member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Nov 16, 2018 23:48:32 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Nov 16, 2018 23:48:32 GMT 2
Friday, June 1st, 2018 - EveningBenjamin and Beau's home @ Queens Leslie Bergin & Benjamin Savage (+ Beau) Leslie's ootd / julle Se oli oli ollut siihen asti ihan normaali perjantai, kunnes ilta oli koittanut. Jos totta puhuttiin, Beau oli yleensä hänen seurassaan hyväntuulinen ja herttainen lapsi – mitä nyt välillä heittäytyi todelliseksi riiviöksi ja koetteli Leslien hermoja, mutta sitä ei koskaan kestänyt viittä minuuttia pidempään. Leslie oli huomannut jo päivällä, että poika oli koetellut häntä jonkin verran, mutta hän ei ollut pitänyt sitä hälytysmerkkinä mistään pahemmasta. Nainen oli tapansa mukaan suhtautunut pojan kiukutteluihin tyynesti, mutta nyt hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt jo alusta asti olla määrätietoisempi ja laittaa heti ensimmäiselle kiukunpuuskalle piste. Ei nainen ollut osannut arvata, kuinka katastrofaalinen päätös oli vain ignoorata Beaun käytös. Illalla Beau oli nimittäin heittäytynyt oikeaksi kauhukakaraksi. Kirjaimellisesti se oli jättänyt olohuoneessa jälkeensä hirvittävän sotkun, kun oli suutuspäissään levittänyt ja heitellyt lelunsa lattialle, kun Leslie oli kerrankin kieltänyt poikaa vähän kovemmin. Beau oli suorastaan kiljunut Leslielle eikä ollut sietänyt lainkaan sitä, että Leslie torui ja kielsi poikaa tekemästä jotakin. Mitä useamman kiellon Leslie oli suustaan päästänyt, sitä enemmän ne olivat menneet Beaulla tunteisiin. Jossakin välissä Beau oli jopa heitellyt lelujaan Leslietä kohti, eikä naisen ollut auttanut muu kuin suojautua sohvan selkänojan taakse. Siellä sohvan selkänojan takana kyyhötellessään Leslie oli manannut omaa ammatinvalintaansa niin tunteella, että oli jopa hetken aikaa pohtinut luovuttavansa ja lähtevänsä uudestaan koulunpenkille. Sen verran hirveäksi Beau oli heittäytynyt, että hän saattoi oikeasti hetken pohtia moisia. Oli mennyt jonkin aikaa, että nainen oli uskaltautunut näyttäytymään sohvan takaa. ”Beau, you have to stop behaving like this!” Leslie sanoi aavistuksen kovemmalla ja samalla toruvalla äänellä, kun poika juoksi raivokkaasti hänen ohitseen omaa huonettaan kohti. ”No! You're not nice!” Beau tuhahti oikein verisesti loukkaantuneena, kurkkasi olkansa ylitse ja näytti hänelle kieltään. Leslie katseli pojan perään päätään puistellen ja joutui henkisesti valmistelemaan itsensä tulevaa koitosta varten, ennen kuin lähti astelemaan Beaun perään. Beaun huoneen ovi pamahti kiinni vain hetkeä myöhemmin, eikä Leslie voinut kuin huokaista syvään. Leslie pysähtyi hetkeksi Beaun huoneen ovelle ja kuulosteli kaikessa rauhassa sieltä kantautuvia ääniä. Äänestä päätellen se pieni pirulainen hyppi sängyllään. ”Okay, Beau, you know what? I'll tell your father about this if you don't stop behaving like a wild animal”, Leslie uhosi oven läpi. Hän kuulosteli hetken aikaa, lakkaisiko sängyllä pomppiminen, mutta se oli turha toivo. Lopulta Leslie ei voinut muuta kuin raottaa hieman huoneen ovea. Se oli virhe, koska lähes välittömästi jotakin kovaa lennähti ovea päin ”no”-huudon saattelemana, ja Leslie joutui sulkemaan oven, ettei saisi lentävästä esineestä päähänsä. Olkoonkin, että oven sulkemisen yhteydessä naisen huulilta karkasi kauhistunut kiljaisu. ”That wasn't nice at all!” nyt vuorostaan Leslie kiljui pojalle lähinnä vain järkyttyneenä ja hämmentyneenä Beaun käytöksestä. Ei hän ikinä ollut nähnyt sitä poikaa niin tottelemattomana ja pirullisena, mutta kerta se oli kai ensimmäinenkin.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 28, 2018 9:06:48 GMT 2
Post by julle on Nov 28, 2018 9:06:48 GMT 2
# Benjamin’s ootdBenjamin oli lähtenyt liikenteeseen heti aamusta ja ollut kiireellinen sen myötä koko päivän. Beau oli onneksi hyvillä mielin voitu jättää Leslien hoiteisiin, jonka palkkaamista pojan kokopäiväiseksi hoitajaksi ei kaduttu päivääkään. Siitä kuului Realle myös suuri kiitos, kun paras ystävänsä oli tuonut ilmi, että eräs toinen ystävänsä kaipasi työtä lastenhoidon parista. Leslien palkkaaminen toki tarkoitti sitä, että Benjaminin piti tehdä enemmän töitä kuin aikaisemmin, jotta sai elämisen lisäksi maksettua lastenhoitajan palkan. Josie oli luonnollisesti ilmaissut hyvin selvästi voivansa auttaa poikaansa rahallisesti, mutta Benjamin oli kieltäytynyt tarjouksesta kohteliaasti. Äidin apua kaivattiin sen sijaan monessa muussa asiassa, kuten Beaun hoitamisessa, kun