|
Aug 2, 2018 19:08:20 GMT 2
Post by Deleted on Aug 2, 2018 19:08:20 GMT 2
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018, iltapäiväMadison Avenue ManhattanillaAndrei Vodyanov & Madison Hawkins (lellu) Yrittäjän elämä ei sopinut työtä vieroksuvalle. Työtä ei voinut tehdä kahdeksasta neljään vaan sitä piti tehdä aina, kun se oli tarpeen. Jos tärkeä palaveri oli viikonloppuna, muut menot peruttiin. Jos kirjanpito piti hoitaa kuntoon deadlineen mennessä, se oli hoidettava - meni siinä sitten yöunet tai ei. Huumebisneksiä kuntosalibisneksen ohella pyörittävän yrittäjän elämä oli vielä epäsäännöllisempää. Andrei oli onnistunut delegoimaan kuntosalinsa arkirutiinit siinä määrin hyvin, ettei häntä juurikaan tarvinnut siellä ketään ohjeistamassa. Eikä hän sellaista roolia halunnut ottaakaan. Hän oli omistaja ja koordinaattori, muut saivat hoitaa käytännön työt. Kaikki suuret päätökset ja hankinnat olivat kuitenkin Andrein vastuulla, joten kyllä senkin yrityksen pyörittämisessä työtä riitti. Sen liiketoiminnan ohella pyöritettävien laittomien doping-, lääke- ja huumausaineiden kauppa kuitenkin oli selvästi raastavampaa. Vaikka itse myyntityön pystyikin antamaan toisten hoidettavaksi, toiminnan koordinointi ja alaisten aisoissa pitäminen vaati välillä paljonkin. Lisäksi piti jatkuvasti varmistella, ettei poliisi saisi touhuista vihiä. Vodyanov-nimi oli taannut Andreille kaiken sen rikkauden, jossa hän eli, mutta oli samalla myös syy sille, miksi kaikki hänen tekonsa olivat aina jossain määrin poliisivoimien mielenkiinnon kohteena. Toissayönä joku kyttä oli onnistunut saamaan yhden hänen myyjistään nalkkiin. Andrei oli kuullut asiasta hetken päästä luotetulta apuriltaan ja viettänyt yön pimeitä tunteja miettien, paljastaisiko kiinni jäänyt mies hänen bisneksensä. Seuraavana aamuna hän oli saanut puhelinsoiton, jossa hän oli saanut vahvistuksen siitä, että myyjä ei ollut juorunnut mitään. Se oli lojaalisuuden osoitus, jollaiset Andreilla oli tapana palkita.
Manhattanin ruuhkaiset kadut vilisivät ihmisiä. Monet työläiset olivat varmaan matkalla töistä lounaalle tai lounaalta töihin eikä kaupungin siinä osassa muutenkaan ikinä ollut hiljaista. Andrei oli hypännyt hetki sitten ulos taksista ja oli välittömästi alkanut suunnata kohti Cellini Jewelersiä. Joku oli kertonut hänelle, että jos hän ikinä tarvitsisi kelloa, se olisi oikea paikka. Sinä keskiviikkona hän oli päättänyt suunnata siihen liikkeeseen, vaikka ei itse uutta kelloa tarvinnutkaan - niitä kun oli jo ennestäänkin vähintäänkin tarpeeksi. Kello olisi kuitenkin oiva kiitollisuuden osoitus työntekijälle, joka oli poliisien painostuksesta huolimatta pitänyt suunsa supussa ja suojellut työnantajaansa. Lähes varattomalle narkkarista huumausainekauppiaaksi kohonneelle henkilölle hieno kello olisi varmasti ennennäkemätön lahja. Ikimuistoisempi kuin pelkkä raha. Osoitus siitä, että toinen oli kohonnut pomonsa suosikkien listalla. Saattaisihan Andrei samalla ostoskerralla katsoa, jos löytäisi itselleenkin jälleen uuden aikaraudan. Olisihan se taas mukavaa laittaa uusi hieno kello ranteeseen, kun olisi aika osallistua jälleen uuteen seurapiiritilaisuuteen. Ihan niin kuin uusi kello tekisi siitä helvetistä yhtään siedettävämpää. Kello-ostoksille ei voinut mennä mitkään kuntosalivermeet päällä. Andreilla oli yllään naurettavan kalliit nahkaiset kengät, tummat housut ja siisti sininen kauluspaita. Tummat hiukset oli kammattu taakse ja kasvot tuijottivat peruslukemilla kohti menosuuntaa. Kävelytahti oli tutun reipas, vaikka kiirettä ei ollutkaan. Hän oli jo hyvin lähellä päämääräänsä, kun kaikista niistä ohikulkevista ihmisistä huolimatta katse yhtäkkiä sattui tuttuihin punaisiin hiuksiin, joista katse pian kulkeutui tuttuihin kasvoihin. Onneksi hänellä ei ollut kiire. Andrei virnisti näylle. Hänellä tulisi kohta olemaan hauskaa. Näkökentässä viipyilevä punapää ei tulisi karkaamaan häneltä toista kertaa.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Aug 6, 2018 18:05:32 GMT 2
