The easiest lies to tell are the ones you want to be true

Naisen käsi laskeutui kevyenä Emmetin reidelle ja mies vilkaisi sitä vähäeleisesti, ei kuitenkaan pannut ollenkaan pahakseen. Selvästi se haki tukea voidakseen paremmin kumartua hänen puoleensa. ”You’re welcome”, Emmet vastasi tyytyväisesti. Hän oli selvästi saanut naisen vähän hämmentymään suorasukaisuudellaan, mutta sitä ei sentään pystytty siinä myrkytystilassa sen enempää analysoimaan. Hän oli vain halunnut kertoa, että nainen näytti hyvältä, kuten se tekikin. Stellan mekko oli varsin antava, mutta enemmän Emmet keskittyi katselemaan sen kasvoja. Oikeasti nainen oli hänestä kauneimmillaan juuri suihkusta tulleena, mieluusti hänen liian isoon t-paitaansa sonnustautuneena ja paljaat sääret sen alta vilkkuen. Märät hiukset ja meikittömyys saivat sen aina näyttämään aivan erityisen viehättävältä. Tismalleen sellaisena sitä oltiin saatu katsella viimeks kauan sitten, mutta muistoja oli vuosien varrelta paljon, joten niitä oli helppo palauttaa mieleen. ”It’s not too pretentious for me? I tried my best”, mies totesi virnistäen ja vilkaisi omia vaatteitaan ja Stellan sormia, jotka tukistivat hänen takkinsa rintamusta. Puvunhousujen ja bleiserin kanssa oli puettu valkoinen t-paita, jottei oltaisi liian muodollisia ja asu oli ajanut asiansa ihan hyvin. Oli mahdotonta sanoa, milloin Emmet oli oppinut pukeutumaan edes kohtalaisesti, kun hän pitkään oli viihtynyt vain verkkareissa ja huppareissa. Siitä oltiin tultu pitkä matka, mutta sellainen baaripukeutuminen oli hänelle edelleen jonkinlainen arvoitus, etenkin kun asun oli pitänyt sopia myös ravintolaillalliselle.

Emmet käänsi rintamasuuntaansa paremmin Stellaan päin, työnsi tuoppinsa pöydälle ja laski vasemman kätensä sohvan selkänojan päälle, naisen taakse. Ei hän nyt varsinaisesti kopannut sitä kainaloonsa, ele vain oli välttämätön jotta voitiin luontevasti nojautua sen puoleen, nähdä sen kasvot puhuessa ja niin edelleen. Ulos päin se näytti ihan toverilliselta ja sitä se kai olikin. ”We did”, Emmet joutui myöntämään ja irvisti pienesti. ”Guys insisted. Robbie and I tried to decline but we were outnumbered”, hän selitti, jotta nyt ainakin tulisi selväksi, ettei hän ollut sinne halunnut mennä. Stella kyllä taisi sen tietääkin, koska se epäili hänen olevan mahdollisesti traumatisoitunut. ”No, but I didn’t care for it either”, mies vastasi nenäänsä hieman nyrpistäen ja katsoi Stellaa silmiin ymmärrystä hakien. ”Some of them were so young and I kept thinking about Indiana and how awful it would be if she ended up in a place like that. How I would never forgive myself, because after all she’s my responsibility too, you know?” hän selitti ja puhui ehkä aavistuksen liian nopealla tahdilla – jälleen humalan tuotoksia. Pikkusiskosta oltiin usein huolissaan, mietittiin miten sille elämässä kävisi, kun se oli niin villi. Stellan käsi lepäsi edelleen tukea hakien hänen reidellään ja Emmet laski pehmeästi omansa sen päälle. Hänen sormensa hapuilivat naisen kämmenselkää. ”Harry offered me some shots to keep me quiet though. After that it was more bearable”, sanottiin melkein surumielisesti, mutta lopulta kuitenkin ehkä enemmän huvittuneesti. Olihan se aika tragikoomista.

