member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 3, 2018 17:16:14 GMT 2
Post by autopilot on Nov 3, 2018 17:16:14 GMT 2
Jollain tasolla Beau ei varmasti edes halunnut ymmärtää, koska Even asenne olisi pakottanut häntä muuttamaan omaansa. Omat mielipiteet olivat niin kiveenhakattuja, ettei niitä kivuttomasti voitaisi edes lähteä muuttamaan, eikä hän ollut ihan valmis kasvamaan vielä ihmisenä tippaakaan. Se tietynlainen vanhanaikaisuus ja jääräpäisyys oltiin takuulla peritty isältä, ikävä kyllä. Se oli ihan samanlainen, mitä Beau oli aina pitänyt äärettömän ärsyttävänä - ja silti teki itse perässä.
Vaikka Eve asui kerhotalolla - tai oli asunut, miten vaan - ei se tarkoittanut, että sille oltaisiin kerrottu mistään mitään. Joskus se unohtui, kun oli helppo vain kuvitella, että se oli aina tilanteen tasalla ja tiesi mitä tapahtui ja missä mentiin. Beau meinasi tarjoilla mielipiteitään siitä, miten riitti kun teki mitä käskettiin niin sai muuten mennä miten halusi, mutta ei sanonut mitään. Ei sekään oikeastaan kuulunut Evelle. Aika paljon oli sellaista, mistä sille ei haluttu puhua. Beau yritti selvästi yhdistää sitä siihen kerhon ulkopuoliseen elämäänsä, oli se sitten järkevää tai ei.
“Might be better to live kinda far away, anyway. I don’t want drunk people throwing up at my place”, hän vain pohti asiaa kevyemmältä kannalta. Se olisi tietysti plussaa, jos ei kukaan ilmestyisi yökylään, mutta ei se ollut tarpeeksi tärkeää, että olisi oikeasti vaikuttanut mihinkään. Se ehkä vaikutti, että ehkä sitten Evekään ei vahingossa törmäisi kehenkään varoittamatta.
Jersey-kutsua ei ajateltu sen syvällisemmin, eikä sitä pidetty asiana tai minään. Even myöntyminen kuitattiin vain olankohautuksella, kun mentiin penkomaan kaapeista jotain ruokaa. “My parents got some anniversary thing. Lots of people. Lots of food. Seems important”, hän vastasi naiselle ihan yhtä kasuaalisti samalla, kun bongasi proteiinipatukoita yhden hyllyn perukoilta. Evellekin tarjottiin yhtä, kun se tuli sopivasti perässä.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 5, 2018 20:22:59 GMT 2
Post by moa on Nov 5, 2018 20:22:59 GMT 2
Eve ei aikonut edes teeskennellä ymmärtävänsä täysin Beaun suhdetta kerhoon. Oikeastaan sitä taidettiin lopulta ymmärtää aika huonosti, koska tuntui että jäsenyydestä huolimatta tuolla oli enemmän hampaankolossa kuin yhdelläkään huonostikaan kohdellulla tytöllä, jonka Eve tunsi. Ja hän tunsi paljon tyttöjä. Joskus se koko juttu olisi varmaan puitava, jos toista haluttaisiin oikeasti ymmärtää tai jos Beau haluaisi ymmärtää häntä, mutta ei tänään, ei kun kaikki oli muutenkin uutta ja aika epäselvää. Miehen kevyenoloiseen pohdintaan lähdettiinkin mukaan sen sijaan, että olisi yritetty kysellä mitään tarkentavia kysymyksiä. ”Sharing your apartment with me might be a bad idea then”, sille ei voitu olla vitsailematta, vaikka todellisuudessa ei edes muistettu koska oltaisi viimeksi juotu niin paljon, että aamullakaan olisi tehnyt pahaa. Joskus silloin parikymppisenä varmaan, kun muutenkin oli kuljettu ihan sumussa. ”There’s no saying how my newly found freedom will affect me. Maybe clubbing is my calling”. Ei se ollut, mutta sai kai sitä arvuutella.
Keittiössä Eve löysi Beaun tonkimasta Elijahin kaappeja ilmeisesti jotain syötävää etsien. Hän asteli peremmälle juuri sopivasti, kun toinen näkyi löytävän jotain, mutta ruoka ei kieltämättä ollut päällimmäisenä mielessä, kun Beau valotti New Jerseyn visiittinsä syytä. ”Oh”, Eveltä pääsi ensimmäisenä ja oli hänen vuoronsa luoda mieheen vähän oudoksuva katse. Tyhjä kahvikuppi nakattiin roskiin ja sen ojentama patukka otettiin vuorostaan vastaan. Käärettä tutkailtiin siinä kaiken ohessa, proteiinipatukka kaiketi ajaisi aamiaisen aseman ihan hyvin. ”How long have they been married?” udeltiin ensin, kai siinä annettiin miehelle mahdollisuus harkita vielä oliko ihan normaalia kutsua kenet tahansa vanhempiensa hääpäiväjuhliin.
