvaihdon jälkeen kuitenkin kierrettiin takaisin kuljettajan puolelle ja hypättiin ratin taakse. Autolla suunnattiin hyvin muun liikenteen sekaan, jolloin Emmett aluksi keskittyi kuuntelemaan äitinsä utelointeja. Kevyesti silmiä pyörittäen hän lopulta loi peruutuspeilin kautta äitiinsä painavan katseen. ” Mom, stop that… Don’t always ne so nosy”, Emmett pyysi toppuuttelevasti ja siristi silmiään takapenkillä istuvalle äidilleen, ennen kuin käänsi katseensa seuraamaan muuta liikennettä. Jos Emmettiltä olisi kysytty, turhat kysymykset ja uteloinnit olisi voinut tässä maailmassa täysin lopettaa, mutta sekin taisi puhtaasti johtua siitä, ettei Emmett ollut muutenkaan kovin puhelias tapaus. Hän olisi varmasti voinut istua hiljaa tuntikausia, jos kukaan ei puhuttelisi häntä. Bethin vuorostaan kysellessä Emilyn mielipidettä, pelkääjän paikalla istuvaan naiseen luotiin nopea vilkaisu pienen nyökkäyksen kera. ” She loved it, she thinks it perfect for our Wedding”, Emily oli ollut enemmän kuin innoissaan siitä tilasta. Sinne mahtuisi kaikki heidän kutsuvieraansa ja Emmettkin piti siitä. Siinä oli hiukan heitä molempia jollain tavalla. Katse pysyi sen keskustelun lomassa visusti tiessä, mutta toisinaan peruutuspeilin kautta luotiin nopea vilkaisu taas äitiinkin. ” Still, mom wanted to come with us so I don’t do any stupid decisions when Emily is gone”, Emmett ei kuulostanut kovin iloiselta ne sanat sanoessa, mutta onnistui kuitenkin loihtimaan hiukan kireän, pienen hymyn huulilleen. ” You are just here to help us – me – right ma’?”, kulmia kohotettiin merkittävästi, jonka jälkeen katse palautettiin takaisin tiehen. Jonkin aikaa he saivatkin ajaa, tunnin verran suunnilleen, kunnes navigaattori ilmoitti heidän saapuneen määränpäähän. Tiluksia silmäiltiin hetki tuulilasin takaa, jonka jälkeen Emmett irroitti itsensä turvavöistä ja nousi autosta, päästäen äitinsäkin takapenkiltä ulos. ” So far so good”, mies puheli lähinnä itsekseen – osoittain takapenkiltä ulos kampeavalle äidilleen, jonka kanssa kiersi auton toiselle puolelle Bethin luokse. ” Lead the way?” |
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Aug 12, 2018 20:39:39 GMT 2
Post by missie on Aug 12, 2018 20:39:39 GMT 2
Beth ei voinut olla hymyilemättä Emmettille pehmeästi, hyvin lämpimästi oikeastaan. "Well, I'm happy that she came with you", Beth tyynnytteli, sillä ei hänellä ollut mitään sitä vastaan, että Roberta oli tunkenut heidän mukaansa. Totta puhuen hänestä oli mukava nähdä Robertaa pitkästä aikaa. Puhuessaan Beth kurottautui koskettamaan Emmettin käsivartta lempeästi. Roberta halusi tietysti päästä heti kärryille viimeisimmistä kuulumisista. Emmett toppuutteli heti äitiään, mutta Beth katsahti miestä ja puisti sille päätään vinosti hymyillen heti, kun tavoitti sen katseen. "It's okay", Beth vakuutti hyväntuulisesti, eikä todellakaan vaikuttanut millään tavoin vaivaantuneelta Emmettin äidin uteluista. Ei Roberta ollut edes udellut mitään erityisen henkilökohtaista.
