member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 24, 2018 20:34:12 GMT 2
Post by moa on Oct 24, 2018 20:34:12 GMT 2
Saturday 18th of August, after 10 am Elijah’s apartment @ Riverdale, Bronx Eve Castillo & Beau Norwood
Herätessään lauantaiaamuna vieraalta tuoksuvista lakanoista Eve ei hetkeen muistanut, missä oli. Oli jano ja vähän tokkurainen olo, mutta sängyn vierestä ei löytynyt tuttua yöpöytää eikä vesilasillista, jonka se yleensä orjallisesti muisti kiikuttaa huoneeseensa ennen nukkumaanmenoa. Turhan hapuilun jälkeen silmien avaaminen toi lopullisen oivalluksen vieraasta ympäristöstä ja vatsanpohjassa tuntui epämukava muljahdus, kun edellisen yön tapahumat palasivat mieleen. Juhlat kerhotalolla, Paul, läimäys, paikalta pakeneminen, Beau, sen olkaa vasten uliseminen, Bronxiin ajaminen ja kaikki. Epämiellyttävä onttous levisi vatsasta koko kroppaan, kun Eve yritti hahmottaa mitä oli oikein mennyt tekemään. Hetken raajat tuntuivat lyijyltä tai joltain muulta ihan helvetin raskaalta. Sitten hän muisti senkin, että Beau oli enemmän tai vähemmän suoraan luvannut katsoa että asiat järjestyisivät. Pitää hänestä huolta tai jotain. Jostain selittämättömästi syystä ajatus sai olon tuntumaan paremmalta, vaikka itsekseen pärjäämisen olisi varmaan kuulunut olla joku itseisarvo. Loppujen lopuksi mitään ei kai oltu oikeasti kokonaan menetetty, Lydiaan ja Reaan ja muihin voitaisiin edelleen pitää yhteyttä ja ehkä Gavinille kertoa että oltiin kunnossa. Mitä muihin kerholaisiin tuli, niihin suhtautumisesta ei vielä tiedetty, mutta kaiketi joku päätös jossain kohtaa tehtäisiin. Ehkä siinä tajuttaisiin, ettei niitä edes ikävöity vaikka oltiinkin pidetty vuosia eräänlaisena perheenä. Kaikkea sitä kelaten Eve makasi hyvän tovin paikallaan. Asunto kuulosti tyhjältä ja brunette onnistui palauttamaan mieleen, että Elijah oli tainnut illalla kertoa, että menisi aamulla töihin. Hiljaisesta asunnosta päätellen suunnitelma oli pitänyt. Sekin tuntui huojentavalta: niin kiitollinen kuin Eve olikin sille tuntemattomalle ihmiselle majoittamisestaan, ei huoneessa piileskely tai kiusaantunut small talk juuri houkutellut. Ihmisten kanssa tultiin kyllä yleensä toimeen oikein hyvin, mutta tälle yksilölle ei olisi voitu kertoa mitään. Beau piti elämänsä eri osat mieluusti erillään ja ihan viimeksi Eve halusi pilata siltä jotain, mitä se oli vuosikaudet varjellut. Kahvipöytäkekusteluita oli paha käydä, jos ei voinut kertoa edes mistä oli lähtenyt tai miten tunsi sen ainoan yhteisen tutun. Jano ajoi Even lopulta ylös sängystä ja ulos huoneesta. Matkalla keittiöön nainen vilkuili kiinnostuneesti ympärilleen, muisteli nopeaa esittelykierrosta, jonka oli yöllä saanut. Siihen kohteliaisuudet olivat silloin jääneetkin, kaiketi ihan ymmärrettävästi, kun Elijahia kerran oli odottanut aikainen herääminen ja työpäivä. Eve oli kieltämättä saattanut yöllä vaivihkaa toivoa, että Beau tarjoutuisi jäämään seuraksi, mutta uskoakseen oli myös peittänyt pettymyksensä ihan hyvin, kun mies olikin vain kantanut hänen laukkunsa siihen Elijahin osoittamaan huoneeseen ja ottanut hatkat. Selvinneen päänsä kanssa Eve ei tiennyt yhtään paremmin, mikä koko jutun juju oli, mitä Beau hänestä halusi ja miksi se oli niin kärkkäästi tarjonnut ulospääsyä elämästä, jota he molemmat elivät. Mutta tuskinpa siihen olisi auttanut miehen kainalosta herääminenkään, joten sillä saralla taidettiin olla ihan samassa pisteessä. Suun avaaminen sattui vähän ja tunnustellessaan leukapieltään Eve tiesi jo mitä odottaa. Muutama vesilasillinen pakotettiin kuitenkin alas ja kun hetken päästä kylpyhuoneen peilistä katsoivat takaisin mustelmalla koristetut kasvot, Eve kaivoi häpeämättä Elijahin laatikoita kunnes löysi purkin särkylääkettä ja sai napattua kerta-annoksen. Samalla hypäättiin myös suihkuun, eikä Eve ollut kuin ehtinyt palata vettä valuvana takaisin pieneen makuuhuoneeseensa, kun ovikello soi. Ensireaktio oli säpsähtää ja mielessä kävi, ettei vain menisi avaamaan, koska eihän tämä hänen asuntonsa ollut. Sitten Eve muisti, että Beau oli sanonut tulevansa takaisin aamulla, eikä sillä tietenkään ollut avaimia, joten olisi kai uskaltauduttava kurkkimaan ovisilmästä senkin uhalla, että soittelija olisi oikeasti joku Elijahin tuttu. Brunette repi laukusta ensimmäiset käteenosuvat vaatekappaleet ja kiskoi ne vauhdilla ylleen, heitti pyyhken huolimattomasti oven päälle ja tassutteli sitten eteiseen. Kosteat hiukset tiputtelivat vettä varpaille ja t-paidan rinnuksille, kun ovisilmästä kurkkaaminen paljasti rappukäytävässä seisovan Beaun. Oma edellisiltainen käytös ja humala hävettivät, mutta Eve tiesi että sellaisten asioiden kanssa olisi vain opittava elämään. ”Hey you”, nainen tervehti vetäessään asunnon oven auki ja juoksuttaessaan nopeasti katseensa miehen päästä jalkoihin. Sillä oli käsissään kaksi take away -kahvikuppia ja brunette tiesi ilmeensä kirkastuvan. ”Is that for me?” se kysyi väistäessään syrjään, jotta mies pääsisi astumaan rapusta peremmälle. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 24, 2018 21:10:29 GMT 2
Post by autopilot on Oct 24, 2018 21:10:29 GMT 2
Mitä Beaun olisi muka kuulunut tehdä, kun Eve oli selvästi etsinyt ulospääsyä ja tarvinnut apua - jättää se kerhotalolle ja leikkiä, ettei se ollut hänen ongelmansa? Niin tekivät kaikki muutkin ja juuri sen takia tilanne oli kulminoitunut siten kuten oli. Kenenkään ei miehen mielestä kuulunut jäädä mihinkään, missä oli ihan ok ottaa turpiinsa ihan muuten vain. Naisten ja jo maassa makaavien kimppuun käyminenkin oli vielä ihan oma lukunsa, eikä sitä voitu allekirjoittaa lainkaan, ihan sama miten humalassa oltiin tai miten se muka kuului talon tapoihin. Eve oli ollut eilen tavallaan vähän molempia. Kai Beau väkisinkin näki sen aina nurkkaan ajettuna ja alistettuna, vaikka se kuinka koitti väittää muuta ja hokea, että oli siellä omasta tahdostaan. Omasta tahdostaan se oli sitten lähtenytkin, hän oli vain tarjonnut sille siihen keinot.