Post by lellu on Aug 6, 2018 18:05:32 GMT 2
ootdAamuvuorot suositussa manhattanilaisessa kahvilassa tuppasivat olemaan vähintäänkin kiireisiä, kun ties kuinka monet paikalliset kävivät työmatkalla hakemassa helpotusta kofeiini-addiktioonsa. Madison ei edes tiennyt, kuinka monta lattea hän oli viimeisen kahdeksan tunnin aikana tehnyt - puhumattakaan niistä erikoisjuomista, joita ei muistanut kolmea sekuntia pidempään ellei heti tilauksen vastaanotettuaan kirjoittanut kaikkea muistiin. Ei kahvilassa työskentely todellakaan ollut punapäälle mikään toiveiden täyttymys, mutta hän nyt sattui osaamaan tehdä pirun hyvän espresson, eikä parikymppiselle college-dropoutille paljon hohdokkaampaakaan työtä ollut tarjolla. Sitä paitsi baristan palkka riitti (ainakin suurimmalta osin) kattamaan sen kauhistuttavan pienen komeron vuokran, jota Madison oli kutsunut kodikseen viime kuukausien ajan. Olivathan paikan omistajat ihan mukavan oloisia, ja muiden työntekijöiden kanssa tuli toimeen. Kaikesta huolimatta Madison tapasi kaivata omaa aikaa työpäivän jälkeen. Niin myös tänään, ajatus rauhallisesta uintisessiosta kuulosti sillä hetkellä suorastaan taivaalliselta. Yhden mailin kauhominen tarjoaisi hänelle hyvän tilaisuuden nollata mieli. Voisi vain nauttia olosta vedessä, eikä tarvinnut pitää naamallaan sitä välillä jokseenkin rasittavaksi käyvää asiakaspalveluhymyä. Siispä Madison oli heti työvuoronsa loputtua toivottanut päivävuorolaisille mukavaa työpäivää, kietaissut vienosti kahvilta tuoksuvat hiuksensa nutturalle ja ottanut suunnakseen lähistöllä sijaitsevan uimahallin. Ei hän lopulta ollut päässyt Madison Avenueta kovin pitkälle, kun katse osui sekunnin murto-osaksi tuttuihin kasvoihin. Oh shit. Miehen nimikin palasi Madisonin mieleen hetkessä. Andrei Vodyanov. Ja herra Vodyanovia hän ei suoraan sanottuna halunnut tavata enää ikinä. Ei sillä, että Madison yleensäkään ilahtuisi menneiden kohteiden tapaamisesta, mutta tätä yksilöä hän suorastaan välttelisi. Ei hänellä ollut minkäänlaista intoa olla tekemisissä ilmeisesti melko tunnetus rikollissuvun edustajan kanssa - asia, jonka Madison oli taannoin saanut tietää tuttavaltaan noin tunti sen jälkeen, kun miehen lompakko oli päätynyt Madisonin hyppysiin. Punapää ehti kiireessä painaa katseensa muualle ja kääntyi heti seuraavista liikennevaloista tien yli mahdollisimman kasuaalisti. Se tarkoittaisi jonkinmoista kiertotietä, mutta eipähän hänen tarvitsisi kohdata tuota miestä.
|
|
|
Aug 12, 2018 10:19:25 GMT 2
via mobile
Post by Deleted on Aug 12, 2018 10:19:25 GMT 2
Andrein ilme palautui peruslukemille, kun hän alkoi harppoa väkijoukossa kohti punapäätä. Nainen suuntasi tien yli hänestä poispäin, vaikeuttaen Andrein pyrkimystä saada tämä kiinni. Luonteeltaan liiankin määrätietoinen Andrei oli kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa nainen ei pääsisi häneltä karkaamaan. Niinpä siisteihin vaatteisiin sonnustautunut mies säntäsi juoksemaan kadun yli niin sanotuilla vanhoilla vihreillä valoilla. Se oli tietysti äärimmäisen uhkarohkeaa ruuhkaisessa Manhattanissa, mutta hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka antaisivat pienen vaaran olla tavoitteidensa tiellä. Yliajetuksi jääminen oli riski, jonka hän oli valmis ottamaan. Juostessaan suojatielle hän kuitenkin viittoili toisella kädellään ilmaan, yrittäen sillä tavoin viestittää autoilijoille aikeistaan. Yksi taksi joutui äkkijarruttamaan hänen kohdallaan, mutta Andrei oli ehtinyt juosta jo useita metrejä siinä vaihteessa, kun kuski näytti hänelle ikkunasta ojennettua kansainvälistä käsimerkkiä. Andrein keskittyminen ei herpantunut silloinkaan vaan katse pysyi poispäin kävelevän naisen punaisissa hiuksissa.