Puheenaihe vaihtui Bethistä tuloillaan oleviin häihin, jonka olennaisimpiin järjestelyihin he olisivat sinä päivänä keskittymässä. Leveä, tyytyväinen hymy levisi naisen kasvoille Emmettin kertoessa morsiamensa olleen varsin innoissaan paikasta, jota he olivat nyt menossa katsastamaan. Naurahdus karkasi väkisinkin Bethin huulilta Emmettin perustellessa syytä sille, miksi Roberta oli tullut mukaan. Hän vilkaisi Robertaa virnistäen, mutta kiinnitti huomionsa sitten uudestaan Emmettiin. Käsi kävi hieraisemassa miehen olkapäätä hellästi. Kosketus oli hyvin viaton. Se oli vain heidän tapansa komminkoida, olivathan he tunteneet toisensa vuosia. Ulkopuolisen silmiin ele näytti ehkä aivan joltain muuta, mutta Bethillä ei todellakaan ollut minkäänlaisia taka-ajatuksia taustalla. "Don't be so harsh to her", Beth pyysi lämpimällä ja pehmeällä äänellä, luoden mieheen sitten vetoavan katseen. Tuskinpa Roberta mitään pahaa tarkoitti. Nainen luultavasti halusi vain antaa oman panoksensa poikansa häiden järjestelyssä.
Tunnin ajomatka päättyi vihdoin siistiin ja hyvin hoidettuun pihaan pitkän hiekkatien päässä. Pienet kivet rapsivat auton pyörien alla Emmettin hiljentäessä vauhtia. Beth katsahti latoa, jonka edessä seisoi naiselle täysin tuntematon naama. Yleensä paikan omistaja itse, jonka Beth oli tavannut useasti, tuli esittelemään tiluksia itse, mutta nyt sen oli hoitamassa aivan joku muu. Se sai naisen kurtistamaan kulmiaan. Hän kuitenkin tunsi tilat melkein paremmin kuin omat taskunsa, joten vaikka uusi esittelijä unohtaisi kertoa jotain, voisi Beth täyttää aukot, jottei mitään oleellista tietoa jäisi epähuomiossa sanomatta. Beth vilkaisi olkansa ylitse yksikseen puhelevaa Emmettia, eikä voinut olla hymähtämättä vaimeasti, ennen kuin kapusi ulos autosta. Ladon edessä seissyt nuori, tummatukkainen nainen huomasi heidät ja lähti astelemaan heitä kohti kättään iloisesti heilauttaen. "The future Mr. and Mrs. McClay, I assume?" Nainen hymyili leveästi ojentaessaan kätensä käteltäväksi vuorotellen kolmikolle. Beth naurahti hyväntuulisesti ja vilkaisi huvittuneena Emmettia, mutta puisti sitten päätään. "Actually, no", hän totesi, vaikuttamatta kuitenkaan millään tavoin loukkaantuneelta oletuksesta siitä, että hän oli morsian. "Emily couldn't make it. So, we're here with the groom and the groom's mother. I'm Beth Towers. The wedding planner", Beth korjasi ja sai nolostuneen punan nousemaan esittelijän kasvoille. Se pahoitteli erehdystään vuolaasti ja selitteli kyseessä olevan ensimmäinen kerta, kun se esittelisi tiluksia. "Don't be sorry. I have said for years that they would become an adorable couple", Roberta puuttui suorasukaisesti keskusteluun ja katsahti nuorinta poikaansa merkitsevästi. Oli puolestaan Bethin vuoro punastua. Hän hymyili kuitenkin leveästi, sillä olihan ajatus heistä parina vähän huvittava. Etenkin kun heidän välillään oli kipinöinyt joskus vuosia sitten. Se oli kuitenkin ollut sellaista teinimäistä ihastusta, joka ei ollut koskaan johtanut mihinkään. Ja hyväkin ehkä niin.
