member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 16, 2018 23:01:47 GMT 2
Post by snafu on Nov 16, 2018 23:01:47 GMT 2
Saturday, 17.02.2018, around 10AM @ a dance studio in BrooklynJulian (+Joshua) & Victoria (+Grace) & Gabrielle autopilot julian's ootd Julian ei ollut varmaan puoltakaan vuotta aiemmin olisi osannut edes unelmoida siitä, että tekisi laillisia töitä, tienaisi tarpeeksi ja olisi omalla mittakaavallaan tasapainoinen yhteiskunnan jäsen. Niin oli kuitenkin käynyt. Kuukaudet venäläisen hoteissa olivat jättäneet psyykkeeseen lommon, joka oli onnistuttu korjaamaan vain pistämällä kaikki elämän aspektit uusiksi. Ensin oli työskennelty satamoissa ja varastoissa ja joulun jälkeen Joshua oli tarjonnut saliltaan työtä. Se maksoi paremmin kuin yksikään aiempien hanttihommien pomo ja samalla hän pääsi vapaasti käyttämään salia ja sai muitakin työsuhde-etuja. Hupi ja työ oli mahdollista yhdistää, vaikka välillä sitäkin oli vaikea uskoa todeksi. Uusi vuosi oli siis konkreettisesti tuntunut uudelta alulta ja Julian oli pitänyt itsensä hyvin ruodussa. Pesäpallomaila pölyttyi apukuskin jalkatilassa - mutta oli silti tarpeen vaatiessa tarpeeksi lähellä - ja aggressiot purettiin joko nyrkkeilysäkkiin tai kotona seiniin, kun oli ryhdytty remontoimaan taloakin siinä uuden elämän myllytyksessä. Ilmeisesti tämä uusi asenne ja ryhti vei myös uusiin paikkoihin, sillä mies löysi itsensä tanssistudion edestä polttamassa toista tupakkaansa. Joshua oli pyytänyt palvelusta johon kuului Gracen vastaanotto äidiltään, hengailu balettitunnin lävitse ja sitten muksun kiikutus sille. Sillä itsellään oli joku tapaaminen tai vastaava ja Julianilla oli ollut tylsää ja kun diiliin oli heitetty porkkanaksi pari sataa dollaria rahaa ei kieltäytymiselle ollut löytynyt tarpeeksi hyvää syytä. Lisäksi Julian oli oppinut sietämään ystävänsä muksua niiden kuukausien aikana, kun oli syystä tai toisesta päätynyt samaan tilaan sen kanssa useastikin. Tupakka loppui ja Victoriaa ei vielä kuulunut saatikka näkynyt joten Julian kaivoi puhelimensa esille ja selasi youtubesta jokseenkin hajamielisesti kiekkokoosteita, koska nykyään oltiin opeteltu käyttämään ensinnäkin sitä videosivua ja alettu katsomaan änäripelejä. Flyersiä ja Knightsia lähinnä koska toisen kapteenin punakutrit muistuttivat omia ja ritaripoppoota, koska Vegas oli koti huonoista muistoista huolimatta. Vaikka ilma oli kirpeä ja huppari ja farkut eivät paljoa säältä suojanneet - autossa sentään oli ollut lämmin - ei sisälle tohdittu mennä yksinään ja tyydyttiin siihen valittuun kohtaloon pihalla puhelin kourassa. |
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 17, 2018 13:50:06 GMT 2
Post by autopilot on Nov 17, 2018 13:50:06 GMT 2
Ootd / Työssäkäyvän yksinhuoltajan elämä oli toisinaan painajaismaista. Kiire ja riittämättömyys olivat aina läsnä, kun työpäivät venyivät iltaan asti, koulu vaati läsnäoloa ja panosta keskellä päivää ja viikonloppuisin. Milloin piti leipoa jotain suklaakeksejä, milloin olla puhumassa työstään tai olla avustamassa jossain taidepajassa. Kun koulu ei vaatinut mitään, vaati harrastuspaikka. Piti istua tuntien ajan lämpiössä muiden äitien kanssa. Niiden, joilla ei ollut töitä, aikatauluriippuvaisia velvollisuuksia tai kai elämässä mitään muuta sisältöä kun se loputon ajan tappaminen ja samalla muka liian kovista vaatimuksista valittaminen. Gracelta ei haluttu viedä mitään pois, vaikka Victoria ei olisi oikeasti pystynyt enää venymään niihin tanssitunteihin. Ne olivat logistinen painajainen ja vanhempien kannalta aivan täyttä ajanhaaskausta. Kiltisti oltiin kuitenkin tänäänkin lähdetty kuskaamaan, vaikka olisi pitänyt olla töissä tekemässä rästejä, joita oli viikon aikana kertynyt tästä samasta syystä. Joshuan kanssa oltiin sovittu vaihtoa paikan päällä, mikä helpotti asiaa edes vähän, mutta ei paljon. Aamua se ei ainakaan ollut helpottanut, koska he olivat tyylikkäästi 10 minuuttia myöhässä. Lapsi oli pahalla tuulella, koska hän oli pahalla tuulella, ja puhelin soi vartin ajomatkan aikana viidesti. Siihen ei vastattu, kun yritettiin edes sen vartin ajan olla läsnä ja kuunnella tytön juttuja. Ammattimyöhästelijän elkein Victoria sai Gracen ulos autosta ennätysajassa, antoi sille vain tanssikassin syliin ja lähetti juoksemaan sisään vaihtamaan vaatteita. Viikonloppukassin hän nappasi itselleen, koska jos sitä ei iskettäisi suoraa ex-miehelle, se unohtuisi takuulla matkalle, eikä sitä nyt tässä enää tarvittu kaiken muun päälle. Mukaan hän nappasi myös oman puhelimensa ja laukun, ennen kun lukitsi auton ja alkoi hakea katseellaan siitä parkkipaikalta Joshuan Chevyä. Sitä ei löydetty, mutta ihan liian tuttu Mustang löydettiin. Pisteet yhdistyivät mielessä ihan liian nopeasti, eikä nainen edes yrittänyt näyttää iloiselta, kun käveli sen ohi, koputti ikkunaan ja viittoi miehen mukaansa. Askeleita hädintuskin hidastettiin. “ Are you my ex-husband today?” Victoria tiedosteli Julianilta samalla, kun suuntasi jo kohti sisätiloja: “get him on the phone, please. In the next five minutes.” Asiaan olisi ollut paljon muutakin sanottavaa, mutta se ei sopinut lasten korville, joten se pidettiin omana tietona.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 17, 2018 18:05:45 GMT 2
Post by snafu on Nov 17, 2018 18:05:45 GMT 2
"Nice to see you too, blondie.", Julian huikkasi Victorialle, joka viiletti ohi selvästi kireänä ja tunki samalla puhelimen farkkujensa takataskuun. "I can be whatever you want me to be.", hän jatkoi huvittuneena ja väläytti naiselle puolikkaan hymyn, vaikka se ei vaikuttanutkaan olevan vitsikkäällä tuulella.