Lähteminen oli helppoa, sen Beau tiesi jo omasta kokemuksestaankin. Vaikeampaa oli, kun seuraavana päivänä ymmärsi, että oli ihan oikeasti ottanut sen ensimmäisen askeleen, eikä voinut enää vain kääntyä kannoillaan ja perua päätöstään. Pysähtyessään piti harrastaa enemmän sieluntutkintaa kuin silloin, kun oli keskittynyt vain siihen, miten pääsisi mahdollisimman pian mahdollisimman kauas. Ei siinä auttanut yksi takeaway-kahvi, mutta mies ei osannut tehdä muutakaan. Kai se kahvin kantaminen oli häneltä jonkunlainen rauhoitteluyritys, vakuutus siitä että kaikki oli normaalia. Ei maailmanlopun koittaessa juotaisi kahvia, joten pakkohan kaiken oli siis olla hyvin.
Eve näytti ihan hyväntuuliselta. Väsyneeltä ja hämmentyneeltä, mutta ei siltä, että pitäisi pelätä että se sortuisi itsemurhaan tai henkirikokseen. Mustelma pisti silmään, mutta sitä ei kommentoitu sanallakaan. “Nah. I thought I’d get two for myself. Long night, you know”, Beau kommentoi kahveja, mutta antoi naiselle silti toisen samalla, kun tuli sisään ja veti oven perässään kiinni. “You’ve been productive”, hän sitten lisäsi samalla, kun karisti takin niskastaan ja ripusti sen naulakkoon. Naista viitottiin kommentin perään selittelevän oloisesta: “shower and everything. Good for you.” Omilla kasvoillakaan ei kauheasti ollut merkkejä edellisestä illasta, näytettiin pirteämmältä kun miltä tuntui.
“I got a work thing I gotta go to in like 3 hours”, Beau sitten mainitsi samalla, kun tuttavallisesti vain marssi peremmälle kahviaan siemaillen.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 25, 2018 16:29:38 GMT 2
Post by moa on Oct 25, 2018 16:29:38 GMT 2
Eve pyöräytti dramaattisesti silmiään, kun Beau vitsaili tuoneensa kahvia vain itselleen. ”Oh you’re the one who had a rough night, huh?” se heitti, mutta asetteli kasvonsa kuitenkin peruslukemille, saattoi väläyttää vinon hymynpuolikkaankin. Toinen kupeista saatiin kohta käteen ja siitä otettiin ensimmäinen huikka jo ennen kuin Beau oli ehtinyt kunnolla sisään asti. Oven kolahdettua kiinni Eve rentoutui vähän ja nojasi selkäänsä eteisen seinään katsellessaan miten Beau ravisteli takkia yltään yrittäen olla läikyttämättä kahviaan. Brunette kohotti kysyvästi toista kulmakarvaansa, kun mies kommentoi sitä poduktiivisuutta ja tajusi tuon viittaavan suihkussa käymiseen vasta, kun mies itse selvensi asiaa. ”Have you been living under the impression that I don’t shower very often?” naisen oli pakko kysyä. Hän kiusasi, tietenkin. Suihkuun meneminen oli ollut älyttömän hyvä idea, se oli pessyt pois herätessä vaivanneen tokkuraisuuden, alkoholin tuoksun ja epämukavan tunteen joka saattoi seurata siitä, kun joutui kiehnäämään saman illan aikana monen miehen kyljessä tai siitä että päätti humalaisena hetkenä hylätä koko elämänsä. Ei ehkä edelleenkään ollut ihan selvää oliko Eve oikeasti ok uuden tilanteensa kanssa vai näyttelikö vain, mutta ainakin hän oli puhdas ja jalkeilla, eikä häntä silminnähden ahdistanut.
Saatuaan takin päältään Beau lähti itsevarmasti marssimaan peremmälle asuntoon ja Eve seurasi sitä. Oman huoneensa kohdalla nainen pysähtyi hetkeksi puristelemaan hiuksiaan siihen oven päällä roikkuvaan pyyhkeeseen, jotta ei kastelisi kaikkia Elijahin huoneita. ”That sounds unnecessarily mysterious”, nainen huomautti ja päätyi lopulta nappaamaan pyyhkeen mukaan, jottei jäisi liiaksi jälkeen. ”Didn’t know you already had a new job. Work. Thing. Whatever. What is it?” Eve uteli, kun pääsi Beaun vanavedessä olohuoneen puolelle. Tuntui että olisi pitänyt sanoa jotain siitä edellisillasta, omasta käytöksestä tai niistä asioista, joista oli puhuttu, mutta Eve ei tiennyt mistä aloittaisi, joten oli turvallisempaa pysyä puheenaiheissa, jotka Beau tarjoili hänelle hopealautasella. Väärän asian mainitseminen voisi johtaa siihen, että hän möläyttäisi haluavansa mennä takaisin tai jotain, eikä nainen oikeasti tiennyt halusiko. Ehkä sitä lähtemistä ei vielä oltu kunnolla edes sisäistetty, kun koko sen hetkinen tilanne tuntui niin ilmeisen väliaikaiselta. Ja ehkä Beau oli tullut yön aikana toisiin aatoksiin, eikä enää ollutkaan halukas hankkimaan yhteistä asuntoa ja mitä ikinä, eihän näistä tiennyt. Oli turvallisempaa odottaa, että mies saisi tilaisuuden perua koko homman ennen kuin itse alkaisi kysellä sen suunnitelmista yhtään mitään.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 25, 2018 20:10:35 GMT 2
Post by autopilot on Oct 25, 2018 20:10:35 GMT 2
“It’s kinda early, though. That’s all. I haven’t even gotten there yet”, Beau perusteli sitä, miksi suihkussa käymisestä sai tänään lisäpisteitä. Hän ei toisaalta tietysti myöskään ollut juonut läheskään niin paljon, eikä oikeastaan ollut kärsinyt tänä aamuna krapulasta tai tuntenut tarvetta myöskään pestä alkoholin lemua (tai katumusta) pois iholtaan. Lähinnä hän oli ollut laiska ja oli halunnut mieluummin nukkua edes vartin enemmän. Univaje tuntui paljon akuutimmalta ongelmalta, vaikka ei aamuun asti oltukaan valvottu. Kai se oli sitä, ettei ikä tullut yksin. Kahvi tuli enemmän kun tarpeeseen, joten sitä myös siemailtiin reippaaseen tahtiin. Se oli vähän turhan kuumaa, mutta sen ei annettu haitata. “Mikey was hoarding the shower. He’s made zero progress from his teenage years, I’m telling you”, piti vielä lisätä ja vierittää syy laiskasta aamusta luonnollisesti veljen harteille.