Aika ei näyttänyt laittavan mitään kelloja soimaan, joten lopulta Even oli pakko söhäistä ampiaispesää itse. ”You sure it’s OK for me to come?” nainen kysyi, vaikka Beau ei tuntunut ajattelevan asiasta mitään sen kummempaa. Hän ei tiennyt paljoakaan sellaisista jutuista, mutta jotenkin toisen vanhempien hääpäiväjuhlat eivät vaikuttaneet tilaisuudelta, johon oli hyväksyttävää tupata asianomaisia lainkaan tuntematta. ”I mean aren't those things usually for family and close friends only?” hän tarkensi. Luultavasti mies tiesi perheasioista paljon häntä enemmän, joten saattoi olla vähän typerää edes kyseenalaistaa sen logiikkaa, mutta minkäs Eve itselleen mahtoi.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 7, 2018 11:13:53 GMT 2
Post by autopilot on Nov 7, 2018 11:13:53 GMT 2
Beaun oli helpompi antaa anteeksi se, että häntä oltiin ammuttu, kuin se, että hän oli joutunut itse olemaan aseen toisella puolella sormi liipasimella. Hänet oltiin ajettu tekemään paljon sellaista, mihin hänen moraalinsa eivät venyneet, ja mitä ei oltaisi haluttu tehdä. Se oli se, mikä oli hampaankolossa. Ei se, miten oltiin ehkä joskus otettu turpiin, tai miten tuskainen koko liittymisprosessi oli aikoinaan ollut. Ei edes se, miten paljon ahdisti nöyristellä ja totella sokeasti käskyjä. Hänen oli vaikea elää kaiken sen kanssa, mitä hän oli tehnyt. Siihen verrattuna oli aika pientä, jos oltiinkin saatu luodista tai puukosta.
Olisi valitettavaa, jos juhliminen olisi Even kutsumus, mutta kuka Beau olisi muka sanomaan ei. “I hope not”, hän vain irvisti vähän, “you did kinda lose out on your teenage years, though, so maybe it is.” Teininä sai yleensä kaiken pahimman idiotismin systeemistään, niin sitten oli helpompi olla tasainen aikuinen. Eve ei ollut saanu samaa, normaalia nuoruutta, joten ehkä se taantuisi vapauden edessä. Kuka tiesi. Ei sitä silti oltu kadulle heittämässä.
Eve suhtautui selvästi perhetapaamiseen vähän vakavammin, kun taas mies ei edes ajatellut asiaa kahdesti. “They got married way before I was around so quite a while”, hän kommentoi ohimennen vanhempiensa avioliittoa, mutta tuntui olevan kiinnostuneempi aamupalalöydöstään. “Yeah”, hän myös lupasi siihen mukaantuloon ja lisäsi vielä “there’s a lot of people. No one’s gonna care.” Oli mukana ennenkin ollut erinäisiä ihmisiä, eikä siitä koskaan oltu tehty yhtään sen isompaa juttua. Kukaan ei kysynyt eikä ihmetellyt. Eivät he istuisi perheen kesken samassa pöydässä keskustelemassa kuulumisistaan, sitä varten olivat sunnuntailounaat. Sinne Eveä ei ehkä otettaisikaan mukaan, hyvä kun oltiin otettu Ninaakaan.
“Come on. We’ll pretend we’re roadtripping”, mies ehdotti seuraavaksi hymyn kera, “it’d be good for you to get out of New York for a sec.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 12, 2018 11:05:56 GMT 2
Post by moa on Nov 12, 2018 11:05:56 GMT 2
Nuorena oli kyllä oltu rahattomia ja lapsuusvuosina vietetty paljon aikaa äidin työpaikoilla, teininä tehty jotain hommia jo itsekin, muttei siinä silti nuoruus ollut sivusuun mennyt. ”Oh I lived plenty back then, believe me”, miehelle vakuuteltiin. Äiti oli tehnyt paljon töitä, mikä oli taannut tytölle paljon vapauksia. Niitä oli hyväksikäytetty ihan riittämiin ja vaikkei ihan rappiolla oltukaan oltu, nuoruudessa oli paljonkin sellaisia asioita, jotka olisi voitu jättää tekemättä. Pääasiassa Eve ei katunut mitään, koska kai teinien kuuluikin olla jossain määrin out of control, mutta nykyään hän olisi ehkä miettinyt kahdesti ennen kuin toimi. ”I’ll be good and behave myself, don’t worry”, Beaulle luvattiin. Ei tässä viime vuosinakaan mitään nunnan elämää oltu vietetty, kyllähän hän oli voinut käydä ulkona jos oli halunnut tai jos siihen oli ollut varaa, se ei vain koskaan ollut ollut prioriteetti vaan tyttöjen bileillat oli säästetty erikoistilaisuuksiin.
Sitä proteiinipatukan käärettä availtiin huolellisesti, kun Beau ilmoitti, ettei ketään kiinnostaisi vaikka hän tulisikin. Ilmeisesti kyseessä olivat jotkut vähän isommat juhlat, mikä kieltämättä vaikutti lieventävältä asianhaaralta. ”You have a way of making girl feel herself special”, sille naurahdettiin kevyesti. Mies maanitteli häntä mukaansa puhumalla roadtripistä ja sille Eve hymyili pakostikin. Helvetti miten eri tavalla asiat olivat olleet silloin, kun he olivat oikeasti olleet sillä pikku reissullaan Philadelphiassa. Vaikka mies olikin ollut vielä Ninan kanssa, se oli silti ollut jotenkin paljon lähempänä kuin nykyään ja kieltämättä sen kanssa kaupungista lähteminen oli silloin saanut hänet tuntemaan olonsa aika kevyeksi. Paljon oli muuttunut sen jälkeen, mutta ehkä sen puheissa oli silti perää. Lisäksi siinä oli jotain kiehtovaakin, ajatuksessa että näkisi mistä Beau oikein oli tullut. Sen koko elämä tuntui olevan niin täynnä ristiriitoja, ettei Eve voinut olla olematta vähän utelias. ”I do like roadtrips and you don’t have a totally shitty taste in music so I guess it wouldn’t be too bad”, nainen puntaroi puoliksi vitsillä ja haukkasi palan patukastaan, nojaili mietteliäänä tiskipöydän laitaan.
