member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 8, 2018 23:59:12 GMT 2
Post by snafu on Nov 8, 2018 23:59:12 GMT 2
Friday, 08.12.2017, noon @ King's Plaza Shopping Center, Brooklyn
Julian ei ollut kuvitellut joutuvansa keskelle ostoskeskusta, kun oli suostunut Joshuan sparrauskaveriksi, mutta olisi pitänyt jo tietää, että sillä saattoi olla aina jokin oma lehmä haudattuna asiaan kuin asiaan. Se oli tullut hakemaan kotoa jollain uudenkarhealla neliovisella Audilla ja kun oli lähtenyt ajamaan niin kertonut, että ennen salia pitäisi tehdä kaksi asiaa. Käydä ostoskeskuksessa ja sitten heittää takapenkillä istuva - sitä vilkaistessa iloisesti tervehtivä - Grace äidilleen. You gotta be kidding me oli karannut huulilta turhautuneena ja Julian oli tainnut kirotakin ja saada toruja niin isältä kuin tyttäreltäkin. Niille molemmille oli pyöritelty silmiä ja sitten tyydytty omaan kohtaloon, kun tiedettiin, että hommasta voitaisiin sitten enemmän tai vähemmän leikkimielisesti kostaa kehään päästessä. Joshua oli ansainnut ainakin yhden low blown kusetuksestaan ja varmasti tiesi itsekin sen. Julian poltti tupakan parkkipaikalla ja seurasi sitten käsi kädessä kävelevää kaksikkoa sisälle ja mateli niiden perässä. Joululahjojen etsintää seurattiin lähinnä tylsistyneenä ja koska älypuhelinta ei handlattu niin hyvin, että olisi omistettu mitään sosiaalisen median tilejä ei sitäkään oltu voitu räplätä. Julianilla ei ollut ketään kelle ostaa lahjaa ja hän muutenkin osteli vaatteita tai muuta sellaista hyvin harvoin. Lähimarketista sai kaljapäkin ja talon läheltä löytyi myös luotettava ja vakiopaikaksi muodostunut kiinalainen ja ne riittivät hänelle loistavasti. Shoppailu venyi ja Grace kävi vähitellen narisemaan. Välillä sillä oli kuuma ja välillä väsytti ja seuraavaksi koski jo jalkoihin. Julianin fiilikset olivat kerrankin hyvin samanlaiset kuin lapsella ja sen valitukseen haluttiin useaan otteeseen yhtyä. "Hey can you take her and head back to the car? I need to get some things she wants and I don't want her to see me buying them.", Joshua kuiskutti jonkun lelukaupan kulmalla ja iski autonsa avaimet Julianille käteen ennen kuin hän ehti edes kunnolla protestoida sitä vetoa. Häkkitappelija huikkasi kiitokset ja käski Gracea lähtemään uncle Julianin mukaan ja katosi kauppaan ja hän jäi keskenään sen muksun kanssa, joka nyt odottovasti tuijotti ja selvästi yritti uumoilla mitä seuraavaksi tapahtuisi. "Okay kiddo, let's go.", olkapäät valahtivat luovutuksen merkiksi ja syvästi huokaisten miehellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viittoa tyttöä seuraamaan. Se kyseli aivan liikaa kaikkea - minne Joshua oli mennyt ja miksi sitä ei jääty odottamaan - ja Julian lähti vain kävelemään. "I'm tired. I can't walk. I wanna go with daddy.", Grace narisi, kun oli päästy parikymmentä metriä eteenpäin ja kun sitä käännyttiin katsomaan näytti se purskahtavan itkuun hetkenä minä hyvänsä tai ainakin esittävänsä hyvin dramaattista ja surullista. Julianista tuntui, että ohikulkijat tuijottivat jo muutenkin heitä - olivathan he aika omituinen kaksikko - joten lasta oli pakko lepytellä. "Please don't cry people will think I'm kidnapping you.", sille maaniteltiin ensin ja bongattiin lähistöltä penkki ja saatiin jonkun tason kuningasidea. "You want a piggyback ride back to car? That'd be cool as fu-- cool, right? Okay c'mon kiddo, hop on.", Gracelle ehdotettiin - melkein laskettiin taas yksi kirosana - ja saatiin se innostumaan ideasta. Julian kyllä katui sitä melkein heti, kun sai lapsen hyppäämään kannettavakseen ja osasi vain kuvitella miten typerältä näytt lapsi selässään ja sen käsivarret kaulan ympärillä, mutta ainakaan se ei valittanut enää ja matka pääsi jatkumaan.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 9, 2018 11:57:04 GMT 2
Post by autopilot on Nov 9, 2018 11:57:04 GMT 2