Ei Beau ollut tarkoittanut työtoteamustaan mitenkään salailevaksi, mutta Eve oli selvästi eri mieltä. Siihen luotiin vähän huvittunut katse, kun se asiasta kyseli. “Well now I’m kinda hoping it’d be something real exciting”, hän virnisti samalla, kun asunnon omistajan elkein istahti sohvalle ja nosti jalat sohvapöydälle. “It’s not. Exciting”, hän sitten totesi työjuttuun, “it’s just work. I’ll just drive a car, no big deal. And it's not really a job job.” Auton ajaminen oli tietysti aika laaja käsite, koska sen saattoi ajaa mukavaa aurinkoista maantietä pitkin varikolta varikolle, sillä saattoi ajaa pakoon pankkiryöstön jälkeen tai sen saattoi vaikka ajaa suoraa jonkun toisen kylkeen. Kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa olivat hänen kohdallaan todennäköisempiä, minkä kaikki varmaan tiesivät sanomattakin.
Niin mukava kun olisikin ollut keskustella suihkutavoista ja työkuvioista, oli käsillä myös niitä aiheita, joita ei voinut ikuisuuksiin vältellä. Tai edes huomiseen, kun pitäisi varmaan päättää, että missä oltaisiin ensi yönä. “So, uh..” Beau aloitteli, kun jotenkin arvasi, että hän oli se jonka piti aihe ottaa esiin: “you fall in love with Elijah and planning to move in or are we still looking into that whole apartment situation?”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 25, 2018 21:16:34 GMT 2
Post by moa on Oct 25, 2018 21:16:34 GMT 2
Eve hymyili pehmeästi, kun Beau perusteli niitä suihkussakäymisestä antamiaan kehuja. Mies oli ihan oikeassa siinä, että nukkumaanmenoaikaansa nähden Eve oli selvinnyt suihkuun kohtuullisen aikaisin. Herätessä olo oli vain ollut sen verran nihkeä ja hämmentynyt, että kylmä vesisuihku niskaan oli tehnyt pelkästään hyvää. Kun edellisyönä oli lähdetty Astoriasta, oli saatettu vähän epäillä tulisiko uni vieraassa ympäristössä ollenkaan sen kaiken jälkeen, mutta brunette ei ainakaan muistanut maanneensa sängyssään hereillä kovin kauaa. Kai väsymys oli sitten kuitenkin vienyt voiton ja Elijahin vierassänky oli aika mukava pehmeine peittoineen ja tyynyineen. Kieltämättä sinne oltaisiin nyt voitu mieluusti käpertyä takaisin, joten oli luojan lykky, että Beau oli tuonut tullessaan kahvia. ”Yeah I guess it is. I just felt like it was necessary, you know?” Eve heitti takaisin yllättävän huolettoman kuuloisesti siihen nähden, mikä sen oikeasti oli suihkuun ajanut. Epävarmuus ja ties mikä ihosta tai sielusta tunkeva kuona. ”You don’t have to explain yourself to me, I can’t see your dirtiness from here”, brunette lisäsi ja äänessä oli ehkä aavistus sitä flirttiä, jota siinä oli heidän puhuessaan ollut silloin kun asiat olivat vielä olleet helppoja ja hän oli voinut flirttailla tuolle huoleti. Mutta vain aavistus.
Eve häilyi vielä olohuoneen ovensuussa siinä vaiheessa, kun Beau jo rojahti sohvalle ja nosteli jalkansa pöydälle. Nainen puristeli hajamielisesti pyyhkeellä hiustensa latvoja ja ryysti välillä kahviaan kuunnellessaan sen selitystä siitä 'työstä joka ei oikeastaan ollut työ työ'. ”That sounds cool I guess”, todettiin ja jätettiin kysymättä, oliko kyse jostain laittomasta. Se olisi ollut typerä kysymys, koska ihan varmasti oli. Beauhan oli joskus maininnut, että sillä oli historiaa autojen kanssa. Jos Eve olisi ollut joku muu ja jos hän ei olisi asunut seitsemää vuotta taparikollisten kanssa, hän olisi voinut olla huolissaan miehen tavasta hankkia rahaa. Ehkä hän olisi pyytänyt sitä olemaan hankkiutumatta ongelmiin. Eve kuitenkin oli kuka oli ja tiesi ihan hyvin, etteivät Beaun tienestit varsinaisesti kuuluneet hänelle. ”You’ll get something more exciting eventually”, nainen lisäsi astellessaan peremmälle huoneeseen. ”Then you can tell me all about it.”
Tukka alkoi viimein tuntua siltä ettei se ehkä jättäisi lätäkköä jälkeensä, joten Eve sysäsi pyyhkeen hieman epäsiististi syrjään ennen kuin vaelteli sohvan luo. Beau ehti kysyä siitä asumisjärjestelystä ennen kuin nainen pääsi istumaan. Hän vilkaisi sitä pieni huvittunut virne huulilla pyörähtäen, vaikka vatsassa muljahti omituisesti. ”Haven’t had a chance yet. I was planning on seducing him this morning but he’d already left when I woke up”, brunette vastasi asettuessaan istumaan sohvalle sillä tavalla sivuttain, että saattoi koukistaa toisen jalkansa lappeelleen ja nojata kyynärpäätään selkänojaan. ”You want me to give it another shot when he comes back?”, kysyttiin ja kahvikuppi vietiin huulille, mutta katsettaan Eve ei irrottanut miehen kasvoista. Paljon helpommalla Beau kyllä pääsisi, jos Eve jäisikin sen ystävän vaivoiksi. Elijah ei ollut pahan näköinen ja vaikutti mukavalta, joten pienen tutustumisen jälkeen siitä olisi saanut varmaan ihan mallikelpoisen kumppanin. Oikeastaan sen suurin puute oli siinä, että se ei ollut Beau. Beau, jonka silmät ja hymy edelleen saivat Even polvet vähän veteliksi silloinkin, kun olisi pitänyt ajatella järjellä. ”So you haven’t changed your mind about it then? You still down with the idea of living with me?” Eve kysyi ja haroi yhdellä kädellä auki kosteiden kiharoidensa latvoissa olevia takkuja. ”Because I don’t think it’s going to work out between me and Elijah”, hän jatkoi ja kallisti hitusen päätään, hymyili kokeilevasti. Oli kuin olisi ottanut isommankin uskonloikan, päättänyt puskea eteenpäin taakse vilkuilemisen sijaan. Evestä tuntui kuin hän olisi vaikuttanut paljon tyynemmältä kuin oikeasti olikaan, eikä hän ollut ihan varma näkikö Beau sen läpi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 26, 2018 11:04:36 GMT 2
Post by autopilot on Oct 26, 2018 11:04:36 GMT 2
Mitä jännittävämpi työ olisi, sitä vähemmän Beaulla varmaan olisi tarvetta asiasta raportoida. Hän ei pitänyt menemisistä ja tekemisistään kauheasti meteliä, eikä nytkään kokenut mitään tarvetta sen suuremmin avata, että mitä oli menossa tekemään, minne ja miksi. Tai miksi ja miksi - rahan takia, tietysti. Se oli varmaan sanomattakin selvää. Jos tässä oltiin hankkimassa kämppää ja laskutkin meinattiin maksaa, eikä päästää perintään, niin jonkun piti käydä töissä, eikä siinä joku Walmartin varastohomma kauheasti lämmittäisi. Sellainen vaihtoehto ei myöskään houkutellut, koska minimipalkalla ei tehnyt yhtään mitään. Beau oli ehkä tässä vaiheessa pilalle hemmoteltu, mutta hän ei edes sängystä noussut sellaisten summien eteen. Mieluummin otettiin isompia riskejä, jos sillä saattoi saada isomman palkinnon.