Samanthaksi esittäytynyt nainen oli lopulta johdattanut seurueen esittelykierrokselle. He olivat käyneet läpi vihkitilan, juhlasalin ja 80 vieraalle varatut majoittumistilat. Huoneet oli sisustettu tyylikkään rustiikkisesti. Beth saattoi hyvinkin kuvitella Emmettin viettävän häitään siellä. Ajatus jotenkin konkretisoi harvinaisen hyvin sen, että Emmett oli todella menossa naimisiin. Se oli hassua, sillä Beth oli jotenkin aina olettanut miehen pysyvän sinkkuna ja asettuvan aloileen ehkä joskus 40-50 vuoden tiennoilla, jos silloinkaan. "So, what do you think?" Beth kysyi kääntyen ystävänsä puoleen esittelykierroksen päätteeksi. Samantha tarkasteli lähinnä Emmettia malttamattoman odottavasti, mutta kävi naisen katse vilkuilemassa myös Robertaa ja Bethiäkin. "There's no room here more than for 80 guests staying for a night, which may of course be a problem", Beth huomautti totuudenmukaisesti, sillä hän ei ollut edelleenkään täysin varma kuinka paljon vieraita paikalle oli tulossa. "Here's bed and breakfast ten minutes drive away", Samantha tarjosi ratkaisuksi hymyillen. "It's really cozy."
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 14, 2018 23:32:15 GMT 2
Post by julle on Aug 14, 2018 23:32:15 GMT 2
Emmett ei tiennyt oliko hän kovin iloinen, että äitinsä oli tuppautunut mukaan. Hän olisi enemmin Emilyn kanssa tullut katsomaan niitä juhlatiloja. He olivat kuitenkin menossa naimisiin, joten miehen mielestä tällaiset asiat olisi pitänyt hoitaa yhdessä – eikä niin että Emmett yritti parhaansa mukaan laittaa pakettia yhteen äitinsä ja vanhan lapsuudenystävänsä avustamana. Se päivä oli kuitenkin luultavasti tärkeämpi Emilylle kuin Emmettille. Hän olisi nimittäin voinut ihan hyvin mennä naimisiin maistraatissa ja sillä siisti. Sen sijaan nyt oltiin järjestämässä vuosisadan motoristielitisti häitä, jossa suurin osa Emmettin vieraista oli kerholaisia, kun Emilyn puolelta vieraat olivat enemmänkin sitä… parempaa kansaa, joilla oli vakaat työt ja hienot tittelit. Niinpä äitiin vielä luotiin yksi epäilevä vilkaisu, kunnes huomio käännettiin takaisin tiehen, Emmettin keskittyessä saamaan heidät perille, kuin kuuntelemaan Bethin ja äitinsä rupattelua.
Ei äitinsä ehkä pahaa tarkoittanut, mutta sen tarkoitusperät toisinaan olivat epäselvät. Aivan kuten kaikilla kerhon old ladyilla. He suojelivat lapsiaan ja muita kerholaisia henkeen ja vereen, joten Emmettin oli mahdotonta tietää, oliko äidillään sillä hetkellä joitakin taka-ajatuksia. Juhlapaikalle lopulta saapuessa, Emmet nousi autosta naisten tavoin ja jäi sitten seisomaan niille sijoilleen, kun se nuori, tummatukkainen nainen lähestyi heitä. Emmett automaattisesti vei kätensä hiukan henkistä turvaa hakien kireään puuskaan eteensä ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Sen naisen päästyä puhe-etäisyydelle, Emmettin ei auttanut muu kuin irrottaa kätensä puuskasta ja tapojen mukaisesti kätellä sitä naista, joka tiedusteli, oliko kaksikko hääpari. ”No, I’m the groom but my fiancé was unable to come here so…”, Emmett kiirehti Bethin perässä päätään pudistellen, kunnes nainen puuttui puheeseen. Sen jälkeen samainen nainen pahoitteli erehdystään, jonka jälkeen vuorostaan äitinsä avasi suunsa, saaden Emmettin luomaan vuorostaan Robertaan hyvin pahansuopaisen katseen. ”Mom what the hell?”, mies parahti sen suuremmin välittämättä sen tuntemattoman naisen läsnäolosta ja mulkaisi Robertaa selvästikin ärtyneenä. Äidin kommentti siihen väliin tuntui tökeröltä, niin Emmettiä kuin Emilyä kohtaan. “Jesus Christ, not funny. Please behave or you’re going to back in the car”, Emmett uhkasi ja katsahti äitiään merkittävästi, samalla kun osoitti kädellään autoaan kohti. Siitä äitinsä voisi olla varma, että jos hän ei käyttäytyisi, Emmett varmasti lukitsisi naisen autoon siksi aikaa, että tämä farssi olisi ohitse. Heidän juttunsa Bethin kanssa ei koskaan ollut ottanut tuulta alleen ja Emmett oli täysin sinut sen asian kanssa. Etenkin kun se oli ollut vain harmitonta teini ihastusta, eikä muuta.