ootd / Kun oli joskus ollut teinityttö itsekin, olisi pitänyt tietää, että just five minutes ostoskeskuksessa ei todennäköisesti tarkoittanut viittä minuuttia. Se, että napattaisiin vain kahvit kotimatkalle, muuttui nopeasti farkkujen sovitteluksi, jäätelön syömiseksi, hajuvesiosastolle eksymiseksi ja kosmetiikan loputtomaksi testailuksi. Joskus toiste, mielellään etukäteen suunniteltuna se olisi voinut olla ihan mukava reissu, mutta nyt Gabrielle oli viimeisen tunnin pari - tai sata, jos häneltä kysyttiin - vain toivonut, että pääsisi karkaamaan kotiin. Hän leikki, ettei ollut pinnallinen ihminen, mutta ahdistui silti siitä, että oli siellä puoliksi treenivaatteissa ja käytännössä meikittä, kun kaikki muut olivat ilmeisesti tälläytyneet jouluostoksia varten kuin viimeistä päivää. Äskettäin huomattavan vaalennuskkäsittelyn osakseen saaneet hiukset kietaistiin sotkunutturalle niskaan, iskettiin lippis päähän ja ajateltiin, että olisi varmaan pitänyt olla vain ihan tyytyväinen, jos se oli nyt se tämän hetken isoin ongelma. Asiaa ei auttanut se, että mitä pahemmalla tuulella nainen itse oli, sitä pahemmalla tuulella oli myös little miss independent. Oli kuumaa ja ahdasta, ihmiset olivat töykeitä, väsytti ja jalkoihin sattui. He valittivat oikeastaan molemmat tismalleen samoista asioista, mutta eivät silti päässeet yhteisymmärrykseen ihan vain yleisestä periaatteesta. Se sai melkein hetkeksi kyseenalaistamaan, että kannattiko lapsia oikeasti edes hankkia. “I’m gonna go find the closest Starbucks”, Gaby lopulta julisti ja harkitsitsi, että oikeasti juoksisi lähimmän kioskin kautta ja vetäytyisi tupakkapaikalle piiloon. Tytölle iskettiin viisikymppinen käteen ja sovittiin - tai lähinnä ilmoitettiin - että jos se ei kolmessa vartissa olisi valmis, niin se saisi sitten tilailla itselleen Uberin tai soittaa isälleen. Kai se suostui, kun raha kelpasi ja se otti suunnan kohti taas yhtä kosmetiikkaliikettä. Nainen lähti päinvastaiseen suuntaan, sitten kuitenkin kohti Starbucksia eikä tupakkapaikkaa. Ympäristöön kiinnitettiin tavattoman paljon huomiota, ehkä siksi että oltiin tänään myös tavallista tietoisempia omasta olemuksesta, ja tunnuttiin rekisteröivän jokainen pänttäytynyt tyylimoguli, tiuskiva perheenäiti ja niskojaan nakkeleva koululainen. Se, että kaiken sen hälinän keskeltä bongattiin myös Julian, ei jotenkin jaksanut edes yllättää. Se meni sellaiseen just my luck -kastiin, ettei voitu kuin huokaista ja pyöritellä silmiä. Enemmän yllätti se, että se oltiin uskallettu jättää lapsenvahtivuoroon. Sen ohi oltaisiin varmaan voitu vain kävellä toiseen suuntaan tuijotellen, mutta ei kehdattu. “ You shouldn’t talk about kidnapping in public. People will get worried”, hän siis huikkasi kasuaalisti, kun sattui juuri kuulemaan sen don’t cry maanittelun. Mies nosti muksun selkäänsä, hän käännähti sen kohdalla ympäri, otti pari askelta takaperin ja vilkutti tytölle.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 9, 2018 18:46:22 GMT 2
Post by snafu on Nov 9, 2018 18:46:22 GMT 2
Gabrielle ilmestyi kuin tyhjästä ja kirvoitti miehen huulille melkein hajamielisen hymyn ennen kuin edes tajuttiin, että omat suupielet olivat vääntyneet ylöspäin. "I think they already are.", sille kommentoitiin takaisin ja vilkaistiin ympärille nopeasti siinä samalla. Siinä missä Joshua kulki käsi kädessä ja näytti aidolta isi-ihmiseltä ja sai melkein ihastelevia katseita äideiltä ja naisilta yleensäkin lapsensa kanssa kulkiessaan näytti hän varmaan oikeasti enemmän siltä, että olisi juuri ryöstämässä jonkun muksua mukaansa.
Julian ei ollut kovin luonteva lasten kanssa - unohti miten piti käyttäytyä ja kiroili tai ainakin sanoi asioita mitä ei olisi pitänyt sanoa - vaikka ei luojalta kiitos sillä hetkellä ollut vielä kaiken sen lisäksi mustelmien peitossa tai muuten epäsiistin näköinen. Omaa ulkonäköä pohdittiin hiljaa, kun toivottiin, että oltiin Gabriellenkin silmissä siisti ja miksei mukavaakin katsottavaa. Päällä oli puhdas musta trenssi, farkut, joku kaapin pohjalta löytynyt ilmeisesti jääkiekkoaiheinen t-paita ja päässä sininen pipo. Se naurettava - alelaarista ensimmäisenä käteen sattunut - pipo oli jo unohdettu ja Julian olisi halunnut kiskoa sen päästään ja sulloa taskuunsa koska ajatteli näyttävänsä naurettavalta. Grace tosin oli kehunut sitä, mutta lapset nyt kehuivat mitä vain.
