If you're having a bad day, just know that you aren't alone.

Beaun jättäminen New York–Presbyterian Hospitaliin Ninan kanssa tuntui aika vittumaiselta tempulta, mutta ei siinä muutakaan voinut tehdä. Ensinnäkään Micah ei jaksanut katsella Ninan naamaa, nainen oli ihan liian raivostuttava omaksi hyväkseen. Micahia ei tippaakaan naurattanut, että veljensä ja kerhon tilanteesta huolehtimisen lisäksi hän joutui nyt stressaamaan vielä vanhemmistaankin ja se oli ihan täysin Ninan syyytä. Sietämätön ämmä, jos se olisi ollut hänen tyttöystävänsä, hän olisi laittanut sen ruotuun ja kauan sitten. Toisekseen hänen oli ihan totta päästävä kerholle selvittämään, missä mentiin. Hän oli sinä iltana tappanut ihmisen, mikä itsessään ei häntä – ehkä hieman huolestuttavasti – vaivannut, sillä Cruz oli ansainnut jokaisen luodin jonka hän oli sen petolliseen naamaan upottanut. Huonon omantunnon sijaan hän oli huolissaan seurauksista, jotka hän kohtaisi, jos sitä paskaa ei oltu siivottu oikeaoppisesti. Micah oli vapautunut vankilasta alle neljä kuukautta sitten, eikä hänellä ollut pienintäkään kiinnostusta painua takaisin, ei varsinkaan syytettynä murhasta.

Sairaalaan jääminen ei siis varsinaisesti ollut ollut vaihtoehto, mutta silti Micah tunsi omantunnon piston noustessaan sairaalan parkkipaikalla autoon, jonka Chase oli lähettänyt hakemaan häntä. Kuljettaja oli Maddox, mihin mies oli ihan tyytyväinen. Hän olisi menettänyt hermonsa, jos olisi joutunut jakamaan matkan jonkun ärsyttävän mistään mitään tietämättömän prospectin kanssa, Mad taas oli hyvä tyyppi. Sen kanssa vaihdettiin koko ajon aikana ehkä kaksi sellaista lausetta, jotka eivät olisi liittyneet kerholla meneillään olevaan tilanteeseen. Kun se kurvasi auton korjaamon pihaan, Micah oli jo vähän paremmin kärryillä siitä, miten asiat oli kerhon puolesta järjestetty, mutta hänellä oli edelleen paljon kysymyksiä ja toisaalta kerrottavaa siitä, miten poliisien kanssa oli mennyt. Tietenkin poliisien oli pitänyt vyöryä sairaalaan kyselämää tapahtuneesta heti, kun Beau vain oli herännyt leikkauksensa jäljiltä, mutta Micahin huojennukseksi tilanne oli mennyt ihan hyvin. Hän saattoi jopa vannoa, että Beau tuli keskimäärin paremmin toimeen niiden poliisien kuin muiden kerholaisten kanssa, mikä tässä tilanteessa oli helvetin hyvä.

Micah hyppäsi ulos autosta vereen tahriutunut paita ja liivi nyrkkiinsä puristettuna. Ainut hyvä asia, jonka Nina oli sinä iltana saanut aikaan, oli se tummanharmaa t-paita, jonka se oli tuonut Beauta varten, mutta lahjoittanut Micahille löydettyään tämän yltäpäältä veressä sairaalan odotushuoneesta. Mustista farkuista ei veritahroja samalla tavalla nähnyt, joten siistiytyminen sairaalan vessassa ja puhdas paita olivat tehneet hänen olemukselleen ihmeitä. Ei siinä ihan tahrattomia oltu, Beaun veri oli paikoin pinttynyt hänen käsiinsä ja hän tarvitsisi kunnon suihkun saadakseen itsensä puhtaaksi, mutta oli tilanne parempi kuin tunteja sitten, kun hän oli saapunut sairaalalle. Ulkona Micah näki ensimmäisenä kerhotalon eteen parkkeeratut pyörät, joiden seassa seisoivat myös hänen omansa ja Beaun; joku oli siirtänyt ne sovitusti tapahtumapaikalta takaisin kerholla. Se oli ensimmäinen hyvä merkki, mutta ennen kuin ehdittiin painua kerhotalon ovesta sisään kalastelemaan lisää, Micah kuuli tutun naisäänen. Kääntyessään hän näki Lydian, joka taisi olla tulossa Bloodhoundista päin.

