Why can't you see that no one's gonna save us?

ELIZABETH AUBREY: "Vastaa nyt jumalauta siihen puhelimees.." Elizabeth puhisi jälleen kerran yksin asunnossaan, yrittäessään soittaa Treylle. Siitä oli jo lähemmäksi kaksi kuukautta, kun he olivat viimeksi nähneet ja ilmeisesti Elizabeth oli onnistunut suututtamaan Treyn sen verran pahasti, että mies ei vastannut hänelle enää edes puhelimeen. Elizabeth oli yrittänyt soittaa säännöllisin väliajoin, lähettänyt tekstareita ja koittanut jopa myös Facebookia, mutta Trey näköjään piti päänsä. Niimpä Elizabeth sitten lopetti puhelunsa ja päätti tehdä sen, mitä hän oli suunnitellut jo hyvän aikaa - hän lähtisi Treyn työpaikalle. Kyseistä työpaikkaa Elizabeth sai etsiä aikansa, hän ei ollut alkuun edes varma, millä metrolla paikalle pääsisi. Oikea rakennus kuitenkin löytyi ja mahdollisimman itsevarman oloisena Elizabeth asteli rakennukseen sisään. Rakennus oli oikeasti iso ja jonkin aikaa Elizabeth sai harhailla ympäriinsä ennenkuin löysi jonkun sihteerin. "Hei, onkohan Trey Winchester paikalla?" Elizabeth kysyi mahdollisimman ystävällisesti, saaden aluksi vain vastakysymyksen siitä, oliko heillä tapaaminen sovittuna. "Mmm.. On." Elizabeth sanoi täysin pokkana ja ilmeisesti sihteeri ei kamalasti jäänyt asiaa tarkistelemaan vaan lähti johdattamaan Elizabethiä oikein huoneen luokse. Kun oikea huone löytyi, Elizabeth odotti, että sihteeri lähti paikalta ja lopulta hän vain aukasi oven, koputtamatta oveen ollenkaan. "Sulla on varmaan helvetin hyvä syy ignoorata kaikki mun puhelut ja viestit?" Elizabeth aloitti niin ihanan ystävällisesti, onnistuen kuitenkin ilmeisesti säikäyttämään Treyn ihan kunnolla yhtäkkisellä paikalle ilmestymisellään.

TREY WINCHESTER: Taas tavanomainen työpäivä. Trey oli saapunut töihin siinä aamuyhdeksän maissa, tai jos tarkkoja oltiin, niin ehkä puoli kymmenen kuvasi töihin saapumisen ajankohtaa paremmin. Ei, kyllä hän aina työnsä hyvin hoiti, mutta johtavassa asemassa oli tiettyjä etuja... Kuten joustavat työajat. No, Edgar-isä oli hänkin vielä työelämässä, samassa yrityksessä niin ikään, ja osasi kyllä hengittää poikansa niskaan aika tavalla. Nyt Trey kuitenkin lueskeli iltapäivälehden lööppejä huoneessaan, keikkui tuolillaan mahdollisimman epävirallisen oloisena. Se oli virhe, sillä yhtäkkiä joku oli avannut työhuoneen oven ja ilmestynyt oviaukkoon. Trey kirjaimellisesti rämähti tuoliltaan alas, kun tajusi henkilön olevan Elizabeth Aubrey. Elizabeth Aubrey, jonka kanssa he eivät olleet nähneet liki pariin kuukauteen. Trey kampesi itsensä hivenen vaivaantuneena ylös, mutta tokeni kuitenkin nopeasti. "Mitkä puhelut?" mies kysyi mahdollisimman typerällä äänensävyllä, siistien hieman vaatteitaan kuin niihin nyt olisi kauheasti ryppyjä ehtinyt tulla pienen kaatumisvälikohtauksen aikana. "Mistäs sä siihen ylipäätään tupsahdit?" Trey uteli, kiertäen työpöytänsä toiselle puolen, kävellen sulkemaan oven Elizabethin takana. Muiden ei tarvinnut kuulla heidän yksityisasioitaan...

