member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 7, 2018 15:32:21 GMT 2
Post by moa on Aug 7, 2018 15:32:21 GMT 2
Saturday, 30th of June – almost 11 P.M.
Sons of Mayhem MC’s clubhouse @ Astoria, Queens Eve Castillo & Beau Norwood
Kuluneet pari viikkoa olivat tuntuneet jotenkin hätkähdyttävän normaaleilta. Kesäkuu oli ryöminyt kohti loppuaan sellaisella arkisuudella, että Even oli melkein vaikea käsittää sitä. Kaikesta Beaun kanssa tapahtuneesta huolimatta hänen elämänsä oli edelleen tismalleen samanlaista kuin se oli ollut ennen miehen astumista kuvioihin. Vähän tyhjää, mutta niin se oli tainnut olla aiemminkin. Mikään ei oikeastaan ollut niiden parin kuukauden aikana muuttunut: Beau oli onnistunut heilauttamaan hänen arkirutiinejaan hetkellisesti, muttei pysyvästi. Miehen joutuminen sairaalaan oli toki ollut hätkähdyttävä kokemus, olihan se pakottanut Even vetäytymään, mutta sen jälkeen kaikki oli palautunut normaaliksi, mikä tuntui oudolla tavalla hermostuttavalta. Tuntui että kaiken olisi pitänyt olla jotenkin toisin, ikään kuin hän olisi huhtikuun jälkeen käynyt läpi suuriakin elämänmuutoksia, vaikkei tietenkään ollut. Ilman Beauta hänen elämänsä oli ihan tismalleen kuten se oli ollut ennen sitä. Alun ikävän ja ahdistuksen jälkeen oli lopulta ollut aika helppo upota takaisin niihin rutiineihin, hyväksyä muiden miesten seura ja leikkiä, että edes jonkun kanssa oleminen tuntui puoliksikaan yhtä hyvältä kuin Beaun kanssa oli tuntunut. Ensimmäistä kertaa todellista rauhattomuutta tilanteesta tunnettiin nyt, kun kerhotalo oli täyttynyt ihmisistä, jotka juhlivat Beaun paluuta elävien kirjoihin. Eve ei oikeastaan tiennyt juurikaan yksityiskohtia siitä, mitä Beaulle nyt kuului – asiasta oltiin kysytty Micahilta kerran ohimennen –, mutta niihin sen tervehtymisjuhliin hänet kuitenkin oli muiden sweetbuttien tapaan kutsuttu. Ei sen itsensä toimesta tietenkään, eiväthän he olleet olleet missään tekemisissä moneen viikkoon. Eve oli kuullut asiasta yhdeltä prospectilta ja se oli antanut ymmärtää, että tyttöjä olisi hyvä olla paikalla sankoin joukoin, jottei hommasta tulisi silkka sausage fest.Vaikka tarkoitus oli juhlia Beaun paluuta, se tehtiin tietenkin tuttuun tapaan viinan ja naisten voimalla. Eve oli siis asiaan kuuluvasti sonnustautunut vähän tavallista paljastavampiin vaatteisiin ja sipaissut kasvoilleen aavistuksen enemmän meikkiä ennen huoneestaan yleisiin tiloihin siirtymistä. Alkuilta oltiin kaadettu oluita, tarjoiltu paukkuja ja oltu milloin kenenkin kähmittävänä ja oli myönnettävä, että hän tunsi pientä vastenmielisyyttä sitä kaikke kohtaan nyt, kun tiesi Beaun olevan paikalla. Ei sillä olisi pitänyt olla mitään väliä, mutta syystä tai toisesta Eve ei olisi halunnut sen näkevän häntä muiden kosketettavana ja suudeltavana. Jotenkin se tuntui likaiselta, vaikkei hän yleensä sellaista omasta toimenkuvastaan ajatellut. Eikä kyse ollut siitäkään, että Beau olisi häntä mitenkään katsellut: aina kun Eve oli sen nähnyt, se oli ollut keskittynyt ihan johonkin muuhun kuin häneen, joten itsetietoisuus oli luultavasti ihan turhaa. Siitä huolimatta, kun tilanne alkoi yhden kerholaisen käsittelyssä edetä sellaisille leveleille, että Eve tunsi sen käden hameensa alla ja hampaat kipeästi kaulallaan, karkasi hän sen otteesta jonkun typerän tekosyyn varjolla ja livahti pois huoneesta. Käytävästä pujahdettiin keittiöön, koska siellä varmaan saataisiin olla hetki rauhassa, eikä sitä kuitenkaan katsottaisi samalla tavalla pahalla kuin omaan huoneeseen karkaamista. Eve suuntasi suorinta tietä lavuaarille ja oli jo kaivamassa kaapista lasia, kun tajusi jonkun liikkuvan oven suunnalla. ”Shit!” Eveltä pääsi, kun lasi oli lipsahtaa otteesta. Hän kääntyi nopeasti ympäri ja oli ihan valmistautunut siihen, että Paul olisi seurannut hänen perässään, mutta ovensuussa seisoikin Beau, joka ei näyttänyt yhtään siltä, että olisi tullut sinne hänen takiaan. Eve hieraisi vaistomaisesta kaulassaan punoittavia hampaanjälkiä, peitti ne ensin kädellään ja veti sitten hiuksia eteen. ”Water?” hän tarjosi, kun ei oikein muutakaan siihen hätää osannut. Oma lasi täytettiin vedellä ja siitä otettiin pieni huikka.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 7, 2018 18:55:49 GMT 2
Post by autopilot on Aug 7, 2018 18:55:49 GMT 2
Myös Beau oli sairaalasta kotiuduttuaan herännyt siihen ymmärrykseen, ettei oikein mikään ollut muuttunut. Melkein kuoleminen ei tehnyt muuta kun sattui ja pakotti sairaslomalle, välien rikkoutuminen jonkun kanssa ei vaikuttanut edes niin paljon. Fyysisiä vahinkoja ei oikein voitu unohtaa, mutta muuten tuntui välillä siltä, kun viime kuukausia ei olisi tapahtunut lainkaan. Kotona toipuessa olisi voinut ajatella olevan liikaakin aikaa miettiä kaikkea, mutta jotenkin seinät eivät olleetkaan lähteneet kaatumaan päälle. Ehkä se oli kipulääkepöhnä - mies oli ilolla pyörtänyt päätöksensä niistä kieltäytymisestä, kun liikkeessä oleminen oli ilman ollut mahdotonta - tai ehkä hän oli oikeasti löytänyt sen appreciate life and spend time with your family -perspektiivin, kuka tiesi.
