member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Jul 11, 2018 23:04:01 GMT 2
Post by snafu on Jul 11, 2018 23:04:01 GMT 2
11.10.2017 noon @ Grisha's apartment, Nashville, TN Grisha & Poppy julle Eilen oli pelattu Flyersia vastaan, menetetty kolmen maalin johto ja kolmannessa erässä päästy niukasti niskan päälle ja voitettu ottelu 6-5. Grisha oli istunut vaihtopenkillä, järsinyt pelipaitansa kaulusta ja tuijottanut intensiivisesti jäätä ja varsinkin sitä omaa päätyä aina, kun kiekko päätyi lähellekään maalivahtiparia joka oli jälleen ollut häkissä hänen sijastaan. Toisaalta se oli ollut silloin ihan hyvä vaihtoehto, kun omat ajatukset eivät olleet pysyneet kurissa, vaikka miten olisi miettinyt vaihtoja, tuijottanut melkein silmät ristissä jäällä kiitävää kumilätyskää ja laskenut Isakin torjuntoja. Ajatukset karkailivat aina takaisin parin päivän takaisiin tapahtumiin ja siihen, kun Laurie oli yllätetty vieraan miehen kanssa omasta sängystä. Siinä sängyssä ei ollut nukuttu sen jälkeen. Patja oli revitty pois ja se nojasi tälläkin hetkellä eteisen seinään. Peitto ja tyyny oli viety sohvalle ja sieltä Grisha oli tänäänkin herännyt. Selkää vähän kolotti ja olisi voinut nukkua varmaan pari tuntia pidempään, mutta piti raahautua areenalle treeneihin. Peleistä oli välipäivä, mutta huomenna pelattaisiin kotona Dallasia vastaan ja lauantaina lähdettäisiin Chicagoon. Pelejä olisi voinut olla päivittäin Grishan puolesta, koska niissä sentään sai vähän muuta mietittävää aivoille kuin reisille lävähtäneen parisuhteen. Aamupäivä meni treeneissä ja jos selkä oli ollut kipeä ennen niitä, oli se nyt vielä kipeämpi. Siitä käytiin valittamassa fyssarille ja se käpälöi vähän lihaksia ja määräsi pari lisäkertaa hierontaa. Isak pyysi syömään illasta - vaatimalla vaati - ja Grisha ei voinut kieltäytyä. Ei, vaikka sen ilmeessä oli jotain melkein säälivää. Maalivahtiparille oli parilla sanalla avattu parisuhdetilannetta ja se oli taputtanut isällisesti olkapäälle ja antanut pari lohduttavaa sanaa. Sen jälkeen asiasta ei ollut puhuttu, mutta kyllähän sitä vieläkin selvästi huoletti. Ei Grishalla kyllä mitään muutakaan tekemistä sille päivällä olisi ollut joten kai se oli parempi mököttää ruokapatojen ääressä kuin mikronuudelien kera yksinään kotona. Ruoka oli hyvä houkutin, kun hän olisi ollut kyllä ihan fine yksinkin. Jonkun mielestä varmaan liiankin. Huolista olisi pitänyt puhua eikä erakoitua kotiin, mutta mitä luonteelleen mahtoi. Grisha oli käynyt suihkussa hallilla, mutta kotona ne vaatteet tuntuivat ahdistavan tai sitten se oli vain se asunnon ilmapiiri ja suihkuun piti painua uudestaan. Jääkylmän veden alla vietettiin puolisen tuntia ainakin, sillä sieltä pois tullessa varpaat olivat vähän tunnottomat ja sormet kohmeat. Hiuksista kuivattiin pahimmat vedet, mutta muuten ne jätettiin koskemattomiksi. Grisha pälyili hetken omaa peilikuvaansa pyyhe lanteillaan ja yritti keksiä siinä jotain niin huonoa mikä olisi ajanut Laurien toisen miehen syleilyyn. Mitään niin epämiellyttävää ei löydetty kasvoilta, vaikka kulmat kurtussa virheitä etsittiinkin. Pitkään omaa ulkonäköä ei kuitenkaan ehtinyt tutkailemaan, kun eteisestä kantautui vaativa ovikellon pimputus. "I'm coming!", pääsi suusta, kun tasainen rämpytys ei loppunut parin soiton jälkeen ja Grisha veti ensimmäiset puhtaat bokserit ja shortsit jalkaansa vauhdista, kun lähestyi ulko-ovea. Predatorsin kirkkaankeltainen logopaita napattiin pyykkikorin päältä, mutta sitä ei vielä vedetty päälle. Grisha ei odottanut ketään, mutta tulija saattoi hyvin olla vaikka Isak. Jos se ei olisi jaksanut odottaa iltaan saakka ja halusi kerätä nuoremman maalivahtiparinsa jo tässä vaiheessa päivää tarkkailevien silmiensä alaisuuteen. Oven takaa ei kuitenkaan löytynyt parimetristä ruotsalaista vaan Poppy. Tietenkin. Kuka muukaan siinä olisi seisonut. Poppy oli Laurien ja Grishan yhteinen ystävä, joka oli varmasti kuullut jo mitä heidän välillään oli tapahtunut. "What are you doing here?", Grisha kysyi tavallisen tervehdyksen sijasta kulmaansa kohottaen ja teki tilaa, kun pieni nainen sulloi itsensä sisään asuntoon ilman varsinaista kutsua. Sille pyöräytettiin silmiä, mutta suljettiin kuitenkin ovi mukisematta perästä. Grisha kiskoi t-paidan päälleen ja kampasi sormillaan märät hiukset pois kasvoiltaan. "Did Laurie send you?"
