There's nothing so dangerous as a headstrong girl

Selvästikään Lydian ilmestyminen ei parantanut Micahin mielentilaa sitten lainkaan. Niin ainakin saattoi tulkita siitä helvetin tylystä vastakysymyksestä, jonka mies hänelle esitti. Nainen nosti kätensä pystyyn ikään kuin rauhoittaakseen tilannetta. Micah se sitten oli kummallinen. Ei mieheltä näköjään koskaan uskaltanut udella yhtään mitään – ei varsinkaan silloin, kun sen naama oli norsunvitulla. ”Chill out”, hän tuhahti sille takaisin ja laski samalla kätensä nojaamaan pöydänpintaa vasten. ”It was just one fucking question. I was trying to be nice”, Lydia huomautti rauhallisesti. Ei tässä nyt tarvinnut kiihtyä. Hänelle oli ihan okei, vaikka mies ei halunnut puhua, mutta ihan kohteliaisuuden nimissä nainen oli kysymyksensä kysynyt, vaikka sen olisikin voinut muotoilla hieman ystävällisempään muotoon. ”If there's nothing wrong with you, why do you look like you could kill somebody?” uteliaisuus oli aina ollut Lydian yksi heikkouksista, ja totta kai hänen mielenkiintonsa heräsi, kun Micah väitti, ettei sillä ollut mikään vialla, vaikka ilmiselvästi se puhui täyttä paskaa. Ei Lydia mikään tyhmä ollut.

Nainen kumosi juomaansa jo toistamiseen ja seurasi samalla Micahia, kun mieskin joi omaansa. Hänen huulensa kaartuivat huvittuneeseen hymyyn miehen irvistäessä. ”What the fuck? Who doesn't like ginger beer?” hän kysyi järkyttyneenä. Lydia veti kasvoilleen muka loukkaantuneen ilmeen, kun Micah ei viitsinyt arvostaa hänen vaivannäköään, vaan pikemminkin moitti sitä, että hän oli tuonut miehelle juoman, jossa ei ollut alkoholia nimeksikään. ”You should thank me instead of whining”, hän hymähti sitten, ”see all those people? If you go there to get yourself something to drink, you won't get anything. There's a big fucking line to the bar counter. But I passed all those people and brought you – at least – something, so you should thank me.” Lydia veti kasvoilleen herttaisen hymyn sanojensa päätteeksi, vaikka Micah mulkoilikin häntä tyytymättömästi. Hän ei ollut huomaavinaankaan miehen ilmettä.

Micahia ei selvästi sinä iltana kiinnostanut yhtään kenenkään seura. Nytkin se kyseli, eikö hänellä ollut mitään parempaa tekemistä, ja Lydia saattoi vain mutristaa miehelle tyytymättömästi huuliaan, kun se halusi hänestä niin nopeasti eroon. Kehtasipa mies vielä muistuttaa häntä niiden kahden aikaisemman miehen olemassa olosta, kun osoitteli niiden pöytää kohti. Lydiankin katse kääntyi kyseisen mieskaksikon suuntaan, mutta palasi todella nopeasti takaisin Micahiin. ”Nope, they are not”, nainen tokaisi itsepäisesti. Hän ei ainakaan kaivannut niiden kahden typeryksen seuraan enää hetkeäkään. ”I'm all yours now”, Lydia heitti Micahille virnistäen, ”if you want.”

Lydia kohotti kulmiaan miehen töksäytykselle ja lähes heti perään pyöräytti vielä silmiäänkin. No eihän se tietenkään hänen asiansa ollut. Mitäs vittua hän oli oikein kuvitellut? ”You are right. What the fuck was I even thinking? Of course it's not my business. I'm so sorry”, nainen sanoi pahoitellen, vaikka äänensävystä kuulsi selvästi läpi pieni ivallisuus. Lydia tiedosti kyllä leikkivänsä sillä hetkellä varsin varomattomasti tulella, mutta hän ei mahtanut itselleen yhtään mitään. Sitä paitsi hänestä tuntui siltä, että kommettiensa avulla Micah oikein lietsoi häntä sanomaan jotakin nenäkästä, vaikka tuskin mies edes sitä itse tajusi. Nytkin se heittäytyi muka oikein fiksuksi, kun kommentoi sitä tappamisasiaa. ”Now you are acting like a real smartass, Micah”, Lydia kokikin tarpeelliseksi huomauttaa varsin pitkästyneenä. Tottahan toki kuka tahansa kykeni tappamaan, mutta Micah nyt vain näytti siltä kuin olisi halunnut päästää jonkun pois päiviltä. Lydia näytti tismalleen samalta silloin, kun hän oli vihainen. Sitä ei tosin kaikkien onneksi usein tapahtunut, että hän olisi menettänyt hermonsa, mutta silloin, kun hän menetti, kannatti vain suosiolla pysyä aivan helvetin kaukana.