Tien ylittäminen oli se vaikein osuus. Sen jälkeen Andrein tarvitsi enää jatkaa juoksuaan hetken aikaa, kunnes vihdoin pääsi punatukkaisen edelle ja tukki tämän kulkuväylän asettumalla naisen eteen. Varsin kovakuntoinen Andrei oli valmis kyllä tarvittaessa juoksemaan lisääkin, mutta arveli, ettei se olisi tarpeen. Niin lähietäisyydeltä naisen olisi käytännössä mahdotonta enää karata häneltä ulottumattomiin. Andrei virnisti naiselle voitonriemuisena. "Finally. It almost seemed as if you were trying to avoid me after your tragic disappearance." Andrei tutkaili naisen kasvoja. Vastausta hän ei oikeastaan odottanut, sillä heille kummallekin oli siihen mennessä varmasti yhtä selvää, ettei naisen ollut ollut Andrein lompakon varastettuaan tarkoitus olla tämän kanssa enää missään tekemisissä.
Andreita oli suoraan sanottuna ottanut päähän se, miten helposti nainen oli onnistunut häntä höynäyttämään. Ylpeys oli kai kokenut kolhun. Hänen puolustuksekseen saattoi kuitenkin sanoa sen, ettei varakas rikollissuvun vesa ollut osannut odottaa sitä, että joku uskaltaisi varastaa häneltä. Se jos mikä oli tyhmää ja uhkarohkeaa. Andreille olikin toistaiseksi mysteeri, miksi punapää oli sen riskin ottanut. Oliko nainen todella tyhmänrohkea vai eikö tuo ollut tiennyt, kenen kanssa leikki? "But where are my manners? Reintroductions are in order since I'm guessing you didn't give your real name the last time we met. I'm Andrei Vodyanov." Andrei ojensi kätensä naiselle, joka saattoi hyvinkin olla hämmentynyt tilanteesta. "And please, don't bother making something up."
Hymyilevä kuntosalin omistaja odotti naisen vastaavan kättelyyn ja esittelevän itsensä tällä kertaa oikein. Niin nainen eittämättä tekisi, jos ymmärtäisi oman parhaansa. Nyt kun Andrei oli tämän saanut käsiinsä, hänellä ei ollut aikomustakaan päästää tätä karkaamaan toista kertaa. Nimittäin, vaikka Andreille muutamien satasten ja parin kortin viemisellä ei ollut ollut merkitystä, lompakossa oli ollut jotain sellaista, minkä hän hyvinkin halusi takaisin. Ja sen hän myös saisi. Sitä ennen voisi kuitenkin vähän leikitellä näpistelijän kanssa. Poloinen varmaan luuli, että Andrei saattaisi kostaa hänelle tai vaikka ilmoittaa poliisille. Saisi luullakin jonkin aikaa. Oli hän sen ansainnut huijaamalla Andreita.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Aug 15, 2018 17:41:06 GMT 2
Post by lellu on Aug 15, 2018 17:41:06 GMT 2
Madison oli ehtinyt jo myhäillä itselleen tyytyväisenä saadessaan jatkaa matkaansa keskeytyksettä. Ei hän kyllä toisaalta viitsinyt vilkaista taakseen katsoakseen, oliko hän saanut seuraajan. Mitä turhaan ilmaisemaan miehelle sen selvemmin, että oli todellakin huomannut tämän, kun hänellä ei kerta ollut pienintäkään aikomusta pysähtyä rupattelemaan tämän kanssa. Sitä riemua ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun valitettavan tuttu mies harppoi kuin tyhjästä hänen kulkuväylälleen jotenkin omahyväisen oloisena. Mokomakin paskiainen. Hetken aikaa Madison harkitsi jatkavansa vain matkaa ja haistattavansa pitkät miehelle - tuskin kuitenkaan sanallisesti, eihän hän kuitenkaan halunnut herättää ylimääräistä huomiota ruuhkaisella kadulla. Se idea päätyi kuitenkin hyvin nopeasti roskakoriin. Jos mies oli jo nähnyt tarpeeksi vaivaa juostakseen Madisonin kiinni keskellä iltapäivän ihmisvilinään, ei tästä varmaan kovin nopeasti pääsisi eroon. Joten Madison päätyi vain tuhahtamaan ja tyytyi kohtaloonsa joutua miehen jututtamaksi.