"I think he's at a meeting or something.", Victoria vaati soittamaan Joshualle - joka ei ollut paikalla vaan tekemässä jotain ihan muuta - ja Julian huokasi ja kaivoi puhelimensa kuitenkin uudestaan esille. "I promised to stay around and then drive Grace back to his place after this whole dance thing.", hän jatkoi etsiessään osoitekirjastaan paikalle vaaditun miehen numeroa.
Ensimmäiseen soittoon se ei vastannut ja Julian tyytyi vain näpyttelemään sille tekstiviestin, jossa pyysi soittamaan. Sanavalinnoissa saatettiin mainita helvetin kiukkuinen ex-vaimo ja toivottiin sen tuovan vauhtia asioihin. "He'll call back.", Victorialle heiluteltiin puhelinta ja viskattiin sen housujen taskuun ja pois käsistä.
"You can go if you're in a hurry. I don't have anything else to do anyway so I can just hang around here and wait for the kiddo like I promised.", Julian yritti rauhoitella sitä tilannetta ja blondin hermoja, mutta ei tiennyt kovin vakuuttava oli. Joshua ainakin luotti häneen sen verran, että uskalsi antaa sen odottaa muksu harkoista ja sitten ajaa luokseen. Ei Julian aikonutkaan mitään muuta tehdä kuin mitä oli sovittu, mutta ehkä hän ei vain vaikuttanut parhaalta lapsenvahtiehdokkaalta. Victoriaa silmäiltiin ja yritettiin päätellä sen eleistä vituttiko sitä enemmän se, että Joshua ei ollut lupauksestaan huolimatta itse siellä vai se, että ex-mies oli tyrkännyt homman kaikista mahdollisista vaihtoehdoista juuri Julianin harteille.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 17, 2018 19:41:33 GMT 2
Post by autopilot on Nov 17, 2018 19:41:33 GMT 2
Vitsailulla ei tässä kriisissä kauheasti hymyjä ansaittu. Victorian oli hyvin vaikea löytää siitä tilanteesta tippaakaan huumoria, kun lähinnä olisi tehnyt mieli vain kirota. Hän olisi varmaan ollut vihaisempi, jos ei olisi jollain tasolla osannut odottaa jotain juuri tälläistä liikettä. Aikoja sitten oltiin jo opittu, että selvästi suunnitelmat oltiin tehty rikottavaksi ja kaikki omat menot saatettiin hyvin priorisoida perheen edelle. Kai se vain oli liikaa vaadittu, että sitä palaveria olisi voinut siirtää.
“And here I was thinking he was having emergency open heart surgery ‘cause what else would be so important he’d have to dump his child on a first person he happened to come across? No offence.” Julian kiltisti selitti mitä oli luvannut tehdä, mutta nainen pudisteli sille heti tomerasti päätään: “that’s not happening.” Joku raja riemullakin. Tyttöä ei oltu lähettämässä kenen tahansa mukaan - oli se Joshuan ystävä tai ei - eikä Juliania edes voitaisi lähettää mihinkään lämpiöön istuskelemaan äitien kanssa. Jos ei joku soittaisi poliiseja, niin ainakin asiasta juoruiltaisiin seuraavat pari vuotta. Juoruiltaisiin varmaan nytkin, ihan vain koska se tuli sisään siihen rakennukseen.
Joshua ei arvatenkaan vastannut. Julian lupaili kyllä, että hän voisi häipyä kun sillä ei ollut parempaakaan tekemistä, mutta ei se vain toiminut niin. Vika ei edes ollut Julianissa, vaan siinä koko tilanteessa. Ei olisi auttanut, vaikka paikalle oltaisiin lähetetty joku award winning nanny of the year tai vaikka itse ex-anoppi. “Unless he’s here in an hour this whole weekend’s cancelled”, Victoria päätti, eikä edes kuulostanut vihaiselta, vaan ennemmin äärettömän turhautuneelta. Harmitti tytön puolesta enemmän kun omien työrästien takia, vaikka arvattiin nyt jo, ettei ex-mies ollut tulossa ja ne päädyttäisiin tekemään keskellä yötä.
