It would be a terrible mistake to go through life thinking..

Lydia ei tietenkään voinut olla asiasta täysin varma, mutta hänen silmissään Erica vaikutti sillä hetkeltä teinitytöltä, joka näki ihastuksensa kävelevän ohitse. Typeräkin sen huomasi, että se punapää punasteli, vaikkei sen poskille lehahtanutta punaa kaiken sen meikin alta välttämättä nähnytkään. Joka tapauksessa siinä tilanteessa laski helposti yhteen yksi plus yksi, ja vaaleaverikön katse siirtyilikin hetken aikaa Erican ja Micahin välillä, kunnes hän antoi levottomasti henkilöstä toiseen siirtyvän katseensa pysähtyä Micahiin. Hän virnisti leveästi miehen naureskellessa ja puisteli sitten hieman päätään. ”Yeah, lucky you. I hope our smiling faces will please you”, Lydia tokaisi teatraalisella äänensävyllä ja painoi hetkeksi toisen kämmenensä rintakehäänsä vasten, ennen kuin antoi kerta kaikkisen iloisen hymyn levitä huulilleen. Hymy leveni niin, että valkoiset hampaat näkyivät.

Lydia oli aina ollut liian utelias, ja usein se osoittautui huonoksi asiaksi. Hän halusi tietää kaikesta kaiken ja tunki nokkansa sellaisiin asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet. Kyllä hän silti ihmetteli, miksi Micah ei lähtenyt muiden kerhon jäsenten tavoin liikenteeseen, vaan jäi mieluummin sinä kuolettavan tylsänä tiistai-iltana istumaan kerhotalolle juomaan olutta. Toisaalta Lydialla ei kyllä ollut minkäänlaista varaa tuomita miestä, koska olihan hän itsekin – juurikin sinä samaisena kuolettavan tylsänä tiistai-iltana – uhrannut vapaapäivänsä siihen, että ilmestyi kerhotalolle vain... no, tekemään ei niin yhtään mitään. ”I don't just understand why you didn't go with them”, Lydia hymähti vastaukseksi ja osoitti tällä kertaa sormellaan suuntaan, johon kerholaiset olivat kadonneet. Micahin mielestä kerhotalo oli viime kerralla ainakin ollut täysin normaali paikka viettää aikaa, ja kaipa se oli niinkin. Siksi nainen lähinnä kohauttikin olkiaan miehelle ja pysytteli hiljaa aina siihen asti, kunnes Micah avasi jälleen suunsa. Tällä kertaa se kiusasi häntä, eikä hän voinut olla nauramatta. ”Sorry, can't really help it. Curiosity is in my nature”, hän virnuili ja vilkaisi sitten Ericaa, joka näytti suorastaan karkaavan paikalta muka tupakalle tai jonnekin muualle jonkin yhtä huonon tekosyyn verukkeella. Lydia tuijotti mykistyneenä punapään perään kulmat kurtussa.

”You don't remember?” Lydia kysyi nauraen, kun Micah tiedusteli paikalta karanneen naisen nimeä. Blondi kääntyi katsomaan miestä ja nojautui nyt kunnolla baaritiskiä vasten. ”That girl was Erica”, nainen vastasi hymähtäen. ”You better remember my name or I'll do something horrible to you”, hän lisäsi vitsaillen perään, ennen kuin naurahti jälleen miehen uudelle kysymykselle. Ihanko tosissaan se kysyi jotakin sellaista? Eihän sen olisi moisista asioista pitänyt edes välittää. ”Maybe she didn't want to be around you”, Lydia arveli edelleenkin vitsaillen. Kuka hullu nyt ei olisi halunnut olla miehen lähettyvillä? Ainakin hän paistatteli ihan mielellään sen huomiossa. ”This is so typical. She's working today and leaves like she doesn't have responsibilities”, nainen mutisi – oikeastaan valitti – itsekseen päätään puistellen. Hänellä oli sellainen tunne, että juomien tarjoilu kaatuisi vielä hänen kontolleen vapaapäivästä huolimatta.

