member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 10, 2018 9:45:46 GMT 2
Post by julle on Sept 10, 2018 9:45:46 GMT 2
SATURDAY MIDNIGHT, JULY 14TH 2018 KATHERINE ROTHSCHILD & GARRETH ROTHSCHILD Jos Katy oli kuvitellut tulevansa rentoutumaan Rothschildien Southamptonissa sijaitsevalle kesätalolle, niin hänen luulonsa oli todistettu viimeisen muutaman päivän ajan vääriksi. Perheen tuhlaajapojan paluun jälkeen koko perhe oli viettänyt tiiviisti aikaa keskenään, perjantain seurapiirijuhlien ja lauantain aktiviteettien parissa. Miehet olivat aamupäivästä lähteneet golfaamaan, kun Katy oli jäänyt Joycen kanssa talolle siemailemaan mimosia ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Katystä sellainen tekemättömyys oli tuntunut suoraan sanottuna tuskalliselta, kun nainen olisi sen oleskelun ja makaamisen sijaan enemmin tarkistanut työsähköpostinsa, uppoutunut töihin ja linnoittautunut makuuhuoneeseen kannettavan tietokoneensa kanssa. Sen sijaan Jonathan oli lähes pakottanut Katyn sulkemaan puhelimensa, toivoen että vaimonsa voisi viettää edes hetken kahdenkeskeistä aikaa mrs. Rothschildin kanssa, sen lisäksi että rentoutuisi ja unohtaisi New Yorkissa odottavat työt. Sen sijaan se ainoastaan lisäsi sitä sisällä vellovaa ahdistuneisuutta, sillä vaikka Katy oli pienen irtioton tarpeessa, niin hän oli tottunut siihen että olisi tarpeen vaatiessa tavoitettavissa. Hän oli huomattavasti rentoutuneempi puhelimensa ollessa päällä, mutta kuten silläkin kerralla, Katy oli taipunut Jonathanin tahtoon ja viettänyt harvinaisen ”mukavan” lauantaipäivän anoppinsa kanssa. Miesten palatessa golfkierrokseltaan, koko porukka oli alkanut valmistautumaan illallista varten, joka luonnollisesti syötiin yhdessä nyt kun Garrethkin oli paikalla. Illallisen oli sujunut kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka pääasiallisesti Jocey oli ollut äänessä ja kysellyt pojiltaan yhtä sun toista, päivitellen myös sitä kuinka ihanaa oli saada perhe taas kokoon. Katy suosiolla jäi niistä keskusteluista taka-alalle ja muiden keskusteluja kuunnellessa se muutama tuntinen vierähti yllättävän nopeasti. Raskaan päivän päätteeksi Katy oli kirjaimellisesti rojahtanut sänkyyn ja nukahtanut nopeasti, mutta herännyt keskiyöllä rintaa pakottavan stressin siivittämänä. Hän oli heräämisensä jälkeen maannut sängyssä sievoisen aikaa, tuijotellut kattoa, pyöritellyt peukaloita ja yrittänyt keksiä keinoja millä nukahtaisi uudelleen. Nukahtaminen tuntui kuitenkin täysin toivottomalta ja sen myötä yöpöydällä nököttävää suljettua puhelinta vilkaistiin mietteliäästi, jonka jälkeen katse lipui vieressä nukkuvaan aviomieheen. Jonathan vaikutti olevan täydessä unessa, jolloin Katy mutristi huuliaan. Lopulta nainen hilasi itsensä vaivihkaa sängyn reunalle ja nousi istumaan. Yöpöydällä oleva puhelin napattiin käteen, samalla kun hattaranpunaiset tossut tungettiin jalkaan ja aamutakki napattiin läheiseltä nojatuolilta matkaan, kun naisen askeleet veivät hänet makuuhuoneen ovelle. Aamutakkia ylleen kiskoen Katy astui huoneesta ulos ja yritti sulkea oven mahdollisimman hiljaa perässä kiinni, lähtiessään suuntaamaan alakertaa kohti. Puhelinta ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa avattu, vaan se sullottiin aamutakin taskuun. Aikomuksena oli ensiksi teetä, ennen kuin keskittäisi kaiken huomionsa puhelimeen tulvineisiin viesteihin ja sähköposteihin. Alakertaan saapuessa Katy oletti kaikesta hiljaisuudesta päätellen olevansa ainoa yökukkuja, mutta olohuoneessa loistava valo osoitti naisen luulot vääräksi. Nimittäin astuessaan huoneen oviaukolle, Katy löysi Garreth istumassa tietokoneensa ääressä. ” Garreth?”, hän naurahti yllättyneenä, astellen nyt peremmälle huoneeseen. Garreth näytti olevan kaikessa työntouhussa – ainakin niistä pöydälle levitetyistä papereista ja avonaisesta kannettavasta tietokoneesta, jonka valo ikävästi ärsytti Katyn pimeyteen tottuneita silmiä. ” Why are you still awake at this hour? You’re working aren’t you?”, Katy tiedusteli hivenen huvittuneena, samalla kun hieroi valosta ärtyneitä silmiään ja jatkoi askeleidensa kulkua keittiöön. Hyvä Katy oli mitään asiasta kyselemään kun itsekin oli hereillä siihen aikaan, mutta tilanne näytti enemmän siltä ettei Garreth ollut illallisen jälkeen käynyt edes nukkumassa, vaan oli suoraan muiden painuttua pehkuihin istuutunut tietokoneensa ääreen. Keittiössä Katy nappasi vedenkeittimen sen jalustalta ja täytti kannun vedellä, jolloin nainen vilkaisi olkansa ylitse Garrethia. ” Do you want some tea?”, hän kysyi, samalla kun laski keittimen takaisin jalustalleen ja napsautti sen päälle, jonka jälkeen Katy kurottautui ottamaan keittiönkaapista kupit teetä varten. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 12, 2018 15:30:03 GMT 2
Post by moa on Sept 12, 2018 15:30:03 GMT 2
ootdElämä Southamptonissa oli juuri kuten Garreth oli muistanutkin. Perjantai-illan hyväntekeväisyysjuhlien jälkeen Rothschildien talossa oli nukuttu aavistuksen tavallista pidempään (annettu palvelusväelle tilaisuus siivota edellisillan jäljet pois), mutta herätty silti säädylliseen aikaan, jotta ehdittiin nauttia aamuauringosta terassilla syödyn aamiaisen kyljessä. Ennen sitä Garreth oli jopa pulahtanut aamu-uinnille, mikä oli hänelle varsin mieleinen tapa aina kun se vain fasiliteettien ja aikataulun puolesta oli mahdollista. Täällä se oli, kun päivä oli kuitenkin pyhitettävä erinäisille sopivaksi koetuille vapaa-ajanaktiviteeteille ja perheen laatuajalle. Garreth ja Jonathan olivat saaneet luvan lähteä isänsä kanssa golfkentälle jo ennen puoltapäivää ja klubilla oli sitten pelin ja maittavan lounaan merkeissä vierähtänytkin useita tunteja. Kesäasunnolle palatessa Garrethin oli onnistunut varastaa muutama hetki työpuheluiden parissa, koska hänen valmistautumisensa illalliseen vei armeliaasti paljon vähemmän aikaa kuin kauniimmalla sukupuolella. Normaaliin verrattuna työt olivat silti jääneet kovin vähälle, mikä ei miestä varsinaisesti harmittanut: hän oli päättänytkin ottaa viikonlopun enemmän tai vähemmän vapaata ja suurin osa asioita saattoi vallan hyvin odottaa maanantaihin. Hänen assistenttinsa tai Damon soittaisi kyllä, jos tapahtuisi jotain sellaista, mikä vaatisi hänen välitöntä huomiotaan. Päivä oli siis Garrethin osalta sujunut vallan mukavissa ja vaivattomissa merkeissä. Illallisella äiti oli pitänyt huolta, ettei hiljaisuus pääsisi laskeutumaan pöytään, mutta tuskinpa niin olisi käynyt muutenkaan. He olivat kaikki aivan liian hyvin kasvatettuja ja kohteliaita antaakseen pöytäkeskustelun kuolla, joten Joycen ei välttämättä olisi tarvinnut täyttää kaikkea tilaa utelemalla pojiltaan milloin mistäkin asioista. Näin tämä oli kuitenkin tehnyt ja Garreth oli pannut merkille, että yhden aiheen äiti jätti autuaasti käsittelemättä: hänen tyttärensä. Asiaa ei oltu itsekään otettu esiin, koska ei hänellä oikeasti ollut Marnien elämästä mitään uutta kerrottavaa – tyttöä nähtiin vain harvakseltaan. Silti kaiken sen muun uteliaisuuden rinnalla tuntui selkeältä kontrastilta jättää yksi osa-alue kokonaan käsittelemättä ja tästä mies saattoi päätellä, ettei asiasta kotona keskusteltu juuri muutenkaan. Ei ainakaan Jonathanin ja Katyn edessä, isälle äiti varmaan valitteli useinkin sitä, miten sääli oli, kun esikoinen oli mennyt lisääntymään jonkun satunnaisen