“Maybe if I work really really really hard I can be an assistant manager at a seven eleven some day”, Beaun oli pakko virnistellä. Jos hän olisi ollut assistant manger yhtään missään, ei olisi tarvinnut maksaa vuokraa käteisellä tai ylipäätään miettiä, että miten helvetissä sai käyttöön sen rahan, mikä seteleinä jo oli olemassa. Elämästä ja tienaamisesta sai yllättävän vaikeaa, kun tarpeeksi yritti. “Maybe I’ll buy a bar. That could be a cool project”, piti vielä pohtia. Se oli realistisempi vaihtoehto kuin ura ammattikassana tai raksamiehenä.
Eveä seurattiin katseella, kun se kuivaili hiuksiaan kaikessa rauhassa, ennen kun viimein linnoittautui viereen istumaan. Se ei kuulemma ollut ihan vielä menossa Elijahin kanssa naimisiin. “Damn decent people and their work ethics”, hän kommentoi sitä töihin lähtöä. Eve puhui yhdessä asumisesta ja jotenkin Beau ei ollut katsonut asiaa lainkaan siltä kantilta. Että muutettaisiin yhteen. Asuttaisiin yhdessä. Kyllä hän oli hahmottanut, että asuttaisiin samassa paikassa, saman katon alla ja samojen ovien takana, mutta että asuttaisiin yhdessä.. Se kuulosti oudolta. Beau tuijotteli mietteliään oloisena vastakkaista seinää, joten ei kauheasti analysoinut tai kanavoinut naisen tunteita. “I’m still down”, hän vastasi kaikista ajatuksistaan huolimatta, juuri tarpeeksi nopeasti, ettei kuulostanut epävarmalta. Eveä katsahdettiin ja sille hymyiltiin. “So whatcha wanna do?” Jatkettiin kysymyksellä, “not just with the whole living situation. Everything. What do you wanna do? Start yoga? Get a car? A dog? Anything.”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 26, 2018 12:04:18 GMT 2
Post by moa on Oct 26, 2018 12:04:18 GMT 2
Virneestä näki, että vuoropäällikköys seven elevenissä ei tosiasiassa ollut mitään, mitä Beau olisi pitänyt erityisen jännittävänä ja tavoittelemisen arvoisena. Ei Eve osannut kuvitella itseäänkään sellaiseen työhön, vaikka jonain kaupankassana sitä kai olisi kohta itsensä elätettävä, koska mitä muitakaan taitoja hänellä muka oli. ”That would be kinda fun though”, nainen tarttui siihen heittoon baarista, vaikka mies saattoi ihan hyvin vitsailla tästäkin. Ei kai sillä edes ollut sellaisia rahoja, mutta tähän alaan Evelläkin oli edes jotain kosketuspintaa, joten siitä oli helpompi ottaa kiinni. Kerhotalon tiskillä roikkumisen lisäksi oli tehty vuoroja Bloodhoundissa ja muissa lähiseudun kapakoissa ja jotenkin oli helppo ajatella itsensä baaritiskin taakse. Sellainen ihmisten kanssa oleminen sopi hänelle paremmin kuin toimistotilojen kuuraaminen, se oli huomattu jo aikaa sitten. Ei Beaulla tietenkään mitään velvoitetta hänen palkkaamiseensa olisi ollut, jos se olisikin oikeasti jostain kiskonut rahat sellaiseen sijoitukseen ja päättänyt alkaa yrittäjäksi, mutta ajatuksella leikkiminen toi hetkellistä mielenrauhaa.
”I know, right? Unbelievable”, Eve naurahti miehen kommenttin joidenkin ihmisten työmoraalista, eikä vaivannut liiaksi päätään sillä, että se jätti ottamatta kantaa siihen pitäisikö hänen ehkä yrittää Elijahin kanssa vielä uudemman kerran. Se seinään tuijottelu sitten kuitenkin huomattiin samoin kuin se, että seuraavaan kysymykseen Beau vastasi nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Hetkeksi naisen valtasi epämukava tunne, että oltiin sanottu jotain väärin. ”You sure?” hän varmisti kulmiaan hiukan rypistäen. Vielä ehtisi perua kaiken, vielä voisi pyytää kyytiä takaisin kerholle, kun kukaan tuskin oli ehtinyt huomata hänen häipyneen alunperinkään. Paulia voitaisiin ihan hyvin vältellä ja muiden kanssahan kaikki oli ollut aina ihan hyvin, kyllä sitä jaksettaisiin vielä pari vuotta. Mitään tällaista ei sanottu ääneen, mutta kasvoilla häivähti epävarmuus ja jotain mikä viesti pinnan alla mylläävästä hallitusta paniikista.
Ne esitetyt kysymykset eivät ainakaan vähentäneet halua kääntyä kannoilla ja palata kaikkeen mikä oli helppoa ja tuttua, koska niiden myötä Eve tajusi, ettei oikeasti tiennyt mitä elämältä halusi. Ei elämää oltu oikein koskaan eletty sen mukaan, mitä tahdottiin vaan ajateltu aina sitä mikä oli tai ei ollut mahdollista. ”I, uh…” tapailtiin selvästi vähän hukassa ja piilouduttiin kahvikupin taakse. Kahvin nieleskely antoi aikaa kelata mahdollisia vastauksia edes parin sekunnin ajan, ennen kuin oli pakko myöntää, että kaikesta oltiin ihan kujalla. ”I don’t know. I’ve never really thought about what I want”, hän totesi lopulta ja näytti vähän yllättyneeltä oivalluksestaan. ”Yoga could be fun but maybe I’m more of a kickboxer”, heitettiin sitten tunnelman keventämiseksi, hymyiltiin pikaisesti. ”If I had a guitar I’d like to play that. I used to when I was younger, at school you know?” hän selitti ja pureskeli alahuultaan. Se kuulosti typerältä, eikä sillä ollut mitään tekemistä elämisen kanssa, sen miten pärjättäisiin taloudellisesti. ”At first I should get a job for sure, but no one’s gonna pay me much. The only well paid job I’ve ever had was shooting porn and that’s not something I feel like going back to”, irivistettiin ja mietittiin heti olisiko sitä kannattanut edes mainita. Ihan kuin Beaulla ei olisi valmiiksi ollut tarpeeksi syitä katsoa häntä vinoon.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 26, 2018 13:53:05 GMT 2
Post by autopilot on Oct 26, 2018 13:53:05 GMT 2
Takataskusta ei tosiaan löytynyt tarpeeksi rahaa siihen, että oltaisiin vain menty ja ostettu joku baari. Se oli varmaan muutenkin sellainen päätös, mitä olisi hyvä pohtia vähän pidempäänkin. Ei hänellä ehkä olisi edes rahkeita ryhtyä yrittäjäksi, vaikka muiden pillin mukaan tanssiminen kuinka ahdistikin. “It could be”, Beau pohti baariasiaa kuitenkin ääneen, “it kinda sucks working for other people.” Olisi yrittäjyys varmasti parempi kun se assistant managerin pesti tai varastohomma. Jossain vaiheessa elämää tulisi varmaan väkisinkin eteen se hetki, että pitäisi keksiä joku rehellinen, laillinen homma, mutta onneksi ei ihan vielä.