Onneksi sen episodin he olivat päässeet sille esittelykierrokselle. Emmett oli hiljalleen kävellyt naisten perässä, kädet tiukassa puuskassa ja katsellut ympärilleen. Mies näytti juuri siltä, että olisi ollut ihan missä tahansa muualla, mutta Emmett yritti parhaansa mukaan pitää kasvoillaan edes pientä hymyä ja nyäkkäillä kuuntelemisen merkiksi – kuunnellessaan sen naisen, Bethin ja Robertan jutustelua. Esittelykierroksen jälkeen Emmett katsahti Bethiä, jonka kysymykselle nyökkäiltiin ponnekkaasti. ”I like it. It’s cozy and all, just perfect to me and Emily”, Emmett ilmoitti hymyillen ja irrotti hetkellisesti kätensä puuskasta, hieraistessaan niskaansa. Bethin huomautuksella oli pointti – Emmett ei itsekään ollut kovin varma kuinka paljon väkeä heidän häihinsä tulisi. Kaikille oli kuitenkin saatava yöpaikat ja niin edelleen, koska kuljetusta takaisin kaupunkiinkaan ei viitsinyt samaiselle illalle järjestää. ”I think there’s going to be over a hundred people, so that bed and breakfast sounds pretty good”, mies nyökkäili ja katsahti ympärilleen mietteliäästi, osoittaen sanansa selvästikin Samanthalle, joka niin odottavan näköisesti odotti miehen hyväksyntää.
Robertalla vei seuraavaksi Samanthan huomion omilla kysymyksillä, jolloin Emmett käänsi katseensa vieressä seisovaan Bethiin. ”I’m sorry about my mom… She clearly doesn’t know what boundaries are”, Emmett pahoitteli äitinsä käyöstä ja syystä – Roberta tuppasi aina menemään ylitse poikansa asioissa. Mies hieraisi niskaansa hivenen vaivaantuneena ja jatkoi. ”Uh, where did you marry your husband? James was it, right?”, tiedusteltiin kohteliaasti vaikka Emmett osasikin jo arvella että kyseinen pariskunta oli pistäny pystyyn sellaisen valkoisen sirkuksen, mitä Emmett yritti parhaansa mukaan vältellä. He elivät sillä hetkellä aivan eri maailmoista, mutta kieltämättä miehen oli vaikea kuvitella Bethiä mihinkään isoihin seurapiirihäihin.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Aug 22, 2018 22:26:30 GMT 2
Post by missie on Aug 22, 2018 22:26:30 GMT 2
Bethin mielestä Emmet kimpaantui tilanteesta aivan suotta. Tai ehkä Robertan toteamus nyt tietysti oli ollut aavistuksen epäkunnioittava tulevaa avioparia kohtaan, mutta kaikki tunsivat Robertan siitä varsin hyvin, että nainen puhui ensin ja ajatteli vasta sitten. Ehkä juuri siksi Roberta ei vaikuttanut erityisen vakuuttuneelta tai loukkaantuneelta poikansa uhkauksista. "Okay, okay. Jeez, don't rip your pants, honey", nainen kuitenkin totesi jonkinlaisen rauhaneleenä ja kohotti käsiään kuin antautuen. "I'm gonna behave just like you want me to. I don't wanna miss a thing from my baby boy's wedding", lohdullisesti, hyvin äidillisesti Roberta taputti nuorimmaista poikaansa selkään, ennen kuin seurue suuntasi esittelykierrokselle.