Lesliellä oli vapaapäivä, tai kun nainen ei muuten kyennyt katsomaan miehen pojan perään. Kotoa lähdettyä Benjaminin aamupäivä ja iltapäivä oli kulunut muutaman auton maalaamisessa, jonka jälkeen hän oli käynyt vetämässä pienet päiväunet. Heräiltyään hän oli jäänyt muuten vain hengailemaan kerholle, törmättyään vanhempiin veljiinsä Johnnyyn ja Maxiin, joiden kanssa uppouduttiin juttelemaan niitä näitä. Heidän seurassa aika kului kuin siivillä, sillä Benjamin havahtui vasta tunteja myöhemmin, kuinka oli isoveljiensä kanssa jutellut niin kauan, että olisi hänen aika lähteä kotiin ja päästää Leslie kotiin. Johnnyn ja Maxin kanssa olisi mielellään juteltu vielä pidempään, mutta tiesi näkevänsä heitä hyvin pian uudestaan – viimeistään sunnuntaina, kun koko perhe kersoineen menisi heidän äidin luokse syömään. Se oli joka sunnuntain perinne; kaikki kokoontuivat viikon päätteeksi itse matriarkan luokse, puolisoineen päivineen. Silloin Josie sai sydämensä kyllyydestä passata lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Pihaan kurvatessa, Benjamin jätti pyöränsä pihatielle ja suuntasi etuovelle kypärä kainalossa. Taskusta kaivettiin avaimet, joiden avulla astuttiin eteiseen, laittamatta siinä vaiheessa vielä merkille talosta kuuluvaa kolinaa. “ Heey, I’m home!”, Benjamin huikkasi samalla kun riisui takkinsa naulakkoon ja nakkasi kainalossa olevan kypärän hattuhyllylle. Vasta peremmälle astellessa ja nähdessään Leslien päivystämässä Beaun oven takana, Benjamin kurtisti kulmiaan ja vei kätensä puuskaan rinnalleen. “ Uh, what’s going on here?”, tiedusteltiin rauhalliseen sävyyn ja silmäiltiin edessä seisovaa naista sekä huoneen ovea vuorotellen. Hyvin pian Benjaminille kävi selväksi mistä oli kyse, kun oven takaa kuului kolahdus. Mitä luultavammin joku leluista taas lensi ovea kohti. “ He’s a wild again, isn’t he?”, Benjamin ei siinä vaiheessa enää voinut estää huvittuneen hymyn nousemista kasvoille, samalla kun huokaisi ja päästi kätensä puuskasta. “ I can handle this. You can go if you want to, unless you wanna have dinner here? I’m starving. Has he eaten already?”, mies kysyi samalla kun astui Leslien ja oven väliin, laskien kätensä Beaun huoneenoven kahvalle. Jos Beau oli kauankin riehunut, niin luultavasti kaksikko ei ollut vielä syönyt iltapalaa, joten jos Leslie halusi, se sai jäädä heidän kanssa syömään. Lopulta Benjamin avasi poikansa huoneen oven ja asteli peremmälle. “ What’s up buddy? I heard you are behaving like wild animal - again”, Benjaminin äänensävy muuttui siinä vaiheessa toruvaksi, jolloin sängyllä hyppivä poika lopetti hyppimisen ja vuorostaan pomppasi sängyltä alas, kirmaten isänsä jalkoihin. “ I’m sorry…”, Beau aloitti, joka sai Benjaminin huokaisemaan raskaasti ja nappaamaan pojan syliinsä. “ Yeah, don’t apologize me – apologize from Leslie”, poikaa käskytettiin isällisen napakasti, jolloin Beau käänsi katseensa Leslieen ja mutristi huuliaan hiljaa. “ I’m sorry…” - “ Good, now go clean your toys”, Benjamin kehotti laskiessaan pojan lattialle ja tuuppasi kevyesti olohuonetta kohti. Pojan juostua matkoihinsa, mies käänsi huomionsa takaisin Leslieen. “ So how was your day before this?”
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Nov 28, 2018 23:11:44 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Nov 28, 2018 23:11:44 GMT 2
Leslie alkoi pikkuhiljaa vaipua epätoivoon, koska hän ei yksinkertaisesti keksinyt, miten olisi saanut Beaun rauhoittumaan. Hän ei rehellisesti sanottuna edes tiennyt, mistä poika oli sellaiset hirvittävät pömelit vetänyt. Beau kun ei yleensä hänen lähettyvillään heittäytynyt niin kamalaksi. Ei poika normaalisti heitellyt leluja häntä kohti tai huutanut hänelle tai lakannut täysin kuuntelemasta. Yleensä heillä oli oikein mukavaa keskenään, jos päivittäisiä, pieniä kiukunpuuskia ja hankaluudesta johtuvia kohtauksia ei otetu laskuun mukaan. Nyt kuitenkin kaikki Leslien sanat tuntuivat menevän ohi korvien, eikä Beau ottanut rauhoittuakseen. Väkisinhän siinä alkoivat keinot loppua, ja Lesliekin tunsi lievää hermostumista sen takia, ettei saanut poikaa rauhoittumaan niin nopeasti kuin yleensä. Niin pitkään kuin Leslie oli pitänyt Beausta huolta Benjaminin ollessa poissa, Beau oli saanut vastaavanlaisia kohtauksia ehkä pari kertaa aikaisemmin. Varsinkin alussa, jolloin Leslie oli aloittanut työnsä, poika oli oikein testaamalla testannut hänen sietokykynsä rajoja. Beau oli ollut oikea demoni pienen enkelin vaatteissa ja oli sitä toisinaan edelleenkin.