Jos Eve haluaisi ottaa ja iskeä Elijahin, se saisi niin tehdä. Beau ei kuitenkaan ollut kovin huolissaan. Hän koitti nyt pitää heidän suhdeasiansa pois mielestä ja keskittyä siihen, mitä käytännössä tehtäisiin ja mikä olisi järkevintä. Kaikki oli tarpeeksi vaikeaa ilman sitäkin, että tunteet sekoitettiin kuviooon. Se vaati oikeasti tietoista yritystä, että piti itsensä tavallaan kädenmitan päässä. “I’m not gonna take back what I said”, mies alleviivasi Evelle vielä, “I said I’d take care of it so I’ll take care of it.” Se kai nyt oli tärkeintä, että kaikki pääsisivät takaisin jaloilleen. Sen jälkeen voitaisiin ihmetellä sitä, että kuka tunsi ja mitä.
Kysymyksiä ei tarkoitettu niin raskaiksi, kun miten Eve ne selvästi otti. Beau oli aina osannut luetella kylmiltään ison kasan asioita mitä halusi, joten se tuntui luontevalta. Naiselle se ei sitä selvästi ollut ja hän katui hetken sitä koko avaustaan. Kun sitä ei voinut takaisinkaan ottaa, niin kuunneltiin sitten sen puhetta kickboxingista ja kitaran soittamisesta. “Go do some kickboxing then. There’s plenty of gyms everywhere”, Beau takertui siihen kommenttiin. Joogassa ei osattu auttaa, joten onneksi se ei tuntunut kiinnostavan. “And I got a guitar. Wanna borrow it? It’s an old beat up Gibson. Looks like shit but works like a charm.”
Mitä tuli töihin, niin Beaulla oli todellisia haasteita pitää kasvonsa neutraalin hyväntuulisina, kun Eve puhui pornon tekemisestä. Oli kaikille parempi, ettei hän sanonut asiaan yhtään mitään. “What job would you like to do?” Hän kysyi sen sijaan, “we’ll think money after.”
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 26, 2018 14:45:47 GMT 2
Post by moa on Oct 26, 2018 14:45:47 GMT 2
Mies ei kuulemma aikonut perua puheitaan. Se alleviivasi tätä pointtia sen verran voimakkaasti, että Eve päätyi vain nyökkäämään vastaukseksi, ei inttänyt enempää vaikkei ihan varma kaikesta ollutkaan. Miehen tyyli sanoa I’ll take care of it kuulosti vähän siltä, kuin Even elämä olisi ollut joku pois päiväjärjestyksestä hoidettava velvollisuus, mutta hän ei kapinoinut. Ei haluttu olla yhtään enempää joku riippakivi, jota toisen olisi vedettävä perässä velvollisuudentunnosta, mutta vastaan tappeleminenkin olisi tuntunut typerältä sen jälkeen, kun eilen oli suostuttu lähtemään sen mukaan. Kiittämättömältä nyt vähintään. ”I’ll look into that”, luvattiin siihen potkunyrkkeilyasiaan, vaikka luoja miten triviaalilta sellaiset asiat tuntuivat. Se oli ollut vain heitto, mutta ehkä idea ei ollut ihan huono. Olihan Evellä joitain harrastuksia nytkin, ei vain juurikaan sellaisia, jotka veisivät ulos talosta. Kerholla ei oltu omasta mielestä oltu mitenkään vankina, vaikka Beau ehkä niin ajattelikin, mutta olihan se elämäntapa aika rajoittava, kun piti olla läsnä ja mieliksi ja sitoa itsensä kaikkien muiden haluihin paitsi omiin.
Kun Beau mainitsi, että sillä oli kitara, Even ilme kirkastui: ”Yeah I’d love to. Old and beat up is right up my alley. I’m probably not any good anymore but just to try it.” Beuta ei pakotettaisi kuuntelemaan sitä räpellystä, hän voisi hyvin kokeilla taitojaan kun se ei olisi paikalla. Evellä ei ollut mitään käsitystä siitä, millä mielellä mies tätä samaan asuntoon muuttamista edes ajatteli, kuinka pitkäaikaisena ratkaisuna se sitä piti, eikä hän aikonut kysyä, ei nyt. Joskus myöhemmin sitten, kun oltaisiin vähän jaloillaan ja olisi varaa edes ajatella omilleen ponnistamista.
Beau esitti asiat kuin kaikki ovet olisivat olleet avoinna, kuin Eve voisi vain kertoa mitä halusi tehdä ja jotenkin asiat järjestyisivät parhain päin. ”God Beau, you really go straight to the business don’t you”, nainen naurahti tavalla, joka verhosi syttyneen ahdistuksenpoikasen ihan kohtuullisen hyvin. Hänellä ei ollut antaa sille mitään valmiita vastauksia, vaikka toivoikin että olisi ollut. Eve olisi antanut aika paljon, jos olisi osannut suoralta kädeltä kertoa miehelle, mitä elämältä toivoi ja selostaa jotain haaveammatteja ja muita. Sen sijaan jouduttiin olemaan vähän aikaa hiljaa, tuijottelemaan jonnekin miehen ohi ikkunaa kohti ja miettimään ihan tosissaan. ”Something with other people”, hän aloitti aika suurpiirteisesti ja katsahti mieheen. Vastaus ei tainnut olla ihan sitä, mitä Beau oli hakenut. ”I’d just wanna have a moderately normal life and job, you know? Something to hold onto”, huokaistiin ja ryhti lyyhistyi vähän, kyynärpää painui syvemmälle sohvan selkänojaan ja sormet sotkeutuivat hiuksiin kun hän nojasi päätään kämmeneensä. ”I will get a grip of things once I get started. All of this just feels a bit… overwhelming maybe?” myönnettiin ja näytettiin ehkä vähän pahoitteleviltakin. Eve pyöritteli hajamielisesti kahvikupin pohjaa reittään vasten. Miehelle olisi haluttu antaa enemmän, muttei tiedetty miten. Oikeasti kaikki riippuisi siitä mitä olisi tarjolla. Hän ei edes tiennyt mistä Beau halusi asuntoa katsoa ja asuinalue tulisi vaikuttamaan tällaisiin juttuihin ihan helvetisti. ”Once I know where we’re gonna live and I can start looking around it gets easier. I can pretty much do whatever is available, I don’t really mind. It’s not like I haven’t worked before, but I feel like taking one thing at a time is the way to go. This is actually a huge thing for me, leaving, starting over or whatever, I haven’t done this before”, Eve selitti parhaan kykynsä mukaan, yritti saada esitettyä asiansa niin, että mies tajuaisi ettei yksityiskohdilla oikeasti ollut väliä, hän tarvitsi vain pohjan mistä lähteä liikkeelle.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 26, 2018 15:17:30 GMT 2
Post by autopilot on Oct 26, 2018 15:17:30 GMT 2
Beaun silmissä tilanne oli juuri se, ettei Eve ollut tehnyt ikuisuuksiin mitään, mitä olisi halunnut. Se oli aina ollut kerhotalolla, ei ollut harrastanut tai tehnyt oikein mitään. Ei se ollut hänen silmissään elämisen arvoista elämää, oli nainen mitä mieltä tahansa. Potkunyrkkeilyn aloittaminenkin olisi iso juttu, vaikka ei varmaan mitään ratkaisisikaan. Beau oli tottunut siihen, että hänellä oli aina jotain ihan omaa - ei autoa tai asuntoa, vaan ennemmin ehkä se hänen toinen elämänsä, jossa he nytkin olivat vierailulla. Ei hän osannut edes kuvitella elämää ilman sitä. Even oletettiin olevan yhtä onneton, kun hän olisi ollut vastaavassa tilanteessa. “You should”, hän siis nyökytteli.