Punapää joutui tukahduttamaan halunsa pyörittää silmiään miehen esittäytymiselle. Niin, viime tapaamisella hän oli tainnut esitellä itsensä Laurenina. Tai Charlottena? Ei hän rehellisesti sanottuna edes muistanut.. Yleensä hän vaihtoi nimeä miltei joka ilta, ei siinä erkkikään pysynyt perässä. Ei hänellä yleensä ollut edes mitään tarvetta pysyä omien henkilöllisyyksiensä perässä, yleensä kun niitä ei tarvinnut yhtä kertaa enempää. "Madison.. Hawkins", hän sai sanottua hetken empimisen jälkeen ja ojensi miehelle kätensä.
Oli ehkä aavistuksen riskialtista mennä antamaan miehelle oikea nimensä - Madisonilla kun ei ollut minkäänlaista intoa joutua tekemisiin poliisin kanssa. Mutta ei hän oikein jaksanut uskoa, että mies menisi ilmiantamaan häntä, eiköhän Vodyanovin suvun jäsenillä ollut ihan yhtä lailla kiinnostusta pysytellä poissa poliisin luota. Yhden taskuvarkaan ilmiantaminen ei tainnut olla ihan tarpeeksi motivaatiota ottaa yhteyttä virkavaltaan.. Tai niin Madison ainakin toivoi. Vaikka eihän sitä tiennyt, mitä muuta Andrei hänen varalleen keksisi, hän oli kuullut ihan tarpeeksi tarinoita ja huhuja kyseisen suvun toiminnasta. Sopi vain uskotella itselleen, ettei parin satasen ja luottokorttien näpistys ärsyttänyt Andreita tarpeeksi, että tämä järjestäisi Madisonin pään menoksi jotain ikävää..
"What do you want from me?" Punapää kysäisikin mieheltä jokseenkin närkästyneen oloisena, kun tämä ei ollut samantien esittänyt mitään vaatimuksia tai uhkauksia häntä kohtaan. "If it's your wallet you're after, then too bad, 'cause I already tossed it", hän jatkoi olkiaan kohauttaen. Ei Madison edes keksinyt, miksi Andrei tahtoisi lompakkoaan takaisin, mutta ei hän keksinyt mitään muutakaan syytä sille, miksi mies vaivautuisi pysäyttämään hänet kadulla. "And I don't think you're going to go bankrupt just because I freed your wallet of a few hundred bucks, Mr. Italian leather shoes", punapää tokaisi vilkaistessaan miehen olemusta vähän tarkemmin.
|
|
|
Aug 16, 2018 20:59:18 GMT 2
Post by Deleted on Aug 16, 2018 20:59:18 GMT 2
Andrei tarkkaili punapäätä mielenkiinnolla. Nainen tuhahti ja vaikutti sille, ettei välttämättä ollut ihan yhtä innostunut yllättävästä uudelleennäkemisestä kuin Andrei oli. Se huvitti miestä eikä pystynyt olemaan vähän virnuilematta. Hetken hän joutui odottamaan, esittelisikö nainen pyynnöstä huolimatta itseään, mutta lopulta hän tunsi siron käden koskettavan omaansa. Andrei puristi kättä ja pyrki katsomaan Madisoniksi itsensä esitelleen punatukan silmiin. "Madison Hawkins, you say," Hän toisti nimen, koska uskoi naisen katseesta pystyvänsä arvioimaan, oliko sanottu ollut valetta. Hänestä vaikutti sille, että tämä puhui totta, mutta yksi seikka nimessä antoi aiheen epäillä sen oikeutta. Nimittäin heidän sijaintinsa. "And it just happens that we're standing next to Madison Avenue?" Andrei kohotti kulmaansa. Hänen täytyisi kai vain uskoa naisen todella olevan Madison, sillä ei hän sentään viitsisi käydä henkilöllisyystodistusta tältä pyytämään.
Madison kuulosti närkästyneeltä kysyessään, mitä Andrei tältä halusi. Miestä se huvitti entisestään. Useimmat hänen tapaamansa naiset pyrkivät olemaan hänelle mieliksi. Hän ei pistänyt lainkaan pahakseen, että punapää oli toista maata. Ensitapaamisella hän oli olettanut Madisonin olevan tusinatavaraa - viehättävä tyhjäpää, joka halusi vain päästä katsastamaan varakkaan seurapiirimiehen makuuhuoneen. Ei hän sitäkään ollut pistänyt pahakseen, mutta tämä "todellinen Madison" oli huomattavasti sitä seurapiiritapahtumassa tavattua versiota mielenkiintoisempi ja mieleenpainuvampi. Sen osoitti jo sekin, ettei Andreikaan kyennyt muistamaan, millä nimellä nainen oli itsensä esitellyt ensitapaamisella, mutta nimi Madison sen sijaan oli jo piirtynyt tämän muistiin hyvinkin selvästi.