Blondin näkemistä ei yleensä pantu pahakseen, mutta tämä tuntui maailmankaikkeuden huonoimmalta hetkeltä. Miten se onnistuikin ilmaantumaan nukenkasvoineen ja pehmeine äänineen utelemaan heidän menemisistään juuri tänä yönä? ”Had some work to do”, Micah vastasi aika onton kuuloisesti ja pysähtyi niille sijoilleen, vaikka olisi todellakin pitänyt vain pitää turpa kiinni ja painua sisään. Maddox vilkaisi häntä vähän odottavasti, mutta läimäisi sitten olalle ja sanoi kertovansa muille, että hän tulisi kohta perässä. Se katosi sisään samalla hetkellä, kun Lydia saavutti Micahin ja kysyi ärsyttävän tarkkaavaisesti mitä oli meneillään. Selvästi se aisti, ettei kaikki ollut ihan normaalilla tolallaan ja Micah ähkäisi tuskaisesti katsahtaessaan naiseen ja sitten kerhotalon oveen. ”It’s Beau, he uh, he’s in hospital. There was a shooting”, mies aloitti ja ote siitä likaisesta vaatemytystä tiukentui. Hän turhautui nopeasti omaan kyvyttömyyteensä muotoilla asiaa järkevästi: miksi hän olisi sitä Lydialle selittänytkään? ”I don’t really have time for this right now, okay?” hän siis ilmoitti vähän turhankin ärtyneesti ja katui heti omaa äänensävyään, koska mitä hän sille räyhäsi, sehän oli vain kysynyt ja itse hän oli pysähtynyt juttelemaan. ”I need to get inside and make sure everything’s under control. I’ll talk to you some other time”, Micah hengähti ja hieraisi kasvojaan.

Useimmilla kerholaisilla oli verta käsissään, yleensä tosin lähinnä kuvainnollisesti. Micah vilkaisi aavistuksen ruosteenpunaisiksi tahriintuneita kämmeniään ja murahti jotain, minkä saattoi tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Sen enempää hän ei vaivautunut asiaa selittämään, kyllähän Lydia itse näki, missä mentiin. Beaun mainitseminen sai blondin järkyttymään ihan silminnähden, eikä Micah ensin tiennyt mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Hän ei ollut tiennyt, että Lydia ja Beau olivat niin läheisiä, että sen joutuminen sairaalaan shokeeraisi naista niin pahasti. Toisaalta Beau oli niin mukava kaveri, että reaktio oli sen valossa melkein ymmärrettävä. ”He’s not dead”, mieheltä pääsi ensimmäisenä, kun Lydia esitti surunvalittelunsa tai jotain. Siltä ne kuulostivat, I’m sorry ja niin edelleen. Tuntui tärkeältä tehdä selväksi, ettei hänen veljestään tarvitsisi puhua kuin se olisi kuollut ja hän olisi menettänyt jotain, koska niin ei todellakaan ollut. ”He’s fine. Stable”, hän kertoi menemättä sen enempää yksityiskohtiin. Sellaiseen ei nyt ollut aikaa tai energiaa, eikä Lydialle oikein kerhon asioista voitu tai haluttukaan puhua.

