member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 24, 2018 15:11:34 GMT 2
Post by autopilot on Nov 24, 2018 15:11:34 GMT 2
Jos se olisi ollut mahdollista, olisi Victoria juoksennellut päivät pitkät joogalegginsseissä ja huppareissa, leikannut hiuksensa itse keittiösaksilla ja jättänyt meikkaamatta. Uravalinta kuitenkin saneli nykyään aika pitkälti sen, että miltä näytettiin ja mitä vaatteita puettiin päälle. Nytkin olisi tehnyt mieli vaihtaa kengät tennareihin, mutta se mahdollinen toimistokeikka kummitteli mielessä. Jos ei olisi ollut lauantai, olisi pitänyt kiskoa päälle jotain jakkupukulinjalta, joten siihen verrattuna sai kuitenkin olla edes suhteellisen rennosti.
Raha-asiat olivat ehkä vähän arkoja ja ehkä Victoria alleviivasi vähän turhan kärkkäästi sitä, ettei ollut saanut yhtään mitään ja oli hankkinut kaiken ihan itse. Marttyyriksi heittäytymisestä ei olisi mitään apua - ja se oli muutenkin aina ollut enemmän Joshuan heiniä - mutta olisi silti tehnyt pahaa pyytää mitään, jos ei ollut ihan pakko. “That’s right”, blondi naurahti Julianille ja koitti tietoisesti muuttaa olemustaan vähän rennommaksi eikä vaikuttaa siltä, että pitäisi seuraavaksi saarnan aiheesta yksinhuoltajan talous.
“Sorry. I sound so stuck-up I’m kinda annoying myself too”, hän mumisi perään aidosti pahoittelevan ja vähän nolon oloisena, “I’m really not that bitter.” Katkeruus ei tosiaan ollut enää tässä vaiheessa päällimmäinen tunne, vaan siitä oltiin aika hyvin päästy yli ja eteenpäin. Nyt hän oli lähinnä vihainen silloin kun ex-mies teki jotain harvinaisen typerää, kuten tänään, ja kaiken muun pisti sellaiseen whatever, you knew this was coming -boksiin mielessään. “I tried hiring a cleaning lady once but I just kinda ended up cleaning the whole place on my own beforehand so she wouldn’t judge me”, Victoria vielä myönsi. Hän ei voinut olla ainut, joka sitä harrasti.
Julian sai yhden mekon, Victoria otti toisen itselleen. Saumojen ratkomiseen mies ehkä pystyi, mutta hän piti itsellään sen, jossa osa pitsikoristeista piti tikata takaisin paikalleen ja missä oikeasti piti neuloa, ei hajottaa. Se olisi joskus toiste voinut olla ihan rentouttavaa, mutta ei nyt. “How are you gonna make the dress bigger if you cut a part of it off?” Victoria kysyi Julianilta sen valittaessa, pudisteli vain päätään ja palasi oman projektinsa pariin. Juuri sellaista hommaa oli aina, ihan liikaa ja ihan liian usein. Mieskin kyseli, että tätäkö elämä oli, ja sille huokaistiin. “Pretty much. Yep”, hän vastasi äärettömän kyllästyneeseen sävyyn. “They want the families involved. The school too, actually. Not only do they want parents actually helping in the classroom but they also have story hour, career days, green living committee, school events every two weeks or so, fundraising, bake sales..”
Listaa olisi voinut jatkaa, mutta asiaa ei huvittanut ajatella, joten hiljennyttiin vain ja pysyttiin tympääntyneen hiljaa siihen asti, että Julian tiedotti Joshuan olevan tulossa. Se ei edes kauheasti kohottanut mielialaa. “Good” hän kuittasi ja hädintuskin vilkaisi sitä viestiä.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 27, 2018 17:32:47 GMT 2
Post by snafu on Nov 27, 2018 17:32:47 GMT 2
"Nah, don't worry about it. I wouldn't be sitting here if you were acting like a bitch.", Julian huomautti ja hymähti siitä mekon nypläyksen lomasta eikä sen suuremmin huomioinut sitä naisen nolostumista. Ei hän siinä ketään ollut tuomitsemassa - ehkä niitä muita äitejä jos jollekin olisi pitänyt nenää nyrpistellä - mutta eipä niiden tai Victoriankaan asiat itselle kuuluneet sen suuremmin. Se puhui miten edellinen kerta siivoojan kanssa oli mennyt ja mies naurahti ja pudisteli päätään. "But isn't it like the cleaning lady's job to clean your house? I mean why would you hire her in the first place if you didn't have anything to clean. Damn you women are sometimes so weird.", piti todeta ääneenkin. Julian ei voinut käsittää miksi sotkua olisi pitänyt hävetä ja pelätä tuomitsemista jos oli alunperin siivoojaa tarvinnutkin. Niillehän maksettiin siivoamisesta eikä tuomitsemisesta.
"I don't fucking know. Just find some more fabric and then add it to this?", oma saksilogiikka oli ilmeisesti vain itselle järkevämpi vaihtoehto kuin se saumojen ratkominen. Julian ei kyllä tiennyt oikeasti niistä hommista mitään - kunhan valitti ja pohti asioita ääneen - mutta osasi sentään seurata ohjeita suhteellisen nätisti muuten ja sai sillä ratkojalla jotain aikaankin.
"Are you serious? Don't the schools have teachers for all that shit?", Victoriaan luotiin epäuskoinen katsaus, kun se luetteli mihin kaikkeen vanhempia tarvittiin koulullakin. Tai mihin kaikkeen niiden olisi pitänyt osallistua. Se homman määrä kuulosti aivan uskomattomalta. "Career day I understand - we had those too - but all that other stuff..", Julian puuskahti ja pudisteli päätään uudelleen.