Oli tietysti loistavaa, että Emmett kelpuutti ensimmäisen paikan mukisematta. Beth helpottui suunnattomasti, sillä ei olisi ollut kerta eikä ensimmäinenkään, kun hän oli juossut useammassakin juhlapaikassa hääparin vuoksi. "Good", Beth myötäilikin iloisesti Emmettia miehen vakuutellessa, että paikka oli juuri täydellinen parille. Sitä mieltä Bethkin oli. Roberta varasti Samanthan huomion seuraavaksi omilla kysymyksillään, minkä vuoksi Beth ja Emmett jäivät kahden. Beth vilkaisi Emmettiä miehen pahoitellessa äitinsä käytöstä. "Don't be", hän naurahti kepeään sävyyn ja soi miehelle huolettoman hymyn vain korostaakseen, ettei ollut ottanut millään tavoin loukkauksena Robertan sanoja. "You know your mom. She's just... she, I guess", Beth jatkoi, katsahtaen parivaljakkoa, joka puhui juuri parhaillaan parkkipaikan valvojien järjestämisestä häihin. Nainen kohautti olkiaan hyväntuulisesti, kääntäen katseensa sitten Emmettin puoleen. Miehen kysymys naisen omista häistä sai Bethin hymyilemään hieman kaihoisasti. Siitä päivästä tulvi mieleen niin monta muistoa. Beth oli tuskin koskaan ollut niin onnellinen, mitä oli ollut hääpäivänään. Hieman aikaa pelatakseen nainen katsahti uudestaan kauemmaksi siirtyneeseen kaksikkoon, mutta lopulta hän käänsi kasvonsa miehen puoleen. "Yes, James. We, uh, celebrated our wedding at the Plaza. You know, that big, grand hotel?" Beth ei kuulostanut millään tavoin kehuskelevalta, vaan ainoastaan itselleen tyyppillisesti lämpimältä ja hyväntuuliselta. Kukaan tuskin olisi osannut kuvitella Bethiä sellaisiin häihin, mutta niin vain hän oli näytellyt pääosaa siinä valkoisessa sirkuksessa - ja oikeastaan pitänytkin siitä. Ei huomion takia kylläkään, vaan siksi että sinä päivänä hän sai rakastamansa miehen. "We had like 500 guests. It was crazy", Bethin oli pakko lisätä, eikä hän voinut olla hymähtämättä. "So, your hundred guests are nothing", nainen lohdutti huvittuneena. Kun järjesti 500 vieraan häät, meni 100 vieraan juhlat kuin lasten leikkiä vain.
Samantha oli luvannut lähettää sopimuksen vielä tilojen vuokraamisesta Bethin sähköpostiin. Alustavasti kuitenkin juhlatila oli varattu tulevalle Mr. & Mrs. McClaylle. Beth yritti olla ajattelematta sitä kuinka hassulta se kuulosti, että Emmett todella astelisi avioliiton satamaan. Siitä hänen aina tuntemastaan pojasta - tai mieshän se oli jo - tulisi todella jonkun aviomies. Kolmikko oli siirtynyt takaisin autoon ja lähtenyt suuntaamaan kotia kohti. Yhtäkkiä Robertan käsi kosketti Bethin hartiaa. "I'm sorry about that accident. It was quite shocking", Roberta henkäisi aidosti, vilpittömästi pahoillaan. Beth vilkaisi nopeasti naista ja hymyili kiitollisena, mutta ei sanonut mitään. Kääntäessään katseensa takaisin ulos tuulilasista, tuli hän pistäneeksi merkille Emmettin kysyvän ilmeen. Tuntui kiusalliselta ryhtyä selittämään tilannetta miehelle siinä Robertan edessä, joten oli onni, että vain kymmenen minuuttia myöhemmin Roberta bongasi tien varressa olevan bensa-aseman ja halusi pysähtyä