Beau ei ollut väärässä sanoessaan, että New Yorkista poistuminen olisi hyväksi, mutta matkassa oli silti tiettyjä muttia. ”Micah gonna be there?”, nainen kysyi ihan muina miehinä. Hän ei ollut sillä hetkellä niin hyvissä väleissä Beaun veljen kanssa, että olisi välittänyt viettää tuon kanssa pahemmin aikaa. Kysymys taisi silti olla aika turha, koska kai se nyt oli sanomattakin selvää, että tyyppi ilmestyisi omien vanhempiensa juhliin. Kai. Ei Eve lopulta tiennyt millaisissa väleissä noiden perhe oli keskenään, mutta veljekset ainakin tuntuivat olevan läheisiä, kun Beau kerran asuikin pikkuveljensä luona ja olihan Beau puhunut jostain perhejuhlista aiemminkin. Syntymäpäivistä ja muusta.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 14, 2018 17:33:00 GMT 2
Post by autopilot on Nov 14, 2018 17:33:00 GMT 2
Jostain syystä Beau ei välttämättä halunnut tietää mitään likaisia yksityiskohtia Even villeistä nuoruusvuosista. Hän oli lähinnä juonut halpaa viiniä ja polttanut pilveä, mutta sen tekemiset olivat oletettavasti ihan eri tasoa. “I got faith”, hän tokaisi naiselle siihen murehtimiseen, vaikka ei kyllä satavarma ollutkaan. Joskus hän oli kivuliaan tietoinen siitä, miten vähän tiesi sen elämästä, menneisyydestä ja varmaan siitä ihmisenäkin. Toisinaan sitä oltiin yritetty korjata, yleensä ei.
“I didn’t mean it like that”, Beau korjasi siihen sanojensa muotoiluun saman tien, “I’m sure everyone else would think you’re special too. I’m just not sure they’d pay attention even if brought the Queen of England.” Perhe oli liian tottunut siihen, että hän roudasi mukanaan milloin kenetkin. Sitä ei haluttu alleviivata sen suuremmin, eikä onneksi tarvinnutkaan. Eve siirtyi luontevasti aiheessa eteenpäin, eikä edes tuntunut pitävän sitä mitenkään älyttömän huonona ideana. “I have an excellent taste in music. We can blast Ramones and George Jones all the way there. I’ll even throw in some Willie Nelson if you’re into it.” Samalla hän repi proteiinipatukasta kääreet, otti siitä haukkauksen ja pienen irvistyksen myötä totesi sen varsin puisevaksi. Pois sitä ei kuitenkaan kehdattu heittää.
Veljen olemisista ja menemisistä ei oltu kovin hyvin perillä, joten todettiin vain “I’d assume so” ja kohautettiin harteita, ei ajateltu asiasta sen enempää. Samalla tehtiin mental note siitä, että sitä pitäisi ehkä muistutella siitä koko hommasta, koska se oli jotenkin aina huonommin perillä perheasioista. Sitä muistutettiin varmuuden vuoksi aina kaikkien sukulaisten syntymäpäivistäkin, vaikka se ei ehkä tehnyt tiedolla mitään. Joskus hän oli ainakin kirjoittanut sen nimen itse lähettämiinsä onnitteluihin, eikä kukaan ollut ihmetellyt miksi se oli onnitellut kahdesti. “I’ll remind him”, hän mumisikin vielä itsekseen, “I don’t think he’s gonna ride with us, though. He never does.” Oli oikeastaan äärettömän typerää, että he olivat parhaimmillaan ajaneet sinne peräkkäin, mutta minkäs teit. Etenkään Ninan kanssa sitä ei ollut voinut lukita samaan autoon, eikä Eve varmaan olisi mikään poikkeus.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 16, 2018 12:50:34 GMT 2
Post by moa on Nov 16, 2018 12:50:34 GMT 2
Mistäpä Eve sitä tiesi oliko Beaulla oikeasti luottoa häneen vai ei, oli pakko vain uskoa sen sanaan. ”It was a joke”, nainen huomautti, kun mies lähti paikkailemaan sanomisiaan. Sille kohotettiin kulmia vähän huvittuneesti, kun se perusteli ettei niiden perhe olisi huomannut edes Englannin kuningattaren saapumista. Kieltämättä se pani perheensä vähän outoon valoon: Eve oletti että ne olivat tunteneet Ninan, kun kaksikko oli viettänyt yhdessä useamman vuoden ja jakanut asunnonkin. Oli vähintään outoa, jos niissä ei heräisi mitään kysymyksiä, kun Beau ilmestyisi perhejuhliin jonkun vieraan tytön kanssa niin pian eron jälkeen. Ei hän toki pitänyt itseään verrannollisena Ninaan, eihän hän mikään Beaun tyttöystävä ollut, kaukana siitä. Mutta jokin kuviossa tuntui silti aavistuksen hassulta, eikä Eve saanut karistettua tunnetta täysin silloinkaan, kun jo heitti huolettoman kuuloisesti: ”But you did a good job selling this to me, at this point I’m very intrigued by the people who would let the Queen go unnoticed.”
