member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 3, 2018 22:10:39 GMT 2
Post by nenna on Oct 3, 2018 22:10:39 GMT 2
Noin kolme viikkoa aiemmin Aidenin huumeiden käyttö oli tullut Addien tietoon. Kuten arvata saattaa, Addie ei hyppinyt riemusta, mutta oli silti päättänyt antaa Aidenille mahdollisuuden, jahka hän selviäisi ensin 30 päivää raittiina ja ansaitsisi merkkinsä. No, alku sujui hyvin. Ensimmäinen viikko oli vaikea, mutta sponsorin ja tukiryhmän avulla hän selvisi. Toinenkin viikko sujui hyvin ja Aiden todellakin ajatteli että tässä se on, nyt hän pääsisi eroon huumeista lopullisesti. Sitten kuitenkin kaikki romahti aivan yht äkkiä. Aiden oli saanut nimettömän vihjeen perheensä murhaajasta, nimen sekä osoitteen. Hän tietysti lähti heti paikalle, yksin, ja oli jo hakkaamassa äijää henkihieveriin, kunnes tajusi ettei tämä voinut olla se murhaaja, tämä oli vain säälittävä juoppo. Joku, luultavasti oikea murhaaja, leikki hänen kustannuksellaan, vittuili kun Aiden ei vielä kolmen vuodenkaan jälkeen ollut löytänyt häntä... Aidenin päässä pimeni, hän oli raivoissaa, turhautunut ja äärettömän ahdistunut. Hän lähti asunnolta ja taisteli mielessään, soittaisiko sponsorille vai hakisiko huumeita. Jos tilanne olisi ollut mikään toinen, jos tilanne ei liittyisi hänen perheensä murhaan, hän ilman muuta, luultavasti, olisi ottanyt yhteyttä sponsoriinsa. Tilanteen ollessa mitä se oli.. Hän suuntasi diilerinsä luokse, eikä mennyt aikaakaan kun hän oli jo hyvissä kamapäissään, unohtaen kaiken muun, Addien, sponsorinsa, lupauksensa, aivan kaiken.. Jumalauta se tuntui hyvälät juuri sillä hetkellä. Kuitenkin sellaisessa kamapäissään tuskin kukaan pystyy toimimaan edes lähelle normaalia. Tietysti Aiden ei ollut poikkeus, hän päätyi, tietämättä tai muistamatta edes miksi, aluksi tappeluun kahden muun huumesekaisen miehen kanssa, jonka jälkeen matka jatkui, kylkiluu murtuneena, nenä verillä, poski ruhjeilla, eteenpäin, kunnes hän sattui kompastumaan portaissa ja lentämään naamalleen maahan, taju kankaalla. Seuraavan kerran kun hän sai silmänsä auki, huomasikin hän olevansa sairaalassa. Eleanor sattui olemaan päivystämässä, tunnistaen aidenin välittömästi. "Aiden? What happened to you?" Eleanor huolehti, tajuamatta ollenkaan mistä oli kyse. "Wait, I'll go get Addie.." Hän totesi ja vaikka Aiden yritti estellä, Eleanor oli lähtenyt huoneesta ja suuntasi kahvioo, sillä tiesi Addiella olevan pitkä leikkaus takana ja tuo varmasti oli tauolla. "Dr. Porter.. I'm so sorry to bother you.." Eleanor aloitti, huokaisten syvään. "But you really should come.." Hän jatkoi ja ojensi potilaskansion, jossa oli tiedot Aidenista, tuon vammoista ja muusta. "I don't know what's going on.. Probably injury at work again? He's pretty dizzy, hit his head when he fell.." Elle selitti, samalla kun he suuntasivat kohti ensiapua ja Aidenin huonetta. Aidenilla olikin päässä haava, jota joku harjoittelija koittikin parhaansa mukaan ommella, mutta Aiden ei ollut siinä mielentilassa että hän olisi todellakaan ollut helppo potilas..