Pitkään ei ehditty niitä kouluasioita ja kaikkea ylimääräistä harteille heitettyä sontaa setvimään, kun Joshua salli saapua paikalle. Se oli täydellisessä kontrastissa pöydän ääressä kyyhöttävään Julianiin harmaassa puvussaan ja mustassa kauluspaidassaan. "Sorry I'm late I got stuck in a meeting.. Uh, what are you doing?", mies aloitti ja osoitti sanansa lähinnä ex-vaimolleen ja taisi sitten vasta tajuta mitä se ja lapsenvahdiksi nakitettu toinen mies oikein tekivät siinä pöydän ääressä. "Uh, helping out blondie? What does it look like?", Julian matki sitä - sarkastisesti mutta ihan hyväntahtoisesti - ja kohotti pitkätukalle kulmaansa ja ratkoi vielä muutaman tikin siitä mekon saumasta auki kuin todistaakseen sanansa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 27, 2018 20:21:07 GMT 2
Post by autopilot on Nov 27, 2018 20:21:07 GMT 2
Victoria ei kuulemma ollut niin ämmä kuin kuvitteli, eikä toisaalta ollut Juliankaan. Se oli oikeastaan huomattavasti ystävällisempi ja myötätuntoisempi kuin kukaan töissä, mikä oli aika yllättävää. Vaikka juristit eivät ehkä olleetkaan mitään maailman sydämellisempiä ihmisiä, niin olisi niiden nyt silti voinut kuvitella voittavan siinä kategoriassa kenet tahansa, joka hakkasi (ja/tai tappoi) ihmisiä työkseen. Vaan ei. Kukaan toimistolla ei olisi jaksanut edes esittää, että oli kiinnostunut hänen siivoojakäyttäytymisestään - ja niiden vaimot harrastivat takuulla ihan tismalleen samaa, ihan samoista syistä kun hänkin. “Well what if all cleaning ladies get together to exchange war stories? I don’t want them to think my apartment’s dirty”, blondi puolustautui ja vaikutti siltä, että kyseessä oli ongelma, jonka hän otti oikeasti varsin tosissaan.
Selvästi Julianilla ei ollut visiota ammattisiivoojien toimintatavoista eikä sen suuremmin myöskään ompelusta. Victoria ei edes selittänyt, miksi sen suunnitelma sen mekon korjaamiseksi oli tavattoman huono, vaan loi siihen vain pitkän katseen are you serious -katseen. “We’ll try that next time”, hän lupasi tarkoittamatta sitä hetkeäkään. Oli varsin vaikea nähdä tilannetta, missä hän enää ikinä päätyisi vastaavaan tilanteeseen samassa seurassa.
Green living committeesta ja ikuisesta leipomisesta olisi voinut puhua (kirosanojen höystämänä) vähän pidempäänkin, mutta kummasti ne aiheet menettivät kiinnostuksensa kun Joshua ilmestyi paikalle. Osittain siksi, että hän ei saanut siitä katsettaan irti sen kirotun puvun takia ja unohti saman tien mistä oli puhunut, ja osittain siksi että se oli heti ihmettelemässä sitä heidän käsityöprojektiaan. Ompeluun oli hyvä purkaa mitä tahansa tunteita sen läsnäolo herättikään - ja se oli hyvä syy painaa katseensa harvinaisen nopeasti ja leikkiä, että se mekko oli maailman kiinnostavin asia.
“You wanna take over?” Hän sitten tarjosi ex-miehelle viattoman oloisesti Julianin kommentin perään ja ojensi sille muka kehottavasti sitä mekkoa ja neulaa. Mitään oikeasti järkevää sanottavaa ei keksitty, koska hetkeen hän ei kuollakseenkaan muistanut, että mistä oltiin edes äsken puhuttu. Piti muistuttaa itseä siitäkin, että oltiin vihaisia ja turhautuneita, kun oikeastaan oli ollut ihan terapeuttista vain istua hetkeksi alas ja unohtaa työjutut. "How was your meeting? You figure out how to take over the world yet or what?" nainen kysyi sen sijaan, eikä kuulostanut yhtään vihaiselta, kuten oli aikonut. Huomio pidettiin sentään sitkeästi siinä mekossa, minkä saattoi ehkä lukea passiivisaggressiiviseksi.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 27, 2018 20:55:31 GMT 2
Post by snafu on Nov 27, 2018 20:55:31 GMT 2
"Yeah they surely do. Remember that Victoria gal - oh my fucking god - her apartment was horrendous. Can you believe there was toys scattered around the living room and breadcrumbs on her kitchen counters? I thought I could die right there.", Julian imitoi sitä kuviteltua siivoojaa hyvin dramaattisesti ja pyöritteli loppuun silmiään, suupielen nykiessä ylöspäin. Sydänalaa tapailtiin kämmenellä ja päätettiin näytös vain tuijottamalla naista kulma kohotettuna: "That so would happen. I can imagine how dirty your apartment must be and how it would traumatize the poor cleaning lady who has never cleaned like, dunno, crime scenes or some other really shitty places."
"Not really. Julian seems to be better at that. You want to start making my ring gear too?", Joshua pudisteli päätään Victorian tarjoukselle mekkojen parsimisesta ja taputti Juliania olkapäälle huvittuneena, kun ehdotti kehäasujensa vastuun siirtyvän tulevaisuudessa sille. "I don't work with lost causes and also she looks much better in lace than you could ever look so I'll pass.", mies vastasi - hymyili juuri niin vinosti miltä kuulostikin - ja nyökkäsi kohti Victoriaa. Joshuan hymy hyytyi asteen ja se kohotti vain kulmaansa kysyvästi ex-vaimolleen, vaikka ei ollut varma halusiko tietää missä ja miten Julian olisi sen yhtään missään pitsisessä nähnyt. Pienen pohdinnan jälkeen olisi kuitenkin haluttu tietää, mutta ei tartuttu asiaan sen suuremmin, kun toinen mies vaikutti vain vitsailevan omaan hurmaavaan tapaansa. Ei siitä kannattanut vetää hernettä saatikka suurempaa palkokasvia nenäonteloon.