"What are you doing here?", Julian uteli ja korjasi otetta selässä roikkuvan tytön jaloista, vaikka ei se todellakaan mikään painava ollut. Hyvä, että muksua olisi edes muistanut ellei se olisi tervehtinyt Gabriellea ja vilkutellut sille takaisin. "I'm here with Joshua, but he's.. Somewhere. So I'm stuck with this one.", naiselle puheltiin ja viitottiin kädellä jonnekin selän taakse minne Gracen isä oli jäänyt. Luoja tiesi miten kauan sitä pitäisi odotella. Toisaalta tyttö oli ainakin nyt ihan semionnellinen eikä valittanut joten olisi se tilanne voinut olla pahempikin. Lisäksi Gabyyn törmääminen oli vain positiivista joten ehkä Julian ei ollut niin kusessa kuin oli alkuun ajatellut.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 9, 2018 19:25:48 GMT 2
Post by autopilot on Nov 9, 2018 19:25:48 GMT 2
Kieltämättä Julianista ei varsinaisesti lähtenyt mitään sellaisia isä-viboja, etteikö sen motiiveja olisi lähtenyt herkästi kyseenalaistamaan. Keski-ikäiset kukkahattutädit yleensä tyytyivät vain mulkoilemaan laidoilta, joten niistä ei oikeasti ollut haittaa. Nyt kai niidenkin mieli tyyntyi, kun Gaby tuli kuvioon mukaan. “Probably”, hänkin veikkasi ja katseli ympärilleen. Ei ketään tuntunut loppujen lopuksi enää kauheasti kiinnostavan, kun ne olivat niin keskittyneitä omiin ostoksiinsa ja siihen samaan kiireeseen, jota itsekin oltiin kirottu.
Gabrielle oli rekisteröinyt sen miehen siisteyden viimeksi ja rekisteröi sen nytkin. Ilmeisesti sen elämän parantamiseen ja uuteen työhön liittyi myös se, ettei se näyttänyt aina siltä, että oli joko juuri murhannut jonkun tai suunnitteli murhaavansa. Hyvältä se oli aina näyttänyt, siitä huolimatta. Tai ehkä sen takia. “You like the Flyers now?” Nainen tiedusteli ja viittasi sen paitaa. Muuta ei oikein osattu kommentoida, eikä you clean up nice kuulostanut sopivalta, joten takerruttiin siihen.
“Well I came here like a year ago to get coffee and now I’m just killing time”, Gabrielle avasi oman kauppakeskusreissunsa syitä, “I’m here with Dom’s kid but I paid her 50 bucks to go away, so..” Jos nyt oltaisiin jakamassa jotain vuoden lapsenvahti -palkintoja, mies olisi huomattavasti vahvemmilla sijoilla. Se ei kyllä vaikuttanut olevan tilanteeseen kovin tyytyväinen. “There’s worse people to be stuck with”, hän huomautti ja kohdisti katseensa lähinnö tyttöön, “you see the santa downstairs yet, Grace?”
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 9, 2018 19:51:54 GMT 2
Post by snafu on Nov 9, 2018 19:51:54 GMT 2
"I think someone once made fun of me looking like their captain or something and I got the shirt. It's the hair I guess.", t-paitaa vilkaistiin ja pyyhkäistiin pipon alta puskevia punertavia hiuskiehkuroita pois silmiltä, kun lasta pystyi kannattelemaan yhdelläkin kädellä. "I'm not that into hockey really. Maybe I should start watching.", Julian myönsi ja kohautti olkiaan. Nyt kun elettiin melkein normaalia elämää niin kai sitä voisi välillä linnottautua sohvalle oluttölkin kanssa ja seurata sitten vaikka sitä jääkiekkoa. Yleensä tuijoteltiin vai Netflixiä.
"If I give you fifty bucks will you leave me alone?", naisen puheille naurettiin, kun se kertoi miten oli päässyt eroon omasta vahdittavastaan ja kysymys osoitettiin olkapäätä vasten leuallaan nojailevalle muksulle. "Daddy said I have to stay with you so no.", se totesi melkein pikkuaikuismaisen vakavasti ja Julian puuskahti, "see? Yours is so much easier than she is."
Gabrielle kävi puhumaan joulupukista ja Julian olisi halunnut käskeä sitä olemaan hiljaa, mutta ei ehtinyt sanoa enää mitään siihen väliin ja seuraavaksi lapsi vaati jo päästä näkemään sitä pukkia, joka oli tullessa selvästi missattu. Naista vilkaistiin muka murhaavasti ja laskettiin rimpuileva mukula alas reppuselästä ja näytettiin vain hämmentyneeltä, kun se tarrasi käteen ja kävi kiskomaan. "Uncle Julian please, let's go see the santa. Please.", Grace aneli eikä sen puhetulvalle tullut loppua ja mies antoi olkiensa valahtaa alemmas luovutuksen merkiksi. "Yeah sure whatever. But you know what? Gabrielle is coming with us since it was her idea to tell you about the santa. Sounds fun, right?", Julian vastasi sille ja sai osakseen kiitosryöpyn ennen kuin edes lopetti puhumista. Naista käännyttiin katsomaan ja virnuiltiin melkein ilkikurisesti. "You'll break the kid's heart now if you won't come.", sille sanottiin ja nyökättiin päällä rullaportaiden suuntaan. Grace olisi varmasti selvinnyt jos se ei olisi tullut mukaan joten Julianilla oli selvästi oma lehmä ojassa, mutta haittasiko se? Aina kannatti yrittää.
"I'll even buy you a coffee or something if you don't mind."