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 3, 2018 22:49:51 GMT 2
Post by lellu on Oct 3, 2018 22:49:51 GMT 2
ootdAddien suhtautuminen Aideniin oli vaihdellut viime viikkojen aikana melkoisesti. Neljä viikkoa sitten Addie oli ollut lähellä kertoa Aidenille tuntevansa tätä kohtaan muutakin kuin vain ystävyyttä. Kolme viikkoa sitten hän oli tuntenut miestä kohtaan lähinnä suuttumusta, kun hän oli saanut tietää tämän olevan paitsi ilmeisen pahassa huumekoukussa, myös käyttäneen Addien työpaikkaa hyväkseen saadakseen lisää pillereitä päänsä täyteen vetämiseksi. Parin viime viikon aikana se suuttumus ja pettymyt oli jokseenkin taantunut pelkäksi pettymykseksi ja jonkinasteiseksi suruksikin koko tilanteesta. Hän oli todellakin alkanut välittää miehestä huomattavasti enemmän kuin olisi oikeastaan halunnutkaan, ja tämä koko tilanne oli vähintäänkin vaikea. Addie ei ollut kertonut tapahtuneesta edes Ellelle, vaikka tämä sentään oli yksi hänen tärkeimmistä ystävistään ja noin muuten tiesi miltei kaiken, mitä Addien ja Aidenin välillä oli tapahtunut. Mutta tämä oli asia, jota Addie oli halunut miettiä ensin omassa yksinäisyydessään. Niinpä hän oli sanonut ystävälleenkin vain riitaantuneensa Aidenin sen kummemmin mainitsemattomasta syystä, ja että he ottaisivat vähän etäisyyttä toisistaan, sen sijaan että olisi kertonut totuuden: että Addie oli käytännössä kieltänyt Aidenia ottamasta yhteyttä ennen kuin olisi ollut selvin päin ainakin kuukauden ajan, ja tarjonnut tälle tutun sponsorin yhteystiedot. Kaiken sen tunnehöykytyksen keskellä Addie oli hyvin pystynyt keskittymään töihinsä. Hänellä oli parhaillaan meneillään kliininen tutkimus toisen kollegansa kanssa, jonka tiimoilta he olivat olleet edellisviikolla muutaman päivän ulkomailla kongressimatkallakin, ja sen valmistelu oli sopivasti vienyt ajatuksia muualle. Ja kotiin palattuaan Addietä oli odottanut tavanomainen arki pitkine leikkauspäivineen, koulutustapahtumineen ja päivystysvuoroineen. Tänäänkin hänellä oli ohjelmassaan yön yli kestävä päivystysvuoro normaalin päivävuoronsa perään - ja tuttuun tapaan se oli kulunut suurilta osin pitkässä leikkauksessa, kun ensiapuun oli alkuillasta toimitettu junan eteen hypännyt nuori nainen. Potilaan vammoja korjaillessa oli ehtinyt vierähtää tunti tovereineen, ja elettiin jo perjantaita, kun Addie vihdoin pääsi pitämään edes lyhyttä taukoa sairaalan kahvioon. Ei hän tosin ollut ehtinyt syödä puoliakaan siitä kuivakasta viineristä, jonka hän oli kahvinsa kaveriksi ostanut, kun Eleanor suurinpiirtein hölkkäsi hänen luokseen jokin potilaskansio kourassaan. Addien ajatuksen menivät autommaattisesti johonkin vakavammin vammautuneeseen potilaaseen - miksi muutenkaan Elle olisi häntä tullut hakemaan - joten hän kulautti loput haaleastan kahvistaan kerralla alas kurkustaan ja lähti sitten Ellen kannoilla takaisin ensiavun suuntaan, yrittäen saada jotain selkoa nuoremman lääkärin selityksestä. "What are you talking about? So the guy fell from somewhere? You're not making any sense, has motherhood clouded your ability to present a patient? Why'd you need my help?" Addie kyseli hymähtäen, kunnes he saapuivat oikean potilashuoneen kohdalle ja Addie ehti nähdä sälekaihtimien välistä vilauksen tuttuja kasvoja - ja tajusi vasta siinä vaiheessa vilkaista kädessään olevaa kansiota. "Aiden.."Addie vilkaisi ikkunasta uudemman kerran huoneeseen ja katsahti sitten Elleä. "Did you get a tox screen?" Hän kysäisi, heti kireämmän oloisena. Sitten hän huoahti lyhyesti ja työnsi huoneen oven auki. "Can you give us a minute? ..Thank you", Addie tokaisi Ellelle ja sille harjoittelijalle, joka oli ilmeisesti yrittänyt saada Aidenia sen verran yhteystyökykyiseksi että saisi miehen naamassa olevan haavan ommeltua kiinni. "You're high, aren't you?" Punapää kysäisi sitten kuivakasti Aidenilta heidän jäätyään huoneeseen kahden kesken.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 4, 2018 11:19:32 GMT 2