ostaakseen juotavaa. Beth seurasi hetken Emmettin äidin menoa, ennen kuin hän kääntyi kokonaan miehen puoleen etupenkillä. "We were in a car accident with James. It happened last fall. It wasn't that bad, actually. I mean we both survived with minor injuries, but I was pregnant and... I lost it", Beth ehkä aloitti selostuksensa huolettomasti, mutta mitä pidemmälle hän pääsi sen vakavammaksi naisen äänikin muuttui. Viimein se särähti hieman viimeisten sanojen kohdalla, Bethin painaessa päänsä alas ja purressa alahuultaan. Oli ilmiselvää, että aihe oli edelleen arka naiselle.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 26, 2018 1:25:36 GMT 2
Post by julle on Aug 26, 2018 1:25:36 GMT 2
Äitinsä häpeilemättömän suora kommentti tuntui sillä hetkellä todella törkeältä, ottaen huomioon, että Emmett oli menossa naimisiin Emilyn kanssa. Hän todella toivoi, ettei äitinsä laukoisi samanlaisia huomautuksia tulevan vaimon kuullen. Äitinsä rauhanele sai miehen kuitenkin pyöräyttämään silmiään turhankin dramaattisesti, sillä sen perästä seurasi sellaiset äidillisen rauhoitavat sanat, jotka lopulta kuitenkin kirvoitti hivenen huvittuneen hymyn Emmettin huulille. ”Thanks, I really preciate that”,
Emmett oli tyytyväinen siihen juhlapaikkaan ja että sellainen oli löytynyt heti ensimmäisellä kerralla. Häntä ei olisi kiinnostanut juosta lukuisissa eri tiloissa, joten Bethin ammattitaidosta oltiin koko ajan vain varmempia, kun nainen tuntui tietävän juuri sen mitä he halusivat häiltään. Äitinsä oli siirtynyt Samanthan seuraan ja alkanut ladella omia kysymyksiä, jolloin Emmett ja Beth saivat hetken aikaa olla rauhassa kahden. Beth ei tuntunut pahastuneen Robertan aikaisemmasta kommentista, joka oli hyvä. Hänkin kuitenkin oli naimisissa jo omalla tahollaan, joten ei Emmett voinut olla ajattelematta, että Bethistäkään olisi ollut kovin mieltäylentävää kuulla sellaista kenenkään suusta. Bethin kertoillessa omista häistään, Emmett naurahti yllättyneenä heidän valitsemasta juhlapaikasta. ”Oh really? That’s very fancy place”, hän huomautti ja hieraisi niskaansa. Toisaalta ei Emmettin oliisi kai pitänyt olla yllättynyt koko asiasta, etenkin kun Beth oli mennyt naimisiin New Yorkin seurapiireihin kuuluvan miehen kanssa. Niskaansa hierova käsi vietiin lopulta kevyeen puuskaan rinnantasolle ja Bethiin luotiin kysyvä katse, kun se puhui omien häidensä vierasmäärästä. ”I’m guessing your 500 guests didn’t include any of us?”, Emmett kysyi eikä äänensä ollut syyttävä, vaan lähinnä itsetietoinen. He olivat ehkä kasvaneet samassa ympäristössä, mutta vuosien saatossa heidän elämänsä olivat lähteneet aivan eri suuntiin ja Emmett rohkeni olettaa, ettei Bethin häistä ollut löytynyt ketään motoristia, paitsi ehkä hänen isänsä. ”Maybe, but it’s going to be part of biker wedding, so there should be some kind of challenge for you”, virnistettiin kuitenkin lopulta ja samaan aikaan Samantha oli saanut käytyä kaikki tärkeät asiat lävitse Robertan kanssa, jolloin kolmikko teki lähtöä tilalta.
