member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 4, 2018 22:39:17 GMT 2
Post by nenna on Oct 4, 2018 22:39:17 GMT 2
Eleanor oli jo noin puolitoista kuukautta ollut äitiyslomalla, Hän oli aina ajatellut, että kun hän itse opiskelu kirurgiksi, tai oli jo oikeastaan sellainen, hän ei tulisi panikoimaan mistään ja kaikki sujuisi hyvin, kun hän itse tiesi mitä tapahtui. Kuitenkaan hän ei ollut osannut varautua kaikkeen, vaikka siihen että lasta piti oikeasti seurata 24/7. Eleanorin oli ollut pakko käydä vessassa, ja sillä aikaa sohvalle selälleen jätetty 2 kuukautinen olikin päättänyt että nyt on oikea aika oppia kääntymään vatsalleen. Niinpä tuo oli kääntynyt ja lentänyt mahalleen lattialle, löyden päänsä ilmeisesti sohvapöytään. Kamalan itkun saattelemana Eleanor juoksi vessasta housut vielä kintuissa olohuoneeseen, ei helvetti, miksi hän oli jättänyt vauvan yksin olohuoeen sohvalle? Hän oli kärsinyt univjaeesta jo useamman viikon, mutta tälläinen virhe olisi voinut olla kohtalollinen... Eleanor ei saanut pientä Micahia rauhoittumaan, vaikka hän kuinka yritti... Lopulta hän pakkasi tavaransa ja lähti ajamaan kohti Bellevueta, toivoen että vauvalla oli kaikki hyvin.. Heti he pääsivät ensiapuhuoneeseen, mutta lääkäriä saisi kuulemma odottaa hetken.. Micahilla oli pieni patti otsassaan ja tuo itki, oli itkenyt kotoa asti eikä vieläkään ollut rauhoittunut. "Shhh.. Honey, I am so so so sorry.. Mommy loves you so much.." Eleanor yritti rauhoitella tutkimuspöydällä makavaa vauvaa, silitellen tuon vatsaa rauhoittavasti, tuntien itsekkin kyyneleitä silmissään. Hänestä tuntui kamalalta, miten hän olikin saattanut olla niin vastuuton ja jättää noin nuoren vauvan yksinään, että itse kävisi vessassa? Hän tiesi vaarat ja että mitä tahansa voisi käydä, miksei hän ollut vienyt Micahia vaikka kehtoonsa siksi aikaa? Kai se kaikki johtui väsymyksestä ja univajeesta, mutta Eleanor tiesi, ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi,jos Micahille sattuisi jotain, mitä ei voisi parantaa tai hoitaa. Hetken kuluttua ovi avautui ja Eleanor nosti katseensa ovelle. "Where's the chief pediatric surgery, Dr. Williams!?" Eleanor kysyi heti nähdessään naisen astuvan huoneeseen. Hän ei juuri ollut muiden kuin ortopedian lääkäreiden kanssa työskennellyt, mutta tiesi suurimmilta osin osastojen päälliköt, mutta ei sen kummempaa. "Please, my son is hurt.. I need Dr. Williams, now.." Eleanor katsoi surkeana, murtuneena, kohti Louisaan joka huoneeseen oli tullut, sulitellen rakkaan poikansa päätä ja koittaen saada tuota rauhoittumaan, tuntien itse kyyneleitä silmissään..