Post by nenna on Oct 4, 2018 11:19:32 GMT 2
Eleanor ei viitsinyt siinä käytävällä tai kahviossa alkaa kertomaan että kyse oli Aidenista, kyllä hän olisi osannut toisen hoitaa yksin, mutta kun kyseessä oli esimiehesi jonkin sortin poikaystävä tai muu sen tapainen, oli ehkä parempi hakea hänet paikalle. Hän huomasi kyllä kuinka kireäksi Addie muuttui Aidenin nähdessään, eikä ihme, kerta toiset otti vähän etäisyyttä toisistaan.. Eleanor ei tiennyt miksi eikä ollut kysynytkään, Addiesta kun huomasi kilometrien päähän, ettei tuo halunnut puhua asiasta. Kyllä tuo kertoisi kun, jos, haluaisi. "Yeah, we are waiting for the results. Do I ask them to hurry them?" Elle kysäisi ja vilkaisi Aidenia ja harjoittelijaa. "Come on Dr. Miller, we can go get the tox screen, Dr. Porter can take it from here." Eleanor vilkaisi harjoittelijaa joka enemmän kuin mieluusti lähti Ellen mukaan.
Ovi sulkeutui ja pienessä huoneessa olivat vain he kaksi, Addie ja Aiden. Aiden oli ollut jo niin lähellä kuukauden merkkiään.. Mutta sitten näin piti käydä. Että häntä ärsytti, turhautti.. Addie vaikutti vihaiselta, syystäkin.. Aiden oli todellakin mokannut tällä kertaa. "I promise this is the first time since I last saw you.." Hän totesi ja puri huultaan. "I contacted Steve and went to all the meetings and met with him alone... But tonight.. Something happened.." Hän totesi, vaikka tiesi ettei mikään selitys ollut kyllin hyvä oikeuttamaan tätä. Hän tiesi ettei Addie antaisi tätä anteeksi, mutta hänestä silti tuntui, että nainen ansaitsi selityksen, että hän tietäisi, ettei Aiden tehnyt tätä mitenkään heppoisesti, istuen vain sohvalla ja miettien että tekisipä nyt mieli huumeita.
"I got a lead on the murderer. The one who murdered my family. I went there and it was just some trap... The real murderer is toying with me... Saying fuck you for not capturing them yet, or even knowing who they are..." Agntti katsoi maata, hammasta purren ja tunsi silkkaa vihaa sillä hetkellä sisällään. "I know it doesn't justify this.. But maybe, just maybe, makes you understand even a little and maybe forgive me?" Se oli silkkaa toiveajattelua, tuskin Addie haluaisi enään nähdä häntä.. Ehkä, voisihan ollakkin että toinen pystyisi asettamaan itsensä Aidenin kenkiin hetkeksi ja ymmärtämään mitä tälläinen teki ihmiselle, heikompi olisi varmasti jo tapattanut itsensä, mutta Aidenilla oli halu elää, ainakin niin kauan että hän nappaisi sen kusipään.. Ja no, Addien myötä hänelle oli tullut muitakin syitä, miksi hän halusi elää.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 4, 2018 12:00:22 GMT 2
Post by lellu on Oct 4, 2018 12:00:22 GMT 2
Addie jäi seisomaan huoneen oven tienoille kädet puuskassa. Osa hänestä olisi mieluiten vain kääntynyt samantien kannoillaan ja jättänyt Aidenin omilleen, niin vihainen hän oli. Samalla hän ei kuitenkaan voinut olla tuntematta sitä tuttua pistoa sydämessään, sitä huolta miehen hyvinvoinnista. Siitä hän ei pääsisi eroon vain sulkemalla Aidenin mielestään.
