member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Sept 15, 2018 2:21:46 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Sept 15, 2018 2:21:46 GMT 2
Tuesday, November 14th, 2017 - Afternoon
Poppy's home @ Nashville, TN
Laurie Knox & Poppy Rose
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli tapahtunut jotakin niin kummallista ja hämmentävää, että siitä asti Laurie ei ollut tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt ajatella. Grisha oli yllättäen pelmahtanut keskellä yötä hänen ovensa taakse tuhannen tuiterissa syystä, jota Laurie ei itse asiassa tiennyt. Tai olihan mies kertonut hänelle, että sillä oli ollut häntä ikävä, mutta nainen ei silti voinut ymmärtää, että mies oli ilmestynyt hänen luokseen, koska aivan selvästi inhosi häntä vieläkin kaiken sen takia, mitä hän oli tehnyt. Sunnuntaina mies olikin sitten kadonnut matkoihinsa, eikä Laurie ollut sen koomin kuullut Grishasta. Sunnuntaiaamu oli ollut tunnelmaltaan vaivaantunut ja jopa hieman ahdistunut, joten hän ei todellakaan ihmetellyt, miksi Grisha ei ollut krapulastaan huolimatta jäänyt syömään hänen kanssaan aamupalaa tai nauttimaan ah niin ihanasta aamusta.
Syystäkin Laurie oli omissa ajatuksissaan, ja hän oli pitänyt Grishan yökyläilyä ainoastaan omana tietonaan, kunnes tiistai oli koittanut, eikä hän enää kestänyt. Jollekin sitä tilannetta piti päästä purkamaan, ja se joku oli tietenkin hänen paras ystävänsä Poppy. Poppy jos joku osasi kertoa, mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä tai ainakin antaisi Laurielle neuvoja, joiden mukaan edetä. Nyt Laurie ei nimittäin tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Olisiko hänen pitänyt ottaa Grishaan yhteyttä ja kysyä että mitä vittua? Vai olisiko hänen vain pitänyt olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja yrittää taas jatkaa eteenpäin? Häntä ärsytti, koska hän oli sanonut miehelle, ettei sen yökyläily olisi todellakaan mikään hyvä idea, mutta Grisha oli saanut hänet puhuttua ympäri ja siinä sitä nyt sitten oltiin. Ikävä ja kaipuu oli kasvanut sen yhden yhdessä nukutun yön tähden aivan sietämättömäksi, eikä nainen tiennyt, miten hän olisi enää voinut yrittää unohtaa Grishan.
Laurie koputti Poppyn oveen ja piteli kädessään paperipussia. Hän oli hakenut läheisestä kahvilasta muutaman donitsin ja kahvit heille kummallekin. Normaalisti Laurie ei juonut kahvia, mutta jokin ällömakealla makusiirapilla höystetty kahvi meni hätätapauksissa. Siltikin hän tulisi aina ja ikuisesti olemaan teen ystävä. Nyt tilanne kuitenkin vaati kertakaikkisen epäterveellisiä, sokeria ja rasvaa täynnä olevia, donitseja ja ällömakeaa kahvia.