Jälleen kuului kolahdus, ja Leslie havahtui ajatuksistaan. Hän kuuli Beaun hihittävän huoneessaan kuin poika olisi ollut varsin ylpeä riiviömäisestä käytöksestään. Sen sijaan, että Leslie olisi jaksanut jälleen huutaa oven läpi pojalle, hän painoi otsansa ovea vasten ja huokaisi raskaasti. ”I'll buy you something nice if you stop now”, Leslie alentui jo lahjomaan Beauta, kun ei muuta keksinyt. Se ei kuitenkaan tepsinyt, koska hetkeä myöhemmin huoneesta kuului: ”I don't believe you!” Blondi puisteli päätään ja hieroi etu- ja keskisormillaan molempia ohimoitaan. Lapset osasivat olla todella jääräpäisiä. Niiden kanssa oli yleensä mahdotonta käydä minkäänlaisia sivistyneitä keskusteluja, koska lapset harvoin kykenivät aikuisten tapaan taipumaan kompromisseihin. Leslie oli huomannut vuosien varrella, että kun lapsi jotakin päätti, se yritti viimeiseen asti pitää päänsä. Osa lapsista myös rakasti sitä, kun he saivat jonkun hermostumaan, ja innostuivat usein lisäämään vettä myllyyn. Beaukin oli sinä iltana huomannut Leslien pikkuhiljaa menettäneen kärsivällisyyttään, jonka takia poika oli vain innostunut kiukuttelemaan enemmän.
Leslien katse suorastaan sinkoutui eteisen suuntaan, kun hän kuuli tutun äänen ja askeleita sen suunnalta. Vain hetkeä myöhemmin Benjamin asteli näkyviin ja katseli häntä selvästi ihmettelevällä katseella. Heti sen jälkeen mies tiedustelikin, mikä homma siinä oikein oli meneillään, mutta Leslien ei onneksi tarvinnut selittää, kun lelun kolahtaessa jälleen ovea vasten, Benjamin tajusi itsekin. ”Yes, he is”, blondi myönsi huokaisten, ”I don't know what to do anymore.” Oli päivän pelastus, että Benjamin sattui juuri tulemaan kotiin silloin, kun miestä tarvittiin. Leslie ei silti voinut olla huomaamatta, kuinka huvittuneelta mies näytti tilannetta seuratessaan. ”Nope, we haven't eaten anything. He has been acting like this almost... thirty minutes”, Leslie vastasi irvistäen. Naista hävetti hieman, että Benjaminin täytyi todistaa sellaista episodia heti kotiin tultua vain ja ainoastaan sen takia, ettei Leslie ollut kyennyt ottamaan tilannetta hallintaansa. Sille ei kuitenkaan enää voinut yhtään mitään. Hän oli yrittänyt kaikkensa.
Hän jäi hetkeksi seisomaan oven ulkopuolelle, kun Benjamin avasi Beaun huoneen oven ja astui peremmälle huoneeseen. Kun hän kuuli miehen toruvan äänensävyn, hän uskalsi vasta sen jälkeen vilkaista huoneeseen. Enää lelut eivät lennelleet, ja Beaukin lakkasi hyppimästä sängyllään kirmaten nyt isänsä luokse anteeksi pyydellen. Leslie nojautui ovenkarmia vasten ja katseli Beauta ja Benjaminia pieni hymy huulillaan. Benjamin kehotti poikaansa pyytämään anteeksi käytöstään, ja Beau kääntyikin kiltisti hänen puoleensa ja pyysi anteeksi. ”It's fine. Apology accepted”, Leslie sanoi hellästi hymyillen ja ohimennen nopeasti pörrötti Beaun hiuksia, kun se juoksi hänen ohitseen olohuoneeseen. Hän katseli hymyillen pojan perään, kunnes kääntyi Benjaminin puoleen miehen tiedustellessa heidän päivästään ennen äskeistä kohtausta. ”We had such a nice day. We watched some movies and went to that playground near your house”, nainen kertoi tavalliseen tapaansa varsin iloiseen sävyyn, ”and I tried to teach him to read a little bit.” Selityksensä lomassa nainen lähti hitaasti liikehtimään kohti keittiötä ja vilkaisi olohuoneen kohdalla Beaun suuntaan. ”Beau, what would you like to eat for the dinner?” Leslie tiedusteli. ”Pancakes!” vastaus kuului saman tien. Olisihan hänen pitänyt arvata. Hän teki usein pannukakkuja itselleen ja Beaulle, jos ei jaksanut alkaa tekemään mitään terveellisempää vaihtoehtoa. Ilmankos Beau vaatikin pannukakkuja lähes aina, kun Leslie kyseli, mitä poika halusi syödä. ”What about you? You want pancakes too?” Leslie kääntyi huvittuneena Benjaminin puoleen ja kohautti kulmiaan kysyvästi.