Selvästi Lydian oli vaikea löytää tilanteessa sanoja, niin se totesi ääneenkin. Micah ei tiennyt mitä se kuvitteli, että sen olisi pitänyt osata sanoa. Tällaista tapahtui ja kuten hän oli kertonut, Beau ei ollut kuollut. Jos veli ei olisi herännyt leikkauksensa jälkeen ihan täysissä järjissään, Micahin mielentila olisi tietenkin ollut hyvin erilainen, eikä hän olisi lähtenyt tuon sängyn laidalta minnekään. Silloin pahoittelut olisivat olleet paikallaan, mutta nyt niihin ei oikein osattu suhtautua. Siksipä hän pyrkikin pois tilanteesta parhaan kykynsä mukaan ja sanoi lähinnä kohteliaisuudesta, että puhuisi naiselle myöhemmin. Kai se sitten oletti, että hän jotenkin aktiivisesti kaipasi juttuseuraa, koska se alkoi luetella tapoja, joilla hän saisi siihen yhteyden. Micah ei luvannut soittaa tai laittaa viestiä, katsoi vain naista hetken vähän kummasti ennen kuin sanoi: ”Go home, it’s late” ja harppoi ne viimeiset askeleet ovelle.

Päästyään sisälle Micah sai ensin selittää, mikä Beaun tilanne tarkalleen oli, mitä poliiseille oli kerrottu ja niin edelleen. Sitten hän sai vastalahjaksi tiedon siitä, että kauppa oli hoidettu kunnialla loppuun ja joku oli pitänyt Noventa y nueve terrorsin kerhotaloa silmällä siihen asti, että kävi ilmeiseksi, ettei kukaan ulkopuolinenkaan ollut hälyttänyt poliiseja paikalle, joten tilanne oli siinä mielessä hallinnassa. Terrors ei itse virkavaltaa kutsuisi, se oli selvää, mutta koston varalta heidän olisi tietenkin oltava varuillaan, ikinä ei voinut tietää, mitä siltä suunnalta seuraavaksi tulisi. Kun asiat kerhon kanssa oli puhuttu läpi, Micah soitti äidilleen, jolle Beau oli jossain tilapäisessä mielenhäiriössä mennyt lupaamaan, että Micah ottaisi ne kotiinsa yöksi. Hän onnistui vaivoin vakuuttamaan äidilleen puhelimessa, että niiden olisi ihan totta parempi mennä hotelliin, josta Micah oli varannut niille huoneen. Se olisi lähempänä sairaalaakin ja siellä ne saisivat nukuttua kunnolla, toisin kuin hänen parhaat päivänsä nähneessä sängyssään. Sohvalle niitä ei olisi tietenkään voitu laittaa, isä olisi varmaan kuollut yrittäessään päästä ylös sen pohjalta. Niille ei myöskään voitu kertoa totuutta, sanoa, että hänen asuntonsa oli täynnä ties mitä laitonta tavaraa, joka ei todellakaan sopinut niiden silmille, joten oli onni, että ne lopulta suostuivat vaihtamaan kurssinsa ja suunnistamaan hotellille. Micah lupasi tavata ne seuraavana päivänä sairaalalla ja sillä siisti.

Kaiken kaikkiaan Micah viipyi kerholla ehkä reilut puoli tuntia, minkä jälkeen Cliff viimein käski porukkaa painumaan koteihinsa: ei ollut enää mitään, mitä sille illalle olisi voitu tehdä. Huomenna voitaisiin sitten kokoustaa ja katsoa tilannetta tuorein silmin. Käskyn kuultuaan Micah harkitsi hetken, pitäisikö hänen suunnata takaisin sairaalalle, mutta tuskin siitä olisi mitään apua. Beau oli toivon mukaan jo unessa, eikä hän halunnut notkua Ninan kanssa ihan huvin vuoksi. Hän oli luvannut palata aamulla ja kaikesta heidän välisestä skismastaan huolimatta hän tiesi, että Nina soittaisi hänelle, jos Beaun tilassa tapahtuisi muutosta. Kotiin meno ja ainakin parin tunnin yöunien kahmiminen tuntui siis kaiken kaikkiaan järkevimmältä vaihtoehdolta. Astuessaan ulos kerholta muiden vanavedessä Micah rekisteröi nopeasti, että joku istui jo hänen pyöränsä selässä. Joku, jonka vaalea hiuspehko muistutti epäilyttävästi erästä Lydiaa, jonka hän oli mielestään komentanut kotiin. ”What are you still doing here? Didn’t I tell you to go home?” mies kysyi aavistuksen närkästyneenä, kun saapui pyöränsä luo. Heidän ympärillään muut kerholaiset virnuilivat hänelle asettuessaan omien pyöriensä selkään. Kohta ne varmaan luulisivat, että Lydia oli hänen vaimonsa tai jotain. Sitä paikkaa Micahilla ei todellakaan ollut auki. ”Her own home”, Micah lisäsi kuivasti, kun Paul alkoi länkyttää jotain heidän yhteisestä kodistaan. Hän loi kerhoveljeensä katseen, joka sai sen hiljenemään aika nopeasti.