Blondi kiskoi takkia päältään samalla, kun suuntasi kohti portaita ja sitä pelättyä lämpiötä. "They're never gonna stop talking about this", piti vielä mumista katkerana.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 18, 2018 18:55:23 GMT 2
Post by snafu on Nov 18, 2018 18:55:23 GMT 2
Julian kuunteli Victorian paasaamista ja näpersi hupparinsa hihaa, kun ei keksinyt muutakaan tekemistä käsilleen. Sen tunnemyrskyssä ei osattu myötäelää, kun ei osattu kuvitella itseään samaan tilanteeseen, mutta yritettiin kuitenkin vaikuttaa edes jotenkin sympaattisilta siitä huolimatta. Joshuan piti olla paikalla tunnissa tai koko viikonloppu olisi peruttu ja Julian vain irvisti lyhyesti. Miehelle näpytettiin uusi viesti, jossa ex-vaimon uhkavaatimus kerrottiin sille ja toivottiin sen kaikkien hyvinvoinnin takia saapuvan paikalle. Tuskin yksi lyhyeen lopetettu kokous maailmaa kaataisi. Ei ainakaan hänen maailmaa olisi kaatanut. Julian ei olisi kyllä myöskään pistänyt mitään jollekin itsensä tärkeän yläpuolelle. Tai ei ainakaan enää. Toisaalta helppoa niin oli nyt ajatella, kun elämässä ei ollut mielitiettyä tai suuremmin merkittäviä ihmissuhteita noin muutenkaan. Joshua oli ystävä ja sen takia siinäkin nyt oltiin ja seurattiin Victoriaa uskollisen koiran tavoin sinne lämpiöön, vaikka se mutisi jotain ikuisuuden kestävistä juoruista.
Siellä lämpiössä tuntui olevan joku oma, spesiaali kupla, joka sitten viimeistään silloin puhkesi, kun hän pääsi ovesta sisälle blondin perässä. Kaikki niiden hienostonaisten - siltä ne näyttivät - katseet tuntuivat silmäilevän ensin Victoriaa ja sitten Juliania. Ehkä rohkeammin naista kuin häntä, mutta ei se mikään ihme ollut. Ne näyttivät siltä, että puhuivat vain aamupäivän mimosoista, vihkisormustensa kivien koosta ja uusista lampaannahkasaapikkaistaan - ja Joshuan ex-vaimo olisi ehkä voinut sopia siihen samaan rahalta haisevaan muottiin - mutta Julian ei sitten mitenkään päin. Joshualla sentään oli hammastahnamainoksen hymy ja sekin haisi rahalta ja esitteli naamaansa televisiossa ja hän näytti vähän siltä, että oli hetkeä aiemmin ryöstänyt lähikaupan tai vähintään kantaisi asetta mukanaan. Kasvoilla ei onneksi ollut yhtäkään mustelmaa ja vaatteetkin olivat puhtaita, mutta nekään faktat eivät varmaan auttaneet siinä ensimmäisessä mielikuvassa minkä hänestä sai.
Jotkut kävivät supisemaan, joku tervehti Victoriaa teennäinen hymy huulillaan ja kolmas uteli kuka Julian oli. "Your new boyfriend?", se sama kyselijä jatkoi ja herätti huumoria huoneessa ja Julian tunsi hermojensa kiristyvän aavistuksen. Victoriaa vastaan ei ollut mitään ja se oli pelastanut vankilareissultakin kertaalleen joten hänen silmiensä alla sellaista koulupihojen epäsuoraa vittuilua ei pitkään kukaan harrastaisi. "Are you interested in what you're seeing? Because sadly I don't have the time to be anyone's sugar daddy right now, sorry.", Julian hymyili leveästi - ei kuitenkaan mitenkään ystävällisesti - ja heitti sanansa ilmoille hyvin kasuaaliin sävyyn ja kohotti kulmaansa sille naiselle, jonka hymy kummasti hyytyi. Victoriaa katsahdettiin sivusilmällä ja toivottiin, että ei ylitetty mitään rajoja tai aiheutettu sen suurempia ongelmia sille, kun ei osattu vain olla hiljaa ja kiltisti. Ehkä olisi ollut järkevämpää jäädä autoon, mutta siinä vaiheessa oli aavistuksen vaikea kääntyä enää takaisinkaan. Toivottavasti Joshua soittaisi pian - tai parempaa - saapuisi paikalle ja vapauttaisi kaikki siitä epämukavaa hipovasta tilanteesta.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 18, 2018 20:41:59 GMT 2
Post by autopilot on Nov 18, 2018 20:41:59 GMT 2
Niin mielellään kuin Victoria olisikin ylisuorittanut työtään ja tehnyt vaikka muidenkin osuuden, oli hän jotenkin aina se, joka joutui perumaan viimehetkellä ja jonka takia aikatauluja epätoivoisesti sumplittiin. Tälläisiä tilanteita oli jotenkin ihan liikaa, ihan sama valitettiinko asiasta miten lujaan ääneen, ja joustaminen jäi aina vain hänen osakseen, vaikka hänellä oli palavereja ja pakollisia menoja siinä missä ihan kaikilla muillakin.
Niillä muilla lämpiössä hengailevilla naisilla oli Victorian silmissä paljon helpompi elämä ja niitä kaikkia vihattiin intohimoisesti, sen ja monen, monen muun syyn takia. Ei sitä tietenkään ääneen sanottu, vaan kiltisti kaveerattiin tekohymy kasvoilla. Nekin vihasivat kaikki toinen toisiaan, jos saattoi päätellä jotain siitä paskanpuhumisen määrästä, joka alkoi aina kun joku erehtyi olemaan poissa paikalta. Nyt tuli heti kättelyssä selväksi, mistä puhuttaisiin heti, kun hän uskaltaisi kääntää selkänsä. Se haittasi vähän, vaikka kuinka koitti leikkiä ettei välittänyt tästä koko typerästä leikistä.