Inkivääriolut ei muka tietenkään Micahille maistunut, eikä mies siitä kuulemma pitänyt. Lydia saattoi vain oman päänsä sisällä miettiä, miten helvetissä se oli sitten mahdollista. Hän kun oli kuvitellut, että miehille kelpasi yleensä kaikki – juomien sisältämästä alkoholimäärästä riippumatta. Näköjään mies oli kuitenkin happamana sen tähden, ettei Lydia ollut tajunnut tuoda mukanaan mitään vahvempaa, jolla miehen tyhjän lasin olisi voinut täyttää. Mistä helvetistä hän olisi voinut sen tajuta? Ei hän ollut edes kiinnittänyt koko tyhjään lasiin huomiota kuin vasta nyt, kun mies heilutteli sitä hänelle. ”Next time I'll bring you something more alcoholic. Deal?” Lydia lähti sille sovittelevammalle linjalle sen sijaan, että olisi taas sanonut vaihteeksi jotakin, mikä olisi voinut nostattaa Micahin verenpainetta. Eikä hän muutenkaan enää jaksanut väitellä aiheesta – kyllä hänkin jossakin vaiheessa väsyi ja kyllästyi. Ensi kerralla hän ei tekisi sitä virhettä, että toisi Micahille juotavaksi jotakin, missä ei ollut promilleja nimeksikään.

Totta helvetissä Lydia halusi pysyä mieluummin Micahin kuin niiden kahden aikaisemman miehen seurassa. Hän koki, että Micahista sai mitä luultavammin muutakin kuin juttuseuraa, kun taas edellisen kaksikon kanssa asiat eivät edenneet yhtään mihinkään. Typerähän hän olisi ollut, jos olisi tapattanut itsensä tylsyyteen, kun aivan varmasti hän löytäisi seurakseen jonkun, jonka kanssa asiat sujuisivat paljon nopeammin. Ja kuten arvata saattoi, Micah ei tarvinnut ketään kenelle puhua, mutta tarvitsi jonkun, jonka kanssa panna. Lydian huulille kaartui varsin tyytyväinen virne. ”What a perfect idea”, nainen virnisti ja pyöritteli hetken aikaa vaaleaa hiuskiehkuraa sormissaan. Hän katsoi Micahia pilke silmäkulmassaan nojautuessaan lähemmäs miestä. ”I promise to behave”, hän lupasi, kun Micah lisäsi perään ehtonsa. Lydia osasi kyllä tukkia turpansa tarpeen vaatiessa, eikä hän muutenkaan kokenut enää tarvetta vittuilla miehelle tämän naamasta tai mistään muustakaan. ”And if I don't, I think you'll have to punish me”, Lydia lisäsi vielä nopeasti edellisten sanojensa päätteeksi. Ilkikurinen hymy levisi hänen kasvoilleen, kun hän nousi hitaasti tuoliltaan ja kiersi sitten Micahin läheisyyteen hitain askelin. ”So, Prince Charming, where are you going to take me?” vaaleaverikkö kumartui kuiskaamaan miehen korvaan. Kyllähän siinä odotellessa kuka tahansa olisi käynyt malttamattomaksi.

Ilmeisesti Lydia onnistui tekemään edes jotakin oikein, mikäli Micahin huulille ilmestyvästä hymyntapaisesta jotakin saattoi päätellä. Oli ilo huomata, että hän kykeni asennettaan vain aavistuksen verran muuttamalla saamaan miehen heti hieman paremmalle tuulelle. Mies puhuikin hänelle jo huomattavasti mukavampaan sävyyn, vaikka Micah saikin sanansa kuulostamaan varsin likaisilta. Se ei kuitenkaan Lydiaa hätkähdyttänyt sitten lainkaan. Pikemminkin hän vain virnisti entistäkin leveämmin ja innostui keikistelemään miehen edessä rohkeammin kuin äsken. Hän oli lyhyen uransa aikana kuullut jo aivan kaiken, eikä mikään saanut naista enää puistelemaan inhotuksesta päätään. Ei sillä että Lydia koskaan olisikaan ollut mitenkään erityisen herkkä kaiken maailman rivouksille, mutta kieltämättä alkuaikoina, kun hän oli vasta alkanut totutella sweetbuttina toimimiseen, hän oli joutunut muutamaankin otteeseen irvistelemään ja puistelemaan päätään, kun ei ollut voinut käsittää, kuinka rivoja jotkut miehet osasivat olla. Micahin likaiselta kuulostanut kommentti oli vielä todella pientä verrattuna joidenkin miesten puheisiin, ja niihinkin Lydia oli jo tottunut. Hän oli elämänsä aikana tottunut pahempaankin kuin motoristimiesten irstaisiin puheenaiheisiin. Sitä paitsi Lydia osasi itsekin heittäytyä varsin rääväsuiseksi, jos vain halusi. Tuskin löytyi ainuttakaan sanaa, jota hän ei olisi ääneen voinut tai kehdannut sanoa.