Kitara meni samaan harrastuskastiin, mutta se sai jotenkin koko naisen yleisilmeen piristymään. Jos Beau olisi tiennyt, että kitara oli joku the juttu, olisi hän antanut sille omansa lainaan jo aikoja sitten. Nyt se vain istui varastossa pölyyntymässä, kun hänellä ei oikein ollut aikaa eikä kiinnostusta. “I’m not the one to judge”, hän lupasi. Ihan kun tässä oltaisiin itsekään oltu mitään ammattilaisia tai musiikin ihmelapsia, vaikka osattiinkin soittaa äärettömän satunnainen valikoima vanhoja countrybiisejä ja perus rokkiklassikot. “I’ll go pick it up tomorrow. It’s not like I’m really playing it anymore so it’s just sitting there.”
Jos asia haluttiin saada käsiteltyä, niin siihen oli parempikin käydä suoraa käsiksi. Eve vaikutti edelleen vähän ahdistuneelta, mutta se pohti silti asiaa ääneen, katseli vähän kaikkea ja ei mitään. Se halusi kuulemma tehdä jotain normaalia. Olla ihmisten kanssa. “My friend’s girlfriend went to be a CNA. School cost like two grand and that was it”, Beau sanoi ääneen, vähän varovaiseen sävyyn. Hän ei halunnut tyrkyttää mitään, kun nainen selvästi kaipasi aikaa olla ja selvittää ajatuksiaan. Se sanoi siitä itsekin, että saisi kyllä elämästä vielä joskus otteen ja miettisi asiaa sitten. Nyt oli vähän liikaa asioita, kaikki oli uutta ja outoa. Se oli ihan ymmärrettävää.
“First time for everything”, mies lohkaisi mahdollisimman neutraalisti, “we’ll figure it out. And start with a place to live. That’s a good idea.” Se oli ehdottomasti hoidettava alta ensin, ennen kun mitään muita suunnitelmia voisi lyödä lukkoon. “I like Brooklyn”, hän sitten lisäsi rentoon sävyyn. Kahvikupista siemaistiin viimeiset, mutta jäätiin pyörittelemään tyhjää mukia sormissa.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 27, 2018 11:18:34 GMT 2
Post by moa on Oct 27, 2018 11:18:34 GMT 2
Beaun vanhan kitaran lainaansaaminen ei ollut oikeasti mikään iso asia kaikkien niiden muiden juttujen rinnalla, mutta Evelle tuli sen lupauksesta jotenkin hyvä olo. Sellainen, että asiat järjestyisivät. ”Thanks. For everything”, brunette sanoi ja heitti sen lisäyksen perään, kun ei tiennyt oliko oikein tajunnut tai osannut kiittää sitä aiemmin. Sen enempää ei viitsitty alkaa pehmoilemaan tai ehkä ei vielä tiedettykään mitä muuta oltaisi voitu sanoa, mutta oli kai tämäkin jo jotain.
”I could do something like that”, pohdittiin varovaisen optimistisesti siihen CNA-asiaan. Hän tuli toimeen ihmisten kanssa, oli fyysisesti ihan hyvässä kunnossa ja kaiketi täyttäisi muutkin työn vaatimukset. Se yksi pieni ongelma tietenkin oli, mutta kai siinä maassa oli miljoona muutakin ihmistä, jotka tekivät monenlaisia töitä ilman kansalaisuutta ja työ- tai oleskelulupaa. ”Do you actually think there’s a way for me to get a citizenship? At some point”, Eve kysyi yllättäen melkein itsensäkin. Sen puolen ajatteleminen oli aina yhtä turhauttavaa, mutta ehkä Beau tietäisi jotain, mitä hän ei tiennyt. Se oli niin paljon paremmin yhteiskunnassa kiinni muutenkin ja edellisiltana se oli ottanut asian puheeksi. Maininnut lähinnä, mutta kieltämättä ajatus oli tarttunut. Evellä ei ollut ollut mitään sanomista äitinsä päätökseen muuttaa maahan laittomasti, mutta hän oli elänyt siellä käytännössä koko elämänsä. Se oli hänen kotinsa ja kuitenkin joka puolella tuntui olevan seiniä, joiden kaataminen voisi johtaa siihen, että kaikki murenisi niskaan.
Hetken päästä keskustelu kääntyi asuinalueen valintaan, mikä kieltämättä Evenkin mielestä oli se ensimmäinen askel. Sen jälkeen voisi katsoa ympärilleen ja miettiä kaikkea muuta. ”Brooklyn?” nainen kysyi vähän yllättyneenä ja nosti katseensa miehen silmiin. Käytiin läpi mielikuvia kaupunginosasta, jossa ei ihan hirveästi oltu vietetty aikaa, mutta joka ajatuksena vaikutti oikeastaan aika houkuttelevalta. Queensiin oltiin juurruttu kohtuullisen tiukasti, mutta kai niiden juurien irtirepiminen oli tässä nimenomaan pointtina. ”I could like Brooklyn too”, hän totesi ja joi kahvinsa loppuun, kurottautuen sitten laskemaan tyhjän kupin sohvapöydälle. ”It’s easy to imagine you living there”, heitettiin ja katsahdettiin miestä pienen hymyn kera. ”You’re so… you”, koitettiin selittää ja päädyttiin siihen hyvin paljonpuhuvaan toteamukseen, mitä se sitten ikinä tarkoittikaan. ”So you wanna start looking there or what?” Olisi parempi vain painaa eteenpäin ja hylätä kaikki arvuuttelut siitä, miksi Beau teki tämän ja mitä sen kanssa asuminen ylipäätään tarkoittaisi.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Oct 27, 2018 20:49:38 GMT 2
Post by autopilot on Oct 27, 2018 20:49:38 GMT 2
Jos laittomasti maassa olevien ei olisi ollut mahdollista hankkia työtä ja koulutusta, olisi sairaaloissa, hoitokodeissa ja ties missä muualla aika eri näköistä. Beaun käsityksen mukaan papereiden puuttuminen ei oikeasti ollut niin iso ongelma, kun mitä Eve ajatteli. Aika paljon kai oltiin valmiita katsomaan eri suuntaan niin kauan, kun oli hyödyllinen. Ulos lensi sitten, kun olisi tarvinnut apua. Se koko kuvio oli tietysti ihan totaalipaska, mutta ei se tarkoittanut, että olisi voinut vain istua neljän seinän sisällä piileskelemässä. “Yeah. You didn’t come here on your own so it’s not the same”, mies myös nyökkäsi. Aiheesta oltiin luettu enemmän, kun haluttiin edes myöntää. Ei häntä olisi pitänyt kiinnostaa niin paljon kun kiinnosti, mutta tässä sitä oltiin. Juristille pitäisi soittaa heti, kun kaikki muu olisi edes suurinpiirtein kunnossa.