Micah kohotti merkitsevästi toista kulmakarvaansa, kun Lydia ilmoitti jättäneensä hänen pyyntönsä – tai käskynsä, miksi sitä sitten ikinä halusikaan kutsua – huomiotta ihan tahallaan. Totuuden nimissä sen ei varmaan olisi pitänyt edes yllättää: eikö Lydian brändiin nimenomaan kuulunut hänen jatkuva uhmaamisensa milloin missäkin asiassa. ”How very typical of you”, mies mutisi, mutta sen verran hiljaa, että mahdollisimman harva kuuli häntä ylipäätään. Ei sanoja oikeastaan oltu tarkoitettu Lydiankaan korville, enemmän hän mumisi niitä itsekseen. Kerholaiset alkoivat onneksi potkia pyöriään käyntiin heidän ympärillään ja niiden synnyttämä melu tarjosi miehelle hyvän syyn olla hetken hiljaa. Ei hän tosiaan tiennyt mitä edes olisi sanonut, joten oli helpottavaa kun sai keskittyä muiden lähtöön ja huikkailla niille jotain huomenna näkemisestä ja muusta. Viimeisenä pihasta ajoi pois Maddox, jonka perään Micah katseli hajamielisesti siihen asti, että Lydia taas avasi suunsa. Nainen puhui hiljaisella äänellä ja kieltämättä se näyttikin vähän surkealta, kun hän palautti katseensa sen suuntaan. Huono omatunto vyöryi aaltona Micahin yli ja mies ähkäisi epämukavuuttaan, kun Lydia nousi pois hänen pyöränsä päältä ja alkoi ilmeisesti tehdä lähtöä.

Micahilla oli mielestään kaikki oikeus yllättyä ja vähän ärsyyntyäkin siitä, että Lydia oli jäänyt väijymään häntä kerhotalolle, kun hän oli nimenomaisesti käskenyt sen mennä kotiin, mutta ei hän silti halunnut loukata toisen tunteita tahallaan. Hän saattoi olla kusipää, muttei hänkään täysin kylmä ollut ja Lydia sanoi itsekin, että oli tarkoittanut hyvää. Arvatenkaan se ei ollut istunut siellä yksin kolmeakymmentä minuuttia ihan vain hänen kiusakseen tai jotta Paul saisi syyn soittaa suutaan. ”Hey…” Micah aloitti jotenkin sovittelevasti ja hieraisi vapaalla kädellään niskaansa ennen kuin kurottautui hipaisemaan naisen kättä sen lähtiessä kävelemään hänen ohitseen. Se saatiin pysähtymään, mutta Micah tiesi pallon olevan edelleen hänellä. ”I’m not mad”, hän totesi ensimmäiseksi, harkitsi sitten sanojaa ja jatkoi: ”It’s been a long day and all kinds of shit has happened so I’m just a bit tense, okay?” Micah vilkaisi Lydiaa kuin tarkistaakseen ymmärsikö se asioiden laidan. ”I’m heading home and I guess you can come too if you want, but I really can’t talk to you about what happened tonight. Just so you know”, mies jatkoi ja nappasi kypärän pyöränsä kahvasta. Oli aika ennenkuulumatonta, että hän kutsui jonkun edes sellaisin sanankääntein luokseen yöksi ilman pienintäkään aikomusta harrastaa näiden kanssa seksiä. Kai se olisi tosiaan ihan mukavaa saada seuraa, vaikka Micah lähinnä toivoikin pääsevänsä suihkun kautta nopeasti johonkin armolliseen tajuttomuuden tilaan, eikä hän aikonut tämän selvemmin ilmaista että oikeastaan oli ihan mukavaa, että nainen oli jäänyt odottamaan häntä. ”It’s a club thing and it’s better if you know as little as possible. Nothing personal about that”, Micah lisäsi vielä tarjotessaan kypäräänsä Lydiaa kohti.