"It was fine and not really. We're getting there though.", tapaaminen ei ollut ollut mitenkään erikoinen, vaikka tärkeä kuitenkin. Oli puitu läpi promootiokiertueita ja mediahässäköitä ja pitäisikö itseä brändätä uusiksi vai pitää Indiana Fire täydellä liekillä. Ei kuitenkaan mitään niin mielenkiintoista, että siitä olisi kotiin kirjoittanut tai nyt siinä sen suuremmin ruotinut. "Sorry about this whole thing. I hope he didn't cause any problems.", Joshua viittasi peukalollaan Juliania - joka siinä vaiheessa pyöritteli silmiään - ja hymyili oikeasti pahoittelevasti ex-vaimolle.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 27, 2018 22:19:54 GMT 2
Post by autopilot on Nov 27, 2018 22:19:54 GMT 2
Julianin ääneen luonnostelema skenaario oltiin tarkoitettu vitsiksi, mutta Victoria oletti asioiden menevän juuri niin, joten näytti aidosti vähän huolestuneelta. “And the next thing you know you won’t get your dream job ‘cause they’ve heard about the junkyard you call home and no one wants to hire a irresponsible lazy slob”, hän täydensi vakavaan sävyyn. “Or even worse, they’ll hear”, blondi vielä lisäsi hiljempaa ja nyökkäsi muita naisia kohti, “we’d have to move and I really don’t wanna go back to Indiana.”
Yllättävää kyllä Victoria sai pitää sen mekon ja ompelutyönsä. Julian sentään kiltisti jatkoi sitä ratkomista, eikä vain pakannut tavaroitaan ja häipynyt saman tien. Siitä oli ihan apua, vaikka se ei sitä uskonutkaan, ja se säästäisi hänelle hyvällä tuurilla vartin verran työtä. Se oli jo ihan kiitettävän paljon, etenkin kun se homma ei ollut kauhean mielekästä. Pitsissä esiintymiseen Victoria kohautti harteitaan: “that’s what you get for being late.” Ei sillä, että olisi ollut oikeasti mitään nähtävää.
Oli ihan mukava huomata, että anteeksipyyntö tuli ilman eri ripitystäkin. Ei tarvinnut edes nakella niskoja, olla dramaattisen loukkaantunut tai niin vihainen, että kenenkään olisi pitänyt pelätä lentäviä esineitä. “It’s fine. Just don’t do it again, alright? I can’t just leave our child with some random guy no one’s ever seen before. They’d call the CPS if not the police”, perään lisättiin joustavuuden ja yleisen kohteliaisuuden nimissä looginenkin selitys sille, miksi oltiin päätetty olla asian suhteen hankalia. Ei edes huudettu tai huokailtu, vaikka jälkimmäinen vähän houkuttikin.
Julian itsessään ei ollut aiheuttanut mitään ongelmia eikä ollut edes syy sille kiukuttelulle, joten siihen pudistettiin päätä. “I’d welcome him back if that wasn’t extremely weird”, hän lupasi, “I’m afraid he’ll have to continue his newfound hobby somewhere else.”
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 27, 2018 23:53:58 GMT 2
Post by snafu on Nov 27, 2018 23:53:58 GMT 2
"Yeah?", Joshua totesi takaisin Victorialle ja vilkaisi Juliania, joka vain kohautti olkiaan ja hymyili muka viattomasti. "Remember me not to ever leave you two alone again since you start planning against me soon as you spend some time together.", ei mies oikeasti tosissaan ollut - eikä edes kuulostanut siltä - mutta ei kuitenkaan osannut olla hiljaa. "We're a pretty good team. Making dresses and kicking ass - sounds pretty good, eh?", Julian virnisti lähinnä Victorialle ja alkoi siinä vaiheessa pistämään pillejä pussiin sen mekon kanssa. Ratkoja laskettiin pöydälle ja sitä mekkoa tarjottiin naiselle ennen kuin noustiin seisomaan vähän laiskasti venytellen.
"Sorry I don't know what I was thinking about.", Joshua ei ollut halunnut perua sitä kokoustaan ja Julian oli sopivasti vain hengaillut ja ollut liian helppo taivutella hommaan. Ei siinä ollut tullu ajatelluksi, että ne muut äidit tai henkilökunta voisi pitää outona, että tuikituntematon mies veisi sitä lasta tanssitunnille ja jäisi odottelemaan. Julian ei kyllä nyt sopinut sinne yhtään, kun sitä tarkasteltiin sivusilmällä. Ei se mitenkään epäsiisti ollut, mutta silti suuressa kontrastissa niin Joshuaan, Victoriaan kuin niihin muihinkin äiteihin. "But now that they've seen him so maybe next time..? I'm just kidding.", pitkälle vitsejä ei kehdannut viedä, kun Victorian oli vielä ollut yllättävän säyseä eikä räjähtänyt Joshuan naamalle, mitä oli ehkä odotettu.
"What? That hurts. You're ice-cold blondie.", Julian päivitteli siihen, että uusi samanlainen tapaaminen olisi ollut vain outoa. Niinhän se olisi ollutkin - ei mies sitä kieltänyt - mutta sai sentään aihetta taas hetken olla hyvin dramaattinen. "I wouldn't laugh if I were you. She's your ex after all.", Joshua oli liian huvittunut ja sitä näpäytettiin - edelleenkin ihan hyväntahtoisesti - ja vilkaistiin Victoriaa: "I'd be on your side - you could cut a bitch - and he's just a big, whiny one."