"Right, just like you promised last time was the last time?" Addie kysäisi kulmaansa kohottaen, ääni sarkasmia tihkuen. Okei, se oli aika ilkeä toteamus - kyllähän Addie tiesi, ettei huumeongelmasta eroon pääseminen ollut mistään päätöksestä tai lupauksesta riippuvainen asia. Aiden oli kuitenkin luvannut hänelle lopettavansa ja tekevänsä siihen liittyvän työn, ja siitä syystä Addie oli suostunut antamaan tälle uuden mahdollisuudenkin. Ja nyt Aiden oli vähintäänkin aiheuttanut Addielle valtavan pettymyksen, jota Addie ei ihan helpolla saisi annettua anteeksi.
Aidenin ilmeesta päätellen miehelle oli varsin selvää, miten pahasti hän oli teoillaan onnistunut suututtaman Addien ilman, että naisen piti sanoa asiasta mitään. Silti mies koki tarpeelliseksi selittää tekojaan. Eikä Addie olisi edes voinut sanoa, etteikö ymmärtäisi Aidenia edes jossain määrin - kaikki miehen riippuvuudessa tuntui johtavan takaisin tämän perheen murhaan, joten ei sinänsä ollut mikään ihmekään, jos tuollainen kokemus sai kuohutettua tunteita tarpeeksi, että huumevieroituskin pääsi unohtumaan. Addie vain olisi todellakin toivonut, että Aiden olisi silti onnistunut pitämään näppinsä erossa huumeista. "You know what, Aiden.. I really don't care, not anymore", Addie kohotti katseensa mieheen syvään huokaisten.
Ei se ihan täysi totuus ollut, mutta ei hän voinut muutakaan. "I don't want to hear your reasons, because there's always going to be one. So where does it end? I don't want to end up having this same discussion in three weeks, five months or a year from now. So you need to learn to deal with all those reasons in a way that isn't.. this", Addie viittoili kädellään Aidenin olemukseen, pudistellen kevyesti päätään. "But I can't do this anymore. I won't."
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 4, 2018 12:12:36 GMT 2
Post by nenna on Oct 4, 2018 12:12:36 GMT 2
Aidenille tämä ei tullut yllätyksenä.. Se, että Addie sanoi ettei välittänyt. Vaikka toki mies toivoi sen johtuvan vain vihasta, eikä siitä, että Addie oikeasti tarkoitti sitä. "Do you truly mean that or are you saying it because you are angry and disappointed right now?" Miehen oli pakko kysyä, vaikka ei ollut varma, halusiko kuulla vastausta. Etenkään jos toinen oikeasti tarkoitti sitä.. Hän oli tainnut kusta heidän koko hommansa nyt lopullisesti, olisi vain pitänyt soittaa Stevelle ja kertoa tapahtuneesta.. Stevelle hän oli voinut jo avautua siitä, mistä tämä ongelma alkoi, sai ymmärttystä ja apua. Tuolle hän aina pystyi soittamaan kun oli vaikea tilanne, teki mieli huumeita tai mitään muutakaan. Mutta jotenkin tänään hänen päässään vain yksinkertaisesti pimeni sen raivon ja vihan takia, jota hän ei oikeastaan koskaan ollut saanut käsiteltyä mitenkään.. Hän aina vain hukutti sen huumeisiin. Mikä tietysti oli väärin. Steve oli jonkin verran jo lyhyessä ajassa onnistunut auttamaan Aidenia käsittelemään näitä tunteita, mutta ei tarpeeksi, että tämän sattuessa hän olisi osannut tehdä muuta kuin minkä osasi parhaiten. Lohduttautua taas huumeilla.