Pakkauduttua autoon ja lähdettyä takaisin kaupunkia kohti, Emmett keskittyi ajamiseen aina siihen asti, kunnes äitinsä avasi keskustelua Bethin kanssa. Hän ei tiennyt mistä äitinsä puhui, jonka vuoksi Bethiin luotiin hivenen kysyvä katse, kun pelkääjän paikalla istuvaa naista vilkaistiin nopeasti ajon lomasta. Selitystä sille ei saatu, mutta kymmmenen minuuttia myöhemmin Roberta halusi pysähtyä lähestyvälle huoltoasemalle, jolloin Emmett teki työtä käskettyä. Auto pysäytettiin bensa-asemalle ja äidin annettiin livahtaa autosta hakemaan juotavaa, jolloin mies kääntyi Bethiä kohti. Emmett kuunteli kaikessa hiljaisuudessa Bethin kertomusta tapahtuneesta, jolloin miehen kasvoille nousi aidosti pahoitteleva katse. ”Damn Beth… I… I’m really sorry about that”, Emmett henkäisi, hieraisi niskaansa ja katseli Bethiä hetken aikaa sitten hiljaa. Asiasta puhuminen ei varmastikaan ollut helppoa ja sen Emmett myös huomasi Bethin kasvoista, jolloin hän kurottautui keskikonsolin ylitse vetämään Bethin lämpimään, lohdulliseen halaukseen. ”I’m sorry I wasn’t here when this happened”, henkäistiin aidosti pahoillaan halauksen lomasta, miehen rutistaessa naista tiukasti. ”You need to tell me everything… I can’t be proper friend, if you don’t tell me everything what has happened and what is going on”, Emmett pyysi, hellittäessään lopulta otettaan Bethistä ja kohdisti katseensa Bethin silmiin. ”Kinda sucks that my mom knows more than me – we were best friends after all”, vitsailtiin kömpelösti ja yritettiin siten keventää tunnelmaa edes hiukan. Emmett sai kyllä siitä tietämättömyydestä syyttää ihan täysin vain itseään. Hän oli itse aikanaan lähtenyt ja jättänyt ottamatta yhteyttä keneenkään kotona. Tosin nekin vuodet isän kuoleman jälkeen olivat olleet vaikeita miehelle ja kaikkein eniten silloin oltiin kaivattu tilaa. New York tuntui silloin tukahduttavalta, jonka vuoksi sieltä myös haluttiin ainoastaan kauas pois. Nyt oltiin kuitenkin palattu takaisin, joten Emmett voisi korjata sillä poissaolonsa.
|
|
member rank
Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Aug 26, 2018 12:16:44 GMT 2
Post by missie on Aug 26, 2018 12:16:44 GMT 2
Beth hymähti pehmeästi ja sipaisi vaaleita hiussuortuvia takaisin korvansa taakse. Plaza oli ollut ehdottomasti hieno ja ylellinen, mutta siinä ei ollut ollut läheskään samanlaista lämmintä tunnelmaa kuin nyt Emmettin valitsemassa juhlapaikassa. Emmettin arvaus osui osittain oikeaan, Beth ei ollut kutsunut kerhon jäseniä häihinsä - paitsi isänsä, Josien ja Robertan. "My dad and Josie came, and I send invite to your mom too, but she couldn't make it", nainen hymyili pienesti sanojensa päätteeksi. Hän liikautti pienesti oikeaa olkaansa. Oman isänsä lisäksi Josie Savage ja Roberta McClay olivat näytelleet tietynlaista roolimallia Bethin elämässä aina. Molemmat naiset olivat kerhon rautarouvia, joilla oli tietysti omanlaiset oikkunsa, mutta kumpaakin saattoi ihailla suunnattomasta tarmostaan ja sisukkuudestaan. "Yeah, this is going to be definitely a new one", Beth naurahti huvittuneena ja pyöräytti puolikierrosta silmiään varsin hyväntuulisesti. Olisi voinut luulla, että Beth olisi järjestänyt motoristin tyttärenä useammatkin häät, joissa puolet vieraista olivat moottoripyöräkerholaisia, mutta totta puhuen Emmettin häät olivat ensimmäiset laatuaan Bethin uran aikana. Harvoin kerholaiset turvautuivat hääsuunnittelijan apuun - moni meni naimisiin oikeustalolla pienin menoin ja järjesti suuret juhlat kerhotalolla täynnä viinaa ja