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 12, 2018 23:05:11 GMT 2
Post by julle on Jul 12, 2018 23:05:11 GMT 2
# Poppy’s ootdPoppy oli edellisiltana palannut takaisin Nashvilleen, vietettyään koko kesän pitkälti New Yorkissa, kuvausmatkoilla ympäri Yhdysvaltoja ja se rajojen ulkopuolella. Muutaman kerran sitä oli Nashvillessä tullut käytyä katsomassa, että pytinki oli vielä pystyssä kämppäkaverinsa Melodyn jäljiltä. Nashvilleen oli tarkoitus palata hiukan myöhemmin, siitä huolimatta että sen syksyn yliopistokurssitkin olivat jo alkaneet lähes muutama viikko sitten, mutta Laurenin kanssa viestiteltyä Poppy oli ottanut ensimmäisen lennon New Yorkista takaisin Nashvilleen. Useampien vaihdettujen viestien ja pitkän puhelun jälkeen Poppylle oli selvinnyt Laurien ja Grishan päätyneen eroon ja vieläpä miksi – ystävänsä Laurien mentyä pettämään poikaystäväänsä! Poppy koki joutuvansa kyseisessä tilanteessa hiukan ikävään välikäteen. Nimittäin vaikka Laurie oli paras ystävänsä, niin hän oli ystävänsä kautta tutustunut Grishaan ja alkanut pitämään poikaa myös ystävänään. Olivathan he viettäneet keskenään myös aikaa, kun Poppy oli viettänyt kaksikon kanssa aikaa kolmantena pyöränä. He olivat olleet myös tukenaan, kun omasta poikaystävästä oli keväällä erottu – Poppy siis piti Grishaa ystävänään siinä missä Laurietakin. Sitä suuremmalla syyllä hän ei halunnut valita puolta kaksikon välillä, vaikka Laurie oli omasta mielestään tehnytkin väärin. Siitä oli myös ystävättärelle sanottu, mutta omista periaatteista huolimatta Poppy oli Nashvilleen saavuttua varmistanut kaiken olevan Lauriella kunnossa. Sen sijaan seuraavana päivänä Poppy oli päättänyt käydä myös tarkastamassa, miten eronneen pariskunnan toinen osapuoli mahtoi jaksaa. Melodylla lainassa ollut bemari otettiin aamupäivästä alle, kun otettiin suunnaksi Grishan asunto. Sielläkin oli ennen kaksikon eroa vietetty jonkun verran aikaa, että auto parkkeerattiin lopulta tutun kerrostalon edustalle ja noustuaan autosta ulos, osattiin omatoimisesti suunnistaa oikean oven taakse. Oven taakse seisahtuessa Poppy ryhtyi tuttuun tapaansa rimputtamaan kiivaasti ovikelloa – aina siihen saakka, kunnes Grisha lopulta soi hänelle kunnian avata oven. ” Well good morning you, too”, Poppy tervehti tuttuun iloiseen tapaansa, siitä huolimatta ettei saanut aivan vastaavanlaista reaktiolta oven avanneelta Grishalta. Pojalta sen suuremmin kyselemättä Poppy seuraavaksi työntyi nuoren miehen ohitse peremmälle asuntoon, loi nopean vilkaisun eteisessä nojailevaan patjaan, samalla kun riisui yllään olevan nahkatakin ja asetti sen käsivarrelleen roikkumaan. ” Isn’t that obvious? I’m here to see you”, tyttö naurahti kuin se olisi ollut ilmiselvää, kääntyen vuorostaan Grishan puoleen. Sen kysymykselle Lauriesta irvistettiin pienesti ja pudisteltiin päätä. ” Uh, no… She doesn’t even know that I’m here”, ei Poppy kokenut sen asian kuuluvan Laurielle. Hän halusi olla molempien ystävä ja molempien tukena, jos niikseen tuli. Se toki saattoi olla hankalaa, mutta Poppy ajatteli ainakin yrittävänsä parhaansa. Poppy sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse ja hiljeni hetkeksi, samalla kun katseensa laskeutui lattiaan. ” I heard what happend”, hän henkäisi lopulta, kohottaen katseensa takaisin Grishaan. ” How you’re holding up?”