Kun Andrei ei heti vastannut mitään, huvittuneena naisen epätietoisuudesta, tämä kertoi jo hävittäneensä sen. Siitä uutisesta Andrei ei pitänyt. Olikohan se totta vai yrittikö nainen vain keksiä tekosyyn olla palauttamatta rahoja? Muutamalla satasella ei nimittäin ollut miehelle minkäänlaista merkitystä, mutta lompakossa olleella lapulla sen sijaan oli. Siihen oli nimittäin kirjattuna erään ei-laillisen liikekumppanin puhelinnumero, jota ei saisi helposti hankittua numerotiedustelusta. "That's what you say. But did you really? Cause I'd like to get it back." Andrei ei lähtenyt mitenkään uhittelemaan naista, mutta viestitti olemuksellaan, että oli sanoissaan tosissaan. Madison kuitenkin tokaisi varsin järkevän kommentin siitä, ettei lompakon satasilla varmasti ollut hänelle merkitystä. Andrei naurahti naisen hänelle keksimälle nimitykselle. "You got me." Hän kohautti olkiaan. "I don't care about the money. But there was something else in the wallet. A note." Andrei ei irrottanut katsettaan Madisonista. Olikohan nainen huomannut muistilapun? "So perhaps even if you tossed the wallet, you just happen to have the note?" Andrei ilmaisi näin epäsuoran ivallisesti arvauksensa siitä, että Madison oli valehdellut hävittäneensä lompakon niin nopeasti. Jos hän oli oikeassa, ehkä nainen suostuisi myöntämään edes lapun olevan tallessa palauttamaan sen ainoan lompakon sisuksissa olleen asian, jolle oli Andreille merkitystä. Madisonhan saisi pitää rahat - hän ei häviäisi siinä mitään.
Andrei jäi odottamaan vastausta. Siinä vaiheessa hän oli jo kuitenkin päättänyt, ettei päästäisi Madisonia ihan heti katoamaan ihmisvilinään vaan kiusoittelisi tätä vielä hetken. Ehkä vähän pidempäänkin. Hän oli utelias naisen suhteen - olihan tuo onnistunut häntä niin mainiosti kerran huijaamaan.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Aug 18, 2018 12:26:49 GMT 2
Post by lellu on Aug 18, 2018 12:26:49 GMT 2
Madison kohautteli olkiaan Andrein kommentille heidän sijainnistaan. "Hey, I didn't name the streets in this city. Nor did I choose to run into you in this exact spot. Chance is a funny thing", Hän tokaisi hymähtäen. "Or fate, or whatever the hell you wanna call it." Olihan se ihan hauska yhteensattuma, että he tapasivat toisensa juuri Madison Avenuella, mutta minkäs Madison nimelleen voi. Ei hän kuitenkaan halunnut antaa Andreille toista kertaa keksittyä nimeä - mies ei ollut tyhmä, ja vaikka Madison oli onnistunut huijaamaan tätä kerran (ja oli siinä kieltämättä ihan hyväkin), ei hän viitsinyt riskeerata asiaa toistamiseen. Ties mitä keinoja miehellä oli hänen löytämisekseen, jos niin halusi. Ja Madison ei suoranaisesti halunnut venäläistä mafiaa peräänsä...
"Feel free to check the dumpsters, then. But I figure someone has probably already picked it up. It's a nice wallet, even without the contents." Kevyt hymy kohosi punapään huulille. Ei hän antaisi Andrein tehdä hänen oloaan epävarmaksi. Madisonilla ei todella ollut tapana pitää varastamiaan lompakoita itsellään sen pidempään - se olisi turhan riskialtista ja sitäpaitsi, mitä hän edes tekisi kymmenillä miesten lompakoilla? Yleensä hän vain tyytyi tyhjentämään lompakon sisällöstään ja viskasi sen sitten lähimpään roskikseen. Ilahduttakoon jotain pummia, joka voisi yrittää myydä sen jollekin turistille tai jotain..
Andrei myönsikin melko pian kaipaavansa jotain lappusta lompakkonsa sisuksista. Kuinka ollakaan, Madison oli itse asiassa löytänyt lappusen - tai itse asiassa se oli tipahtanut lompakosta viime hetkellä ennen kuin nainen oli viskannut lompakon menemään. Ja koska lappuset, joihin ei ollut kirjattuna mitään muuta kuin puhelinnumero tuppasivat olemaan jossain määrin merkityksellisiä, oli Madison todennut parhaaksi noukkia lapun hellään huomaansa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi samantien antamassa sitä Andreille. "Oh really, a note? What, the number of your favorite high-end drug smuggler?" Ei Andrei ollut heistä kahdesta ainoa, joka osasi härnätä toista. Ja eiköhän tässä vaiheessa molemmille ollut melkoisen selvää, että Madison tiesi tasan tarkkaan, kuka Andrei oli. "So what if I still have it? Must be an interesting note if that's the only thing you care about."