Lydian yllättyneisyys olisi voinut olla jonkinlainen herättelevä kokemus; joku muu olisi helposti alkanut miettiä, millaisena miehenä nainen häntä oikein piti kun sellainen vähäinenkin lempeys sai sen niin hämilleen, mutta Micah tiesi jo vastauksen siihen kysymykseen. Hän oli tehnyt Lydialle kerta toisensa jälkeen hyvin selväksi, mitä halusi ja odotti siltä ja millainen itse tällaisissa vaihtosuhteissa oli, eikä hän olisi muutenkaan antanut tällaiselle itsereflektoinnille tilaa. Mies päästi blondin voimattomat vastalauseet valumaan toisesta korvastaan sisään ja toisesta ulos: se olisi voinu mennä kotiin ihan itsekseen jos olisi halunnut, hän ei nyt enää alkaisi vääntää tästä sen kanssa ja kyllähän se sitten myöntyikin lähtemään mukaan, kun Micah vain ojensi sille kypäränsä ottamatta kantaa sen pohdintoihin. Nainen luuli itsestään liikoja jos se kuvitteli että onnistuisi häiritsemään hänen uniaan ja he viettäisivät yön toistensa hiuksia silitellen ja sydämiään purkaen. Hän ottaisi sen kotiinsa nukkumaan ja se siitä. Mielessä käväisi, ettei Lydia välttämättä olisi halunnut tarjota hänelle ymmärrystään ja seuraansa jos olisi tiennyt, että hän oli samana iltana tappanut ihmisen. Mutta se ei tiennyt, eikä Micah kertoisi joten se siitä.


Micah oli ilmeisesti päivällä kotoa lähtiessään unohtanut olohuoneeseen valon, koska se kajasti eteiseen heidän astuessaan sisään asuntoon. Hän oli ottanut kypäränsä Lydialta parkkeerattuaan pyöränsä ja työnsi sen nyt hajamielisesti naulakon päälle samalla, kun kuuntelin puolella korvalla naisen selitystä kasvojen pesemisestä. Hän vilkaisi sitä kun se päivitteli meikkinsä näyttävän kamalalta, eikä hän ainakaan siinä eteisen huonossa valossa voinut allekirjoittaa väitettä. ”Honestly, it looks fine to me”, hän kommentoi, muttei väittänyt vastaan siihen peseytymiseen, koska kai kasvojen puhdistaminen oli ylipäätään ihan hyvä veto ennen nukkumaanmenoa, oli meikki kunnossa tai ei. Lydia suuntasi kulkunsa kylpyhuoneeseen ja Micah käveli sillä välin keittiöön, nakkasi verisen paitamyttynsä ja yhtälailla tahriintuneen liivinsä ruokapöydälle ja avasi sitten jääkaapin. Sieltä napattiin ensimmäisenä käteen osuva olutpullo – merkillä ei nyt tuntunut olevan väliä – ja se täräytettiin auki kätevästi seinään kiinnitetyllä avaajalla. Se oli edellisen vuokralaisen tekosia, ei hänen, mutta todellisuudessa se varmaan säästi keittiön kalusteita siltä vahingolta, jonka olutpullojen availu niiden laitoihin olisi aiheuttanut. Tarkemmin ajateltuna se saattoi olla älykäs investointi vuokranantajan puolelta, kyllä isännöitsijät tiesivät millaisia retkuja niillä nurkilla eli.