Varmaan siinä suunnitelmassa oli montakin yksityiskohtaa, joihin olisi pitänyt tarttua ja miettiä kahteen kertaan, mitä oikein oltiin tekemässä, mutta enemmän tai vähemmän tietoisesti Eve antoi olla. Eikö tämä heidän koko tilanteensa ollut täynnä varoitusmerkkejä, oikea helvetillinen miinakenttä, joka voisi ihan liian helposti räjähtää käsiin? Kummallakaan heistä ei tuntunut olevan kunnon käsitystä siitä mitä oltiin tekemässä, Beau heitteli ratkaisuja ihan liian huolettomasti ja Eve tarttui niihin selvästi punnitsematta loppuun mihin mikäkin johtaisi. Samalla logiikalla voitaisiin myöntyä siihen New Jerseyn visiittiinkin, tuskin se oli ainakaan huonompi idea kuin keskellä yötä kerholta karkaaminen ja päätös muuttaa yhteen Beaun kanssa, vaikka sillä ei edes ollut asuntoa ja heidän välinsä olivat optimistisestikin ajateltuna aika omituiset. ”Old dudes singing their hearts out are your thing, huh?” sille virnistettiin, mutta oikeasti se kuulosti aika mukavalta. Juuri sopivan todellisuuspakoiselta.
Kun Beau ei kysynyt miksi Eve uteli Micahista, hän ei myöskään tarkentanut. Ei ollut mitään intoa lähteä selittelemään miksi Micahin menot häntä kiinnostivat, kun nimenomaan eivät kiinnostaneet. Yhtä vähän Beauta näköjään kiinnosti miettiä hänen motiivejaan, joten mitäpä siihen lisäämään. Hän pidättäytyi toteamasta what if you didn't though, kun mies aikoi muistuttaa veljeään, mutta sai sentään vastattua ”okay, cool”, kun se kommentoi kimppakyydistä pois jäämistä. Jossain isoissa juhlissa voitaisi vain kiertää Micah kaukaa, jaetussa autokyydissä se olisi ollut jo vaikeampaa. Rehellisyyden nimissä nainen epäili, että mieskään tuskin halusi erityisemmin nähdä häntä: Eve oli aika varma, että tässä vaiheessa vastenmielisyys oli molemminpuolista. Se oli harmi, koska hän oli ihan pitänyt Micahista aiemmin tai ainakin sen kanssa oli aina tultu toimeen. ”New Jersey it is then. What day was it?” hän kysyi ja haukkasi toisen palan proteiinipatukkaansa. Siinä tajuttiin sopivasti että tämä saattaisi olla hänen ravintonsa päivälle, jos Elijah ei ollut tajunnut tai halunnut jättää hänelle avaimia käyttöönsä. Miehen jääkaappia ei viitsittäisi alkaa tonkimaan ja oikeasti Eve olisi halunnut ulos asunnosta, vähän hengittämään ja kelailemaan asioita. Beausta olisi turha odottaa seuraa, kun sillä kerran oli se ”työjuttunsa”, mutta vähän omillaan oleminen voisi tehdä hyvääkin. ”You happen to know if Elijah has any spare keyes in here? I really don’t feel like sitting inside whole day, and locking myself out would be just great.”
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 16, 2018 15:58:49 GMT 2
Post by autopilot on Nov 16, 2018 15:58:49 GMT 2
“They’re good people”, Beau koki tarpeelliseksi vielä vakuutella. Heillä oli lämmin, läheinen perhe, ihan kuten siihen idylliin kuuluikin. Ehkei kukaan jaksanut enää olla kovinkaan henkisesti investoitunut hänen parisuhteisiinsa, mutta se laskettiin vain hyväksi asiaksi. Jos Micah olisi tuonut kotiin jonkun, olisi tilanne ollut vähän eri, mutta Eve saatettiin ottaa mukaan hyvin mielin ja ilman pelkoa siitä, että joku ajaisi sen nurkkaan ja tykittäisi tunkeilevilla kysymyksillä. Etenkin kun paikalla olisi kaikenlaisia hyvänpäiväntuttuja saisi mitä todennäköisemmin olla ihan omassa rauhassa.
Todellisuuspakoisuus oli Beaun erityisalaa ja siihen kuuluivat ehdottomasti pitkät ajomatkat ja ‘old men singing their hearts out’. Hän olisi mielellään ajanut vain päivät pitkät johonkin, mihin tahansa, jos se olisi ollut mahdollista. Silloin oli kaikista helpointa olla ajattelematta mitään. Ei sillä, että nytkään oltaisiin kauheasti pohdittu yhtään mitään, vaikka olisi ehkä kannattanutkin. Koko sen kuvion murehtimisen sijaan hän päätyi laulelemaan itsekseen Amarillo by Morningia Even kommentin innoittamana ja suuntasi takaisin kohti olohuonetta, kun se ruokajahti osoittautui varsin tuloksettomaksi. Naiselle piti väläyttää huvittunut hymy ja laulaa vähän kovempaa, kun käveltiin sen ohi. Everything that I've got is just what I've got on, I ain't got a dime, but what I got is mine, I ain't rich, but Lord I'm free..