Eihän Lydian nyt oikeasti tarvinnut minkään järjen mukaan tietää syytä, miksi Micah oli jäänyt kerhotalolle eikä liittynyt muiden kerholaisten seuraan, mutta totta kai hän oli heti korva tarkkana kuuntelemassa, mitä mies sanoi. Olkoonkin, että voitonriemuinen ilme levisi hänen kasvoilleen, kun hänen tiedonjanonsa viimein tyydytettiin. ”It wasn't that hard to tell me that, was it?” blondi kujersi tyytyväisesti ja kallisti miehelle päätään oikein herttainen hymy huulillaan. Hymy kuitenkin katosi huulilta, kun hän kuuli miehen närkästyneen tuhahduksen. Nainen mutristi Micahille huuliaan ja kumartui baaritiskin ylitse hieman lähemmäs miehen kasvoja. Hän katseli hetken aikaa miehen silmiä, kunnes vetäytyi taas kauemmaksi. ”I know you like it even though you're thinking it's annoying”, Lydia tokaisi itsevarmana. Kyllä hän halusi uskoa, että Micah piti hänen uteliaisuudestaan edes jollakin tasolla, vaikka usein se miestä ärsyttikin.

Hän pyöräytti silmiään miehen kysymykselle ja tuijotti sitä kuin kysyen ”are you serious?”. Micah oli jotenkin niin tyypillinen mies. Vaikka ei sen puoleen, ei hänkään aina muistanut kaikkien tapaamiensa miesten nimiä. ”Because she is here, like, all the time. It's weird that you don't even remember her name”, Lydia huomautti. Ei kylläkään millään tavalla tuomitsevasti vaan enemmänkin ihmetellen. Hänen nimensä miehen oli kyllä parempi muistaa tai... Niin että mikä hemmetin Laura? Naisen kasvot näyttivät hetken aikaa suorastaan tyrmistyneiltä, kun hän tuijotti Micahia kulmat koholla. Onneksi Micah vaikutti kuitenkin vain vitsailevan, ja sen tajuaminen pehmensi Lydian kasvoilla olevaa ilmettä. ”Stop that”, hän tuhahti suorastaan dramaattisen kyllästyneellä äänellä. ”Well, Martin, it does matter. It matters just because I'm not Laura or Lina or Lynne. My name is Lydia and call me ”Laura” again and I won't speak to you ever again”, Lydia lisäsi ja sanojensa perään hymyili pirullisesti miehelle.

Olisihan se pitänyt arvata, että mies kiinnitti hänen sanoihinsa niin paljon huomiota, että koki tarpeelliseksi ryhtyä nenäkkääksi. ”Of course I know that. I'm not stupid”, nyt oli puolestaan naisen aika puolustella itseään, ”sometimes this just feels like an actual job, you know. When you have to give men some beer and other drinks, make sure they have some company if they need it and everything. It's stupid – I know – but that is what I think.” Kyllä se välillä tuntui työltä, ja joskus Lydia mietti, oliko hän ainoa, joka ajatteli samalla tavalla. Toisaalta hän taisi olla koko sweetbuttien porukasta nuorin ja kokemattomin, joten ehkä hän ei edelleenkään kahden vuoden jälkeen vielä tajunnut kaikkea. ”Do you smoke?” vaaleaverikkö käänsi sen keskustelun johonkin toiseen suuntaan, kun hammasta purren jätti koko Erica-keskustelun taakseen. Ja kyllä, hän myös oikeasti halusi tietää sellaisenkin pienen asian kuin että polttiko Micah. Miehessä oli jotakin kiinnostavaa, joten hän halusi oppia tuntemaan sen paremmin.