"This was the first time, you can't expect anyone, who has been so deep in some addiction, just to stop when someone tells them to and never relapse. You are a doctor, for fucks sake, you know how it is." Aidenilla ei tietenkään ollut mitään oikeutta olla vihainen Addielle, mutta jotenkin häntä vain ärsytti ja turhautti se, miten nainen ei yhtään voinut tulla vastaan ja antaa empatiaa ja ymmärrystä. Kuitenkin oman perheen menetys oli hirveintä mitä kukaan voi ajatella, ja heidän löytäminen verisinä yhteisestä talosta yhtä hirveää. "I screwed up, I know. But this was only one time." Mies totesi. "I know I have to.. Steve has been talking that I should see a shrink, go through it all with someone and finally forgive myself for not being able to save them.. But I haven't had time to make that appointment yet. I just want to catch that guy so badly..." Hän huokaisi syvään ja irvisti kun alkoi tuntemaan kipua päässään ja kyljessään.
Hetken kuluttua Eleanor avasi oven. "I'm sorry to disturb.. We have the tox screen." Nainen ojensi tiedot Addielle ja huokaisi syvään, oliko tämä syy heidän kahden riitaansa? Aidenin huumeiden käyttö? Ei sitten ollutkaan mikään ihme, ettei Addie halunnut puhua asiasta.. "Do you want me to leave you alone? I think you have a lot to talk about.." Nainen näytti surulliselta ja halusi vain jotenkin piristää Addieta sillä hetkellä.
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 4, 2018 12:48:39 GMT 2
Post by lellu on Oct 4, 2018 12:48:39 GMT 2
Addie puri huultaan miehen kysymyksen kuullessaan. Olisipa siihenkin kysymykseen helppo vastaus. "Both. I am pissed, and extremely disappointed.. But I also honest to God do not care about your reasons right now. It doesn't matter why you did it, it matters that you did it at all. That's the deal with being a recovering addict." Punapää saattoi jo maistaa veren rautaisen maun suussaan, hän oli purrut limakalvonsa jo verille asti turhautumisessaan.
Toki Addielle oli ollut alusta asti selvää, ettei Aiden mitä todennäköisimmin onnistuisi lopettamaan kerrasta loppuelämäkseen, mutta sen asian hyväksyminen oli vähän eri asia, kun Aiden istui siinä hänen edessään ilmeisen kamapäissään kuukausi sen jälkeen kun oli luvannut lopettavansa. "I'm not expecting you to quit right this second and never relapse! What I am expecting you to do, is that when you do relapse, you call your sponsor and get them to drag your ass into a meeting, not get yourself beat up and end up in the E.R., once again", Addie puuskahti. Ei hän edes viitsinyt kysyä, oliko Aiden ollut edes selvin päin silloin kun oli viimeeksi päätynyt potilaaksi tähän sairaalaan. Ei Addie ollut aivan varma, halusiko tietää vastausta.
"You should listen to Steve, he knows what he's talking about", Addie hymähti miehen mainitessa ehdotuksen psykologisesta avusta. Ei häntä varsinaiseti ilahduttanut sekään, kun Aiden myönsi ettei ollut vielä edes yrittänyt saada aikaa varattua - Addien näkökulmasta kun se olisi ollut melkoisen korkealla prioriteettilistalla. "You haven't had time?" Nainen toistikin kulmiaan kohottaen. "I would advise you to think about priorities, before you end up getting yourself killed.." Se taisi ollakin yksi Addien suurimmista huolista tämän koko jutun suhteen - että Aiden vielä joku kaunis päivä onnistuisi satuttamaan itseään kunnolla kamapäissään, joko ottamalla epähuomiossa yliannostuksen tai hankkiutumalla johonkin tappeluun. Ja vaikka Addie juuri sillä hetkellä olikin äärimmäisen vihainen Aidenille, oli hän ihan aidosti huolissaan tämän hyvinvoinnista.
Kovin paljon pidempään he eivät edes ehtineet keskustella, kun Elle jo tuli tuomaan huumeseulan tuloksia. Secret's out.. Nyt Ellekin sitten tietäisi, mikä oli hiertänyt Aidenin ja Addien välejä viime viikkoina. "If you could give us another moment.. We're almost done", Addie totesi, yrittämättä edes näyttää iloiselta sillä hetkellä. Eiköhän Elle osannut kuvitella, miltä Addiestä tuntui.. Punapää nappasi paperin ystävältään ja odotti, kunnes ovi oli painunut kiinni ennen kuin käänsi katseensa takaisin Aideniin. "Look, I care about you Aiden.. But I can't keep doing this. I can't come to work every night fearing whether you'll end up here at some point or another, after you've gotten beat up or hurt yourself while high. I can't do that, and I won't. I really, really hope you'll be able to get yourself out of this mess, but I'm not going to be here to hold your hand through it."