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 9, 2018 20:42:24 GMT 2
Post by autopilot on Nov 9, 2018 20:42:24 GMT 2
“Would you do it for some ice cream, though? A chocolate bar?” Gabrielle tiedusteli tytöltä ihan uteliaisuuttaan. Ehkä se oltiin oikeasti vain kasvatettu hyvin, ehkä se ei vain ollut kiinnostunut rahasta. Teinin kanssa oli puolestaan hyvin mahdollista, että se olisi suostunut vaikka itse maksamaan sen viisikymppiä saadakseen olla rauhassa, ja oli nyt vain sattunut pelaamaan korttinsa oikein ja ottamaan väsytysvoiton. Se kuulosti joltain, mitä Dom olisi sen ikäisenä tehnyt - kieltämättä nainen itsekin - joten sitä vaihtoehtoa ei voinut täysin sulkea pois.
Joulupukin kanssa jonottaminen kuulosti hälyttävästi perheaktiviteetilta, mutta koska nainen oli kerta jo paitsi myöntänyt, ettei hänellä ollut mitään tekemistä myös ottanut sen koko asian esiin, olisi ollut vaikea sanoa ei mitenkään tahdikkaasti. Hänellä ei sinänsä ollut sitä aktiviteettia vastaan mitään, mutta siinä seurassa se oli outoa. Joskus ennen oltaisiinkin voitu leikkiä onnellista pientä perhettä jonkun toisen lapsen kanssa, mutta nyt se ei varmaan ollut hyväksi kellekään. Lapsi sitä ei tiennyt, joten ehkä sen mieliksi leikittiin mukana.
“Fine but I’m not posing for any pictures. That’s all you”, hän päätti outoudesta huolimatta, “that’s where I draw the line.” Mikä oli pahinta, mitä voisi seurata joulupukin tapaamisesta? Oli vaikea kuvitella, että siitä saisi riitaa tai kiusallista rakkaustilannetta aikaiseksi vaikka yrittäisikin. Huomio kiinnitettiin kiusalisuuden välttämiseksi kuitenkin lähinnä siihen lapseen, koska ikinä ei voinut olla liian varovainen. “What’d you do for thanksgiving, Grace?” Hän kysyi siltä, kun suuntasi niiden kanssa kohti liukuportaita.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 9, 2018 20:58:59 GMT 2
Post by snafu on Nov 9, 2018 20:58:59 GMT 2
"Yeah, no pictures.", ei Juliankaan olisi halunnut joutua kuvattavaksi. Se olisi ollut liian outoa varsinkin, kun kädessä roikkui mukana Joshuan lapsi. Joshuan joka edelleenkin oli jossain, kun hänen piti tavata joulupukki Gracen kanssa. Gabriellesta sentään oli seuraan, vaikka se vaikuttikin olevan aavistuksen varpaillaan ja puhui lähinnä sille muksulle. Ei häntä varsinaisesti haitannut ja niiden keskustelua seurattiin sivusilmällä.
"What do you want from santa?", Grace kysyi naiselta ja kertoi siihen perää omaa lahjalistaansa johon kuului ainakin miljoona uutta balettiasua ja leluja ja vaikka mitä. Julian pyöritteli silmiään. "Daddy said you should ask santa to bring you a girlfriend.", siihen loppui se ilmeily, kun lapsi löi pöytään karuja totuuksia ja mies kääntyi katsomaan sitä. "Did he now? He keeps talking crap like that he might get nothing but coal from the old bearded guy.", Gracelle todettiin puoliksi huvittuneena ja tehtiin henkinen muistiinpano, että asia pitäisi ottaa puheeksi Joshuan kanssa. Ehkä antaa toinen low blow kehässä koska why not. Se olisi sen ansainnut.
Joulupukin halusi tavata parikymmentä muutakin ja päädyttiin siihen jonon jatkoksi seisoskelemaan. Julian skannasi ympäristöä kahvilan toivossa ja toinen käsi syyhysi takin taskulle, missä tupakkatoppa tuntui polttavan reikää kankaaseen, kun nikotiinihammasta kolotti. "You spending the holidays with your family?", Gabylta kysyttiin kasuaalisti ja yritettiin pysyä turvallisilla vesillä niiden aiheiden kanssa. Sille tarjottiin pieni hymy ja odotettiin vastausta, vaikka se melkein tiedettiinkin ihan ilman kysymistäkin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 9, 2018 21:31:33 GMT 2
Post by autopilot on Nov 9, 2018 21:31:33 GMT 2
Ilman lapsia ei olisi koskaan joutunut miettimään sellaisia asioita kuin joululahjalistoja, lempieläimiään tai parhaita dinosauruksia. Ne olivat kaikki aika hyviä asioita miettiä. Kun Grace vielä listasi koko pitkän oman toivelistansa, ehti hyvin pohtia mitä itse haluaisi. Koska listalle ei oikein voitu pistää onnellisuutta, uutta työtä tai vaikka hyvää avioliittoa, totesi hän “you know what, I’ll take some new ballet shoes, too.” Jotenkin tuntui, että todennäköisemmin kuusen alta löytyisi siksari halpaa olutta, auton vararengas tai jotain vastaavaa. Sen siitä kai sai, kun oli sisaruskatraan ainut tyttö.
Julianille sen sijaan oltiin kuulemma tilattu tyttöystävä. Gaby ei tiennyt miten reagoida, joten päätti leikkiä huvittunutta sen koko keskustelun johdosta. Oikeasti aihe oli kai tarpeeksi tuore, ettei se kauheasti naurattanut. “I’m sure he means no harm”, nainen kommentoi sitä Joshuan osuutta neutraaliin sävyyn. Siihen olisi sopinut joku kliseinen can’t hurt to check out what’s there, mutta sille tielle ei haluttu mennä. “And I bet he knows some real pretty ones. Pro athletes always do”, piti kuitenkin pohtia, “you could go be a footballer or something and just lean back and take your pick.” Se kanta asiaan ei haitannut niin paljon, kun oli niin kaukana todellisuudesta.