”Maybe”, Lydia virnisti Micahille, kun se jupisi hänen vain toivovan, että mies piti hänen uteliaisuudestaan edes jonkin verran. ”I may be a bit nosy sometimes, but most of the time I'm actually pretty fun to hang out with. How could you not like me?” hän kysyi vitsaillen. Eivät monetkaan pitäneet hänestä juurikin sen takia, että toisinaan Lydia oli todella hankala luonne. Ei hän silti koskaan käyttäytynyt ihmisiä kohtaan törkeästi tai inhottavasti, vaan pyrki aina olemaan kohtelias ja ystävällinen. Micah vain sattui kiinnostamaan häntä enemmän kuin moni muu, joten jostain kumman syystä mies sai hänen uteliaan ja itsepäisen luonteen esiin. Ei nainen kuitenkaan tarkoituksella halunnut olla rasittava, vaikka saattoikin siltä usein vaikuttaa. Hän ehkä tietoisesti saattoi vittuilla miehelle, mutta se oli Lydian puolelta lähinnä huumoria, vaikka varmasti rasittavaa olikin suurimman osan ajasta.

Micah oli siinä oikeassa, ettei hän muistanut kaikkien miesten nimiä, jotka tulivat ja menivät, joten Lydian oli varmasti aivan turha vitsailla miehen muistista, kun se ei ollut muistanut Ericaa. ”Well, fuck, you are right”, nainen kommentoikin naurahtaen ja kohautti olkiaan ikään kuin ilmoituksena siitä, ettei häntä huvittanutkaan muistaa kaikkien nimiä. Yleensä hän halusi unohtaa lähes saman tien sellaisten miesten nimet, joiden seura ei ollut häntä miellyttänyt. Ja uskomatonta kyllä, hän oli loistava unohtamaan ihmisten nimiä, vaikka ei sitä tietenkään myöntänyt. Eli toisin sanoen hän oli aivan väärä ihminen moralisoimaan Micahia yhtään mistään.

Lydia oli ihminen, joka ei helposti nolostunut saatikka sitten punastunut, mutta jotenkin hän meni sillä kertaa aivan puihin miehen sanoista, eikä auttanut yhtään, että se vielä näpäytti häntä leuankin alta. Hän ihan oikeasti punastui, mitä Micah ei toivon mukaan nähnyt. Katse kääntyili sinne tänne, kunnes se kohdistui hänen jalkoihinsa. ”I'm pretty sure you've just dreamed about something like that, because I don't remember anything about calling your name when we have fucked”, vaaleaverikkö kokosi itsensä ja yritti tietenkin puolustella itseään. Ennen kuin hän edes tajusi, oli hän napannut itselleen lasin baaritiskiltä ja täyttänyt sen vedellä ihan vain, että hän saisi jotakin muuta tekemistä kuin jalkojensa tuijottelu. Lopulta Lydia sai kohdistettua katseensa taas mieheen, ja hän räpelsi kädessään olevaa vesilasia vapaalla kädellään. ”I still have no idea what you are talking about”, nainen virnisti nyt huvittuneesti. Päässään hän vain kelaili kaikkea, mitä mahdollisesti oli suustaan päästänyt, kun oli nauttinut Micahin kanssa käydyistä intiimeistä kanssakäymisistä. Sen hän tiesi jo sanomattakin, ettei ollut sängyssä mistään hiljaisimmasta päästä – ikävä kyllä –, eikä nainen edes halunnut tietää, kuinka monta kertaa oli mahdollisesti hokenut Micahin nimeä kaikkina niinä hetkinä, jotka he olivat keskenään jakaneet.

Onneksi saatiin pian vain muuta ajateltavaa, kun puhe kääntyi työhön, joka ei kylläkään ollut mikään virallinen työ. Micah ihmettelikin, miksi hän sitten teki sitä, jos se kerta tuntui niin työltä. ”Uhm, I kinda like it even though I'm now whining about it. This is fun and easy. And I want to show some respect to Rea, because she has done so much for me”, Lydia ihan huomaamattaan siinä puheli, vaikka normaalisti hän ei pitänyt siitä, että ihmiset utelivat häneltä asioita. Mutta koska hänkin uteli aina Micahin elämästä, nainen päätti olla reilu ja vastailla miehelle parhaansa mukaan, vaikka liian henkilökohtaisiin kysymyksiin hän vetäisi kyllä rajan.