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 4, 2018 13:42:33 GMT 2
Post by nenna on Oct 4, 2018 13:42:33 GMT 2
Aiden todella toivoi että voisi korjata tämän, mutta siihen ei riittänyt lupaus muutoksesta. Hänen piti oikeasti tehdä nyt töitä tämän eteen, ei antaa menneisyytensä pilata tulevaisuuttaan. Sitä hän ei voinut yksin tehdä, eikä Addie pystynyt auttamaan, hän todella tarvitsi apua ammattilaiselta. Vaikka hän todella halusi päästä tästä yli.. Ei se ollut helppoa, avun hakeminen, kun oli tottunut vuosia pärjäämään yksin ja olemaan myöntämättä että tarvitsi ylipäätään apua.
"I listen to Steve, he's awesome.. But.. This just happened so suddenly, I was blinded by rage.. I understand you are angry, but you have to understand the position I was in.." Aiden totesi ja vilkaisi ovelle tullutta Elleä, eikö Addie ollut kertonut hänen ongelmastaan, vai miksi Eleanor näytti niin järkyttyneeltä tuloksista? Luultavasti Addie ei ollut halunnut kertoa.. Eleanor nyökkäsi ja laski hetkeksi kätensä Addien olkapäälle. "I'm here when you need me." Nainen lupasi, ennen kuin lähti huoneesta ja huokaisi syvään, niin hankala tilanne.. Addie oli siis kuukausi sitten saanut tietää Aidenin ongelmasta ja sen takia parilla oli ollut ongelmia siitä asti.. Nyt Elle ymmärsi.
Aiden katsoi Ellen perään ja takaisin Addieen. "I promise this was the first and only time." Vaikeahan sitä varmasti oli uskoa, edes Aiden ei ollut varma uskoisi sanojaan, hän oli niin kauan ollut koukussa huumeisiin, joten häntä tosissaan pelotti kuinka monta kertaa hän päätyisi aloittamaan kaiken alusta, ennen kuin saisi oikeasti katkaistua kierteen ja parannuttua. "I can't lose you Addie. I... I love you." Aiden ei uskonut itsekkään että tekisi tälläistä paljastusta näin yht äkkiä, mutta totta se oli.. Vaikka hän ei sitä ollut ääneen sanonut, molemmat olivat jo jonkin aikaa tienneet ettei tämä enää olltu vain friends with benefits suhde.. Eikä Aiden ainakaan halunnut sen enää olevan vain sitä. "Please.. I need you." Mies katsoi toista surullisena. Ei se voinut päättyä näin, ei näin lyhyeen, ennen kuin se edes ehti alkaa kunnolla..
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 4, 2018 14:03:26 GMT 2
Post by lellu on Oct 4, 2018 14:03:26 GMT 2
Tavallaan Addien olisi tehnyt mieli vain pyytää Elleä jäämään, olemaan jonkinlaisena henkisenä tukena siinä koko jutussa. Tai jopa ottamaan Addien paikan - ei hän halunnut käydä tätä keskustelua Aidenin kanssa.. Mutta ei se olisi reilua Elleäkään kohtaan, ei tämän tarvinnut joutua sotketuksi keskelle Addien ja Aidenin ongelmia. "Thanks.." punapää sanoi hiljaa ystävänsä perään ennen kuin käänsi katseensa taas Aideniin, paitsi ärsyntyneenä, niin vähintäänkin yhtä onnettomana kuin mies itse.
"I'm sorry - I want to believe you.. I just can't", Addie huoahti Aidenin vakuutteluille siitä, kuinka tämä olisi ensimmäinen, ainut ja viimeinen kerta kun hän retkahtaisi. Hyvähän se vain olisi, jos se pitäisi paikkaansa, mutta ei Addie vain voinut uskoa sitä tuosta vain. Ei ainakaan tässä tilanteessa, kun Aiden istui vielä hyvässä pöllyssä hänen edessään.
