I've been thinking of you

Julian ei ollut kuvitellut joutuvansa keskelle ostoskeskusta, kun oli suostunut Joshuan sparrauskaveriksi, mutta olisi pitänyt jo tietää, että sillä saattoi olla aina jokin oma lehmä haudattuna asiaan kuin asiaan. Se oli tullut hakemaan kotoa jollain uudenkarhealla neliovisella Audilla ja kun oli lähtenyt ajamaan niin kertonut, että ennen salia pitäisi tehdä kaksi asiaa. Käydä ostoskeskuksessa ja sitten heittää takapenkillä istuva - sitä vilkaistessa iloisesti tervehtivä - Grace äidilleen. You gotta be kidding me oli karannut huulilta turhautuneena ja Julian oli tainnut kirotakin ja saada toruja niin isältä kuin tyttäreltäkin. Niille molemmille oli pyöritelty silmiä ja sitten tyydytty omaan kohtaloon, kun tiedettiin, että hommasta voitaisiin sitten enemmän tai vähemmän leikkimielisesti kostaa kehään päästessä. Joshua oli ansainnut ainakin yhden low blown kusetuksestaan ja varmasti tiesi itsekin sen.

Julian poltti tupakan parkkipaikalla ja seurasi sitten käsi kädessä kävelevää kaksikkoa sisälle ja mateli niiden perässä. Joululahjojen etsintää seurattiin lähinnä tylsistyneenä ja koska älypuhelinta ei handlattu niin hyvin, että olisi omistettu mitään sosiaalisen median tilejä ei sitäkään oltu voitu räplätä. Julianilla ei ollut ketään kelle ostaa lahjaa ja hän muutenkin osteli vaatteita tai muuta sellaista hyvin harvoin. Lähimarketista sai kaljapäkin ja talon läheltä löytyi myös luotettava ja vakiopaikaksi muodostunut kiinalainen ja ne riittivät hänelle loistavasti.

Shoppailu venyi ja Grace kävi vähitellen narisemaan. Välillä sillä oli kuuma ja välillä väsytti ja seuraavaksi koski jo jalkoihin. Julianin fiilikset olivat kerrankin hyvin samanlaiset kuin lapsella ja sen valitukseen haluttiin useaan otteeseen yhtyä. "Hey can you take her and head back to the car? I need to get some things she wants and I don't want her to see me buying them.", Joshua kuiskutti jonkun lelukaupan kulmalla ja iski autonsa avaimet Julianille käteen ennen kuin hän ehti edes kunnolla protestoida sitä vetoa. Häkkitappelija huikkasi kiitokset ja käski Gracea lähtemään uncle Julianin mukaan ja katosi kauppaan ja hän jäi keskenään sen muksun kanssa, joka nyt odottovasti tuijotti ja selvästi yritti uumoilla mitä seuraavaksi tapahtuisi.

"Okay kiddo, let's go.", olkapäät valahtivat luovutuksen merkiksi ja syvästi huokaisten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viittoa tyttöä seuraamaan. Se kyseli aivan liikaa kaikkea - minne Joshua oli mennyt ja miksi sitä ei jääty odottamaan - ja Julian lähti vain kävelemään. "I'm tired. I can't walk. I wanna go with daddy.", Grace narisi, kun oli päästy parikymmentä metriä eteenpäin ja kun sitä käännyttiin katsomaan näytti se purskahtavan itkuun hetkenä minä hyvänsä tai ainakin esittävänsä hyvin dramaattista ja surullista. Julianista tuntui, että ohikulkijat tuijottivat jo muutenkin heitä - olivathan he aika omituinen kaksikko - joten lasta oli pakko lepytellä. "Please don't cry people will think I'm kidnapping you.", sille maaniteltiin ensin ja bongattiin lähistöltä penkki ja saatiin jonkun tason kuningasidea. "You want a piggyback ride back to car? That'd be cool as fu-- cool, right? Okay c'mon kiddo, hop on.", Gracelle ehdotettiin - melkein laskettiin taas yksi kirosana - ja saatiin se innostumaan ideasta. Julian kyllä katui sitä melkein heti, kun sai lapsen hyppäämään kannettavakseen ja osasi vain kuvitella miten typerältä näytt lapsi selässään ja sen käsivarret kaulan ympärillä, mutta ainakaan se ei valittanut enää ja matka pääsi jatkumaan.