Keittiöön asti ennätettyään Leslie ryhtyi tekemään pannukakkutaikinaa. Hän etsi itselleen kaikki tarvittavat ainekset ja tarvikkeet, sekoitti tarvittavat aineet keskenään ja jätti taikinan hetkeksi odottamaan sivummalle sillä välin, kun hän siisti keittiön kuntoon kaikesta sotkusta. ”Beau, do you want to help me to bake these pancakes?” Leslie kailotti olohuoneeseen nostaessaan paistinpannua liedelle. Nainen kuuli, kuinka poika lähti juoksemaan kohti keittiötä. ”But first you have to clean the mess you made”, hän sanoi virnistäen, kun Beau ilmestyi keittiöön. Poika kääntyi pettyneesti puuskahtaen ympäri ja paineli takaisin olohuoneeseen pää painuksissa. Leslie laittoi samalla paistinpannun jo kuumenemaan. Sen jälkeen hän kiinnitti huomionsa keittiössä kanssaan olevaan Benjaminiin. Hän oli taas työntouhussaan unohtanut miehen läsnäolon ihan kokonaan. ”Oh, sorry, I forgot to ask how your day was. Tell me about it”, Leslie kehotti hieman pahoitteleva hymy huulillaan. Heti sen jälkeen hän nappasi kulhon, jossa pannukakkutaikina oli, käteensä ja kaatoi sitä hieman kuumentuneelle pannulle jättäen pannukakun paistumaan hiljalleen itsekseen. Kaikesta hästäyksestään huolimatta nainen kääntyi aina välillä Benjaminin puoleen ja kuunteli miehen vastausta.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Dec 10, 2018 9:11:18 GMT 2
Post by julle on Dec 10, 2018 9:11:18 GMT 2
Benjamin ei ollut liioin yllättynyt että Beau oli käyttäytynyt huonosti. Pojalla oli viime aikoina ollut paljon käytösongelmia, eikä Benjamin tiennyt mistä se johtui. Toisinaan hän mietti mahtoiko Ri-Rin poissaolo vaikuttaa tai ylipäätään se, ettei Beaulla ollut elämässä kunnollista äitihahmoa. Ainoastaan isoäiti, sisaruksiensa puolisot ja Leslie. Heistä kukaan ei kuitenkaan ollut sellainen äitihahmo Beaulle, mitä poika kaipasi. Toisaalta Beau oli siinä iässä, että hän koetteli rajojaan ja vanhempiensa hermoja. Benjaminkin oli saanut oman osansa siitä kiukuttelusta, sillä oli ne pojan tavarat lennelleet ennenkin talossa. Beau oli osoittanut mieltä, kiukutellut ja tehnyt toisinaan pojan isän päivistä ihan helvetin vaikeaa ja raskasta. Oli se kuitenkin sen arvoista, eikä Benjamin vaihtaisi päivääkään pois isyydestään. Siinä oli oppinut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mistä oli nykyään hyötyä monessa asiassa... Kuten töissä.
Kotiin palatessa tilanne näytti taas kärjistyneen äärimmilleen, kun leslie löydettiin Beaun huoneen oven takaa ja pojan ääni kuului oven toiselta puolelta. Lesliestä huokui turhautuneisuus, mikä kieltämättä hiukan huvitti Benjaminia ja se näkyi miehen kasvoilla pienen hymyn muodossa. ”Everybody says it’s his age but sometimes I wonder if I have devil himself as my child”, mies ja pyöräytti silmiään. Beaun käytös ei missään nimessä ollut suotavaa, mutta ihan ymmärrettävää sen ikäiselle. ”Don’t worry, I’m here now. I can handle this”, Benjamin lisäsi lähes heti perään ja otti ohjat käsiinsä, astuen vuorostaan Beaun huoneeseen. Riehuva poika lopetti lähes samantien sängyllä hyppimisen ja kirmasi isänsä jalkoihin. Kieltämättä se tilanne oli omalla tavallaan huvittava, sillä hetki sitten poika oli käyttäytynyt kuin mikäkin peto, heitellessä leluja ympäri huonetta ja pomppiessa sängyllä kielloista huolimatta. Nyt tummahiuksinen pikkupoika näytti katuvalta ja olevan pahoillaan, joista Ben osan tiesi olevan ainoastaan esitystä.
Anteeksi pyydettyään Beau kirmasi siivoamaan sotkujaan olohuoneesta, jonka jälkeen Benjamin seurasi hetkensä poikansa menoa, ennen kuin käänsi katseensa Leslieen. ”Sound fun, I wish I could be there”, Benjamin sanoi vinosti hymyillen, kun Leslie kertoi kaksikon päivästä. Kyllä Ben olisi mielellään viettänyt kaiken hereillä olo aikansa poikansa kanssa, mutta jonkun oli tuotava myös leipä pöytään. Seuraavaksi Ben kohotti jopa hiukan yllättyneenä kulmiaan, kun nainen kertoi yrittäneensä opettaa nuoremmalle Savagen pojalle lukemista “Oh, so you’re trying to teach him something? Well, maybe he’ll be next Max Savage”, hän hymähti vuorostaan huvittuneena ja pyöräytti silmiään, kun mainitsi perheen kultapojan, joka oli onnistunut luomaan itselleen varsin menestyneen uran lakimiehenä. Max oli perheestä ainoa, joka oli jollain tavalla onnistunut luomaan itselleen sen täydellisen idyllin – jos ei laskettu miehen huume- ja alkoholi ongelmia, saati sitten vaimon murhaa, jonka tekijää ei oltu vieläkään saatu kiinni.