“And you could do it. You’d be awesome at it, actually”, Beau vakuutteli siihen hoitaja-asiaankin ja töytäisi naista ohimennen, jonkunlaisena rohkaisevana eleenä, “pay’s not that bad either. Way better than working in a store somewhere. Or a café. Cafés fucking suck. People suck. Don’t go work at a café.” Jos joskus oltiin epähuomiossa kuviteltu, että baristan homma voisi olla rentoa ja hauskaa, niin ne ajatukset olivat täysin kadonneet kokemuksin myötä. Hyvä ettei ollut asiapaskalvelutehtävissä mennyt täysin usko koko ihmiskuntaan - ja se oli Beaulta aika paljon, koska edes ammutuksi tuleminen ei ollut saanut häntä vihaamaan kaikkia.
Baristataustoineen kieltämättä sovittaisiin Brooklyniin erinomaisesti. “Brooklyn”, Beau toisti, maisteli sanaa kielellään ja oikein pohti sitä asiaa. Hän voisi olla iloinen siellä. Evekin voisi olla, ehkä. “Like what? What’s that supposed to mean?” Mies kurtisti kulmiaan ja loi Eveen epäilevän katseen, kun se ilmoitti, että hän oli juuri sellainen. Perään se kysyi, pitäisikö aloittaa etsintä sitten sieltä ja sille nyökättiin. Pitäisi. Se aiheutti jo ajatustasolla positiivisia tunteita, joten ei siitä voinut haittaakaan olla. “I’ll hit Craigslist tomorrow when I get home and have the time”, hän pohti. Siitä olisi ihan yhtä hyvä aloittaa kun mistä tahansa muustakin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 28, 2018 19:27:04 GMT 2
Post by moa on Oct 28, 2018 19:27:04 GMT 2
Se paperittomuus ei ollut ikinä tuntunut erityisen isolta asialta silloin, kun äiti oli vielä ollut elossa. Silloin oltiin eletty ihan normaalia elämää, käyty koulua ja hengailtu kavereiden kanssa, huolehdittu lähinnä siitä pitikö se yksi rinnakkaisluokan poika häntä nättinä ja näyttikö hän lihavalta niissä ihoa nuolevissa farkuissa. Välillä rahasta ja äidin poikaystävistä, mutta ei koskaan kansalaisuudesta, koska ei hän omasta mielestään ollut ulkomaalainen tai ulkopuolinen, hänhän oli kotona. Murehtiminen oli alkanut vasta kun oltiin jääty omilleen ja elämä oli tuntunut helvetin sekavalta ja epävarmalta ylipäätään. Päätös tiputtautua koulusta oli tehty shokissa ja sitten siihen uuteen elämään oli vain jotenkin totuttu. Kai ne ensimmäiset vuodet oli mentykin aika sumusssa, ettei tarvinnut sisäistää mihin vielä hetki sitten elätellyt haaveet opiskelusta ja ihan tavallisesta elämästä olivat vaihtuneet. Ei ollut erityisen lohdullinen ajatus, että elämä olisi voinut olla ihan toisenlaista, jos vain olisi silloin 18-vuotiaana osannu tehdä parempia valintoja ja luottanut systeemiin edes vähän, mutta ehkä tämä oli se toinen tilaisuus, jota oltiin kaivattu. Beaulle nyökättiin hyväksyvästi, kun se arvioi että Even taustalla kansalaisuus olisi ihan mahdollista saada. Ilmankin varmasti pärjättäisiin, oli pärjätty tähänkin asti, mutta kai oli ok haluta enemmän kuin ihan se bare minimum.
”People don’t suck”, Eve hymähti ja otti huvittuneella hymyllä vastaan sen pienen töytäisynkin, tönäisi hellästi takaisin. ”You’re being way overdramatic”, hän ei voinut olla lisäämättä ja katsomatta Beauta tietäväisesti. ”I actually enjoy human contact and have had quite a bit experience on tough customers myself. Not everyone was as easily pleased as you, pouring your own drinks and all”, sille heitettiin pienesti virnistäen. Oli melkein naurettavaa miten kovasti mies oli yrittänyt kieltäytyä kaikesta sille tarjotusta palvelusta. Siinä asiassa oltiin ylipäätään aika erilaisia: miehelle selvästi merkitsi millaista työtä teki, Eve oli roikkunut teini-ikäisestä asti monenlaisissa paskahommissa, eikä mikään niistä ollut oikein onnistunut pääsemään ihon alle. Baristana jossain kunnon kahvilassa ei tosin koskaan oltu työskennelty, joten saattoihan mies olla oikeassa, ehkä se tosiaan oli homma suoraan helvetistä. Omalla kokemuksellaan asiakaspalvelutöistä Eve kuitenkin veikkasi, että pärjäisi niissä hommissa miestä paremmin, vaikkei joku kaupan kassana istuminen tai kukkien piirtely soijamaitovaahtoon kovin täyttymykselliseltä kuulostanutkaan.
Miehen epäilevälle katseelle ja rypistetyille kulmille virnistettiin pakostikin tietäväisesti. ”Feeling self-conscious?” ei voitu olla kiusoittelematta. ”There’s no need, it’s not a bad thing. You just have that certain vibe in you with your background in arts and that charming manbun and all. I like it, I think you would really fit in there”, hän arvioi, eihän siinä nyt sen kummemmasta ollut kyse. Katse kävi niissä Beaun hiuksissa, joita oltiin sen kotiinpaluun jälkeen kehuttu ja joista edelleen pidettiin melkein luvattoman paljon. Se näytti niin huolettomalta ja oli mukavaa nähdä sen kasvot kunnolla, etenkin silmät. Jotenkin sen saattoi nähdä sujahtavan Brooklyniin ihan saumattomasti, jos se vain sitä haluaisi. Ei Astoria ollut sen skene, mutta kieltämättä se herätti tiettyjä kysymyksiä. ”You think the clubs got something to say to that? You moving away from Queens?” Even käsitys oli, että kerholaiset asuivat hyvin pitkälti kerhon läheisyydessä, koska siellähän niitä tarvittiin.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 2, 2018 15:18:12 GMT 2
Post by autopilot on Nov 2, 2018 15:18:12 GMT 2
Ehkä Beaulla oli taipumusta tietynlaiseen, ajoittain ehkä jopa vähän harhaiseen optimismiin, mutta ei se Even tilanne voinut olla niin toivoton kun mitä se itse kuvitteli. Mies meinasi melkein puhua siitä, miten naapurilla oli hänen lapsuudessaan ollut meksikolainen, eittämättä laittomasti maassa oleva lastenhoitaja, joka oli lopulta käynyt koulut ja hankkinut ihan hyvän työn, mutta hän tajusi itsekin, miten hyväosaiselta ja sinisilmäiseltä se sai hänet kuulostamaan, joten päätti olla aiheesta hiljaa. Meksikolaisia heilläkin oli aina ollut tekemässä remonttitöitä ja auttamassa pihan hoidossa. Sellaisia, joille annettiin käteistä rautakaupan pihassa ja ne tekivät mitä tahansa murto-osalla oikeasti pätevästä hinnasta. Pelkkä asian ajattelu tuntui nyt jotenkin rasistiselta ja vain korosti sitä hänen white picket fence -lapsuuttaan.