Se ei tarkoittanut, etteikö kotona istuminen olisi ollut puuduttavaa. Beau oli alusta asti halunnut päästä arkeen kiinni mahdollisimman nopeasti, joten oli antanut itselleen viikon aikaa vain olla ja toipua kotona. Nyt kun viikko oli kulunut, ei hän ollut pyörtämässä päätöstään. Hän olisi halunnut vain palata kaikessa hiljaisuudessa töihin - missä olisi varmasti ollut harvinaisen hyödytön - ja leikkiä, että arki oli taas tuttua ja tavallista, mutta muut eivät olleet asiasta samaa mieltä. Paluun ja hengissä olemisen juhliminen olisi jossain toisessa tilanteessa voinut olla hauskaa, mutta nyt ei koko iltana ollut kauheasti hymyilyttänyt. Beau ei oikeastaan voinut sietää sitä, miten vähintään joka toinen hihkui sitä, miten hän oli viimeinkin oikeasti yksi niistä. Ei hän halunnut olla, eikä todellakaan kaivannut siitä mitään muistutusta.
Ihmiseksi, joka oli yleensä luonnostaan life of the party ja huomion keskipiste, oli mies nyt ollut hyvin hiljainen ja pitänyt matalaa profiilia. Kai se pistettiin vain kipujen piikkiin, koska kukaan ei jaksanut jankata aiheesta. Kai ne katsoivat oudosti, kun Beau ei lähtenytkään mukaan siihen niiden iloon ja riemuun, ei vääntänyt smalltalkia jokaisen vastaantulijan kanssa, nauranut, vitsaillut ja ottanut tilaa tuttuun tapaan haltuun. Nyt hän halusi vain kadota paikalta. Oloa ei oltu varmaan ikinä tunnettu niin yksinäiseksi kun nyt, kun seistiin sen ihmisjoukon keskellä. Oli vaikea nostella jotain viskilasia ja yrittää hymyillä, kun oikeasti halusi vain pudottaa kaiken ja juosta. Ei hän antanut itsensä niin tehdä, vaikka kuinka olisi halunnut, mutta ramppasi kyllä ulkona tupakalla suhteettoman usein - kunnes sattui osumaan jonkun muun tupakointirytmiin ja törmäsi niihin sitten joka kerta. Sen jälkeen hän pakeni keittiöön, ihan vain törmätäkseen Eveen.
Naisen seuraa ei kaivattu, mutta ei siitä voitu mitenkään järkevästi häipyäkään ilman, että kaikki tajuaisivat sen johtuvan juuri siitä. Salaa paikalta häipyminenkään ei ollut vaihtoehto, kun Eve suorastaan säikähti hänen saapumistaan. “Didn’t mean to scare you”, Beau sanoi saman tien ja onnistui kuulostamaan yllättävän tavalliselta, vaikka siltä ei tuntunut. Brunette oli taas niin täysin siinä sweetbutt modessa, että sitä oli vaikea edes katsoa. Joten ei katsottu. Tai katsottiin sen suuntaan, mutta samalla jotenkin sen ohi. Silti ei voitu olla rekisteröimättä sitä, miten se peitteli syötyä kaulaansa. “Uh.. Sure”, Beau lupasi vain siihen vesitarjoukseen ja pisti saman tien syrjään olutpullon, mitä oli kantanut mukana. Vettä saatiin ja siitä kiitettiin, minkä jälkeen ei edelleenkään kehdattu vain lähteä. Pää löi hetken tyhjää, mutta hän onnistui näyttämään luontevalta, kun jäi vain nojailemaan tiskiin. “Who you hiding from?” Beau sitten tiedusteli keskustelevaan sävyyn. Sellaiseen, kun puhuisi jollekin puolituntemattomalle.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 7, 2018 19:32:52 GMT 2
Post by moa on Aug 7, 2018 19:32:52 GMT 2
Vaikka Eve oli puettu ja meikattu kuten muutkin sweetbuttit, ei hän Beaun nähdessään vetänyt päälle sitä roolia, jonka olisi vetänyt kenen tahansa muun kerholaisen edessä. Sitä ei syöty katseella eikä sille keikistelty: sen kanssa sellainen olisi tuntunut luonnottomalta, koska he tunsivat toisensa paremmin. Sen sijaan Eve naurahti vähän typerästi, koska typerää se tosiaan oli, että hän oli säikähtänyt, kun toinen oli yksinkertaisesti kävellyt huoneeseen. Ei se ollut hiippaillut hänen perässään tai käynyt päälle, joten ei ollut mitään syytä kiroilla ja pudotella tavaroita. Tai melkein pudotella, olihan se lasi onneksi onnistuttu pitämään otteessa. ”It’s cool, I just didn’t hear you coming, that’s all”, hän selitti ja laski sillekin lasin vettä, ettei olisi epäkohtelias. Oli sillä kyllä näköjään mukanaan olutkin, mutta se työnsi sen syrjään ottaessaan vastaan hänen tarjoamansa lasin. Eve oli itsekin juonut illan aikana muutaman, mutta pää pidettiin mielellään kohtuu selvänä niissä tilanteissa: kun oltiin niin läheisissä tekemisissä miesten kanssa, se tehtiin mieluummin niin, ettei tarvitsisi seuraavana aamuna kertailla illan sumeita tapahtumia ja kuulla kaikilta muilta, mitä oli tullut tehneeksi. Niitäkin iltoja oli ollut, mutta viimeksi joskus kauan sitten, silloin kun hän oli ollut nuorempi ja oli kaivannut jotain taittamaan sitä terää.
Beau nojautui tiskin reunaan ja Eve päätyi tekemään samoin, melkein peilaamaan sen liikkeitä. ”Why do you think I’m hiding from someone?” hän kysyi, muttei voinut tai kai edes yrittänyt peittää sitä, miten oikeaan mies oli osunut. Päätä puisteltiin hymynpuolikas huulilla, otettiin kaikessa rauhassa uusi huikka vedestä. ”I don’t even know. Paul? Everyone”, nainen summasi ja vilkaisi miestä vähän siihen tyyliin kuin odottaisi sen vain käsittävän mitä hän tarkoitti. Ei kyse ollut vain Paulista, ennen sitä oltiin livahdettu aika monen muunkin otteesta, eivätkä ne olleet ehtineet mennä edes niin pitkälle. Miehet alkoivat olla humalassa ja ennemmin tai myöhemmin jonkun annettaisiin viedä hänet huoneeseensa tai vessaan tai mihin ikinä, mutta kai vielä oli ihan ok pakoilla ja leikkiä vaikeasti tavoitettavaa. Tarkoitus ei kyllä ollut ollut törmätä sillä pakomatkalla keneenkään, kaikkein vähiten Beauhun. Sitä oltiin pikemminkin pyritty tietoisesti välttelemään koko ilta, mikä ei ollut osoittautunut kovin vaikeaksi tehtäväksi, koska ilmeisesti sekään ei ollut eriyisemmin yrittänyt hakeutua hänen seuraansa. Ei mikään ihme sen jälkeen, miten dramaattisesti hän oli hoitanut vierailunsa sen sairasvuoteen äärelle. Tilanteen ajatteleminen kieltämättä hävetti nyt, kun oltiin taas samassa tilassa miehen kanssa.