Leslien suunnatessa keittiöön, Benjamin hetken seurasi naista katseellaan, ennen kuin asteli sen perään ja jäi keittiön oviaukolle nojailemaan. “Pancakes? Sure, I love pancakes”, Ei Benjamin laittanut vastaan, jos joku tarjosi hänelle pannukakkuja. Semmoisia kun ei itse osattu tehdä. Hetken aikaa Benjamin seuraili Leslien hääräämistä ja Beaun siivoamista, kunnes huokaisi hiljaa ja siirtyi keittiönpöydän ääreen istumaan. Benjamin otti keittiönpöydän ääressä olevalta tuolilta rennomman asennon, valutessaan röhnöttämään tuolille, samalla kun risti jalkansa ja vei kätensä puuskaan rinnalleen. “Pretty busy. I painted couple cars, saw my brothers Johnny and Max and…”, Benjamin kertoili päivästään, pyöritellen samalla niskojaan, ennen kuin käänsi katseensa naiseen. “That’s about it”, ei päivässään onneksi ollut tapahtunut mitään maata mullistavaa. Leslielle ei sen suuremmin oltu mainostettu osallisuudesta paikalliseen moottoripyöräkerhoon, eikä Benjamin ollut kovin varma siitä kuinka paljon nainen tiesi koko touhusta, saati Benin osallisuudesta siihen. Tavallaan Ben olisi halunnut kysyä asiasta, mutta toisaalta hän ei halunnut pelotella naista pois, jos tuo säikähtäisi hänen taustojaan. Hetkeksi aikaa Benjamin hiljeni ja katseli poikansa siivoomista olohuoneessa, kunnes käänsi katseensa keittiössä hääräävää Leslieen. “Do you need help? I don’t know how but...”, hän kysyi huvittuneesti virnistäen ja kohensi asentoa tuolillaan.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 10, 2018 21:46:01 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 10, 2018 21:46:01 GMT 2
Leslie naurahti Benjaminin puheille. ”The Devil himself? Well, let's hope that's not true”, nainen naurahti ja hymyili lämpimästi sanojensa päätteeksi. Onneksi miehen läsnäolo kuitenkin rauhoitti Beaun, eikä pojan riiviömäinen käytös jatkunut enää pidempään. Lesliestä oli suorastaan huvittavaa nähdä, kuinka Beau muuttui yhdessä nopeassa silmänräpäyksessä lauhkeaksi lampaaksi, josta ei ikinä olisi uskonut, että se olisi juuri äsken saanut hirvittävän raivokohtauksen. Lelunsakin se lähti heti siistimään olohuoneeseen, kun Benjamin kehotti sitä tekemään niin. Ehkäpä Beau ei nyt pitkään aikaan kehittelisi tällaisia kohtauksia, kun oli jäänyt riiviömäisestä käytöksestään isälleen kiinni itseteossa. Vaikka ei sillä, varmasti Beau koetteli Benjaminiakin silloin, kun Leslie ei ollut paikalla. Nainen ei epäillyt sitä hetkeäkään.
Seuraavaksi Leslie kertoili hänen ja Beaun päivästä. Kieltämättä hänen kävi Benjaminia hieman sääliksi, kun mies toivoi, että se olisi voinut aikaisemmin olla heidän kanssaan – tai ehkä lähinnä Beaun kanssa. ”You can join us the next time”, nainen sanoi – tai ehkä ennemminkin ehdotti, koska äänensävy oli aavistuksen kysyvä. ”I mean if sometimes you have any free time”, Leslie lisäsi nopeasti ehdotuksensa perään. Totta kai Benjamin sai liittyä heidän seuraansa silloin, kun sillä oli aikaa. Ei Leslie sitä pahakseen pistänyt, ja ihan hyvää se olisi tehnyt Beaullekin viettää aikaa isänsä kanssa. Leslie oli nimittäin huomannut, ettei hänen seuransa aina täyttänyt sitä paikkaa, jonka Benjamin olisi pystynyt täyttämään. Olihan se eri asia tehdä asioita isän kanssa kuin hänen kanssaan. ”He wanted to learn how to read so I tried to teach him”, Leslie naurahti, kun Benjamin näytti yllättyneeltä kuullessaan, että hän oli opettanut Beauta lukemaan. Se innostus tosiaan oli lähtenyt ihan täysin Beausta itsestään, ja nainen oli vain toteuttanut pojan toiveen. ”Of course he'll be! He is a quick learner”, blondi sanoi. Toden totta Beausta tulisi vielä Max numero kaksi. Leslie ei epäillyt sitä hetkeäkään.
Nainen oli jo täydessä työntouhussa keittiössä, kun Benjamin kertoi rakastavansa pannukakkuja. Hän vilkaisi miestä huvittuneena. Nyt hän ymmärsi, mistä Beau oli perinyt rakkautensa pannukakkuja kohtaan. Poika kykeni syömään niitä ihan hirvittävän määrän. ”Now I have pressures. Don't know if you'll love these pancakes but I will try my best to make them perfect and delicious”, Leslie naurahti. Samaan aikaan hän laittoi paistinpannua jo lämpenemään ja kuunteli Benjaminin kertoilua sen päivästä. Nainen vilkaisikin miehen suuntaan vähän kysyvästi, kun se lopetti kuin olisi halunnut vielä jatkaa, mutta ilmoitti vain hetkeä myöhemmin, että siinä olikin kaikki. ”Sounds like you had a good day. How are your brothers?” blondi kyseli. Hänellä ei ollut pienintäkään hajua siitä, että Benjamin ja muut Savaget olivat osallistuneet moottoripyöräkerhon toimintaan. Hän piti itsensä sen verran kaukana kaikesta lainsuojattomasta toiminnasta, ettei hän olisi millään voinut sitä tietää. ”Uh, well, you could set the table if you want”, Leslie vastasi Benjaminin kysyessä, tarvitsiko hän apua. Apu oli toki aina tarpeen, ja hän otti sen kiitollisena vastaan.