lyhytaikaisen tyttöystävän kanssa eikä ollut siitä järkiintynyt ja vakiintunut perustaakseen jonkun kanssa oikean perheen. Ei Olivian kanssa tietenkään, vaan jonkun mukavan ja sopivan seurapiiritytön. Perheillallisen päätteeksi nautittujen paukkujen jälkeen Garreth ei ollut muiden tapaan vetäytynyt huoneeseensa, koska ilta oli vasta nuori. Hän oli sen sijaan noutanut läppärinsä ja muutamia tärkeitä dokumentteja sisältävän salkkunsa, purkanut sen sisällön oleskelutilan pienen pyöreän aamiaispöydän ääreen ja käynyt töihin. Toinen viskilasillinen olisi varmaan mennyt ihan mukavasti alas ja jouduttanut työntekoa, mutta pitääkseen päänsä selvänä mies oli tyytynyt pelkkään jääpaloilla täytettyyn vesilasilliseen. Siinä vaiheessa kun yläkerran portaikosta kuului kevyitä askeleita ja Garreth nosti katseensa kohdatakseen tulijan, olivat jäät ehtineet jo moneen kertaan sulaa, mikä kertoi omaa tarinaansa siitä, kuinka kauan mies oli ehtinyt töidensä parissa viettää. Tulija oli kevyeen, vaaleanpunaiseen aamutakkiin ja häkellyttävän pehmoisen näköisiin tohveilihin pukeutunut Katy, joka näytti kaiketi ihan oikeutetun yllättyneeltä hänet nähdessään. Miehen kasvoille levisi hymy, joka kavalsi hänen jääneen rysänpäältä kiinni juuri sen aktiviteetin parista, josta nainen häntä epäili. Oli aivan ilmeistä, ettei Garreth ollut vielä yrittänytkään asettua nukkumaan: hänellä oli edelleen päällään samat vaatteet kuin illallisella, ainakin pääpiirteissään. Puvuntakki oli tietenkin kotiin tultua riisuttu päältä ja kauluspaidan pari ylintä nappia oli avattu jo siinä vaiheessa, kun oli siirrytty naukkaamaan viskipaukut sikarihuoneeseen, paidan hihat taas oltiin kääräisty kyynärpäihin asti, kun oltiin avattu kone ja käyty töihin. ”You got me”, hän myönsi naurahtaen ja vilkaisi koneensa näytön yläreunassa komeilevaa kelloa – se näytti melkein yhtä. ”Didn’t realize it was that late already”, mies lisäsi kulmiaan hiukkasen rypistäen. Aika oli suorastaan lentänyt, mutta niinhän se usein teki, kun oli hauskaa. Katy kiersi keittiön puolelle ja alkoi täyttää vedenkeitintä, eikä Garreth estänyt katsettaan seuraamasta. Naisen kysymys ei tästä johtuen tullut yllätyksenä ja mies katsahti pöydälle pienen vesilammikon hikoillutta lasiaan ennen kuin vastasi: ”Sure, why not.” Lämmin kesäyö ja tee tuntuivat aavistuksen kummalliselta parilta, mutta hän päätti luottaa Katyn arviointikykyyn tässä. Sitä paitsi he eivät tunteneet toisiaan vielä juurikaan, joten kieltäytyminen olisi vaikuttanut töykeältä. ”Isn’t it a bit late for that though?” hänen oli silti pakko kysyä ja hymynkare pyöri huulilla. ”I didn’t wake you up, did I?” mies varmisti vaikka oli aika varma, ettei ollut päästänyt juuri minkäänlaisia ääniä viimeisen parin tunnin aikana. Papereiden selaaminen ja näppäimistön äänet tuskin kantautuivat yläkertaan, josta Katy ja Jonah olivat saaneet itselleen huoneen. Saatuaan varmistuksen, ettei ollut itse syypää naisen valveillaoloon ja yllättävään teenhimoon, Garreth tuli luonnollisen uteliaaksi siitä, mikä naista oikein valvotti. ”What’s keeping you up then? If you don’t mind me asking”, Garreth kysyi, haroi pöydällä levällään olevia papereitaan kasaan ja sulki lopulta rauhallisesti tietokoneensa läpän. Eiköhän työnteko saanut siltä yöltä jo riittää, ikään kuin hän muutenkaan olisi tehnyt mitään kovin olennaista enää hyvään toviin, uponnut talousuutisiin ja raporttien selaamiseen lähinnä. Mies nousi hieman kankeasti seisomaan ja joutui venyttelemään käsivarsiaan ja niskaansa ennen kuin liikkuminen alkoi taas tuntua luontevalta. Hänen ei olisi pitänyt unohtua paikalleen niin pitkäksi aikaa, istuminen tappoi. Katy oli jo kaivanut heille kaapista teekupit, joten Garreth siivosi vesilasinsa sisältöineen keittiön altaaseen. Tilanne oli erikoinen, mutta se olisi voinut olla kiusallisempikin siihen nähden, että he olivat tavanneet toisensa ensimmäistä kertaa vasta vuorokautta aiemmin. Oli suorastaan naurettavaa, että tämä nainen oli ollut hänen veljensä vaimo jo vuosia ja kaikki muut heidän perheessään tunsivat tuon niin hyvin. Garreth oli itse melkein enemmän vieras perheensä seurassa, vaikka ehkä niinkin ajatteleminen oli pientä liioittelua. Hän istuutui rennosti yhdelle saarekkeen baarijakkaroista ja katseli naista, joka puuhaili teen hauduttamisen parissa. ”Did you enjoy your day with Joyce? You two seem to be getting along fine”, mies kysyi ihan small talkin vuoksi. Ei Joyce Rothschild suoranaisen hankala ihminen ollut, mutta kyllä tuossa oli omat oikkunsa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 13, 2018 23:02:26 GMT 2
Post by julle on Sept 13, 2018 23:02:26 GMT 2
Garreth näytti juuri siltä, että se olisi illallisen jälkeen suoraan linnoittautunut tietokoneensa ääreen. Puvuntakin mies oli sentään saanut karistettua yltään ja avannut muutaman napin kauluspaidastaan, mutta muuten mies oli edelleen samoissa vaatteissa kuin aikaisemmin. Näky sai Katyn hymähtämään pehmeästi ja hieromaan joskin väsyneitä silmiä ohimennen. ”It’s midnight”, Katy huomautti hyväntahtoisesti, sillä kesäajasta huolimatta, ulkona oli jo hämärää. Nähtävästi Garrethilta oli kuitenkin kaikki ympärillä unohtunut, kun mies oli uppoutunut töidensä pariin. Katy ymmärsi sen varsin hyvin. Hän olisi itsekin mielellään uppoutunut hetkeksi siihen maailmaan, jossa hän sai todella oma itsensä ja näyttää omat kykynsä. Kyllä, Katyssä oli työnarkomaanin vikaa, mutta naisen mielestä se enemmän kieli draivista edetä uralla. Se oli sitä mitä nainen kaikista eniten sillä hetkellä halusi; edetä ja luoda hienon uran itselleen. Ei ainoastaan leikkiä onnellista seurapiiri vaimoa ja hoitaa lapsia, jos sellaisia olisi ollut. Uraorientoituneena naisena Katy mietti hyvin paljon uraansa ja töitä, mutta kyllä hän osasi hauskaakin pitää. Kovin moni ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän hänen paloaan työhönsä.
Naisen askeleet olivat johdatelleet Katyn keittiöön, missä hän täytti vedenkeittimen ja laittoi sen porisemaan. Odotellessa veden keittymistä, Garreth oli tarttunut siihen tee tarjoukseen. Olihan se joskin kummallinen yhdistelmä juoda teetä kuumalla kesäkelillä, mutta Katy koki sen rauhoittavan. Kaapista napattiinkin kaksi kuppia pöydälle, jonka lomassa nainen loi huvittuneen vilkaisun valtaamansa pöydän ääressä istuvaan mieheen. ”Tea calms you – and you can’t drink coffee this time of hour. Or I can’t, coffee keeps me awake and I’m try to find out how to go back to sleep”, Katy huomautti, päätyen kuitenkin selostamaan omia kofeiinitottumuksia. Kahvi valvotti ja sitä juotiin ainoastaan silloin kun yritettiin pysyä hereillä. Aamut alkoivat kahvilla ja sitä myös lipitettiin pitkin päivää erilaisten tapaamisien sekä kokouksien lomassa. Kahvi oli myös oiva seurustelujuoma mutta sitä ei koskaan juotu iltaisin – saati sitten yöaikaan. Tee sen sijaan oli todettu toimivaksi ratkaisuksi niihin univaikeuksiin. ”And no, you didn’t wake me up”, Katy hymähti vielä hymyillen ja pudisteli päätään sanojensa painoksi. Garrethin siirtyessä keittiöön, Katy kaivoi siinä välissä kaapin uumenista teepannun ja teenpuruja, joita luskoi sopivan verran. Vedenkeitin napsahti valmistumisen merkiksi ja sen lämmittämä vesi kaadettiin teepannuun. ”Suprisenly I was up because of work...”, nainen myönsi seuraavaksi ja hymyili saarekkeen ääreen istuneelle Garrethille vinosti.