Joulupukkijonossa tuli nopeasti ilmi, että siinä oli hyvinkin mahdollista riidellä, jos useamman perheen tuskaisista ilmeistä ja kireistä äänistä saattoi jotain päätellä. Julian sen sijaan kyseli vain rennosti joulusuunnitelmista. “Oh, yeah. They’d hunt me down if I even tried not to”, hän nyökytteli, “you got any plans?” Sen kysymistä vähän arasteltiin, koska jos se aikoisi istua yksin kotona juomassa itsensä hengiltä, sitä ei haluttu erikseen korostaa.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 9, 2018 22:06:17 GMT 2
Post by snafu on Nov 9, 2018 22:06:17 GMT 2
"He should still keep his nose out of things that don't involve him.", Julian huomautti. Hän ei kokenut tarvitsevansa kenenkään apua rakkausrintamalla saatikka säälipaloja. Mitään vakavaa ei etsitty nyt, vaikka kantakuppilan tiskin takana pyörikin nätti blondi joka olisi jutellut mistä tahansa maailmassa jos sille olisi antanut vain tarpeeksi aikaansa. "Anything that comes easy won't be that good. You should listen too. Don't take the first loser that buys you flowers or you will end up with a total zero like your dad.", mies jatkoi ja koputti Gracea olkapäälle vapaalla kädellään, että sai sen huomion ja ripitti sitä olevinaan hyvin tosissaan deittailuasioista. "Boys are yucky.", se totesi takaisin ja luetteli muutaman siedettävän miespuolisen siihen perään, mutta sekään lista ei ollut pitkä. "I think you'll change your mind sooner than you think.", sille oli pakko todeta takaisin ja takaisin sain vain jalkaa polkemalla hoettuja vastalauseita.
"Nah, I don't. I think I'll just watch Netflix or something. Enjoy the break from work.", Julianilla ei ollut perhettä jonka kanssa viettää mitään pyhiä. Ei se haitannut, mutta saihan sitä toivoa, että olisi ollut edes joku jonka kanssa viettää joulua vaikkei se mikään niin tärkeä juhla itselleen ollut. Luultavammin ne pyhät menisivät juuri Gabriellen uumoilemalla tavalla oluttölkin kera. "I've never been that into holidays. I think they're just days among others.", Julian totesi ja hymähti lyhyesti, vaikka se hymy ei sitten silmiin saakka yltänytkään. Hän pärjäsi omillaan, mutta tunsi olonsa silti välillä yksinäiseksi. Kai kaikki kaipasivat elämäänsä jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin.
Jono lyheni ja lopulta Grace pääsi pälättämään sille joulupukillekin toivelistaansa. Taisi se siinä mainita ne Gabynkin haluamat balettikengät ja isänsä mainitseman tyttöystävän Julianille, mutta mies ei jaksanut sen enempää keskittyä sen höpötyksiin. "You want that coffee after this?", naiselta kysyttiin ja nyökättiin kohti kauempana häämöttävää kahvilaa. "How's work by the way? Are people still shitty?", ne small talk aiheet jatkuivat kevyellä kannalla. Julianin päässä pyöri muitakin - vakavampia - kysymyksiä, mutta niitä ei tohtinut sanoa ääneen. Muistoissa oli myös selvänä viimeisin keskustelu Queensin yössä, mutta sitäkään ei tohdittu mitenkään ääneen ruotia.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 9, 2018 22:56:44 GMT 2
Post by autopilot on Nov 9, 2018 22:56:44 GMT 2
“Na-ah. If someone brings you flowers you should definitely take them”, Gabrielle korjasi huvittuneena Julianin valistusta sitä, miten sellainen johtaisi vain luuserin tapailuun, “diamonds and pearls, even better.” Se oli kyllä totta, ettei mitään hyvää voinut saada helposti ja nopeasti, mutta muuten kyllä nähtiin, ettei kukkien saaminen vain voinut olla huono enne. Innolla oltaisiin otettu myös korut, lahjakortit ja kaikki muukin, kuten oltiin jo vuosien saatossa ilolla tehtykin - nykyfeministien kauhuksi. Kai niiden mielestä olisi pitänyt ostaa kaikki sellainen itse omilla rahoilla ihan vain periaatteesta.
Juhlapyhillä ei olisi ollut ilman läheisiä ja perhettä oikeastaan mitään merkitystä. Ilman niitä olisi nainenkin varmaan vain nauttinut vapaa-ajasta jonkun sarjan merkeissä, vaikka se nyt tuntuikin ajatuksena äärettömän ankealta. “That doesn’t sound too bad”, Gaby sanoi siitä huolimatta, “free time’s always good.” Kuulemma juhlapyhät tosiaan olivat vain päiviä muiden joukossa. Baarissa työskennellessä oli huomannut, että sitä ne olivat aika monelle muullekin. Ja miten moni oli ihan täysin yksin, ilman perhettä ja ystäviä. Se ei varsinaisesti luonut sellaista hyvää, positiivista jouluhenkeä.