grilliruokaa. Emmett oli pahoillaan tapahtuneesta. Totta kai se oli. Jos Beth yhtään miestä tunsi enää, hän tiesi sillä olevan suuri, kultainen sydän rinnassaan. Mies kurottautui vetämään hänet lohdulliseen halaukseen. Beth tunsi itsensä niin pieneksi Emmettin karhumaisessa sylissä. Hän tunsi olonsa niin turvalliseksi. Hetkeäkään epäröimättä Beth painoi päänsä Emmettin jykevää rintaa vasten. Miehen pahoittelu siitä, ettei se ollut ollut paikalla, kun kaikki se ikävä tapahtumasarja oli tapahtunut, joka nyt painoi vieläkin ahdistavana taakkana Bethin harteilla. Beth ei kyennyt estämään kyyneliä kohoamasta silmiinsä, mutta ne eivät kuitenkaan valuneet naisen poskille. "Don't be. You didn't know and it wouldn't have changed anything", nainen nyyhkäisi ja niiskautti nenäänsä estäen itseään itkemästä. Ei Emmett olisi voinut tehdä mitään, vaikka mies olisikin ollut paikalla. Ehkä se olisi voinut tarjota tukensa, mutta yhtä lailla se saattoi tehdä sen nytkin. "And you're here now", Bessie huomautti lämpimästi ja kohotti katseensa Emmettin kasvoihin, yrittäen samalla hymyillä pienesti. Hymy jäi kuitenkin puolitiehen, löytyi naisen suupielestä silti jonkinlainen hymynhäivähdys - kai se oli tyhjääkin parempi. Naisen olisi tehnyt mieli korjata, että he olivat olleet paljon enemmän kuin vaiin parhaita ystäviä aikoinaan, mutta se tuntui tarpeettomalta. Oli tietysti totta että he olivat aikoinaan jakaneet kaikki salaisuudet, ilot ja murheet. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet. Beth veti syvään henkeä, rauhoittaen myrskyävää mieltään. "I haven't tell this anybody else, but... The accident - it has affected James and me.He doesn't want to talk about how we lost our child and I don't know how to make him talk about it. It feels like we can't handle this together, even though we should be able to do so as a couple", Bethin äänestä kuulsi epävarmuutta ja pelkoa siitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Katse laskeutui naisen omaan syliinsä hänen ryhtyessä puhumaan. Aiheesta avautuminen oli vaikeaa, etenkin kun Beth ei ollut kertonut siitä kenellekään - ennen kuin nyt Emmettille. "We are like drifting away from each other", hän puisti päätään ja pyyhkäisi mmolepia silmänurkkiaan, jotka olivat kostuneet kyynelistä.
Nainen kohotti katseensa Emmettin kasvoihin. "I'm glad you're here now. I missed you so much", Beth huokaisi, ennen kuin painoi päänsä takaisin tiiviisti miehen rintaan ja rutisti Emmettia tiukasti sulkien samalla silmänsä hetkeksi. Lopulta Beth päästi otteensa Emmettin ympäriltä. Hän suoristautui ja avasi häikäisysuojan vilkaistaakseen itseään peilistä; silmät punoittivat hivenen, mutta meikki ei ollut levinnyt lainkaan - onneksi. Juuri silloin myös takapenkin ovi aukesi. Roberta livahti takapenkille höpöttäen taukoamatta siitä kuinka ei ollut osannut valita mitä toisi autoon jääneelle kaksikolla. Vaikutti siltä, ettei nainen edes rekisteröinyt autossa leijuvaa tunnelmaa, joka oli valahtanut muutaman asteen pakkasen puolelle - tai ehkä nainen ei vain halunnut tuoda asiaa julki, kuka ties. Matka pääsikin jatkumaan huomattavasti kevyempien keskustelunaiheiden lomassa. Ennen kuin Beth huomasikaan kaarsivat he hänen ja Jamesin kotitalon eteen. Beth nousi autosta, kuten teki Roberta ja Emmett'kin. Hän halasi Emmettin äitiä lujasti, mutta siirsi sitten huomionsa Emmettin. Lämmin hymy vallitsi Bethin lapsenomaisilla kasvoilla ja silmissä tuikki ystävällinen katse. "We'll see in a couple of days, right? You have a suit to fit."
|
|