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Jul 13, 2018 0:11:35 GMT 2
Post by snafu on Jul 13, 2018 0:11:35 GMT 2
Grisha ja Poppy kyllä olivat myös ystäviä, vaikka naisen kanssa ei paljoakaan ollut vietetty aikaa ihan kahdestaan. Yleensä Laurie kuului aina yhtälöön tavalla tai toisella. Ei Poppyssa kyllä ollut mitään vikaa ja siitä oli helppo pitää, mutta Grisha olisi sillä hetkellä mököttänyt mielellään yksinään, vaikka se ei ollut millään tavalla tervettä. Kutsumattoman vieraan puheille nyökyteltiin ja päästettiin parin vokaalin hyväksyviä äännähdyksiä. Grisha veti kädet puuskaan rintakehälleen löyhästi, kun Poppy puhui Lauriesta ja siitä, ettei sillä ollut näpit pelissä tässä vierailussa. Ilme kiristyi aavistuksen, kun vointia kyseltiin ja Grisha vaihtoi painoa jalalta toiselle, kun olo tuntui sellaisen kysymyksen jälkeen äärimmäisen epämukavalta. "I'm fine.", Poppylle huokaistiin ja tarjottiin sille puolikas hymy, joka ei silmiin saakka kuitenkaan yltänyt.
"You want coffee?", Grisha käänsi keskustelun pois itsestään ja parisuhdekriisistään - tai eihän siinä enää mitään kriisiä tai parisuhdetta ollutkaan - ja ohitti Poppyn ja suuntasi kohti keittiötä luottaen siihen, että se kyllä seuraisi perässä vaikkei kahvin perässä olisikaan. Kahvinkeittimeen mätettiin puruja ainakin parin kupillisen verran, kun oli ensin kolmannesta kaapista löydetty suodatinpusseja. "Didn't know you were back in Nashville.", Poppya vilkaistiin olkapään yli ja käännyttiin sitten nojaamaan keittiöntasoon alaselällä, kun kahvinkeitin oli ensin saatu käyntiin ja ruplattamaan taustalle. "Did you have a nice summer?", Grisha jatkoi small talkia ja risti kätensä uudelleen rintakehälleen puuskaan.
"Mine was okay, did just the normal off-season stuff.", oli pidetty deitti-iltoja Laurien kanssa, grillattu Isakin luona ja tavattu golfkentällä muita joukkuekavereita. Grishan kesä oli ollut varsin tavanomainen eikä sisältänyt mitään jännittävää mistä olisi voinut kotiin kirjoittaa. Kotona - Suomessa äidin luona - ei ollut tänäkään kesänä käyty eikä sinne ollut kyllä edes kutsua tullut. Molemmat Charkovit taisivat elää symbioosissa, jossa toisen olemassaolo ignoorattiin ja pysyttiin omissa kuvioissa. Se oli ihan toimiva, vaikkakin aavistuksen surullinen ratkaisu. "My life is much more interesting when hockey season starts. We had a game against Flyers yesterday and we'll be playing against Dallas tomorrow.", Grisha hymähti - nyt sentään ihan aidosti - kun puhui peleistä ja kiekosta. Jääkiekko oli yksi tärkeimpiä asioita elämässä ja se ei voinut pettää tai jättää. Tosin kyllä jäälläkin sai selkäänsä ja ei aina sielläkään meno ollut ruusuilla tanssimista, mutta ainakin sillä hetkellä ammatista löytyi roppakaupalla enemmän hyviä puolia kuin parisuhteesta. "You should really come and watch one game when we're playing at home. You could even like it. I mean who doesn't like hockey? It's the best damn sport in the whole wide world.", Poppysta tiedettiin se, ettei se juurikaan tiennyt kiekosta mitään tai seurannut lajia fanaattisesti. Oli sitä aiemminkin houkuteltu Predatorsien kotipeleihin, mutta huonoin tuloksin.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 13, 2018 0:59:28 GMT 2
Post by julle on Jul 13, 2018 0:59:28 GMT 2
”You don’t sound fine…”, Poppy huomautti nopeasti Grishan sanojen jälkeen ja loi poikaan samaan aikaan hyvin painavan katseen. Kukapa olisi ok sellaisen jälkeen, mitä Grishalle ja Laurielle oli tapahtunut? Ystävänsä oli tehnyt väärin – siitä ei ollut kiistämistä – mutta mitä nyt Poppy oli parhaan ystävänsä kanssa puhunut puhelimessa ja viestitellyt, niin se näytti ja kuulosti yhtä surkealta mitä Grisha. Poppysta tuntui luonnollisesti sivusta seuraajana pahalta, koska hän tiesi kuinka paljon kaksikko loppujen lopuksi kuitenkin rakasti toisiaan. Laurie selvästikin katui tekoaan, mutta tehty mikä tehty. Mikään ei voisi saada sitä tekoa tekemättömäksi, mitä Laurie oli mennyt tekemään. Aikakoneella ehkä, mutta valitettavasti sellaista ei oltu vielä keksitty.