Beau ilmestyi pienen tovin kuluttua keittiöön, ja Leslie oli ennättänyt siinä välissä jo paistaa muutaman pannukakun. Poika raahasti heti pöydän äärestä tuolin hänen viereensä, ja Leslie ojensi sille jo lähes automaatiolla paistolastan käteen. ”You got this, buddy”, nainen sanoi lempeästi, ”when the other side is golden brown, flip that pancake.” Hän oli opettanut Beauta kääntämään pannukakun pannulla paistolastan avulla, vaikka tietenkin poika olisi halunnut vielä oppia kääntämään pannukakut niin, että ne piti ensin heittää ilmaan. Leslie oli kuitenkin sanonut, että senkin oppiminen vielä koittaisi. Beau käänsikin pannukakkuja jo varsin taitavasti ja oli tapansa mukaan asiasta todella ylpeä. ”I did it! Dad, did you see? I flipped the pancake!” poika hihkui innoissaan. Leslie tietenkin hymyili aurinkoisesti ja pörrötti sen hiuksia. ”See! I told you! You are good at this”, nainen kehui.
Kesti jonkin aikaa, että kaikki pannukakut saatiin paistettua, mutta kun viimeinenkin pannukakku nostettiin lautasen päällä olevan pannukakkuvuoren päälle, Leslie väänsi hellan nollille ja siirsi paistinpannun hieman syrjemmälle. Beaun ryntäsi tuolin kanssa pöydän ääreen, ja Leslie kantoi pannukakkulautasen pöytään. ”Now we can finally eat”, hän julisti istahtaessaan pöydän ääreen. Beau oli tietenkin napannut lautaselleen jo muutaman pannukakun ja kaatoi niiden päälle vaahterasiirappia. Lesliekin nappasi haarukallaan lautaselleen yhden pannukakun ja vilkaisi sitten Benjaminia, kun hän odotti tuomiota. ”Are they good?”
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Dec 11, 2018 21:37:02 GMT 2
Post by julle on Dec 11, 2018 21:37:02 GMT 2
Benjamin ei olisi ihmetellyt jos häntä olisi suotu lapsella, joka oli itse saatana. Etenkin kun Beaun käytös oli toisinaan niin ailahtelevaa, ettei mies olisi oudoksunut, jos pojalle tultaisiin joskus myöhemmällä iällä toteamaan ADHD tai joku muu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Olihan pojan kiikuttamista lääkärille mietitty joskus, mutta äitinsä neuvoja noudattaen Benjamin oli päättänyt odottaa asian kanssa. Josie oli saattanut myös huomauttaa, että pojan isä oli aikanaan myös varsinainen kauhukakara... Benjamin ei aluksi allekirjoittanut kyseistä väitettä, mutta asiaa tarkemmin mietittyä, he Seamuksen kanssa ajautuivat ja löysivät ongelmat huomattavasti nopeammin kuin muut perheenjäsenet. Leslien tarjoukselle Benjamin hymähti vinosti hymyillen. ”I try to remember that next time I have day off from work”, mies sanoi pienen nyökkäilyn kera ja hieraisi niskaansa. Hän ei osannut sanoa milloin sellainenkin päivä tulisi, sillä kerho vaati nykyään niin paljon, että niinä päivinä kun leslie sai pitää vapaata, Benjamin yleensä joutui kiikuttamaan Beaun äitinsä tai jonkun muun sukulaisen tykö. Adriannan perhekin toisinaan halusi olla avuksi, lähinnä nähdäkseen Beauta, eikä niinkään ollakseen apuna Benjaminille. Olihan se ymmärrettävää, mutta toisaalta kyseisen perheen tytär oli itse omatoimisesti ottanut ja lähtenyt, jättäen pojan täysin Benjaminin harteille.
Leslielle ei oltu kuitenkaan kerrottu liioin mitään erikoista omasta ”työstä” – saati sitten osallisuudesta paikalliseen moottoripyöräkerhoon. Kotona ei käytetty kerhon liivejä ja ne yleensä puettiin ylle vasta kerhotiloissa. Sen verran normaalia elämää Benjamin halusi viettää, ettei kaikki vastaantulevat ihmiset katsoneet häntä kieroon – vaikka hyvin leimattu iho jo veti katseita yksinään sen verran puoleen, ettei yksi liivi olisi luultavasti sitä tilannetta pahentanut. Benjaminin täytyi oikein höristää korvia, kun Leslie puhui pojastaan, joka oli kuulemma itse halunnut oppia lukemaan. Siksi naiseen luotiin taas aavistuksen epäuskoinen katse, samalla kun kädet asetettiin puuskaan rinnalle. ”He wanted to learn? Are you sure you’re talking about my son?”, hän kysyi epäuskoisena ja katsahti olohuoneen suuntaan, missä Beau siivosi lelujaan niille kuuluvaan laatikkoon. Katse kuitenkin muuttui hetkeä myöhemmin huvittuneeksi, palauttaessaan sen takaisin Leslieen. ”I think there’s might been mix up in the hospital…”, Benjamin vitsaili, katsahtaessaan Leslietä merkittävästi. Oli vaikea uskoa, että hänen geenejään kantava lapsi osoitti jonkinlaista kiinnostusta lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Hyvä kun benjamin itsekään oli mikään erityisen hyvä lukemaan ja kirjoittamaan – saati sitten akateeminen. Vähäinenkin opiskelu sai hänet nukahtamaan vaikka seisaaltaan. Siksi ehkä oli ihan hyvä, että äitinsä oli huomannut ettei kuopuksestaan tulisi mikään matikkanero, vaan kehotti ja kannusti häntä panostamaan taiteellisuuteen, joka saatiin nykyään systeemistä purettua ulos autojen maalaamisen parissa ja muuten piirtelemällä paperille. Eikä läheisiä kujia töhrimällä...
