|
|
Aug 26, 2018 16:34:30 GMT 2
Post by Deleted on Aug 26, 2018 16:34:30 GMT 2
Wednesday 22/08/2018, noon
Galilei, Rory and Evie's apartment @ Brooklyn, NYC
Galilei Watkins & Rory Adams
@miu
Muuttolaatikot notkuivat Galilein huoneen nurkissa tämän vetäessä flanellipaitaa päälleen. Viime ilta oli venähtänyt ehkä vähän turhan pitkäksi, kun rastapää oli päätynyt järjestelemään kaikessa rauhassa uutta asumustaan viimeistenkin muuttoboxien ja huonekalujen saapuessa iltapäivällä perille. Olihan miekkonen kerennyt jo vähän aikaa notkua melkein tyhjässä huoneessa, kun omaisuus tuli vähäsen jälkijunassa mestoille. Mutta mikäs siinä, eihän Galileillä mikään kiire ollut. Ja kun kissa ja kitara olivat messissä, niin kaikki oli hyvin. Kissasta puheen ollen. Galilei katsoi hymyillen mustavalkoista karvapalloa, joka nukkui niin kovin tyytyväisenä peittomytyssä, kuin omistaen koko sängyn itse. Rennosti rastatukka asteli sängyn vierelle ja nojautui rapsuttamaan Meowsin päälakea, jolloin kissa ojenteutui täyteen pituuteensa, houkutellen silittämään itseään laajemmalta alueelta. Galilei antoi kätensä kulkea kissan lävitse pariin kertaa, kunnes tämä suoristautui, Meowsin jäädessä retkottamaan peiton päälle kummallisesti selällään. Ei tuntunut olevan kiirettä, eikä tarvetta kissellä nousta sieltä. Kevyt hymähdys karkasi ilmoille, mutta lopulta harmaa katse suuntautui oveen, jonka luo mies asteli kaikessa rauhassa. Galilei jätti huoneensa oven auki, jotta Miss Meows pääsisi kulkemaan sieltä pois halutessaan, ja suuntasi oman kulkunsa keittiön suuntaan. Oli kai tässä hyvä kiskoa jotain naamariinkin, ettei nälkä kolkkaisi tajua jossain vaiheessa. Keittiöstä kuuluikin ääniä ja jos Galilei olisi haistanut jotain, olisi tämä ehkä huomannut ilmassa leijuvat hajut. Mutta kun kyseinen aisti oli mitä oli, ei mies tätä tietenkään huomannut. Rastapäinen saapuikin huoneeseen, jossa toinen tämän kämppiksistä näköjään hääräsi jotain. Nyt kyseessä oli Rory, joka siellä taisi kokkailla menemään. Melkoisen äänettömästi tämä taisi lipua toisen läheisyyteen, ennen kuin hän avasi suunsa. "Huomenta vaa", se hymähti keveästi, katsoen mitä kämppis siinä valmisti. "Riittääks tost mullekki?" kysymys päätyi rennosti ilmoille ja hymy huulilla oli tuttavallinen, kun tämä tutkaili toisen reaktiota. Voisihan hän tietenkin itsekin tekaista jotain itselleen. |
|
|
|
Aug 26, 2018 17:06:36 GMT 2
Post by Deleted on Aug 26, 2018 17:06:36 GMT 2
Laiskat aamut olivat kivoja siinä mielessä ettei ollut mikään kiire minnekään, mutta vähemmän kivoja siinä mielessä että ei ollut mitään tekemistä. Tekemisen puute sai usein mielen ahdistuneeksi, varsinkin jos oli levoton jo muutenkin. Rorylla oli vapaapäivä ja se oli vähän ärsyttävää, mutta pomo oli vaatinut, että tyttö lepäisi edes sen yhden päivän. Normaalisti jatkuvassa liikkeessä oleva nuori nainen oli ehtinyt pestä pyykkiä, käydä lenkillä ja oli jopa siivonnut vessan vaikka homma oli kaikista jaetuista kotitöistä ehdottomasti se inhottavin.