ELIZABETH AUBREY: Elizabeth katsoi hieman kulmiaan kohottaen tuoliltaan römähtänyttä Treytä. Jos Elizabeth olisi ollut yhtään leppoisammalla tuulella, olisi hän saattanut jo alkaa nauraa, mutta nyt häntä otti päähän. Liekkö sitten raskaushormonit osasyyllisenä - Elizabethistä tuntui, että hänen pinnansa oli muuten jatkuvasti kireällä. "Tuosta ovesta. Sun sihteeri ei kamalasti kysellyt, kun mä totesin, että meillä on tapaaminen sovittuna." Elizabeth hymähti, vieden samalla kädet kevyeen puuskaan. "Sitäpaitsi, mulla on ollut sulle asiaa jo ties kuinka kauan ja sä et vastaa mun yhteydenottoihin, joten pakkohan mun oli tulla tänne." Elizabeth sitten sanoi, yrittäen jo hieman rauhoitella äänensävyään, sillä pian heillä olisi uusi riita pystyssä. "Mä olen pahoillani siitä, mitä mä sulle sillon viimeksi sanoin. En mä oikeasti halunnut loukata sua. Mä vaan.. Se koko tilanne oli sillon niin vaikea. Mä olin silloin ihan hukassa, enkä mä tiennyt, mitä mä tekisin." Elizabeth sitten sanoi, hakien nyt edes jonkinlaista katsekontaktia Trey'hin. "Voi tietysti olla, että sä olet jo muuttanut mielesi tän asian suhteen, mutta.. Mä olen päättänyt pitää tän lapsen. Ja jos vaan vaan vielä haluat niin se isyystesti voidaan tehdä jo raskauden aikana. Mä haluan itsekin selvyyden siihen, kuka se isä oikeasti on." Elizabeth jatkoi vielä, jääden sitten vain odottamaan Treyn reaktiota sanoihinsa.

TREY WINCHESTER: "Ei mulla ole sihteeriä", Trey kiirehti sanomaan, kunnes pudistelikin päätään. "Ei kun ai siis Sarah, ai niin, totta", mies jatkoi, sillä kyseisen naisen virallinen ammattinimike ei ollut sihteeri, vaikka he hyvin läheisissä työsuhteessa olivatkin. Olivat taannoin olleet enemmänkin, mutta ehkei siitä kuitenkaan sen enempää... Sarah oli nykyään aivan toisen miehen kanssa parisuhteessa, ja kieltämättä Treylläkin oli jo uudet kuviot mielessään. Tai ainakin oli ollut. Ehkä. Nopeasti mies kuitenkin käski itsensä palauttamaan itsensä takaisin nykyhetkeen, työhuoneeseensa, napit vastakkain itse Elizabeth Aubreyn kanssa. Tosin hän vain hymähti pienesti, kun Elizabeth pyyteli anteeksi viime kerran käytöstään. Mutta ei Trey niin vain leppynyt - hän ei voinut sille mitään, että oli niin pitkävihaista tyyppiä luonteeltaan. "Siinähän oli kauheat riskit", hän ei voinut olla huomauttamatta naiselle, kun tämä tarjosi mahdollisuutta isyystesteihinkin. Oliko Elizabeth niin typerä, että vaarantaisi lapsen - tai tarjoaisi Treylle mahdollisuutta olla vammaisen lapsen isänä? "Joko sä olet lähtenyt sen kusipään nurkista?" Trey kysyi hieman aihetta kiertäen ja istuutui takaisin pöytänsä ääreen.

ELIZABETH AUBREY: Elizabethin teki mieli pyöritellä silmiään Treyn vain tuhahdellessa takaisin niistä riskeistä liittyen isyystesteihin. "No.. Joo.." Elizabeth sai vain sanottua, huokaistenkin pienesti. "Sähän itse sanoit, että sä haluat ne testit tehdä. Nytkö sun mieli on muuttunut siitäkin?" Elizabeth totesi. Hieman häntä kyllä kadutti, että hän oli edes tullut tänne, hän olisi ihan hyvin voinut kasvattaa lapsensa yksinkin - eihän hänen koskaan olisi tarvinnut kenellekkään kertoa, kuka lapsen isä oikeasti on. Treyn kysymykselle hän nyökkäsi jokseenkin hitaasti päätään. "Mä olen asunut kohta.. No ainakin puolitoista kuukautta Brooklynissä. Eihän se nyt ihan Manhattania vastaa, mutta mulla on kiva asunto ja ainakin mä olen nyt vihdoinkin yksin. Me ei olla Jackin kanssa enää missään tekemisissä." Elizabeth sitten ensin myönsikin, vaikka kieltämättä hänen olisi tehnyt mieli todeta, että asiahan ei sinänsä Treylle kuulunut. Elizabeth ei kuitenkaan halunnut haastaa riitaa enää tämän enempää. "Ihan oikeasti Trey, mä sanoin sulle todella tyhmästi viimeksi. Ja mä olen oikeasti varmasti ikuisesti kiitollinen sulle siitä, että sä autoit mut lähtemään Jackin luota pois. Ei musta olisi ollut siihen ikinä yksin." Elizabeth päätti vielä yrittää hieman lepytellä Treytä. Ei hän tiennyt, oliko siitä mitään hyötyä, mutta ainakin hän yrittäisi - jos Trey vielä hänet torjuisi niin asialle ei mahtaisi yhtään mitään.