”Hey!” hän tervehti pirteästi, kun ovi lopulta avautui. Onneksi se oli Poppy, joka avasi oven, eikä hänen parhaan ystävänsä kämppis. Laurie nimittäin tunki sitä kädessään olevaa paperipussia saman tien ystävänsä kasvojen eteen oven avautuessa eikä edes ennättänyt varmistaa ovelle tupsahtaneen henkilön henkilöllisyyttä. ”I bought some doughnuts and coffee!” Laurie hihkaisi astuessaan peremmälle asuntoon. Hän riisui kenkänsä ja takkinsa nopeasti yltään, kunnes kääntyi Poppyn puoleen. ”How is it going?” tummaverikkö kysyi, kun lähti astelemaan tottuneesti keittiöön. Keittiössä hän alkoi penkoa paperipussin sisältöä samalla, kun odotti Poppyn seuraavan perässä. Hän oli kertonut ystävälleen tulevansa vierailulle, mutta ei ollut kuitenkaan sanonut vielä sanaakaan Grishan yökyläilystä.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 16, 2018 15:43:51 GMT 2
Post by julle on Sept 16, 2018 15:43:51 GMT 2
# Pops’ ootdPoppy ja Melody olivat edellisiltana ottaneet osaa joihinkin opiskelijabileisiin, mistä oli raahauduttu kotiin vasta aamuyön pikkutunneilla. Aamulla ei ollut luvassa mitään tärkeintä luentoja, joten pieni juhliminen ei ollut pahaksi. Kekkerit olivat alkaneet yliopiston asuntoloilta ja jossain vaiheessa iltaa oli päädytty Printers Alleylle, missä oli jatkettu juhlimista. Juhlimisen jälkeen tytöillä oli luonnollisesti nälkä, joten ennen kotiin ryömimistä, kaksikko oli hakenut pizzat kotimatkallaan. Ei sillä kotimatkalla oltu säilytty kuitenkaan kommelluksilta, kun Melody onnistui pudottamaan pizzalaatikkonsa niin, että koko sen sisältö levisi pitkin katua. Sille fiaskolle naurettiin katketakseen, ennen kuin matkaa päästiin jatkamaan ja kotiin saavuttua tytöt söivät tyytyväisinä, sammuen lopulta omiin sänkyihin. Poppy olikin nukkunut sikeästi pahimman krapulan ylitse ja jossain vaiheessa aamuyöstä vetänyt kultaisennoutajansa tiukkaan halaukseen. Autuasta unta nukuttiin siihen saakka, kunnes Rusty havahtui oven koputukseen ja alkoi haukkua, herättäen Poppyn siinä rytäkässä. Pää painettiin tiukemmin tyynyä vasten, kunnes huokaistiin väsyneesti ja kammettiin itsensä laiskasti ylös sängystä. Koira saatiin hiljaiseksi, kun sen päätä paijattiin kevyesti ohi matkalla eteiseen. ” Yeah yeah… I’m coming, I’m coming”, Poppy jupisi haukotuksensa lomasta ja hieroi väsyneitä silmiään. Melody tuntui vielä olevan täysin tajukankaalla, mutta se oli ainoastaan hyvä asia, sillä avatessaan oven, sen takaa paljastui Laurie, eikä kukaan Melodyn tutuista. ” Morning… Well aren't you a perky piper”, jupistiin sille paperipussille, jota Laurie heilutti naamansa edessä. Kahvi ja donitsit kuulostivat kieltämättä sillä hetkellä hyvältä, jolloin Poppy siirtyi ovelta syrjään ja päästi parhaan ystävänsä peremmälle. ” Nothing much… We were out last night. I try to call you too, but you didn’t answer”, hän puheli sulkiessaan oven ja astellessaan Laurien perässä takaisin toiseen kerrokseen, tarkalleen ottaen keittiöön. Keittiössä Poppy puolestaan istahti saarekkeen ääreen ja nojasi kyynärillään eteenpäin, painaen päänsä kämmeniään vasten, samalla kun seuraili ystävänsä hääräämistä. Hetkeä myöhemmin eteen asetettiin kahvikuppi, jonka Poppy laiskasti otti käteensä ja siemaisi sen kuumaa sisältöä varovaisesti. ” So, what brings you here? What’s new?”, Poppy lopulta tiedusteli kulmiaan kysyvästi kohottaen ja ystäväänsä uteliaasti tapittaen. ” You never come here this early, unless something has happened, so spill it and give me one doughnuts, I’m hungry and hungover”, kehotettiin, jolloin Penny suoristi itsensä istumaan kunnolla ja viittoi kädellään donitsien puoleen. |
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Sept 16, 2018 19:03:52 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Sept 16, 2018 19:03:52 GMT 2