Omaa käytöstä oli oikeastaan edelleen vähän hankala ymmärtää, vaikka pikkuhiljaa oltiinkin saatu koottua yhteen palaset siitä tutusta sairaalasta, äidin kuolemasta, Ninasta, Beaun näkemisestä loukkaantuneena. Siinä nyt vain oli ollut paljon kaikenlaista, liikaa. Eikä sen jutun lopettaminen kai sitten lopulta ollut ollut huono ratkaisu, niin helpolla he olivat toisistaa irrottaneet. Kai hän oli ahdistuksissaankin edes jotain ajatellut järjellä. ”What about you? Are you hiding from your own party?” Eve vihjaisi aavistuksen hymyillen, tönäisi miestä pehmeästi kyynärvarrella kyynärvarteen ennen kuin palautti ryhtinsä, suoristautui. Se oli sellainen kiusoitteleva, mutta täysin toverillinen ele, jonka saattoi tehdä, vaikka läheisyys toiseen ihmiseen olisikin pelottanut ihan helvetisti. Monella tapaa Eveä pelottikin, koska Beaun kanssa vietettyä aikaa ja sen läheisyyttä oltiin nimenomaan yritetty unohtaa, mutta siinä se nyt taas oli. ”I don’t think I’ve ever seen you in these before”, nainen pohti, rypisti kulmiaan ja vilkaisi miestä kuin kysyäkseen, oliko hän väärässä. Sitä ei oikeasti muistettu mistään kerhon juhlista, ei ajalta ennen eikä ajalta jälkeen sen kevään.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 7, 2018 20:21:09 GMT 2
Post by autopilot on Aug 7, 2018 20:21:09 GMT 2
Jotenkin tuntui, että ne juhlat olivat molemmille ihan yhtä epämukava kokemus, joskin eri syistä. Even syitä Beau yritti tietoisesti olla ajattelematta, kuten oli tehnyt tähänkin asti. Hänen ei tarvinnut tietää, kenen käsi oli viimeksi ollut sen hameen alla tai kelle kaikille se keimaili, kenen kanssa se katoaisi muka hiljaa yläkertaan parin olutkierroksen päästä. Ei hän kaivannut sitä tietoa kenestäkään muustakaan paikallaolijasta, mutta Evestä kaikista vähiten. Oli kai aina ollut selvää, ettei hän varsinaisesti kannustanut siihen elämäntyyliin tai leikkinyt, että olisi pitänyt sitä edes kovin hyväksyttävänä. Kellään muulla ei tuntunut olevan samoja ajatuksia, eikä kukaan muu tuntunut hetkeäkään kyseenalaistavan sitä koko asetelmaa.
"I dunno. I would be." Oli totta, että Beau oletti, että Eve piileskeli joltain, koska juuri niin hän itsekin teki. “What’s Paul ever done to you? I’m sure he’s a real stand up guy”, mies kommentoi, mutta kyllä hän ymmärsi. Pakeni hänkin kaikkia ja kaikkea. Olisi paennut Eveäkin, jos ei se olisi sattunut valitsemaan samaa pakopaikkaa ja niin varmistamaan, että he varmasti olivat siinä jumissa ihan vain, koska eivät kehdanneet lähteäkään. Niin hän ainakin itselleen sanoi, ettei vain kehdannut lähteä. Nainen palautti sen kysymyksen ja Beau irvisti vähän syyllisen oloinen. “For my defence, I didn’t wanna come in the first place”, hän puolustautui, mutta aika kehnosti. Evelle virnistettiin, kun se töytäisi sanojensa ohessa. Sekin tuntui melkein oudolta.
“That’s probably ‘cause I don’t go to these things”, Beau myönsi ihan rehellisesti siihen, ettei häntä yleensä näissä merkeissä näkynyt. “It’s not really my kinda party scene, you know.” Hän piti baareista ja illanistujaisista, mutta ei näistä tilaisuuksista. Periaate tuntui olevan, että jos jotain järjestettiin kerhotalolla, hän ei osallistunut. Nytkin juhlafiilis oli ihan täysin kateissa, vaikka paikalla kuinka oli ihmisiä, joiden kanssa oltaisiin jossain muualla voitu juhlia, juoda ja oikeasti nauttia olosta.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 7, 2018 21:39:11 GMT 2
Post by moa on Aug 7, 2018 21:39:11 GMT 2
Beau kysyi, mitä Paul oli hänelle koskaan tehnyt, mutta kysymys oli kaiketi retorinen ja heitto lähinnä vitsi. Jos hän olisi kertonut sille, mitä kukakin oli hänelle tehnyt, se olisi kadonnut paikalta ihan helvetin nopeasti. Ei sillä, etteikö se olisi nytkin vaikuttanut siltä, että jäi vain kun ei viitsinyt lähteä. Niin kai hän itsekin. Siitä huolimatta Eve huomasi ajattelevansa kaulassa hiusten alla tykyttäviä hampaanjälkiä. Ei ollut ihan tuulesta temmattua, että nautinnon ja kivun välissä oli vain ohut raja – jotkut pitivät sen ylittämisestä tietoisesti, Paulin käytöksen saattoi luultavasti panna vain humalan piikkiin. ”I know, aren’t they all”, Eve hymisi, eikä se ollut piikki vaikka olisi voinut olla. Hän oli sen verran kiintynyt valtaosaan kerholaisista, ettei olisi lähtenyt haukkumaan niitä pahasti edes tilaisuuden saadessaan. Eikä Beau ollut mikään tilaisuus, se oli kerholainen siinä missä muutkin ja oli silläkin lojaliteettinsa, vaikka olikin yhtälailla pakosalla. Silti siinäkin tehtiin ero Beaun ja muiden välille, sanottiin they eikä you. ”That’s a poor excuse”, nainen naurahti, mutta pyydysti sen virneen jonka mies hänelle soi ja imi sen sisään. Sen sairaalakeissin jälkeen oltiin ajateltu, ettei Beau ehkä koskaan enää hymyilisi hänelle, mutta ainakin se luulo oli osoitettu vääräksi.
Mies myönsi, ettei niissä kemuissa tullut juuri käytyä ja Eve hymyili sille jotenkin ilottoman lammasmaisesti. ”I figured”, hän vastasi ja oli ihan totta helppo nähdä, miksi ne juhlat eivät olleet Beaun heiniä. Jos ei pitänyt kerhon hierarkiasta, yleisestä öykkäröinnistä ja siitä miten useimmat jäsenet kohtelivat naisia, eivät kerhotalolla järjestetyt juhlat voineet olla mieleisiä. Beau oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei allekirjoittanut useimpia niistä asioista, ja vaikka kaikki elementit saattoivat olla mukana myös muissa tilanteissa, pääsivät kaikki oikeuksiinsa juuri tässä miljöössä. ”I take it you’re not planning on making a habit out of this then?” Eve kysäisi hyvinkin kasuaalisti ja ihan viaton kysymys olikin, vaikka samalla saatettiin yrittää kartoittaa sitä, tulisiko Beauta jatkossa näkemään niissä merkeissä enemmän kuin ennen. Sitä ei ylipäätään koskaan oltu nähty kerhotalolla niin paljon kuin niiden kuluneiden kuukausien aikana, eikä se niinäkään ollut julkisissa tiloissa notkunut. Hänen lakanoissaan pyörimistä saattoi tuskin kutsua kerhotalolla seurusteluksi, vaikka oli se kai sitäkin jos oikeasta kulmasta katsoi.