Jonosta selvittiin hengissä ja Grace saatiin lähetettyä joulupukin puheille. Se oli sen verran onnellisen oloinen, ettei sitä katsoessa oikein voitu olla hymyilemättä. Ehkä se sen ilo ja positiivisuus aiheutti sen hetkellisen mielihäiriön, että kahvilla käymiseen vain nyökkäiltiin ja kuitattiin “sure.” Se nyt ei missään nimessä ollut hyvä idea, mutta siihen suostuttiin silti, ei jaksettu edes märehtiä asiaa vielä siinä vaiheessa.
“Still shitty”, hän vastasi sen sijaan seuraavaan kysymykseen ja huokasi tahtomattaankin. “It’s alright, though. It’s not a forever solution.” Päälle väläytettiin hymy. Optimaalisesti oltaisiin haluttu ostaa osa siitä tanssikoulustaa, missä opetettiin osa-aikaisesti, mutta siihen tarvittiin vähän isompia rahoja kun mitä säästettäisiin minimipalkkatyöllä vuodessa tai parissa. Se oli ongelma, jota ei vielä osattu ratkaista, ja jota ei haluttu miettiä liikaa. Nyt huomio siirrettiin siitä tyttöön, jolta pyydettiin vielä innokkkaasti selvitys siitä mitä joulupukilla oli ollut sanottavaa.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 9, 2018 23:58:23 GMT 2
Post by snafu on Nov 9, 2018 23:58:23 GMT 2
"Yeah, same here. I'm not planning to do this honest harbor work for the rest of my life.", se työ oli helppoa - ei tarvinnut ajatella liikaa tai pelätä kuolevansa - mutta ei siinä rahassakaan ollut kehumista. Julian ei tiennyt palaisiko lopulta aiemmalle alalleen, jossa tienasi paremmin. Se oli aina mahdollisuus. Toisaalta olisi tehnyt mieli tehdä jotain muuta. Ehkä korjata autoja tai remontoida. Kumpikaan ei maksaisi niin hyvin kuin laittomuudet, mutta toisivat vaihtelua. Mies oli remontoinut vähän lisää taloaan pitkän tauon jälkeen. Ei mitenkään radikaalisti, mutta pientä fiksausta tehnyt muutamassa huoneessa. "What would you like to do? If you could do anything in the world?", Gabriellelta kysyttiin - kuulostettiin varmaan vahingossa syvällisemmältä kuin tarkoitettiin - ja silmäiltiin sitä uteliaasti pää aavistuksen kallellaan. Sen kanssa olisi voitu puhua mistä vain ja olla silti äärettömän kiinnostuneita sen jokaisesta sanasta. Ehkä Julian oli kuin sen kantakapakan baarimirkku, joka huomiota antaville olisi antanut kaikkensa sormia napsauttamalla.
"He gave me candy!", lapsi hihkui selityksensä lomassa ja ojensi muutaman paperikarkin Gabylle ja yhden miehellekin, joka ei kehdannut kieltäytyä. Toffee viskattiin suuhun ja viitottiin hameväkeä seuraamaan sinne kahvilalle. Gracen tietysti piti saada pitää taas kädestä eikä Julian jaksanut kuin pyörittää silmiään sille. "So a coffee for you? Do you want something?", tiskillä tilattiin ne kaksi kahvia - ensin varmistettiin Gabriellen mielipide - ja sitten katsottiin muksua. Julianilla ei ollut hajuakaan mitä se haluaisi. Kahvia ei varmaan niin nuorena voisi juoda tai Joshua saattaisi repiä pelihousunsa jos saisi lapsensa takaisin kofeiiniin addiktoituneena. Grace halusi pirtelön ja sen se sai.
Vapaa pöytä löytyi ja Julian lösähti laiskasti istumaan ja manspreadaamaan. Pipo kiskottiin päästä ja laskettiin syliin. Pitkäksi venähtäneitä hiuksia harottiin käsillä ja pyyhittiin ne taaksepäin pois kasvoilta. "I still have some of your stuff at the house. Like clothes. You want them back?", mies hörppäsi kahvikupistaan ja uskalsi siinä - kun jo samassa pöydässä istuttiin - mainita niistä bruneten jälkeensä jättämistään tavaroista. Ei niitä paljoa ollut, mutta sieltä täältä oli löytynyt joku toppi tai kaulakoru tai kenkä. "I mean I don't do anything with them. We wear a different size obviously.", Julian laski leikiksi ja virnisti, kun viittilöi kädellään ilmaa itsensä ja Gabyn välillä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 10, 2018 16:28:29 GMT 2
Post by autopilot on Nov 10, 2018 16:28:29 GMT 2
Oli vaikea sanoa, aikoiko Julian luopua nimenomaan siitä satamaduunista vai rehellisestä työstä muutenkin. Gabrielle tiesi paremmin kuin kysyä, kun ei halunnut tietää vastausta. Oli vaikea kuvitella sitä mihinkään normaaliin työhön, mutta samalla tiedostettiin, ettei se voisi entisellä linjallaankaan jatkaa ikuisesti, vaikka miten haluaisi. Kai se oli herännyt miettimään asioita. Siihen olisi viitannut sen hämmentävän syvällinen kysymyskin, johon ei edes osattu suoriltaan vastata vaan jouduttiin hetki miettimään.