Beau oli ehkä paremmalla tuulella, kun olisi pitänyt olla se koko tilanne huomioonotettuna, mutta kai se voitti jurottamisen koska tahansa. Kun oli tarpeeksi positiivisen oloinen, ei kukaan myöskään halunnut pilata sitä hetkeä ja ottaa esiin jotain vaikeaa aihetta, mikä oli iso plussa. Isoja, tärkeitä keskusteluja viivytettäisiin ihan mielellään päivällä tai parilla, jos se vain olisi mahdollista, ja keskityttiin nyt vaikka siihen New Jerseyhin. “Tuesday, I think”, hän vastasi siihen aikataulukysymykseen, “kinda stupid to have it on a weekday if you ask me, but, well.. Whatcha gonna do.”
Sohvalle mies ei enää palannut, koska ei aikonut jäädä sinne asumaan tai hengailemaan pidemmäksi aikaa. Evekään ei kai aikonut jäädä sisälle homehtumaan, kun kyseli avaimien perään. Beau mumisi myöntyvään sävyyn jotain, kun suuntasi tutkimaan eteisen lipastoa. Sen päällä oli joku ruman sininen, keraaminen kulho, missä oli useampikin avainnippu. Toivo eli, että joku niistä avaimista kävisi siihen ulko-oveenkin. "I got like ten. One of them ought to work", mies pohti ääneen, nappasi ne kaikki avainniput ja meni sitten kylmästi avaamaan ulko-oven ja sovittelemaan avaimia lukkoon yksi kerrallaan.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 16, 2018 16:45:42 GMT 2
Post by moa on Nov 16, 2018 16:45:42 GMT 2
”I don’t doubt that”, sille vastattiin, eikä sitä kyllä oikeastikaan epäilty. Beausta näki, että se tuli mukavasta perheestä. Se puhuikin aina siihen malliin, joten miksi Eve olisi lähtenyt epäilemään jotain muuta. Kun se kulki ohi laulaen jotain kappaletta, jonka Eve tunnisti helposti mutta ei saanut nimeä mieleen, oli myönnettävä että polvethan siinä melkein notkahtivat. Sellainen täysiverinen country music ei ehkä ollut ihan hänen heiniään, mutta Beau oli ja sen ääni oli valitettavasti omiaan lähettämään kylmät väreet juoksemaan pitkin selkärankaa. Virnekään ei paljon auttanut asiaa, vaikka siinä kovasti koitettiin pitää oma ilme peruslukemilla tai edes sellaisena maltillisen hyväntuulisena. Se viimeinen laini – but Lord I’m free – osattiin laulaa mukana, lähinnä puoliääneen hymisten. Proteiinipatukka työnnettiin takaisin paperiinsa ja sullottiin taskuun, kun miestä seurattiin minne se sitten olikaan menossa. Viikonpäivän pohdinnalle kohautettiin olkia; hänelle tiistai kävi siinä missä mikä tahansa muukin päivä. ”Last I checked we were both pretty much unemployed so isn’t tuesday as good as any”, hän ei voinut olla huomauttamatta, vaikka miehellä oli ihan hyvä pointti. Kaipa miehen vanhemmat olivat jo eläköityneet tai jotain, kun niille kävi mikä tahansa viikonpäivä. Olohuone vaihtui nopeasti eteiseen, kun Beau lähti selvittämään vastausta Even kysymykseen avaimista. Nainen kulki taas vanavedessä, kun yksin olohuoneeseen häilymään jääminenkin olisi ollut typerää. Miestä silmäiltiin kiinnostuneena, kun se täysin estottomasti penkoi kuppia eteisen lipaston päällä. Se oli ylipäätään siellä niin kotonaan, että Eve epäili sen ehkä joskus itsekin viettäneen yön tai pari ystävänsä kämpillä. Tai ehkä ne olivat muuten vain läheisiä. ”You don’t thinks his gonna mind, do you?” brunette kysyi silmäillessään toisen touhuja. Se avasi ulko-oven ja alkoi sovitella avaimia yksi toisensa jälkeen lukkoon. ”Me borrowing his keyes I mean. It’s nice enough from him to let me crash here, I don’t wanna make him think that I’ve stolen his keyes ans split or something. Should I give him a call?” pohdittiin. Ei hänellä ollut sen numeroa, mutta Beaulla oli, varmaan se voisi avittaa sen suhteen. Olisi yksiselitteisesti parempi olla ulkona: oli jo tarpeeksi outoa kun ympärillä ei enää kuulunut kymmenien ihmisten ääniä kun ne menivät ja tulivat oman päänsä mukaan, olisi tuntunut ihan liian kummalliselta istua vain huoneessaan odottelemassa, että se ihan tuntematon mies tulisi omaan kotiinsa ja sitten heidän olisi joko harrastettava jotain kiusallista small talkia tai teeskenneltävä ettei toisen olemassaolosta tiedetty mitään. Elijah vaikutti ihan kunnon kaverilta, mutta jotenkin Evestä tuntui, ettei sen kanssa kannattanut heittäytyä liian läheiseksi, ne jutut kun sitten helposti eskaloituivat sellaisiin suuntiin, jotka eivät oikeasti varmaan ainakaan yksinkertaistaisi nykytilannetta.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 19, 2018 13:36:13 GMT 2
Post by autopilot on Nov 19, 2018 13:36:13 GMT 2
“Too bad they sold our house way back. You would’ve liked it”, Beau jatkoi siihen, että hänen perheensä oli mukava. Talokin oli ollut. Oli ollut lätkämaali takapihalla - jota hän ei ainakaan muistanut koskaan hyödyntäneensä vapaaehtoisesti - ja vanha keinusetti lapsuusvuosillta. Uusi asunto ei ollut yhtään samanlainen, eikä sieltä ollut mitään lämpimiä muistoja. Lapsuudenkotiin palaaminen olisi varmasti herättänyt tunteita, mutta nykyinen paikka nyt vain oli olemassa ja se siitä. Beau ymmärsi paremmin kun hyvin miksi myyntiin oltiin ryhdytty, mutta harmitti se silti vähän.