Oli vaikea sanoa itsekään, toivoiko Eve enemmän, että Beau pysyisi loitolla, vai että siihen voisi törmätä jatkossakin. Ainakin siinä juhlaympäristössä hän olisi mieluummin ilman, koska se teki hänen olonsa vaikeaksi, itsetietoiseksi vaatteistaan, siitä miltä näytti ja miten käyttäytyi. Siinäkin hetkessä oltiin jotenkin hyvin tietoisia omasta lihaan takertuvasta mekkokankaasta ja ihokaistaleista, jotka se paljasti. Vieressä seisovan miehen vaatteista puolestaan saattoi helposti haistaa tupakan ja yhtäkkiä Eve tajusi, miten paljon hänen olisi tehnyt mieli röökiä. Koko iltana ei oikein ollut ollut väliä, jossa olisi voinut karata savuille, ei kun joku aina kaipasi jotain, halusi flirttailla ja heittää läppää tai vetää syliin tanssimaan, suudella ja kosketella. ”Do you happen to have any smokes on you?” Eve kysyikin sitten, työnsi vesilasinsa tiskipöydälle ja pörrötti hiuksia päälaellaan, työnsi niitä taakse. ”I left my pockets upstairs”, hän vitsaili ja virnisti niin, että hampaat näkyivät. Siinä mekossa ei todellakaan ollut tilaa taskuille tai millekään muullekaan.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 8, 2018 8:39:24 GMT 2
Post by autopilot on Aug 8, 2018 8:39:24 GMT 2
Beaun ja kerhon suhde oli varsin monimutkainen. Tavallaan hän vihasi sitä kaikkea ja kaikkia, tavallaan oli kuitenkin äärettömän kiintynyt niihin ihmisiin ja kiitollinen siitä, että ne olivat aikoinaan ottaneet hänet suojiinsa. Ehkä kyseessä oli todellinen stockholm syndrome, mutta ei hän kaikista ristiriitaisista tunteistaan huolimatta ollut puhumassa kenestäkään pahaa tai tuomitsemassa. Lojaliteetti oli syntynyt vuosien saatossa, haluttiin sitä tai ei. Vaikka hän koki itsensä ulkopuoliseksi jollain hyvin perustavanlaatuisella tavalla, ei hän silti olisi ollut yhtään sen todennäköisemmin kääntämässä kelkkaa tai vasikoimassa kuin kukaan muukaan.
“It’s not an excuse”, mies huomautti, “I’d enjoy it way more if I wasn’t forced to come.” Vettä siemaistiin lasista, kun Eve oli sen kerran käteen asti passannut. Se maistui lähinnä haaleallta alkoholilta, kun makuhermot oltiin jo kuorrutettu kaikella, mitä tarjolla oli ollut. Se olut olisi tuntunut paremmalta vedolta, mutta nyt puolitäyttä pulloa vain vilkaistiin sivusilmällä. Eve veikkasi, ettei hän varmaan jatkossakaan aikoisi kauheasti kasvojaan täällä näyttää, ja kieltämättä se oli oikeassa. Sen kysymyksestä tuli sellainen epämääräinen olo, että ehkä se kysyi oikeasti jotain ihan muuta, mutta mies koitti työntää sen tunteen pois ja kohautti harteitaan: “honestly, probably not.” Ei hänellä ollut nyt yhtään sen enempää syytä pyöriä kerhotalolla kun oli ollut ennenkään. Ennen ammutuksi tulemista, ennen Eveä. Mikään ei ollut muutttunut ja silti paljon oli.
Se tuntui liian tutulta, kun Eve kyseli tupakkaa. Sen vitsi taskujen unohtamisesta ei jotenkin naurattanut yhtään, kun Beau yritti lähinnä tietoisesti olla ajattelematta sitä koko asetelmaa. “You shouldn’t smoke. Cancer's not a good look on anyone”, hän huomautti samalla, kun noukki taskussa olevasta askista yhden tupakan ja ojensi sen brunetelle. Se piti kerran vetää sen ulottumattomiin sen kommentin kera, mutta sen enempää ei jaksettu aiheesta valittaa vaan annettiin sen napata se parempaan talteen. Vesilasi hylättiin ja vaihdettiin vihdoin siihen olueen. Se oli vähän väljähtänyttä, mutta ajaisi varmasti asiansa. Sen pohjalta yritettiin löytää luontevia keskustelunaiheitakin, mutta siinä siitä ei ollut oikein mitään apua. "So, uh.." mies yritti ja katsahti Even suuntaan, "how you been?"
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 8, 2018 9:17:57 GMT 2
Post by moa on Aug 8, 2018 9:17:57 GMT 2
Sitä ei viitsitty sanoa ääneen, mutta Evestä Beaun sanavalinta tuntui vähän ankaralta. Pakotettu. Tuskin kukaan oli osoittanut aseella sen ohimoon ja vaatinut tulemaan juhliin, mutta kai pakottamista oli monenlaista. Velvollisuudentunnosta tehdyt asiatkin saattoivat joskus tuntua pakolta, Even olisi pitänyt tietää siitä paljonkin. ”You’re doing fine, it’s gonna be over before you know it”, hän lupasi sille äänellä, jossa sekoittui oudosti huvittuneisuutta ja hellyyttä. Ja silti oltiin jotenkin vähän etäisiä, oli pakko olla. Monella tapaa tuntui, että Beaun olisi pitänyt olla kiitollinen, kun sen elämässä oli niin paljon ihmisiä, jotka välittivät siitä. Halusivat viettää aikaa sen kanssa, järjestivät sille juhlia Hänelläkin oli usein tietyssä määrin rakastettu olo, mutta jos hänelle olisi käynyt jotain, kovin moni ei lopulta olisi muistanut sitä paria päivää pidempään. Tyttöjä tuli aina lisää, veljet olivat asia erikseen.