Kun vesi oli saatu teen sekaan, Katy jätti pannun hetkeksi rauhaan ja nojasi kevyesti alaselällään takanaan olevaa työtasoa vasten. Kaiken sen tohinan touhussa naisen aamutakkiin vyö oli löystynyt ja sen huomattua nainen ryhtyi korjailemaan asustustaan – avaten takkinsa kokonaan, kietoen sen sivut paremmin takaisin ympärilleen ja sitoi vyön uudelleen kiinni.” Oh yeah, of course… I like Joyce. We drank mimosas and sunbathe all morning. So much fun”, Katy kertoili pientä naurua äänessään, vaikka viimeiset sanansa hivenen kuullostivat sarkastisilta. ”I’m not much of sunbathing type – out of the borders, yes, but here in Southampton’s, not so much”, hän koki vielä tarpeelliseksi selittää. Ei auringonottamisessa mitään vikaa ollut – Katy teki sitä aina lomilla rajojen ulkopuolella, mutta jotenkin kotimaassa auringonottaminen ei tuntunut täysin samalta. Saatuaan aamutakkinsa takaisin sen alkuperäiseen kuosiin, Katy vei kätensä kevyeen puuskaan rinnalleen. ”And I don’t usually drink alcohol 10 a.m – unless it’s necessary”, Katy naurahti päätään pudistellen. Alkoholia ei yleensä alettu kittaamaan aivan niin aikaisin, mutta poikien äidille ei uskallettu koskaan oikein laittaa vastaan sellaisissa tilanteissa. Eli jos Joyce halusi juoda mimosia aamusta, niin Katy myös teki niin perässä. Ihan vain miellyttääkseen anoppiaan, jonka vahvapersoona toisinaan jyräsi liiankin helposti Katyn luonteen ylitse. ”Jonah kind of forced me to turn off my phone while I was spending time with your mother”, brunette päätti kertoilla ja nyrpisteli nenäänsä hivenen inhosta. ”Don’t get me wrong, I’m not so workaholic even if it might seem like it, but I’m just used to be reachable even when I’m out of the office. I have clients and… Yeah”, hän huokaisi väsyneesti siihen koko työasiaan, joka tuntui tunkeutuvan tavalla tai toisella keskustelunaiheeksi. Katystä oli raskasta, kun hän joutui kaiken aikaa jossain määrin todistamaan, että työnsä oli yhtä tärkeää, mitä muiden työt. Ei ehkä samoissa mittakaavoissa, mutta asiakkaat ja heidän tyytyväisinä pitäminen oli naiselle hyvin tärkeää.
Tee alkoi olla valmista, jolloin Katy nappasi teesiivilän pannusta ja kiikutti sen lavuaariin. Vasta sen jälkeen hän sai kaadettua kuumaa teetä kahteen mukiin, joista toinen laskettiin Garrethin eteen. ”Here – it’s chamomile tea, so it should reduce the stress and relax you”, Katy hymyili, kietoessaan vuorostaan sirot sormensa oman teekuppina ympärille ja kohotti kupin huulilleen. Kuumasta teestä otettiin varovainen huikka, samalla kun katseltiin Garrethia kupin takaa hymyillen. ”How about you, did you guys have fun at golf course?”, hän vuorostaan tiedusteli ja kohotti toista kulmaansa uteliaasti, laskien kätensä kupin kera pöydälle. ”Joyce seems to be please that you’re here. I bet she has big plans for you, now that you’re moving back NYC”, nainen virkkoi huvittuneena – Joyce oli varmasti keksinyt kaikkea mahdollista tekemistä poikansa pään menoksi… Garreth saisi varmasti hänen ja Jonathanin tavoin osallistua kaiken maailman gaaloihin, seurapiirijuhliin. Katy ei olisi myöskään ihmetellyt, jos ne sunnuntai illalliset perheen kesken kävisivät toteen.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 16, 2018 20:30:13 GMT 2
Post by moa on Sept 16, 2018 20:30:13 GMT 2
Garreth ei ehkä itse olisi pitänyt keskiyötä kovinkaan myöhäisenä ajankohtana, mutta siinä taloudessa oli ilmeisesti tapana mennä nukkumaan hyvin pian illalliselta kotiutumisen jälkeen ja näköjään Jonathan ja Katy olivat ottaneet mallia vanhemmista Rothschildeista tässä suhteessa. Brunettekin näytti selvästi siltä, että oli herännyt kesken unien eikä suinkaan pyörinyt sängyssään tuskaisena valveilla, mikä olisi ehdottomasti Garrethin tapauksessa ollut lähempänä totuutta, jos hän olisi edes koittanut mennä nukkumaan kello kymmenen aikaan lauantai-iltana. Tai minään muunakaan viikonpäivänä. Ei hän silti ollut pannut pahakseen perheenjäsentensä aikaista nukkumaanmenoa, olihan se taannut hänelle hyvän mahdollisuuden hoitaa työasioitaan. ”If you’d offered to make us coffee I would have thought you’ve lost your mind”, Garreth vakuutteli Katherinen teeselostukseen. ”But there is quite a lot caffeine in tea too, so choose wisely.” Ei Garrethkaan koskaan juonut kahvia öisin, mutta teetkin hän kyllä yleensä jätti rauhaan. Kofeiini ei ylipäätään ollut hänen päihteensä, rauhoittumiseen otettiin mieluummin viskipaukku ja virkeydestä pyrittiin pitämään huolta säännöllisellä liikunnalla ja terveellisellä ruokavaliolla.
Oli ilahduttavaa, ettei mies kuulemma ollut herättänyt naista ja se myönsikin valveillaolonsa johtuvan töistä. Garreth katsoi sitä melkein moittivasti. ”And you were calling me a workaholic”, hän naurahti ja oli hyvin tietoinen kommenttinsa ironiasta, olihan nainen juuri yllättänyt hänetkin työn touhussa. Nyt kone ja paperit oltiin kuitenkin jätetty taakse ja siitä saarekkeen ääreltä voitiin kätevästi tarkkailla, miten Katherine puuhaili teepannun ja -purujen kanssa. Kun nainen alkoi korjailemaan aamutakkinsa kiinnitystä ja joutui avaamaan takin kokonaan, Garreth katsoi diskreetisti muualle. Ei tuntunut sopivalta katsella veljen vaimoa yöpukusillaan, mutta ehdittiin silti nähdä vilaus siitä takin kanssa samaa vaaleanpunaisen sävyä olevasta yöpaidasta, joka naisen kehoa verhosi. Kysymys äidin kanssa vietetystä päivästä sopikin oivallisesti siihen väliin ja mies vilkaisi naista kulmakarvaansa kohottaen, kun tuo vakuutteli, että auringonotto ja mimosoiden juominen aamusta alkaen oli ollut hurjan hauskaa. ”You don’t sound very convincing”, Garreth huomautti ja saikin Katyn selventämään suhdettaan auringonottoon. ”Would you rather play golf? It doesn’t include as much drinking” hän kysyi aidosti kiinnostuneena. Olihan se vanhanaikaista, että miehet kiisivät yhdessä kentälle ja jättivät naiset kotiin nauttimaan auringosta. Jotenkin silti tuntui, että päivä viheriöllä appiukon, aviomiehen ja tämän veljen kanssa voisi myös olla kaukana Katyn ideaalista ajanviettotavasta.
Garret paransi hieman asentoaan kuunnellessaan, kuinka Katy myönsi joutuneensa sulkemaan puhelimensa päivän ajaksi Jonathanin käskystä. Tai pyynnöstä ehkä, mutta pakosta nainen kyllä puhui. ”Forced you?” miehen oli pakko kysyä. Se kuulosti aika älyttömältä ja selvästi vaivasi Katya, sen verran peitellyn ärtyneeltä nainen asiasta vaikutti. Tai vähän uupuneeltakin ehkä, joten vaikutti siltä, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. ”How often do you force him to turn his phone off? Or is this more of a one way thing?” hän kysäisi sitten vastapainoksi, vaikka melkein aavisti mitä nainen vastaisi. Garreth ei olisi itse suostunut sulkemaan puhelintaan kenenkään pyynnöstä, ellei itse haluaisi ja hän saattoi kuvitella, että Jonathan oli siinä suhteessa ihan yhtä paljon sukuunsa tullut kuin hänkin. Heidän isänsä oli aina ollut aivan samanlainen, vaikka nyt vanhetessaan tuo olikin oppinut delegoimaan enemmän ja ottamaan myös vapaa-aikaa. Saattoi olla, että äiti oli sitä vaatinut. ”It’s not a shame that you want to be available for your clients, clearly you care about your work very much. As we all do”, mies totesi sitten ja hymyili Katylle rohkaisevasti lisätessään: ”Just hang in there.”