“I’d just wanna stumble across so much money I wouldn’t have to worry all the time”, nainen kohautti harteitaan. Baarissa työskentelykin olisi ollut tuhat kertaa parempaa, jos sitä ei olisi ollut pakko tehdä ja jos ei olisi jatkuvasti joutunut paniikissa laskeskelemaan senttejä. “Maybe I’d just sit inside all day long playing guitar and getting drunk. Head somewhere south. Write more. I don’t know.” Ehkä hän olisi ostanut sen tanssistudion, ehkä olisi palannut Nashvilleen. Ei hänellä enää ollut varsinaista unelma-ammattia. Joskus oltiin luultu, että haluttiin esiintyä ja tehdä musiikkia, mutta ei pää ollut kestänyt sitä - kuten kaikki tiesivät - eikä siihen hommaan olisi enää kanttia ryhtyä uudestaan samassa mittapuussa. Hän oli huomannut, että viihtyi paremmin takarajoilla, kirjoitti vaikka musiikkia muille sen sijaan että yrittäisi varastaa parrasvalot. “I’d probably just write”, lopulta päätettiin, “and live somewhere real warm.”
Tiskiltä tilattiin vain tylsästi iso suodatinkahvi, mihin kaadettiin varsin avokätisesti maitoa. Muuta kun kofeiinia ei siinä vaiheessa kaivattu, vaikka kieltämättä herkkuvalikoima väkisinkin vähän viehätti. Grace valitsi ehkä paremmin, kun otti sen pirtelön, ja syystäkin näytti siihen hyvin tyytyväiseltä kun päästiin istumaan asti. Julian nappasi pipon päästään, mutta Gaby ei seurannut sen esimerkkiä vaan päätti pitää näennäisesti huonon hiuspäivän vain omana tietonaan. Pöydällä oli joltain jäänyt sisustusliikkeen joulukatalogi, jonka hän nappasi itselleen selattavaksi. Se, miten paljon tavaraa oli jo ennestään kyllä muistui hyvin mieleen, kun Julian puhui niistä sen luokse jääneistä tavaroista.
“Unless it says Jimmy Choo or Louboutin on it you can burn it”, hän tarjosi. Jos ei edes muistettu, että mitä oltiin unohdettu, niin sitä ei varmaan tarvittaisi. "I have too much stuff anyway."
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 10, 2018 21:17:35 GMT 2
Post by snafu on Nov 10, 2018 21:17:35 GMT 2
"That sounds nice.", naisen suunnitelmia kommentoitiin. Julian ei itse tiennyt mitä tekisi jos saisi tehdä ihan mitä vain koko maailmassa. Ei välttämättä töitä satamassa, mutta ei ehkä hakkaisikaan ihmisiä rahasta. Paremmasta ei ollut koskaan haaveiltu eikä lapsuuden toiveammatteja voinut muistaa jos niitä edes oli koskaan ollutkaan.
Tavarat saisi kuulema polttaa jos niissä ei lukisi jotain tiettyä tekstiä ja mies nyökytteli. Ei hän ollut niitä kamoja valmis polttamaan joten ehkä ne vain päätyisivät pahvilaatikossa jonkin huoneen nurkkaan homehtumaan. Julianilla ei ollut sitä ongelmaa, että maallista omaisuutta olisi ollut liikaa. Shoppailua ei harrastettu ja ne muutamat vuosien varrella hankitut vaatekappaleet mahtuivat hyvin siisti vaatekaappiin. Siis jos ne olisi ikinä jaksanut sinne viikata eikä vain antaa kasaanntua lattialle tai loputtomaksi vuoreksi pyykkikoriin. "Women always have too much stuff.", piti todeta ääneenkin ja pudistella päätään.
Oma kahvi loppui huomattavasti nopeammin kuin Gracen pirtelö, jota se ei sitten loppujen lopuksi jaksanutkaan juoda. "I'm full.", se ilmoitti ja työnsi melkein puolillaan olevan mukin Julianin eteen. Pirtelö ryystettiin loppuun, vaikka ei se mitään suurinta herkkua ollutkaan. "You look funny.", muksua sen sijaan ilmeisesti huvitti enemmänkin se pillillä ryystäminen ja sille vain irvistettiin vastaukseksi. Jollekin muulle olisi voitu näyttää esimerkiksi keskisormea, mutta Joshua tuskin arvostaisi niiden kansainvälisten käsimerkkienkään opettamista jälkikasvulleen.
"It was nice seeing you again.", Gabriellelle hymähdettiin, kun noustiin ylös siitä pöydän äärestä ja oijottiin jalkoja. Pipo kiskottiin takaisin päähän ja saatiin niin ainakin kuriin villiintynyt hiuspehko. "And thanks for tagging along, I would've been lost without you.", Julian kiitteli ja hymy viihtyi huulilla, mutta ei nyt silmiin saakka yltänyt. Nainen oli ehkä auttanut koko joulupukkihöskässä, mutta noin muuten ilman sitä elämässä oltiin kuin vailla kompassia tai jotakin muuta joka olisi näyttänyt oikean suunnan. Sen löytäminen tuntui olevan yksin niin vaikeaa, vaikka mies yrittikin.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 11, 2018 22:44:06 GMT 2
Post by autopilot on Nov 11, 2018 22:44:06 GMT 2
Kai nytkin oltaisiin voitu vain keskittyä kirjoittamiseen täysipäiväisesti jos oltaisiin haluttu, mutta ei jotenkin vain uskallettu heittäytyä tyhjän päälle ja ottaa sitä riskiä, ettei mikään menisikään kaupaksi ja päädyttäisiin asumaan autoon. Tukiverkko oli näennäisesti hyvä, mutta samalla ei ollut ketään, jolta oltaisiin kehdattu hädän tullen pyytää mitään. Jos mokattiin, se tehtiin yksin, ja yksin kannettiin myös seuraukset. Kun jotain taas yritti tehdä vain ohimennen toisella kädellä, ei kai ollut mikään yllätys ettei se johtanut ihmeisiin.