Seuraavan kysymyksen myötä Emmetin katse hakeutui yhtälailla Robbieen, joka oli istunut alas Meghan sylissään ja silitteli nyt jotenkin täysin lumoutuneena tulevan vaimonsa hiuksia, suukotteli sen huulia ja mitä ikinä. ”Look at him. What do you think?” hän kysyi kääntyessään takaisin Stellaa kohti. ”He got a lap dance when Harry and Max basically forced it onto him, but he kept his hands to himself the whole time”, Emmet vakuutteli. Hän hipsutteli hajamielisesti Stellan kättä ja hymyili sille kuin sanoakseen, että Robbie oli varmaan viimeinen ihminen, josta kenenkään tarvitsisi koskaan olla huolissaan. Se ei ikinä pettäisi Meghania, ei edes puristelemalla jotain stripparia omissa polttareissaan. ”What did you girls do? Any steaming hot male strippers for you?” hän uteli virnistäen hellästi, koska osasi jo aavistaa, ettei noiden ilta varmaan ollut sisältänyt mitään sellaista. Toki Stella voisi yllättää hänet, olihan se aika arvaamaton nainen. Emmetin sormet hipoivat viattomasti sen vapaina valuvien hiusten latvoja, niin oli helppo tehdä, koska sitä kukaan ei nähnyt. Välillä sormet saattoivat koskettaa myös mekon paljaaksi jättämää selkää. ”I can’t believe they’re actually getting married in one month”, mies myönsi, vilkaisi taas heidän ystäväpariskuntansa puoleen ja palautti sitten katseensa Stellan silmiin. Hän oli kumartunut sopivan lähelle sitä, jotta ele ei ollut sopimaton vaan ymmärrettävä siinä äänimaisemassa. Lähelläolo kuitenkin tuntui mukavalta muutenkin kuin vain käytännöllisyytensä puolesta. ”Can you imagine that without the wedding we probably wouldn’t even be talking to each other?” hän kysyi ja niin oudolta kuin se nyt tuntuikin, niin asiat luultavasti olisivat olleet. ”I’m glad we’re back. I should never have left like that, I should have stayed so that we could have worked things out.” Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän myönsi, että olisi voinut toimia siinä tilanteessa toisin. Että toivoi, että olisi tehnyt niin. Jos hän olisi ollut mies, hän olisi pystynyt kyllä hiljentämään omat tunteensa ja olemaan Stellan ystävä siitä huolimatta, ettei se rakastanut häntä kuten hän oli rakastanut sitä. Heidän ei olisi ollut pakko viettää puoltatoista vuotta ikään kuin eivät olisi edes tunteneet toisiaan.

”What’s wrong with jeans and t-shirts?” Emmet kysyi ja oli kai ainkin puoliksi tosissaan, vaikka hymyilikin naiselle huvittuneesti. Joskus aikanaan farkutkin olivat olleet hänelle liikaa, koska niissä oli epämukavaa liikkua, mutta valitettavasti kaikkialle ei vain voinut mennä nuhjaantuneissa collegehousuissa. Stella oli siitä saattanut hänelle muutamaan kertaan vuosien saatossa huomauttaakin. Sen elämäntehtävä oli pitkään ollut kiusoitella häntä kaikesta ja niin se teki nytkin. ”Jesus, you make it sound so weird”, Emmet irvisti tuskaisesti ja häntä melkein puistatti se, miltä Stella sai hänen huolensa kuulostamaan. Se vitsaili, tietenkin, mutta silti. ”If you had younger siblings you’d understand”, hän väitti ja katsoi naista arvioivasti. ”But you’re the one everyone probably was worried about. The young and reckless one. That’s why you don’t get it”, uhottiin, mutta totuus oli, ettei Stella ehkä olisi ymmärtänyt vaikka sillä olisi ollut kymmenen nuorempaa sisarusta. Emmet oli aina ollut huolissaan pikkusisaruksistaan ja kai se oli ihan luonnollistakin, kun otti huomioon heidän tilanteensa. Wesleyllä ja Indianalla ei ollut vanhempia, jotka huolehtisivat niistä vaan kaikki oli jäänyt Islan harteille. Indy osasi olla niin hankala, että välillä Emmetiä pelotti, että se alkaisi vetää huumeita tai stripata ihan vain vittuillakseen. Näyttääkseen että saattoi tehdä mitä ikinä tahtoi. Ei hän oikeasti tiennyt mistä olosuhteista ne strippiklubin tytöt olivat peräisin, mutta olostaan nauttiminen sellaisessa miljöössä oli eittämättä melko hankalaa hänelle. ”You know very well that I appreaciate half-nakedness as much as the next guy, but it’s different. I’m a private guy and I just don’t like objectifying women”, Emmet väitti ja katsoi Stellaa silmiin merkitsevästi. Liiankin merkitsevästi, olisi varmaan pitänyt olla varovaisempi. Varsinainen ritari valkoisella ratsullaan hän olikin, aina puolustamassa naisten oikeuksia.