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 8, 2018 10:30:39 GMT 2
Post by julle on Oct 8, 2018 10:30:39 GMT 2
# Louisa’s ootdLouisa oli palannut New Yorkiin vuosi sitten ja aloitettuaan työnsä Bellevuessa, hän oli parhaansa mukaan pitänyt matalaa profiilia, niin töissä kuin työpaikan ulkopuolella. Elämä oli edelleen yksi raunio ja Louisa itsekin oli varsinainen mess, yrittäessään edelleen keräillä elämänsä rikkinäisiä palasia yhteen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, New Yorkiin paluu oli tuntunut vuosi sitten hyvältä ratkaisulta. Etenkin kun työpaikka Bellevuessa ja kerhon henkilökohtaisena kirurgina olivat löytyneet helposti. Ne olivat tuoneet naisen elämään uutta sisältöä ja jotain sellaista, joka veisi ajatukset toisaalle edesmenneestä aviomiehestä. Toki New Yorkiin muutossa oli omat varjopuolensa, kuten ex-aviomies Seamus, jota yritettiin edelleen parhaan mukaan vältellä. Sille oltiin jossain määrin vielä katkeria vuosien takaisesta pettämisestä, joka oli lopulta ajanut heidätkin eroon, eikä edes hyvin sopuisaan sellaiseen. Louisan maanantainen työvuoro alkoi nähdä loppuaan ja hän täydensi viimeisen potilaansa tietoja, kun yksi hoitajista kirmasi vauhdilla luokseen ja pyysi häntä mukaansa potilaan luokse. Nojaileminen hoitajientiskiä vasten lopetettiin ja edessä oleva kansio suljettiin, ennen kuin lähdettiin luokseen tulleen hoitajan johdattelemaksi. Ensiapuhuoneen ovelle saavuttua, hoitaja iski Louisan käteen kansion ja haihtui matkoihinsa, jolloin hän katsoi kansion pikaisesti lävitse, ennen kuin astui huoneeseen. Huoneessa odotti selvästikin tilanteesta valmiiksi stressaatunut Eleanor, jonka Louisa tunnisti yhdeksi erikoistujaksi. Eleanorin kanssa ei oltu ehditty sitä ennen olla sen suuremmin tekemisissä – koska kyseessä oli iso sairaala - mutta Louisa kuitenkin tunnisti naisen sairaalan käytäviltä. “ Dr. Williams had already gone home but they paged Dr. Dawson, he’ll be here soon”, Louisa ilmoitti rauhalliseen, asialliseen sävyyn kun asteli peremmälle huoneeseen ja seisahtui hoitopöydän luokse, laskien nyt kädessään olevan kansion viereiselle tasolle. “ Calm down, I’m Dr. Hopkins. Head of general surgery and I’m going to give your son quick checkup, before Dawson gets here”, Eleanoria rauhoiteltiin ja sille onnistuttiin jopa suomaan pieni hymy, ennen kuin katse laskettiin hoitopöydällä olevaan lapseen, joka nähtävästi oli naisen poika. “ Hello little fellow, I’m going to check you up now..”, Louisa puheli hellästi ja istahti alas hoitopöydän viereen, jonka jälkeen hän alkoi tutkia jo joskin rauhoittunutta lasta. Sen lomassa hän vilkaisi nopeasti Eleanoria. “ So, what happened?”, hän tiedusteli ja kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta palautti huomionsa takaisin poikaan, jonka silmät tarkastettiin nopeasti, ennen kuin siirryttiin reaktioiden tutkimiseen.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 8, 2018 17:33:08 GMT 2
Post by nenna on Oct 8, 2018 17:33:08 GMT 2
Eleanor ei paniikiltaan edes tunnistanut toista, vaikka varmaan olivat nähneetkin ennen. "Dr. Hopkins I'm sorry.. I'm Dr. McCarthy, ortho resident.. Though right now I'm on a maternity leave. This is my son, Micah.." Hän esitteli itsensä ja katsoi sitten poikaansa. "It was my fault.. I have been so tired and I was stupid, I left him on the couch while I went to the toilet and he had rolled on his tummy and on the floor.. Something he hasn't done before.." Brunette puri huultaan ja silitti poikansa päätä varovasti. "Do you think it could be bad? Should we take him up for CT and x-ray?" Jos lääkärin sanottiin olevan maailman huonoin potilas, odotas vain kun saat lääkärin kaksi kuukautta vanhan lapsen potilaaksesi.. "Could there be brain damage, maybe a bleed? He has been crying though, it's a good sign right? But I want to rule out everything.." Nainen panikoi, hän ei todellakaan halunnut viedä poikaa kotiin ja aamulla herätä kuollut vauva kehdossaan, jos jokin testi jäisi tekemättä ja vaiva huomaamatta.
Lapsi näytti hieman jo rauhoittumisen merkkejä, vaikka itku silti vielä jatkui, ei vain ihan niin sydäntä raastavana. Tai jokainen pienikin itku nyt äidille oli sydäntä raastava, varsinkin kun hän tiesi tämän olleen hänen aiheuttamansa... Jos hän vain olisi olluta järkevä, ottanut lapsen vaikka kylppäriin mukaan, tai mitä tahansa, näin ei olisi käynyt.. Eleanorin silmät olivat hieman punaiset ja turvonneet itkemisestä, hän oli niin huolissaan..