Beau kaivoi taskustaan tupakan, mutta veti sen Even ulottumattomiin juuri, kun nainen oli nappaamassa sen sormiensa väliin. Nainen kallisti päätään, katsoi sitä vähän turhan pitkään sillä who are you to judge me -ilmeellä ja hymyili vinosti. Se oli ollut eräänlainen toistuva vitsi heidän välillään, vaikka ei se tietenkään asiana vitsailemisen arvoinen ollut. He molemmat tiesivät, ettei kummankaan olisi pitänyt polttaa ja silti Beau aina mainitsi siitä vain hänelle, samalla kun itsekin kiskoi tupakkaa toisen perään. ”I know, I’m going to stop. One day”, hän lupasi kun pyydysti tupakan itselleen, työnsi sen huultensa väliin ja ponnisti istumaan tiskipöydän reunalle. Vesilasia siirrettiin vähän syrjemmälle ja mieheltä pummattiin vielä liekkiäkin. Eve pyöritteli palavaa tupakkaa sormissaan, kun Beau kysyi hänen kuulumisiaan. Hän kohautti olkiaan, savut vetämällä pelattiin aikaa, muttei kovin pitkästi. ”Good. You know, normal”, nainen vastasi ja siihen tiivistyi osuvasti se, miten kuluneet pari viikkoa olivat menneet. Ihan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin, paitsi että välillä tuntui kuin jotain olisi puuttunut. Miestä ei pitkästytetty yksityiskohdilla, koska arvattiin, ettei se halunnut tietää. Se ei edes katsonut häntä kunnolla, joten tuskinpa se halusi kuulla miten hänen päivänsä kuluivat, ketä hän passasi ja pani ja ketä ei. Sitähän se elämä usein pitkälti oli, sitä ja satunnaisia työvuoroja milloin missäkin, muttei niissäkään ollut paljon kerrottavaa. ”I’m sorry about the way I acted”, Eve sanoi ja vilkaisi miestä, muttei tarkentanut milloin, koska kyllä Beau varmasti tiesi mistä hän puhui, eikä asiaan haluttu mennä sen syvemmin. Haluttiin vain sanoa, että tiedettiin ihan hyvin, että kaiken olisi voinut tehdä paremmin. Ehkä sen olisi voinut jättää tekemättä kokonaan, ehkä, muttei oltu jätetty joten mahdollisuutta oli turha miettiä.
Eve karisti tuhkaa tiskialtaan pohjalle ja käänsi keskustelun pois itsestää, pois omista typeryyksistään ja huonosta käytöksestään. ”How about you? Are you healing well?” hän kysyi ja silmäili miestä nopeasti ennen kuin ohjasi katseensa muualle. Se pystyi ainakin seisomaan suorassa ja liikkumaan ilman, että kasvot vääristyivät kivusta, joten täytyi sen paremmassa kunnossa olla kuin viimeksi kun he olivat nähneet.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 8, 2018 9:50:14 GMT 2
Post by autopilot on Aug 8, 2018 9:50:14 GMT 2
It’s gonna be over before you know it oli sellainen fraasi, mitä Beau hoki itselleen aina ja koko ajan, kun joku meni pieleen. Hän oli yrittänyt aivopestä itsensä uskomaan sitä jo silloin, kun oli aikoinaan todennut pankkitilin tyhjäksi, koulunkäynnin mahdottomaksi ja tajunnut olevansa koditon. Motellissa oltiin maksettu kolikoilla ja koinsyömässä sängyssä nukkuessa sitten uskoteltu itselle, että kaikki kääntyisi ihan juuri paremmaksi ja tämä olisi vain ohimenevä vaihe, jota ei kohta enää muistettaisi. Sitä oltiin hoettu silloinkin, kun oltiin tajuttu että oltiin tultu ammutuksi, ja kun oltiin maattu sairaalassa. Että kaikki paska päättyisi lopulta kuitenkin, ihan sama mitä teki. Toisaalta hän oli asennoitunut jo valmiiksi myös siihen, että sitä ensimmäistä kriisiä seuraisi takuulla seuraavakin, eli se ei välttämättä ollut kovinkaan hyödyllistä. “Fake it till you make it”, mies mumisi Even sanoille. Kyllä hän nyt yhdistä juhlista selviäisi, vaikka ärsyttäisikin.
Kuulumisten kysely oli enemmän smalltalkia kuin mitään muuta, koska ehkä Beau ei halunnutkaan kuulla oikeaa vastausta. Even elämässä oli liikaa sellaista, mistä hän ei halunnut tietää mitään. Sen olisi voinut luulla olevan alusta asti este siihen sekaaantumiselle, mutta jotenkin niin ei vain ollut käynyt. “Good”, Beau saattoi nyt vain hymistä siihen, että kaikki oli kuulemma hyvin ja normaalia. Perään brunette päätti pyytää anteeksi. Se ei sanonut suoraa, että mistä oli pahoillaan, mutta molemmat tiesivät kuitenkin. Se olisi voinut hoitaa välien katkaisemisen paremmin, se oli totta, mutta pääasia kai oli, että se oli sen lopulta tehnyt. Turha siinä olisi ollut enää jossitella ja pitkittää päätöksiä. “It was for the best”, Beau sanoi ja yritti uskoa niitä sanoja edes itse, “don’t worry about it.” Ei se ollut ok, mutta kuten sanottu - fake it till you make it.
Omiin kuulumisiinkaan ei viitsitty mennä sen syvällisemmin, kun ilmeisesti he molemmat yrittivät vain leikkiä olevansa hyvällä tuulella ja normaaleja. “I’m alive”, Beau lupasi ja koitti kuulostaa rennolta, “nothing a few dozen painkillers and a cold beer won’t fix, you know.” Oli tilanne paljon parempi kun viikko sitten, mutta ei tässä nyt maratooneja lähdettäisi ihan heti juoksemaan. Tai kannettaisi ostoskasseja. Kumarruttu. Kaikki tuntui olevan hyvin lähinnä silloin, kun koitti olla liikkumatta.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 8, 2018 10:32:05 GMT 2
Post by moa on Aug 8, 2018 10:32:05 GMT 2
Fake it till you make it taisi olla jonkinlainen motto Beaulle, ainakin siitä tavasta päätellen, jolla se kommentin mutisi. Tekniikka oli Evellekin tuttu, varmaan pari ensimmäistä vuotta äidin kuoleman jälkeen oltiin menty sillä samalla periaatteella. Mitä hän oli oikeasti tiennyt moottoripyöräkerhoista, yksin pärjäämisestä tai vaikka pornosta, edes seksistä ylipäätään? Ei juuri mitään. Ja jotenkin siihen vain oltiin kasvettu, joistain yli ja joihinkin sisään. Ainakaan hän ei enää pannut maksusta kameran edessä, kai sekin oli jonkinasteista edistystä.
Eve tapaili tupakkaa sormiensa välissä, kun Beau antoi hänelle synninpäästöä teoistaan. Se sanoi, että it was for the best, joten niin se kai sitten oli. Tähän asti ei oltu tiedetty varmasti, mitä mies siitä ajatteli, mutta selvisihän sekin. Sen olisi pitänyt olla helpotus, koska ainakaan ei tarvisi tuntea huonoa omaatuntoa, mutta todellisuudessa Eve ei tuntenut oikein mitään. ”I know, but the moment wasn’t right”, brunette mutisi. Hän ei kyllä ollut ihan varma oltiinko siinä lähtemisessä lopulta voitettu mitään. Ne pari viikkoa oli ajateltu, että tietenkin oltiin, mutta entä nyt? Nyt koko voittamisen konsepti tuntui aika hataralta. Eve ei ollut varma, mistä se selittämisen halu kumpusi, mutta sitä oli vaikea tukahduttaakaan. ”The place wasn’t right either, can’t really think straight in hospitals. And my mother died in that one, so”, hän puhui tupakan filtteriin, keskittyi sitten hiljennyttyään hengittämään savua. Pointti taisi olla lähinnä se, että se mitä oltiin tehty oli ehkä oikein, mutta omia olosuhteita olisi pitänyt miettiä, olisi pitänyt odottaa, että pystyttäisiin taas hengittämään ilman että rintakehää puristi. Silloin oltaisi luultavasti osattu tehdä se kaikki fiksummin.