"I guess I can now go? Making dresses was fun, but now I need to smoke fifteen cigarettes and spit on the ground to feel like a real man again. No but seriously if I don't get some nicotine soon I might cut someone.", mekkotehtailu oli huijannut aivot unohtamaan hetkeksi ketjupolttamisen ja nyt - kun tekemistä ei enää ollut - Julian ei muuta halunnutkaan kuin vetää muutaman tupakan putkeen. "I can handle this from here. You can go too, I think I'll survive here for the rest of the class. Plus the ladies like me.", Joshua huitoi kättään merkiksi, että punapää voisi lähteä pihalle tuulettumaan ja totesi sitten ex-vaimollekin, että sekin voisi halutessaan lähteä. Niiden muiden äitien suuntaan vilkaistiin ja virnistettiin. Tietenkin mieluummin oltaisi hengailtu Victorian ja miksei Julianinkin kanssa, mutta molemmilla oli varmasti omat menonsa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 28, 2018 17:33:07 GMT 2
Post by autopilot on Nov 28, 2018 17:33:07 GMT 2
“See, I even made him Canadian”, Victorian oli pakko huomauttaa ja vinoilla, “he’ll be speaking fluent French in no time.” Mitä todennäköisemmin Julianin kanssa ei vietettäisi tulevaisuudessa yhtään sen enempää aikaa kun oltiin vietetty tähänkään mennessä, mikä oli ihan ok. Sen lisäksi, ettei heillä oikeastaan ollut mitään syytä hengailla, se oli myös Joshuan ystävä. Avioeroissa yleensä jaettiin ystävät siinä missä rahatkin. Joshua oli kyllä voittanut sillä rintamalla, koska Victoria oli ilmeisesti enää ystävä kollegoidensa kanssa, eikä niitäkään nähty kun toimistolla, oikeudessa ja kerran kaksi vuodessa afterworkeilla. Hän olisi ehkä ollut surullinen jos olisi ehtinyt, mutta nyt ei ollut aikaa edes miettiä sellaisia asioita.
Joshuaan luotiin niin jäätävä katse, että jos se ei olisi itse ruvennut puhumaan siitä että vain vitsaili, niin sen myötä olisi kyllä hiljentynyt. Ehkä nainen ei huutanut sille nyt, mutta se johtui vain siitä, että hänellä ei ollut mitään oikeasti täysin välttämätöntä, pakottavaa tarvetta olla juuri nyt missään muualla. Ja koska Julian oli kuunnellut valitusta, jota kukaan muu ei kuunnellut. Ja koska sillä oli puku, joka näytti liian hyvältä, että hän olisi muistanut olla raivoissaan. Ehkä sen takia oli kestänyt niin kauan hakea avioeroa. Ehkä se oli aina kävellyt sisään puku päällä juuri sinä päivänä, kun hän oli miettinyt asiaa.
“I always knew you were smart. Somewhere deep down”, Victoria kommentoi sitä hänen puolelleen asettumista. Samalla se teki lähtöä, mikä oli varmaan kaikkien parhaaksi. Puheli siitäkin, että pitäisi vähintään ketjupolttaa ja syljeskellä, että saataisiin miehuus takaisin. “Wait. Here. Take sixty bucks for your great effort and go buy yourself something nice”, hän muisti samalla, kun otti mekon vastaan, ja oli seuraavaksi kaivamassa lompakostaan seteleitä.
“No, for real, though. Can you give it to Gabrielle when you oh so surprisingly run into her on your way out?” Victoria sitten selvensi ja esitti viatonta naamaa, “it’s for the private lesson last week. I forgot the last time I saw her.” Mitä omaan lähtöön tuli, niin ex-miehen eleet ignoorattiin ja päätettiin jatkaa se ompelutyö loppuun asti.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 28, 2018 22:25:57 GMT 2
Post by snafu on Nov 28, 2018 22:25:57 GMT 2
Julian kohotti kulmiaan niille rahoille - jotka otti kuitenkin vastaan - ja oli sanomassa jotain fiksua ennen kuin blondi kertoi niiden oikean tarkoituksen. Sille pyöräytettiin silmiä ja tungettiin setelit farkkujen taskuun. "Ice-cold. Cold to the bone I tell you.", hän sitten totesi vain Joshualle ja osoitti naista sormellaan, pudistellen samalla päätään. "But you also owe me for real.", katse siirtyi kokonaan siihen ja kädellä viitottiin, että miehenkin kannattaisi kaivaa kuvetta. Niin se tekikin ja antoi muutaman aivan liian sileän satasen setelin - kuten oli luvannutkin - ja Julian kiitti hymy huulillaan ja lähti sinne aulaa kohti, pohtien törmäsikö oikeasti Gabyyn vai pääsisikö tupakalle saakka. Toisaalta tuntui, että se pitäisi nyt löytää, kun kiikutettiin Victorian rahojakin mukana.
Joshua avasi puvuntakkinsa keskimmäisen napin ja istuutui sen jälkeen sen saman pienen pöydän ääreen johon ex-vaimokin oli itsepäisesti jäänyt mekkoineen. "You're not going?", siltä kysyttiin, kohotettiin kulmaa ja vilkaistiin perään ranteessa olevaa kelloa. Gracen tanssitunnistakaan ei ollut kyllä paljoa jäljellä, mutta jotenkin hän oli odottanut, että Victorialla olisi parempiakin paikkoja missä olla. Työkiireitä tai kokouksia tai jotain muuta kuin pitsinnypläystä. Hänellä ainakin oli.