Mies kulautti juuri pitkän huikan olutta kurkkuunsa, kun Lydian ääni kantautui kylpyhuoneen puolelta. Hän joutui palaamaan käytävään kuullakseen sen pyynnön kunnolla, mutta nappasi sitten viereisestä liinavaatekomerosta puhtaan pyyhkeen ja käveli se kourassaan kylpyhuoneeseen. Blondi oli kumartunut lavuaarin ylle ja huuhtoi parhaillaan kasvojaan juoksevassa vedessä. ”Here”, Micah totesi ja työnsi pyyhettä sitä kohti, kun se alkoi näyttää valmiilta urakkansa kanssa ja sulki jo hanankin. Pyyhe karkasi hänen kädestään ja Micah otti kaikessa hiljaisuudessa uuden huikan oluestaan samalla kun seuraili kasvojaan huolella kuivailevaa naista. Ilman meikkiä se näytti vielä nuoremmalta kuin tavallisesti, mutta varsin nätiltä silti. Kun se ilmestyi kokonaisuudessaan pyyhkeen takaa ja Micah kohtasi sen katseen, hän ojensi olutpulloa sitä kohti kysyvä ilme kasvoillaan. Siihen tyyliin siis, että haluaisiko se huikan. Hänelle se ainakin oli tehnyt hyvää.

Saadessaan oluensa takaisin Micah joi vielä pitkän kulauksen ja laski sitten pullon pyykkikoneen päälle. Hän kaivoi puhelimen taskustaan, tarkisti sen puhelujen ja viestien varalta ja tunsi helpotusta, kun kenestäkään ei ollut siinä välissä kuulunut mitään. Puhelu Ninalta olisi varmaan tässä vaiheessa saanut hänet hermoromahduksen partaalle, mutta radiohiljaisuus oli pelkästään hyvä merkki. ”If you’re ready I should probably take a shower”, todettiin verkkaisesti, kun katse palautettiin puhelimesta blondiin, joka edelleen seisoi siinä lavuaarin edesä. Fiksua olisi varmaan ollut siistiä vähän sitä veristä liiviäkin ja heittää paita likoon, mutta juuri sillä hetkellä hän halusi vain saada itsensä puhtaaksi. Ohimennen mies juoksutti katseensa naisen kasvoista sen vaatetukseen. Normaalisti siitä sen asustuksesta olisi ehkä lauottu joku vihjaileva kommentti, mutta ei tänään. ”There are some clean t-shirts hanging in the living room in case you want one”, hän tarjosi alkaessaan kiskoa paitaa päänsä yli. Pyykkien ripustaminen häneltä vielä onnistui, mutta niiden kaappiin saaminen oli asia erikseen, joten pyykinkuivausteline toimitti käytännössä Micahin aktiivisen vaatekaapin virkaa. Mies ei myöskään tullut edes ajatelleeksi, että sellainen kohteliaisuus ja ajattelevaisuus taisi olla hänelle aika epätyypillistä, ainakin siinä seurassa.

”Not really no”, Micah vastasi ja rypisti kulmiaan. Siis mies ihan oikeasti yritti nähdä mistä Lydia oikein puhui selittäessään jotain meikkivoiteensa rasvaisuudesta tai jostain sellaisesta, mutta Micahin mielestä se näytti korkeintaan vähän kiiltävämmältä kuin joskus muulloin, eikä se itsessään ollut huono eikä hyvä asia vaan aika neutraali hänestä. Lydiasta ei selvästikään, koska sen olemuksesta päätellen hänen ymmärtämättömyytensä oli jotenkin ihan käsittämätöntä. Onneksi siitä meikistä ei kuitenkaan tarvinnut jäädä vänkäämään, vaan Lydia alistui kohtaloonsa ja lähti pesemään kasvojaan siitäkin huolimatta, ettei Micahilla selvästikään ollut mitään käsitystä mistään. Kaipa se olisi hyvässä kunnossakin olleen meikin pessyt pois ennen nukkumaanmenoa ja nukkumaanhan he tosiaan olivat menossa; Micah oli sen illan ja alkuyön jälkeen fyysisesti ihan loppu, eikä henkisessä puolessakaan ollut kehumista. Kaljan korkkaaminen kieltämättä auttoi tilannetta vähän – alkoholiin sentään saattoi vielä luottaa, vaikka muut asiat menisivät miten päin vittua tahansa. Ja oli kai sinä iltana joku Jeesuksen serkku tai vastaava ollut matkassa, kun Beau ylipäätään oli hengissä. Ajatus siitä. että veli olisi voinut helvetin helposti kuolla niihin laukauksiin tuntui ihan käsittämättömältä, eikä Micah jaksanut edes hävetä huuhtoessaan kauhukuvia alas oluellaan.