Poppy näytti siltä, että oli hädin tuskin nukkunut. Ainakaan hänen ystävänsä ei näyttänyt sitten lainkaan hyvinvoivalta, ja tuskin se tunsikaan oloaan kovin hyväksi, koska... no, ei se voinut tuntea. Jos Laurie yhtään Poppya tunsi, se oli ilmeisesti taas ollut rilluttelemassa Melodyn kanssa aamun pikkutunneille asti. Se kävi viimeistään silloin selväksi, kun Poppy toivotteli hänelle huomenia. Laurien huulille kaartui erittäin huvittunut hymy, kun hän silmäili parasta ystäväänsä hieman epäuskoisesti. Oliko sillä hajuakaan, paljonko kello oli? ”Morning? Seriously? Do you have any idea what time is it?” Laurie kysyi nauraen. ”It's almost three o'clock, Poppy”, nainen huomautti virnistellen. Poppy ei ollut kyllä aamua nähnytkään. Kuinkahan myöhään se todella oli valvonut? Laurie oli itse ollut jo ennen puolta yötä sikeässä unessa, eikä näin ollut edes kuullut, kun Poppy oli yrittänyt soittaa hänelle. Hän oli huomannut ystävänsä yhteydenottoyritykset vasta aamulla herättyään, jolloin hän oli ilmoittanut tulevansa vierailulle.
”Yeah, sorry about that. I was sleeping when you tried to call me”, Laurie naurahti hieman häpeissään. Mikä mummo hänestä oli yhtäkkiä tullut? Hyvä kun hän jaksoi nykyään edes bilettää. Ennen kuin hän oli tavannut Grishan, hän oli ollut lähes jatkuvasti menossa jossakin, mutta Grishan tavattuaan hän oli rauhoittunut niin paljon, että hän oli aina jäänyt mieluummin viettämään koti-iltaa kuin lähtenyt ystäviensä kanssa ulos juomaan. Toisinaan se ärsytti häntä, että hän oli heittäytynyt niin laiskaksi ja laiminlyönyt ystävyyssuhteitaan. Onneksi hänen ystävänsä olivat kuitenkin ymmärtäneet häntä eivätkä olleet karanneet mihinkään. Nykyään oli kuitenkin helppo pitää muullakin tavalla yhteyttä ystäviin kuin vain ja ainoastaan bilettämällä.
Hän hivutti paperipussista nappaamansa kahvin keittiösaareketta pitkin Poppyn eteen ja nappasi sitten itse oman kahvinsa pussista. Seuraavaksi hän otti valkoisen laatikon käteensä ja asetti sen tasoa vasten samalla Poppya kuunnellen. ”What kind of doughnut do you want? There are two chocolate and two salted caramel doughnuts”, Laurie tiedusteli sivuuttaen vielä täysin ystävänsä utelut. Hän avasi laatikon kannen ja tyrkkäsi sen Poppynkin nähtäville. Nainen nappasi itselleen suolakaramellilla kuorrutetun donitsin ja haukkasi sitä. ”I'm here because of Grisha”, nainen myönsi, kun sai nieltyä donitsistaan haukkaamansa palasen. ”He came over a few days ago and then... uhm, he spent the night at my place. I said it was a very bad idea, but he was drunk and said that ”Don't be stupid. You can sleep with me.” when I said that I'll sleep on the couch. And now I haven't heard from him”, hän selitti tilanteen silminnähden ahdistuneena, ”what should I do? I was finally getting over our breakup and now I miss him like crazy.”