Beaun terveydentilasta ei oltu viitsitty juuri kysellä ympäriinsä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö sitä oltaisi mietitty. Edes aktiivisella yrittämisellä ei oltu päästy siihen pisteeseen, jossa mies ei olisi noussut mieleen vähintään ennen nukahtamista, kun tavat harhauttaa itseään kaikella muulla kävivät vähiin. Välillä Eve oli huomaavinaan tyynynsä vielä tuoksuvan mieheltä, vaikka sen täytyi olla pelkkää harhaa, olihan hän pessyt ne lakanat tuhanteen kertaan. ”I can see that”, Eve vastasi hymyillen, kun mies totesi olevansa elossa. ”You look good. More alive. Happier, I guess. But maybe it’s the meds”, vitsailtiin yllättävän rennosti. ”It’s just good to see you walking around without the iv drip and all”, hän lisäsi. Ei voitu sanoa, että miestä oltiin välillä ikävöitykin, koska ei kai sitä suostuttu myöntämään itsellekään, mutta sai kai hänkin olla iloinen siitä, että se oli kunnossa. Kaikki muutkin olivat, sitähän tänään juhlittiin. ”So does the party mean you’re coming back to work now?” Eve kysäisi ja risti kaapin reunaa vasten hakkaavat nilkkansa. Hän naputteli tupakkaa lavuaarin laitaan, muttei vielä sammuttanut sitä. Vähiin se kävi ja samoin varmaan hänen pakonsakin. Ennemmin tai myöhemmin olisi mentävä takaisin ja oli sitä paitsi turha yrittää huijata itselleen, että Beaun kanssa voitaisiin jatkaa sellaista kohteliasta small talkia kovin pitkään. He eivät olleet koskaan harrastaneet sellaista, eikä se luultavasti muuttuisi luontevammaksi edes ajan kanssa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 9, 2018 9:33:58 GMT 2
Post by autopilot on Aug 9, 2018 9:33:58 GMT 2
Paikka ja aika olivat olleet väärät, se oli totta. Mutta niin ne olivat olleet koko heidän suhteelleenkin, eli ehkä siinä oli vain havaittavissa jonkunlainen teema. He olivat tehneet alusta asti kaiken väärin, joten oli vain luontevaa, että asiat päätettiinkin samoissa merkeissä. Se ei tietysti lohduttanut kovinkaan paljon, mutta Beau yritti ainakin olla sekoittamatta tunteitaan enää yhtään mihinkään. Micah oli ollut oikeassa siinä, että hänen pitäisi lakata heittäytymästä kaikkeen mukaan täydellä sydämellä. Siitä ei oikeastaan ollut mitään muuta kun harmia, kuten oltiin lukemattomia kertoja todettu.
Eve rupesi yhtäkkiä puhumaan siitäkin, että sen äiti oli kuollut siinä samassa laitoksessa, eikä sitä voitu kun katsahtaa vähän kysyvänä. Se heitti sen tiedon ilmoille kuin jonkun täysin merkityksettömän faktan, mutta samalla vaikutti vahvasti siltä, että se oli asia mistä sen pitäisi päästä joskus oikeasti puhumaan. “You never really talked about her”, Beau sanoi, varovasti ja jotenkin maaperää tunnustellen. Hänen olisi pitänyt olla katkera sen kaiken jälkeen, mutta jotenkin hän oli taas vain vilpittömän myötätuntoinen. Vanhempien menettäminen oli jo ajatustasolla kamalaa. Sitä oltiin itsekin käyty liian lähellä, mikä oli jo itsessään tarpeeksi traumatisoimaan - ja se hänenkin kohdallaan oli kai syy sille, miksi hän oli päätynyt tähän pisteeseen elämässään.
More alive. Happier. Siltä ei tuntunut, mutta hymyiltiin silti. Ehkä se oli oikeasti ne lääkkeet, ehkä hän oli vain oikeasti hyvä feikkaamaan tiensä ulos mistä tahansa. “It’s probably the meds”, mies lupasi, ihan vain pitääkseen keskustelun mahdollisimman rentona. Hänkin oli iloinen siitä, että pystyi kävelemään ympäriinsä, eikä ollut kiinni letkuissa. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Voitaisiin olla vaikka halvaantuneita tai vihanneksia, tehohoidossa kuukausikausia tai muuten vain kuoleman kielekkeellä. Hän jäi pyörittelemään eri skenaarioita mielessään ja havahtui ajatuksistaan vasta, kun Eve kysyi, oliko hän nyt palaamassa töihin. “Yeah”, Beau nyökkäsi, “I don’t know how useful I’ll be but, you know.. Making coffee’s always been my strong suit anyway.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 9, 2018 10:56:11 GMT 2
Post by moa on Aug 9, 2018 10:56:11 GMT 2
Eve kohautti olkiaan miehen varovaiselta tuntuvalle vastaukselle, kallisti päätään hieman ja vilkaisi sitä. ”You never asked”, hän totesi varsin neutraalilla äänellä, melkein kevyesti, mutta sanoissa oli enemmän painoa kuin sävy antoi ymmärtää. Ei se ollut asia, joka vain otettaisiin esille. Sitä paitsi oli ihan hirveästi asioita, joita Beau ei hänestä tiennyt. Sen kanssa oltiin puhuttu jotain lapsuuden Meksikosta, siitä miten oltiin tultu maahan laittomasti ja kierretty osavaltioita kunnes oltiin lopulta päädytty New Yorkiin. Mutta siinä se: ei se tiennyt mitään hänen elämästään, siitä millaista se oli ollut, kun äiti oli vielä elänyt ja miten oltiin selvitty, kun se oli kuollut. Se ei ollut kysynyt, hän ei ollut kertonut. Evestä tuntui, ettei se ehkä ollut välittänytkään tietää, koska miksi olisi? Heidän juttunsa oli kuitenkin edennyt täysin miehen ehdoilla, sen tarpeiden mukaan, eikä Evellä ollut tapana avautua traumoistaan miehille, joiden kanssa pani. Masentavaahan se olisi ollut, jos hän olisi seksin jälkeen alkanut avoimesti kertoa vastoinkäymisistään – eivät miehet sellaista halunneet kuulla.
