member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 30, 2018 18:40:34 GMT 2
Post by moa on Jul 30, 2018 18:40:34 GMT 2
Hyvähän Beaun nyt oli huudella, ettei hän ollut sille mikään virhe tai vahinko: Eve oli ihan varma, että jos sen parisuhde kariutuisi hänen – heidän – takiaan, muuttuisi ääni kellossa hyvin nopeasti. Se menetettäisiin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, joten miksi ei ennemmin, miksi ei omasta valinnasta. Vaikka Eve ei itsekään pystynyt katsomaan miestä silmiin, hän huomasi sen kääntävän katseensa pois hänestä. Se kuulosti joltain, ehkä loukkaantuneelta, mutta tarkkaa sävyä oli vaikea eritellä. ”I’m not even sure if I know what this is”, Eve vastasi totuudenmukaisesti, mutta kuulostaen äärettömän eksyneeltä. Hän olisi voinut sanoa, ettei halunnut lopettaa sitä heidän juttuaan vaan päinvastoin, mutta mitä se olisi auttanut? Beau ei ollut selvästikään hylkäämässä suhdettaan hänen takiaan ja miksi olisikaan. He olivat tunteneet vasta pari kuukautta, eikä Evellä ollut juuri mitään tarjottavaa. Hän ei pystynyt pitämään huolta edes itsestään siinä määrin, että olisi voinut elää omillaan ja olla luottamatta kerhon almuihin. Ninan kanssa Beaulla oli toimiva arki, lapsi, kaikki mitä perheidylliin kuului. Eivätkö ne olleet puhuneet sormuksistakin? ”It would be smart. End it before it gets too messy”, nainen sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kuulosti jotenkin konemaiselta. Se ei selvästikään ollut mitä hän halusi, mutta se oli järkevää.
Eve veti syvään henkeä, laski kymmeneen ja yritti saada sanoiksi sen, mitä oli ajatellut. ”I didn’t know I was going to –”, hän aloitti ja yritti kohdentaa sen hetken, jolloin oli tajunnut, että hänen ei kuulunut olla osa miehen elämää. Hän halusi olla, mutta millä vitun oikeudella ja mitä vitun järkeä siinä oli. ”But being so worried and then seeing her here, I can’t do this to myself when I know it’s not gonna get better.” Beau oli itse sanonut, että kaikki palaisi normaaliksi. Kaikki olisi kuten oli ollut siihenkin asti, eikä siinä tietenkään ollut mitään varsinaista vikaa. Heillä oli mukavaa yhdessä, helppoa ja Eve nautti Beaun seurasta, sen kanssa puhumisesta, sen suudelmista ja kosketuksista. Hän yksinkertaisesti nautti miehestä kokonaisuudessaan. Mutta kun se iltaisin lähti kerholta mennäkseen kotiinsa, Even huoneen ovi oli taas auki kaikille muille ja seurasta huolimatta hän tunsi olevansa yksinäisempi kuin vuosiin. Sitä ei ehkä oltu aiemmin ajateltu, mutta kyllä hänkin ansaitsi jonkun, joka olisi vain hänen eikä pääasiassa jonkun muun.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Jul 30, 2018 20:13:09 GMT 2
Post by autopilot on Jul 30, 2018 20:13:09 GMT 2
Siinä oli ikuisuudelta tuntuva hetki valmistautua, mutta Even sanat kirpaisivat silti. Beau oli arvannut, että se halusi nyt pestä kätensä siitä kaikesta, mutta se ei tehnyt sen kuulemisesta yhtään helpompaa. Se halusi päättää kaiken, ennen kun siitä tulisi vielä pahempi sotku, ja hän käänsi nyt puolestaan katseensa seinään. Piti tehdä paljon töitä, että kasvot pysyivät ilmeettöminä. Mies ei edes tiennyt, mitä tunteita yritti piilotella - olo oli kai vähän haikea ja surullinen, mutta myös ärtynyt, ehkä vihainenkin. Hetki oli niin väärä kun olla saattoi ja koko asetelma tuntui epäreilulta - mitä hän muka saattoi tehdä yhtään millekään kun oli jumissa siinä sängyssä? Naisen perään ei oltaisi edes voitu juosta, vaikka oltaisiin jostain syystä haluttukin.