Pointti siitä, että he olivat molemmat työttömiä, oli ihan validi, mutta piti sille silti pyöräyttää silmiä. “I need to come up with a fake job to tell everyone about”, mies myös huokasi. Hän ei todellakaan kertoisi vanhemmilleen, että oli työtön, koska ne eivät enää ikinä lakkaisi tyrkyttämästä apua, eikä sitä haluttu. Ei hänellä ollut mitään hätää, vaikka ei perinteistä päiväduunia ollutkaan. “Maybe I’m bartending somewhere. Or I could be an english tutor for rich kids.” Oli vähän surullista, että omalle perheellekin piti valehdella, mutta ei sille nyt voinut mitään. Niille oltiin valehdeltu jo niin pitkään, ettei jaksettu enää edes harmitella.
Kovin montaa avainta ei jouduttu kokeilemaan oveen, ennen kun löydettiin yksi joka sopi. Se oli selkeästi jonkunlainen vara-avain, koska ei ollut samassa nipussa minkään kovin tärkeän näköisen kanssa. Ulko-ovi vedettiin takaisin kiinni. Eve vaikutti huomattavasti stressaantuneemmalta siitä koko tilanteesta kun Beau, joka vain pujotti sen avaimen irti metallirinkulasta ja ojensi sen sille käteen. Heti siitä ei luovuttu, vaan annettiin sormien kohdata ensin. “I’ll text him. Don’t worry about it”, hän lupasi samalla hyvin huolettomasti, eikä hetkeäkään uskonut, että Elijah pitäisi sitä varkaana tai että sillä olisi mitään niiden avainten lainaamista vastaan.
“He works long hours and minds his own business”, Beau lisäsi pehmeämpään sävyyn ja sipaisi ohimennen hiussuortuvan naisen kasvoilta, ennen kun perääntyi siitä askeleen verran, “it’s only temporary.” Perään suotiin pieni, rohkaisevaksi tarkoitettu hymy.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 21, 2018 17:56:02 GMT 2
Post by moa on Nov 21, 2018 17:56:02 GMT 2
Arvatenkin Eve olisi pitänyt Norwoodien vanhasta kotitalosta: kuka nyt ei olisi pitänyt omakotitalosta New Jerseyssä? Nainen ei ollut ihan varma oliko Beau itse suoraan sanonut, että niillä oli sen lapsuudessa ollut omakotitalo, mutta ainakin se nyt puhui nimenomaan talosta, ei asunnosta, joten Eve otti oikeudekseen olettaa. ”Why’d they sell it?” siltä kysyttiin, vaikka kaipa voisi olla miljoona syytä, miksi joku luopuisi talostaan. Ehkä se oli käynyt liian isoksi lasten lähdettyä tai vaihtoehtoisesti liian kalliiksi, jos vanhemmat olivat jo eläkkeellä. Beauta kodin kohtalo näytti harmittavan, mihin oli tietenkin vähän hankala samaistua, kun ei ollut varttunut yhdessä paikkaa. New Yorkissakin asunto oli vaihtunut vähän väliä, kerho taisi olla heittämällä hänen pitkäaikaisimpia majoituspaikkojaan, eikä se ollut koti. Sieltäkin oli välillä lähdetty hetkeksi jonkun muun nurkkiin ja tultu sitten häntä koipien välissä takaisin, kun hommat olivat kusseet. Oli ollut mukava tietää, että jonnekin saattoi palata, mutta turha sitä oli romantisoida.
Beau tuskaili jotain siitä, että sen pitäisi keksiä joku valhe kerrottavaksi kaikille työstään. Hetken aikaa Eve mietti pitäisikö sen itsekin keksiä jotain siltä varalta, että joku kysyisi, mutta kai siinä voitaisiin hyödyntää sitä samaa vanhaa tarinaa dinerissa työskentelystä. Ei se mikään varsinainen valekaan ollut, vaikka paikkaan tuskin enää mentäisi takaisin. Joku samantyylinen tulisi aina vastaan ja todennäköisesti hän kohta työskentelisi jossain sellaisessa, kunnes keksiki mitä oikeasti halusi. Ei siinä Beaun rahoilla aiottu elellä miettimässä omaa sielunmaisemaa, vaikka mies jotain sellaista väliaikaisratkaisua tarjosikin. ”Can’t you just skip that and act like you’re still at the workshop?” Eve kysyi. Se tuntui kaikkein helpoimmalta ratkaisulta. Miehen veli oli väkivaltainen kusipää, mutta tuskin sekään tuon valhetta paljastaisi, jos se ei sitten ollut jo mennyt kertomaan lopettamisestaan, eikä Eve oikein tajunnut miksi olisi.