Victoria olisi ollut valmis puolustamaan itse itseään, kun Julia tuli suoraa tiedustelemaan että oliko Julian joku uusi poikaystävä, mutta ei ehtinyt. Mies oli äänessä ensin. Sen lähestymistavassa oli kieltämättä vähän parantamisen varaa, mutta ainakin sen kommentin myötä laskeutui sellainen epämiellyttävä hiljasuus, mikä oli jopa vähän edistystä suoraan vittuiluun. “Sorry about that. He’s a good friend of Joshua’s and he'll be out of here in no time”, Victoria kyllä pahoitteli, vaikka ei ollut pahoillaan, ja töytäisi miestä sivumpaan, kohti kahvinurkkausta ja päinvastaiseen suuntaan muista naisista. Hän ei edes jaksanut keksiä mitään vakuuttavaa valetta siitä, että kuka se oli ja mitä siellä teki.
“Why are you here? Is he paying you? Or are you just being nice?” Blondi sitten kyseli melkein kuiskaten, kun suuntasi kahvipannun luokse. “Please tell me you’re not here just so you can see Gabrielle”, hän vielä lisäsi ja loi mieheen äärettömän epäluuloisen katseen.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 18, 2018 22:06:36 GMT 2
Post by snafu on Nov 18, 2018 22:06:36 GMT 2
Nainen työnsi sivumpaan ja Julian antoi sen tehdä niin ja liikkuikin siinä samalla muutaman askeleen. Katse lipui sen ja muiden naisten väliä ja niille muille heilautettiin kättäkin kuin hyvästeiksi, kun Victoria ilmoitti, että hän olisi pian lähdössä.
"Why can't anyone believe that I'm a nice person? Like deep down under all this rugged charm.", Julian pyöritteli silmiään ja kävi nojailemaan seinään Victorian vierellä - veti vielä kädetkin puuskaan rintakehälleen - ja seuraili sen tekemisiä. "And I'm here because Joshua asked for a favor and he's also kind of my boss - nah that's a bullshit excuse - you and me both know that he can't force me to do anything I don't want to do.", omille sanoille naureskeltiin ja pudisteltiin päätä. Joshua tietysti myös maksoi siitä koko lystistä, mutta sitä ei mainittu. Toisaalta Juliania ei olisi voinut pakottaa sinne niin mitättömällä rahasummalla jos omasta mielestä koko tanssikeissi olisi ollut täysin vastenmielinen. "Your kid also likes me.", hän lisäsi ja virnisti.
Se virne kyllä hiipui nopeasti, kun Victoria mainitsi Gabriellen. Julianin koko keho tuntui jännittyvän ja rennosta nojailevasta asennosta siirryttiin seisomaan aavistuksen suorempaan. "Is Gaby here?", blondilta piti varmistaa, että hän oli oikeasti kuullut oikein ja sen puoleen nojauduttiin enemmän. "And what the fuck, no. I'm not a stalker. Do you think I'd offer to watch your kid just so I could see her? I'm not that pathetic or weird or anything.", Gabriellea oli kyllä ikävä - yhä ja se oli säälittävää - mutta Julian ei ollut niin ääliö, että olisi käynyt stalkkaamaan sitä. Hän oli tullut tanssistudiolle ilman mitään ylimääräistä omaa lehmää ojassa - ihan sydämensä hyvyydestä ja muutaman satasen vuoksi - eikä siksi, että voisi nähdä vilauksen eksästään. Ei se tietenkään olisi haitannut, mutta oli kyllä täysin uutta tietoa siinä vaiheessa eikä ollut vaikuttanut alkuperäiseen päätökseen mitenkään.
Victorialta melkein kysyttiin mitä se edes tiesi koko kuviosta, mutta päätettiin kuitenkin olla hiljaa. Kerrankin. Julian järsi alahuulensa kulmaa ja rummutti sormilla omaa käsivarttaan, kun ei voinut siinä tupakoimaankaan ryhtyä ja niin hermojaan tyynnytellä.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 19, 2018 11:00:48 GMT 2
Post by autopilot on Nov 19, 2018 11:00:48 GMT 2
Se oli varmaan ammatinvalinnan syytä, mutta Victoria oli melko vakuuttunut, ettei kukaan ollut hyvä ihminen. Juliania ei kuitenkaan tuomittu sen enempää kun ketään muutakaan, vaikka tässä vuosien saatossa oltiinkin kuultu ja todistettu, ettei se aina tehnyt parhaita mahdollisia päätöksiä. Jos ei muuta, niin ainakin hän luotti sen kykyyn pitää itsenä hengissä, mikä oli jo ihan positiivista. Se näytti ihan siistiltäkin, joten ei varmaan ainakaan eilen ollut ollut missään joukkotappelussa.
“I’m not saying you’re not”, nainen puolustautui siihen tuomitsemiseen, “I’m just having a very hard time believing you’d want to play a babysitter just out of the goodness of your heart.” Victoria uskoi vakaasti, että joko raha vaihtoi omistajaa tai joku oli jollekin velkaa, mutta asiasta ei väännetty sen enempää. Jostain työkuviosta mies toki mainitsikin, mutta ei selittänyt asiaa sen suuremmin vaan totesi vain, että sitä paitsi Gracekin piti siitä. “She likes santa, too”, Victoria totesi aavistuksen katkeraan sävyyn, “maybe Joshua should call him next.”