"I have no idea how you got Julian to do that.", Joshua ei halunnut istua hiljaisuudessa ja kävi nojailemaan rennosti taaksepäin tuolissa ja oikaisi vähän jalkojaan samalla, kun nyökkäsi kohti sitä Victorian värkkäämää mekkoa.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 29, 2018 11:12:10 GMT 2
Post by autopilot on Nov 29, 2018 11:12:10 GMT 2
G’s ootd / Jos heitä ei oltu katsottu oudosti aiemmin, niin viimeistään siinä vaiheessa katsottiin kun molemmat syysivät Julianille käteistä. Ehkä sitä pidettiin palkattuna apuna, ehkä seuraavaksi kiertäisi juoruja siitä että he ostivat siltä molemmat huumeita. Kuka tiesi. Kaikilla tuntui aina olevan paljon sanottavaa ihan kaikkeen, eikä kaikille huhuille ja juoruille tarvittu edes minkäänlaista syytä. Ihan vain se riitti, että heidän elämänsä erosi aika paljon niiden omista. Joshuan ammatti teki siitä automaattisesti potentiaalisen rikollisen ja Victoria.. Kunnollinen äiti nyt vaan ei voinut käydä täysipäiväisesti töissä, joten hänessä oli pakko olla jotain vialla. “I might as well finish since I’m already late”, blondi ilmoitti siihen miehen ihmettelyyn, että eikö hän nyt kuitenkaan ollut menossa. Kun oltiin jo näin paljon myöhässä aikatauluista, niin lisävartilla ei ollut enää mitään väliä ja oli kaikista helpointa vain saattaa se projekti kerralla loppuun. Aloittaminen oli aina se vaikein vaihe, joten nyt kun siitä oltiin kerta selvitty, niin vähemmällä pääsi kun antoi vain mennä. Se Julianin ratkoma mekko pitäisi ehkä ottaa mukaan kotiin, koska sen ompeluun ei olisi tässä vaiheessa aikaa, mutta jos edes se toinen saataisiin pois työlistalta niin voitaisiin jo vähän juhlia. Joshuasta ei ollut apua, mikä oli ihan ok - ei siltä olisi muuta odotettukaan. “I asked nicely”, Victoria kohautti harteitaan siihen, miten oli saanut Julianin töihin , “people do a lot of things if you just ask.” Tai ehkä hän oli ennemmin käskenyt, mutta silti. Tarkoitus pyhitti toisinaan keinot. Mitä tuli Gabrielleen ja satunnaisiin kohtaamisiin, oli nainen juuri aulassa olevalla vastaanottotiskillä penkomassa paperilaatikkoa ja jäljittämässä yhtä kadonnutta, ilmeisesti täysin maan pinnalta pudonnutta lupalappua.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 29, 2018 15:08:08 GMT 2
Post by snafu on Nov 29, 2018 15:08:08 GMT 2
"Oh, okay.", Victoria kuulemma oli jo myöhässä ja Joshua ei tiennyt olisiko sitäkin pitänyt pyytää anteeksi, mutta päätyi vain nyökäyttämään päätään sen vastaukselle. Puhelin kaivettiin taskusta - tarkistettiin aika senkin ruudulta - ja laskettiin se sitten pöydälle ruutu ylöspäin. Hän ei osannut auttaa niiden mekkojen kanssa, mutta ei kehdannut käydä luuriaankaan vain pläräämään siinä, kun nainen ahkeroi. Juliankin oli kyllä saanut jotain aikaan, mutta Joshuaa ei hirveästi innostanut ottaa ratkojaa käteensä ja aukoa saumoja.
"But Julian isn't like most people.", piti huomauttaa siihen, kun Victoria sanoi, että useimmat ihmiset suostuivat tekemään asioita, kun vain pyysi. Hän kyllä tiesi sen paremmin kuin kukaan muu, kun sai paljon tapahtumaan vain väläyttämällä hammastahnamainoshymyään ja antamalla puolivillaisia vastauksia vaikkapa jollekin haastattelijalle. "You have any plans for the weekend?", Joshua vaihtoi aihetta ja kallisti päätään, kun kasuaalisti uteli ex-vaimon viikonloppusuunnitelmia. Omat pyörivät aika tiiviisti Gracen ympärillä. Sen kanssa käytäisiin ulkona syömässä ja touhuttaisiin jotain ja tänään varmaan päädyttäisi vain sohvan pohjalle katsomaan uusimpia lastenleffoja ja syömään älyttömiä määriä karkkia.
Victorialla oli joko kristallipallo tai Julian oli vain niin onnekas - jos sitä onneksi saattoi kutsua - että Gabrielle löytyi suunnitellusti heti tanssistudion aulasta. Se näytti hyvälle ja mies nieli alas kurkustaan jonkun sinne yllättäen nousseen palan. Hiuksia pyyhkäistiin parempaan malliin - mikä oli aivan typerää käytöstä - ja samalla kirottiin mielessä, että miten pelkästään naisen näkeminen aiheutti niin vahvan, sydänlihaksessa saakka tuntuvan reaktion.
"Hey, what's up?", Julian kuitenkin omasta mielestään kokosi itsensä hienosti kasaan ja kasuaalin tervehdyksensä jälkeen osasi hymyilläkin hyvin luonnollisesti. "Blondie - Victoria - forgot to pay you last week or something so here.", setelit kaivettiin taskusta ja ojennettiin naiselle kahden sormen välissä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Nov 29, 2018 15:44:23 GMT 2
Post by autopilot on Nov 29, 2018 15:44:23 GMT 2
“Yeah.” Oli niin paljon asioita, joita olisi sietänyt pyytää anteeksi, että oli varmaan vain parempi olla avaamatta sitä ovea. Se oli loputon suo, mistä ei jäisi kellekään käteen mitään. Oh okay oli ihan tarpeeksi tyydyttävä kommentti siihen, että Victoria oli miehen takia myöhässä. Siihen vastattiin vain suhteellisen ilottomalla, nopealla hymyllä ja koitettiin lähinnä keskittyä siihen käsillä olevaan työhön. Tahti tuntui nopeutuvan, kun Joshuan läsnäolo tuntui siinä vaiheessa lähinnä painostavalta. Kaikki kohtaamiset olivat nykyään vaikeita, kumpikaan ei oikein tiennyt mitä sanoa tai miten päin olla. Usein oli kaikista helpointa vain olla turvallisen ärtynyt, eikä lähteä pelaamaan tunnelottoa.