Hänen kysymyksensä tupakoimisesta selvästi hämmensi, mutta Lydia itse ei nähnyt siinä mitään kummallista. Hän vain halusi kehittää keskustelua jostakin, vaikka kyseessä olikin niinkin vähäpätöinen asia kuin tupakointi. Micah kuitenkin halusi tietää, miksi hän sellaisen asian halusi tietää. ”What? Was that a weird question?” Lydia kysyi naurahtaen. Hän kohautti kulmiaan kysyvästi, ennen kuin antoi lempeän hymyn levitä huulilleen. ”Just wanted to know something about you, that's all”, hän vastasi tyynesti. Miksi sitä nyt ylipäätään kyseltiin ihmisiltä kysymyksiä, jos ei tutustumismielessä? Ja lopultahan Micah vastasikin hänen kysymykseensä laajemmin kuin Lydia oli osannut odottaa. Nainen nyökytteli päätään sitä kuunnellessaan. ”What was it like? To be in a prison, I mean”, kysymys oli hyvin varovainen, ”you don't have to answer if that's something you don't want to talk about.” Kukapa nyt olisi halunnut puhua omasta vankila-ajastaan? Helvetti hän olikin sitten typerä, kun edes kysyi asiasta. Taas hän oli aivan liian utelias. ”Nope. I have never even tried smoking. It's not my thing. I prefer alcohol over cigarettes”, vaaleaverikkö vahvisti Micahin epäilyt oikeiksi. Kun oli sivusta seurannut omien vanhempien vetävän muutakin kuin tupakkaa, ei edes tehnyt mieli kokeilla polttaa yhtään mitään.

Micah väitti, ettei muka pitänyt kenestäkään, ja Lydia todella uskalsi epäillä sen sanoja todeksi. Siksi hän kohauttikin sille kulmiaan, ennen kuin työnsi taas kasvojaan aavistuksen verran lähemmäs ja siristi silmiään kuin olisi yrittänyt painostaa miestä puhumaan totta. ”I don't believe you”, hän hymähti miehelle. Vaikka ei siinä, ei Lydiakaan heti kaikista ihmisistä pitänyt. Hän ei edes halunnut tutustua kaikkiin, jotka yrittivät tehdä lähempää tuttavuutta. Hän päästi ihmiset tarkan valikoinnin jälkeen lähelleen, ja toisinaan saattoi vaikuttaa siltä, että hän ei pitänyt kenestäkään, koska vaikutti niin välttelevältä. Joskus hän myös oli hermostunut joillekin, jotka olivat udelleet liikoja. Usein ihmiset tulkitsivat hermostumisen väärin ja väittivät häntä typeräksi nartuksi, joka ei pitänyt kenestäkään. Se oli kaukana totuudesta.

Tietenkin miehen piti tajuta ja nähdä se, että hän punastui. Mitenkäs muutenkaan? Se teki koko tilanteesta vain entistäkin kiusallisemman, eikä Lydia oikein tiennyt, mihin hänen olisi pitänyt kohdistaa katseensa. Siksi hän kaipasikin jotakin tekemistä ja ryhtyi täyttämään lasia kylmällä vedellä. ”No!” nainen väitti niin kiivaasti vastaan, ettei hän uskonut edes itseään. ”I'm not blushing. Your imagination is so wild”, hän vain lisäsi vettä myllyyn sen puolesta, että hän oikeasti punasteli. Eihän hänen sanojaan nimittäin uskonut kukaan. Sen verran naurettavilta ne kuulostivat. Vielä äsken hän oli ajatellut Erican olevan typerä, kun se punasteli Micahin nähdessään, mutta auta armias kuinka typeräksi hän sillä hetkellä tunsi itsensä. Ja totta kai miehen piti vain jatkaa härnäämistään. ”Then there won't be a next time”, Lydia tuhahti sille muka itsevarmana ja päättäväisenä. Ketä hän muka yritti huijata? Ihan kuin hän muka olisi osannut pitää housuja jaloissaan, kun tunnelma Micahin kanssa kävi kiihkeäksi. Se oli sula mahdottomuus. Hän ei omistanut tarpeeksi tahdonvoimaa kieltäytyäkseen miehen seurasta niin millään tasolla. Typeräkin tajusi, ettei hän ollut sanojensa kanssa edes tosissaan.