“Art’s all about suffering anyway so maybe I’m just taking an inspiration break right now”, Gabrielle hymähti, kun mies totesi sen kuulostavan ihan hyvältä. Julian itsessään oli jo inspiroinut enemmän kun olisi halunnut edes tietää, lähinnä pahassa, mutta sydänverellä kirjoitettuja sanoja ei oltu vielä valmiita luovuttamaan kellekään. Ne sopivat ehkä paremmin pöytälaatikkoon kuin päivänvaloon. “What’d you wanna be when you were like ten?” Nainen sitten tiedusteli ja ehkä vähän vaihtoi aihetta. Graceltakin piti tiedustella sen tulevaisuudensuunnitelmista, koska edelleen leikittiin, että oltiin siinä vain sen vuoksi.
Tytölle koitettiin muutenkin puhella vähän kaikesta ja ei mistään, kun juotiin ne kahvit ja se lähinnä maisteli pirtelöään. Siihen kaikkeen saatiin tuhlattua ihan mukavasti aikaa, eikä se tilanne oikeastaan missään vaiheessa ehtinyt muuttua kiusalliseksi. Lähinnä silloin, kun siinä kai ruvettiin - jälleen kerran - jättämään jonkunlaisia hyvästejä, eikä Gaby oikein tiennyt miten päin olla. “You would’ve been perfectly fine. I have faith”, hän koitti vain hymyillä siihen eksyksissä olemiseen ja samalla keräsi kaikkien mukit, että saisi vietyä ne pois ja tehtyä tilaa seuraavalle. Se oli hyvää oheistoimintaa, kun ei tiedetty miten olisi pitänyt siinä seisoskellessa olla.
“I think you’re doing way better than you think. With her and, you know, everything”, hän sanoi, ennen kun poikkesi siitä viereltä hetkeksi niiden mukien kanssa. Se ei pätenyt vain tähän päivään, vaan kaikkeen muuhunkin. Mies näytti paremmalta ja tasapainoisemmalta kun oli näyttänyt varmaan koskaan ennen.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 11, 2018 23:15:37 GMT 2
Post by snafu on Nov 11, 2018 23:15:37 GMT 2
"I don't remember. I don't think I ever had a dream job.", Julian totesi ja kohautti olkiaan. Lapsuus ei ollut ollut mitenkään onnellista tai helppoa aikaa. Jo polvenkorkuisesta saakka oli tiedetty, että elämässä tärkeintä oli selviytyminen eikä typerille haaveille ollut jäänyt aikaa. "I just wanted live to be twenty. Get the hell - sorry - away from my old man.", jatkettiin ja kirottiin siinä samalla vahingossa ja pyydettiin anteeksi Gracelta, joka oli jo valmis mallikkaana pikkuaikuisena antamaan saarnan vahingossa lipsahtaneesta voimasanasta.
"Yeah? Nice to hear since I'm not so sure about that myself.", naisen sanoille siitä, että hän pärjäsi paremmin kuin ajattelikaan, oli pakko hymyillä. Julian yritti kovasti pysyä ruodussa ja olla parempi ihminen. Ei ehkä sen olemisen ilosta, mutta kontrollin säilyttämiseksi. Lazarov oli vienyt kontrollin omasta elämästä kuukausiksi ja nyt sitä yritettiin kerätä takaisin kasaan. Rehellinen työ auttoi, vaikka välillä toivottiin - lähinnä rahan takia - että palattaisiin vanhalle polulle. Toisaalta oli helpottavaa ettei tarvinnut pelätä henkensä puolesta tai kursia haavoja umpeen ja paikkailla verisiä rystysiä. "But I do try my best.", mies lisäsi ja antoi viereen tulleen lapsen napata toisesta kädestä kiinni ja nykiä toiseen suuntaan lähtemisen merkiksi. Kai se jo halusi nähdä uudelleen isäänsä ja päästä sitten kotiinsa.
"I guess we have to go before Joshua thinks that I've kidnapped her for real or something.", tuskin Joshua niin ainakaan vielä luuli, kun ei ollut laittanut viestiä tai soittanut. Ehkä se oli vielä siellä kaupassa etsimässä kaikkea sitä roinaa mitä oli puhelimen muistiossa säilyttämään joululahjalistaansa kirjoittanut. Julian kaipasi tupakkaa minkä saisi polttaa, kun saisi Gracen istumaan auton takapenkille ja oli kyllä tästä hienosta lastenvahdin roolista sen ansainnutkin.
"See you around.", niin kuin viimeksikin ei oltu valmiita heittämään mitään lopullisia hyvästejä ja todettiin vain, että näkemisiin. Muksu vilkutti ja lähti sitten johtamaan miestä kohti uloskäyntiä ja Gabya vilkaistiin kerran olkapään ylitse ja tarjottiin sille vielä viimeinen hymähdys ennen lähtöä.
|
|