“Go serve coffee to posh private school kids with trust funds for a month or two and we’ll talk”, Beau vastasi dramaattisen onnettomaan sävyyn siihen baristahommaan. Hänkin nautti tiettyyn pisteeseen asti ihmiskontaktista, mutta olisi seonnut alle viikossa, jos olisi joutunut vaikka asumaan kerhotalolla ihmisten keskellä. “Well, what can I say, I am extremely pleasant. You’re welcome”, mies hymyili seuraavaksi vähän huvittuneena. Ehkä hän ei juuri siksi pitänyt nöyristelystä ja avuttomaksi heittäytymisestä, että oli itse vihannut sellaisten ihmisten palvelua yli kaiken.
Jos moottoripyöräkerho ei olisi vienyt mennessään, Beausta olisi ehdottomasti voinut tulla esimerkillinen hipsteri. Se ei kuitenkaan vaikuttanut siihen, miksi Brooklyn tuntui hyvältä. “Brooklyn feels normal”, hän sanoi, “not like.. New Jersey normal. But normal enough.” New Jerseyhin ei ehkä oltaisi haluttu muuttaa takaisin, vaikka kotikaupunki oltiinkin ehditty vuosien saatossa jo romantisoimaan varsin hyvin ja oltiin unohdettu kaikki ikävä. Eve kyseli perään, että saisiko hän edes lähteä pois Queensistä, ja sitä silmäistiin vähän oudoksuen. “They don’t care”, mies sanoi, “I’m already an outsider. Everyone’s used to me running around and doing my own thing.” Hän oli onnistunut tekemään itsestään tarpeeksi tarpeettoman, ettei kellekään tullut ikävä. New Yorkista lähteminen olisi isompi juttu, mutta niin kauan kun hän pyöri kuviossa edes suhteellisen säännöllisesti, ei kukaan kysynyt mitään.
“I’m heading down to New Jersey in a few days”, hän sitten jatkoi ja vaihtoi lennossa aiheen pois kerhosta. Samalla hän nousi ylös sohvalta, venytteli raukeasti ja suuntasi kohti keittiötä. “Wanna come?” Evelle huudeltiin, kun käveltiin jo poispäin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 3, 2018 13:25:58 GMT 2
Post by moa on Nov 3, 2018 13:25:58 GMT 2
Brunette ei voinut olla alkuun pyöräyttämättä silmiään, kun Beau kehui itseään niin antaumuksella, mutta oikeasti miehen asenne lähinnä huvitti ja lopulta sille hymyiltiin vinosti. ”Thanks, I guess”, sitä myönnyttiin kiittämään sen etukäteen tarjoillun ’you’re welcomin’ seuraksi. Jotenkin Eve tiesi, että Beaulle olisi ollut ihan turha yrittää selittää sitä kerhotalolla asumistaan. Sitä, ettei häntä oikeasti haitannut olla ihmisten ympäröimä tai flirttailla, kaataa kaljaa ja kuunnella niiden juttuja. Seksikin oli ollut enimmäkseen ihan hauskaa ja useimmiten kohtuu harvassa, ei hänen huoneensa ollut ollut mikään jokaisen kerholaisen päivittäinen pit stop, vaikka ehkä Beau jotain sellaista kuvitteli. Edellisiltana oltiin itse oltu aika ylidramaattisia niiden huoraamispuheiden kanssa, eikä keskustelu ollut varmaan ainakaan onnistunut lieventämään niitä mielikuvia, joita Beaulla hänestä oli, mutta ehkä se pitäisi vain hyväksyä. Se ei luultavasti ikinä ymmärtäisi ja tuskin halusikaan.
Normaali oli oikeastaan aika hyvä sana kuvaamaan sitä fiilistä, mikä tuli, kun ajatteli Brooklynia asuinpaikkana. ”Yeah, that’s it, normal”, Eve myötäilikin Beaun selostusta. Etenkin Beaun taustalla sen täytyi tuntua juuri siltä. Eve itse oli asunut niin monessa paikassa, että Brooklyniin totuttaisiin varmaan ihan vaikeuksitta. Hän oli oikeastaan aika hyvä ottamaan olosuhteet ja tilanteet sellaisena kuin ne eteen osuivat, ja olihan tässä koko Brooklyn-keskustelussa aika paljon positiivisempi sävy kuin monissa aiemmissa jutuissa, joihin oltiin törmätty. Tuskin se tulisi olemaan mikään valtava haaste.
Kerhon ottaminen puheeksi ei ehkä ollut se kaikkein paras idea, mutta miehen häneen luoma oudoksuva katse sai silti Even nostamaan kätensä pystyyn vähän yllättyneenä. ”Okay, that’s good then. I was just wondering”, hän puolusti omaa kysymystään: ”It’s not like I actually know how those things work.” Sweetbuttiksi Eve tiesi tietenkin aika paljon: kun asui kerhotalolla, ei voinut olla välillä kuulematta asioita, jotka eivät varsinaisesti olisi hänen korvilleen kuuluneet, mutta niitä oltiin myös opittu olemaan kuuluttamatta eteenpäin. Ja esimerkiksi jäsenten sitoumuksista kerhoon ei lopulta tiedetty juuri mitään muuta kuin se, että eroaminen oli ilmeisesti vielä hankalampaa kuin sisään pääseminen. Asiassa päätettiin siis luottaa Beaun arvioon: oli ainoastaan hyvä, jos se oli sitä mieltä, että oli sen verran ulkopuolella, etteivät sen tekemiset ketään kiinnostaisi.
Kun Beau käänsi keskustelun New Jerseyhyn ja nousi sohvalta, Eve jäi aloilleen ja seurasi sitä vain katseellaan. Se näytti hyvältä noustessaan täyteen pituuteensa ja venytellessään jäseniään aika nautinnollisen näköisesti. ”Jersey?” sen perään huikattiin rahtusen yllättyneenä, mietittiin asiaa ehkä kaksi sekuntia ja vastattiin sitten: ”Yeah, why not.” Mitään asuntoa tuskin ehdittäisi parissa päivässä kehittää ja Beaun mukana kulkemisen lisäksi Evellä oli käytännössä vaihtoehtona pyöriä siellä Elijahin nurkissa. Tuskin mies kovin kauaa sitä katselisi, ellei sillä ollut jotain helvetin hyvää syytä olla Beaulle paljosta velkaa. Koska Beau oli kotoisin New Jerseystä, Eve epäili vierailun liittyvän jotenkin joko sen perheeseen tai vanhoihin ystäviin. ”What’s going on there?” hän kysyikin, koska kysymyksellä vastaaminen oli aina hyvä taktiikka. Hetki istuttiin siitä paikallaan ennen kuin itsekin noustiin sohvalta, napattiin mukaan se myttyyn jätetty märkä pyyhe ja tyhjä kahvikuppi. Pyyhkeen kanssa kuljettiin ensin oman huoneen kautta, vietiin se kuivumaan oven päälle kuten aiemmin ja tyhjää kuppia lähdettiin sitten kiikuttamaan keittiöön, jonka suuntaan Beukin oli liikkunut.
|
|