Brunette naurahti, kun Beau myönsi, että mielikuva onnellisuudesta johtui mitä luultavimmin niistä lääkkeistä. Hetken aikaa polteltiin vain hiljaisena sitä tupakkaa ja Beaukin näytti uponneen johonkin ajatuksiinsa. Lopulta kysyttiin sen töihinpaluusta, tultiin samalla ravistaneeksi se takaisin todellisuuteen mietteistään. ”You do make exceptional coffee”, hän huomautti. Ei kahvinkeitto mikään ihan huono nakki ollut, sellaisesta taidosta hyötyi elämässä. Eve käytti tupakan vielä kerran huulillaan, veti savut ja sammutteli sen sitten lavuaarin kosteaan laitaan. ”Thanks for the cigarette”, nainen kiitteli puhataessaan viimeiset savut keuhkoistaan. Olo oli kieltämättä heti paljon rentoutuneempi, kun oli saanut annoksen kauan kaivattua nikotiinia. ”I still have to work on that quitting thing”, hän tokaisi irvistäen ja laskeutui alas tiskipöydän reunalta. Märkä tupakantumppi heitettiin roskikseen ja allas huuhdottiin reunoja myöten, jottei tuhkaa jäisi pyörimään pinnoille. Olisi varmaan ollut ihan hyvätapaista mennä tupakoimaan ulos, mutta kuka sitä keittiötä normaalisti edes käytti muu kuin hän ja kyllä kerhon miehetkin polttivat sisällä minkä ehtivät. ”I should probably get back”, Eve henkäisi kohtalonsa hyväksyneenä, kun oli kuivannut kätensä kaapinovessa roikkuvaan pyyhkeeseen. Päätä jouduttiin taivuttamaan ihan kunnolla taakse, että pystyttiin katsomaan miestä nyt, kun taas seisottiin lattialla ja heidän pituuseronsa oli totuudenmukainen. ”Try to enjoy the party, will you? It’s less painful that way”, hän neuvoi sitä ja hymyili pienesti.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 9, 2018 12:23:21 GMT 2
Post by autopilot on Aug 9, 2018 12:23:21 GMT 2
Eve oli kai oikeassa - ei Beau ollut koskaan kysynyt. Se ei tarkoittanut, etteikö häntä olisi kiinnostanut tai etteikö hän olisi ollut valmis kuuntelemaan. Hyvää hetkeä millekään sellaisesta puhumiselle ei vain koskaan ollut tullut. Sama toimi toisinkin päin, koska ei hänkään ollut koskaan sen suuremmin avannut, mitä oli koko elämänsä tehnyt ja miten oli päässyt tähän asti. Yksityiskohtia oltiin heitelty sinne tänne, mutta ei koskaan mitään oikeasti tärkeää. Sillä ei ollut lopulta mitään väliä, mitä koulua hän oli käynyt tai mistä idyllisestä pikkukaupungista oli lähtöisin. “What was she like?” mies kysyi nyt, koska parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ei hänellä ollut enää mitään syytä olla kiinnostunut naisen elämästä ja perheestä, mutta ei hän voinut itselleen mitään.
“I wasn’t a barista for two years for nothing”, mies hymähti siihen hyvään kahviin. Jotenkin hän oli nyt hyvin tietoinen siitä, ettei siitäkään oltu koskaan sanottu mitään, ja he olivat koko aikanaan yhdessä puhuneet älyttömän paljon vain ei yhtään mistään. Se sai koko suhteen tuntumaan oudolta, koska Beau ei jotenkin pystynyt hahmottamaan, miksi Eve oli herättänyt niin paljon tunteita, kun he eivät selvästi olleet lopulta tehneet mitään muuta kun maanneet yhdessä.
Beau pysyi paikallaan, kun nainen rupesi tekemään lähtöä. Hän ei vastustellut eikä edes yrittänyt saada sitä jäämään, katseli vain miten se palasi jaloilleen, tumppasi tupakkansa ja huuhteli lavuaarista tuhkat. Sen ei olisi edes erikseen tarvinnut sanoa, että sen piti lähteä, mutta sanoi kuitenkin. Sille nyökättiin ja hymyiltiin äärettömän ei-ilahtuneesti siihen juhlista nauttimiseen. “Always do”, hän lupasi, eikä edes yrittänyt kuulostaa vilpittömältä. Ei siitä aiottaisi nauttia, vaan koitettaisiin vain karata kotiin mahdollisimman nopeasti. Se oli pahoista pienin.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 9, 2018 13:56:19 GMT 2
Post by moa on Aug 9, 2018 13:56:19 GMT 2
Ilman Phillyn viikonloppua Evekin olisi tiennyt Beausta paljon vähemmän, mutta jotenkin silti tuntui, että sen elämästä oltiin saatu kasattua aika tarkka kuva ainakin ajalta ennen kerhoa. New Jersey, syntymäpäivät perheen kesken, yliopistoelämä ja kaikki se. Hänellä taisi olla aika idyllinen käsitys Beaun nuoruudesta. Siirtymä opiskelijasta moottoripyöräkerholaiseksi oli epäselvempi, mutta hän oli ymmärtänyt, että jotain tekemistä sillä oli huonon rahatilanteen kanssa, niistä opintolainoistahan he olivat puhuneet jo alkuun. Hänkin olisi voinut kysyä enemmän, mutta Beau sai luultavasti jakaa elämäänsä ihan riittämiin tyttöystävänsä kanssa, joten eikai Eve ollut sitä varten. Lopulta oltiin melkein yllättyneitä, kun mies kysyi millainen hänen äitinsä oli ollut. Tämä ei tuntunut hetkeltä, jolloin lähdettäisiin puhumaan asioista, joista oltiin systemaattisesti vaiettu kuukausia. Olisihan heillä ollut tilaisuuksia, jos niihin vain olisi tartuttu.
”Kind and caring, but very loud as many Mexican women are. She raised me by herself so she had to be strong and independent, but she was also a hopeless romantic. Always falling for the wrong guys and getting herself hurt”, hän sanoi, eikä voinut olla ajattelematta, miten paljon yhteistä hänellä lopulta äitinsä kanssa olikaan. Ironiselta tuntui etenkin se vääriin miehiin retkahtaminen, kun satuttiin puhumaan yhdelle niistä omista retkahduksista. ”She dated Gavin for a while”, Eve mainitsi, koska sehän hänen siltansa kerhoon oli. Gavin oli vanhemmista kerholaisista rauhallisempaa ja vähiten rötöstelevää sorttia, mutta silti hyvin vahvasti mukana toiminnassa. Sitä osattiin edelleen arvostaa kaikesta siitä, mitä se oli hänen hyväkseen tehnyt, koska ei sen olisi tarvinnut tehdä mitään.
Beau mainitsi toimineensa pari vuotta baristana, eikä Eve ollut siitä varsinaisesti yllättynyt, koska olihan hän saanut kuulla sen tehneen opiskeluaikanaan töitä. ”You did that during Columbia or after?” hän kysyi kuitenkin, koska jostain syystä miehen elämä edelleen kiinnosti häntä. Ei olisi pitänyt kiinnostaa, koska olisi ollut parempi vain pysyä irrallaan koko ihmisestä, mutta kiinnosti kuitenkin. ”It’s nice you get to put those skills in use again”, nainen heitti ja lisäsi perään: ”Even if you’re kinda stealing my job there.” Kahvin keitto oli yksi niistä asioista, joita hän teki siitä hyvästä, että asui kerhon nurkissa, mutta aika pieni osahan se lopulta hänen päiviään oli. Beau lupasi yrittää nauttia juhlista, mutta ei kuitenkaan oikeasti luvannut, sen ääni oli aivan tyhjä ja ilmeestä saattoi lukea, etteivät juhlat kiinnostaneet sitä yhtään enempää kuin aiemminkaan. Eve suoristeli parhaillaan hameensa helmaa, joka oli pöydällä istuessa kohonnut aavistuksen. Hän oli aikeissa sanoa vielä jotain, muttei sitten ehtinyt, kun ovelta kuului yskähdys.