”Yeah, you should know something; I love pancakes so no pressure”, Benjamin härnäsi hyväntahtoinen hymy huulilla ja katsahti keittiössä hääräävää Leslietä, kuinka se laittoi paistinpannun lämpenemään. Benjamin tunsi olonsa sillä hetkellä todella hyödyttömäksi, mutta onneksi Leslie pyysi häntä kattamaan pöydän, jolloin mies nousi tuoliltaan, suunnaten astiakaapille.”Pretty much, good but long... And they are fine, they both are pretty busy with their lives but it’s nice that they still have time to talk to me ”, kertoiltiin, samalla kun otettiin lautaset kaapista ja aterimet astiakaapin alapuolella olevasta laatikosta. ”They both have kids, Johnny has four girls and Max has two sons and two girls so you can imagine how busy they both are with their lives”, Benjamin selosti viedessään lautaset ja aterimet valmiiksi pöytään, Beaun kirmatessa vuorostaan keittiöön auttamaan Leslietä pannukakkujen kanssa. Katettua pöydän hän vuorostaan nouti lasit sekä sen lisäksi vettä, maitoa ja Coca-Cola Zeroa pöydälle, mistä kaikki saisi valita oman juomansa – paitsi Beau, poika joisi joko maitoa tai vettä, koska ei halunnut lapsestaan vielä mitään limuaddiktia. Beaun hihkutukselle naurahdettiin huvittuneena, samalla kun istuuduttiin alas. ”I saw, looking good”
Benjamin istahti takaisin alas, kun kaksikko vielä teki lettuja. Leslietä ja Beauta silmäillessä Benin oli pakko myöntää itselleen että kaksikko oli yhdessä varsin hellyttävä näky. Ne ajatukset kuitenkin katosi savuna ilmaan, kun he saivat letut paistettua ja siirtyivät pöydän ääreen istumaan. Kaikki lappasivat omille lautasilleen pannukakkuja, mutta ennen kuin Benjamin kävi oman pannukakkunsa kimppuun, hän kaatoi omaan lasiin colaa ja Beaun lasiin maitoa. Vasta sen jälkeen tartuttiin aterimiin ja uskaltauduttiin käydä pannukakun kimppuun, jota makusteltua hän kohotti toista kulmansa, kun nosti katseensa pöydän toisella puolella istuvaan Leslieen. ”You want my honest opinion?”, hän kysyi aluksi hyvin vakavana, ihan vain naista kiusatakseen, mutta nopeasti miehen pokka petti ja huvittunut hymy nousi Benin huulille. “Best I’ve ever had”, Benjamin myönsi sanoja painottavien nyökkäyksien kera ja jatkoi pannukakkujen ahtamista. Syömisen ajaksi hiljennyttiin ja samaan aikaan Ben oli kaivanut puhelimensa hupparinsa taskusta, saatuaan viestin Realta, joka pyysi Beniä tuuraamaan huomisillan portsaria, joka oli ilmoittanut sairastuneensa. ”Do you wanna have day off tomorrow?”, kysyttiin yhtäkkiä, kun katse nostettiin puhelimesta ja kohdistettiin Leslieen pienen kulmien kohotuksen kera. ”I have to do night shift tomorrow and I can take Beau to my mom, if you want to sleep in your own home”, Josie varmasti ottaisi Beaun hoiteisiinsa yksi, jos Leslie haluaisi pitää vapaapäivän huomenna. ”My boss, Rea, asked if I can fill in tomorrow… One of the guys which should’ve been in shift tomorrow got sick and… I can’t leave her in trouble”, Benjamin lisäsi ja heristi kädessä olevaa puhelintaan, minkä seuraavaksi laski pöydälle, noustessaan ylös pöydän äärestä ja lähti kiikuttamaan lautastaan tiskipöydälle. Sen lisäksi että Rea oli pomonsa Bloodhoundissa, nainen oli myös Benin hyvä ystävä, joten sitä suuremmalla syyllä hän ei aikonut jättää Reaa pulaan.
|
|
member rank Sweetbutt
Discord name
Bettiina#5908
▲ Pikkuhiljaa aktivoituva pelinarkki
|
Dec 12, 2018 19:55:07 GMT 2
Post by sweetlikesugar on Dec 12, 2018 19:55:07 GMT 2
”Good”, Leslie tokaisi hymyillen. Ei hän todellakaan olisi pistänyt pahakseen, vaikka mies olisi silloin tällöin lyöttäytynyt hänen ja Beaun seuraan. Kummankin seurassa Leslie kyllä viihtyi ja tietenkin olisi ollut mukavaa, jos Beau olisi saanut viettää isänsä kanssa enemmän aikaa, koska oli niin selvää, että poika tarvitsi sitä. Nainen kuitenkin ymmärsi täysin, että työ vei Benjaminin elämästä sitä kallisarvoista, jonka mies olisi varmasti halunnut viettää poikansa kanssa, mikäli se olisi ollut mahdollista. Vaikka hän ei tiennytkään Benjaminin töistä sen kummempaa kuin sen, että mies maalasi autoja ja teki töitä portsarina, hän ymmärsi, että kahdessa työssä riitti tekemistä ja aika oli kortilla. Leslie ei edes koskaan ollut osannut epäillä, että taustalla oli vielä muitakin ”töitä”, ja toisaalta oli ihan hyvä, että hän oli niistä täysin tiedoton.