Lydia puraisi huultaan, kun Micah kyseli Reasta. Nainen laski vesilasin kädestään ja sohi sitten levottomasti vaaleita hiuksiaan. ”I don't know”, hän hymähti olkiaan kohauttaen. Ei Rea nyt varmasti pahakseen olisi pistänyt, jos hän olisikin sanonut haluavansa toimia ainoastaan baarimikkona Bloodhoundissa. ”This is complicated”, nainen kuittasi koko sen keskustelun siihen, kun ei enää tiennyt mitä muutakaan sanoa. Oli ehkä typerää ajatella, että hän olisi osoittanut kunnioittamista Reaa kohtaan parhaiten naimalla kerholaisia, mutta Rea oli kuitenkin ottanut hänet siipensä suojaan ja tarjonnut hänelle asuinpaikan ja työn ja kaiken mahdollisen, joten ei Lydia halunnut olla epäkohtelias ja naputtaa vastaan. Sitä paitsi hän oikeasti piti sweetbuttina olemisesta suurimman osan ajasta, vaikka nyt saattoi valittaakin.

Ehkä se oli ollut yllättävä kysymys, mutta siitä oli ollut helppoa kehittää keskustelua, kun tupakointiaihetta oli hieman sivuttu Ericasta keskustellessa. Siksi oli myös helppoa esittää kysymys koskien miehen vankila-aikaa, koska kyseinen aihe eksyi yllättäen juttuun mukaan. Lydia oli kuvitellut menneensä kysymyksessään siitäkin huolimatta liian pitkälle, mutta Micah ei näyttänyt siitä hermostuvan sitten lainkaan. Miehen vastaus yllätti hänet kyllä hieman. Vai oli vankilassa oleminen ollut ihan fine, vaikkakaan vankila ei ollut ollut millään tavalla hauska paikka. ”So that is why you look so good. I see, I see”, Lydia virnisti huvittuneena, kunnes tajusi hankkiutua eroon siitä typerästä virneestä ja taas vaihteeksi hävetä itseään. Voi jeesus hänen kanssaan. ”I mean, it's good to know how to do your own laundry and everything”, ja hän kävi vain entistäkin typerämmäksi. Naisen olisi tehnyt mieli lyödä itseään sanojensa johdosta. Onneksi hän ei kerennyt toteuttaa suunnitelmiaan, kun Erica asteli vihdoin takaisin baaritiskin luokse. ”Rea called. She has been trying to call you, so where is your phone?” punapää tiedosteli Lydialta, ja Lydia lähinnä kohautti sille hämmentyneesti kulmiaan. ”I don't know”, blondi ähkäisi hämmentyneenä, ”but I think I need to go now.” Hän yritti muistella, oliko sopinut Reaganin kanssa jotakin menoja. Mitään ei kuitenkaan muistunut hänen mieleensä. Ennen kuin Lydia liikahti suuntaan jos toiseenkaan, hän kiinnitti vielä huomionsa Micahiin. Naisen huulille kaartui virnistys. ”It was nice talking with you. See you”, Lydia katsahti miestä merkitsevästi, ennen kuin lähti astelemaan kerhotalon ulko-oven suuntaan.