”Didn’t know we had another party going on here”, jostain tyhjästä paikalle ilmestynyt Micah heitti ja nojaili virnistäen ovenpieleen olutpullo kädessään. Eve irvisti ja lopetti mekkonsa oikomisen, kun huomasi miehen katseen seuraavan hänen tekosiaan. Mitähän se luuli juuri todistaneensa. Tämä tuntui merkiltä siitä, että olisi tosiaan aika palata juhliin, joten sanaakaan sanomatta Eve lähti kävelemään ovea kohti, vain tullakseen Micahin pysäyttämäksi. Mies esti hänen kulkunsa ottamalla vapaalla kädellään kiinni ovenkarmin toisesta laidasta ja katsoi häntä tarkkaavaisesti. ”You don’t have to leave because of me”, se totesi ja Eve ei voinut vastustaa kiusausta vaan pyöräytti sille silmiään ennen kuin veti kasvoilleen paremmin rooliinsa sopivan hymyn. ”I was going anyway”, hän ilmoitti kuulostaen melkein sovittelevalta, mutta kuitenkin päättäväiseltä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Aug 9, 2018 14:41:12 GMT 2
Post by autopilot on Aug 9, 2018 14:41:12 GMT 2
Lainsuojaton tai ei, Beau ei kokenut tarvetta kauheasti puhua siitä, mistä oli saanut rahansa ennen kerhon leipiin tulemista ja mitä oli niinä vuosina tehnyt. Hän ei puhunut siitä edes muille kerholaisille, koska ne eivät yleensä suhtautuneet kovinkaan lämpimästi huumeiden liikutteluun. Autovarkaudet tuntuivat olevan niille ihan se ja sama, joten sitä ei tarvinnut salailla samalla tavalla. Siitä ja varastelusta ylipäätään oltiin hiljaa lähinnä siksi, että siitä ei oltu kovinkaan ylpeitä. Jos se kaikki tunnustettaisiin, ei voitaisi varmaan edes leikkiä enää kunnollista kansalaista.
Eve puhui äidistään ja mies kuunteli kaikessa rauhassa. “She sounds like a nice lady”, hän kommentoi ohimennen. Yleensä jos tälläisistä asioista oltiin puhuttu jonkun kanssa, olisi ‘wish I could’ve met her’ ollut järkevä vastaus, mutta nyt se ei oikein sopinut kuvioon. Eve mainitsi äitinsä yhteyden Gaviniin, mikä vähän selvitti sitä, mikä oli saanut sen ajautumaan näihin piireihin. “Gavin’s cool”, Beau nyökytteli, “she could’ve picked a whole lot worse.” Ehkä Evenkin asiat olisivat olleet paljon paremmin, jos Gavin olisi sen äidin kautta pysynyt kuvioissa.
“Both. And it was one of the better jobs I had”, Beau kertaili baristauraansa. Eve huolehti jo työnsä menettämisestä, kun ovensuulta kuului puhetta. Mies ei jaksanut edes olla yllättynyt siitä, että Micah päätti tulla paikalle juuri sellaisella hetkellä. Sillä oli takuulla paljon sanottavaa ja tuomittavaa, mutta niinhän sillä aina oli. “Sorry, your invitation must’ve gotten lost in the mail”, Beau virnisti. Hän ei jaksanut edes olla ärsyynynyt siitä keskeytyksestä, koska se oli varmaan vain kaikkien parhaaksi. Evekin tarttui heti tilaisuuteen ja oli häipymässä paikalta ennätysajassa. Sekään ei yllättänyt, ettei se päässyt vain karkaamaan.
“Come on, let her go. I’m sure she’s got somewhere important to be”, Beau protestoi veljelle vähän sitä tien blokkaamista, mutta ei kyllä esimerkiksi liikkunut senttiäkään tehdäkseen asialle jotain, siemaisi vain olutpullosta.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Aug 9, 2018 15:03:00 GMT 2
Post by moa on Aug 9, 2018 15:03:00 GMT 2
Eve oli samaa mieltä siitä, että äiti olisi voinut valita paljon huonomminkin. Hän oli itsekin retkahtanut huonompiin miehiin kuin Gavin. Oikesti se oli kyllä äidinkin tapauksessa ollut sitä parhaimmistoa, koska taparikollisuudesta huolimatta se oli kuitenkin ollut ihan hyvä ihminen. Se ei ollut lyönyt eikä tiettävästi pettänytkään, tosin jälkikäteen Eve oli alkanut epäillä, että äiti oli itseasiassa saattanut hetken aikaa olla se toinen nainen. Mutta kuka noista tiesi. ”He’s a good guy”, nainen myönsikin, eikä siihen tarvinnut lisätä mitään puolitotuuksia.
Juttutuokio loppui odotettua aiemmin siihen Micahin ilmestymiseen, mutta ehkä se oli ihan hyväkin. Eve olisi vielä ehtinyt sanoa vaikka mitä typerää, jos häntä ei olisi niin kätevästi keskeytetty. ”I bet it did”, Micah arvaili siihen veljensä heittoon ja taisi vähän paheksua sitä, että he olivat pitäneet hoviaan siellä keittiössä ihan kahdestaan, kun Beaun juhlat jatkuivat viereisessä huoneessa. Virne sen kasvoilta ei kuitenkaan hiipunut, joten kovin pahoillaan se ei selvästi tilanteesta ollut.
Eve ei vilkaissutkaan Beauta, kun se kehotti veljeään päästämään hänet menemään. Somewhere important to be tosiaan. Sellainen tuntui melkein vittuilulta, vaikkei oltu aivan varma oliko se sitä. Kuulosti joka tapauksessa vähän siltä, ettei hänellä oikeasti olisi mitään kovin tähdellisiä menoja voinut olla. Micahia ei tuntunut lopulta pahemmin kiinnostavan menikö hän vai jäikö, koska Beaun pyynnöstä se laski kätensä ja teki hänelle tilaa ovensuussa. Eve mutisi sille jonkin kiitoksen tapaisen kävellessään sen ohi ja kadotessaan käytävään. Keittiöstä kuului puheen ääniä, mutta niitä ei jääty kuuntelemaan vaan suunnattiin takaisin kerhotilan puolelle, pöyhittiin vähän tukkaa ja vedettiin kasvoille astetta flirtimpi ilme. Ei mennyt aikaakaan, kun ensimmäiset kädet olivat jo tarttuneet häneen ja Beaun kanssa vietetyt parikymmentä minuuttia oli parempi unohtaa.
Keittiön puolella tilanne ei eskaloitunut aivan yhtä nopeasti, mutta omat jännitteensä oli toki sielläkin. ”I thought you said you were done with her. Having second thoughts?” Micah kysäisi muina miehinä veljeltään ottaessaan muutaman askeleen sisään huoneeseen. Ovensuussa notkuminen ei ollut hyvien tapojen mukaista.
|
|