"I feel so horrible, I should have watched him.. Who is so irresponsible she leaves her 2 months old son alone on a couch.." Eleanor tiesi ettei jossittelu ja itsensä syyttely auttanut mitään, mutta se vain tuntui niin hirveältä.. Jos Micahille tulisi joku pysyvä vamma tai pahempaa, hän ei voisi ikinä antaa itselleen anteeksi tai varmaan edes elää itsensä kanssa.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 10, 2018 8:56:50 GMT 2
Post by julle on Oct 10, 2018 8:56:50 GMT 2
“It’s alright, don’t stress about it”, Louisa ei suinkaan pahastunut siitä ettei Eleanor ollut sillä hetkellä tunnistanut häntä. Hän olisi aivan mielellään ollut sellaisessa asemassa, ettei kukaan olisi huomannut häntä, mutta koska sitä nykyään oltiin yleiskirurgian johtava hahmo, siltä huomiolta mitä ei haluttu, ei voitu myöskään välttää. Totta kai Louisa olisi voinut kieltäytyä siitä pestistä ja oli myös tehnyt niin, mutta kuten Louisa oli saanut huomata, seuraajaansa valinnut Dr. Carter oli ollut äärimmäisen itsepintainen asian suhteen. Louisa kuitenkin tunnisti Eleanorin yhdeksi hajottelijoista, mutta erikoistuminen oli täysin unohduksissa, kunnes toinen muistutti asiasta. “Oh yeah, you’re Dr. Porter’s intern”, hän nyökkäili muistinsa palautuessa, samalla kun istahti hoitopöydän ääreen ja alkoi tutkia itkevää lasta. Eleanorin käydessä tapahtumien kulkua lävitse, Louisa nyökkäili taas ja vilkaisi naista. “I don’t have kids, but i can only imagine how hard is to take care of little child. All that insomnia… So I don’t blame you for anything. Accidents happens”, hän yritti rauhoitella ja soi naiselle pienen, lohduttavan hymyn. Näennäisesti Ellien lapsella ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään hätää, pieni kuhmu otsalla kertoi ainoastaan siitä että lapsi oli pudonnut, mutta sen suuremmilta ulkoisilta vahingoilta oli onneksi säilytty. Totta kai lapsi oli pudotuksesta säikähtänyt, joten Louisa rohkeni epäillä että se itku kumpusi enemmin siitä, kuin mistään sisäisestä vauriosta tai kivusta. Louisa oli aina ollut sitä mieltä, että lääkärit ja kirurgit olivat huonoja potilaita. He tuntuivat aina tietävän kaikista parhaiten, mitä hoitavien lääkäreiden ja hoitajien olisi tehtävä, vaikka itse lääkäri ei olisi vielä kerennyt katsoa sattunutta vahinkoa. Louisa kuitenkin ymmärsi mistä Eleanorin huoli kumpusi – siitä huolimatta ettei hänellä itsellä ollut lapsia. Louisa kuitenkin rauhassa tutki Micahia, joka alkoi pikku hiljaa osoittaa rauhoittumisen merkkejä. “No, I don’t think it’s bad. Your boy is healthy and well. There’s just little bump in his head, nothing else”, Louisa ilmoitti, sipaistessaan pojan otsaa hennosti, ennen kuin vetäytyi tuolillaan kauemmaksi tutkimuspöydästä ja nojasi käsillään polviaan vasten, kohottaessaan katseensa Eleanoriin. “Everything seems to be just fine. Infants' heads are usually very hard and Micha has good reflexes, so I would say there’s nothing to worry about” “My request is that you watch him over night and if something unusual happens, you come back. But Dr. Dawson will check him too, so you can have peace of mind”, Louisa hymyili vinosti sanojensa jälkeen, jonka jälkeen silmäili Eleanoria, joka selvästikin oli tilanteesta edelleen hyvin stressaantunut ja kauhuissaan. “Tired mom. I’ve seen many moms who are in same situation that you’re”, Eleanor ei tosiaan ollut ensimmäinen äiti, joka oli tullut ensiapuun samaisen vahingon kanssa. “Hopefully you don’t mind me asking, but do you take care of him by yourself?”, Louisa kysyi asialliseen, mutta varovaiseen sävyyn, samalla kun lopetti polviinsa nojaamisen ja risti kätensä rennosti syliinsä.
|
|