“I’ve seen worse”, Victoria lupasi Julianiin ja siihen, ettei se ollut kuin suurin osa ihmisistä, “he’s about a hundred times more polite than anyone I work with.” Siihen kategoriaan putosivat paitsi työkaverit, myös asiakkaat. Ne, jotka maksoivat rypistyneillä seteleillä parkkipaikalla, ja ne, jotka kuvittelivat että saattoivat rahalla ostaa itsensä vapaaksi murhasyytteistä. Joshua koitti kysellä viikonloppusuunnitelmista ja naisella oli vahvasti sellainen olo, että suunnitelmia pitäisi olla. Jotain muutakin kuin töitä ja kotona yksin hengailua. Sitä ei edes kehdattu myöntää ääneen, koska joku raja piti olla säälittävyydelläkin. Ja surullisuudella, koska surullistahan se oli kenen tahansa muun silmissä. “Oh, you know me. I’m just gonna go get crazy drunk and maybe wake up in Chicago”, Victoria ehdotti, koska ei oikeasti keksinyt saman tien yhtään järkevän kuuloista aktiviteettia. "We have a trial on Monday we gotta prep for", hän sitten vain myönsi, "probably gonna spend the night at the office with Steele. There'll be wine, though. And food." Se oli ainakin totta.
Sen lisäksi, että Victorialla saattoi olla telekineettisiä lahjoja, hän myös sattui tietämään mitä alakerrassa tapahtui aina tunnin loppua kohden. Hän oli siitä yhteentörmäyksestä siis huomattavasti vähemmän yllättynyt kuin Gabrielle, joka olisi sijoittanut Julianin ennemmin oikeastaan ihan mihin tahansa muualle kuin tanssistudiolle. Koska elämällä oli tapana heitellä eteen vähän mitä sattui, peitti hän kuitenkin hämmennyksensä ihan hyvin ja näytti lähinnä vain äärettömän kysyvältä, kun Julian tyrkytti yhtäkkiä rahaa ja puhui jotain Victoriasta.
“Oh”, Gaby sanoi, ei-niin-fiksusti ja lähinnä hämmentyneesti, ja otti ne setelit pienellä viiveellä. Miestä jäätiin hetkeksi vain tuijottamaan ja odottamaan siltä jotain selitystä, mutta se ei tuntunut pitävän tilannetta yhtään niin kummallisena. “It’s been a minute”, hän lopulta sanoi ja sai itsensä käyttäytymään melkein normaalisti ja luontevasti. Miehelle väläytettiin hymy ja taiteltiin sitten ne setelit kaikessa rauhassa. "You look good", Gabrielle lisäsi, kun se tuntui kohteliaalta. Se oli tottakin, vaikka kai olisi pitänyt pikkuhiljaa jo tottua siihen, ettei mies enää kävellyt ympäriinsä sen näköisenä että oli ollut tappelussa minuutti sitten. Sen ei olisi enää pitänyt tulla joka kerta yllätyksenä, mutta tuli se silti. Kai hän jotenkin vain oletti, että se sen parannus ei kestäisi.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Nov 29, 2018 22:19:00 GMT 2
Post by snafu on Nov 29, 2018 22:19:00 GMT 2
Julianissa oli se ero suurimpaan osaan ihmisistä - Joshuaankin - että se oli aito. Tai ainakin melkein aina oli vain se mitä oli eikä yrittänyt esittää muuta. Ehkä vähän tökerö, paha suustaan ja uhkaavakin, mutta ytimeensä saakka täysin sitä mitä oli. Sen nykyinen esitys tavallisuudesta ja kunnollisuudesta oli kestänyt pitkään ja Joshuan piti alkaa uskoa, että sekin oli varmaan totista totta eikä mikään kulissi siinä vaiheessa. Ei hän jokaista miehen tekemistä seurannut mikroskoopin kanssa, mutta se ilmestyi joka päivä salille ja teki työnsä ja vaikutti huomattavasti säyseämmältä kuin aikoihin. Ei päivittäin sellaiselta, että haluaisi tapella auringosta lähtien kaikkien ja kaiken kanssa. Mustelmattomat kasvotkin kertoivat omaa tarinaansa. Julian oli löytänyt jonkinlaisen balanssin ja rauhan itselleen ja nyt se oli sitten tullut toimeen ex-vaimonkin kanssa ja parsinut mekkoja. Jos Joshua ei olisi ollut niin tyytyväinen omiin töihinsä - olisi fakta voinut pistää ärsyttämään - mutta nyt Victorian puheille vain hymistiin vastaukseksi.
"Chicago sounds cool.", mies huomautti hymähtäen, kun nainen ruoti niitä viikonloppusuunnitelmiaan. Mitään älyttömän jännittävää siltä ei ollut odotettukaan ja oli vain lähinnä lämpimiksi kysytty. Se tuntui olevan heidän suhteensa teema. Joshua ei tiennyt uskalsiko sanoa kaikkea tai ottaa askelta suuntaan tai toiseen, kun vastaanotto oli aina erilainen ja silloin, kun Victoria oli säyseä vihaisen sijaan haluttiin se ilmapiiri säilyttää pitkään. Olisihan sille haluttu sanoa paljon - ja tehdä enemmän - mutta tanssistudion lämpiö ei ollut oikea paikka sellaiselle kohtaamiselle. Joshuasta alkoi tuntua, että pian mikään paikka ei olisi.