Oikean avaimen löytämiseen ei lopulta mennyt kovin kauaa, eikä Beau vaikuttanut turhan huolestuneelta työntäessään sitä häntä kohti. Siinä oltiin ihan helvetin tietoisia siitä, miten sen sormet pyyhkäisivät hänen sormiaan avaimen vaihtaessa omistajaa, mutta selkärangassa tuntuva pieni kihelmöinti ei näkynyt päälle päin. ”Cool, thanks”, brunette nyökytteli ja tunki avaimen taskuunsa, kun Beau oli päästänyt irti ja vetänyt kätensä pois. Ei ehditty oikein edes miettiä mitä seuraavaksi tehtäisiin, kun mies vakuutteli että Elijah olisi pitkän päivän poissa eivätkä sitä hänen menonsa edes kiinnostaisi. Sanoja enemmän Eve keskittyi kuitenkin siihen, miten Beau hymyili ja pyyhki hiuksia pois hänen kasvoiltaan. Jossain toisessa tilanteessa sellanen viaton ele olisi voinut mennä puoliksi huomaamattakin, mutta ei nyt, eikä Beaun kanssa. Aina se teki jotain sellaista ja sitten otti etäisyyttä, ihan kuin olisi tahallaan leikkinyt hänen hermoillaan, testannut miten kauan siinä pysyttäisi järjissä jos oikein kiusattaisiin. Eve tuijotti sitä hetken vähän hämillään, taisi koko olemuksellaan rukoilla, että se antaisi jonkun merkin siitä mitä se tästä kaikesta halusi, mutta tietenkään mitään ei tullut ja nainen vain nyökkäsi, pyyhki korvansa taakse niitä samoja suortuvia, joita mies oli korjaillut.
”You wanna text me if you hear something about those apartments or if there’s anything I should know about tuesday?” Eve kiirehti lopulta sanomaan, ettei hiljaisuus venyisi ja oma hämmennys muuttuisi aavistuksen nolosta suorastaan käsin kosketeltavan nöyryyttäväksi. ”I could give you my number, you don’t have that, right?” varmistettiin ja ojennettiin kättä, jotta se voisi ojentaa hänelle puhelimensa. Kun se saatiin, oma numero näppäiltiin tottuneesti ja tallennettiin ihan vain nimellä Eve, kun miehen yhteystiedossa ei näkynyt muita Eveja olevan. Ei se heidän juttunsa koskaan ollut sellainen ollut, että olisi ollut syytä vaihtaa numeroita. Eivät he olleet laitelleet viestejä ja soitelleet perään: Beau oli tullut ja mennyt niin kuin sen elämä oli vaatinut ja Eve oli vain ollut niin kuin aina. Hiljaa ja mahdollisimman vähään tyytyväinen, vaikka olikin sellaisessa aika huono, kun alkoi aina kaivata ties mitä. ”I texted myself”, sitä informoitiin, kun puhelin kohta ojennettiin takaisin hänen yhteystiedoillaan varustettuna. Niin kätevästi hänellä yhtäkkiä oli Beaun numero, jota oltiin kieltämättä monina iltoina kaivattu jo silloin aikaa sitten, vaikka oli ihan hyvin tiedetty ettei sille voitaisi mitään lähettää.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 24, 2018 13:01:24 GMT 2
Post by autopilot on Nov 24, 2018 13:01:24 GMT 2
Kun eli maailmassa, missä kaikilla oli oikeasti jotenkin elokuvamaisen raaka ja traaginen taustatarina, niin ei kauheasti huvittanut jaella omia nyyhkytarinoitaan. “Medical bills”, Beau kuittasi sen talon myyntiasian, eikä sanonut aiheesta sen enempää. Kukaan ei ollut edes kuollut, joten tuntui typerältä valittaa. Se oli muutenkin jotenkin kaikenkaikkiaan niin keskiluokkainen ongelma, että hävetähän siinä piti omaa reaktiotaankin. Maailma oli täynnä ihmisiä, joiden vanhemmat olivat sairastuneet, eivätkä ne olleet romuttaneet elämäänsä ja liittyneet moottoripyöräkerhoon.
Eve ehdotti, että Beaun pitäisi vain kertoa olevansa edelleen töissä korjaamolla, mutta ei hän ollut oikeastaan koskaan tainnut kertoa rehellisesti siitäkään. Tai ainakaan siitä, ettei kyseessä ollut ollut vain joku kesätyö vuosia sitten. Vanhemmilta ei olisi sellaisella hommalla tippunut kuin ehkä sääliä, kun arvostusta ja kunnioitusta ei millään duunarihommalla niin vain ansaittu. “I don’t think they’re really in the loop for that one either”, mies myönsi ja irvisti vähän, “it was gonna be a temporary solution. Ages ago.” Hän oli hyvä välttelemään vaikeita aiheita perheillallisilla ja vanhemmat olivat hyviä katsomaan eri suuntaan. Se oli varmasti väärin monellakin eri tavalla, mutta tarkoitusperät olivat silti jalot (tai niin ainakin haluttiin uskoa), kun yritettiin vain säästää kaikki turhalta stressiltä ja huolelta. “I’ll think of something. It’s no big deal”. Beau lupasi heti perään, eikä kuulostanut kovin huolestuneelta.