|
|
|
Aug 20, 2018 18:36:16 GMT 2
Post by Deleted on Aug 20, 2018 18:36:16 GMT 2
Madison kertoi lompakon löytyvän jostakin roskakorista, ellei joku sitten ollut ehtinyt sitä jo viedä. Andrei ei pitänyt kuulemastaan, mutta tuhahti vähän huvittuneesti. Se lompakko oli tosiaan ollut lähes uusi ja se oli ostettu muiden vaatteiden tapaan jostakin sellaisesta liikkeestä, jossa pelkästään tuotteen merkki automaattisesti korotti hinnan ainakin nelinkertaiseksi. Ei Andreita se lompakko silti kiinnostanut. Sellaisen hän saisi kyllä halutessaan uuden, siitä ei ollut pelkoa.
Andrei joutui paljastamaan korttinsa siinä suhteessa, että hän myönsi oikeastaan haluavansa lompakosta vain tietyn muistilapun. Itsevarmassa mielessään hän kuvitteli, että jos lappu oli Madisonilla, nainen kyllä luovuttaisi sen hänelle mukisematta - ihan omaksi parhaakseen. Eihän punapää voinut tietää, ettei hän tosiasiassa mitenkään mielellään sotkeutunut väkivaltaan tai sen tapaiseen. Ilmeisestikin hän oli siinä suhteessa väärässä. Minkään suoran vastauksen sijasta nainen nimittäin kysäisi, oliko lapussa kenties ollut jonkin suosikkisalakuljettajan puhelinnumero. Andrei oli varma, ettei ollut sanallakaan maininnut lapussa olevan mitään numeroa. Mies laski päässään yksi plus yksi: Madisonin oli täytynyt nähdä se lappu. Hän oli asiaan tyytyväinen ja virnistikin pienesti. Madison kuitenkin jatkoi puhumista, paljastaen ilmeisen tarkoituksella, että lappu oli edelleen hänellä. Yrittikö nainen härnätä häntä? Andrei katsoi edessään seisovaa punapäätä vähän epäuskoisesti ja hörähti pienesti. Hänelle oli kiistatta yllätys, että Madison pystyi haastamaan hänet hänen omassa kiusoittelupelissään. Hänellähän piti olla yliote. Andrei ei kuitenkaan hämmentynyt siitä sen enempää vaan päätti kiusoitella naista vähän lisää.
"You obviously know who I am." Andrei piti katseensa tiukasti Madisonissa. Naisen aikaisempi reaktio oli kyllä paljastanut, että tämä tiesi, kenen kanssa oli tekemisissä. Sen tiedon pitäisi sataa Andrein laariin - pakkohan naisen oli edes vähän pelätä häntä. "Do you think it's wise to mess with me? If I want the note - which I do - I'll get the note. It's as simple as that." Andrei hymyili itsevarmasti ja otti askeleen lähemmäs Madisonia siten, että pystyi katsomaan naista ylhäältä alaspäin. Sillä tavoin hän pystyi korostamaan heidän kokoeroaan ja sitä, ettei naisella todella olisi mitään mahdollisuutta häntä vastaan, jos hän tälle jotain haluaisi tehdä. Andrei ei kuitenkaan varsinaisesti halunnut pelotella naista enempää kuin oli välttämätöntä - hän halusi vain sen lapun. Lapun ja mahdollisuuden vähän kiusata Madisonia lisää. "So, how about giving me that note?" Mies nosti toista kulmaansa kysyvästi. "Play nice and I'll buy you lunch." Kuten sanottu, Andrei oli jo päättänyt, että hän halusi tietää naisesta vähän enemmän. Mikäs sen parempi ajatus kuin viedä nainen johonkin syömään? Madison ei ehkä siitä olisi järin innoissaan, mutta saisi nyt vain kestää. Andrei ei edes aikonut kysellä asiasta sen enempää - se oli jo päätetty. Jos Madisonilla oli yhtään itsesuojeluvaistoa, hän kyllä ymmärtäisi oman parhaansa ja suostuisi. Eihän kyse ollut kuin lounaasta täysin julkisella paikalla.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Aug 24, 2018 10:36:50 GMT 2
Post by lellu on Aug 24, 2018 10:36:50 GMT 2
Madison ei ollut edes yrittänyt salata Andreilta sitä tosiasiaa, että kyseinen lappunen todellakin oli hänen hallussaan. Ja vaikka hän ei samantien ollut ojentamassa kyseistä lappusta miehelle, ei hänellä kuitenkaan ollut aikomuksena säilyttää sitä pitkällä tähtäimellä - sen verran itsesuojeluvaistoa hänellä sentään oli vielä tallessa, ettei hän ryhtyisi tieten tahtoen selvittämään, miten paljon härnäystä Andrei sieti ennen pinnansa täyttymistä. Ei Andrei kyllä tähänastisen perusteella oikeasti vaikuttanut siltä, että olisi kovin vaaraksi ihmisille, riippumatta siitä mitä miehestä huhuttiin. Toisaalta, Madison jos kuka tiesi että ensivaikutelma saattoi pettää. Eikä hänellä rehellisesti sanottuna ollut sen suurempaa intoa edes selvittää, oliko Andrei todella vaarallinen, vihollisiaan tuon tuosta listivä rikollinen vai vain kohtelias, luonteikas tyyppi joka sattui olemaan rikollissuvun jäsen. Ei Madison ajatellut olla kovin pitkään Andrein kansssa tekemisissä, mies saisi kyllä mitä halusi ja he voisivat molemmat erota omille teilleen, kukin jatkamaan omaa rikollisuuttaan.