TREY WINCHESTER: Trey nakkeli niskojaan ärsyttävästi kuunnellessaan Elizabethin sanoja. "Mut se on sun lapsesi, ei kai siinä oikeesti mun sana paina, koska niiden testien takia se lapsi voi olla vammainen tai jotain muuta..." mies sanoi eikä ymmärtänyt, miten Elizabeth nyt yhtäkkiä oli niin kiinnostunut hänen isyydestään. Kuitenkin naisen tunnustus Brooklynissa asumisesta oli saada Treyn edes hieman leppymään, huojentumaan, mutta mies ei päättänyt näyttää sitä ulospäin kovinkaan paljon. "No, hyvä homma. Siis että oot päässyt eroon Jackista", Trey kommentoi, mutta ei ollut vieläkään leppyä täysin Elizabethin lepyttely-yrityksille. Hän ei vain ollut sellainen ihminen, joka pystyi helposti antamaan anteeksi... "Ilo oli kokonaan mun puolellani", Trey virnisti typerästi, eikä oikein itsekään tiennyt, miksi jaksoi sellaista lapsellista kiukuttelua. Lopulta Elizabeth näytti jo siltä kuin olisi lähtemässä helvettiin sieltä toimistosta, joten mies päätti skarpata. "Älä nyt vielä mee", Trey nousi ylös, joskaan ei liian nopeasti ettei vaikuttaisi itse turhan epätoivoiselta, "no mitä jos ne testit tehtäisiin?" Hän piti pienen tauon. "Mitä jos mä en olekaan isä? Dumppaatko sä mut saman tien?" Jokin pieni ääni Treyn pään sisällä kertoi, ettei hän halunnut menettää yhteyttä Elizabethiin...

ELIZABETH AUBREY: Koko tilanne alkoi turhauttaa Elizabethiä siinä määrin, että hän nosti jo laukkuaan paremmin olalleen ja vilkaisi ovelle päin - kerta Trey nyt oli tuommoinen niin sama kai hänen olisi lähteä, hittoako hän tänne jäisi. Trey ilmeisesti arvasti hänen aikeensa, sillä hieman yllättäenkin mies pyysi häntä vielä jäämään, oli jopa noussut pöydänkin äärestä ylös. Elizabeth käänsi katseensa takaisin Treyn suuntaan, kohottaen pienesti kulmiaan kuultuaan miehen kysymyksen. "Susta kai se on enemmän on kiinni. Haluaisitko sä muka olla vielä mun kanssa tekemisissä, jos se lapsi olisikin Jackin?" Elizabeth heitti vastakysymyksen. Kyllä hän itse olisi mielellään vielä Treyn kanssa tekemisissä, mutta jos.. Jos lapsi olikin Jackin, ei hän tiennyt, miten asiat menisivät. "En mä sua mun elämästä haluaisi heittää pihalle, mutta.. En mä tiedä. En mä ole miettinyt niin pitkälle." Elizabeth sitten vastasikin ihan totuudenmukaisesti. Tottakai Elizabeth oli miettinyt niitä testejä paljonkin, mutta jotenkin hän huomasi koko ajan ajattelevansa, että lapsi oli nimenomaan Treyn ja mitään muuta vaihtoehtoa ei vain ollut. "Tää koko tilanne on niin.. outo. Mä vaan haluaisin ajatella, että olet lapsen isä ja jos nyt näin voidaan sanoa niin mun mielestä se on paljon todennäköisempää. Sä et ehkä halua kuulla liikaa yksityiskohtia, mutta ei meillä ollut enää juurikaan mitään säpinää makuuhuoneen puolella Jackin kanssa loppuajasta ja musta tuntuisi tosi epätodennäköiseltä, että mä olisin Jackille raskaana." Elizabeth myönsi, jopa heikosti naurahtaen. Eihän sitä tietysti koskaan tiennyt, mutta raskauden alkamis ajankohtakin täsmäsi paljon paremmin siihen heidän Philadelphian reissuun.