Raskas huokaisu karkasi huulilta kun tyttö kuunteli jotain tyhjänpäiväistä puhekanavaa keittiön ikivanhasta radiosta. Tälläistä oli kai olla aikuinen. Ajatukset joukivat kahden kämppiksen välillä, joista toinen oli jo asunut tässä pidemmän aikaa, mutta se hassulla korostuksella puhuva rastatukkainen oli uudempi tapaus. Rory oli vaihtanut kai muutaman sanan miehen kanssa tämän saapumisen yhteydessä, mutta oli sitten kiitänyt töihin. Kuitenkin joku joka omisti kissan ei voinut olla paha tyyppi, eikö niin?
Hiukset oli koottu puolihuolimattomalle nutturalle päälaelle ja päällä oli miesten ylisuuri t-paita jollain vanhalla bändi-logolla yhdistettynä mustiin shortseihin. Kuluneella paistinpannulla rätisi pari paahtoleipää ja muutama kananmuna toisella. Rory potki shakkiruudulliset aamutossut jaloistaan ja avattuaan yläkaapit tuo ponnisti itsensä seisomaan aputason päälle. Lyhyt blondi ei tajunnut sisään hiipivää tuoretta kämppistään vaan keskittyi etsimään jotain hyvää ylähyllyltä. Galileita ennen täällä asunut tyyppi oli ollut kauhean perso makealle ja Rory oli ihan varma että se voisi löytää jotain hyvää ex-kämppiksen kätkökaapista.
”Hui!” Rory säikähti ja kääntyi katsomaan rastatukkaa. ”Hui kauhee! Anteeksi, olin vähän ajatuksissani.” Käsi nousi takovan sydämen päälle ja blondi hengähti hetken. Huulilla kävi pieni hymy. ”Joo, riittää. Mä tein vähän ylimääräistä. Tykkäätkö sä ööö...” Rory kaiveli yläkaappia varpaillaan ja veti sieltä pari pussia ex-kämppiksen jäämistöä. ”... kuivatuista hedelmistä.. ja joistain mysteerimuroista? Hei apua! Noi palaa!”
|
|
|
|
Aug 26, 2018 17:24:06 GMT 2
Post by Deleted on Aug 26, 2018 17:24:06 GMT 2
Galilei ei ollut kokenut vielä tarpeelliseksi vetää ylleen mitään kovin edustavaa. Tai noh-- olihan hänellä kuitenkin löysät farkut yllään, mutta olivatko ne sitten millään tapaa edustavat olikin ihan eri juttu. Jaloissa puolestaan oli pelkät sukat, sillä ei tämä kokenut tarvitsevansa sisätiloissa mitään kenkiä. Olisi hänellä sisälle soveltuvat tohvelit kylläkin, mutta mitäs pienistä, näinkin kelpasi kuljeskella.
Rory oli juuri hyppinyt menemään keittiötason päälle, kun mies moikkasi lyhyempäänsä. Nyt tämä katsoikin rauhallisesti korkeuteen kurkottelevaa. "Varo ettet putoo", tämä päätyi toteamaan hitusen huvittuneena toisen säikähdykselle. Eihän hän tietenkään tarkoittanut säikäyttää toista, mutta minkäs sille teki. "Mysteerimurot kelpaa iha hyvin", se naurahti, kääntäen sitten katseensa käryäviin sapuskoihin pannulla.
Täydellisen tyynen oloisena Galilei napsautti hellan lämmöt pois päältä ja siirsi pannut pois kuumilta levyiltä. Sitten se kurottautui noukkimaan puhtaan lautasen sivummalta, jolle se kaapaisi safkat, etteivät ne jatkaisi käryämistään kuumalla pinnalla. Vähän ne mustilta vaikuttivat, mutta ehkäpä ne olisivat vielä syötävissä. Ehkäpä.
Flanellipaitainen hymähti keveästi ja katsahti blondia. "Onkoha nää vielä syötävissä?" se heitti kysymyksen hymyillen ilmoille, samalla kun itse asteli keittiön ikkunan luokse ja avasi tämän raolleen. Olihan sapuskat käryyttänyt sen verran, että keittiössä täytyi haista hiukan palanut, vaikkei hän sitä itse huomannut.
|
|