Eksän stalkkaaminenkin oli kuulemma ihan turha pelko ja kieltämättä se miehen yllätttyneisyys oli sen verran vakuuttavaa, että siitä teoriasta oli helppo luopua. “What do you mean is she here? She’s been here forever”, blondi vain huomautti, “she’s probably downstairs somewhere. I wouldn’t know. It’s not like we’re best friends.” Hän otti itselleen pinosta yhden pahvimukin, kaatoi pannusta liian pitkään seisonutta kahvia ja hulautti reilusti maitoa päälle. Kauramaitoa, koska ilmeisesti se oli parempaa ympäristölle. Hän ei ollut Julianin parisuhde-elämästä mitenkään erityisen hyvin perillä, eikä halunnutkaan olla, mutta kyllä hän nyt silti siitä koko erokeissistä tiesi. Gabriellenkin kanssa oltiin joskus asiasta puhuttu, mutta se oli ollut asiasta hyvin vaitonainen. Se oli kyllä ymmärrettävää, kun ei tässä mitään parhaita ystäviä oltu, vaikka ihan hyvissä väleissä oltiinkin.
"The real question is, where is my ex-husband?" Victoria päätti kääntää aiheen takaisin alkuperäiseen. Hän jäi nojailemaan siihen kahvipöytään, eikä tehnyt elettäkään siirtyäkseen muiden äitien luokse sohville. "Does he blow you off all the time too or are we just special?"
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 20, 2018 21:45:16 GMT 2
Post by snafu on Nov 20, 2018 21:45:16 GMT 2
"Maybe I was bored and didn't have anything better to do or maybe he paid me. Maybe I'm doing this so he'll do something for me in the future. Does it matter?", Julian kohotti kulmaansa ja silmäili Victoriaa, kun pohti siinä ääneen niitä omia vaihtoehtojaan. Rahan lisäksi sekin, että Joshua jäi tavallaan palveluksen velkaa oli hyvä houkutin. Se yleensä oli lunastanut ne palveluksensa ja saattoi olla, että hän joskus taas tarvitsisi jotain tai apua jossain tai mitä tahansa. Silloin voisi muistuttaa tästäkin keissistä jos mies ei olisi muuten ilomielin tarjoamassa auttavaa kättä.
"Well I didn't know that. I'm not here because of her.", Julian mutisi ja nappasi siinä samalla oman kahvimukin ja kaatoi sitä tuoreempiakin päiviä nähnyttä kahvia itselleen. "And I don't want her to see me here all by myself because that'd be weird, so you're stuck with me until Joshua shows up.", hän jatkoi ja kävi nojailemaan nyt jo aavistuksen rennommin Victoriaa vastapäätä. Niitä muita äitejä silmäiltiin ja huomattiin siinä samalla, että ne eivät enää yrittäneet tutkailla heidän suuntaansa, kun kävi itse tuijottelemaan.
Joshua nousi puheenaiheeksi ja Julian tarkasti puhelimensa johon ei ollut vielä ainakaan tullut uusia viestejä. Sille lähetettiin kuitenkin uusi viesti, joka oli yksinkertainen kysymysmerkki ilman mitään muuta ylimääräistä. Victoria tiedusteli tekikö se näin myös Julianille ja sitä katsahdettiin paperikupin takaa ja hörpättiin mustana varsin kitkerältä maistuvaa litkua. "Not really. I mean he does his thing and I do mine. Sometimes we meet up and have couple of beers or something.", hän kohautti olkiaan vastauksensa päälle. Joshuan kanssa ei oltu hetkeen tehty mitään sen tärkeämpi suunnitelmia joiden peruuntuminen olisi aiheuttanut suurta mielipahaa. Siellä salilla hengailtiin ja käytiin kaljalla ja sparrattiin, mutta ei nyt ihan päivittäin. Molemmilla oli omat kiireensä.
"But it's not cool. That he blows you guys off.", Julian hörppäsi lisää kahvia ja risti kätensä rintakehälleen sen jälkeen, roikottaen kuppia muutamalla sormella. "If I had something like this. Like family or some shit. Or someone who liked my ass - you know what I mean - I wouldn't treat them like shit.", naiselle tarjottiin lyhyt hymy ja pudisteltiin päätä ja juotiin se pahvikuppi tyhjäksi siihen päälle.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 20, 2018 23:10:27 GMT 2
Post by autopilot on Nov 20, 2018 23:10:27 GMT 2
“How much? Two hundred? Three?” Victoria kysyi vastauksena siihen, että oliko miehen motiiveilla väliä. Ei sinänsä, koska lopputulos oli silti ihan se ja sama, mutta kyllä häntä silti kiinnosti, että miten paljon Joshua oli kirjaimellisesti valmis maksamaan siitä, että pääsi välttelemään velvollisuuksia. Ei häntäkään olisi huvittanut leikkiä taksikuskia, kotiopettajaa, kokkia ja siivoojaa päivät läpeensä, joten kieltämättä harmitti, että toinen pystyi vain ulkoistamaan ne hommat. Tai kuvitteli, että pystyi.