Kakusta hyppäävien stripparien sijaan naiset olivat kuulemma viettäneet hemmottelupäivän ja illallistaneet jossain uudessa trendikkäässä ravintolassa. ”You should have gotten a stripper”, Emmet moitti, vaikkei ihan tosissaan. ”A firefighter or something so we’d be even”, hän heitti perään ja kaikki hänen mielikuvansa miesstrippareista ja siitä mistä naiset sellaisissa tilanteissa pitivät perustuivat joillekin 2000-luvun alun b-luokan leffoille. Poliisin ehdottaminen olisi tainnut olla liian itsekeskeistä ja vihjailevaa. Keskustelu käännettiin pian strippareista lähestyviin häihin, eikä Emmet voinut väittää vastaan Stellan arvioon siitä, että Meg ja Robbie ansaitsivat toisensa. ”I know, they do. I just meant that the time has gone so quickly”, mies yritti selittää ja siitä päädyttiin sitten avaamaan niiden hääjärjestelyjen merkitystä heidän suhteelleen. Hänen ei varmaan olisi pitänyt puhua mitään sellaista, mutta humalaa oli helppo syyttää ja oikeasti hän oli kai halunnut sanoa ne asiat jo pidempään. Stella silitteli hänen reittään ja ehkä senkään takia hän ei oikein osannut odottaa reaktiota, jonka naiselta sai. ”Oh”, Emmet ynähti jokseenkin yllättyneenä. Stella oli pitänyt hänen lähtöään oikeana ratkaisuna ja hänestä olisi varmaan pitänyt tuntua hyvältä kuulla se, mutta ei vain tuntunut. Nainenhan nimenomaan vakuutti että hän oli toiminut oikein. Kai hänen olisi pitänyt haluta kuulla se, mutta jostain syystä hän ei halunnut. ”Sure, okay. I get it. I just…” mies aloitti ja vilkaisi muuta seuruetta, josta kukaan ei kiinnittänyt heihin erityisemmin huomiota. Kun katse palautettiin Stellaan, ei sitten osattukaan oikein päätellä sitä lausetta mitenkään. Jos Stella oli sitä mieltä, ettei heidän pitäisi puhua asiasta, ehkä se oli oikeassa.