Rääväsuuksi heittäytymisen lisäksi hän saattoi panna yleensä ihan missä tahansa päästämättä pienintäkään valitusta ulos huuliltaan, mutta hänen kotinsa oli sellainen paikka, jonne hän vihoviimeisenä olisi vienyt jonkun. Ei se toki olisi ollut ongelma, mikäli hän olisi asunnut yksin, mutta koska Lydia asui Rean kanssa, hän ei halunnut tuoda niin sanotusti ”töitään” kotiin ja häiritä Rean illanviettoa paneskelemalla miesten kanssa omassa makuuhuoneessaan. Kyse oli ennemminkin ystävän kunnioituksesta kuin siitä, että hän olisi hävennyt touhuilua oman kattonsa alla silloin, kun ylimääräinen korvapari oli kuulemassa kaiken. ”We can't go there. I think that Rea is there right now”, Lydia vastasikin Micahin ehdotukseen välittömästi sen kuullessaan. Toki oli helvetin vaikeaa keskittyä puhumiseen tai yhtään mihinkään muuhunkaan, kun miehen kosketukset saivat hänen verensä lähes kuohumaan. Micah kyllä tiesi, mistä napeista painella, jos halusi saada hänet syttymään. Lydia olisi ollut ihan valmis vaikka rynnistämään johonkin pubin likaiseen vessaan, mutta hänen yllätyksekseen Micah päätti, että he lähtisivät miehen luokse. Mitenkään nainen ei siihen oikeastaan kerennyt reagoida, kun mies läimäytti häntä takapuoleen ja nousi tuolistaan. Selvä sitten! Hän ei valittaisi, jos mies kerta todella halusi viedä hänet luokseen.

”Let's go then!” hän tokaisi päättäväisesti. Vaaleaverikkö lähti astelemaan Micahin ohjaamana ulos baarista. Pieni tovi siinä vierähti, että he pääsivät Micahin moottoripyörän luokse. Ilman sen kummempia saatesanoja Micah ojensi hänelle kypäränsä, jonka Lydia tietenkin laittoi päähänsä. Sen tehtyään hän istahti miehen moottoripyörän kyytiin ajatuksissaan vain ja ainoastaan se, että hän halusi päästä mahdollisimman äkkiä perille.


Matka ei onneksi kestänyt kauaa, ja heti Micahin asuntoon päästyä nainen riisuikin jalassaan olleet korkokengät. Hän tutkaili hetken aikaa katseellaan miehen asuntoa, ennen kuin käänsi katseensa taas Micahiin ja virnisti. ”This is a nice apartment”, nainen sanoi ottaessaan askeleita lähemmäs miestä, ”but now you have to show me where we can fuck.” Ei ollut hänen tyylistään vain jäädä odottelemaan. Sanojensa päätteeksi Lydia seisahtui miehen eteen, aivan tämän lähettyville, ja kurottautui kietomaan kätensä Micahin niskan taakse. ”Just take me”, Lydia kehotti lopulta. Siitä oli jo liian pitkä aika, kun he olivat viimeksi panneet. Kuka tahansa hänen tilallaan oleva olisi ollut yhtä malttamaton.