"And wine too. I think I'll just stay home with Gracie tonight and we'll watch movies and go out tomorrow.", omatkaan viikonloppusuunnitelmat eivät olleet sen kummemmat ja ne kerrottiin ilman vastakyselyä kevyen hymyn kera. Joshua silmäili Victoriaa pidempää ja melkein huomautti, että se näytti kauniilta. Naiselle tarjottiin sanojen sijasta vain uusi - hyvin poliittinen hymy - ja annettiin sen syventyä ompelutyöhön ja itse silmäiltiin seiniä ja odotettiin ajan kulkua.
Julian oli ehkä siinä tilanteessa niskan päällä, kun oli se joka pääsi yllättämään. Gaby ainakin näytti aavistuksen hölmistyneeltä, kun hän vain ilmestyi sen taakse ja tarjosi rahaa ja sen reaktio venytti huulille hymyn. Sellaisen kasuaalin ja hyväntahtoisen.
"Yeah, it's been.", se tuntui typerältä vastaukselta, mutta aivot eivät tuottaneet mitään parempaakaan vastausta. Naisen kehuille virnistettiin ja pudistettiin päätä, "thanks. That really strokes my ego." "You look good too. Beautiful, actually.", Julian ei edes kuulostanut mitenkään limaiselta niiden omien kehujensa kanssa. "So private lessons? You think you could teach me and my two left feet?", sen kysymyksen kanssa ei oltu mitenkään tosissaan, kunhan heitettiin jotain ilmoille, ettei tarvinnut seisoa hiljaa tai pahempaa sanoa heti heippoja ja jatkaa matkaa. Se olisi tietenkin ollut fiksuinta, mutta Julian ei ollut ikinä ollut se penaalin terävin kynä.
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 2, 2018 21:55:44 GMT 2
Post by autopilot on Dec 2, 2018 21:55:44 GMT 2
Lapsi oli hyvä syy jättää työt töihin, viinit kauppaan ja makailla kaikessa rauhassa kotona mitään sen suurempaa tekemättä ilman, että siitä tarvitsi kantaa huonoa omatuntoa. Joskus se tietynlainen toimettomuus ahdisti, kun olisi muka ollut niin paljon tärkeämpiäkin hommia käsillä, mutta useimmiten se oli ihan mukavaa.
Victoria ei todellakaan ollut sellaista tyyppiä, että äitiys olisi ollut kaikki mitä oltiin koskaan haluttu, mutta osattiin siitä ajoittain nauttiakin. Lapsen perään myös haikailtiin aina, jos se oli edes sen yhden yön poissa. Olisi aina tehnyt mieli vain sanoa Joshualle ei, kun se edes pyysi. Nytkin hän oli jostain syystä heti kateellinen sen viiikonloppusuunnitelmista tytön kanssa, vaikka ihan liian usein muka kaipasi niin paljon omaa aikaa, vapautta ja tilaa. Nytkin oltiin muka haluttu se vapaa viikonloppu, kunnes oltiin se sitten saatu, ja tässä nyt istuttiin neula kädessä tanssisalin lämpiössä.
“That doesn’t sound half bad”, blondi kommentoi niitä suunnitelmia. Tavallaan olisi tehnyt mieli vain pakata tavarat ja lähteä sieltä mahdollisimman nopeasti, tavallaan kai jostain tuntemattomasta, todennäköisesti typerästä syystä hidasteltiin ja pelattiin aikaa. “I feel like we never got time for that anymore. Weekday’s are so crazy busy there’s barely time to sit down for dinner.”
Kun Gabrielle oli viimeksi nähnyt Julianin, oltiin oltu elämässä jotenkin henkisesti aika eri pisteessä. Oli ollut loputtomasti jossittelua, vihaa, ehkä haikeutta. Kaikenlaista, mitä ei oltu suostuttu allekirjoittamaan. Silloin se koko ylitsepääsemisprosessi oli ollut vaiheessa, kun oltiin jotenkin vain jääty roikkumaan siihen, että mitä oli ollut ja mitä ei enää ollut. Ehkä nyt oltiin vihdoin päästy eteenpäin, kun miehen näkeminen ei enää aiheuttanut mitään spontaania tunnemyrskyä. Se oli vain ylllätys, se siitä. Se oli oikeastaan ihan mukavaa, jollain tasolla, ja sen oli pakko olla hyvä merkki. Kehuillekin voitiin vain naurahtaa, eikä ajateltu asiaa sen suuremmin tai koitettu analysoida sen syvällisemmin.
“Maybe if I had a lot of time and you worked real hard”, Gabrielle veikkasi tanssiopetukseen, “or okay, ballet, probably not. Basic waltz, maybe.” Tämä oli ehdottomasti enemmän hänen maailmansa - ja hyvä niin. Saisi olla jatkossakin. “Joshua drag you here?” Gaby kysyi luontevasti seuraavaksi. Hän työnsi paperilaatikon kiiinni ja jäi nojailemaan siihen tiskiin. Vaalennetut hiukset sipaistiin samalla ponihännälle ranteessa olleella ponnarilla, eikä näytetty yhtään siltä, että oltaisiin oltu kiireessä paeta paikalta.