Grishaa silmäiltiin tutkivasti ja katseen annettiin seurata poikaa, kun se käveli ohitseen keittiötä kohti. ”Sure”, sen kahvitiedusteluille sanottiin hymyillen ja käännyttiin kannoilla, seuraten nyt Grishaa keittiöön. Kahvista ei koskaan kieltäydytty. Takki laskettiin keittiönpöydän ääressä olevan tuolin karmille, ennen kuin siihen istuuduttiin ja käännyttiin rintama suunta ystävää kohti, Poppyn seuraillessa hetken aikaa hiljaa pojan touhuamista keittimen luona. ”Came back last night. School started few weeks back so I kinda had to”, kertoiltiin ja sekoitettiin sinne mukaan pieni valhekin. Poppy ei olisi tullut takaisin Nashvilleen, jos Laurie ei olisi soittanut, mutta sitä paluuta oli hyvä kuitenkin pedata hiukan koulun syyksi. Koulun kanssa edelleen taisteltiin jonkinlaista mielentaistelua, Poppy kun ei tiennyt halusiko jatkaa sitä vai ei. Niistä ajatuksia ei oltu kuitenkaan jaettu perheen kanssa, sillä koko syyttäjiä ja asianajajia täynnä oleva perhe olisi varmasti ollut pettynyt, jos heidän kuopuksensa päättäisi hylätä laski opiskelunsa mallitöiden vuoksi, mistä puolestaan piti hyvinkin paljon. ”Oh yeah my summer was nice but busy as hell. Mostly modeling and spending time with my family at New York – how about you?”, Poppy kertoili ennen kuin jatkoi sitä small talkkia, kysellen vuorostaan Grishan kesästä – vaikka toisaalta osasikin jo aravat että se oli pitkälti mennyt treenaten ja tulevaa kautta valmistautuen.
”I’m assuming that ‘normal off-season stuff’ is something which doesn’t include hockey and playing with the puck?”, Poppy kysyi härnäävään sävyyn ja heitti ilmaan lainausmerkit puheidensa lomassa, samalla kun hiukan huvittunut virne levisi huulilleen. Grishan puheille pudisteltiin huvittuneena päätä ja selkä nojattiin istumansa tuolin selkänojaa vasten. ”You’re such a hockey freak…”, Poppy virkkoi kiusoitellen, ymmärtäen kuitenkin että jääkiekko oli Grishan elämä ja sen vuoksi oltiin valmiita tekemään kaikkensa. Poppy ei puolestaan tiennyt jääkiekosta yhtään mitään. Ei siis mitään – ei edes vaikka paras kaverinsa oli fanaattinen jääkiekon seuraaja ja hänen ex-poikaystävänsä pelasi kyseistä lajia. Sen päälle ei ymmärretty, eikä oltu nähty vaivaa ymmärtää, vaikka monet, kuten Grisha nyt, maanitteli häntä tulemaan katsomaan jotain kotipeliä. ”Oh I don’t know… I don’t understand hockey at all and…”, Poppy irvisti ja hieraisi niskaansa, joskin epävarmana asian suhteen. Lopulta hän kuitenkin huokaisi ja nosti kätensä antautumisen merkiksi rintakehänsä korkeudelle. ”Okay okay okay I’ll come… If that makes you happy and shuts your cake-hole”, tyttö hengähti luovuttavaan sävyyn, jonka jälkeen kuitenkin pieni hymy nousi huulilleen. ”At least there is going to be hot guys…”
Lopulta Poppy sai eteensä kahvikupin, josta otettiin varovainen huikka, katsellen sen aikana mietteliäästi Grishaa. Sen hörppäsyn ajaksi hiljennyttiin, ennen kuin uskaltauduttiin jatkamaan aikaisemmasta aiheesta; Lauriesta ja Grishasta. ”I talked to Laurie last night…”, hän ilmoitti, katsellessaan Grishaa kuppinsa takaa, jonka nosti uudestaan huulilleen. ”She sounded heartbroken and sad, you know? And no, I’m not defending her, even tho’ she is my best friend but what Laurie did… It was wrong and I don’t approve cheating”, Poppy jatkoi vakavampana, laskettuaan kahvikupin pöydälle ja nojautuessaan samalla paremmin pöydän ylle, tapittaen samalla Grishaa mekittävästi. ”And I’m your friend too, I want you to know that”, koettiin tarpeelliseksi muistuttaa vieno hymy huulilla. Poppy silmäili hetken Grishaa, kuin vakuutellakseen sanojensa aitoutta. ”But what's the situation now? Have you talked to her after what happened?”