Sen sijaan että Stella olisi antanut hänen jäädä miettimään niitä asioita, nainen tarttui hänen käteensä. Se halusi kuulemma tanssia ja häneen voisi luottaa toisin kuin muihin seurueen miehiin. Emmet kohtasi ohimennen Robbien katseen kampeutuessaan jaloilleen ja irvisti pienesti. Sulhanen oli humalassa ja morsiamensa pauloissa, mutta siitäkin huolimatta se onnistui luomaan bestmaniinsa merkitsevän katseen ja Emmet tiesi, että hänen pitäisi käyttäytyä. ”Let’s get you to the dance floor then”, hän naurahti ja hieraisi niskaansa lähtiessään seuraamaan naista pois pöydästä ja tungokseen. Tanssilattialla meni hetki, että Emmet sai kiinni musiikin sykkeestä ja onnistui sovittamaan liikkeensä basson jytkeeseen; hän ei oikeastaan ollut mikään tanssija. Stellan kanssa oltiin silti vietetty monia hyviä hetkiä tanssilattialla ja kun rytmi sitten löytyi, antoi Emmet hartioidensa rentoutua ja päästi vähän irti. Stella saattoi luottaa häneen vähän turhankin vakaasti, kun uskoi, että hän olisi miehistä varmin vaihtoehto siveäksi tanssipartneriksi, mutta toisaalta heidän äsken käymänsä lyhyt keskustelu oli ankkuroinut Emmetin jotenkuten todellisuuteen. Ehkä se seura ja tilanne olisi muutenkin pitänyt huolen siitä, ettei hän kävisi liian läheiseksi naisen kanssa, mutta Stella teki pidättäytymisestä vaikeaa kääntymällä selkä häneen päin ja painautumalla käytännössä syliin. Emmet joutui käyttämään kaiken itsehillintänsä, jottei olisi vain kiertänyt käsiään omistavasti sen ympärille ja vetänyt sitä tiukemmin itseään vasten. Täysin erossa ei silti pystytty pysymään vaan tanssin ohessa hänen kätensä hakeutuivat ajoittain Stellan lanteille ja muutamaan otteeseen mies tiesi hengitelleensä naisen hiuksiin hiukan liian pitkään. Miehen kädet taisivat parhaillaan olla harhailemassa jonnekin Stellan alavatsan tienoille, kun hän tunsi selässään kevyen tönäisyn ja kääntyessään katsomaan taakseen näki Robbien ja Meghanin sekä muutamien muiden ilmestyneen myös lattialle. Kädet irtosivat välittömästi Stellan mekkokankaasta ja muutenkin oli ryhdistäydyttävä. Muiden suuntaan luotiin muka iloinen virnistys ja Stellaakin ohjailtiin niin, että se pääsi näkemään heidän saamansa seuran. Kieltämättä Emmetin ensimmäinen tuntemus muut nähdessään oli ollut hienoinen pettymys, mutta oikeasti näin oli varmasti parempi. Heidän ei olisi pitänyt tanssia siellä sillä tavalla sylikkäin ja ajan viettäminen kahdestaan oli muutenkin huono idea. Nyt kun muut olivat siinä, oli pakko keskittyä pitämään hauskaa yhdessä eikä ajattelemaan miten täydellisesti Stella sopikaan hänen syliinsä ja miten ihanasti se liikkui häntä vasten. Sellaiset ajatukset olivat kaikin puolin epäsopivia ja hän tiesi sen aivan helvetin hyvin.

Ilta ehti eskaloitua siitä vielä moneen suuntaan ja vasta pari tuntia ja ainakin kolme Stellan kanssa tiskillä kumottua tequilashottia myöhemmin Emmet löysi itsensä klubin narikasta odottamasta takkiaan. Humalatila oli erittäin todellinen, muttei kuitenkaan niin kokonaisvaltainen, ettei olisi pystynyt ajattelemaan kohtuullisen selvästi. Väsymys sen sijaan tuntui vieläkin painostavammalta, mutta siitä huolimatta jaksettiin vielä nauraa muiden vitseille ja onnistuttiin nappaamaan kiinni korkokengissään horjahtelevasta tytöstä, joka kuului Meghanin polttariseurueeseen. Kun tyttö oli autettu jaloilleen ja Stella ilmaantui taas hänen viereensä, Emmet lähti melkein automaatiolla ohjaamaan naista ulos ihmisjoukon mukana ja auttoipa hän herrasmiehen elkein sille takinkin päälle ennen kuin he astuivat viileään ulkoilmaan. ”So”, mies hengähti, kun he viimein seisoivat kadulla itseään keräilevien ihmisten seassa. ”You wanna crash at my place?” hän kysyi ja vilkaisi naista. Aiemmin tätä ei olisi tarvinnut edes kysyä, he olisivat vain napanneet itselleen taksin ja painuneet hänen kämpilleen, mutta kun asiat nyt olivat miten olivat, olisi tuntunut väärältä olettaa. ”No ulterior motives, I swear. Just sleep, I think I’m gonna pass out any minute now”, mies jatkoi virnistäen, haukotteli sitten tahtomattaankin ja vahvisti näin pointtinsa. Katse haravoi jo ohi ajavia autoja ja hän yritti arvioida millä todennäköisyydellä he onnistuisivat saamaan taksin ennen kuin viimein shotti humahtaisi päähän. ”You guys heading to Emmet’s?” Meghanin ääni kysyi yllättäen jossain heidän takaansa ja Emmet kääntyi ympäri vain nähdäkseen Meghanin sitovan takkiaan paremmin kiinni. ”We should split a cab” se ehdotti perään ja takertui sitten kihlattunsa käsivarteen. Illan meiningin huomioon ottaen oli ihme, että he kaikki olivat vielä hereillä ja ainakin jotenkuten jaloillaan.