Eikä asiaa auttanut yhtään sekään, kun mies heitti ilmoille sen pahamaineisen kolmisanaisen lauseen. Sen, jonka kuulemista Addie oli vielä jokunen viikko sitten miltei odottanut, tai ainakin pyöritellyt itsekin mielessään. Nyt ajankohta vain ei todellakaan ollut oikea. "Aiden, don't.." Addie sanoi hiljaa, miltei anellen ja joutui jo nieleskelemään kurkkuun ilmestynyttä palantunnetta estääkseen kyyneleitä kohoamasta silmiinsä. "Not like this, not now." Punapää puisteli päätään. Ei se varsinaisesti mikään uutinen ollut, että Aiden oli rakastunut häneen, eiköhän se ollut ollut molemmille selvää jo jonkin aikaa, mutta ei hän halunnut miehen myöntävän sitä nyt vain siksi, että pelkäsi menettävänsä Addien. "I can't do this with you now", hän toisti, vilkaisten Aidenia lyhyesti.
"You don't understand.. I'm not going to be here for a while. An army-friend asked me to come back to the Middle-East for a few months - and I'm gonna go." Addie ei ollut myöntänyt sitä ääneen vielä kenellekään - totta puhuen hän ei ollut edes vielä soittanut sille ystävälleen ilmoittaakseen lähtevänsä mukaan, vaikka oli tehnyt päätöksensä jo muutama päivä sitten. Olihan sitä ideaa tullut pyöriteltyä mielessä jo parin kuukauden ajan, ja nyt tuntui ihan hyvältä väliltä todellakin lähteä hetkeksi. Juuri sillä hetkellä paluu kriisialueille joksikin aikaa tuntui suorastaan houkuttelevalta - siellä arki oli huomattavan vähemmän monimutkaista..
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 4, 2018 19:30:15 GMT 2
Post by nenna on Oct 4, 2018 19:30:15 GMT 2
"If not now, when? It's just the truth, liked it or not, I love you Addie. I want to spend rest of my life with you." Aiden totesi ja katsoi toista, hakien toisen katsetta. Se ei todellakaan ollut aika tai paikka rakkauden tunnustukselle mutta.. Ehkä se auttaisi? Selvästi ei.. "What you mean you can't do this with me now? Tomorrow when I'm sober?" Hän kysyi ja ei nyt ymmärtänyt ollenkaan, ennen kuin Addie kertoikin suunnitelmansa..
"You are.. What!?" Aiden miltein huudahti, ulvahtaen kivusta joka johtui siitä murtuneesta kylkiluusta. "You are leaving?! Because of this, me?! How can you leave..-" Hän aloitti, kunnes kamala ajatus iski hänen päähänsä ja hänen vatsaansa tuntui pudoavan painava kivi ja sydän murenevan siinä samalla. "... When did uou decide to leave? Were you going to just leave me, before even knowing about this!? How could you!" Aiden nyt huusi ja nousi seisomaan, purren huultaan kivusta ja painaen kättään kyljellee, eikä pystynyt seisomaan suorassa.. "So no matter if I were addicted to drugs or not, you still would have left me, right? So I meant nothing to you?" Mies kysyi katsoen naista silmiin, nyt ollen tuolle vihainen.. "So me getting sober means nothing, even if I had gotten my 30 day chip, you would have been gone!" Hän ei nyt vain yksinkertaisesti kestänyt ajatusta Addien lähdöstä vaan paukkasi ulos siitä ensiapuhuoneesta, vaikka päässä oli vielä ompelua kaipaava haava, kylkiluu murtuneena ja kivut sietämättömät.