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Aug 16, 2018 17:22:37 GMT 2
Post by snafu on Aug 16, 2018 17:22:37 GMT 2
"Well I did train couple of times during summer, but mostly normal off-season stuff is just golfing. I did also see some friends, had BBQs at Isak's place. The usual.", Grisha selvensi, kun Poppy uteli mitä ne normaalit puuhat jääkiekkokauden ulkopuolella oikein olivat. Jäällä oli käyty paristi, kun oli kokeiltu uusia varusteita ja pohdittu minkä merkin patjat tai räpylä haluttaisiin seuraavalle kaudelle. Mitenkään fanaattisesti aikaa kaukalossa ei ollut - uskomatonta mutta totta - vietetty, kun preseasonilla saisi rymytä jo tarpeeksi harjoituksissa ja sitten olisikin koko uusi kausi edessä. Ei sillä, että kiekko kyllästyttäisi, mutta sille oli aikaa syksylläkin ja kesällä saattoi muunmuassa repiä pelihousunsa siellä golfviheriöillä. Grisha ei ollut lajissa mitenkään hirveän hyvä, mutta oli kehittynyt huomattavasti niistä ensimmäisistä kesistään jolloin lyönnit olivat olleet melko rujoa katsottavaa.
"I get to do what I love. It's pretty great. Hockey is great.", naiselle myhäiltiin. Oli suurin onnenpotku koko maailmassa, että oli hyvä siinä mitä teki ja sai tehdä rakastamaansa asiaa työkseen. Siinä liigassa pelaaminen oli toisille vain kaukainen unelma, mutta Grishan ei tarvinnut unelmoida NHL:sta. Siinä oli monta syytä olla onnellinen ja fanaattinen lajia kohtaan. "You don't have to understand that much. Just wish that our team makes a lot of goals and the other one doesn't. Make a sign, have fun, catch a puck. Sit with some hardcore fans and I'm sure as hell they will explain everything to you. Even if you don't want to hear it.", Poppyn empimiselle ei annettu varaa vaan vakuutettiin, että sillä olisi hauskaa. Kotipeleissä oli oma tunnelmansa ja Nashvillen fanit olivat loistavia yhteishengen ylläpitämisessä.
"Yeah, me.", Grisha virnisti leveästi, kun Poppy mainitsi kuumat miehet ja haraisi yhä kosteita hiuksiaan siinä samalla suurieleisesti. Koukistetun käden hauista jännitettiin hetki ennen kuin naurahdettiin itsekin sille omalle, vähän koomiselle esitykselle. "For real dunno about that. Lots of guys and not that many teeth. I thankfully still have my perfect grill.", melkein kaikilta lähti hampaita ennemmin tai myöhemmin. Maalivahdeilta ehkä hiukan harvemmin kuin muilta, mutta ei sekään mitenkään outoa ollut. Oma hammasrivistö oli vielä säästynyt kolhuilta ja olisi ollut täydellinen jonkin purkkamainoksen rekvisiitaksi.