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Sept 17, 2018 11:34:11 GMT 2
Post by julle on Sept 17, 2018 11:34:11 GMT 2
”To be honest, no”, hän myönsi, sillä ei ollut liioin katsonut kelloa herätessään. Poppy haroi tummaa hiuskuontaloaan, kun Laurie ilmoitti ettei ollut enää aamu, vaan enemminkin iltapäivä. Sille irvistettiin huvittuneen ja vaivautuneen sekaisesti. ”Jeez, is it that much”, olisihan se pitänyt jo päätellä ikkunoista heijastuvasta auringosta, ettei ollut enää kovin aamu. Sillä hetkellä Poppy hetken jopa uskoi olevansa hiukan humalassa. Nimittäin olihan Laurie ilmoittanut tulostaankin, mutta hän nähtävästi oli vain vastannut ystävänsä yhteydenottoon ja jatkanut unia siihen saakka, kunnes Laurie oli pelmahtanut heidän oven taakse. Edellis illan ja yön tapahtumat tuntuivat muutenkin olevan hivenen hakusessa, joten toisaalta Poppy ihmetteli ettei kärsinyt sen suuremmasta krapulasta, kuin pienestä jyskyttävästä päänsärystä.
Poppy istuutui alas saarekkeen ääreen ja seuraili ystävänsä hääräämistä. Sen nolostuneille sanoille hymähdettiin vain hiljaisesti ja pudisteltiin päätä, Poppyn hieraistessa toispuoleisesti naamaansa. ”When did you get so old? Just kidding, it’s alright”, hän naurahti pienen härnäämisen lomasta. Ei Poppy ketään pakottanut kanssaan ulos lähtemään, mutta Nashvilleen muutettua hän oli päättänyt ottaa kaiken ilon irti siitä opiskelijaelämästä ja onneksi Melody oli siinä mielessä samanlainen, ettei se lähes koskaan kieltäytynyt lähtemästä ulos. Muutoin Poppy olisi saanut viilettää aivan yksin Nashvillen yössä. Tosin olihan hänellä muitakin kavereita yliopistosta, mutta Laurien ja Melodyn seuraa suosittiin kaikista eniten.
Eteen isketystä kahvista otettiin varovaisia huikkia, katseen hakeutuessa sitten Lauriesta siihen donitsilaatikkoon, jota ystävänsä tarjosi. ”It must be serious...”, Poppy virkkoi hitaasti ja loi Laurieen arvioivan katseen, napaten samaan aikaan yhden suklaa donitseista. Siitä kerettiin ottaa ensimmäinen haukku, kunnes Poppy oli siihen tukehtua, kun Laurie kertoi Grishan olleen yötä luonaan. Kädessä oleva kahvi ja donitsi laskettiin alas kun Poppy nosti kätensä suunsa eteen, köhiessään puoliksi väärään kurkkuun nielaistua donitsia. ”Did you just say Grisha spent the night at your place?”, saatuaan kurkun selväksi, Poppy loi Laurieen hyvin epäuskoisen katseen. Ystävästä huokuva ahdistuneisuus sai Poppy kuitenkin nielaisemaan ja mutristamaan huulia vaisusti. ”Oh honey...”, hän huokaisi ja hieraisi niskaansa mietteliäästi.
”So nothing nothing happened? You just slept nicely together? Nothing funny businesses?”, Poppy varmisteli, luodessaan ystäväänsä hyvin, hyvin kysyvän katseen, mutta seuraavaksi tyttö mietteliäästi pyöräytti kieltään poskessaan. ”Have you thought about contacting him? Instead of waiting that he would contact you first”, kysyttiin vuorostaan, jonka jälkeen Poppy nappasi sen pöydälle laskemansa donitsin käteensä ja haukkasi siitä palasen. ”Maybe you should call or text him? Ask casually what’s up and…”, hän aloitti selostuksensa kädessä olevaa donitsia heiluttaen, mutta hiljeni hetkeksi koska tuli toisiin aantoksiin ideansa suhteen. Nimittäin asiaa miettiessä, Poppy ei ollut varma olisiko se edes hyvä idea. ”That’s just really messed up”, hän naurahti lopulta vaikeasti ja irvisti sanojensa päätteeksi.
|
|