Siinä jutustelun ohessa tee oli ehtinyt hautua riittävästi ja kohta Garreth saikin eteensä kupillisen höyryävää juomaa, jonka Katy esitteli kamomillateeksi. ”Do I seem stressed?” hän kysyi huvittuneesti, mutta kiitti kuitenkin naista, otti kokeilevan huikan kupistaan ja onnistui kuin onnistuikin olemaan polttamatta kieltään. Makua kehaistiin kohteliaasti ennen kuin kuppi laskettiin pöydälle, jotta se saisi viilentyä hetken. Edelleen ajateltiin salaa, että viski olisi ajanut saman asian vähemmällä vaivalla ja suuremmalla nautinnolla, mutta moiset aatteet piilotettiin hyvin. ”We had a good game”, Garreth vastasi diplomaattisesti, koska ei nyt kuitenkaan menisi väittämään, että golffaaminen perheen kesken olisi ollut jotenkin ratkiriemukasta. Ihan mukavaa toki, enemmän hän oli nauttinut ajan viettämisestä isänsä ja veljensä kanssa kuin itse pelaamisesta. ”Golf always makes me think about business, but the lunch at the club is very high-quality, you should ask Jonah to take you sometime.” Vaikka golf ei olisikaan kiinnostanut, oli klubin lounas jo itsessään sen arvoinen, että kannattaisi piipahtaa. Toki paikka oli täynnä niitä samoja ihmisiä, joita oli saanut katsella perjantain hyväntekeväisyysjuhlissakin, mutta niinhän kaikki paikat olivat. Isältä olikin jo nuorena opittu, että golfkenttä oli oivallinen paikka solmia bisnessuhteita.
Hymähdys karkasi Garrethin huulilta, kun puhe kääntyi hänen äitiinsä ja tuon suuriin suunnitelmiin. ”I’m sure she has everything planned out for me”, hän myönsi ja puisteli päätään huvittuneena. Seuraavista vuosista voisi tulla pitkiä. ”Did she mention something to you? Maybe about all her friends daughters that she needs to introduce to me or something like that?”, veikattiin ja hymyssä oli aavistuksen kyllästynyt sävy, vaikka olihan äidin into saada hänet hyviin naimisiin ihan sympaattistakin. Yleensä se pysyi siitä melko hiljaa, mutta Garreth tiesi, että pinnan alla se aina suunnitteli jotain. ”Soon she’ll start bringing them to our family dinners again”, mies huokaisi ja hieraisi kasvojaan. Äiti oli todella hyvä sellaisessa. ”Am I crazy for moving back to the city? I need you honest opinion”, siltä pyydettiin sitten vain puoliksi huumorilla. Mies tarttui kuppiinsa ja otti hieman jo viilenneestä teestä nyt pidemmän huikan kuin edellisellä kerralla.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 18, 2018 10:03:33 GMT 2
Post by julle on Sept 18, 2018 10:03:33 GMT 2
Töiden puitteessa Katy olisi voinut valvoa vaikka aamun pikkutunneille saakka, mutta tällaiset perheviikonloput veivät naisesta mehut nopeammin kuin uskoikaan. Etenkin kun siihen viikonloppuun oli sisältynyt paljon seurustelemista, mielin kielin olemista ja erityisesti appivanhempien miellyttämistä. Toisenlaisessa seurassa sekin aika olisi voinut mennä aivan toisin. Garrethin moittiville sanoille hymähdettiin vain pehmeästi. Paraskin puhuja – mies itse oli linnoittanut alakertaan töidensä pariin, levittäydyttyään papereidensa ja kannettavansa kanssa läheiselle pöydälle. Keskustelu urautui nopeasti kuitenkin miehen äitiin ja Katyn päivään Joycen kanssa. katy ei ollut koskaan golfannut, mutta sitä oli kyllä seurattu sivusta. Varsinkin silloin, jos seurapiirivaimot päättivät järjestää lounaan paikallisella golfclubilla, missä naiset istuivat, joivat ja juorusivat minkä kerkesivät, kun miehet taas pelasivat golfia. Katy ei pitänyt siitä juoruilusta, mutta onneksi niiltä lounailta oli löydetty muita hengenheimolaisia, kuten Beth, Clara ja Alyson. ”Maybe, I’ve never tried golf but it does sound more fun than sunbathing and drinkin mimosas all day”, Katy sanoi vienosti olkiaan kohauttaen. Hän oli ehkä enemmän sellainen ihminen, joka piti enemmän ’tavallisista’ asioista. Toisinaan olivat ne lounaatkin kivoja, mutta Katy viihtyi huomattavasti paremmin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa jakoi edes jollain tavalla samanlaisen arvomaailman – eikä ainoastaan istunut kotona aviomiehensä rahoilla.
Katyn ei olisi ehkä pitänyt mainita siitä puhelimesta mitään Garrethille, mutta siinä sitä oltiin. Miehen kysymyksen myötä katy huokaisi raskaasti ja hieraisi toista olkaansa. ”Sometimes, usually when he wants me to spend time with your mom and forget work for a while or when we are on vacation. But it’s not that serious”, Katy vähätteli ja yritti sanojensa painoksi hymyillä pienesti. Jonathanin kehotus puhelimen sammuttamisen suhteen tuli yleensä kehotuksen muodossa, mutta yleensä siinä kehotuksessa oli aina ollut sellainen käskevä äänensävy, josta ei voinut mennä vikaan. Katy tiesi miehensä tarkoittavan sillä pyynnöllä ainoastaan hyvää, eikä sen vuoksi viitsinyt lähteä haraamaan vastaan asian suhteen. ”Never. I know how important his job is to him”, hän pudisteli vuorostaan päätään ja vei kätensä löyhään puuskaan rinnalleen. Olihan se epäreilua, ettei Katy koskaan pyytänyt aviomieheltään samaa kuin Jonah häneltä, mutta siinä myös nähtiin kuinka helposti Katy taipui muiden ihmisten tahtoon. Ei se ollut niinkään miellyttämisen halua, vaan Katy enemmin halusi välttyä sen suuremmilta konflikteilta. Garrethin rohkaisevat sanat saivat naisen hymyilemään kiitollisena. ”But it’s nothing, don’t you worry about it. I’m kind of used to this so… I’ll be fine”, Katy vakuutteli ja heilautti kättään kevyesti sanojensa painoksi.
Jutustelun lomassa tee kerkesi valmistua ja toinen mukeista asetettiin Garrethin eteen. ”Maybe a little bit”, hän virkkoi seuraavaksi jo hiukan huvittuneena, suoden Garrethille samalla merkittävän katseen. Kyllä se ehkä jotain kieli työstressistä, kun keskiyön aikaan vielä teki töitä. Katy jäi kuitenkin puolestaan kuuntelemaan miehen kertomusta päivästään. Kuuntelemisen lomassa hän kietoi sormensa oman teekupin ympärille ja nosti sen huulilleen, siemaisten kuumaa teetä varovaisesti. Kieltämättä Katykin yhdisti golfin liiankin helposti bisneksiin, mutta ei liioin sanonut mitään, ettei olisi taas antanut itsestään liian työnarkomaani kuvaa. Puheen kääntyessä Katyn toimesta miehen äitiin, hän hörppösi taas varovaisesti teestään ja kohotti kuppinsa takaa kulmiaan pienesti. Kuppi laskettiin lopulta pois kasvojen edestä ja Garrethin tiedusteluille naurahdettiin huvittuneena. ”She just told me how happy she’s to have you back”, hän myönsi – siitä jos jostain Joyce oli jauhanut koko päivän. Toisaalta Katy ei ihmetellyt, olihan siitä pitkä kun Garreth oli asunut perheensä kanssa samassa kaupungissa ja ymmärryksensä mukaan, perhe ei ollut kovin paljoa niiden vuosien aikana tekemisissä. Mitä nyt satunnaisilla puheluilla ja lounailla. Garrethin kysymyksen mytä New Yorkiin muutosta, Katy yritti vakavoitua, joskin huonoin tuloksin sillä pieni hymy nyki naisen suupieltä. ”My honest opinion? Yes, you’re”, hän nyökkäili vakavan oloisena, pyöritellen samalla mukissaan olevaa lusikkaa. Lopulta naisen pokka kuitenkin petti lopullisesti ja hän heleän naurahduksen kera sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. ”Just kidding. I’m sure your mom will calm down after you’ve settled back in the city”, vakuuteltiin, mikä oli luultavasti totta. Joyce oli niin intopiukeana poikansa paluusta, että menisci luultavasti tovi jos toinenkin, että kaikki se häsääminen Garrethin suhteen tasaantuisi.