|
|
member rank New Yorker
Discord name
snafu#7068
▲ married to the game eli aktiivisen epäaktiivinen työnarkki
|
Dec 18, 2018 19:07:08 GMT 2
Post by snafu on Dec 18, 2018 19:07:08 GMT 2
Joshualla olisi ollut varmasti enemmän ylimääräistä vapaa-aikaa jos hän ei olisi ollut niin naimisissa töidensä kanssa. Ylisuorittaminen oli varmaan tullut äidinmaidosta, kun päivät täyttyivät kuntosalitreeneistä - omista ja ohjatuista - itse kuntosalista noin muutenkin, vapaaottelu-uran luomisesta - ja sen ylläpitämisestä - ja miljoonista mediakeikoista. Se vähäinen aika mikä jäi yli käytettiin mielellään töihin tai treeniin, vaikka välillä olisi ollut hyvä rentoutua sohvalle tai ajatella perhettä. Tänä viikonloppuna sentään niin tehtiin, kun aikataulu oli loppupäivälle ja huomiselle tyhjennetty kokonaan ja pyhitetty tyttärelle. Se tauko tavallisesta arjesta ja rentoutuminen teki hyvää omallekin psyykkeelle.
"I don't really have time for dinner or movie nights alone either. There's always something to do at the gym if there isn't any UFC related thing going on.", Joshua totesikin. Bisneslounailla käytiin ja Watersin kanssa ihan muuten vain, mutta yksinään ei itseä hemmoteltu ravintolaillallisella - vaikka noutoruokaa suosittiinkin sen helppouden takia - tai rauhoituttu illalla katsomaan elokuvaa. Joskus joku saattoi pyöriä taustalla, kun itse istuttiin koneen ääressä tai pyöriteltiin vanhanaikaisesti papereita ja hörpittiin olutta sisustuslehteen kuuluvassa malli-asunnossa. "We could go out and have a family dinner, if you have time? Maybe next week?", mies ehdotti eikä odottanut liikoja - suoraa myöntävää vastausta siis - ja vain hymyili sanojensa päälle.
"What? Don't I have the perfect body to be a ballerina?", Julian nauroi sanojensa päälle. "Wait til you see me in one of those fluffy ballet skirts and you'll eat your words.", hän jatkoi ja yritti vaikuttaa rennolta ja kasuaalilta ja sellaiselta kuin oli juuri ollut siellä lämpiössä Victorian kanssa. Sen seura ei saanut sydäntä käymään ylikierroksilla ja aivoja menemään oikosulkuun, kun ajateltiin liikaa ja samaan aikaan ei yhtään mitään - vaikka blondikin oli kaunis ja sen kanssa olisi voinut viettää varmasti hyviä hetkiä lakanoiden välissä - mutta Gaby oli aina Gaby.
"Actually I came here without him. I was supposed to hang around and then drive Grace to his place, but Victoria didn't like that plan.", Julian kertoi rehellisesti. "So I ended up hanging out with her and helping with some dresses and then Joshua showed up and - well - here I am now."
|
|
member rank Old Lady
Discord name
▲ Saikuttelua päällä mutta #Yrityshyvä10
|
Dec 26, 2018 18:46:14 GMT 2
Post by autopilot on Dec 26, 2018 18:46:14 GMT 2
Koska koko parisuhde oli alusta asti rakentunut tyhjille lupauksille, ei Victoria jaksanut ottaa mitään illallisehdotuksia tosissaan. Maybe next week tarkoitti, ettei sopivaa päivää koskaan löytyisi, tai jos löytyisikin niin koko homma peruuntuisi, lapsi olisi jälleen kerran murtunut ja riidan siemenet kylvetty. Siksi oli niin helppo hymyillä ja todeta, että “that’d be nice”, koska ei se koskaan johtaisi mihinkään. Victoria oli jo oppinut vain hymyilemään ja ottamaan sen asenteen, ettei turhaan tekisi mitään oikeita suunnitelmia vaan unohtaisi koko asian saman tien. Lapselle ei edes kerrottaisi mitään.
Julianista ei ehkä olisi balettitanssijaksi, mutta ei se nyt ihan täysi tunarikaan ollut. “I got a box full of fluffy ballet skirts at the back so tread carefully”, Gabrielle hymyili sille huvittuneesti sen sen uhoamisen myötä. Ehkä se oli vain hän, mutta kohtaaminen ei tuntunut yhtään niin kiusalliselta kun olisi voinut tuntua - ja oli tuntunut aiemmin. Sekin auttoi, ettei kukaan yrittänyt pyytää anteeksi mistään. Gaby ei edes tuntenut enää huonoa omatuntoa siitä, miten oli rähissyt kun mies oli päättänyt palata kuolleista. Se oli ollut vähintään oikeutettua ja ymmärrettävää, koska ihan sama mikä oli koko tarina, oli se kuitenkin jättänyt hänet lopulta tyhjän päälle, vaikka hän oli vain hetki aiemmin luopunut koko elämästään voidakseen lähteä sen kanssa pakomatkalle.
Mies tarjosi selitystä sille, että miksi oli sattunut tänään eksymään juuri tänne, ja sille nyökyteltiin ja selvästi hyväksyttiin sen syy. “I can see why she wouldn’t like that plan”, Gabyn piti huomauttaa. Mekkojen kanssa auttamiselle kohoteltiin vain vähän kulmia. “Never really thought of you as the homemaker type”, hän kommentoi, mutta ei kysynyt asiasta sen enempää. Huvinsa kullakin. “I got like.. Half an hour left”, nainen jatkoi sitten omaan tilanteeseensa ja tähyili seinäkelloa, “I’m about to hit the first store on the way and buy all their food. It’s been a long ass day. Or morning, anyway.” Kello ei edes ollut vasta kun yhdentoista tienoilla ja silti hän oli paitsi väsynyt ja lopen turhautunut työntekoon myös äärettömän nälkäinen. Olisi ehkä kannattanut syödä aamupalaa sen sijaan, että torkutti puoli tuntia.
|
|