Eve koitti selitellä jotain, mutta sitä oli vaikea enää siinä vaiheessa kuunnella. Se oli jo todennut, että tämä oli tässä, joten kaikki muu oli vain ylimääräistä selittelyä ja ajan pelaamista. Beau uskoi laastarimetodiin ennemmin kun siihen, että viivyteltiin ja viivyteltiin siinä uskossa, että se pehmentäisi iskua. “You should leave”, hän siis sanoi, hiljaa mutta painokkaasti, ja kohtasi samalla hetkeksi naisen katseen. Kasvot onnistuttiin nollaamaan ja kaikki tunteet piilottamaan, jätettiin pelkkä tyhjä, kylmä rintama. Se oli helpompaa, paitsi hänelle myös Evelle - jos se halusi ulos, kuka hän oli edes yrittämään sen ympäri puhumista.
Ei Beau halunnut jäädä yksin eikä luopua siitä kaikesta, mutta nyt oli helppoa vain heittäytyä siihen tietynlaiseen vihaan ja väittää itselleen, ettei tällä koko suhteella ollut koskaan ollut oikeasti mitään väliä. Hän saattoi melkein uskotella itselleen, ettei ollut koskaan tuntenut mitään.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 30, 2018 20:54:49 GMT 2
Post by moa on Jul 30, 2018 20:54:49 GMT 2
Beaun reaktion seuraaminen tuntui paskalta, mutta Eve ihan oikeasti ajatteli tekevänsä oikein. Tekevänsä heille molemmille palveluksen vetäessään pelin poikki ennen kuin siitä tulisi liian sekavaa. He olisivat jääneet kiinni ennemmin tai myöhemmin, ja jos se kaikki olisikin onnistuttu salaamaan, olisivat tunteet vielä tulleet tielle. Hän oli jo ihastunut ja alkanut välittää miehestä, ennen pitkää hän retkahtaisi siihen kunnolla ja siitä kakkosvaihtoehtona olemisesta tulisi sietämätöntä. Tämä oli oikein ja tämä oli järkevää, ihan heitä kumpaakin ajatellen.
Oli hyvä että se kehotti häntä lähtemään: jos se olisi sanonut jotain muuta, hän olisi vielä saattanut pyörtää päätöksensä. Oli helpompi lähteä, kun se käski tekemään niin ja katsoi päin vain lyhyen hetken ajan. Eve huomasi ajattelevansa, ettei se ollut koskaan katsonut häntä niin viileästi, eikä osannut päättää oliko se hyvä asia vai ihan helvetin kamalaa. ”Yeah, I should”, nainen mutisi, hieraisi kiusaantuneena niskaansa ja nousi seisomaan. Ei siinä ollut oikein mitään muuta sanottavaa, hän oli jo pyytänyt anteeksi kaikkea ja selittänyt miksi teki niin kuin teki, ei se siitä enää muuksi muuttuisi. Olisi sitä paitsi parempi, jos se olisi hänelle vihainen, se estäisi häntä lipsumasta takaisin ja katumasta päätöstään. Tietenkin Eve tiesi että katuisi, katui aavistuksen jo vilkaistessaan seinää tuijottavaa miestä vielä kerran ennen kuin keräsi itsensä, veti kätensä siitä sen sängynreunalta mihin se oli ihan pariksi sekunniksi pysähtynyt. ”Get well soon, let her take care of you, she obviously wants to”, hän sanoi ja koitti hymyillä, mutta yritys jäi hyvin ohueksi.
Heikon yrityksen peittämiseksi annettiin jalkojen vain kuljettaa ulos huoneesta, eikä katsottu taakse ennen kuin ovi oli painettu kiinni perässä. Ei siitä lasinkaan läpi jääty pitkään tuijottamaan, vilkaistiin vain, tarkistettiin että kaikki oli vielä ok. Käytävää pitkin ulko-oville suunnatessa koitettiin tolkuttaa, että oltiin saatu se mitä oli haluttukin: tiedettiin, että Beau oli kunnossa ja joku pitäisi siitä huolta. Eve olisi mielellään ollut se itse, mutta kaikkea ei voitu saada, joten Nina oli varmasti oikea nainen hommaan. Päästyään ulos Eve kaivoi hiljennetyn puhelimen taskustaan, luki siihen aiemmin ilmaantuneen viestin ja hengitteli hetken paikallaan ennen kuin naputteli vastaukseksi ’gimme an hour’ ennen kuin käveli läheiselle bussipysäkille, istui alas ja nojasi takaraivonsa väsyneesti pysäkin lasia vasten. Tunnissa hän olisi taas kerholla ja voisi vetää kasvoilleen riittävän vakuuttavan tekohymyn, mutta nyt haluttiin vain koittaa pakottaa sydän takaisin paikalleen sieltä montusta, jonne reissu oli sen tallonut.
|
|