TREY WINCHESTER: Trey kohautti olkiaan; se olikin aika helvetin hyvä kysymys. Tosin sen saattoi kyllä muotoilla niinkin, että halusiko hän jäädä Elizabethin tueksi, sillä tuskinpa nainen Jackilta haki minkäännäköistä apua, vaikka Jack olisikin lapsen isä... Trey meinasikin jo kommentoida ymmärtäväisesti, kun Elizabeth tunnusti että heidän seksielämänsä Jackin kanssa oli ilmeisesti ollut aika kuollutta viime kuukausien aikana, mutta viime hetkellä Trey sai pidettyä suunsa kiinni. Ei kaikkia oivalluksiaan tarvinnut ääneen sanoa, selvästikään. "No", Trey lopulta huokaisi pienesti ja katseli toimistohuoneensa korkeista ikkunoista ulos kadulle, tai lähinnä vastapäisten rakennusten seiniä, sillä he olivat melko korkeassa rakennuksessa, "kai me voidaan ne testit tehdä. Ihan varmuuden vuoksi vain. Saadaanpahan sitten kumpikin mielenrauhan tämän asian suhteen." Mies käännähti kohti Elizabethia. "Milloin sellaiset voi edes tehdä, voitko sä vaan marssia lääkärin vastaanotolle ja ilmoittaa haluavasi sellaiset kokeet?"

ELIZABETH AUBREY: Elizabeth nyökkäsi päätään, kun Trey viimein myöntyi niihin isyysteihin. Tietysti Elizabethiä itseäänkin pelotti, että jotain menisi vikaan ja lapsi vammautuisi niiden testien takia, mutta ei tässä kamalasti vaihtoehtoja ollut. Ja ei kai mikään kehitysvamma kuitenkaan niin todennäköinen vaihtoehto olisi.. "Mulla on muistaakseni ensi viikolla ensimmäinen neuvolakäynti, mä voin vaikka kysyä siellä asiasta." Elizabeth sanoi, hetken aikaa asiaa mietittyään. "Jos sä haluat.. Siis nimenomaan jos sä vaan haluat niin sä voit mun puolesta tulla sinne neuvolaan mukaan." Elizabeth aloitti, mutta kiirehti pian jatkamaan lausettaan. "Mä en siis pakota sua olemaan mun kanssa tän raskauden takia tekemisissä, ellet sä niin itse halua. Tai ylipäätänsä lapsen kanssa sitten aikanaan, tää tilanne kun on mikä on. Mutta mä en myöskään aio sulta mitään kieltää, koska jos sä nyt olet tän lapsen isä.. En mä halua sulta kieltää sun oikeutta olla tekemisissä lapsesi kanssa." Elizabeth ei oikein itsekkään tiennyt, miten olisi ne sanansa muotoillut, sillä tottakai hän halusi, että Trey olisi tekemisissä niin hänen kuin lapsenkin kanssa, jos mies paljastuisi lapsen isäksi, mutta ei hän myöskään halunnut pakottaa miestä mihinkään, sillä eiväthän he tarkoituksella lasta olleet hommanneet.

TREY WINCHESTER: Kun Elizabeth alkoi puhua enemmänkin siitä mahdollisuudesta, että Trey tosiaan olisi tulevan lapsen isä... Trey ei tiennyt mitenpäin olla. Asia alkoi konkretisoitua hänen mielessään; isyys, paikallaan pysyminen, lapsesta huolehtiminen... Ei hän ulospäin itsestään sitä pientä pakokauhua näyttänyt, mutta aika uskomattomalta sellaiset asiat tuntuivat ainakin vielä tässä vaiheessa. "Mm'm", mies sitten mutisikin ja hieraisi kevyesti niskaansa, "no. Voin mä harkita. Tai siis.. Katsotaan, jos ei ole mitään kiireellistä työjuttua." Okei, ei hänellä muutenkaan ollut mitään erikoisia työjuttuja, mutta ainahan oli tietysti mahdollisuus sellaiseen. Vaikkapa yllättävä palaveri. Kokous, niin kokous, sellaisesta ei kyllä voinut olla pois, jos sellainen sattuisi eteen. "Se on hyvä tietää. Tai sillä tavalla, kyllä mä uskon, että kaikki järjestyy. Me saadaan asiat järjestettyä parhain pä.." Treyn lause katkesi, kun hänen isänsä pää ilmestyi avautuvasta ovesta sisälle. "Hei, tässä on nämä pari kansiota, jotka halusit kats.." Edgar Winchester aloitti, kunnes äkkäsi Elizabethinkin huoneessa. "No mutta Liz, mitäs sinä? En olekaan nähnyt sinua aikoihin - todella harmi se teidän eronne Jackin kanssa!"