Vaikka Madison ei suoranaisesti pelännyt Andreita - ainakaan vielä - hänellä oli melkoisia vaikeuksia pysytellä itsevarmana miehen astuessa aivan hänen eteensä. Kuka nyt osaisikaan pysyä täysin rentona sellaisessa asetelmassa? Pulssi taisi hypähtää kymmenisen lyöntiä ylöspäin, mutta punapää sai silti pidettyä naamansa peruslukemilla ja käänsi hiukan päätään voidakseen edelleen katsoa Andreita. Kun hän kerta oli alkanut kiusoitella Andreita, ei hän näin helpolla antaisi miehen saada yliotetta. Tai ei ainakaan antaisi Andrein nähdä sitä.
Ennen kuin Madison ehti edes avata suutaan vastatakseen jotain nerokasta, oli Andrei jo ehtinyt jatkaa puhumista. Ja miehen sanat tulivat vähintäänkin yllätyksenä. "Lunch?" Madison toisti epäuskoisena, kohottaen kulmaansa. Miksi ihmeessä Andrei haluaisi hänen kanssaan lounaalle? Madison itse oli ajatellut lähinnä jotain pikaista tapaamista lähipäivinä, kun hänellä olisi lappu mukanaan - nyt kun se odotti kotona keittiön pöydällä parempaa säilytyspaikkaansa. Mutta lounastapaaminen? Se tarkoittaisi vain enemmän puhumista, eikä Madison varsinaisesti hihkunut ilosta ajatukselle tutustua Andreihin tarkemmin. Okei, olihan hän jo kerran viettänyt kokonaisen illan puhuen tämän kanssa, flirttaillen jopa, mutta se oli vähän eri asia, kun tavoitteena oli vain ollut näpistää miehen omaisuutta. Välillä viimeisen parin minuutin aikana Madison oli jo ehtinyt toivoa, ettei olisi koskaan ottanut Andreita kohteekseen. Olisi tämäkin päivä helpottunut huomattavasti..
Ei Madison kuitenkaan viitsinyt suoranaisesti kieltäytyäkään. Miehen puolitotinen kiusoittelu oli oma asiansa ja ihan hauskaakin, mutta tässä tilanteessa oli ehkä paras vain toimia Andrein mielen mukaan. Mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi ollut siitä kovin iloinen. "Better be a damn nice lunch, then", Madison tuhahti. "And don't even think about getting your nice piece of paper before that, since I really don't have it on me"
|
|
|
Sept 6, 2018 21:56:44 GMT 2
Post by Deleted on Sept 6, 2018 21:56:44 GMT 2
Madisonin siihen saakka niin rauhallinen ja jopa virkistyttävän kipakka olemus sai pienen särön, kun tämä kohotti kulmaansa lounaan maininnalle. Nainen pysyi kuitenkin ihailtavan itsevarmana eikä suinkaan yrittänyt jonkin typerän verukkeen nojalla luikerrella tilanteesta tai tylsästi torjua kutsua. Sen sijaan Madison ilmaisi vaatimuksensa lounaan laatutasosta saaden Andrein naurahtamaan hieman. Tilanne todella huvitti häntä hieman ja hän oli vaikuttunut siitä, miten tyynesti Madison koko sen tilanteen otti. Se asia saisi kuitenkin jäädä hänen omaksi tiedokseen, Madisonin ei tarvitsisi sitä tietää. Andrei piti Madisonin epäsuoraa suostumista lounaskutsuun jonkinlaisena erävoittona itselleen. Madison oli kenties vienyt ensimmäisen erän silloin niissä seurapiirijuhlissa 6-0, mutta tämä erä kirjattaisiin Andrein nimiin vähintäänkin 6-1.