Julian alleviivasi vielä uudellleen sitä, ettei ollut täällä Gabriellen takia, ja melkein samaan hengenvetoon ilmoitti, että aikoisi nyt hengailla hänen kanssaan siihen asti että Joshua suvaitsisi saapua, koska ei halunnut näyttää oudolta. Se oli ymmärrettävä pelko, mutta taas olisi tehnyt mieli pyöritellä silmiä. “Fine. But you better help me, then”, Victoria tuhahti sen sijaan. Ei hän ollut oikeasti kovinkaan tuskastunut siihen, että sai seuraa kestä tahansa muusta kun niistä muista äideistä, mutta se tilanne yleisesti ärsytti sen verran, ettei voitu näytellä iloistakaan naamaa. “Girls have a dance recital in a few weeks and a few dresses still need some work. I’m sure you can manage to rip some seams.” Ompelu ei kuulunut hänen ykkösharrastuksiinsa, joten sitä hommaa oltiin lupauksista huolimatta vain lykätty ja lykätty. Nyt kun oltiin täällä jumissa, saatettiin ihan yhtä hyvin tehdä jotain hyödyllistäkin.
Yleensä olisi ollut imartelevaa kuulla, että oli erityinen. Nyt ei ollut. Ilme oli vaikea pitää edes perusärsyyntyneenä, kun erehtyi ajattelemaan koko tilannetta, joten hän vain kääntyi pois kun Julian puhui siitä, miten olisi takuulla itse tehnyt eri tavalla jos olisi ollut joku jota olisi kiinnostanut. Sen edessä ei haluttu näyttää oikeastaan mitään tunteita, joten oli helpompi vain leikkiä, että tuli yhtäkkiä kiire hakemaan niitä mekkoja.
“You’ll find someone. You clean up real nice nowadays”, nainen huikkasi muka rentoon ääneen, kun suuntasi lämpiön toisessa päädyssä olevaa pientä varastokoppia kohti. “I think the whole relationship thing was good for you”, hän jatkoi, “you don’t seem too terribly unhappy anymore.”
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 20, 2018 23:39:41 GMT 2
Post by snafu on Nov 20, 2018 23:39:41 GMT 2
"Two.", Julian naurahti siihen raha-asiaan, "but if I would've known that I'd have to hang out with you I would've asked for way more." Ei Victorian seurassa oikeasti ollut mitään vikaa. Se oli ihan mukava ja olisi varmaan ollut mukavempi ja varmaan rennompi jos ei olisi ollut kiukkuinen Joshuan takia. Tosin siihen ei kyllä olisi ilman tällaista tilannetta varmaan törmännyt missään, kun molemmat liikkuivat täysin eri piireissä. Julian ehkä teki nykyään laillisia töitä - blondin ex-miehen alaisuudessa - mutta oli kaukana niistä juristikuvioista ja kynähameista ja kokouksista missä olisi pitänyt pitää kauluspaitaa.
"Huh?", kahvikuppi lensi roskiin ja mies näytti hölmistyneeltä, kun nainen sanoi, että hänen pitäisi auttaa. Ja vielä joidenkin mekkojen kanssa. "Do I look like a goddamn fairy godmother to you?", siltä oli pakko kysyä. Julian ei tiennyt mitään ompelusta eikä välttämättä ollut kovin luottavainen siihen, että osaisi repiä niitä saumoja auki. Käsillä osattiin kyllä tehdä paljon muuta, mutta mikään pitsinnypläykseen verrattava toiminta ei kyllä ollut mitenkään tuttua. "You better show me first what to do so I don't fuck anything up."
"Aw, that's the nicest thing you've ever said to me. It seems like my rugged charm works even on you.", Julian huikkasi niihin kehuihin takaisin ja tapaili sydänalaansa muka hyvin otettuna. Silmääkin piti leikkisästi vinkata sen perään, kun todettiin, että oma rujo charmi nähtävästi puri Victoriaankin. "But I'm not looking for anyone. I'm happy alone. I got the whole lone wolf thing figured out.", mies selvensi vielä. Tietenkään se ei aivan totta ollut, mutta eihän siinä kukaan niitä oikeita ja sielunsa syvimpiä salaisuuksia ollut jakamassa.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 21, 2018 0:27:18 GMT 2
Post by autopilot on Nov 21, 2018 0:27:18 GMT 2
“You’re right. I’m worth at least 500. On a bad day”, blondi päätti eikä jaksanut ottaa nokkiinsa siitä miehen kommentista. Sitä ei tunnettu kovinkaan hyvin, mutta ei sitä oltu koskaan mielletty oikeasti ilkeäksi tai inhottavaksi ihmiseksi. Niiden muiden äitien rinnalla se oli oikeastaan suorastaan hurmaava, koska ainakaan ei tarvinnut jokaisen sen sanan kohdalla miettiä, että oliko se vittuilua vai ei. Teennäisyyden puutekaan ei haitannut, koska oikeasti niihin tekohymyihin ja ikuiseen hyväntuuliseen smalltalkiinkin lopulta vain kyllästyi.
Nytkin Victoria harkitsi, että lukitsisi itsensä sinne varastokoppiin miljoonan ja yhden pukupussin ja romulaatikon kanssa, koska ihan varmasti jollain olisi jotain sanottavaa hänen pitkittyneeseen pukukorjausprojektiinsakin. Hänkin olisi voinut kommentoida, että kimalteita johonkin pantaan sohvalla liimaileva Patricia olisi varmaan voinut mennä levittämään sitä liimankäryä ja kaikkialle tarttuvaa glitteripölyä johonkin muualle, mutta tajusi pitää suunsa kiinni. Vielä silloinkin, kun se kyseli, että ‘did you finally find the time’, kun käveltiin ohi. Olisi tehnyt mieli vain teroittaa sille, että jotkut yrittivät käydä töissä eivätkä eläneet aviomiestensä luottokorteilla, mutta nyt vain hymyiltiin sitä samaa feikkihymyä, mitä se harrasti itsekin.