“Yeah sure” Beau lupasi siihen, että pitäisi Even ajantasalla. Oli outoa, että he eivät oikeastaan koskaan olleet vaihtaneet puhelinnumeroita. Se vain korosti sitä, miten pinnallinen heidän suhteensa oli aina ollut, ja miten outoa oli, että he olivat jotenkin edes päätyneet tähän pisteeseen asti. Evelle vain hymyiltiin, kun sille annettiin oma puhelin ja se sääti niiden numeroiden kanssa, kun ei kehdattu kommentoida asiaa sen suuremmin. Beau tunsi jopa aavistuksen huonoa omatuntoa siitä, ettei oikeasti ollut koskaan vaivautunut edes kysymään naisen puhelinnumeroa. Se peitettiin rentoon, puolihuolimattomaan “awesome” tokaisuun, kun nainen kertoi tekstanneensa itselleen.
Puhelin palautettiin taskuun ja kerättiin ne vähät omat tavarat, mitkä oltiin ehditty levittelemään. “I really gotta get going”, mies mumisi samalla, “I’ll tell you when I get back, alright? Don’t leave the country. Or, you know, do if you want but just let me know.”
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 24, 2018 15:39:34 GMT 2
Post by moa on Nov 24, 2018 15:39:34 GMT 2
Varmaan siinä olisi voitu kysyä, kuka oli sairastunut ja kuinka pahasti, mutta hetki ei tuntunut oikealta. Eve järkeili, että Beau olisi avannut asiaa tarkemmin, jos olisi halunnut puhua siitä, joten brunette tyytyi vain nyökkäämään ja hymisemään jotain hyväksyvästi. Sillä tyylillä, että tajusi, miten sairastuminen voisi viedä talon ja aika paljon muutakin. Ihan yhtä hyväksyvästi ei osattu elehtiä sille, kun mies paljasti etteivät sen vanhemmat kai oikein tienneet korjaamostakaan, koska koko homman oli pitänyt olla vain välivaihe joskus kauan sitten. ”Bartending it is then?” nainen veikkasi siihen. Niistä Beaun antamista vaihtoehdoista se herättäisi varmaan vähemmän kysymyksiä, mutta toisaalta se taisi olla aika hyvä keksimään valheitakin. Even käsityksen mukaan se oli ollut korjaamolla vuosia, ainakin hän oli tottunut näkemään sitä siellä niin kauan kuin muisti, vaikka juttusille oltiinkin isommin ryhdytty vasta sinä keväänä. Jos sen vanhemmat eivät tienneet koko asiasta mitään, oli vuosien varrella varmaan veistelty juttu jos toinenkin. Eve ei ollut ihan varma mitä ajatteli siitä, mutta ei se tainnut olla hänen paikkansa tuomita.
Tarkoitus ei ollut syyllistää, mutta kieltämättä numeroiden vaihtaminen vasta tässä vaiheessa sai ilman tuntumaan vähän paksummalta ja olon aavistuksen epämukavalta. He olivat tunteneet toisensa kuukausia, neljä kai jos tarkkoja oltiin ja niistä kahden ajan oltiin nähty ainakin parin päivän välein, pyöritty samoissa lakanoissa ja Eve oli ihan silminnähden ihastunut Beauhun. Olisihan se ollut ihan mukavaa, jos mies olisi kaivannut silloin kun ei oltu yhdessä ja olisi halunnut hänen numeronsa, jotta voitaisiin olla yhteyksissä, mutta ei se selvästikään ollut ollut sille sellaista. Nyt siltä kuitenkin se löytyi, ja Eve voisi ilmeisesti odottaa yhteydenottoa ihan pian. ”Yea, okay”, Eve myötäili kun Beau siinä omaisuutensa keräilyn ohessa sanoi että piti mennä, mutta se olisi yhteyksissä. ”I won’t but if I change my mind and decide to run to Canada you’re the first to hear about it”, nainen lupasi, kallisti päätään ja hymyili hitusen. ”I could actually head out myself, can you wait a sec?” siltä kysyttiin ja kun se vastasi myöntävästi, Eve katosi hetkeksi omaan huoneeseensa, kaivoi kamojensa seasta kevyen takin päälle heitettäväksi ja laukku lompakkoineen ja muine sisältöineen löytyi myös.
Elijahin kämppä jätettiin taakse kun oli vielä tarkistettu että mukana oli ne tärkeimmät: puhelin ja avain. Kun rappukäytävästä astuttiin auringonvalosta kirkkaalle kadulle, Eve bongasi heti Beaun auton ja tiesi että tiet erkanisivat siinä. ”Let me know when you’re done?” hän pyysi vielä viitaten siihen työkeikkaan, kun he seisahtuivat jalkakäytävälle. Jätettiin sanomatta ääneen se mitä ajateltiin ja minkä Beaukin varmaan ihan hyvin tiesi: she counted on him. Tässä oltiin vielä niin kaukana omillaan seisomisesta, että jos Beau joutuisi ongelmiin, oltaisi ihan helvetinmoisessa kusessa. Ja ajatteli Eve siinä miestä itseäänkin, ei siitä voitu olla olematta vähän huolissaan, vaikka tiedettiin, ettei se todellakaan ollut hänen paikkansa. Hyvästien heittämisen jälkeen Eve seurasi miten Beau nousi autoonsa, sille heilautettiin nopeasti kättä ja lähdettiin sitten itse harhailemaan päämäärätiedottomasti jonnekin.
|
|