”Does your mom do that often you? Bring her friends daughters to family dinners, I mean”, Katy kuitenkin tiedusteli vastapainoksi ja kohotti kulmaansa uteliaana. Siinä välissä teekin oli jo viilentynyt sen verran, ettei siitä tavinut ottaa niin varovaista huikkaa kuin aikaisemmin. ”So you don’t have any special woman in your life? Not even in Boston”, hän uskaltautui udella vienosti hymyillen, vaikka osasi jo arvata miehen vastauksen siihen kysymykseen. ”If not, I might have few friends who would love to meet guy like you”, Katy vitsaili ja kohotteli kulmiaan vihjailevaan sävyyn – samalla kun nosti teekupin viimeisen kerran huulillaan, ennen kuin kävi laskemassa tyhjän kupin tiskialtaaseen.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 19, 2018 21:01:13 GMT 2
Post by moa on Sept 19, 2018 21:01:13 GMT 2
Katy vaikutti ehkä aavistuksen kiusaantuneelta, kun joutui vastailemaan Garrethin jatkokysymyksiin siihen puhelimen sulkemiseen liittyen, mutta nainen oli itse ottanut asian esiin. Ei Garreth voinut jättää kysymättäkään, sen verran erikoiselta asetelma hänestä kuulosti, mutta mies luotti kyllä veljensä arviointikykyyn useimmissa asioissa, eikä hän siis ollut varsinaisesti huolissaan. Kontrolloivuuskin oli sellainen asia, jonka he molemmat olivat saaneet suvultaan, ei se ollut yksin Jonathanin synti. Katyn pitäisi vain opetella panemaan sille vastaan, niin heidän äitinsäkin oli aina isän kohdalla tehnyt. Sopivassa määrin tietysti, ei koskaan liikaa, eikä haastaakseen riitaa. ”You should stand up for yourself. He can handle it. I even think it would be good for him”, Garreth totesi hymyillen rohkaisevasti. Ihan kuin hän olisi yllyttänyt naista kapinaan. Ehkä jossain määrin yllyttikin, olisi tehnyt pikkuveljelle ihan hyvää, jos joku olisi vähän haastanut sen määräysvaltaa. Katy oli sille luultavasti aivan liian kiltti ja pehmeä, taipuvainen, jotenkin sen vain kuuli tavasta, jolla se liitostaan puhui.
Saattoiko siihen stressaantuneelta näyttämiseen edes väittää mitään vastaan, kun oli jäänyt verekseltään kiinni työntouhussa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä suvun kesäasunnolla, jossa rentoutuminen olisi kai ollut tärkein tehtävä heti seurapiireilyn jälkeen? Garrethille työ ja stressi eivät kyllä tarkoittaneet samaa asiaa, eikä hän tuntenut oloaan stressaantuneeksi, mutta varmaan siitä olisi joku terveydenhoidon ammattilainen voinut esittää eriävän mielipiteensä. ”Can’t argue with that”, mies hymähtikin ja otti nöyrästi kamomillateensä vastaan kuin se olisi ollut ihmelääke kaikkeen hartiakireydestä ja unettomuudesta lähtien. ”She makes it sound like she hasn’t seen me in years”, Garreth totesi päätään hitaasti pudistellen, kun Katy kertoi äidin iloinneen hänen paluustaan ihan yleisellä tasolla ilman sen kummempia yksityiskohtia. Olisi voinut luulla, että hän oli asunut toisella mantereella eikä tunnin lentomatkan päässä. ”I knew it, I should cancel all my plans and just stay put in Boston. It’s safer there”, mies tarttui Katyn vitsailuun. Toisinaan kieltämättä tuntui, että oli sulaa hulluutta yrittää palata läheisiin väleihin perheen kanssa, kun oltiin niin pitkään pysytty käsivarrenmitan päässä. New Yorkissa asuminen altistaisi hänet taas äidin vaatimuksille, eikä Bostonista käsin oli ollut helppo kieltäytyä kutsuista illallisille ja gaaloihin, jatkossa se tulisi vaatimaan huomattavasti enemmän kekseliäisyyttä. Onneksi hänellä oli pätevä assistentti, joka oli luvannut seurata häntä kaupunkiin: tuo pitäisi huolen siitä, että hänen kalenterinsa olisi tarpeen tullen täynnä juuri sopivista kohdista.
Katy halusi kuulla enemmän Joycen tyylistä sotkeutua poikiensa rakkauselämään, eikä Garreth voinut tuota siitä syyttää. Varmaan se mietti sitäkin, oliko Joyce ehkä pyrkinyt parittamaan Jonathaniakin ystävättäriensä tyttärille. ”She did. Moving away and not attending to family dinners helped a lot”, mies kertoi vinosti hymyillen ja siemaili nyt taas teetään, jonka oli unohtanut hyväksi toviksi. Hän ei ollut viime aikoina antanut äidilleen juurikaan mahdollisuuksia sotkeutua seuraelämäänsä, mutta kyllä tuolla oli siihen ollut paha taipumus. Joskus äidin esittelemät tytöt olivat kyllä olleet varsin hurmaaviakin tapauksia ja oli Garreth muutamia näistä tapaillutkin, mutta vakaville suhteille ei yksinkertaisesti ollut aikaa avioliitosta nyt puhumattakaan. ”I’m sure Jonathan got his fair share before he met you. That’s just how our mother is, so caring and invested”, Garret huomautti pilke silmäkulmassaan. Pikkuveli oli tosin päätynyt naimisiin melko nuorena, joten Joyce tuskin oli ehtinyt olla kovin huolissaan tuon tilanteesta.
Garreth kohotti kevyesti kulmiaan, kun Katy nyt uteli hänen parisuhdestatustaan. Sitten hän puisteli päätään huvittuneesti hymyillen. ”No, there’s no one special. Not even in Boston”, hän kertoi rehellisesti, koska mitäpä sitä salaamaan. Hän oli tapaillut hetken aikaa kaunista ihmisoikeusjuristia, jolla oli ollut aivan yhtä vähän vapaa-aikaa kuin hänelläkin, joten suhde oli pysynyt varsin kasuaalina. Se ei ollut mitään erikoista, eikä sen odotettu jatkuvan nyt, kun hän oli muuttamassa pois kaupungista. Kaksi ihmistä, joilla oli tuskin aikaa toisilleen samassa kaupungissakaan, eivät ikinä pystyisi etäsuhteeseen, eikä heistä kumpikaan sitä halunnutkaan. Katylla tuntuikin olevan jo ratkaisu mielessään Garrethin sinkkuuspulmaan, eikä mies voinut olla naurahtamatta. ”Guy like me?” mies kysyi toinen kulma selkeästi kohollaan ja jäi odottamaan, että nainen kertoisi, mitä oikein tarkoitti, vaikka kaipa se oli aika selvää. Hän oli hyvästä perheestä, menestyi työssään ja tienasi hyvin, eikä ollut ihan susirumakaan. Se vetosi naisiin, varmaan myös Katyn ystäviin, mutta kyllä mies silti mielellään kuulisi naisen luonnehdinnan itsestään. ”It would of course be my pleasure to meet your friends”, hän vakuutteli kuitenkin hymyssä suin. Ehkä Katy ottaisi hoitaakseen Joycen tehtävät tällä saralla ja alkaisi kuumeisesti etsiä hänelle vaimoa. Ajatus oli huvittava, mutta Garrethin pitäisi varmaan olla varuillaan, ettei niin oikeasti kävisi.