ELIZABETH AUBREY: Kieltämättä Treyn sanat kuulostivat hieman epävarmoilta Elizabethin korviin ja väkisinkin naisen mieleen tuli ajatus siitä, että ehkä Trey jänistäisi sittenkin. No, Elizabeth oli kerennyt jo kuluneina kuukausina totutella ajatuksiin yksinhuoltajuudesta, joten jos Trey ei haluaisikaan olla lapsen kanssa tekemisissä, mikään ei muuttuisi. Elizabeth oli päätöksensä jokatapauksessa tehnyt, eikä sitä enää muuttaisi. Elizabeth ei juurikaan kerennyt kommentoida asiaan mitään, kun ovi yhtäkkiä aukesi ja Treyn isä tupsahti paikalle. "Joo, todella harmihan se oli.. Mutta elämä jatkuu." Elizabeth sanoi, onnistuen jopa hieman hymyilemäänkin, vaikka kieltämättä se teki vähän vaikeaa, sillä eipä hän juuri harmin tunteita tuntenut eronsa takia. Nopeasti katse kuitenkin kääntyi Edgarista Treyn puoleen. "Ei mutta, jos teillä on jotain työjuttuja niin me voidaan kyllä jutella myöhemminkin, vai mitä?" Elizabeth sanoi Treylle, ollen jo hieman vetäytymässä oven suuntaan, mutta ilmeisesti Edgar ei vielä antanut siihen mahdollisuutta. "Oliko teillä jotain tärkeääkin kesken? Treyn kyllä pitäisi oppia, että töissä huolehditaan vaan työasioista." mies naureskeli sen verran hyväntuulisesti, että Elizabethia jopa alkoi ahdistaa - hän jäi täysin sanattomaksi sen kysymyksen äärellä, sillä mitäpä siihen olisi edes vastannut, tuskin kumpikaan teistä Treyn kanssa totuutta halusi kertoa.

TREY WINCHESTER: "Todella positiivisesti suhtaudut tähän, ei voi kuin ihailla", Edgar hymyili leppoisasti Elizabethille, kun oli kuullut nuoren naisen sanat. Trey puolestaan seisoi vieressä jokseenkin vaivaantuneena, mutta piti isänsä vuoksi kasvoillaan jonkin sortin kestohymyä. "Eei, mä tosiaan pyysin vain noita kansioita nähtäväksi", Trey kiirehti sanoamaan, kun Elizabeth ehdotti että he voisivat jutella myöhemminkin lisää. Edgarkaan ei ollut halukas lähtemään vielä paikalta, sillä isä alkoi jotakin vitsailemaankin. Trey vilkaisi Elizabethia kuultuaan isänsä kysymyksen. "No ei oikeastaan. Elizabeth vain tuli piipahtamaan, kun hän haluaisi yllättää Jennyn.. no, huvin vuoksi. Jotain bestisjuttuja tai sellaisia", mies keksi nopeasti, vaikkei edes tiennyt, mille tasolle Elizabeth ja pikkusiskonsa ystävyytensä luokittelivat - olivatko hyviäkin ystäviä vai vain astetta parempia työkavereita? Ilmeisesti Jenny oli taikasana, sillä Edgar alkoi kuin alkoikin tehdä lähtöä huoneesta. "No mutta sille tytöllehän minun pitikin soittaa...!" Edgar naurahti, huikkasi sitten näkemiin Treylle ja Elizabethille, ennen kuin purjehti tiehensä. Trey huokaisi raskaasti isänsä mentyä ja sulki vielä työhuoneen oven hetkeksi; silläkin uhalla, että Elizabeth varmasti muutenkin lähtisi pian, ainakin Trey otaksui niin? "Öh. Joo. Niin milloin se neuvola-aika olikin, täytyy varmaan laittaa ylös kalenteriin..."

ELIZABETH AUBREY: Elizabethin ei onneksi tarvinnut rueta keksimään mitään hätävalheita siitä, mitä hän Treyn luona oikein teki, sillä Trey oli heistä nopeampi ja selitti tilanteen - no, yllätys Jennylle oli ilmeisesti taikasana, sillä Edgar ymmärsi viimein häipyä paikalta. "Mä nyt en ole ihan varma, että oliko se keskiviikkona vai torstaina, mulla ei ole kalenteri mukana.. Jos mä vaikka laitan sulle illalla viestin, kun mä olen kotona ja varmistan sen?" Elizabeth ehdotti, eikä Treyllä ilmeisesti ollut mitään asiaa vastaan. "Joo, enköhän mä sitten rupea lähtemään.. Nähdään sitten ehkä ensi viikolla." Elizabeth sanoi pienesti hymyillen ennenkuin sitten katosi lähes heti Edgarin perästä huoneesta. No, asiat eivät olleet ehkä ihan täysin menneet Elizabethin toiveiden mukaisesti, mutta ainakin jotain edistymistä asioiden suhteen oli tapahtunut.