Eleanor, joka sattui olemaan ensiavussa, kääntyi katsomaan kohti Aidenia, miksi toinen yht äkkiä vaikutti niin vihaiselta? "Aiden, you have to calm down.." Eleanor yritti lähestyä miestä, mutta pelkäsi sitten itse saavansa turpiinsa jos lähestyisi tuota nyt, tuo näytti vihaiselta, todella vihaiselta... Mitä siellä huoneessa oli tapahtunut?
|
|
member rank Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 4, 2018 22:08:39 GMT 2
Post by lellu on Oct 4, 2018 22:08:39 GMT 2
Aiden ei mitä ilmeisimmin ollut erityisen ilahtunut Addien uutisesta. Ei sillä, että Addie olisi sitä varsinaisesti odottanutkaan - ainakaan miehen rakkaudentunnustuksen jälkeen. Samalla hän ei kuitenkaan voinut olla ärsyyntymättä miehen jokseenkin syyttävästä sävystä. Eihän Aiden tiennyt ollenkaan, mitä tämän päätöksen takana oli - kuinka Addie oli käytännössä haaveillut paluusta Lähi-Itään melkein sieltä paluustaan lähtien.. Ei hän toisaalta olisi oikein edes tiennyt, miten olisi edes alkanut selittää asiaa Aidenille - ei sitä oikein ymmärtänyt, ellei ollut kokenut työskentelyä siellä ihan henkilökohtaisesti.
"No, I.. This isn't something I just decided! I've been thinking about it for months already, I just didn't want to tell you - or anyone else, for that matter - until I was sure when I would be leaving!" Addie yritti puolustella, vaikka tiesi miten huonolta se nyt vaikutti. Koska olihan Aidenin sanoissa tietty määrä totuuttakin mukana - Addien lähtö oli ehkä päätetty vasta jokunen päivä sitten, mutta riippumatta siitä mitä tänään olisi tapahtunut, olisi hän ollut poissa Aidenin saadessa 30 päivää täyteen. Ja juuri se taisikin osittain olla syynä Addien lähdölle - vaikka hän ei ihan heti myöntäisi sitä kenellekään, hän kaipasi taukoa New Yorkista ja arjesta täällä. Eikä siihen liittynyt vain Aiden, mutta eivät Aidenin ongelmat asiaa ainakaan helpottaneet.
"This is something I'm doing for me, because I need it. I wasn't going to leave you, because until about a minute ago, there wasn't a real 'us', remember? We might have both gotten it a bit mixed up over the summer, but the truth is, this was all supposed to be easy and uncomplicated, no strings attached! I don't do more than that, I never have.. You have been married before, had a family, but that's not me!" Addie puraisi jälleen huultaan sen purkauksen jälkeen. Tämä oli todellakin väärä hetki tälle keskustelulle, mutta eipä sille nyt enää mitään voinut.. "And I was hoping your own recovery would mean a bit more than that. You're supposed to do it for yourself, not for me.."
Aiden oli jo ponkaissut varsin kivuliaan oloisena ylös ja laukkasi samantien ulos siitä huoneesta ennen kuin Addie ehti kissaa sanoa. "You still need stiches!" Addie yritti hihkaista miehen perään. Hetkeksi punapää jäi vain katsomaan melkoisen pöllämystyneen oloisena Aidenin perään, miettien pitäisikö antaa tämän vain mennä vai lähtisikö perään - olihan mies sentään edelleen lääketieteellisen hoidon tarpeessa... Ehkä nyt oli kuitenkin järkevämpää antaa Aidenin mennä ja toivoa, että tällä oli tarpeeksi järkeä päässään että tämä hankkiutuisi tarpeen vaatiessa muualle hoitoon.
Hetki hetkeltä Addie alkoi tajuta aina paremmin, mitä juuri oli tapahtunut. Tässäkö se sitten oli, Aidenin ja hänen tarinansa? Addie huokaisi syvään yrittäen kasata ajatuksiaan. Vilkaisi sitten ulos ja kohtasi jokseenkin hämmentyneen oloisen Ellen katseen. Addie ei kuitenkaan jaksanut alkaa selittää ystävälleen koko tarinaa, ei täällä eikä nyt, joten hän pudisti vain päätään. Sitten hän hieraisi lyhyesti kasvojaan ja nousi ylös. "I need to get back upstairs, I have a patient.." Hän totesi Ellelle lyhyesti. "If he comes back, just treat his wounds but don't call me. I'll explain it to you later", punapää jatkoi sitten ennen kuin lähti astelemaan kohti hissejä, räpytellen pettymyksen kyyneleitä silmistään.
|
|