Mies seuraili katseellaan, kuinka Katy kävi viemässä ilmeisesti tyhjentyneen kuppinsa lavuaarin pohjalle. Hän vilkaisi omaa puoliksi juotua teetään ja siemaisi sitä vähän, muttei edes yrittänyt saada juomaa loppuun. Tee ei tosiaankaan ollut mikään kesäjuoma, eikä hän tuntenut oloaan mainittavasti rentoutuneemmaksikaan, vaikka heidän juttutuokionsa olikin ollut vallan mukava. Hänellä oli onneksi omat keinonsa rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa, eikä häntä erityisesti häirinnyt, että kello oli jo paljon. ”Still planning on working before returning to bed?” Garreth kysäisi ja loi naiseen katseen, jossa ei ollut häivääkään paheksuntaa, mutta ehkä vähän tietäväinen sävy. Sehän oli ilmeisesti aikonut paneutua työsähköposteihinsa ennen kuin oli törmännyt häneen ja joutunut sivuraiteille. ”Personally I think I’m done for the night”, hän arvioi sitten ja vilkaisi aiemmin pöydälle jättämäänsä tietokonetta ja paperipinoa. Ne eivät enää houkutelleet, mikä oli hyvä merkki. ”But I was thinking about going for a quick swim. It relaxes me better than camomile tea”, kerrottiin katse nyt huoneen ikkunoita hipoen. Sieltä päin taloa ei nähnyt uima-altaalle, mutta kesäyö näytti olevan tyyni ja oletettavasti vielä riittävän lämminkin. ”You’re welcome to join me if you want”, Garreth sanoi kääntyessään takaisin Katyn puoleen. Sitten hän nousi ylös, vei myös kuppinsa lavuaariin ja katsoi naista odottavasti. Jos se kärsi unettomuudesta, pieni kuutamouinti voisi tehdä sillekin ihmeitä. ”When Jonah and I were young, sneaking into the pool at night was one of our favourite things to do”, hän kertoi, koska se oli hänestä ihan hauska pikku fakta heidän lapsuudestaan.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 25, 2018 21:17:25 GMT 2
Post by julle on Sept 25, 2018 21:17:25 GMT 2
Katy ei ehkä ihan odottanut sitä kuinka Garreth tarttuisi niihin puheisiinsa. Yleensä sellaiset asiat ihmiset vain sivuuttivat noin vain, ottamatta sen suuremmin kantaa asiaan. Garreth tuntui kuitenkin erilaiselta, se kiinnitti huomiota niihin pieniin eleisiin ja sanoihin, mihin moni ei kiinnittänyt. ” I know, I know. I’m not afraid that he couldn’t handle it, I just... hate conflicts”, Katy myönsi vaikean, mutta hiukan huvittuneen naurahduksen kera, samalla kun hieraisi niskaansa. Olihan se selvää että Katyn olisi pitänyt paremmin pitää omia puoliaan, etenkin sellaisten asioiden suhteen joita piti itselleen tärkeänä. Ja hän pitikin, ainakin toisinaan. Töissä ja oikeassa ilmapiirissä siihen pystyttiinkin, mutta jotenkin työn ulkopuolella Katy koki helpommaksi vain mukautua tilanteen mukaan. Siksi kaikki turha haraaminen ja vastaan laittaminen tuntui usein turhalta. ” I’ve been married to your brother now few years but I’m still getting used to these… rich people ways. I’m getting there at some point”, hän lisäsi seuraavaksi hymyillen, jo astetta vahvemman nyökkäilyn kera. Jonathanin kanssa avioituminen oli tosiaan tuonut mukana niin hyviä kuin huonoja muutoksia, joihin tottuminen tuntui edelleen hiukan hankalalta. Muutamassa vuodessa oli onneksi ne tietyt hienostoetiketit opittu, mistä Katylla ei ollut tietoakaan, kun oli vuosia sitten asunut trailerpark alueella äitinsä kanssa. Kai siinäkin oli yksi syy, miksi Rothschildien matriarkka oli alun perin suhtautunut hiukan nuivasti naiseen. Katyn kierrettyä sormensa teekuppinsa ympärille, hän varovaisesti hörpäsi kupin kuumasta sisällöstä, varmistaen näin ettei heti ensimmäiseksi polttaisi kieltään. Sen jälkeen nainen laski kupin huuliltaan rintakehänsä tasolle ja jäi katselemaan saarekkeen toiselle puolella istuvaa Garrethia. ” How often did you twp meet then? Maybe it feels years to her”, Katy huomautti ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Mitä Katy oli ymmärtänyt vuosien saatossa, oli se että Joyce oli hyvin kiintynyt ja omistautunut lapsiinsa. Hän näki Jonathania aina halutessaan, töissä ja vapaa-ajalla, joten luultavasti kaikki se huomio minkä nainen olisi halunnut jakaa esikoiselleen, kohdistettiin Garrethin poissa ollessa perheen kuopukseen. Toisinaan Katy oli onnellinen, että oli perheensä ainoa lapsi. Garrethin tartuttua vitsailuunsa, naisen kasvoille nousi huvittunut virne, jota säesti saman sävyinen naurahdus – hän oli ehkä hullu muuttaessaan takaisin New Yorkiin, mutta tilanne tulisi varmasti tasaantumaan hyvin nopeasti. Heti kun Joyce ymmärtäisi, ettei hänen esikoisensa olisi enää karkaamassa minnekään muualle kuin työmatkoille. Hänelle ei myöskään tullut yllätyksensä Joycen tapa sekaantua poikiensa seuralaiselämään. Keskustelun lomassa Katy siemaisi taas jo hiukan viilentyneestä teestään, jonka jälkeen nyökkäili Garrethin huomautukselle. ” I don’t doubt that. She’s also very persistent, too”, Joyce oli juuri kaikkea sitä ja enemmänkin. Totta kai Katy oli utelias Garrethin parisuhdestatuksesta ja kohotti joskin yllättyneenä, kun mies mainitsi ettei edes Bostonissakaan ollut ketään häntä odottamassa. Toisaalta olisihan hänen pitänyt arvata, että miehen työ meni varmasti vakituisten parisuhteiden edelle. ” Isn't it obvious?”, Katy naurahti kun mies ei tuntunut ymmärtävän mistä hän puhui. Olihan se selvää, että Garrethin kaltaiselle miehelle oli varmasti ottajia, siinä missä Jonathanillekin aikanaan. Katy ei olisi luultavasti koskaan tavannut Jonathania, jos heidän tiensä eivät olisi kohdanneet yhteisen projektin myötä. Siitä törmäämisestä oltiinkin nykyään pohjattoman onnellisia. ” You know, you come from a good, well known family, you are successful and you’ve inherited good genes. Who wouldn’t like guy like that?”, katy päätti selventää ja loi paljon puhuvan katseen Garrethiin, ennen kuin jatkoi; ” And don’t worry, my friends are also successful, beautiful and down to earth kind of women. No gold-diggers or fame hunters, cross my heart”, lupauksensa lomassa Katy virnisti huvittuneesti, mutta nosti kuitenkin kätensä sydämelleen, kuin painottaen sanojaan. Kyllähän Katy mielellään auttoi Garrethia sopivan paremman puoliskon etsimisessä, jos mies ei halunnut enää tavata äitinsä valitsemia seurapiirihaukkoja. Katyn ystäväpiiri, kun ei kiteytynyt ainoastaan niihin seurapiiri vaimoihin ja neitoihin, joihin törmättiin golfklubilla brunssilla tai paremman kansaluokan juhlissa. Tyhjä teekuppi laskettiin lavuaariin, jonka myötä Katy palautti huomionsa takaisin Garrethiin. Aamutakin taskusta kaivettiin edelleen sammuksissa oleva puhelin ja sitä katseltiin mietteliäästi. ” I don’t think so. I think I’m going to check my email’s after I get back to New York. I came here to spend time with my family so… I’m going to do so”, Katy hymyili vinosti, sujauttaessaan puhelimen takaisin aamutakkinsa taskuun. Katyn suunnitelmat olivat menneet täysin sivuraiteille, kun hän oli alakerrassa törmännyt Garrethiin. Miehen kanssa jutustelu oli myös saanut hänet luopumaan ajatuksesta tehdä töitä siihen aikaan. Oli mukavaa saada jonkinlaista sympatiaa sellaiselta ihmiseltä, joka tunsi Rothschildien perheen paremmin kuin Katy itse. Hyvin pian Katy kuitenkin kohotti kulmiaan yllättyneenä ja vilkaisi hienostitalon seinällä roikkuvaa kelloa. ” Quick swim? At this time of hour?”, hengähdettiin yllättyneenä, naisen saadessa samaan syssyyn kutsun myös liittyä miehen seuraan iltauinnille. Katy nielaisi ja punnitsi vaihtoehtojaan. Hän oli jo luultavasti antanut itsestään jo niin tylsän ja tasapaksun kuvan. Niinpä hampaansa pureutuivat kevyesti alahuuleensa, kunnes Katy lopulta nyökkäili. ” That actually sound like fun”, hän myöntyi ehdotukseen ja sen myötä viittoi peukalollaan olkansa ylitse alakerran kylpyhuonetta kohti. ” My bikinis are in the bathroom, I’ll go change and be back in a second”, Katy hymyili, ottaen suunnakseen kylpyhuoneen, minne oli aikaisemmin bikininsä päivemmältä jättänyt. Kylpyhuoneeseen sulkeuduttiin siksi aikaa, kun Katy vaihtoi kevyen yö vaatetuksensa kesäisiin, keltaisiin bikineihin ja kietoi sen lisäksi ohuen rantahuivin