“You look like you have two working hands and some common sense. That’ll do”, Victoria totesi sen sijaan Julianille ja pujahti sinne pikkuvarastoon sisälle, “maybe you’ll get really into it. It wouldn’t hurt to have a hobby.” Ehkä tarpeettoman pitkään hän vain siemaili kahviaan, katseli ympärilleen ja nautti ylhäisestä yksinäisyydestään, ennen kun ei vain voinut ignoorata post-it -lappua, johon joku oli kiltisti kirjoittanut hänen nimensä isoilla tikkukirjaimilla. Pukupussi napattiin rekistä, sysättiin Julianille ja napattiin itse mukaan vielä yksi pienemmistä sälälaatikoista, missä oli kaikkea neuloista ja ratkojista lahjanauhoihin ja rusetteihin. Se vaati vähän tasapainottelua, koska koko omaisuutta roudattiin edelleen sitkeästi mukana, ihan kun oltaisiin muka vielä edetty siinä uskossa että sieltä muka päästäisiin lähtemään ajoissa yhtään mihinkään.
“You and me both”, Victoria kuittasi siihen yksin elämiseen ja töytäisi oven olkapäällään kiinni. “I bet life would be way better with a private chef and a cleaning lady than with a husband.”
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 21, 2018 0:58:27 GMT 2
Post by snafu on Nov 21, 2018 0:58:27 GMT 2
"Yeah but I don't know a thing about dresses. Okay I know how to take them off but that's it.", Julian kohotteli olkiaan, kun oli kuin kala kuivalla maalla siinä koko mekkoasiassa. Toisaalta hänellä kyllä oli ne mainitut toimivat kädet ja hiukan tervettä järkeä joten ehkä hommasta selvittäisiin. "You want to start making dresses with me? Maybe every Friday night? We could also buy a bottle of wine and braid each other's hair and paint our nails too. Sounds like bunch of fun.", siihen harrastuskommenttiin heitettiin sarkastiseen sävyyn ja pyöriteltiin silmiä, mutta lähinnä vain hyväntuulisesti. "You free this Friday? I think a decent manicure would do me good. What do you think?", lyhyeksi nylpättyjä ja muutenkin aavistuksen kärsineen näköisiä kynsiä esiteltiin blondille ja mies kohotti kulmaansa, yhä edelleenkin hyvin huvittuneena.
Pukupussi viskattiin toiselle olalle ja Julian seurasi Victorian kamppailua tavaramäärän kanssa. "You need help?", hän kysyikin ja ojensi kättään valmiina ottamaan osan tai edes jonkun sen mukana raahaamista tavaroista itselle kannettavaksi.
"Doesn't Joshua have the money to hire those? Then you could get all three.", miehen piti huomauttaa - tai osin kysyä - kun blondi puhui kokista ja siivoojasta. Kai sen ex-miehellä - tai mikä sen kuvio olikaan - olisi rahaa sellaisten palkkaukseen. Joshuan naama pyöri televisiossa alati, sillä oli se kuntosali ja tappeluista sitten sai vielä enemmän rahaa. Ylimääräisten apukäsien palkkaaminen tuskin olisi tuntunut sen rahapussissa tai ainakin niin Julian epäili. Toisaalta hän ei tiennyt oikein mikä se sen kaksikon keskenäinen tilanne oli ja ehkä Victoria ei halunnut vain hamuta Joshuan rahoja itselleen. Se erosi kyllä huomattavasti niistä muista lämpiön äideistä siinä.
Julian raotti vähän pukupussin vetoketjua ja kurtisteli kulmiaan esiin pilkistävälle vaaleanpunaiselle pitsille, joka oli ilmeisesti osa mekon helmaa. "You wanna model this for me so I can see what I'm working with?", Victorialle virnistettiin ja kohotettiin kulmia, vaikka ei sen kanssa mitenkään aikuisten oikeasti ja vakavasti nyt flirttailtu. Oli se silti kaunis eikä Juliania olisi haitannut yhtään nähdä sitä pitsissä tai vähemmissä vaatteissa. Se oli kyllä myös hyvän ystävän ex-jotakin, mutta ei elämää pitänyt niin vakavasti ottaa.
|
|
member rank
Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 21, 2018 11:47:59 GMT 2
Post by autopilot on Nov 21, 2018 11:47:59 GMT 2
“As fun as that sounds I think I’ve got other plans”, Victoria hymähti niihin Julianin maalailemiin illanviettosuunnitelmiin. Hiusten letittäminen ja juoruilu viinipullon äärellä taisi olla molemmille aika kaukainen ajatus, joten sellaisia suunnitelmia ei oltaisi ihan heti tekemässä. Ajanvaraus manikyyriin miehen olisi sen sijaan kannattanut tehdä mahdollisimman pian. “Jeez, yes. You desperately need one”, Victoria kommentoi niitä Julianin esittelemiä kynsiä, jotka näyttivät lähinnä siltä että se teki päivät pitkät jotain suht likaista duunia käsillään. Se saattoi olla tottakin, kuka tiesi. “I know a good place, don’t you worry about it. I’ll hook you up. She does the best natural french tips.”