"If I wanted that note right away, believe me, I'd find a way to get it." Andrei ei irrottanut katsettaan Madisonista vaan jäi katselemaan tätä siltä lähietäisyydeltä. Sanottu oli tietysti täyttä totta - hän todennäköisesti saisi naisen kotiosoitteen selville, jos nimi oli oikea, tai joka tapauksessa hän voisi halutessaan vaikka lähteä seuraamaan tätä tai hälyttää jonkun tekemään sen hänen puolestaan. Hänellä ei ollut aikomusta sitä tehdä, mutta Madisonia oli hauska vähän vielä kiusoitella. Andrei ei kuitenkaan halunnut viedä sitä liian pitkälle. Loppujen lopuksi hän halusi ennen kaikkea sen lapun. Ja kyllä hän myös halusi viedä naisen sille lounaalle, vaikka lapun saaminen olisi onnistunut ilman ruokailuakin. "But don't worry, I'm not in such a rush. And I only buy nice lunches." Hän virnisti hieman. "Tomorrow. One o'clock. That place." Hän viittasi kädellään lounasravintolaan, joka oli heistä jonkin matkan päässä sen kadun varrella. "We have a deal?" Andrei nosti toista kulmaansa ja jatkoi virnuiluaan, kunnes sai vastauksen. Sitten hän otti askeleen taaemmas niin, että he olivat toisistaan enemmän tavanomaisella puhe-etäisyydellä.
"Give me your phone." Hän ojensi kätensä Madisonin suuntaan. "I'll give it right back. I'm not the thief, remember." Andrei ei esittänyt kysymystä vaan käskyn, koska mitään vaihtoehtoja hän ei aikonut Madisonille antaa. Kun hän saisi puhelimen, hän soittaisi siitä itselleen ja ottaisi naisen puhelinnumeron sillä tavoin talteen, jotta saisi tämän tarvittaessa jäljitettyä, jos tämä ei saapuisikaan sovitulle lounastapaamiselle. Sitten hän antaisi puhelimen takaisin. Todennäköisesti tämä varotoimenpide olisi omiaan varmistamaan, että Madison olisi halukas seuraavana päivänä saapumaan vapaaehtoisesti paikalle ja sovittu lappu mukanaan.
/// sori kun on kestänyt vastata!
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Sept 9, 2018 11:14:35 GMT 2
Post by lellu on Sept 9, 2018 11:14:35 GMT 2
Ei Madisonilla ollut epäilystäkään siitä, että Andreille olisi suorastaan helppoa keksiä joku keino saada lappusensa takaisin ihan ilman lounastapaamistakin. Heräsikin kysymys siitä, miksi mies sitten halusi tavata hänet lounaalle - eiköhän miehelle ollut tarjolla muutakin lounasseuraa kuin yksi vähävarainen taskuvaras.. Mutta nyt hän oli jo mennyt suostumaan kutsuun (ainakin tavallaan), joten Andrein motiivien pohdiskelu ei enää muuttaisi asiaa mihinkään suuntaan. Madison puri hetkellisesti hampaitaan yhteen, hetkellisesti jo ärsyyntyneenä siitä että Andrei oli saanut mielensä mukaan. Ei hän halunnut antaa miehen päästä ihonsa alle, ja tällä hetkellä Andrei oli hyvää vauhtia onnistumassa siinä.
Madison vilkaisi kadun yli Andrein viittoilun suuntaan nähdäkseen, mitä ravintolaa mies tarkoitti. Okei, se todellakin vaikutti ihan mukavalta lounaspaikalta. Eipä Andrei kyllä edes vaikuttanut sellaiselta tyypiltä, joka olisi tyytynyt mihinkään simppeliin pikkupaikkaan lounasta saadakseen. "Tomorrow, one o'clock, that place", Madison toisti miehen sanat lyhyesti huoahtaen, aivan kuin myöntäen tämänkertaisen tappionsa. Hänen olisi tehnyt mieli käskeä Andrein pyyhkiä se voitonriemuinen virnistys naamaltaan, mutta sai sentään hillittyä itsensä ennen kuin ryhtyisi suorastaan koppavaksi.
Punapään kulmat kohosivat uudemman kerran, kun Andrei pyysi hänen puhelintaan, ja totesi vielä heti perään ettei aikonut varastaa sitä. "I wouldn't be so sure about that", Madison mutisi miehen sanoille, mutta kaivoi kuitenkin kuuliaisesti kännykkänsä esille ja ojensi sen Andreille. "And I'm not just a simple thief, either. I prefer the term con artist, thank you very much", Madison totesi lyhyen virnistyksen saattelemana seuratessaan, kuinka Andrei ilmeisesti näpytteli omaa numeroaan hänen puhelimeensa. Melkoisen turhahan se varmistus oli, Madisonilla kun ei ollut aikomusta jättää se heidän sopimansa lounas välistä. Andreista varmaan pääsisi nopeammin eroon, jos teki niin kuin tämä halusi.
|
|