vyötärölleen. Kun yöuinti vaatetus oli vaihdettu, Katy kaivoi kylpyhuoneenkaapista puhtaan pyyhkeen, jonka kanssa lopulta astui ulos. Askeleet veivät naisen takaisin keittiön ja olohuoneen välimaastoon, Garrethinkin kerjettyä siinä välissä vaihtamaan huomattavasti sopivampaa vaatetusta yöuinnille. Puvussa kun saattoi olla hivenen hankala uida. ” Shall we?”, miehelle hymyiltiin leveästi, mutta sen suuremmin odottamatta Katy asteli huoneiden lävitse ovelle, josta astuttiin lämpimään kesäyöhön. Lämmin ilta tuntui mukavalta, etenkin kun pieni, mutta viileä tuulenvire välillä virkisti sitä kuumaa ilmaa ja tuntui mukavalta paljaalla iholla. Aurinkotuolien ohitse astellessa, Katy laski kädessään olevan pyyhkeen yhdelle tuoleista, suunnaten sen myötä altaan reunalle. ” So, when you were younger, did you have other funny habits with your brother?”, sitä olisi voinut luulla että Katy tiesi kaiken poikien lapsuudesta, mutta Jonahin ja Garrethin välit olivat jääneet jostain syystä hyvin pimentoon. Ei Garreth tosin ollut tullut heillä kovin useasti muutenkaan puheeksi, etenkin sen jälkeen kun velipoika ei ollut tullut heidän häihinsä. Katy katsahti Garrethia kysyvästi, samalla kun altaan reunalle saavuttua kasteli varpaansa altaan veteen. Nopean kylmät väreet kävivät naisen iholla, mutta huvittuneesti irvistäen hän upotti jalkansa syvemmälle veteen, jotta saattoi käydä aluksi istumaan reunalle ja laskea toisenkin jalkansa veteen huljuttelemaan. Lopulta Katy huokaisi ja työnsi itsensä altaan reunalta veteen. Se oli ainoa kivuton tapa kastautua ja veteenkin tottui huomattavasti nopeammin. Hiuksiaan Katy sen sijaan ei kastellut, vaan piti vesirajan hartioidensa tasolla ja lähti kevyin vedoin uimaan keskemmälle allasta. ” I don’t know if this going to relax me or anything, but I don’t think this is going to make any sleepier than earlier. Instead, feels like this is going to refreshes me”, Katy virkkoi huvittuneena, samalla kun kääntyi Garrethin puoleen, jatkaen uimista kuitenkin hitaasti takaperin. |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Sept 28, 2018 14:15:53 GMT 2
Post by moa on Sept 28, 2018 14:15:53 GMT 2
Ihmisiltä ei yksiselitteisesti voinut kysyä, millaisesta taloudellisesta taustasta nämä tulivat, joten Garreth ei kommentoinut asiaa sen kummemmin, hymähti vain hyväksyvästi ja nyökkäsi. Joskus myöhemmin hän voisi kysyä Katylta tämän perheestä, ilmeisesti heillä olisi paljon yhteisiä illallisia edessään koko perheen voimin, eikä se silloin tuntuisi utelemiselta vaan tutustumisyritykseltä. Nyt oltaisi tietenkin voitu alkaa väittää vastaan, ettei heillä ollut mitään rikkaiden ihmisten erikoispiirteitä, mutta tajusihan hän itsekin, että oli heillä. He olivat eläneet äärettömän etuoikeutettua elämää ja se jätti jälkensä. ”She’s just being over dramatic as always”, Garreth kuittasi äitinsä käytöksen. He olivat kaikki aikuisia ihmisiä ja oli aivan normaalia, etteivät vanhemmat nähneet lapsiaan enää päivittäin, viikottain tai edes kuukausittain, kun nämä olivat yli kolmenkymmenen. Hän ei nähnyt edes omaa tytärtään niin usein ja Marnie oli vasta neljä. Siitä sentään saatettiin joskus tuntea huonoa omaatuntoa, mutta suoraan sanottuna tytöllä oli varmasti kaikki paremmin äitinsä kanssa, ilman että hän oli jatkuvasti sekaantumassa niiden asioihin. Mitä Joyceen ja Connoriin tuli, Garrethista oli ollut aivan riittävää, että he tapasivat toisiaan pikaisesti kerran tai pari vuodessa ja nythän äiti oli saamassa tahtonsa läpi. Ainakin melkein. Hän oli ehkä palaamassa kotikaupunkiinsa, mutta ei hän silti aikonut olla yhtä tiukasti äitinsä talutushihnassa, kuin Jonathan vaimoineen ilmeisesti oli. Garreth ei halunnut vaikuttaa omahyväisetä, muttei myöskään leikkiä tyhmää, joten hän vain kohotti kulmiaan odottavasti, kun Katy päivitteli, että täytyihän hänen tietää miksi oli naisten mieleen. ”Family, succes and genes, huh? You’re friends are true romantics aren’t they”, hän ei voinut olla virnuilematta pahanilkisesti, kun Katy sitten kiirehtikin jo käsi sydämellä kertomaan, että tämän ystävät olivat kyllä itsekin menestyneitä ja kauniita, eivätkä mitään onnenonkijoita. ”I believe you. Why wouldn’t a beautiful, succesful and down to earth kinda girl like you have like-minded friends”, mies totesi vilpittömästi, eikä kommentti ollut tarkoitettu flirtiksi, vaikka se ehkä siltä saattoi kuulostaakin. Veljen vaimolle flirttaileminen sillä tavalla kahden ja yöaikaan olisi ollut moraalitonta, mutta sydämestäänhän hän vain puhui: olihan Katy selvästi kaikkia noita kolmea. Ei Jonathan olisi tyytynyt vähempään. Hetken aikaa Katy näytti mietteliäältä katsellessaan puhelinta, jonka oli kaivanut aamutakkinsa taskusta ja Garreth vain seuraili tätä toimenpidettä. Lopulta nainen teki päätöksensä ja työnsi puhelimen takaisin taskuun, jolloin mies ei voinut olla hymyilemättä kevyesti. ”That’s a very noble choice”, hän totesi hyväksyvästi. Selvästi Katylla oli tässä asiassa enemmän itsehillintää kuin hänellä, mutta toisaalta nainen ei johtanutkaan omaa yritystä. Sellainen toi enemmän paineita kuin palkollisena oleminen ja jostain niin omasta oli hankala irrottautua edes hetkellisesti. Toki Garreth oli jo ylittänyt itsensä tulemalla Southamptoniin, osallistumalla äitinsä varainkeruutapahtumaan ja viettämällä päivän isänsä ja veljensä kanssa. Illallisellakaan hän ei ollut vilkuillut puhelintaan ja onneksi se ei ollut soinut, vastaamasta oltaisi tuskin sentään voitu pidättäytyä. Uimisen ehdottamin pääsi selvästi yllättämään Katyn: naisen kysymys oli lähinnä henkäys, ikään kuin idea olisi ollut aivan käsittämätön. ”You’re awfully concerned about the time even though it’s Saturday night”, Garreth huomautti huvittuneesti. Kello ei ollut vielä yhtäkään, joten tuskin hereilläolo nyt aivan täysin ennenkuulumatonta oli. Silti brunette oli viitannut kellonaikaan jo useaan otteeseen heidän pienen juttutuokionsa aikana. Katherine ja Jonathan taisivat viettää paljon rauhallisempaa elämää kuin hän oli aavistanutkaan. Alkujärkytyksestä huolimatta Katy tuntui lämpenevän ajatuksella ja pian tuo jo antoikin myöntävän vastauksen Garrethin kutsuun. Oli miehen vuoro hymyillä hieman yllättyneenä, sillä kaipa hän oli ajatellut naisen kieltäytyvän tai vähintään vastustelevan alkuun. ”Great, see you in a bit”, mies myötäili ja naisen lähdettyä kylpyhuonetta kohti suuntasi itse samassa kerroksessa sijaitsevaan makuuhuoneeseen, jonka äiti oli huomaavaisesti hänelle osoittanut. Joyce taisi muistaa, että Garreth liikuskeli mielellään yöaikaan ja oli siksi antanut hänelle huoneen erillään muista. Vaihdettuaan tummat housunsa ja kauluspaitansa sinisiin uimahousuihin ja napattuaan kodinhoitajan hänelle jättämän pyyhkeen kainaloonsa Garreth palasi yleisiin tiloihin odottelemaan Katya. Pian nainen ilmaantuikin hänen näköpiiriinsä uima-asuun sonnustautuneena ja kaikinpuolin valmiina uinnille. ”Sure”, mies myötäili ja osoitti Katylle tietä ihan vain viestiäkseen, että seuraisi perässä. Naiset ensin ja niin edelleen. Ulkona heidät otti vastaan lämmin kesäyö ja tyynenä odottava allas. Garreth seurasi Katyn esimerkkiä ja heitti pyyhkeensä yhdelle altaan reunalle sijoitetuista rantatuoleista. ”What do you think?” mies kysyi vinosti hymyillen, vilkaisi brunettea kun se hitaasti istuutui altaan reunalle ja kokeili varpaillaan vettä. Hän itse venytteli käsiään päänsä yläpuolella, pyöräytti hartioitaan ja asteli altaan syvään päähän. ”We were young and bored. Privileged. Some might even say spoiled, but that’s not true. Anyway, we had our ways of making summers fun. You know, sneaking out to meet friends and stuff”, hän virnisti ja hyppäsi sitten sen enempää selittelemättä sulavasti pääedellä altaaseen kuten oli tehnyt tuhansia kertoja aiemmin. Noustessaan pintaan jossain altaan keskimain Garreth suuntasi katseensa Katyn puoleen ja huomasi naisen huljuttelevan jalkojaan vedessä. ”Hop in, it’s warm”, hän vakuutteli ja pian nainen jo tiputtautuikin