Rehellisesti sanottuna nainen ei edes tiennyt, mistä helvetistä hän oli sen asuntokommenttinsa oikein repinyt, koska eihän siinä miehen asunnossa ollut paljoa nähtävää. Kai hän oli jälleen kerran yrittänyt olla vain mukava tai omalla tavallaan kohtelias osoittamalla, että häntä kiinnosti joskus muukin kuin vain paneminen. Mutta niin tai näin, oli se Micahin asunto oikeasti ihan mukava. Ehkä pieni ja yksinkertaisesti sisustettu vailla mitään turhaa, mutta kun otti huomioon, että Lydia oli koko lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt lähes kokonaan sellaisessa asunnossa, jossa ei kovinkaan montaa huonekalua koskaan ollut näkynyt, oli se Micahin asunto sellaiseen verrattuna oikeasti viihtyisä ja mukava. Itse asiassa kenen tahansa asunto peittosi mennen tullen hänen lapsuudenkotinsa. Nykyään Lydia oli onneksi onnellisessa asemassa, ja siitä hän sai kiittää vain ja ainoastaan Reagania, joka oli ottanut hänet siipensä suojaan, tarjonnut kodin ja työn. Kadulla eläminen oli ollut joka päivä ihan yhtä helvettiä, ja Lydialla oli mennyt kauan aikaa tottua siihen, että maailmasta löytyi vielä hyviäkin ihmisiä. Hän ei ollut voinut uskoa, että Rea oli oikeasti ottanut hänet luokseen asumaan ja tarjonnut hänelle paremman elämän kuin hänen vanhempansa olivat hänelle kyenneet antamaan.

Nykyään elämästä uskalsi jopa nauttiakin ilman, että tarvitsi jatkuvasti pelätä päätyvänsä taas kadulle. Silläkin hetkellä Lydia vain heittäytyi omien halujensa vietäväksi ja hivutti itsensä aivan Micahin lähelle, kietoutui siihen kiinni ja lähes vaati sitä ottamaan hänet. Hän ei harrastanut mitään romanttisia ehdotuksia, vaan sanoi kaiken suoraan. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut tuhlata aikaansa niin minkäänlaisiin romanttisiin hölynpölyihin, kun hänellä oli parempaakin tekemistä. ”It's nice to hear you like that”, Lydia virnisti Micahin kiusoittelulle ja puraisi viettelevästi alahuultaan. Kaikille miehille ei suinkaan puhuttu niin likaisesti tai niiden kanssa ei flirttailtu – jotkut jopa vain toivoivat hänen pitävän suun kiinni –, mutta Micah oli jollakin tavalla poikkeustapaus. Kyllä sille flirttailtiin ja sanottiin kaikki mitään säästelemättä, eikä Lydia voinut ymmärtää miksi vitussa se mies sai hänet käyttäytymään sillä tavalla. Jotenkin sitä oli mukava kiusoitella, ja toisinaan sen silmille hyppiminenkin oli naiselle eräänlaista ajanvietettä, vaikka Lydia tiedostikin harvinaisen selvästi tökkivänsä kepillä jäätä. Asian tiedostaminen ei kuitenkaan ollut saanut häntä lopettamaan, ja Lydia oli tajunnut hakeutuvansa Micahin seuraan entistäkin useammin – joskus jopa asiaa edes itse täysin tiedostamatta. Tänäänkin, kun hän oli bongannut miehen yksinään pöydästä istumasta, hän oli tiennyt saman tien menevänsä sen luokse, vaikka olikin periaatteessa jo lupautunut lähtemään aivan muiden miesten matkaan.

Kauaa Micah ei onneksi aikaillut, kun se lopulta vain ohjasi hänet makuuhuoneeseen. Lydia ei vaivautunut enää edes vilkaisemaan huoneessa ympärilleen, kun mies oli yksinkertaisesti vain kiinnittänyt hänen täydellisen huomionsa. Se veti häntä lähelleen ja suuteli hänen kaulaa, solisluita ja rintakehää, eikä nainen voinut olla huokaisematta nautinnosta. Hengitys kiihtyi jo pelkän odotuksen takia, ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa kaikesta siitä kiihkosta, jota hän tunsi. Micah availi hänen housunsa, ja Lydia riisui ne jaloistaan miehen avustamana. Sen jälkeen naisen kädet löysivät vuorostaan tiensä miehen vartalolle, kun hän sujautti ne hetkeksi Micahin paidan alle ja tunnusteli niillä tämän kylkiä ja alavatsan seutua. Hän antoi Micahin kaikessa rauhassa riisua omat housunsa, ennen kuin nainen vuorostaan ryhtyi jo riisumaan miehen yllä olevaa paitaa. Kaikki, mikä peitti miehen vartalon alleen, oli vain ja ainoastaan tiellä. Ja kun Micah lopulta seisoi hänen edessään lähes täysin ilman vaatteita, Lydia antoi sormiensa liukua sen iholla täysin vapaasti samalla, kun hän painoi vaativan suudelman miehen huulia vasten. Se suudelma todellakin oli vain pelkkä muistutus siitä, että hän halusi miehen vain ottavan hänet niin nopeasti kuin mahdollista.