Lydian läsnäolo hänen asunnollaan oli vähän outoa, mutta jostain syystä ei mitenkään epämukavaa. Kun sille käytiin viemässä se pyyhe, ei edes tajuttu että oli jotenkin outoa jäädä siihen tuijottamaan ja odottamaan valmista, mutta kaipa se olisi vähän sitä ollut, jos asiaa olisi kaksi kertaa ajatellut. Micah ei ajatellut, oli vain. Kun naisen naama ilmestyi pyyhkeen takaa, se teki kaiken oikein, ei nalkuttanut juomisesta ja nappasi itsekin pitkän huikan kun pulloa tarjottiin. Se ei vastustanut hänen suihkusuunnitelmiaan, mutta jumittui sitten ovelle, kun hän tarjosi sille niitä puhtaita vaatteita. Mies oli juuri kiskonut paidan kokonaan päältään ja ravisteli sitä pyykkikoriin, kun naisen melkein kysyvänoloinen katse kohdattiin. Kumpikaan ei sanonut mitään, ei ennen kuin Lydia lopulta päätti hyväksyä tarjouksen tai ainakin tehdä tiettäväksi, että oli rekisteröinyt sen. Niine hyvineen se sitten katosi kylpyhuoneesta ja Micah sai vetää oven kiinni takanaan ennen kuin karisti loputkin vaatteensa pyykkikoppaan ja painui suihkuun.

Mies ei yleensä ollut sitä tyyppiä, joka olisi hautunut suihkussa tai kylvyssä tuntikausia silkasta peseytymisen ilosta, mutta tällä kertaa vesiryöpytyksen alla vierähti hyvä tovi. Kyse oli ehkä siitä, etteivät kaikki käsien juonteisiin takertuneet verihiutaleet tuntuneet millään irtoavan tai siitä, että väsymys alkoi pikku hiljaa tuntua jäsenissä turruttavana kipuna, jommasta kummasta, mies ei ollut ihan varma. Kun hän lopulta sammutti suihkun, oli kylpyhuone täynnä uuvuttavaa lämmintä höyryä. Naamaan sudittiin jotain rasvaa ja hampaatkin pestiin jotenkin automaatiolla samalla, kun tarkastettiin tuhannetta kertaa, ettei Ninasta – tai Beausta – ollut kuulunut mitään. Kumpikaan ei näyttänyt olleen pitkään aikaan onlinessa, minkä mies tulkitsi tarkoittavan, että ne nukkuivat jo, ihan kuten hänenkin pitäisi. Kylpyhuoneen oven avaaminen sai viileän ilmavirran iskemään päälle ja ihon nousemaan parista kohtaa kananlihalle, mutta Micah ei pysähtynyt tunnustelemaan oloaan vaan käveli suoraan olohuoneeseen, mistä Lydia löytyi sohvalta. Se oli näköjään tarttunut hänen tarjoukseensa ja vaihtanut epämukavat vaatteensa yhteen hänen paidoistaan. Sen päällä paita näytti auttamattoman isolta, mutta näky ei ollut muuten epämieluisa. ”Watching something special?” mies kysyi astellessaan itsekin pyykkitelineen äärelle ja valkatessaan sieltä puhtaat bokserit. Lydia oli nähnyt hänet alasti, joten asiaa ei pahemmin ajateltu, kun lanteille kiedottu pyyhe nakattiin pyykkitelineen päälle ja bokserit vedettiin jalkaan. Eikä se teline nyt missään suoraan naisen naaman edessä ollut, joten oli sen oma vika jos se sattui näkemään hänen paljaan perseensä. ”I just wanna head to bed, but if you wanna finish something that’s cool”, sille todettiin, vaikka aika varmoja oltiin, ettei sitä ihan hirveästi kiinnostanut se typerännäköinen peliohjelma, joka televisiossa näkyi pyörivän. Uusinta varmaan.