veteen, onnistuen kuin ihmeen kaupalla pitämään päänsä kuivana. Garreth kauhoi tällä välin altaan siihen päähän ja lähti sitten hieman verkkaisemmin uimaan naisen perässä. ”I don’t know about that, but swimming always relaxes me”, mies myönsi ja näytti hetken hieman pahoittelevalta. Olisi sääli, jos Katy menettäisi yöunensa lopullisesti tämän takia, mutta ehkä virkistyneisyys katoaisi kun tuo uisi altaan riittävän monta kertaa päästä päähän. ”Just give it a try”, hän kuitenkin kehotti, kun lähti kauhomaan rivakampaan tahtiin kohti altaan päätä ja ohitti Katyn mennessään. Mitään urheilusuoritusta siinä ei tavoiteltu, mutta muutama kierros tekisi vain hyvää ja notkistaisi lihaksia. Muutaman kierroksen jälkeen Garreth pysähtyi syvään päätyyn polkemaan vettä. ”You can’t claim this isn’t nice though, can you?”, hän kysyi tavoittaessaan Katyn katseen, kun se kohta saapui päätyyn asti. Garreth otti rennosti kiinni altaan reunasta ja kampesi itsensä melkein liiankin helponnäköisesti ylös vedestä, jääden istumaan reunalle. Hän pyyhki molemmin käsin vettä kasvoiltaan ja hiuksistaan ja tarjosi Katylle kättään siltä varalta, jos sekin jo haluaisi reunalle vedessä pysymisen sijaan. Garreth antoi katseensa kiertää verkkaisesti pihamaalla. Hän tosiaan piti heidän kesäasunnostaan eniten juuri sellaisena: hiljaisena ja hämäränä. ”If I were to buy a house in Hamptons, I’d want one that’s near the ocean. That’s the best part”, mies kertoi, vaikkei mitenkään aktiivisesti ollutkaan ajatellut asunnon ostamista sieltä. Olisiko hänellä muka ollut aikaakaan käydä niin usein, että sijoituksessa olisi ollut mitään järkeä? ”It wouldn’t have to be this extravagant but it would be nice to have your own beach.” Hän vilkaisi Katya kuin odottaen, että se kertoisi oman mielipiteensä asiasta, selostaisi millaisen loma-asunnon ne olivat Jonathanin kanssa ajatelleet hankkia. Sitten hän muisti, että nainen oli aiemmin puhunut siitä rikkaiden elämäntavasta, johon se itse vasta totuttautui. ”That sounded extremely douchy, right?” Garreth naurahti ja puisteli päätään huvittuneena. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 4, 2018 19:03:35 GMT 2
Post by julle on Oct 4, 2018 19:03:35 GMT 2
”Now you're just trying to be mean”, Katy naurahti huvittuneena miehen sanoille ystävistään, samaan aikaan kun naisen kasvoille kohosi saman sävyinen virne. Miehen sanoja ei missään nimessä otettu loukkauksena, sillä hän kyllä osasi jo siinä vaiheessa arvioida Garrethin vitsailevan vain asian suhteen. Olihan miehen sanoissa myös perää. Useat tuntuivat etsivän kumppaneita, joilla oli hyvä työ, perhesuhteet ja ulkonäkö – se oli kuin pyhäkolminaisuus. Garrethin kehuen myötä Katy tunsi kuinka pieni puna nousi poskilleen, jolloin hän nielaisi äänettömästi. Ei kyseinen reaktio johtunut siitä, etteikö Katya olisi kehuttu tarpeeksi. Jonathan hoiti sen varsin taidokkaasti, jaksaessaan lähes päivittäin kehua vaimoaan kauniiksi ja niin päin pois. Se että kyseiset kehut tulivat kuitenkin täysin toiselta taholta, sai naisen hiukan off guard. ”Oh… Thank you”, hän hymähti häkeltyneisyytensä keskeltä miehelle kiitollisesti hymyillen, samalla kun sipaisi muutamaa tumma suortuvaa korvansa taakse ja antoi katseensa painua alas teekuppiinsa.
Puhelimen avaaminen tuntui turhalta siinä vaiheessa, joten se suosiolla sujautettiin takaisin aamutakin taskuun, Katyn nostaessa katseensa takaisin Garrethiin. Hänen oli varmasti huomattavasti helpompi sulkea puhelin kuin Garrethin, koska Katy ei tosiaan johtanut mitään suurta yritystä. Territory Studio ei ollut edes kovin suuri yritys, vaikka se oli vuosien saatossa laajentunut, mutta Katy ei ainakaan vielä pelannut kovin suurta osaa yrityksessä. Hänellä oli asiakkaat joista piti pitää huolta, heidän kanssa käytiin jatkuvasti kehittäviä keskusteluja heidän markkinoinnin suhteen, mutta yrityksen suuret päätökset olivat tosiaan johtajien käsissä, joille Katy ainoastaan raportoi ja niin edelleen. Garrethin huomautukselle naurahdettiin, samalla kun käsi kävi nopeasti hieraisemassa niskaansa. ”I’m like… old soul or something”, todettiin kevyen olankohautuksen kera. Ehkä ajoissa nukkumaan meneminen oli jollain tavalla tullut rutiiniksi vuosien saatossa, etenkin kun heidän taloudessa herättiin kukonlaulun aikaan ja kotiin palattiin yleensä myöhään, riippuen kuinka kiireellinen päivä oli luvassa. Seuraavaksi sitä oltiinkin jo lupauduttu seuraavaksi yö uinnille ja nainen oli hetkellisesti kadonnut vaihtamaan bikinit ylleen. Eipä siinä kovinkaan kauaa mennyt, kun Katy palasi Garrethin seuraan ja he siirtyivät takapihan uima-altaan luokse.
Katysta oli mukava kuunnella Garrethin tarinoita poikien nuoruudesta. Se sai naisen itseasiassa hymyilemään varsin leveästi, samalla kun nyökkäili kuuntelemisen merkiksi ja hitaasti laskeutui altaanreunalle huljuttelemaan jalkoja. Samalla saatiin myös jalat totutettua siihen mukavan viileään veteen, ennen kuin uskaltauduttiin pulahtamaan kunnolla veteen. ”You were rich and privileged, but not spoiled? I highly doubt that”, Katy rohkeni epäillä kiusoittelevasti hymyillen, samalla kun rauhallisesti uiskenteli altaassa. ”I’ll bet Jocey hovered you two constantly and gave you everything you wanted”, hän lisäsi samaan kiusoittelevaan sävyyn ja kohotteli kulmiaan merkittävästi, ennen kuin purskahti huvittuneeseen nauruun. Missään nimessä sanoilla ei pahaa tarkoitettu, mutta olihan poikien taustat Katylle selvät, että hän osasi hiukan arvailla millainen Jonathanin ja Garrethin lapsuus oli. Garreth päätti tehdä muutaman kierroksen, kun Katy puolestaan tyytyi rauhalliseen uiskenteluun. Veteen oli jo aikoja sitten totuttu, mutta se alkoi lopulta myös tuoda mukanaan sen rentoutuneen tunteen, mitä Katy oli kaivannut.
Lopulta miehen perässä saavuttiin syvään päätyyn, uidessaan altaan reunalle, josta otettiin toisella kädellä kevyesti kiinni, ettei tarvinnut niin kovasti polkea vettä. ”It feels nice, I’ll give you that”, hän myönsi hymyillen ja katsahti Garrethia, joka vuorostaan nousi ylös altaasta. Se näytti niin vaivattomalta, mutta Katy tiesi, jos itse yrittäisi, olisi luultavasti vain entistä syvemmällä altaassa. Mies onneksi tarjosi auttavaa kättä, mihin nainen tarttui epäröimättä. Altaasta noustiinkin Garrethin avulla lähes yhtä vaivattomasti mitä mies itse. Kasvoilta pyyhittiin myös ylimääräiset vedet, jonka myötä Katy nojasi kätensä altaan reunalle. Katse kiersi nopeasti heidän ympärillään, ennen kuin hän käänsi huomionsa Garrethiin, joka oli puhjennut puhumaan. ”Have you thought about buying a house in the Hamptons?”, Katy kysyi uteliaana ja lopetti altaanreunaan nojaamisen, laskien kätensä rennosti syliinä. Sitten Garreth alkoi puhua omasta rannasta, jolloin Katy kohotti kulmiaan yllättyneenä. Hän piti Rothschildien sen hetkisestä lomatalosta huomattavasti enemmän mihin oli koskaan totuttu. Selvästikin Garreth huomasi myös Katyn reaktion. ”Yeah, that sounded extremely douchy, 'Mr. privileged and I want my own beach'”, Katy kiusoitteli dramaattisesti, mutta hyvin nopeasti sen jälkeen kuitenkin pukkasi kevyesti kyynärällään Garrethia kylkeen. ”Just kidding. I would love to have my own beach too. Peaceful ocean and gorgeous sunsets, what would be better than that?”, olisihan oma ranta ollut mainio. Sellaisessa paikassa sai varmasti rauhassa katsoa auringonlaskuja ja olla kaikessa rauhassa muutenkin. Olisiko mikään muu voinut olla parempaa. Katy pyöritteli ajatusta hetken mielessään, heilutellen jalkojaan edelleen altaan edessä. ”I’ll think I’m going to go back to bed. Thanks for the company”, hän ilmoitti hetken kuluttua ja loi hymyilevän katseen Garrethiin. Sen jälkeen Katy hieraisi miehen olkaa kevyesti, ennen kuin kampesi itsensä altaan reunalta ylös. ”Good night Garreth, see you in the morning”, miehelle toivotettiin hyvät yöt vinosti hymyillen, naisen lähtiessä astelemaan aurinkotuolien luokse, josta napasi pyyhkeen mukaansa, ennen kuin sujahti takaisin sisälle taloon.
|
|