”Believe it or not but yes. Your son wanted to learn”, blondi painotti sanojaan. Häntä huvitti, että Benjamin oli niin epäuskoinen eikä meinannut uskoa, että Beau oli halunnut oppia jotakin. Ja tietenkin, koska Leslie ei mahtanut itselleen mitään, hän oli ollut välittömästi innoissaan asiasta ja ryhtynyt opettamaan Beauta. He eivät olleet edenneet vielä kovinkaan pitkälle vaan keskittyneet alkeisiin, mutta Beau oli omaksunut nekin yllättävän nopeasti. Oli muutenkin mukavaa, että he keksivät päiviinsä erilaisia aktiviteetteja eivätkä aina toistaneet samoja kaavoja. ”Mix up, huh?” Leslie naurahti kulmiaan kohauttaen, ”but he looks like you. Exactly like you, actually.” Leslie vilkaisi sekä Beauta että Benjaminia sanojensa ohessa. Ei siitä nyt voinut erehtyä. Beaussa oli niin paljon Benjaminin piirteitä, että olisi ollut ihme, jos sairaalassa lapset olisivat vaihtuneet. ”But you know, it's just great if a child wants to learn new things”, nainen huomautti sitten lopulta virnistäen, ”it is said that kids are a better version of their parents.” Lapset halusivat usein näyttää vanhemmilleen olevansa parempia ja pyrkivät yleensä tekemään kaiken paremmin. Varsinkin Beaun ikäisillä lapsilla oli tapana kehuskella oppimillaan asioilla ja unelmoida kaikesta, mikä sen ikäisenä nyt tuntui mahdolliselta. Toisinaan haaveet eivät olleet kovinkaan realistisia, mutta Lesliellä oli ollut aina tapana kannustaa lapsia toteuttamaan unelmiaan, koska mikään ei ollut lapsen mielestä pahempaa kuin se, ettei sitä kannustettu jossakin asiassa, josta se oli kiinnostunut.
”C'mon! You can't say that. Now I have to work under pressure” Leslie nauroi ja osoitti miestä syyllistävästi sormellaan, ”if I fail now, it's your fault.” Leslie oli kyllä oikeasti hyvä kokki ja taikoi vähäisistäkin aineksista hyvää ruokaa, mutta kyllä hän paineita tunsi, koska halusi aina tarjota ihmisille parhaita tekemiään ruokia. Onneksi hän ei sentään ollut mennyt kehuskelemaan kokkaustaidoillaan. Paineet olisivat voineet olla vieläkin pahemmat. ”You are their brother. Why wouldn't they have time to talk to you? There's always time. It doesn't have to be a big deal. You just have to take your phone, call to that person you wanna talk with and just talk. Of course it's always better when you see someone face to face”, nainen puheli paistaessaan samalla pannukakkuja. Välillä hän vilkuili Benjaminin puoleen, kun se alkoi kattaa pöytää. ”They both have four kids? Oh, now I understand why they don't have a lot of time. How old are their kids?” Leslie kysyi uteliaana. Joskus hänellä kävi aivan kateeksi niitä ihmisiä, joilla oli omia lapsia. Nainen oli aina halunnut perustaa perheen, mutta aina tuli jotakin mutkia matkaan. Ensimmäinen ongelma oli sopivan miehen löytäminen. Sellaista vain ei tuntunut löytyvän mistään, vaikka toisaalta ei Leslie ollut ketään erityisemmin viimeisimmän ja ensimmäisen suhteensa jälkeen etsinytkään.
Lesliestä oli suloista, kuinka innoissaan Beau oli aina auttamassa häntä. Pojan avustuksella pannukakut saatiin paistettua, ja pian Leslie kantoi ne pöytään. Omalle lautaselleen hän nappasi yhden pannukakun ja lasiin kaadettiin vettä. Jännityksellä nainen odotti Benjaminin tuomiota hänen tekemistään pannukakuista, ja mies kysyikin, halusiko hän rehellisen mielipiteen. Leslien ilmeestäkin jo varmasti huomasi, ettei hän ollut ihan varma. ”No. I mean, yes”, nainen aloitti, ”maybe?” Aurinkoinen hymy levisi lopulta hänen kasvoilleen, kun Benjamin kertoi mielipiteensä. ”Oh, really? That's good to hear”, Leslie sanoi ja kävi viimein pannukakkunsa kimppuun. Blondi söi kaiken kaikkiaan vajaat kaksi pannukakkua, kunnes hänelle riitti. Hän katsahti nopeasti kelloa, ennen kuin käänsi katseensa Beniin. ”Tomorrow?” hän varmisti, oliko kuullut oikein. Mies alkoi kertoilemaan, että sen piti tehdä huomenna yövuoro ja kuinka se voisi viedä Beaun äidilleen ja ettei se voinut jättää pomoaan pulaan. ”I would like to have a day off but are you sure your mom can take Beau?” Leslie kysyi vähän epävarmasti. Entä jos Josie oli ennättänyt jo sopia jotakin muita menoja tai jotakin? ”I can take that day off but if your mom has something else to do and she can't look after Beau, I'm happy to help. I can take care of Beau for free tomorrow if Josie won't be able to keep an eye on him”, hän tietenkin tarjoutui auttamaan, koska sellainen hän oli. Sanojensa päätteeksi hän nousi paikaltaan ja kiikutti Benjaminin tavoin lautasensa sekä juomalasinsa tiskipöydälle. Sen jälkeen hän palasi takaisin pöydän luokse ja ryhtyi siivoamaan pyödällä olevia tavaroita varmistettuaan ensin Beaulta, oliko se saanut syötyä tarpeeksi. Ylimääräiset pannukakut kiikutettiin jääkaappiin, kuten myös maito ja Coca-Cola. Likaiset lautaset ja aterimet Leslie laittoi vasta sen jälkeen astianpesukoneeseen, kun Beaukin jo kirmasi olohuoneeseen lopetettuaan ruokailunsa. ”Would you guys be able to drive me home? It's late already and I don't want to walk. Especially not alone”, Leslie kysyi hieman varovaisesti, kun kääntyi astiat pesukoneeseen saatuaan katsomaan Beniä.
|
|