Apua tavaroiden kantoon ei huolittu, vaikka oltaisiin ehkä tarvittukin. Kai se oli tässä vaiheessa jo joku periaate, että yksin sinniteltiin loppuun asti, ihan sama mistä oli kyse. Ihan hyvin oli elämä pysynyt tähänkin asti kasassa ilman lisäkäsiä, joten saisi pysyä jatkossakin. Mitään ei edes pudotettu, kun suunnattiin muista äideistä vastakkaisessa kulmassa olevalle pöydälle. Kahvimuki ja sälälaatikko laskettiin pöydälle joltain jääneiden papereiden päälle, takki laskettiin tuolin selkänojalle ja laukku toiselle tuolille. Samalla piti vilkaista puhelinta, mutta ei vastaamattomille puheluille oikein voitu tai haluttu tehdä siinä vaiheessa mitään. Ne olivat vain konkreettinen muistutus siitä, miten hänen piti jälleen olla se, joka perui suunnittelmia viimeisillä sekunteilla.
Julian puhui raha-asioista ja siihen luotiin oudoksuva katse samalla, kun istuttiin alas. “What’s his money have to do with me?” Blondi kysyi ja alkoi penkoa ratkojia esiin. “He wasn’t making big bucks when we got divorced. Actually I think I was making more. I must’ve ‘cause otherwise there’s no good reason as to why I’m not getting alimony and the child support’s a big joke.” Hän oli seurannut vierestä, miten ystävät olivat eronneet yritysjohtajista ja markkinointipäälliköistä, ja niillä ei todellakaan ollut rahasta puutetta. Heillä oli ollut vähän vaikeampi laskea, että kuka oli tienannut mitäkin, kun vain toisella oli ollut järkevä päiväduuni ja oikeasti säännölliset tulot. Tässä vaiheessa olisi pitänyt lähteä hakemaan korjausta summiin oikeudesta asti, eikä sitä rumbaa jaksettu - oikeudessa istuttiin ihan tarpeeksi muutenkin. Ja Victoria ei halunnut almuja, ei edes tuomarin määräyksestä. Hän olisi voinut palkata ne siivoojat ja muut itsekin, mutta jotenkin se tuntui vain rahan hukkaamiselta, eikä oikein sopinut siihen strong independent woman who needs no help -kuvioon.
Ratkojat löydettiin ja iskettiin pöytään. Julian esitteli samalla vaaleanpunaista pitsiä ja pyysi mallaamaan. Victoria jopa tarttui syöttiin, otti mekon ja nousi hetkeksi ylös, että saattoi esitellä sitä paremmin. Päälle sitä ei sentään yritetty. “Just like me, Molly just can’t fit into this one, so I'm going to need you to rip off both of these side seams here so I can let them out an inch or two”, hän näytti missä saumat olivat ja seuraavaksi jo istutti miehen alas, iski ratkojan sen käteen ja näytti, että miten homma toimi.
|
|
member rank
New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 23, 2018 20:45:58 GMT 2
Post by snafu on Nov 23, 2018 20:45:58 GMT 2
"Please do, me and my poor nails need it.", Julian naurahti, kun nainen lupasi välittää hyvän kynsiteknikon yhteystiedot hänelle. Kehoa ei paljoakaan hemmoteltu ei niin mani- tai pedikyyrien tai minkään muunkaan kauneushoidon muodossa. Harva mies kyllä taisi, mutta Julian ei käynyt edes parturissa tai ostellut vaatteita hipiäänsä ehostaakseen vaan enemmänkin niitäkin vain pakosta. Hiuksillekin näytettiin itse saksia ja siltä ne usein näyttivätkin. Nyt aavistuksen ulos muotistaan kasvaneilta, mutta ei aivan totaalisen törkeiltä. Parta oli vähän samaa mallia, mutta sitä sentään oli siistitty alkuviikosta eikä naamakarvojen muutenkaan annettu rehottaa niin pahasti kuin hiuskuontalon.
"I just thought that since he has money he would help you out if you needed help.", mies kohautti olkiaan. Tarkoituksena ei ollut mitenkään loukata Victoriaa, joka selitti sitten miten ei ollut avioerossa saanut pennin jeniä, kun oli silloin luultavammin tienannut enemmän kuin Joshua. "But I also get that you're wearing your big girl pants and don't need alms from anyone.", hän lisäsi ja tarjosi naiselle neutraalin - melkein sovittelevan - hymyn.
"Not what I had in mind.", Julianin piti pyöritellä silmiään, kun Victoria kyllä mallasi sitä pitsiunelmaa, mutta ei lähelläkään tavalla millä olisi haluttu. Se istutti penkkiin eikä siinä voinut paljoa vastustella, kun seuraavaksi sai ratkojankin käteen ja piti aloittaa työt. "Why can't we just use scissors? Would be so much easier and faster. Just saying.", saumojen ääreltä piti todeta, kun mies väkersi ratkojalla niitä auki kieli keskittyneesti toisesta suupielestä ajoittain pilkistäessä. Sakset olisivat ehdottomasti olleet hänen mielestään paljon kätevämpi vekotin siihen hommaan.
"So this is what you have to do around here. Watch those bitches snicker and do this?", Julian nyökkäsi kohti niitä muita äitejä, kun oli vähän edennyt määrätyn hommansa kanssa. "I would just say fuck it all and buy new damn dresses. I mean these can't cost a fortune can they?", mekkoa pöllyytettiin käsissä ja pudisteltiin päätä. Mies kuitenkin jatkoi sen jälkeen kiltisti hommaansa siihen saakka, että puhelin piippasi lyhyesti taskusta. Mekko ja ratkoja saivat jäädä pöydälle, kun hän kaivoi luurin esiin ja silmäili Joshuan lähettämän viestin läpi. "Your ex-husband is coming.", Victorialle todettiin ja näytettiin sitä viestiä ennen kuin laskettiin puhelin pöydän nurkalle ja otettiin mekko takaisin käsittelyyn.
|
|