Tuntui, että huoneilma olisi kylmentynyt kymmenen astetta, kun Poppy kävi puhumaan Lauriesta. Grisha ei olisi halunnut edes kuunnella, mutta ei kehdannut vain harppoa poiskaan tai käskeä naista pihalle joten sen annettiin puhua. Kädet vedettiin tiukempaan puuskaan ja Poppya silmäiltiin jokseenkin ilmeettömänä. Sitä katsottiin jonnekin nenänvarren seudulle silmien väliin eikä Grisha antanut kasvojensa paljastaa mitään siitä päänsisäisestä ajatusmyllerryksestään. "No. Don't have anything to say.", tauko Poppyn kysymyksen ja vastauksen välillä tuntui venyvän lyhyeksi ikuisuudeksi, mutta lopulta sellainenkin tuli. Grisha katsahti nyt naista silmiin ja kohautti muka välinpitämättömästi olkiaan ja nosti kahvikupin huulilleen. "Told her to get her shit from here and leave the key and she did that and that's that."
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Aug 22, 2018 1:14:27 GMT 2
Post by julle on Aug 22, 2018 1:14:27 GMT 2
Poppy kuunteli aidosti kiinnostuneena Grishan kertailua omasta kesästään. Heidän normaalit puuhat erosivat hyvin paljon toisistaan, Poppy kun ei ymmärtänyt laisinkaan jääkiekon päälle tai miksi joku suhtautui siihen lajiin niin intohimoisesti. Grisha, Laurie… Molemmat olivat aivan hulluna kyseiseen lajiin. Toisaalta olihan se ymmärrettävää, jos kasvoi sellaisissa piireissä, missä kyseinen laji oli läsnä. Kun taas Poppy oli kasvanut lakipainotteisessa perheessä, missä molemmat vanhemmat olivat syyttäjiä ja kaikki sisarukset jollain tavalla lain parissa töissä. ”Golfing and BBQ sounds pretty normal”, Poppy lopulta nyökkäili huvittuneena ja sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. Hänen kesänsä oli pitkälti mennyt töiden, ystävien ja perheen parissa – juuri sen perheen kanssa, joille ei oltu vielä uskallettua kertoa, että lakiopinnot ei liioin kiinnostanut ja haluttiin enemmin luoda uraa mallina kuin lakinaisena.
Gishan puheille kohauteltiin pienesti olkia. ”I don’t know… With my luck, I will encourage the wrong team and… Yeah, it would be catastrophe”, Poppy naureskeli hyvin epävarmaan sävyyn ja pudisteli sen painoksi päätään. Grisha yritti selvästikin parhaansa mukaan käännyttää Poppysta jonkinlaista jääkiekkofania, mutta se vaatisi hiukan enemmän kuin pelkkää vakuuttelua että kaikki menisi hyvin. Sellaisten superfanien joukossa Poppy olisi kuin kala kuivalla maalla. ”I need somebody to guide me and all, I can’t go alone. Those hardcore fans would eat me alive and laugh me out of the arena”, tyrskähdettiin, jonka taakse peiteltiin roppakaupalla epävarmuutta asiaan liittyen. Olihan se helppo vääntää vitsiksi koko touhu, kun kyseisestä aiheesta nimeltä jääkiekko ei tiedetty yhtään mitään.
Pojan virnistykseen vastattiin huvittuneella virnistyksellä, samalla kun pyöriteltiin silmiä sen itsekehuille. ”I didn’t mean you silly”, tyttö naurahti Grishan koomiselle esitykselle, jonka jälkeen jatkoi; ”Maybe that other team has guys with their own teeth”, Poppy leikitteli ajatuksella, vaikka ei kyllä uskonut että mistään jääkiekkoilijasta saisi itselleen parempaa puoliskoa. Nuorista jääkiekkoilijoista kun oli kuultu yhtä sun toista, eikä tytöllä ollut minkäänlaista kiinnostusta sekoittaa itseään semmoiseen soppaan. Grisha nyt tuntui olevan poikkeus säännössä, se oli osoittanut olevansa hyväkin poikaystävä Laurien kanssa mutta se poika oli off the limits. Tosin ei Poppy ollut koskaan ajatellut Grishaa muuna kuin ystävänä – ja Laurien poikaystävänä, nykyisenä ex-poikaystävänä. ”Maybe I should come to watch your game…”, hän kuitenkin virnisti hetken kuluttua. Ehkä yhden pelin katsomisesta selvittäisiin.
Poppy oli kuitenkin seuraavaksi ottanut puheeksi Laurien ja se jos jokin muutti tunnelman hetkessä hivenen hyiseksi. Brunette sipaisikin hiuksiaan korvan taakse mietteliäästi ja nojautui pöydän ylle kyynäriään vasten nojailemaan. ”Okay, well… I understand that. What she did was wrong and shitty”, Grishan reaktio ymmärrettiin täysin, mutta siitä huolimatta Poppy silmäili kaveripoikaansa mietteliäästi, jopa hiukan tutkivasti. ”I just hope this doesn’t affect to our relationship, you’re after all my friend too and I hope you know that”, Poppy huokaisi ja nojasi selkänsä tuolin selkänojaa vasten, hieraisten ohimennen kasvojaan, jonka jälkeen vei kätensä löyhään puuskaan rinnalleen. Kahvikin tuntui siinä välissä viilentyneen, josta huolimatta Poppy tarttui kuppiin ja heitti ne viileät kahvit huiviinsa. Sitten noustiinkin ylös ja asteltiin omatoimisesti Grishan ohitse kahvinkeittimelle, josta kaadettiin lisää täydennystä.
Poppy pelasi itselleen hiukan aikaa, miettiessään lähinnä mitä sanoisi seuraavaksi. Jatkaisiko aiheesta Laurie vai ei? Kaadettuaan kuppinsa puolilleen, Poppy pyörähti ympäri ja nojasi alaselällään takanaan olevaa keittiö tasoa vasten, kohdistaen katseensa Grishaan. ”So… Can you arrange me few tickets to the next game? After all, how otherwise I would take advantage of my friend who play hockey for a living”, Poppy virnisti leikkisästi ja hörppi kahvistaan. Pannussa seissyt kahvi ei ollut enää niin kuumaa, etteikö sitä olisi voinut hörppiä tasaiseen tahtiin. Lopulta tyhjä kuppi laskettiin läheiseen tiskialtaaseen, tullen samalla vilkaisseeksi ranteessaan koreilevaa rannekelloa. ”I should get going. Thanks for the coffee”, Poppy hymyili, haroen tummia hiuksiaan ja katseli hetken Grishaa, jonka jälkeen kääntyi kannoillaan ja suuntasi eteiseen pukemaan kenkiä jalkaan. ”It was nice to see you”
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Aug 30, 2018 23:20:59 GMT 2
Post by snafu on Aug 30, 2018 23:20:59 GMT 2
"I can give you one of my jerseys and you can come sit behind our bench so you'll just have to watch when I cheer and follow my lead. If I'm not playing of course.", Grisha ehdotti kannustavaan sävyyn. Pelipaitoja löytyi jaettavaksi saakka, vaikka harvemmin niitä kenellekään tyrkytettiin. Laurielle oli annettu pari. Se oli aina yritetty bongata yleisöstä, kun nainen oli tullut pelejä katsomaan. Häkissä sen näkeminen kannusti pelaamaan paremmin ja vaihtopenkilläkin näky oli ollut aina vain iloa silmille. Oli sille joskus lentosuukkojakin heitetty, mutta ne eivät olleet onneksi yhdenkään televisiokameran haaviin jääneet. Grishan tekemiset eivät onneksi mediaa kiinnostaneet niin paljoa kuin joukkueen supertähtien, vaikka joutui hänkin haastatteluja antamaan ja päätyi artikkeleihin ja pelianalyyseihin jos pelasi Isakin sijasta maalissa ja joskus silloinkin, kun ei pelannut.
"And take someone with you. I bet there's like hundreds of guys who would like to take you out to watch hockey.", Poppylle huomautettiin ja virnistettiin muka tietäväisenä. Olihan se nätti eikä ollenkaan pahaa katseltavaa. Grisha oli mies eikä voinut kieltää sitä, mutta ei ollut ikinä ajatellut asiaa sen enempää. Olihan harjoituksissakin puckbunnyja ja kaupungilla vilisi kaikennäköisiä naisia, mutta niillekään ei ollut annettu enempää aikaa ajatuksissa, kun oli aina keskitytty Laurieen. Grisha oli uskollinen ja olisi ollut vieläkin, ellei ex-tyttöystävä olisi mennyt itse ryssimään suhdetta. Se petos kirveli yhä tuoreena mielessä. Samaan ajatukseen todettiin mielessä, että ehkä nyt saisi katsoa niitä muita naisia muutenkin kuin viattomasti, kun ei oltaisi enää tilivelvollisia kellekään. Grisha ei tosin tiennyt halusiko aloittaa ainakaan mitään vakavaa kenenkään kanssa pitkään aikaan. No onneksi kiekko piti kiireisenä.
"What? Am I not the most handsome goalie you have ever met?", Poppylle puuskahdettiin muka loukkaantuneena ja pudisteltiin päätä. Grisha tiesi olevansa ihan nätti - vaikka inhosikin sitä sanaa enemmän kuin mitään - ja ettei ollut ainakaan sieltä pahimmasta päästä kokonaisuutena. "And no, no, no - you can't date the enemy.", vastustajan pelaajien katselu ei saanut vihreää valoa. Eihän Poppya voinut maanitella katsomaan kiekkoa ja sitten todistaa, kun se olisi head over heels jonkun vastustajan pepsodenthymyisen takatukkajannun kanssa ja pitäisi kohta väärää fanipaitaa päällä. "Nashville must be the thing that matters the most here.", Grisha julisti melkein vakavana ja taputti sydänalaansa ennen kuin puhkesi nauramaan ja pudistelemaan päätään.
"It won't. You haven't done anything wrong. We'll stay buddies, I promise.", Grisha ei kommentoinut omaa ja Laurien kumoon mennyttä suhdetta enää mitenkään, mutta vakuutti, että ystävyys Poppyn kanssa säilyisi. Miksi ei säilyisi? "Sure. I'll let you know when I get them. You can come get them from here or from the arena.", lippuasiakin sovittiin ja Grisha seurasi jo puoliksi jäähtyneen kahvikupillisensa kera naista eteiseen. "Yeah it was nice that you dropped by and no problem.", vaikka jannu viihtyi muka hyvin omassa kuplassaan, oli Poppyn visiitti ollut ihan mukava. Ihmisiä pitäisi oikeasti nähdä useammin kaukalon ja pelienkin ulkopuolella eikä erakoitua. Grisha jäikin pohtimaan asiaa naisen lähdettyä - tai ainakin siihen saakka ennen kuin lähti kohti Isakin taloa ja luvattua katettua pöytää.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 2, 2018 19:49:05 GMT 2
Post by julle on Sept 2, 2018 19:49:05 GMT 2
Grishan kannustavat sanat saivat Poppyn hymyilemään vinosti. Ehkä yhden pelin katsominen ei olisi niin kauhea kokemus, etenkin jos hän saisi mukaansa jonkun, joka tietäisi kyseisestä lajista enemmän. Harmillisesti Poppy ei vain tuntenut oikein ketään muuta, kuin Laurien ja Grishan, jotka tiesivät jääkiekosta yhtä sun toista. Pieni puna kuitenkin käväisi Poppyn poskilla, kun Grisha puhui niin tietävään sävyyn kunka tytöllä oli varmasti joku, joka voisi viedä hänet katsomaan peliä. ”Just you and Laurie, I’m afraid so”, hän irvisti naurahtaen ja haroi tummia hiuksia pois kasvojensa edestä.
Grishan muka loukkaantuneille samoille pyöräytettiin silmiä ja virnistettiin sitten leikkisästi. ”You’re cute”, hän virkkoi kiusoitellen. Söpöksi kutsuminen ei varmastikaan ollut sitä mitä Grisha toivoi kuulevansa. Kyllähän Poppy tiedosti Grishan olevan komea, mutta koska kyseessä oli parhaan ystävänsä entinen poikaystävä, niin sitä ei oltu koskaan aikaisemmin katsottu sillä silmällä. Poppy kyllä laittoi merkille kaikki näkemänsä komeat miehet, mutta se ei tarkoittanut, että hän olisi mitään suuria eleitä tai aloituksia tehnyt. Poppy viihtyi sinkkuna, eikä hänellä ollut aikomustakaan etsiä itselleen mitään vakavaa suhdetta. Grisha nyt ei luonnollisesti näyttänyt vihreää valoa sille vihollisjoukkueen miesten silmäilylle, jolloin Poppy turhankin dramaattisesti huokaisi ja pyöritteli päätään. ”Why not? It would be fun!”, sen dramaattisuuden jälkeen tytön kasvoille kuitenkin nousi leveä virne.
Lopulta Poppy alkoi kuitenkin tehdä lähtöä ja siirtyi eteiseen. Laurien ja Grishan välirikko väistämättä sai Poppyn pelkäämään että heillä menisi välit pojan kanssa, mutta onneksi se lupaili, ettei heidän ystävyytensä menisi siinä samalla. ”I’m glad to hear that”, hymyiltiin aidosti helpottuneena ja kiskottiin kädessä oleva nahkatakki ylle, samalla kun sullottiin kengät jalkaan. ”Thanks, you’re good friend”, Poppy kiitteli jo valmiiksi niistä lipuista ja laski kätensä Grishan hartialle, hieraisten sitä kevyesti. ”Take care yourself and call me if there is something you need”, hän kehotti, tarkoittaen jokaista sanaansa ja hymyili tuttuun tapaansa vielä sen jälkeen. ”See you around”, Poppy heilautti kättään, ennen kuin asteli ovelle ja katosi siitä rappuun.
|
|